Arvostelussa Rayman: 30th Anniversary Edition

Tasoloikkijatkaan eivät ole ikuisia – paitsi ehkä Super Mario. 1990-luvulla pelaajien sydämiin loikkivat monet ikoniset hahmot, joista jokaiselle on edelleen oma fanikuntansa. Nousipa puheeksi Crash Bandicoot, Spyro, Mario, Sonic tai jokin muu, nostalgiahuumaa on vaikea estää. Tähän legendajoukkoon on helppo laskea myös Rayman, jonka ensiesiintymisestä tulee tänä vuonna täyteen 30 vuotta. Ubisoft onkin päättänyt kunnioittaa hiljaiseloa viettäneen hahmonsa pyöreää juhlavuotta Rayman: 30th Anniversary Edition -kokoelmalla, joka niputtaa sisäänsä näkökulmasta riippuen yhden tai viisi peliä.

Jos edellä mainittu lause tuntuu oudolta, johtuu se ennen kaikkea kokoelman sisällöstä. Ykkös-Raymanin pääsee nimittäin pelaamaan läpi useana eri versiona. Modernille laitekannalle kääntyvät teoksen PlayStation-, Atari Jaguar-, MS-DOS-, Game Boy Advance- ja Game Boy Color -versiot. Näistä viimeksi mainittu eroaa joukosta merkittävästi, muutoin kyseessä on hienovaraisilla muutoksilla toteutettu sama seikkailu. Sitä ei silti käy kiistäminen, etteivätkö graafiset eroavaisuudet toisi mukavia muistoja mieleen retrolaitteiden eroavaisuuksista.

Tasoloikintojen kohdalla voi turvallisesti todeta, että vanhassa on toisinaan vara parempi. Klassisten teosten pariin palaaminen vie nopeasti fiiliksen niihin lapsuuden kesiin, jolloin maailma oli vielä yksinkertainen ja päivätkin pitkiä. Pelien satumainen tunnelma tuo monin tavoin mieleen jotain samaa kuin mihin kotimainen Frozenbyte on panostanut Trine-pelisarjansa kanssa. Raymanin pelimaailma tuntuu sopivassa määrin taianomaiselta, vilpittömältä sekä hauskalta.

Latest Videos From

Ilonpito tyssää kuitenkin nopeasti kun havahtuu siihen, että takavuosikymmenten pelit eivät päästä pelaajaansa yhtä helpolla kuin nykyaikaiset teokset. Vaikeusasteruuvi onkin ruuvattu hämmentävän tiukalle. Ajoitukset, loikkimisen tarkkuus sekä viholliset vaativat jatkuvasti varpaillaan olemista.

Tekijät ovat selvästi tunnistaneet haasteen aiheuttaman pulman, eikä retroilusta ole haluttu tehdä liian vaikeaa. Kokoelmaversio tarjoaa pelaajalle käyttöön läjän erilaisia avustuksia ja helpotuksia vapaasta tallentamisesta ajan kelaamiseen sekä huijauskoodien käyttöön. Jos teoksen haluaa kahlata läpi ilman stressiä, saa näistä tarvittavat helpotukset kyytipojaksi.

Jos teoksista voi jotakin suositella, on se MS-DOS-versio. Se vaikuttaisi olleen myös tekijöiden silmissä keskeisin tuotos, sillä kokoelmapaketin trophy-listaus nostaa sen suurimpaan valokeilaan. Kyseinen versio sisältää myös 120 lisättyä pelikenttää.

Paitsi että Rayman ansaitsee huomiota jo itsessään, on tarjolla myös historiallista lisäarvoa. Rayman: 30th Anniversary Edition mahduttaa sisäänsä ennen näkkemättömän SNES-prototyypin, joka ei niinkään juhli sisällön määrällä vaan ennen kaikkea pelinkehitystä avaavalla näkökulmallaan. Sen sisältö on loikittu nopeasti läpi eikä sillä ole kummoista pelillistä arvoa, mutta testivedoksen avulla näkee kuinka tekijät ovat aikanaan kokeilleet eri konsepti-ideoitaan.

Kun ohjaimen laskee viimein pöydälle, voi illanviettoa jatkaa vielä dokumenttisisällön parissa. Kokoelmaan on ympätty noin tunnin verran sisältöä koskien kehitysprosessia sekä muisteloita. Historiasta kiinnostuneet saavat siitä varmasti lisäarvoa.

Niin paljon kuin Rayman: 30th Anniversary Edition keskittyykin historian juhlistamiseen, potkii se samaan aikaan ikävällä tavalla nostalgikkoja nilkoille. Alkuperäisten teosten äänimaisemasta vastanneet Remi Gazelin kappaleet ovat saaneet tehdä syystä tai toisesta tilaa Christophe Héralin sävellyksille. Biiseissä ei ole sinänsä mitään isompaa vikaa, mutta eivät ne myöskään tunnu oikeilta. Lopputuloksena äänimaisema on melkein muttei ihan, ja sekös harmittaa. Samalla ratkaisu syö pahasti historiallista arvoa kokoelmalta, sillä tällaisenaan klassikkopelit eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi.

Onneksi visuaalinen puoli on kunnossa. Tyyli on raikkaalla ja sopivalla tavalla retromainen. Vaikka pikselintarkat loikinnat ja yllättäen niskaan iskevät viholliset vaativat alkuun lehmänhermoja, Raymania pelatessa on vaikea suivaantua. Kyseessä on haastavuudestaan huolimatta ehta hyvän mielen peli.

Se, onko Rayman: 30th Anniversary Edition rahan arvoinen, riippuu muutamastakin asiasta. Ensinnäkin pelin digiversio on puolet halvempi kuin fyysinen julkaisu, joten noin 20 euron hintalapulla varustettu ladattava pläjäys antaa enemmän syytä virneelle. Toinen kysymys koskee nostalgisuutta sekä retroarvoa. Siinä missä osa julkaisijoista yrittää myydä yhtä peliä viittä kertaa (köhköh, GTA V), Ubisoft myy yhtä teosta viitenä pelinä. Paketissa siis on rutkasti sisältöä, mutta harvassa lienevät ne, jotka kokevat saman seikkailun olevan näin monen läpipeluun arvoisia. Valtaosalle riittänee yksi, varsin haastava mutta yhtä kaikki nautinnollinen kerta.

Kannattaako Rayman: 30th Anniversary Edition pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...