Arvostelussa Control Resonant – enemmän on enemmän

Mitä hyvältä jatko-osalta pitää vaatia? Jos odotat kakkososan vain hiovan mekaniikkoja sekä pitävän päähenkilön samana, Control Resonant voi tuntua järkytykseltä. Se ei nimittäin mene aidan matalimmasta kohdasta.

Toisin kuin avoimia vyöhykkeitä hyödyntänyt ykkösosa, Resonant tarjoaa täysin avoimen pelimaailman. Pelaaja ohjaa ykkösosasta tutun Jessen veljeä Dylan Fadenia, joka vapautui Hissin pahansuovasta vallasta edellisen seikkailun loppuvaiheilla.

Nyt Jesse on kadonnut jonnekin toismaailmalliseen Manhattaniin, joten Dylanin tehtävänä on löytää hänet.

Sisarusrakkautta

Control Resonantin tarina on huomattavasti edeltäjäänsä parempi. Dylanin ja Jessen välisen sisarussuhteen luoma tunneside antaa ymmärrettävän koukun tartuttavaksi. Kaksikon lapsuuteen perehtyminen päätehtävien kautta vie mukanaan, ja tarina on muutoinkin helpommin seurattava. Se pitää mielenkiinnon yllä tavalla, johon alkuperäinen Control ei pystynyt.

Sivuhahmokaartin pienuus mahdollistaa sen, että hahmonkehitys keskittyy viisaasti pääasiassa Dylaniin. Yhteyshenkilönä toimiva Zoe De Vera kasvaa tarinan edetessä mielenkiintoiseksi hahmoksi. Alkukankeuksien jälkeen Zoe alkaa nähdä Dylanin muunakin kuin pelkkänä välineenä ja kyselee tältä esimerkiksi tämän musiikkimausta.

Ensimmäisestä pelistä tuttu Emily Pope on niin ikään tärkeä tuki Dylanille. Jesseä läpi ykkösosan auttanut Emily antaa Dylanille toivonpilkahduksia siitä, että hän löytää vielä sisarensa. Nämä vahvat ihmissuhteet tekevät Resonantista vähemmän yksinäisen matkan.

Sci-fistä ja okkultismista kiinnostuneet arvostavat sitä, miten taitavasti Resonant hyödyntää genren ominaispiirteitä. Eräässä erityisen mieleenpainuvassa päätehtävässä Dylanin on selvitettävä kadonneen miehistön kohtalo. Ajan venymisen ja vaihtoehtoisten aikajanojen käyttö pitävät tiukasti otteessaan. Juuri tällaiset hetket tekevät Resonantin tarinasta paitsi tunnetasolla palkitsevan, myös kerronnallisesti mukaansatempaavan.

Älä tyydy vähempään

Hyppäys ykkösosasta Control Resonantiin voi tuntua hämmentävältä. Merkittävät muutokset tuovat radikaaliudessaan mieleen Final Fantasy 7 Remaken sekä Final Fantasy 7 Rebirthin välisen loikan. Tässä tapauksessa siirtyminen avoimeen maailmaan lisää kokemukseen rutkasti asioita, jotka eivät olleet suoraviivaisen edeltäjän kohdalla ajankohtaisia.

Onneksi Resonantin upea taiteellinen suunta sekä liikkumismekaniikat pitävät otteessaan. Siinä missä edeltäjä keskittyi varsin arkisen tylsään virastorakennukseen, jatko-osa ottaa merkittävän loikan rohkeampaan suuntaan.

Pääjuoni vie pelaajaan Faults-tehtäväpisteille, joissa Jessestä voi tehdä havaintoja. Alueet eivät ole erityisen taistelupainotteisia, vaan ne antavat tilaa kasvattaa Dylanin ja Jessen yhteisen historian tuomaa merkitystä.

Pelin edetessä avautuu myös uusia tapoja liikkua. Dylan ei vain kipitä katuja pitkin, vaan menossa hyödynnetään rohkeasti painovoimalla leikittelyä. Pelaaja voikin hyödyntää ympäristössä olevia seiniä ikään kuin lattioiden korvikkeena. Niin ikään tarttumakoukkua hyödyntämällä voi vetää Dylania paikasta toiseen hiukan magneettia muistuttavasti.

Control Resonant tuo myös mieleen Elden Ringin. Sivutehtävissä kohdattavissa vapaaehtoisissa pomotaistoissa avautuu käyttöön uusia hyökkäysliikkeitä. Vaikka nämä kohtaamiset eivät ole pakollisia, niistä käyttöön kilahtava palkkio kannustaa mittelemään näitä köriläitä vastaan.

