Arvostelussa Nintendo Switch

Mahtava käsikonsolin ja tavallisen kotikonsolin välinen yhdistelmä

TODO alt text

Arviomme

Sekä pelikonsolina että käsikonsolina toimiva Nintendon uusin laite haluaa olla ainoa konsoli, jonka tarvitset pelaamiseen. Se on monella tavalla menestys ja tarjoaa käsikonsoliksi mahtavaa grafiikkaa ja muuntautuu saumattomasti myös kotikonsoliksi. Tämän mukautumiskyvyn saavuttamiseksi on jouduttu tekemään kompromisseja, joista seuraa, että se ei ole aivan niin hyvä kuin aiemmin julkaistut koti- ja käsikonsolit.

Hyvää

  • Ainutlaatuinen hybridimuotoilu
  • HD Rumble -ominaisuus
  • Mukana kaksi ohjainta
  • Kirkas, terävä ja värikäs näyttö

Huonoa

  • Joy-Con -ohjaimien lataus kiinni konsolissa onnistuu vain lisätarvikkeen kanssa
  • Suuntapainikkeet (D-pad) erillään
  • Oikea analoginen sauva sijoitettu erikoiseen paikkaan
  • Tilauspalvelua ei ole julkaistu kunnolla

Aiemmin modernien konsolien huipputekijöihin kuulunut Nintendo on viime aikoina keskittynyt kokeilemaan outoja ja mahtavia ideoita jokaisessa laitejulkaisussaan. 

Wii U:ssa esiteltiin maailmalle toisen näytön pelaaminen ja Wiin kanssa liikeohjaimet. Käsikonsoli Nintendo 3DS:ssä taas oli 3D-näyttö. Nintendo on siis yrittänyt jatkuvasti keksiä uusia ideoita.

Sama trendi jatkuu Nintendo Switchin kanssa. Tässä uusi idea on se, että laite voi toimia sekä kotikonsolina että käsikonsolina. Voit siis pelata pelejä sujuvasti kotona tai matkalla.

Nintendo Switchille on nyt alkanut tulla Fortniten kaltaisia suosittuja kovan luokan pelejä. Se ei ole vain hieno lisäys konsolin verkkomoninpelaamiseen, mutta tarjoaa myös hienon mahdollisuuden pelata toisen konsolin omistavia vastaan. Nintendo on julkaissut trailerin (katso alta), jossa pelataan Minecraftia Xbox Onella ja Nintendo Switchillä.

Idea on kiva, ja se tuntuu intuitiivisesti järkevämmältä kuin Wiin ja Wii U:n tuomat uudistukset. Nuo konsolit olivat riippuvaisia pelinkehittäjien innosta löytää mielenkiintoisia käyttömahdollisuuksia niiden ominaisuuksille. Wii Sports teki sen mahtavasti Wiissä, kun taas kehittäjien oli vaikeampi keksiä mitä tehdä Wii U:n ohjaimen kanssa.

Switchin lähtökohta taas voi olla etu kirjaimellisesti jokaisen pelin pelaamiseen. Kuka ei olisi halunnut joskus ottaa konsolia mukaansa, jotta voisi jatkaa pelaamista matkalla?

Switch lunastaa lupaukset monilta osin. Se on hyvä, laadukas käsikonsoli ja toimii kotikonsolina odotusten ja tarpeiden mukaisesti.

Laite ei ole täydellinen, ja muutamat jutut estävät sen täydellisen menestyksen. Ne liittyvät lähinnä siihen, että konsoli yrittää olla monta eri asiaa samaan aikaan. Pääosin se löytää kuitenkin hyvän kompromissin näiden kahden eri "persoonan" välillä. 

Lue koko arvostelumme saadaksesi täyden kuvan asiasta.

Nintendo Switchin hinta ja julkaisu

  • Mikä se on? Nintendon uusin konsoli
  • Koska se julkaistiin? Maaliskuussa 2017
  • Mitä se maksaa? 329 euroa (lokakuu 2018)

Muotoilu

  • Kolme pelitapaa; käsikonsoli, (telakoituneena) kotikonsolina ja jaettu näyttö (tabletop mode)
  • Runsaasti lisäosia, joista osa on vaarassa mennä hukkaan

Nintendo Switchin pakkauksessa on konsolin päärunko, kaksi sivuilla olevaa irrotettavaa ohjainta, kahvaosa, jonka avulla nuo osat voi yhdistää perinteiseksi peliohjaimeksi, kaksi sivuille laitettavaa nauhaa kahden erillisen ohjaimen tekemiseksi ja telakka, jonka avulla voit yhdistää konsolin televisioon.

Lisäksi mukana on USB Type-C -virtajohto, jossa on virtasovitin, jota ei voi irrottaa, ja HDMI-kaapeli televisioon liitettäväksi.

