Arvostelussa Star Wars Outlaws

Star Wars Outlaws lupaa jännittävän kokemuksen Tähtien sodan alamaailman parissa. Lopputulos myös onnistuu tässä, sillä tarjolla on parikymmentä tuntia laadukasta aikaa rikollisjärjestöjen sekä täysiverisen kaukaisen galaksin kuvaston parissa.

Ubisoft on erikoistunut avoimen maailman toimintapeleihin, eikä tämä pitkä kokemus jää huomaamatta. Massive Entertainment -studion luoma teos on kokonaisvaltainen teos, joka yhdistelee monia toimivia mekaniikkoja sulavaksi kokonaisuudeksi. Olitpa sitten sabotoimassa rikollisjärjestön toimintaa, hiippailemassa tukikohdassa, varastamassa Nix-lemmikin kanssa arvoesineitä tai etsimässä uusia kykyjä avoimesta maailmasta, rahoille saa mainiota vastinetta. Outlaws eittämättä tuntuu turhankin kanssa tutulta Ubi-kokemukselta, sillä käytössä on The Divisionin "pulssimekaniikka", Assassin's Creedin salakuuntelu sekä Watch Dogsin hakkerointi. Hyväksi todettua voi onneksi lainata huoletta, sillä kokonaisuus on pitkälti osiensa summa.

Ei pakettia voi silti täydelliseksi kutsua. Kuten Ubisoftin kohdalla on tyypillistä, sivutehtävät kierrättävät samoja ideoita hiukan turhankin kanssa. Lisäksi teknisessä toimivuudessa on hetkittäin hieman petrattavaa.

Kaukaisessa galaksissa

Outlawsin avoin maailma ei ole ainoastaan täynnä löydettävää ja tutkittavaa, vaan se tarjoaa lisäksi rutkasti silmäniloa. Ubisoftin kyky luoda näyttäviä maisemia on jälleen näkyvillä, sillä ympäristöt eläimineen ja kasvustoineen tekevät vaikutuksen. Monet kerättävät ja huomion ansaitsevat jutut ovat luonnollisella tavalla matkan varrella.

Ennen kaikkea maailma huokuu Tähtien sodan tunnelmaa ja visuaalisuutta. Audiovisuaalinen toteutus hyödyntää tuttua kuvastoa tavalla, jota ei voi olla tunnistamatta. Jopa Imperiumin vastaisku- ja Jedin paluu -elokuvien väliin uppoutuva ajanjakso sujahtaa osaksi kaanonia. Kantinoissa kiertäminen, robottien piipitysten kuunteleminen sekä tehtävien tekeminen antavat kuvaa siitä, että kaukainen galaksi on myllerrysten keskellä.

Hetkittäin huomio kiinnittyy näkymien sijasta siihen mitä ei ole näkyvissä. Tatooinen hiekkameren tyhjyys, Akivan vehreys sekä Kijimi Cityn vilkkaus imaisevat mukaansa.

Planeettojen välillä ravaaminen käy Kayn avaruusaluksella vaivattomasti. Reissaaminen on näyttävien animaatioiden sekä välivideoiden ansiosta nopeaa ja tyylikästä. Planeetoilla liikkuminen onnistuu kiiturilla, mikä ei onnistu pitämään yllä samanlaista jännitystä. Kunhan menopelin salat omaksuu, alkaa sillä kiitäminen käymään jopa hieman puuduttavaksi. Onneksi tämän voi ohittaa pikamatkustuksella.

Lurjuksilla on aina paikka sydämessä

Teos on eittämättä parhaimmillaan kun pääsankaritar Kay Vess pääsee tutustumaan maailmoihin ja paikkoihin yhdessä eläinkumppani Nixin kanssa. Kay on varsin pidettävä ja normaalilta tuntuva hahmo, joka ei tarvitse Voimaa tai valosapelia selvitäkseen. Han Solo -vaikutteet eivät jää varmasti keneltäkään huomaamatta, sillä protagonisti on kiistaton lurjus, joka pitää huolen ennen kaikkea omasta selustastaan.

