TechRadar Yhteenveto

Monster Hunter Wilds is a bold and bustling continuation of its predecessor’s approach to streamlining the once-niche series. By stripping away some of the more frustrating elements of the past, and focusing on getting players into hunts as quickly as possible, Monster Hunter Wilds has the potential to launch the series to new heights. Aside from some head-scratching omissions, Monster Hunter Wilds is a collection of the greatest hits from past games, one that finally delivers on the promise of a truly vibrant and living open world.

Hyvää

+
Saumaton avoin maailma
+
Upeat keli- ja vuodenaikavaihtelut
+
Kampanja pitää otteessaan
+
Kakkosaseen käyttö tekee toiminnasta syvällisempää

Huonoa

-
Iso keskusalue keskittäisi kokemusta
-
Osa grafiikoista hukkuu maisemaan

Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.

Monster Hunter Wilds on suuren haasteen edessä. Sarjan aiemmat osat ovat nimittäin nostaneet hirviöjahdin profiilia jatkuvasti ylöspäin, mikä on näkynyt pelaajien kiinnostuksessa. Edeltävä täysiverinen pääteos Monster Hunter World paitsi rikkoi myyntiennätyksiä mutta myös nousi valtavirran suosioon. Jopa hieman pienemmän profiilin Monster Hunter Rise keräsi rutkasti kiinnostusta erityisesti huomioiden sen, että kyseessä oli alkujaan Nintendo Switchin yksinoikeus.

Arvostelutiedot

Alusta: PS5 Pro
Saatavissa: Xbox Series X, Xbox Series S, PC, PS5
Julkaisupäivä: 28.2.2025

Wildsin odotetaan paitsi jatkavan mainitun kaksikon jalanjäljissä mutta myös esittelevän jotain uutta. Modernin yleisön kosiskelu on silti vaikeaa, kun sarjan fanaattiset fanit eivät halua pudota kelkasta 20-vuotisen yhteistaipaleen jälkeen.

Monster Hunter Wilds onnistuu tässä tempussa. Se paitsi suoraviivaistaa seikkailua Worldin hengessä mutta myös hioo niitä asioita, jotka ovat aiemmin saaneet hermot kireälle.

Suoraan asiaan

A Hunter rides into a lush forest area. Monsters can be seen grazing atop crumbling ruins under a blue sky — (Image credit: Capcom)

Uuden Monster Hunter -seikkailun pariin hyppääminen on perinteisesti ollut ristiriitainen kokemus. Sarjan parhaat hetket ovat nimittäin tavanneet tulla vastaan vasta loppupelissä, jolloin hahmon kokemustaso on saatu hilattua kattoon. Tämä on saanut kampanjan tuntumaan ajoittain pakkopullalta. Sinänsä tarinan läpäiseminen ei ole yleensä ollut kummoinenkaan haaste. Tosin Monster Hunter Risen ja Monster Hunter Worldin juonilangat alkoivat tuntua jo sen verran pitkiltä, että niihin joutui upottamaan rutkasti aikaa. Onneksi tarinat eivät olleet huonoja, ainoastaan unohdettavia.

Monster Hunter Wilds lähestyy tilannetta toisesta suunnasta. Sen kampanja on selvästi aiempaa suoraviivaisempi ja jämäkämpi. Mukana ei ole erillistä "jippoa", joka erottaisi sen selkeästi aiemmista osista. Sen sijaan painopisteenä on avoin maailma, jossa vuodenajat ja eläimistö nousevat valokeilaan. Vihollistaistot eivät ole enää raiteilla kulkevia elämysjunia eivätkä sivutehtävät tunnu pakkopullalta, vaan hirviöjahti on ansaitusti tekemisen keskiössä. Yksi ärsyttävä sivuhahmo jää ainoaksi kauneusvirheeksi muutoin Monster Hunter -sarjan parhaassa kampanjassa tähän mennessä.

