TechRadar Yhteenveto
The Batman on tunnelmallinen ja yksityiskohtainen lisäys DCEU-maailmaan, joka luottaa ikonisen sankarin sarjakuvissa kerrottuihin juuriin. Synkkä lopputulos yhdistää taiten rikostutkintaa, kauhua, psykologista jännitystä, toimintaa ja draamaa. Huippunäyttelijät loistavat rooleissaan ja kuvaus sekä äänimaisema luovat käsinkosketeltavan tunnelman. Vaikka monille Christopher Nolanin Yön ritari -trilogia saattaa olla yhä rakkaampi, Matt Reeves on onnistunut luomaan erinomainen ja omanlaisensa näkemyksen Viittakostajasta.
Hyvää
- +
Tunnelmallinen käsikirjoitus
- +
Huippunäyttelijät loistavat rooleissaan
- +
Vauhdikas toiminta
- +
Uudenlainen näkökulma lähdemateriaaliin
- +
Kuvaus ja soundtrack tukevat toisiaan
Huonoa
- -
Klassista lähdemateriaalia on tulkittu varsin vapaasti
- -
Efektit pomppaavat hetkittäin esiin
Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.
Voiko Lepakkomiestä keksiä enää uudelleen? Kun sankarihahmo on seikkaillut yli 80 vuoden ajan elokuvissa, sarjakuvissa, tv-sarjoissa ja videopeleissä, ei uuden näkövinkkelin keksiminen ole helppo homma.
The Batman on herättänyt jo ennakkoon enemmän odotuksia ja toiveita kuin juuri mikään elokuva vuosikausiin. Ikonisen supersankarin elokuvaseikkailujen aloittaminen nollasta tuntui monista ennakkoon halvalta ratkaisulta, sillä kyseessä on jo kolmas versio viimeiseen 20 vuoteen. Väsymyksen voisi ymmärtää, minkä lisäksi Robert Pattinsonin kiinnittäminen viittasankariksi sai monien kulmakarvat koholle. K18-materiaalin uupuminen sekä pandemian aiheuttamat viivästykset viimeistelivät katastrofin ainekset. Miten tästä voisi ikinä tulla hyvää elokuvaa?
Yön ritari osoittaa katsojien huolet turhiksi. The Batman pitää otteessaan väkivahvalla tunnelmallaan. Vaikka leffassa on erilaisia liikkuvia osia turhankin kanssa, pääsankari onnistuu tasapainottelemaan näiden välillä. Lopputekstien rullatessa on helppoa tokaista, että The Batman tuo DC:n ikonisimpaan sankariin samanlaista tuoreutta kuin Tom Hollandin tähdittämä Hämähäkkimies seittisankarin leffaseikkailuihin.
Synkkä kurpitsajuhla
Elokuva sijoittuu Lepakkomiehen toiseen vuoteen rikollisjahdissa. Bruce Wayne sekä tämän viittavetimiin pukeutunut alter egonsa jahtaa Arvuuttajaa (Paul Deno), joka on Halloweenin alla ryhtynyt sarjamurhaamaan Gothamin ylimystöä. Päähenkilön matka tappajaisten maailmaan johdattaa Lepakkomiehen salaliittojen ja korruption maailmaan, jossa myös Wayne-suvun maine on vaarassa. Bruce joutuukin painimaan paitsi Gothamia terrorisoivien voimien mutta myös mielensä sopukoiden kanssa.
The Batmanin tarina vie katsojat uudenlaisiin maisemiin. Kyseessä ei ole perinteinen syntytarina, jossa katsottaisiin jälleen kerran Thomas ja Martha Waynen viimeisiä hetkiä. Myös kaapuun on sonnustauduttu jo aiemmin. Tällä kertaa Lepakkomies on jo vakiinnuttanut asemansa Gothamin rikolliselämän kauhuna, vaikkakin opeteltavaa yhä riittää. Sankari on korruptoitunutta järjestelmää vastaan kapinoiva sankari, joka ei ole kuitenkaan vielä päässyt yli lapsuutensa traumoista.
Tarinallisesti ratkaisussa on myös ongelmansa. Kun elokuva näyttää asemansa vakiinnuttaneen sankarin, vaikuttaa leffa enemmän jatko-osalta kuin niinkään tarinan alulta. Yön ritarin kanssa aiemmin puuhaillut Christopher Nolan rakensi hahmoaan tältä osin paremmin.
