Arvostelussa 13-tuumainen MacBook Pro Touch Barilla (kesä 2018)

Uusi MacBook Pro näyttää päällisin puolin tismalleen samalta kuin edeltäjänsä. Siinä on sama äärimmäisen ohut, yhdestä alumiinikappaleesta veistetty ulkokuori, valtava kosketuslevy ja tunteita herättänyt perhoskytkinnäppäimistö.

Vaikka kone näyttää identtiseltä vuonna 2016 esitellyn neljännen sukupolven MacBook Pron kanssa ja hieman vanhanaikaiselta esimerkiksi Huawei MateBook X Pron rinnalla, on se edelleenkin markkinoiden laadukkaimmin viimeistelty laite. 

Jos siis kestät adapterien käyttöä ja haluat ehdottomasti Macin, on uusi MacBook Pro hyvä mutta tylsä päivitys aiempaan malliin.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että Apple päivitti vain Touch Barilla varustetut versiot, joten "normaalit" MacBook Prot ovat edelleen viime vuoden malleja.

Hinta ja saatavuus

Suosittelemme unohtamaan 13-tuumaisen mallin edullisemmat versiot, sillä ne käyttävät edelleenkin vanhentuneita kaksiytimisiä Intel Core -prosessoreja. Todellinen lähtöhinta uudelle 13-tuumaiselle MacBook Prolle on siis käytännössä 2 099 euroa. Jos 256 Gt:n tallennustila tuntuu liian vähältä, saa 512 Gt:n mallin ostettua  omakseen 2 349 eurolla.

Odotettujen prosessori- ja näytönohjainpäivitysten lisäksi 13-tuumaisetkin MacBook Prot ovat saaneet nyt neljä Thunderbolt 3 -liitäntää. Saat siis liitettyä laturin lisäksi kolme muutakin laitetta ilman erillistä jakajaa. Adaptereita tarvinnet silti edelleenkin – ellet sitten käytä pelkästään moderneja USB-C:llä ja Thunderboltilla toimivia oheislaitteita.

Muotoilu

2018 vuoden 13-tuumainen MacBook Pro on käytännössä samanlainen kuin edellisen vuoden malli. Ne ovat jopa saman kokoisia ja painoisia. 

2017 vuoden mallin tavoin tämänkin vuoden kannettavassa on yhä "pelkkä" Retina-näyttö (2 560 x 1 600). Jotkin Applen kilpailijoista toivat terävämmät näytöt jo viime vuoden malleihin, joten tällä osa-alueella 13-tuumainen MacBook Pro on jäämässä jälkeen ammattiläppäreiden kärjestä. Toisaalta Apple käyttää tuttuun tapaan laajaa P3-väriskaalaa, joka on erityisesti valokuvaajien ja suunnittelijoiden mieleen.

Näytössä on myös yksi uusi ominaisuus: True Tone. Toiminto on tuttu jo iPhone X:stä ja monesta iPad Pro -mallista ja sen tarkoituksena on muokata näytön värimaailmaa ympäristön valaistuksen mukaan.

True Tone ei muuta värimaailmaa automaattisen määrityksen mukaan, vaan tarkkailee jatkuvasti ympäristöä antureiden avulla ja muokkaa sen perusteella näytön värimaailman mahdollisimman miellyttäväksi silmille.

True Tonen saa käyttöön näyttöasetuksista tai pitämällä pohjassa alt-näppäintä ja painamalla Touch Barin kirkkaudensäätöä. Olisimme silti halunneet, että toiminnon saisi kytkettyä päälle yhdestä painikkeesta.

Olemme päässeet tutustumaan True Tone -tekniikkaan iPad Prolla sekä iPhone X:llä noin vuoden verran, ja olemme vaikuttuneita sen hyödyistä. Tekniikka ei luonnollisestikaan sovi tarkkuutta vaativiin tehtäviin, kuten kuvien tai videoiden muokkaamiseen, mutta se on erinomainen sähköposteihin, dokumenttien kirjoittamiseen tai verkossa surffailuun.

True Tonen hyödyt riippuvat käytännössä siitä, millainen ammattikäyttäjä olet. Visuaalisen alan työntekijät voivat unohtaa toiminnon alta aikayksikön, mutta jos työskentelet vaikkapa musiikin tai kirjoittamisen parissa, parantaa toiminto käyttömukavuutta erityisesti hämärässä valaistuksessa.

Toinen paljon puhuttanut muotoiluseikka on MacBook Pron perhoskytkinnäppäimistö. Erittäin lyhyellä liikeradalla varustettu näppäimistö on sekä ihastuttanut että vihastuttanut Mac-käyttäjiä. Näppäimistöllä on eittämättä nopea kirjoittaa pienen totuttelun jälkeen, mutta sen tuntuma on edelleenkin hyvin erilainen muihin näppäimistöihin nähden.

