Arvostelussa Dragon’s Dogma 2

Dragon's Dogma 2 on valtaisa seikkailu, jonka sisälle syntyy pienempiä mutta yhtä kaikki ikimuistoisia tarinoita. Roolipelimammutin arvostelujakson ajalta jäi erityisesti mieleen pitkä taivallus Battahlin kuningaskunnan karujen kallioiden keskellä.

Yritin jatkuvasti etsiä oikopolkuja, ja lopulta löysin määränpäähän nopeasti vievän köysiradan. Luulin huolieni olevan jo ohitse, mutta kaiken keskeltä kimppuun hyökkäsikin järkälemäinen aarnikotka. Myyttinen otus tuhosi minua ja seuruettani kuljettaneen kärryn, mikä tarkoitti vääjäämätöntä tutustumista painovoimaan. Kohtalo ei ollut meille suopea, sillä yksikään ei selvinnyt pudotuksesta.

Tämä hetki jäi mieleen monesta syystä. Se ei tarkoita sitä, että Dragon's Dogma 2 olisi liian vaikea tai epäreilu, vaikka valo silmissä eittämättä sumeni kuvatun tilanteen koittaessa. Sen sijaan tapaus osoittaa hienolla tapauksella pelin dynaamisuuden sekä arvaamattomuuden. Pelimaailma on pullollaan mahdollisuuksia, etsittävää sekä ikäviä yllätyksiä.

Dragon's Dogma 2 yllättää pelaajan, minkä lisäksi se vaatii paljon. Tehtävät, vaarat, aarteet sekä salaisuudet tarjoavat valtaisan määrän koettavaa. Suurin kynnys kuitenkin koskee pelaajan halua oppia asiat kantapään kautta. Dragon's Dogma 2 ei pidä pelaajaa kädestä, vaan antaa tilaa tehdä omat kokeilut ja virheet. Jos tämä ei haittaa, vuonna 2012 ilmestynyt ykkösosa on saanut entistä paremman seuraajan.

Jokainen aloittaa pohjalta

Aivan kuten edeltäjässä, myös Dragon's Dogma 2 vie pelaajat myyttisen Arisen-hahmon kulahtaneisiin saappaisiin. Titteli ei ole tyhjästä temmattu, sillä tämän nousukkaan on määrä pelastaa maailma sotien ikuiselta kierteeltä.

Ennen kuin rauhasta voi edes haaveilla, on lähdettävä liikkeelle hahmonluonnista. Tämä on iso operaatio, sillä peli tarjoaa upeat ja kattavat työkalut oman sankarin luomiselle. Pärstäkerrointa sekä ruumiinrakennetta voi muokata juuri halutunlaiseksi, joten jokainen löytää varmasti omaa silmää miellyttävän hiustyylin, ihonvärin sekä lihaksisuuden.

Hahmonluonti ei ole ainoastaan kosmeettista, sillä fyysisyydellä on vaikutusta itse pelikokemukseen. Paino ja pituus muuttavat nopeutta sekä kantokykyä. Kakkososa esittelee lisäksi uuden Beastren-hahmoluokan, jonka kissamainen olemus vaikuttaa monien tehtävien kanssakäymisiin.

Vuokratyövoimaa

Vastaava syvyys koskee kaikkia osa-alueita. Ykkösosan kenties mielenkiintoisin ominaisuus koski tekoälyn ohjaamia Pawn-apureita, jotka avittavat pelaajaa taistoissa sekä seikkailussa. Tärkeimmän tutkaparin pääsee itse luomaan, kun taas kaksi muuta apuria on muiden pelureiden suunnittelemia.

Muiden luomien hahmojen tietopankki on kaiken keskiössä. Jos vieraileva apuri on nähnyt esimerkiksi jonkun aarteen tai luolan alkuperäisen luojan seikkailussa, jaetaan tätä tietoa myös uudelle pelaajalle. Sama koskee tehtäviä sekä viholliskohtaamisia. Samaisen työpyynnön aiemmin läpikäynyt kuoma opastaa oikeaan suuntaan.

Vinkeistä on syytä ottaa vaari, sillä nämä neuvot ovat Dragon's Dogma 2:n maailmassa elintärkeitä. Pääsääntöisesti valmiiksi annettavat tehtävätiedot ovat äärimmäisen minimalistisia. Edes karttamerkinnöistä ei kannata haaveilla ellei seuralaisella ole tällaista informaatiota tarjota. Kun apurit eivät kerää matkalta kokemuspisteitä, on näitä syytä vaihtaa säännöllisin väliajoin. Onneksi apurit ovat aiempaa fiksumpia tapauksia, joten niistä on myös enemmän hyötyä haastavissa tilanteissa.

