TechRadar Yhteenveto
Tales of Eternia Remastered on retrokokemus pelkästään hyvässä. Siinä on kaunis visuaalinen tyyli, sympaattinen hahmokaarti ja lumoava musiikki. Kyseessä on kuitenkin enemmän kuin vain nostalgiamatka menneisyyteen, sillä uutuusversio sisältää kaivattuja parannuksia. Niiden ansiosta kyseessä huomattavasti helpommin lähestyttävä kokemus nykypelaajalle. Teos tarjoaa lisäksi nopeatempoista, toimintapohjaista taistelua. Mukana on tosin joitakin graafisia pikkuvikoja, ja peli tuntuu ajoittain vanhentuneelta – erityisesti hahmojen kömpelöiden liikkeiden vuoksi, niin taisteluissa kuin niiden ulkopuolellakin. Kaiken kaikkiaan viihdyimme kuitenkin erinomaisesti tämän uusioversion parissa, ja se tarjoaa varmasti paljon iloa useimmille japanilaisten roolipelien ystäville.
Osta, koska
- +
Mekaniikat ovat kestäneet hienosti aikaa
- +
Oivaltava hahmokaarti ja dialogi
- +
Hauska, nopeatempoinen ja taktinen taistelu
- +
Loistava ääniraita
Älä osta, koska
- -
Välivideot eivät vaikuta loppuun asti viilatuilta
- -
Liikkuminen tuntuu tönköltä
- -
Heikot minipelit
Miksi TechRadar voi luottaa
Vuonna 2000 Bandai Namco julkaisi rakastetun Tales-pelisarjan kolmannen osan, Tales of Eternian. Teos keräsi jo tuolloin runsaasti kehuja erityisesti vauhdikkaasta toimintataistelusta, viehättävästä hahmokaartista ja humoristisesta käsikirjoituksesta. Alkuperäisen PlayStationin ja PSP:n länsimaisista versioista puuttuivat kuitenkin niin sanotut skitit eli sarjalle ominaiset hahmovetoiset keskustelukohtaukset. Myös ääninäyttely jäi aikanaan hieman heikkotasoiseksi. Nyt TOSE Co:n kehittämä Tales of Eternia Remastered pyrkii korjaamaan nämä puutteet ja päivittämään pelin nykypäivän yleisölle sopivaksi.
Alusta: Nintendo Switch 2
Julkaisualustat: PS5, PS4, Xbox Series X and Series S, Nintendo Switch 2, Nintendo Switch
Julkaisupäivä: 16.10.2026
Vietimme hieman yli 30 tuntia Tales of Eternia Remasteredin parissa, jonka aikana läpäisimme päätarinan, suoritimme rutkasti sivutehtäviä ja tutkimme Inferian ja Celestian maailmoja.
Kuinka onnistuneesti tämä uusioversio siis tuo JRPG-klassikon nykyaikaan? Ja kannattaako sitä todella pelata?
Lisäpotkua!
Palataan Tales of Eternia -pelin ydinolemukseen myöhemmin, mutta ensin on paikallaan käsitellä remasteroidun version mukanaan tuomia uudistuksia.
Merkittävin lisäys on epäilemättä niin kutsuttu Boost Function -toiminto. Sen avulla pelikokemusta voi muokata omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Tarjolla on muun muassa mahdollisuus kytkeä satunnaiset viholliskohtaamiset pois päältä, säätää vaikeustasoa, kasvattaa tavaroiden enimmäismäärää sekä muuttaa kokemuspisteiden kertymisnopeutta.
Oma suosikkini oli mahdollisuus palauttaa taitojen käyttöön kuluvia TP-pisteitä leiriytymisen yhteydessä. Tämä teki hahmojen kehittämisestä eli niin sanotusta ”grindaamisesta” huomattavasti sujuvampaa ja vaivattomampaa.
Boost Function -valikoima on todella kattava, ja se tekee pelistä huomattavasti helpommin lähestyttävän uusille pelaajille. Ainoa varsinainen moitteeni koskee sitä, ettei tiettyjä toimintoja – kuten viholliskohtaamisten poistamista – voi määrittää suoraan Nintendo Switch 2:n ohjaimen painikkeisiin. Päävalikon avaaminen, mukautusvalikkoon (Customize) siirtyminen ja sieltä edelleen Boost Function -asetusten etsiminen tuntui hieman kankealta.