Parasta antia

A Hunter rides a Seikret towards the camera as lightning strikes behind them, sending sparks trailing up into the sky — (Image credit: Capcom)

Jokainen Monster Hunter Wildsin hirviö erottuu edukseen jo pelin ensihetkistä lähtien. Vaikka Doshaguma tuntui beetatestissä hieman epäkiinnostavalta, lopputuotoksessa mörökölli osoittautuu hyvältä tavalta johdattaa pelaajat hirviöjahdin saloihin. Kun massiivissa taisteluissa voi tuntea niskavillojen nousevan salamoiden iskuista sekä lisävihulaisten mukaantulosta, on peli onnistunut tavoitteissaan.

Monster Hunter Wildsin tarina on ennen kaikkea seikkailu: peli kannustaa viettämään aikaa leireissä sekä tukikohdissa niin vähän kuin suinkin mahdollista. Toki uusien varusteiden väsääminen, hahmon muokkaaminen sekä välineistön parissa räplääminen on edelleen hauskaa, mutta ennen kaikkea peli ohjaa metsästyspuuhiin.

Päätös korvata yksi suuri keskusalue useammalla kyläpahasella on erittäin tervetullut uudistus. Määrä on korvannut osin laadun, sillä nykyiset pienemmät asumukset eivät yllä massiivisuudessaan ja monipuolisuudessaan Asteran kaltaisiin aiempien osien pääpaikkoihin. Isommassa osassa ovat pienet leirit, jotka kannustavat pelaajaa majoittumaan turvamuurien ulkopuolelle. Ratkaisussa on hyvät ja huonon puolet, mutta se eittämättä sopii hyvin pelin yleiseen henkeen. Toisaalta esimerkiksi ruuanlaitto leirintäalueella ei vedä vertoja Kamura Villagen tai Asteran huippukokkien taituruudelle.

Tästähän saisi luontodokumentin

A desert oasis, with a Chatacabra walking towards the water's edge — (Image credit: Capcom)

Erityisesti kookas avoin maailma erottaa Monster Hunter Wildsin edeltäjistään. Toisin kuin aiemmin, eri alueet yhdistyvät saumattomasti toisiinsa. Lopputuloksena on dynaaminen ja yhtenäiseltä tuntuva pelimaailma, joka ei pysähdy lataustaukoihin tai muihin tylsiin katkoksiin. Yhtenäisyydestä huolimatta eri läänit eroavat toisistaan erityisesti visuaalisesti, mikä tuo kaatojahteihin sopivaa vaihtelua. Persoonallinen kasvusto sekä alueittain muuttuvat eläimistöt ja materiaalit tekevät nuohoamisesta viihdyttävää.

Tämän lisäksi Wilds esittelee vaihtelevat vuodenajat, mikä näkyy ympäristöihin täysin uudenlaisen vivahteen. Hiekkamyrskyt sekä muut tapahtumat muuttavat ympäristöt täysin päälaelleen. Vaikka Suomen neljää vuodenaikaa ei näin loskaisena ajanjaksona välttämättä pidäkään rikkautena, pelimaailmassa tilanne on toisin. Säänvaihtelut tekevät todellisen vaikutuksen ja niiden ihasteluun ei tahdo kyllästyä millään.

Kampanja opastaa pelaajan alkuun mainiosti. Kelivaihdokset sekä dynaamisuus tehdään selväksi, mutta samalla siinä riittää jatkuvasti uudenlaista nähtävää.

Kun maailmaa pääsee alun jälkeen tutkimaan vapaaseen tahtiin, ei eri paikkojen näkemiseltä tahdo ehtiä lainkaan tarinatehtävien pariin. Pienten hirviöiden tepastelu sekä ympäristöjen uskottavuus saavat haukomaan henkeä tavalla, johon pelimaailmat eivät ole lähes koskaan pystyneet. Tekijöiden silmää yksityiskohdille sekä uskottavalle maailmalle on kehuttava. Hetkittäin meno on kuin luontodokkaria katsoisi, vaikka David Attenborough ei olekaan valistamassa katsojaa.

Keskity!