Yksi suurempi uudistus näppäimistöön kuitenkin tehtiin: Apple lisäsi näppäinten alle silikonikalvon, joka estää pölyä ja likaa kulkeutumasta herkkien perhoskytkinten väleihin. Kalvon on Applen mukaan tarkoitus tehdä näppäimistä aiempaa hiljaisemmat, mutta testien perusteella se tarjoaa ainakin osittaisen ratkaisun myös kyseistä näppäintekniikkaa vaivanneisiin ongelmiin. Apple tarjoutui jonkin aikaa sitten myös korjaamaan ilmaiseksi vanhempien mallien näppäimistöviat. 

Uudesta silikonikalvosta huolimatta Apple ei ole luvannut julkisesti, että näppäimistö olisi aiempaa kestävämpi. Kestävyys selviää siis kunnolla vasta, kun miljoonat käyttäjät pääsevät naputtelemaan kannettavalla. 

Myös Touch Bar aiheuttaa kaksijakoisia reaktioita. Vaikka kosketusnäyttö onkin monipuolisempi kuin perinteiset toimintonäppäimet, se on myös huomattavasti herkempi vahinkokosketuksille. Tavalliset näppäimet vaativat jonkin verran voimaa painuakseen alas, mutta kosketusnäyttö reagoi herkästi jopa pieniin hipaisuihin. Virhepainalluksia aiheutti erityisesti askelpalautinnäppäimen painaminen, joka johti usein tahattomiin Sirin kilahduksiin.

Kosketusnäytön hyödyllisyys riippuu oikeastaan siitä, kuinka hyvin käyttämäsi ohjelmat osaavat hyödyntää sitä. Tiivistäen voisi sanoa, että Touch Bar sopii parhaiten heille, jotka eivät muista ulkoa erilaisia pikakomentoja tai pitävät enemmän visuaalisesta esittämistavasta. Ongelma on oikeastaan siinä, että ammattikäyttäjät osaavat yleensä jo kaikki tärkeimmät näppäinyhdistelmät ulkomuistista, joten niiden käyttäminen on nopeampaa kuin käsien siirtäminen näppäimistön yläpuolella olevalle kosketusnäytölle. Suurin hyöty Touch Barista onkin esimerkiksi Logic Pro X:n tai Final Cut Pro X:n tarjoamissa liukusäädöissä, joiden käyttäminen on parhaimmillaan erittäin intuitiivista.

Yksi Touch Barin hyödyistä on myös nopea kirjautuminen Touch ID -sormenjälkitunnistimen avulla. Kaikista helpointa kirjautuminen on Apple Watchin omistajille, sillä he voivat halutessaan käyttää kelloaan koneelle kirjautumiseen. Käytännössä kone tunnistaa kellosi ja avaa lukituksen samalla, kun nostat kannettavasi kannen. iPhone X:n kaltaista Face ID:ta saadaan sen sijaan odottaa vielä pidempään, sillä se vaatisi melkoisia uudistuksia MacBook Pron 720p-webkameraan. Olisimme siitä huolimatta toivoneet edes pienempää parannusta FaceTime HD -kameraan.

MacBook Prossa hyödynnetään myös iMac Prosta tuttua ARM-pohjaista T2-prosessoria, joka pyörittää sekä Touch Baria että käynnistyksen suojaustyökalua. Voit lukea lisää T2:n turvallisuushyödyistä Applen sivuilta.

Jos näppäimistö ja Touch Bar herättävät kaksijakoisia reaktioita, voittaa Apple käyttäjät puolelleen ainakin kosketuslevyllään. Yhtiö on tehnyt markkinoiden parhaita kosketuslevyjä jo käytännössä vuosikymmenen ajan.

Voisimme väitellä loputtomiin siitä, kaivattaisiinko Maceihin kosketusnäyttöjä vai ei. Yhtiö kuitenkin tarjoaa jo nyt suurikokoisen ja erittäin kätevän alustan eleitä varten. Kosketuslevy on ylivoimaisesti nopein ja kätevin tapa hallita käyttöjärjestelmää. Kaikki eleet tuntuvat luontevilta ja kosketuslevy tunnistaa liikkeen esimerkillisen tarkasti. Ainoa hieman alihyödynnetty ominaisuus on Force Touch, joka toimii (ja unohtuu) samaan tapaan kuin iPhonen 3D Touch. Painamalla kosketuslevyä voimakkaasti, saa esimerksi esikatseltua tiedostoja Finderissa.

Päivitetyt komponentit

Ehkäpä suurin kritiikki MacBook Prota kohtaan on kohdistunut sen RAM-muistin määrään: 16 Gt ei yksinkertaisesti riitä kaikkein vaativimpaan ammattikäyttöön. Harmillisesti 13-tuumaiseen MacBook Prohon ei vieläkään saa sitä enempää RAM-muistia.

16 Gt:n RAM-muisti on vieläpä samaa 2 133 MHz LPDDR3-tyyppiä kuin viime vuoden mallissa, joten 32 Gt:n DDR4-muistia kaipaavat joutuvat hankkimaan vähintään 3 379 euron hintaisen 15-tuumaisen MacBook Pron. Molempien 13-tuumaisten mallien perusmuisti on 8 Gt, joten 16 Gt:n muisti täytyy valita tilausvaiheessa. Tällä hetkellä lisämuistista saa pulittaa 240 euroa.

