Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.
Nintendo on suunnitellut todellisia klassikko-ohjaimia vuosien saatossa. NES:n alkuperäinen ohjain loi standardin, jota muut ohjaimet ovat jäljitelleet sen jälkeen: N64 oli ensimmäinen konsoli, jossa oli analoginen peukalosauva. Wii taas esitteli maailmalle pelaamisen liikeohjaimien kanssa.
Switchin kanssa Nintendo on yrittänyt tehdä mahdottomasta mahdollisen ja luoda ohjaimen, joka pystyy olemaan sekä yksi ohjain että kaksi erillistä ohjainta. Sen lisäksi se toimii myös käsikonsolina.
Joy-Con -ohjaimet: yleiset huomiot
- Joy-Con -ohjaimet yrittävät taipua moneen asiaan, mutta sen vuoksi ne eivät tee lopulta mitään täydellisesti
- HD Rumble -ominaisuuden tekniikka on vaikuttavaa – nyt pelinkehittäjien on keksittävä sille käyttöä
Näistä useista käyttötarkoituksista seuraa lopulta, että ohjaimet ovat monikäyttöisiä mutta eivät missään asiassa erityisen hyviä. Ohjaimet eivät ole missään konfiguraatiossa umpisurkeita, mutta olemme vuosien saatossa käyttäneet monia ohjaimia, jotka ovat tehneet hyvin yhden siltä vaaditun asian.
Vasemman Joy-Conin suuntapainikkeet (D-pad) tiivistävät tämän ongelman pähkinänkuoressa. NES-konsolista saakka tutun ristipainikkeen sijaan D-pad on jaettu neljään erilliseen painikkeeseen. Sen myötä ne toimivat erillisenä ohjaimena käytettäessä normaalien toimintanäppäinten tavoin.
Kaiken tuon seurauksena et halua käyttää kovin paljon suuntapainikkeita, jotka ovat isossa roolissa pelattaessa esimerkiksi Street Fighterin kaltaisia klassikkopelejä.
Analogiset sauvat tuntuvat myös jonkinlaiselta pelitapojen väliseltä kompromissilta. Ne ovat liian pienet tavalliseen ohjaimeen, mutta niin isot, että emme halua laittaa konsolia reppuun liian huolettomasti, jotta ne eivät mene rikki.
On tietenkin mahdollista ostaa erilliset lisätarvikkeet, joiden kanssa ei ole näitä samoja ongelmia – Pro Controller -peliohjain on paras esimerkki tästä. Tässä arvostelussa keskitymme kuitenkin siihen, mitä löytyy Switch-pakkauksen sisältä, koska suurin osa ostajista tulee ainakin aluksi käyttämään vain niitä osia.
Toimintanäppäimet (face buttons) on juttu, josta todella pidämme. Ne ovat hieman pienemmät kuin muissa konsoleissa, mutta niiden tuntuma on todella mahtava.
Ohjaimissa on mielenkiintoinen tärinäominaisuus "HD Rumble". Se ei ole vain markkinointikikka vaan tuntuu oikeasti uudelta kehitysaskeleelta tärinän suhteen.
Yhdessä minipelissä 1-2-Switch-pelissä pitää laskea Joy-Conin sisällä olevia (virtuaali)palloja ja HD Rumblen kanssa tulee upea vaikutelma siltä, että ohjaimen sisällä olisi oikeasti palloja.
Minipelit ovat nostaneet odotuksia HD Rumblen mahdollisuuksien suhteen, mutta teknologian menestys riippuu kehittäjien kyvystä hyödyntää sitä. Potentiaali on olemassa, mutta kaikkea siitä ei ole vielä otettu irti.
Nintendo hyödyntää ominaisuutta myös varsin käytännöllisesti Switch 3.0 -päivityksessä. Nyt kun hukkaat toisen Joy-Conin niiden ollessa edelleen "paritettuna", voit tärinän avulla löytää sen helpommin.
Vasemman Joy-Con -ohjaimen kanssa on ollut yhteysongelmia, joita olemme myös kokeneet itsekin. Joy-Con vain yksinkertaisesti menettää yhteyden laitteeseen joskus kesken pelaamisen.
Käsikonsolina
- Ohjain on käsikonsolina hieman ahdas ja kömpelö
- Etenkin oikea analoginen sauva on todella epämukava
Switchin ohjaimien ongelmat tulevat parhaiten esiin, kun laitetta käyttää käsikonsolina. Isoin ongelma on oikean analogisen sauvan alhainen sijainti. Sitä oli sen vuoksi vaikea käyttää mukavasti.
Switchiä täytyy pitää joko varovaisesti sormenpäissä ja käyttää sauvaa oikean peukalon kärjellä tai pitää tiukemmin kiinni laitteesta ja ohjata sauvaa peukalon keskinivelellä tavalla, joka tuntuu todella epämukavalta ja kömpelöltä.
Vita-käsikonsolissa painikkeet oli sijoitettu varsin samalla tavalla, mutta Switchin suurempi paino tekee siitä paljon vaikeamman pidettäväksi mukavasti sormenpäissä.