Vaikka alkuvideot ja syntytarinat jätettiin välistä, on lopputulos erittäin onnistunut lähtölaukaus Matt Reevesin ohjaamalle leffasarjalle. Halukkaat voivat tarvittaessa katsoa Nolanin Batman Begins -elokuvan pohjille, sillä hahmon traumaattiset kokemukset ovat tutut. The Batman tietää katsojien olevan niin hyvin perillä sankarista, ettei takaumille ole enää tarvetta. Päätös tuo mieleen Marvel Cinematic Universen Captain America: Civil War -elokuvan, jossa Hämähäkkimies vain singahti paikalle.
The Batman tarjoaa sen sijaan jalansijaa muiden hahmojen alustuksille. Selina Kyle (Zoë Kravitz) ja Oswald "Pingviini" Cobblepot (Colin Farrell) loistavat aikansa valokeilassa. Vaikka kyseisten konnien ketkuilut ovat faneille entuudestaan tuttua, heidän aiemmat tapahtumansa ovat yhä hämärän peitossa. Reeves pohjustaa maailmaa ja muita hahmoja enemmän kuin Lepakkomiestä, mikä osoittautuu lopulta erittäin onnistuneeksi ratkaisuksi.
Sarjakuvista tuttu
The Batman erottuu tarinallisesti aiemmista versioista. Jo uudenlainen lähestymiskulma perustelee uuden elokuvasarjan.
Ensinnäkin uutuusraina keskittyy niihin osa-alueisiin, jotka ovat loistaneet valkokankaalla poissaolollaan. Siinä missä yleensä Lepakkomiehestä on nähty toiminnallisena sankarina, The Batman tuo näytille hahmon etsivätaidot. Tällä kertaa Viittakostaja joutuu pähkäilemään päänsä puhki ratkoessaan Arvuuttajan pulmia ja kieroiluja. Myös heittoköyden sekä kameralla varustettujen piilolinssien käyttäminen on uudenlainen osa hahmoa. Juonen perspektiivi tuntuu tuoreelta ja täten palkitsevalta.
Painopiste todella on tutkimisessa, ei hutkimisessa. The Batmanin tarina etenee hitaasti ennen loppuhuipennusta. Lähes kolmetuntinen raina pitää onneksi otteessaan lähes koko matkan ajan. Vain tarinan keskivaiheella on hieman junnaamista, kun Brucen tarve tutkia suvun historiaa varastaa kaiken huomion. Suvantovaihe ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta. Elokuva tuntuu lyhyemmältä kuin mitä se todellisuudessa on.
The Batman lainaa mausteita muistakin DC-sarjakuvista. Alkupuoliskolla on melkoisen vahvoja silmäniskuja Watchmeniin liittyen, kun leffa ottaa vaikutteita Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvista. Tyylivalinta on hiukan eriskummallinen, sillä kepeä ulkonäkö poikkeaa radikaalisti Lepakkomiehen seikkailuille tyypillisestä synkkyydestä.
Mukana on kuitenkin myös sankarin tarinoille tyypillistä kauhua ja psykologista jännäriä. Etenkin Arvuuttajaa käsittelevät kohtaukset ovat pelottavia, väkivaltaisia ja aktiivisesti säikytteleviä. Konnan nauhoittamat videot tuovat mieleen Saw-leffat lievillä Blair Witch -vaikutteilla.
Piinaavaa tunnelmaa ei unohdeta silloinkaan, kun sankari riisuu kaapunsa. Bruce Waynen vaiheet pursuavat tunnelatausta. Säveltäjä Michael Giacchino ja kuvaaja Greig Fraser ovat suunnitelleet ikimuistoisia kohtauksia, jotka osoittavat äänimaiseman sekä valaistuksen tehon.
Leffassa on mukana muutamia elementtejä, jotka saattavat hyvinkin jakaa fanien näkemyksiä. Jos et ole lukenut kaikkia Lepakkomiehen ja Kissanaisen sarjakuvaseikkailuja, saattavat tietyt ratkaisut aiheuttaa nenän nyrpistymistä. Liian radikaaleja linjanvetoja ei ole kuitenkaan tehty.
Yön ritarin paluu
Näyttelijät loistavat rooleissaan. Colin Farrellin Pingviinissä on sopivaa väkivaltaisuutta ja kepeyttä, kun taas Jeffrey Wright, Andy Serkis ja John Turturro tuovat Jim Gordonin, Alfredin sekä Carmine Falconen luonteet uskollisesti esiin.