Rekisteröidy saadaksesi uutisia, arvosteluja, mielipiteitä, huipputeknisiä tarjouksia ja paljon muuta.
Celsiuksen voittaminen on ylivoimaisesti yksi palkitsevimmista hetkistä. Vastus tuottaa suuria vaikeuksia väistelemällä Artes-tekniikoita ja jäädyttämällä tovereitaan parantavan sankarin toimintakyvyttömiksi. Ryhmitysrakennetta ja strategiaa muuttamalla saa kuitenkin taistelun kääntymään omaksi eduksi.
Eikä tässä ole vielä suinkaan kaikki. Voit esimerkiksi vaihtaa remasteroitujen ja alkuperäisten grafiikoiden ja äänitehosteiden välillä, mikä varmasti tyydyttää sekä uusia tulokkaita että pitkäaikaisia faneja.
Visuaaliset parannukset ovat kokonaisuudessaan suhteellisen kevyitä. Tämä ei ole mikään mullistava uudistus, ja jotkut ympäristöt näyttävät edelleen hieman karkeareunaisilta. Remasteroitu versio kuitenkin valaisee joitakin aiemmin piilossa olleita yksityiskohtia. Kuten alla olevista kuvista näkyy, patsaiden yksityiskohdat ovat paljon monimutkaisempia ja kasvillisuus näyttää terävämmältä uudistetussa grafiikkatilassa. Ja vaikka jotkut saattavat pitää alkuperäisistä pikselispriteistä, mielestäni remaster tekee hyvää työtä puhdistaessaan niitä hieman pitäen ne uskollisina alkuperäiselle taideteokselle.
View Original
View Original
Kun visuaalisesta puolesta nyt kerta tuli puhe, on valitettavasti nostettava esiin yksi rutina. Välianimaatiot näyttävät nimittäin melko vaatimattomilta. Ne on sovitettu laajakuvaformaattiin, ja lopputulos näyttää siltä, kuin kuvan päälle olisi lisätty jonkinlainen suodatin. Jälki on pettymys – hahmoista ja taustoista puuttuu selkeyttä ja tarkkuutta, mikä paljastaa alkuperäismateriaalin rajoitteet.
Tämä on toki vain pikkuseikka, ja suurin osa tästä uudelleenjulkaisusta on onnistunut erinomaisesti. Esimerkiksi uusi englanninkielinen ääninäyttely on loistavaa, ja kunkin hahmon persoonallisuus välittyy täydellisesti. Mukana on nyt myös lännessä aiemmin näkemättömiä hahmojen välisiä keskusteluja eli niin kutsuttuja ”skittejä”, jotka tarjoavat runsaasti hauskoja ja tunteikkaita hetkiä leiriytyessä tai levätessä.
Peliin on lisätty myös tavoitekuvakkeet, jotka osoittavat pääjuonen tai sivutehtävien suunnan. Pidin tästä ominaisuudesta erityisesti siksi, etten halunnut missata sivusisältöä. Jos kuitenkin haluat selvittää kaiken mieluummin itse, voit kytkeä opasteet helposti pois päältä pelin asetusvalikosta.
Aliarvostetun klassikon paluu
Vaikka teoksen remasteroitu versio ei ole täydellinen, se on kokonaisuutena laadukas julkaisu, joka tekee tästä klassikosta helpommin lähestyttävän kokemuksen nyky-yleisölle. Mutta kuinka hauskaa itse peli on vuonna 2026?
Erittäin! Tales of Eternia Remastered tarjoaa mahtavia elämyksiä. Kyseessä oli itse asiassa ensimmäinen kertani pelin parissa. Siitä huolimatta pelissä oli jotakin hyvin nostalgista. Sen lämmin ja hurmaava maailma sekä erinomainen hahmokaarti imaisevat mukaansa, eikä teoksesta halua päästää irti ennen lopputekstien rullaamista.
