Arvostelussa Suicide Squad: Kill The Justice League

Suicide Squad: Kill The Justice League hämmentää jo ensihetkistä lähtien. Tarinan keskiössä olevat supersankarit ja -konnat tarjoavat jo avausminuuttien aikana sellaisen määrän kykyjä sekä taitoja, että pätkän voisi olettaa olevan pelin ehtoopuolelta.

Kunhan tutoriaali on kaluttu läpi ja pelaaja saanut pikakoulutuksen hahmojen käyttämiseen, kelataan tarina alkuun. Vankilassa lojuvat antisankarit saavat lievennystä linnatuomioonsa, kun heidän palkataan salaiseen tehtävään. Brainiac on vallannut Metropolisin, mikä ei tietenkään käy päinsä. Konnakoplan tehtävänä on omia polkuja talsien pelastaa päivä.

Vaan hetkinen, missä Metropolisin oikeat suojelijat luuhaavat? Kunniallisten veronmaksajien harmiksi Brainiac on onnistunut päihittämään Justice League -nimisen oikean sankarikaartin. Tämän vuoksi hyypiöistä ja rikollisista koostuvan koplan on kyettävä päihittämään perinteiset päivänpelastajat selvästä altavastaajan asemasta huolimatta.

Puitteet itsessään ovat erinomaiset, mutta valitettavasti homma romahtaa käsiin kuin Metropolis konsanaan. Nykyaikainen live service -malli pyrkii koukuttamaan pelaajat, mutta noin kymppituntinen teoksen parissa ei tähän pysty. Lopputuloksena on pahasti epätyydyttävä kokemus. Ruutua katsellessa ei voi kuin miettiä sitä, mitä Arkham-teoksillaan kunniaa niittänyt Rocksteady Studios olisikaan voinut tehdä. Nyt soppaa on keitellyt aivan liian monta kokkia, minkä vuoksi kokonaisuus repeilee vähän jokaiseen suuntaan.

Kuin hai laivaa

Suicide Squad: Kill The Just Leaguen suurin ongelma on perustoiminnassa. Avoimen maailman toiminta jää puolivillaiseksi, vaikka silmille tuutataan räjähdyksiä, värejä sekä tapahtumia täysin yliampuvaan tahtiin. Etenkin yhteistyötilassa tekemisen tarkoitus ja etenemisen suunta ovat jatkuvasti kysymysmerkkejä. Onko kyseessä päätehtävä, sivupuuha vaiko irtotaistelu? Kunhan taisto on päättynyt ja kokemuspisteet laskettu, tämä ehkä selviää.

Räiskintä on kelvollista, mutta liikkumisesta ei voi pääsääntöisesti sanoa samaa. King Shark tekee tähän poikkeuksen, sillä hahmon keskimääräistä parempi terveystilanne vähentää turhautumisen määrää. Jos peli on parhaimmillaan silloin, kun turhautuminen ei ole tapissa, on jotain pahasti pielessä.

Kaikki hahmot tuntuvat tyystin erilaisilta joskin silti Arkham-pelejä pelanneille jotenkin tutuilta. Justice Leaguen välinevaraston tyhjennys antaa konnakoplalle käyttöön Justice Leaguen jäsenille tyypilliset välineet. Harley heilauttelee itseään Batmanin köyden avulla paikasta toiseen, Captain Boomerang teleporttailee Flashin laitteistolla, Deadshot hyödyntää rakettireppua ja King Shark... hyppää todella korkealle. Viimeksi mainittu kuulostaa paperilla tylsältä, mutta todellisuudessa tilanne on toisin. Petokalaa muistuttava hahmo loikkaa Deadshotia korkeammalle, liikkuu teleporttailevaa kollegaa kauemmaksi ja on ylipäätään helpoin käytettävä.