Four Hunters face off against an Alpha Doshugama monster in the Windward Plains — (Image credit: Capcom)

Monster Hunter -sarja ei ole tavannut niinkään painottaa graafista yksityiskohtaisuutta vaan ennemminkin elementtien määrää. Monster Hunter Wilds tekee tälläkin saralla muutoksen, sillä pelimaailma tarjoaa todellista silmäkarkkia. Täydellisyyteen ei silti ylletä, sillä värien kirkkaudessa on ajoittain turhan paljon vaihtelua. Osa maisemista tuntuu ikään kuin hukkuvan kiinnostavampien elementtien taakse. Onneksi parhaimmillaan konemylly piirtää ruudulle näyttävää ja menevää toimintaa. Esimerkiksi metsänsiimeksessä on ihasteltava näytöllä vilisevien otusten määrää.

PS5 Pro pyörittää peliä ongelmitta. Arvostelujaksolla käytetty Prioritize Framerate -grafiikka-asetus piti ruudunpäivityksen 60 kuvan sekuntivauhdissa, mikä toisaalta näkyy pienenä rajauksena resoluutiossa. Vaan se on pieni hinta maksettavaksi.

Eittämättä resoluutio ja grafiikan yksityiskohtaisuus ovat asioita, joihin tarkkasilmäisin voisi toivoa hiukan enemmän. Arvostelutaipaleen aikana tätä ei kuitenkaan todellisuudessa kaivannut, sillä erityisesti vaihtelevat sääolot vangitsivat katseen. Hiekkamyrskyt, pilvisyys sekä kaatosade näyttävät upeilta. Tältä osin peli ansaitsee siis myös puhtaat paperit.

Kannattaako Monster Hunter Wilds pelata?

A hunter and a Palico smile at a roasted piece of monster meat — (Image credit: Capcom)

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Monster Hunter Wilds tarjoaa muutamiakin toimintoja saavutettavuuden parantamiseksi. Värisokeudesta kärsivät voivat valita useammasta eri vaihtoehdosta itselleen sopivan. Näppäinasettelua saa muokattua, mutta erilaisten toimintojen määrä pitää pelaamisen varsin haastavana. Suoraviivaistuminen ei ole poistanut erilaisia pikavalikkoja, tähtäimiä sekä muita yksityiskohtia, jotka vaativat nopeita hoksottimia.

Yksinkertaisemmat näppäinasetelmat olisivat tulevaisuudessa tervetullut lisä, sillä useamman näppäimen painalluksen vaativat mekaniikat voivat jäädä osalta muutoin väliin.

Asetuksista voi hakea myös pehmikettä silmille, sillä perinteisten vaihtoehtojen joukossa on muun muassa liikkeenpehmennyksen kaltaisia valintoja.

Näin arvostelimme Monster Hunter Wildsin

Pelasimme Monster Hunter Wildsia PS5 Pro -konsolilla noin 30 tunnin ajan. Tämä sisälsi kampanjan läpäisemisen (noin 18 tuntia) sekä vinon pinon loppupelin sisällön alkupuolesta. Suoritimme sivutehtäviä sitä mukaan kun niitä tuli vastaan, eikä eri alueitakaan jätetty nuohoamatta. Testivaiheessa pelissä oli tarjolla kolme erilaista grafiikka-asetusta, josta hyödynsimme suurimman osan ajasta 60 kuvan sekuntivauhdilla pyörinyttä Prioritize Framerate -tilaa.

PS5 Pron konsolin kaverina hyödynnettiin Samsungin televisiota, DualSense Edge -ohjainta sekä Razer Blackshark V2 -pelikuulokkeita.

Olemme lisäksi pelanneet runsaasti aiempia sarjan osia, joten hyppääminen uutuusosaan kävi varmasti kivuttomammin kuin monella ensikertalaisella.

Markus Mesiä on teknologia- ja pelitoimittaja, joka on viimeisen vuosikymmenen aikana kirjoittanut useisiin kotimaisiin medioihin. Sydämen asioita ovat pelien lisäksi ennen kaikkea musiikki ja urheilu. Viimeksi mainittu tosin lähinnä kotisohvalta katsottuna ja analysoituna.

Alkuperäisteksti