Moni varmasti miettii, että i5-neliydinprosessorilla, 16 Gt:n RAM-muistilla, 256 Gt:n SSD-levyllä ja kohtuullisen hyvällä näytönohjaimella varustetun kannettavan saisi halvemmallakin kuin 2 339 eurolla. Esimerkiksi suunnilleen vastaavilla komponenteilla varustettu Huawei MateBook X Pro lohkeaisi lähes tuhat euroa halvemmalla 1 399 euron hintaan.

Asia ei ole kuitenkaan aivan niin yksinkertainen. Macissa on esimerkiksi parempi näytönohjain (Iris Plus 655 verrattuna Uhd Graphics 620:een) ja neljä äärimmäisen nopeaa Thunderbolt 3 -liitäntää. 

Siitä huolimatta MacBook Pron ostaja joutuu väkisinkin hankkimaan joitakin adaptereita saadakseen kiinni kaikki tarvitsemansa lisälaitteet. Todennäköisesti tarvitset vähintään USB-A-adapterin. Applelta ostettuna se maksaisi 25 euroa. 

Huvittavaa kyllä, et pysty edes yhdistämään iPhoneasi tai iPadiasi koneeseen ilman adapteria – ne nimittäin toimivat Lightning-USB-kaapelilla. Todennäköisesti sinun täytyy myös joskus kytkeä kannettavasi ulkoiseen näyttöön tai vaikkapa videoprojektoriin pitäessäsi esitelmää asiakkaallesi. Silloin tarvitset oman adapterin VGA- tai HDMI-liitännälle. Käytätkö kotonasi mielummin nopeaa ethernet-piuhaa? Siihenkin löytyy oma adapteri.

Arvostamme Applen pyrkimystä viedä koko alaa eteenpäin ja vauhdittaa erinomaisen Thunderbolt 3:n kehitystä, mutta USB-A-laitteet ovat vielä niin yleisiä, että yhtiö olisi voinut laittaa iPhonen kuulokeadapterin tavoin mukaan edes yhden USB-C–USB-A-sovittimen.

Tiedostojen langaton siirtäminen vaikkapa Applen oman AirDropin tai pilvipalveluiden kautta on melko vaivatonta ja nykyaikaista, mutta toisinaan tulee vastaan tilanteita, joissa yksinkertaisesti tarvittaisiin myös perinteisiä liitäntöjä.

Yksi syy MacBook Pron korkeaan hintaan on sen äärimmäisen nopea NVMe-pohjainen SSD-tallennustila. Vuonna 2016 julkaistun mallin myötä SSD-levyjen nopeudet päivitettiin käsittämättömän nopeiksi. Sekä luku- että kirjoitusnopeudet ylittivät jopa 3 gigatavuun sekunnissa.

Meidän arvostelemassamme yksilössä oli 2 Tt:n SSD-levy, joten se ei vastaa suoraan 256 Gt:n tai 512 Gt:n perusmalleja. 2 Tt on sen sijaan suurin kovalevy, jonka 13-tuumaiseen MacBook Prohon saa ja siitä tulee jo yksinään 1 750 euron lisähinta 256 Gt:n malliin nähden tai 1500 euron lisähinta 512 Gt:n malliin verrattuna.

Emme päässeet vielä toistaiseksi kokeilemaan perusmalleja, joten emme osaa sanoa, kykenevätkö ne Applen lupaamaan 3,2 gigatavuun sekunnissa.

Testiemme nopein lukunopeus oli 3 104 Mt/s (3,1 Gt/s), joten se jäi hieman Applen hehkuttamasta 3,2 Gt/s. Kirjoitusnopeus oli itse asiassa lukunopeutta vaikuttavampi, sillä se pääsi jopa 3 201 Mt/s (3,2 Gt/s) saakka. Kuten kovalevyille on tyypillistä, keskimääräiset siirtonopeudet olivat selvästi hitaampia. Lukunopeus oli keskimäärin 2 289,5 Mt/s ja kirjoitusnopeus 2 217,3 Mt/s.

Nopeudet ovat niin suuria, ettei tavallinen käyttäjä oikeastaan edes tarvitsisi niin nopeaa levyä. Muistin nopeudella on kuitenkin valtava merkitys erityisesti videoammattilaisille, jotka siirtävät pahimmillaan yli teratavun kokoisia tiedostoja. Maksimikokoinen SSD-muisti maksaa kieltämättä paljon, mutta jos se vapauttaa vuositasolla kymmeniä työtunteja tehokkaampaan käyttöön, on se varmasti hintansa arvoinen hankinta. Sisäisen muistin nopeudet ovat täysin eri tasolla ulkoisten Thunderbolt-kovalevyjen tasosta, joiden maksiminopeus on tyypillisesti alle 500 Mt/s.

Nopeamman SSD-levyn hyödyt tulevat esille myös käynnistäessä tietokonetta uudelleen tai vaihtaessa käyttäjää, sillä kaikki auki jääneet ohjelmat palautuvat näytöllesi äärimmäisen nopeasti.