Erityisen vaikutuksen tekee käsikirjoitus. Toki pääjuoni on melko tavanomainen – maailma on vaarassa, ja joukon nuoria sankareita on uhmattava todennäköisyyksiä pelastaakseen kaiken. Kokemuksesta tekevät kuitenkin erityisen juuri hahmot.
Suurimman osan ajasta vietät neljän keskeisen sankarin seurassa. Reid on vastahakoinen päähenkilö, joka tuntuu joutuvan keskelle kaaosta kerta toisensa jälkeen. Farah on pohdiskeleva ja moniulotteinen nuori nainen, joka oppii tuntemaan itsensä tarinan edetessä. Keele on ylimielinen akateemikko, joka tarjoaa monia hulvattomia hetkiä. Meredy taas on huolehtivainen ja utelias muukalainen, jonka ryhmä oppii vähitellen ymmärtämään matkallaan kohti katastrofin estämistä.
Hahmoja eivät rasita ne kuluneet kliseet tai laiska käsikirjoitus, joista monet tuon ajan japanilaiset roolipelit kärsivät. Jokainen ryhmän jäsen jää todella mieleenpainuvaksi.
Entäpä itse pelattavuus? Taistelumekaniikka on varsin ainutlaatuinen: se yhdistelee toimintaa ja roolipelaamista painottaen vahvasti reaktiivisia, toimintapohjaisia komentoja. Vaikka taisteluihin tottuminen viekin aikansa ja liikkuminen voi toisinaan tuntua hieman kankealta, vihollisten kukistaminen on äärimmäisen koukuttavaa. Erikoistekniikoiden (Artes) ketjuttaminen tuhoisiksi komboiksi sekä ryhmäkokoonpanojen sekä taitojen hienosäätäminen vaikeiden pomovastustajien voittamiseksi on erittäin palkitsevaa – jopa satunnaiset kohtaamiset tuovat suurta tyydytystä.
Peli on kiistatta haastava, mutta ratkaisevan iskun antaminen saa kaiken nähdyn vaivan tuntumaan sen arvoiselta. Jos kuitenkin häviät taistelun, tarjolla on mahdollisuus yrittää uudelleen, jolloin pääset välittömästi takaisin toiminnan ytimeen.
Peli ei myöskään vaadi liiallista kokemustasojen keräämistä. Pidimme satunnaiset kohtaamiset päällä suurimman osan peliajasta, mikä kerrytti riittävästi kokemusta suuria pomotaisteluita varten. Jos kuitenkin kaipaat lisää kokemuspisteitä, voit kytkeä päälle automaattitilan, jolloin tiimisi taistelee puolestasi – tämä auttaa myös välttämään itseään toistavia, tylsiä kahakoita.
Myös taisteluiden ulkopuolinen osuus on varsin toimiva. Voit tutkia maailmaa etsien esineitä ja aarteita hahmojen ominaisuuksien parantamiseksi, vierailla kaupoissa hankkimassa parempia varusteita tai kokeilla erilaisia minipelejä. Maailman tutkiminen on erittäin palkitsevaa: löydät usein aseita, jotka ovat hyödyllisiä tietyillä alueilla, tai reseptejä, joiden avulla voit palauttaa elämäpisteitäsi tai tekniikkapisteitäsi niiden ollessa vähissä.
Yksi selkeä moite mahtuu kuitenkin mukaan: maailmankartalla tai pelialueilla liikkuminen tuntuu kömpelöltä. Vinottain eteneminen vaatii suurta tarkkuutta, ja esimerkiksi patsaiden kaltaisten esineiden siirtäminen voi tuntua toisinaan hieman hankalalta. Kyseessä on kokonaisuudessaan melko pieni ongelma, mutta ahtaammissa paikoissa tämä vanhanaikainen liikkumistapa aiheutti ajoittain lievää turhautumista.
On myös mainittava, että minipelit ovat yleisesti ottaen melko tylsiä. Vaikka niiden ohjattavuus onkin kunnossa, ne eivät yksinkertaisesti ole kovin hauskoja. Onneksi ne voi halutessaan ohittaa – mitä itse teinkin usein. Oli kuitenkin hienoa nähdä, että Nintendo Switch 2:lla minipeleihin on integroitu hiiritila – se toimi kokemukseni perusteella todella hyvin.