Jos tuo kuulostaa paljolta, olet oikeassa. Luulemme, että yksi jos toinenkin noista osista hukkuu monelta parissa kuukaudessa.

Olemme sitoneet Joy-Con -ohjaimet yhteen nauhojen ja Joy-Con -gripin avulla vain pitääksemme ne samassa kasassa, mutta olisi hyvä, jos ne voisi yhdistää jollain tavalla konsoliin, jotta ne eivät menisi hukkaan. 

Koko järjestely on melko uusi – ja monimutkainen – joten käymme läpi eri tavat käyttää konsolia.

Käsikonsolina

  • Isompi kuin perinteiset käsikonsolit
  • Oikean analogisen sauvan myötä ohjaimen oikealle puolelle on ahdattu melko paljon tavaraa 
  • Vasemman puolen suuntapainikkeet erillään 

Tarkastellaan ensin laitetta käsikonsolina. Siinä muodossa Switch muistuttaa eniten aiemmin julkaistua laitteistoa. 

Tällä tavalla käytettynä yhdistät kaksi Joy-Conin osaa yhteen näytön molemmin puolin ja käytät konsolia kuin PS Vitaa. 

Konsolin sauvojen koko ja muoto saavat sen tuntumaan kuin modernilta Vitalta, vaikka se ei tunnu niin hyvältä Joy-Conien ja näytön välillä olevien liitoskohtien vuoksi. 

Laitteen yläosassa on paikka pelikaseteille, kuulokeliitäntä (ei tukea Bluetooth-kuulokkeille), äänenvoimakkuuspainike ja virtapainike.

Pohjalla on sitten vähemmän tavaraa. Sieltä löytyy jalusta jaetun näytön pelaamiseen, jonka alla on Micro SD -korttipaikka ylimääräistä tallennustilaa kaipaaville. Sisäistä tallennustilaa on vain 32 gigatavua, joten jos aiot ladata pelejä enemmän kuin ostaa kasetteja, kannattaa panostaa Micro SD -korttiin (teoreettisesti jopa 2TB:n ylimääräinen tallennustila on mahdollinen).

Katso alla olevasta englanninkielisestä videosta, kun avaamme Switch-paketin.

Irrotettavissa Joy-Con -ohjaimissa on paljon hyviä puolia. Oikealle on sijoitettu klassiset A/B/X/Y-painikkeet, joita Nintendo on käyttänyt SNES-konsolista saakka, hieman kömpelösti sijoitettu analoginen sauva ja kaksi ns. takanappia. Lisäksi oikealta löytyy pieni plussan muotoinen painike, jota käytetään samalla tavalla kuin Wii U:n "Start"-nappia, ja HOME-painike konsolin valikoihin pääsemiseksi.

Joy-Conin vasemmalla puolella tarina on pitkälti sama. Miinus-painike, joka ajaa saman asian kuin klassinen "Select"-nappi, Capture-painike kuvankaappausten ja videoiden tallentamiseksi, analoginen sauva, kaksi takanappia ja erittäin epänintendomaiselta näyttävät suuntapainikkeet.

Jo NES-konsolista tutut klassiset suuntapainikkeet on nyt Joy-Cone -ohjaimissa muutettu neljäksi pyöreäksi painikkeeksi, jotka ovat muodoltaan identtisiä Joy-Conin oikean puolen toimintapainikkeiden kanssa.

Tuo päätös, joka tuntuu aluksi oudolta, on tehty, jotta vasemman puolen Joy-Conia voisi käyttää erillisenä ohjaimena. Silloin suuntapainikkeet toimivat eri käyttötarkoituksessa.

Kotikonsolina

  • Yhdistetään televisioon mukana olevan telakan avulla
  • Telakoituminen on saumaton prosessi, ja sen voi tehdä kesken pelaamisen

Kotikonsoli on toinen pelitapa. Asetat konsolin rungon telakkaan, joka yhdistää laitteen televisioon. Sen jälkeen voi irrottaa Joy-Con -ohjaimet ja kontrolloida Switchiä kauempaa. 

Konsoli siirtää kuvan näytöltä televisioon niin saumattomasti kuin vain on mahdollista. Peliä ei tarvitse edes keskeyttää. 

Joy-Conien irrottaminen voi olla pientä sähläystä, mutta se onnistuu pitämällä kahta pientä takana olevaa nappia pohjassa ja nostamalla ohjaimen. 

Tämä TV-telakka on samaa kokoa kuin Switchin runko. Takana on USB Type-C -portti virralle, HDMI-portti televisioon liittämiseksi ja USB-A-tyypin portti.

Konsolin vasemmalla puolella on kaksi USB-porttia, joita käytetään lähinnä ohjaimien lataamiseen, kun pelaat langattomasti. Tästä enemmän myöhemmin arvostelussa.