Hansolomaisuus paistaa läpi jo hahmosta sekä tämän matkakumppanista alkaen. Nix ei tunnu ainoastaan lemmikiltä, vaan kaksikolla on selvästi vahva side toisiinsa. Pienet hetket, kuten yhteiset ruokailut, tuovat tämän suhteen hienosti esiin. Kay ja Nix tuntuu duolta, jonka suhteeseen haluaa uppoutua.

Nix osoittaa hyödyllisyytensä ennen kaikkea toimintatilanteissa. Siinä missä Kay voi tietenkin räiskiä tiensä avoimeksi, hiippailussa kumppani on arvossa arvaamattomassa. Nix voi paitsi varastaa pahaa aavistamattomalta vastaantulijalta esineitä mutta myös kiinnittää uhrin huomion. Tällaiset tilanteet avaavat Kaylle tilaisuuden hyökätä selustaan ja pysyttäytyä vihollisten tutkan ulkopuolella.

Hiippailu ja varjoissa kulkeminen on toiminnan parasta antia. Kun Kay keskittyy lukkojen murtamiseen, hakkerointeihin sekä hiljaiseen vihollisten kaatamiseen, pysyy tunnelma katossa. Kaikessa hiljaisuudessa ryöstetyt arvoesineet, parannukset sekä tehtäväsuoritukset tuntuvat onnistumisilta.

Myös tehtävät on selvästi suunniteltu hiippailua ja roistoelämää silmällä pitäen. Tekemistä, tutkittavaa ja kerättävää piisaa valtava määrä. Monet tiedot saa salakuunneltua tai poimittua erilaisista tableteista. Erikseen on vielä nostettava esiin Sabacc-minipeli. Sen syvällisyys on sellaisella tasolla, ettei yksinomaan siihen keskittyvän erillisteoksen saapuminen olisi mitenkään yllättävää.

Älä kerro todennäköisyyksiä

Tehtävät hyödyntävät Tähtien sodan ikonisia maisemia hienolla tavalla. Ympäristöt on suunniteltu tukemaan tehtävien tunnelmaa, mikä näkyy esimerkiksi ruosteisina aluksina sekä yksityiskohtaisina miljöinä.

Hiippaileva, taktinen pelityyli mahdollistetaan useilla eri reittivaihtoehdoilla. Salamyhkäinen Kay voi sulkea hälytyksiä, aiheuttaa hämäyksiä, nujertaa varomattomia vartijoita sekä sabotoida esineitä. Hieman assassinscreedmäinen hiippailu korostaa tunnetta siitä, että Kay on tavallinen pulliainen vailla supervoimia.

Valitettavasti hiippailutehtävissä myös kompastellaan. Toisinaan virheistä rankaistaan isolla kädellä, sillä välitallennuspisteitä on ripoteltu hieman kitsaasti. Lisäksi sivutehtävissä sorrutaan ajoittain turhaan toistoon. Kun saman pelisession aikana matkataan useamman kerran tehtäväsijaintiin etsimään haluttua esinettä, ampumaan tämän jälkeen vartijat ja lopulta palaamaan takaisin, tuntuu tuokio liian toisteiselta. Jopa ympäristöjen esineet ja ansat ovat samasta puusta veistettyjä.

Olisi mukavaa, jos liikkumiseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Kayn heittoköysi on näppärä työkalu, mutta sitä voi käyttää aivan liian harvoin. Myös kiipeilyt ja muut temppuilut jäävät selvästi jälkeen Uncharted-sarjan vastaavista.

Kikkakirjan sivuilla

Pienet murheet eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tehtävien suorittaminen Kayn monipuolisilla taidoilla on viihdyttävää. Turvajärjestelmien hakkeroinnit onnistuvat symbolikoodeja arvaamalla, minkä lisäksi lukkojen murtaminen rytmiminipelinä on yllättävän hauskaa. Oikean tahdin tunnistaminen ja sen mukaan toimiminen ottaa hetken, mutta onnistumiset todella palkitsevat.