Kun kerran puheeksi tuli Switch 2 -kokemus, puhutaanpa hetki suorituskyvystä. Tales of Eternia Remastered pyörii 4K-tarkkuudella telakkatilassa ja 1080p-tarkkuudella käsikonsolitilassa. Molemmissa tiloissa ruudunpäivitysnopeus pysyy tasaisena 60 fps:n lukemassa – mikä on ehkä odotettavissakin tämänkaltaiselta, vähemmän vaativalta peliltä. En huomannut koko pelikerran aikana minkäänlaisia teknisiä ongelmia tai ruudunpäivityksen notkahduksia, joten Switch 2 on eittämättä erinomainen alusta tälle uusioversiolle.
Onko Tales of Eternia Remastered siis onnistunut ja nykyaikainen versio tästä klassikosta? Kyllä vain!
Joitakin asioita olisi voinut toteuttaa paremminkin: visuaaliset parannukset ovat melko maltillisia, välianimaatiot vaikuttavat hieman vaatimattomilta ja olisimme kaivanneet pikavalintaa viholliskohtaamisten kytkemiseksi pois päältä. Toisaalta ”Boost Function” -toiminto tuo peliin paljon joustavuutta, uusi englanninkielinen ääninäyttely on erinomaista ja mahdollisuus aloittaa taistelut välittömästi uudelleen pitää pelin tempon ripeänä ja sujuvana.
Pohjimmiltaan kyseessä on joka tapauksessa mainio peli, jolla on paljon annettavaa, vaikka mukana onkin muutamia vanhentuneita piirteitä. Taistelujärjestelmä – vaikka se selvästi edustaakin omaa aikakauttaan – on edelleen hauska ja yllättävän strateginen. Hahmot ovat erittäin mieleenpainuvia, ja välikeskustelut tuovat kokonaisuuteen kaivattua syvyyttä. Myös maailman tutkiminen on palkitsevaa.
Kaiken kaikkiaan viihdyimme Tales of Eternia Remasteredin parissa erinomaisesti, ja japanilaisten roolipelien ystävät saavat tästä varmasti paljon sellaista, mistä pitää.
Kannattaako Tales of Eternia Remastered pelata?
Pelaa, jos...
Kaipaat vaativaa seikkailua
Tales of Eternia on melko vaativa peli, eivätkä sen pomot kaadu tuosta vain. Useampi taistelu vaatiikin muutaman yrityksen sekä strategian hiomista, jotta halutusta lopputuloksesta voi edes haaveilla.
Etsit kohtuumittaista JRPG-seikkailua
JRPG-genren pelit tapaavat olla mammuttimaisen pitkiä, joten Tales of Eternian 25-30 tunnin kesto on varsin maltillinen. Jokainen tunti vieläpä tuntuu laadukkaalta.
Älä pelaa, jos...
Pidät modernien Tales-pelien tyylistä
Tales of Eternia Remastered on uskollinen juurilleen, joten sen 2D-taistelu voi tuntua esimerkiksi Tales of Arisen rinnalla melkoisen vanhentuneelta.
Haluat huippugrafiikkaa
Koska kyseessä on remasterointi, graafista toteutusta ei ole tehty alusta alkaen uusiksi. Lopputulos onkin vaihteleva, sillä tyylikäs visuaalinen toteutus eroaa laadullisesti selvästi puolivillaisista välivideoista.
Saavutettavuus
Tales of Eternia Remasteredissa on useita tapoja mukauttaa pelikokemusta. Voit ottaa tekstitykset käyttöön tai poistaa ne käytöstä, valita tekstin automaattisen rullaamisen, määrittää painikkeet omien mieltymystesi mukaan sekä muuttaa vaikeustasoa. Vaikka pelissä ei ole erillistä värisokeustilaa, sellaiset pelielementit, jotka aiemmin vaativat tunnistamista värin perusteella, on suunniteltu uudelleen hyödyntämään muita kuin väriin perustuvia visuaalisia tunnisteita.
Harry is a Senior Reviews Writer for TechRadar. He reviews everything from party speakers to wall chargers and has a particular interest in the worlds of audio and gaming. Harry has a background in business tech journalism, particularly around the telecoms industry.