Kaikilla kvartetin jäsenillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Deadshot on kaukotaistelija, kun taas King Shark pyrkii lähikontaktiin. Kunhan tehtävät ja taistot ovat ohi, avautuu pelaajalle erilaisia palkintoesineitä. Nämä ovat valitettavasti pullollaan turhia ja epäkiinnostavia numeroita, jotka tuskin kiinnostavat valtaosaa räiskijöistä. On turhan helppoa jämähtää yhteen asetyyppiin, joka soveltuu omaan pelityyliin parhaiten.

Käsikirjoituksessa on rutkasti hyviä elementtejä. King Shark laukoo hauskimmat repliikit, jotka saavat parhaimmillaan röhöttämään naurusta. Erityisenä onnistumisena on nostettava alkupuolen hetki, jossa Debra Wilsonin ääninäyttelemä Amanda Waller julistaa olevansa "isukki". Jos tämä ei jää elämään tai tule palkituksi, on maailmassa epäkohta. Parhaimmillaan dialogi saa jopa unohtamaan tarinan ongelmat.

Oi pimeys

Vaikka Marvelin supersankarikaanonin ymmärtäminen vaatii suunnilleen tohtorin tutkinnon, kilpailevan DC:n puolella asiat ovat pienemmällä tarinamäärällä vielä pahemmin vinksallaan. Suicide Squad: Kill The Just League sijoittuu Arkham Asylumin ja sen jatko-osien muodostamaan tarinakokonaisuuteen.

Ratkaisu aiheuttaa vahvoja tunnereaktioita. Kun monet teoksen pariin hyppäävät ovat rakastaneet Batmanin Arkham-seikkailuja, tuntuu hahmon käsittely järkyttävältä. Aiempien yöllisten seikkailujen sankari on tällä kertaa Metropolisin vilinässä siviilejä murhaava hirviö. Tämä tuntuu pyhäinhäväistykseltä. En olisi kovinkaan yllättynyt, jos myöhemmät tarinalaajennukset palauttaisivat junan oikeille raiteilleen peruuttamalla osan tapahtumista.

Se, paljonko tämä haittaa, on tyystin pelaajasta riippuvaista. Vastaavanlaisia asetelmien kääntämisiä on nähty monissa yhteyksissä aiemminkin. Parhaimmillaan Suicide Squad myös onnistuu, sillä erityisesti ensimmäinen kohtaaminen Lepakkomiehen kanssa saa oikeasti puntit tutisemaan. Myös tuttujen ja ikonisten sankarien näkeminen konnina riipii mieltä. Valitettavasti näiden hetkien ulkopuolelta on vaikea keksiä paljoa hyvää sanottavaa. Turha avoin maailma on pullollaan merkityksetöntä tekemistä, joka on ristiriidassa tiukasti käsikirjoitusta seuraavan tarinan kanssa. Olisimme halunneet nähdä joko lineaarisen ja tarinavetoisen seikkailun tai vastaavasti puhtaasti avoimen maailman live service -kokonaisuuden. Nyt peli yrittää kumartaa molempiin suuntiin, mutta valitettavasti pyllistys tapahtuu samaan aikaan pelaajaa kohti.

Pahimmillaan kokonaisuudet risteävät pahalla tavalla. Yhtäällä yritetään päästä jännittävässä hetkessä pommista eroon, seuraavassa räjäytellään lentävällä autolla jonkinlaisia kristalleja. Menon järkevyys vaihtelee täysin päättömästi suunnasta toiseen, eikä peli tällöin tunnu koherentilta kokonaisuudelta. Kauheuden kruunaa hirvittämä ja ylitsepursuava käyttöliittymä, joka puskee ruudulle kohtuuttomasti sisältöä. Eivätkä valikot sekä kykypuut onnistu yhtään paremmin.

Kokonaisuutena Suicide Squad: Kill The Justice League tarjoaa muutamia ikimuistoisen hienoja hetkiä. Harmillisesti jokaista onnistumista kohtaan on kuitenkin aivan liikaa sellaista hölynpölyä, joita ei halua muistella missään olosuhteissa. Nykytilassa teosta on yksinkertaisesti aivan liian vaikea suositella kuin intohimoisimmille Suicide Squad -faneille.