Mikäli tarina kiinnostaa enemmän, voi pomot kaataa halutessaan myös jälkijättöisesti. Ratkaisu auttaa pelaajaa etenemään kiperämmissä paikoissa, sillä mahdollisen vaikeusastepiikin voi kiertää keräämällä uusia kykyjä ennen etenemistä.

Mukana on monia mielenkiintoisia sivupuuhia. Nämä tarjoavat muuten melkoisen vauhdikkaaseen menoon pieniä hengähdystaukoja. Esimerkiksi yhdessä sivutehtäväkokonaisuudessa autetaan vaihtoehtotodellisuuteen kadonnutta tyttöä palaamaan kotiin. Pelastustalkoot vaativat muista erottuvan taksin bongaamisen kaltaista tarkkuutta, mikä saa pelaajan hetkeksi pysähtymään paikalleen ja keskittymään tapahtumiin. Eikä näissäkään tilanteissa tarvitse silti pelätä sitä, etteivätkö Remedyn kehittäjät olisi keksineet jotain oivaltavaa pelaajan pään menoksi.

Sivutehtävät tarjoavat Dylanille mahdollisuuden käsitellä ahdistustaan sekä syyllisyyden tunnettaan. Pienet askareet vievät päähahmoa eteenpäin niin henkisesti kuin kyvyllisestikin. Kokemuspisteet sekä uudet taidot ovat tietysti pelaajan kannalta tervetulleita herkkuja.

Lähikontaktissa

Siinä missä ykkös-Control keskittyi räiskimiseen, Control Resonantissa toiminta painottuu lähitaisteluun. Muutos on mielenkiintoinen ja rohkea loikka, joka myös tekee selvän eron kahden pelin välille.

Vihollisjoukkoja täytyy kurmuuttaa ensin kunnolla, minkä jälkeen Dylan pääsee teurastuspuuhiin. Sankarin Dominance-kyky tekee hänestä vahvemman ja vaarallisemman, mikä tuntuu toiminnan vilskeessä hauskalta ja erityisesti näyttää tyylikkäältä.

Oman mausteensa tuo Dylanin käyttämä Aberrant-ase, joka ei ole ensimmäisten tuntien aikana kummoinenkaan tappoväline. Vaan kun kokemusta kertyy ja taitoja avautuu, kikkakirja laajenee nopeammilla sekä hitaammilla moukaroinneilla.

Jos aloitat raskaammalla taistelutyylillä ilman kykyä sopeutua sen vaatimuksiin, voivat ensimmäiset tunnit olla melkoista suossa tarpomista. Kyvyt saa halutessaan nollattua ja valittua uudelleen, mutta tätä on rajoitettu. Ratkaisu ei suoranaisesti kannusta kokeilemiseen, vaan koko komeuden ymmärtää vasta teoksen loppusuoralla, jolloin kaikki taidot on saanut avattua.

Valitsimme aluksi ykkösaseeksemme keihään, mutta se ei tuntunut käytössä erityisen luontevalta. Kun nollauksen jälkeen kouraan napsahti perinteisempi leka, tuntui omaan mieleen oleva taistelutyyli yksinkertaisesti hauskemmalta ja nautinnollisemmalta.

Taistelumekaniikka saa jatkuvasti lisäpontta. Kun pelin edetessä saa sytytettyä aseen liekkeihin tai tehtyä vikkelämmästä taistelutyylistään tehokkaampaa, vihollisten murjominen muuttuu väkivaltaisemmaksi ja nopeammaksi. Kannattaakin antaa Resonantille hetki aikaa ennen lopullisen tuomion antamista, sillä ensimmäisten tuntien sekä tarinan ehtoopuolen toiminta ovat aivan eri puista veistettyjä.

Kannattaako Control Resonant pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Control Resonant sisältää vaikuttavan määrän saavutettavuusominaisuuksia. Näihin kuuluvat muun muassa tekstiasetukset, tekstitykset, värisokeusasetukset ja erilaiset valinnaiset toiminnot.

Pelissä on myös avustustila (Assist mode), jonka avulla voit muokata pelimekaniikkoja mieleisekseen. Voit esimerkiksi säätää Dylanin voimamittarin latautumisnopeutta, mikä nopeuttaa erikoiskykyjen käyttöä. Voit myös tehdä hahmosta voittamattoman.

Tarjolla on jopa mahdollisuus kukistaa viholliset yhdellä iskulla, mikä toimii myös pomoja vastaan. Mikään näistä asetuksista ei myöskään estä saavutusten saamista.