Jos haluat pelata Switchiä usealla televisiolla kotonasi, voi ostaa ylimääräisiä telakoita. Niiden avulla voi siirtyä sujuvasti näytöstä toiseen.

Jaettu näyttö (Tabletop mode)

  • Näytön voi myös irrottaa ja laittaa pöydälle 
  • Loistava kaksinpelaamiseen, mutta nelinpelaaminen on haastavampaa konsolin pienellä näytöllä

Jaettu näyttö (Tabletop mode) on laitteen viimeinen pelitapa. Näytön takana olevan jalustan avulla laitteen voi laittaa pöydälle, ja sitten irrottaa Joy-Con -ohjaimet osittain kannettavaa pelaamista varten.

Teoriassa tämä on loistava pelitapa pitkille matkoille julkisilla kulkuvälineillä, jos käytössä on sopiva pöytä. Käytännössä kokemus on kuitenkin hieman kaksijakoinen.

Joy-Con -ohjaimia on tietenkin kiva pitää käsissä niin, että ne eivät ole kiinni konsolissa. Kahvassa on juuri tarpeeksi ylimääräistä muovia, jotta ohjaimet tuntuvat hyviltä käsissä. Istuminen hieman kauempana konsolista tarkoittaa myös, että asento on hieman luonnollisempi.

Pelitapa on myös mainio moninpelaamiseen. Molempien Joy-Conien irrottaminen antaa mahdollisuuden kahdelle pelaajalle pelata toisiaan vastaan, ja kokemus on nautinnollinen. Konsoli on tästä syystä hyvä ottaa esiin pienissä kokoontumisissa, sillä siinä on kaikki tarvittava moninpelaamiseen. 

Muutaman jutun vuoksi konsoli ei kuitenkaan ota kaikkea mahdollista irti jaetun näytön pelaamisesta.

Ensimmäinen ongelma on jalusta. Siinä on kumia, jonka ansiosta se ei liu'u, mutta laitteen voi laittaa vain yhdelle korkeudelle. Sen myötä konsolin asentoa ei voi muokata pöydän etäisyyden mukaan. Näyttöä ei siis saa joustavasti suunnattua päin kasvoja. 

Latausportti aiheuttaa myös ongelmia, sillä sitä ei voi käyttää tällä pelitavalla. Olin äskettäin junamatkalla, joka oli teoriassa ihanteellinen Switchin käyttöön, mutta meidän täytyi lopulta käyttää laitetta käsikonsolina, jotta pystyimme hyödyntämään istuimen vieressä ollutta laturia. 

Näyttö on taas liian pieni moninpelaamiseen useammalle kuin kahdelle henkilölle kerralla. Nelinpeli Mario Kartissa on mahdottomuus näytön koon ja resoluution vuoksi. Meidän piti tuijottaa konsolia senttien päästä, jotta saimme selvää kaikesta ruudulla. 

Tämä pelitapa tuntuu sopivan paremmin lyhyisiin sessioihin. Se on sääli, koska juuri tämän pelitavan pitäisi olla ihanteellinen pidempiin pelisessioihin. 

Asennus

  • Asennus on yksinkertaista
  • Konsolille pitää kertoa, käytetäänkö Joy-Con -ohjaimia yhdessä vai erikseen 

Konsolin asentaminen on yksinkertaista. 

Jos käytät laitetta käsikonsolina, niin yhdistä vain Joy-Conit ja paina virtapainiketta.

Mikäli taas haluat pelata pelejä televisiolla, täytyy sinun laittaa telakka kiinni televisioosi HDMI-kaapelilla ja yhdistää Switchiin mukana oleva USB Type-C -virtajohto. Konsoli liukuu helposti telakkaan.

Ohjaimien "paritus" Switchin kanssa on hieman monimutkaisempaa kuin muissa laitteissa, koska Switchissä niitä voidaan käyttää yhdessä tai erillisinä. Painamalla takanappeja pohjassa kerrot konsolille, kuinka käytät ohjaimia. 

Se tarkoittaa, että jos käytät Joy-Con -ohjaimia erillään, voit painaa Joy-Con -nauhoissa olevia nappeja kertoaksesi asiasta. 

Mitä tulee softaan, niin laite kysyy luonnollisesti aluksi langattoman verkon tiedot ja käyttäjätiedot. Nuo yksityiskohdat on helppo syöttää konsolin kosketusnäytöllä, jonka näppäimistö ei ole aivan niin hyvä kuin älypuhelimien, mutta homma hoituu paljon paremmin kuin normaalia ohjainta käyttämällä.

Tämän jälkeen voit pelata joko lataamiasi tai kasetilla olevia pelejä.