Uusia erikoiskykyjä opitaan mentoreilta. Kisällimäinen ratkaisu käy järkeen, sillä rikollispolulla oleva sankaritar tarvitsee esimerkin saadakseen taitoarsenaaliinsa lisäjippoja. Kun tekniikat tarttuvat haaviin, tuntuvat ne oikeasti ansaituilta. Nyt taitoja ei vain ojenneta pelaajalle tilanteessa, jossa tarinan edistyminen sitä vaatii.

Emme saaneet kerättyä kaikkia erikoistaitoja läpipeluun aikana, joten osa erilaisista tempuista jäi tyystin näkemättä. Suosittelemme kuitenkin poimimaan näitä sitä mukaan kun vain tilaisuus sen mahdollistaa.

Yksi persoonallisimmista taidoista on adrenaliinipiikki, jonka aikana saa merkittyä ja ammuttua useamman vihollisen kerralla. Kyky on toki tuttu monista muista peleistä, mutta muistuttaa hyvällä tavalla Han Solosta sekä länkkärimeiningistä.

Kayllä on käytössä kolme eri ammustyyppiä. Tavanomaisen peruslaserin ohella pääsee hyödyntämään kilpiin suunnattuja ionikuteja sekä tehokkaampaa täyslatausta. Asetta saa lisäksi päivitettyä matkan varrella entistä tappavammaksi.

Lähitaistelu on ihan perushyvää. Jokainen nyrkinisku on kohtuullisen ponnekas, minkä lisäksi lopetuslyönnit näyttävät parhaimmillaan hienoilta. Valitettavasti hiippaillessa tehtävät nujerrukset kallistuvat pettymyksen puolelle. Hitaat liikkeet ja hieman kankeat animaatiot eivät täysin vakuuta.

Rikolliselämän peli

Outlawsin rikollissyndikaatit sekä näiltä kerättävä maine on isossa osassa. Systeemi on erittäin toimiva ja sillä on todellisia vaikutteita pelin etenemiseen.

Alamaailma on neljän eri syndikaatin hallussa, joista jokaisella planeetalla on vähintään kaksi eri joukkiota. Kay kerää poppoilta kiitosta ja vihamiehiä suoritettujen tehtävien mukaan. Neliportainen mittari kertoo sen, miten järjestö suhtautuu pelaajaan. Pahimmillaan naamansa näyttävä sankaritar saa aseelliset tervetulolaukaukset, parhaimmillaan joukkio tarjoaa kiitoksena yhteistyöstä erilaisia etuuksia.

Käytännössä jokaiseen suuntaan kumartaminen samanaikaisesti ei ole mahdollista, vaan parille poppoolle on väistämättä pyllistettävä. Tämä pakottaa pelaajan miettimään sanavalintojaan sekä työn alle otettavia tehtäviä. Kokonaisuudessaan systeemi tuo mukavasti merkityksellisyyttä jokaiseen kohtaamiseen.

Syystäkin tuttua ja turvallista

Star Wars Outlaws on hyvin tyypillinen Ubisoftin avoimen maailman toimintapeli. Vaikka yhtiön rutiinit eivät enää yllätä, ovat pelit kokonaisuuksina enemmän kuin osiensa summa.

Kokonaisuudessa on ilmeisiä ärsytyksen aiheita ja koko potentiaalia ei onnistuta lunastamaan, mutta samanaikaisesti peli tarjoaa paljon ilonaiheita. Tähtien sodan alamaailmassa piisaa tutkittavaa ja tavallisen pulliaisen saappaissa seikkailemisessa on oma viehätyksensä. Ennen kaikkea se on omanlaisensa Star Wars -seikkailu. Ja jo sellaisenaan se kolahtaa kaltaiselleni kaukaisen galaksin fanille enemmän kuin hyvin.

Saavutettavuus

Star Wars Outlaws tarjoaa monia saavutettavuutta parantavia ominaisuuksia. Valikot on jaettu viiteen osioon, jotka ovat nähtävissä alla:

Image 1 of 6

Vaikeusasteen lisäksi voi siis säätää näkemistä tai kuulemista helpottavia ominaisuuksia. Myös minipelimekaniikat saa muokattua sopivalle tasolle, joten Outlaws soveltuu hyvin kaikenlaisille pelaajille.

Kannattaako Star Wars Outlaws ostaa?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...