Tällä pelitavalla Switchiä voi käyttää lähinnä lyhyissä pätkissä, mutta se on varsin epämiellyttävä pidemmissä pelisessioissa. Jos pelaa esimerkiksi lennolla, odottaisimme ihmisten tavallisesti pelaavan mieluummin jaetulla näytöllä Switch edessä olevalle tarjottimelle aseteltuna.
Takanapit on kuitenkin toteutettu hyvin. Ne tuntuvat riittävän isoilta, mutta eivät kuitenkaan vaikuta laitteen kokoon liikaa.
Joy-Con grip (kahva)
- Analogiset sauvat ovat pienemmät kuin tavallisissa ohjaimissa
- Ohjain on miellyttävä ja kiva käyttää
- Toimintapainikkeet ovat erityisen mukavat
Odotamme ihmisten pelaavan konsolilla eniten niin, että se on telakoituna ja kaksi Joy-Conia on yhdistetty yhdeksi peliohjaimeksi.
Tämä onnistuu mukana tulevan Joy-Con gripin avulla, joka yhdistää kaksi osaa toisiinsa.
Olimme aluksi harmissamme, kun paljastettiin, että pakettiin kuuluvan Joy-Con gripin kanssa ei voi ladata ohjaimia. Sitä varten on ostettava erillinen Joy-Con -latauskahva.
Jos siis haluaa ladata ohjaimet, on laitettava ne takaisin kiinni konsolin näyttöön.
Joy-Con -ohjaimien akunkeston kerrotaan olevan 20 tuntia, joten akku harvemmin loppuu kesken pelin. Valehtelisimme kuitenkin jos väittäisimme, että ohjaimen erottaminen osiin jokaisen session jälkeen ei ärsyttäisi.
Latauskahva on ostettava siis erikseen, jos niin haluaa.
Jos unohdetaan lataamiseen liittyvät ongelmat, niin yllätyimme positiivisesti siitä, miltä ohjain tuntuu Joy-Con gripin kanssa.
Vaikka analogiset sauvat ovat pienet, huomasimme niiden olevan täysin riittävät pitkiin pelisessioihin esimerkiksi Breath of the Wildin kanssa. Ylimääräinen muovi parantaa lisäksi merkittävästi ohjaimen ergonomiaa.
On silti sääli, että vasemmalla puolella ei ole kunnon suuntapainikkeita (D-pad). Käyttäjän on hankittava erikseen Pro-ohjain, mikäli hän haluaa perinteisen Nintendo-ohjaimen fiiliksen.
Joy-Conit erillään
- Painikkeet on sijoiteltu oudosti, koska laite toimii myös yhdistettynä ohjaimena
- Mukava vaihtoehto, jos haluaa pelata yhdessä kaverinsa kanssa
Kun Joy-Con -ohjaimen osat irrottaa toisistaan, toimii se kahtena erillisenä ohjaimena. Silloin molemmissa ohjaimissa on analoginen sauva, neljä toimintapainiketta ja – Joy-Con -nauhan kanssa – kaksi takanappia.
Tämän konfiguraation kanssa Nintendo on joutunut tekemään isoimmat kompromissit.
Vasemmassa Joy-Conissa toimintapainikkeet ovat ohjaimen keskellä, mikä tarkoittaa, että oikea peukalo on pelatessa epämukavan kaukana niistä. Oikean Joy-Conin kohdalla ongelma on etäisyys analogiseen sauvaan.
Tämän epäsymmetrisen konfiguraation myötä eri näppäinten tarkoitus on vaikea selittää toiselle pelaajalle, koska painikkeilla on eri nimet Joy-Con -ohjaimissa.
Kädensijan puute taas voi aiheuttaa kramppeja pitkien pelisessioiden aikana – erityisesti peleissä, joissa käytetään paljon Joy-Conin takanappeja.
Lopuksi on vielä sanottava, että takanapit ovat hieman jäykät, mikä tuo omat ongelmansa pitkiin pelisessioihin.
Tämä konfiguraatio voi olla toimiva, jos haluat pelata kaverin kanssa esimerkiksi hieman Mario Kartia, mutta pitkäaikainen yhtäjaksoinen pelaaminen on epämukavaa.
Sinun on lisäksi muistettava kantaa Joy-Con -nauhoja mukanasi, jos haluat käyttää takanappeja. Monien mielestä tuo on turha ylimääräinen vaiva.
Kahta Joy-Conia voi käyttää myös yhtenä ohjaimena, kun ne ovat erillään toisistaan. Silloin ne toimivat samalla tavalla kuin ollessaan kiinni Joy-Con gripissä. Huomasimme kuitenkin, että kokemus on paljon epämiellyttävämpi, koska oikea puoli tuntuu analogisen sauvan vuoksi paljon ahtaammalta.
Myös tässä on kompromissin tuntu. Meidän on vaikea nähdä käyttävämme tätä konfiguraatiota muuten kuin tulevaisuudessa julkaistavissa peleissä, joissa liike-ohjaus on keskeisessä roolissa.