Valokeilan kuitenkin varastaa itse Robert Pattinson, jonka suoritus pitää ennakkoon kritisoineita fanipoikia pilkkanaan. Twilight-elokuvista tuttu tähti on sopivan karu ja uskottava Lepakkomies. Hänestä huokuu paitsi upporikas elämäntapa ja eristäytyminen maailmasta mutta ennen kaikkea myös traumaattinen tausta. Ennen kaikkea hän on kuitenkin inhimillinen ja erehtyväinen. Vaikka sankarimme on älykäs ja voimakas, hänellä on runsaasti työsarkaa fyysisellä ja henkisellä puolella. Bruce Wayne pakenee kärsimystään Lepakkomiehen asuun, jossa hän voi kostaa vanhempiensa kohtalon Gothamin alamaailmalle. Syyllisyys kuitenkin painaa, ja tätä Arvuuttaja osaa hyödyntää tehokkaasti.
Kyseessä on pienistä kauneusvirheistä huolimatta seikkailu, joka kestää vertailun mihin tahansa aiempaan Yön ritarin leffakertomukseen.
Kun leffan pääkonna tuli puheeksi, on Paul Danon esittämää Arvuuttajaa ylistettävä yhtälailla. Niin ikään traumoista kärsivän rikollisneron sadistisuus, käskevyys ja julmuus ovat kuin vastakohta Pattinsonin sankarille. Pahinta on, että Arvuuttaja tuntuu hetkittäin jopa sympaattiselta, traagiselta hahmolta. Batman on joutunut ennenkin taistelemaan peilikuvaansa vastaan eri seikkailuissa. Tällä kertaa hahmojen kasvutarinat tuntuvat kuitenkin punoutuvan niin syvästi yhteen, että kaksikon välinen kissa ja hiiri -leikki uppoaa mielen sopukoihin.
Kravitzin tähdittämä Selina Kyle tuo elokuvaan kaivattua tunteellisuutta. Vaikka elokuva keskittyy Lepakkomieheen, Kylen rooli leffan keskiössä on äärimmäisen merkittävä. Hahmon monitahoisuus, uskallus, viettelevyys ja intohimo nousevat kokonaan uudelle tasolle. Asia korostuu Kravitzin ja Pattinson kemian ansiosta, joka tekee tilanteista pääsääntöisesti uskottavia. Kaksikon sarjakuvista tuttu romanssi on vahvasti esillä.
Yhteenveto
The Batman saattaa vaikuttaa vain lisäykseltä sankarin väkivaltaisiin leffaseikkailuihin. Kyseessä on onneksi paljon enemmän. Vaikka tuotantoon on mahtunut ongelmia ja vaikeuksia, 2000-luvun symboliikka sekä rikosten selvittäminen imaisevat mukaansa. Niin ikään näyttelijät sekä toiminnantäyteiset taistot osuvat napakymppiin. Lepakkomiehen ja Pingviinin välinen intensiivinen takaa-ajokohtaus on luotu taiten. Elokuva on kokonaisuutena niin toimiva, että se pärjäisi myös ilman DC-nimihahmoja.
Lopputuloksessa on myös muutamia motkotuksen aiheita. Ensinnäkin green screen -efektit ovat hetkittäin hiukan kömpelöitä, minkä lisäksi tarinan keskivaihe hukkaa parhaan otteen. Kyseessä on näistä kauneusvirheistä huolimatta seikkailu, joka kestää vertailun mihin tahansa aiempaan Yön ritarin leffakertomukseen.
The Batman joutuu luonnollisesti kestämään runsaasti vertailua Nolanin Yön ritari -trilogiaan. Tarinoissa on runsaasti samaa tyyliä sekä tarinallista sävyä. The Batmanin tehtävä on tältä osin epäkiitollinen, sillä aiemmin julkaistu elokuvakolmikko ei kompuroinut oikeastaan millään osa-alueella.
Reevesin The Batman onnistuu kuitenkin mahdottomassa. Se seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja onnistuu lähes kaikissa. Nolanin elokuvasta lainattua siteerausta tapaillen: "The Batman ei ole elokuva, jonka viittasankari tarvitsee, vaan se on elokuva, jonka hän (sekä katsojat) totisesti ansaitsee".
The Batman saa ensi-iltansa tänään perjantaina 4. maaliskuuta 2022.