Valitettavasti tekoälyllä on edelleen myös kompastuskivensä. Ennen kaikkea jääräpäisyyden huomaa taistoissa, joissa seurueen jäsenet eivät laita tikkuakaan ristiin väistääkseen hyökkäyksiä. Murhe korostuu harpyijia vastaan taistellessa, sillä nämä ilkikuriset lentävät otukset osaavat poimia sankareita ilmaan ja tiputtaa etäämmälle. Suurimmaksi pawnien surmaksi koituivatkin juuri nämä tilanteet, sillä rotkoon putoamisella on tässäkin tapauksessa varsin lopullinen seuraus. Onneksi työläiset eivät lopu tästäkään maailmasta kesken, sillä erillisillä elpymyskivipisteillä saa palautettua remmin takaisin kokoon.

Etätyöläiset

Niin hyödyllisiä kuin tekoälyn ohjaamat seuraajat ovatkin, kaiken keskiössä on kuitenkin pelaajan ohjastama sankari. Vaikka jokainen on oman seikkailunsa Arisen, hahmoluokalla on ratkaiseva merkitys pelikokemuksen laatuun. Tämä näkyy paitsi taistelutyylissä mutta myös käytettävissä varusteissa.

Tarjolla on neljä päähahmoluokkaa: taistelija, varas, jousiampuja ja velho. Nämä eivät varmastikaan vaadi juuri sen tarkempaa avaamista. Soturi marssii taistoihin kilven ja miekan kanssa tarjoten muulle jengille tilaa toimia taustalla. Varkaat taasen hyödyntävät vikkelyyttään, joka on heikon vahingonsietokyvyn vuoksi tarpeen. Jouskarilla isketään etäämmältä, kun taas maagit taasen loihtivat taioillaan vahinkoa vihulaisille ja tukiloitsuja kuomilleen.

Hahmoluokkia avautuu lisää pelin edetessä. Kokonaan tuore tuttavuus on "Mystic Spearhand" -valinta, johon tustuimme aiemmin julkaistussa ennakossa. Capcom kuvailee tätä Devil May Cry -hahmoluokaksi. Sen monipuoliset kaukohyökkäykset hidastavat ja pysäyttävät vihulaisia, minkä jälkeen avautuu tilaa tehokkaille iskusarjoille tai vastahyökkäyksille. Se on osoittanut hauskuutensa ohella haastavuutensa, sillä taitovalikoima ei kata lainkaan väistämistä.

Niin ikään uutena tulokkaana on Trickster-kujeilija, joka ei voi tehdä lainkaan suoraa vahinkoa. Kyseessä ei ole silti turha urapolku, sillä virnuilijan kyvyt mahdollistavat vihulaisten hämäämisen toistensa kimppuun tai valepintojen luomisen. Kun muutama hirviö putoaa ansan vuoksi kallionreunalta kuolemaansa, on muulla ryhmällä selvästi helpompi homma niitata loput hirviöt. Trickster-luokka jakanee vahvasti mielipiteet, sillä vaikka sen poikkeuksellisuus teki vaikutuksen, moni voi varmasti kokea sen aivan turhaksi kikkailuksi.

Mitä enemmän hahmoluokkaa käyttää, sitä enemmän käyttöön avautuu taitoja sekä ominaisuuksia. Näiden välillä voi vaihdella läpi seikkailun, mikä kannustaa kokeilemaan eri mahdollisuuksia. Mikä parasta, hahmoluokalla avattu kyky on käytettävissä kaikilla rooleilla. Hyöty on siis erittäin konkreettinen.

Uran suurimmat saavutukset

Taistelumekaniikat ovat hiottu erinomaiseksi. Tämä on tarpeen, sillä sapeleita kolisutellaan jatkuvalla syötöllä. Vihulaisia marssitetaan eteen ykkösosaa useammin, ja hetkittäin määrä tuntuu jopa liioitellulta. Toisaalta määränpää palkitsee sitäkin paremmin, kun taival on pullollaan hirviönraatoja.

Jo pelkät rosvojen ja hiisien kaltaiset perusvihut ovat tehty taiten. Yhtäkään vastusta ei kannata pitää täysin vaarattomana, sillä näidenkin taitokattaus tekee vaikutuksen monipuolisuudellaan. Esimerkiksi harpyija ei ole tulesta moksiskaan, minkä lisäksi ne saavat revittyä varomattoman seikkailijaryhmän riekaleiksi kädenkäänteessä. Vaarallisimmat goblinit ovat puolestaan hävyttömän vahvoja, joten moukaroitu sankari löytää itsensä luvunlaskennasta alta aikayksikön.

On silti mahdoton olla puhumatta isoimmista hirviöistä. Khimairat, minotaurukset ja kykloopit marssivat vastaan ennalta määrätyillä asuinalueillaan. Vieläkin vaarallisempia olentoja ovat myyttiset aarnikotkat sekä peikot, joiden läsnäoloon ei voi varautua yhtä helposti. Kun näiden tielle astuu, sen myös huomaa. Olipa lopputuloksena pako, urhea voitto tai kuolema, nämä yllättävät hetket painautuvat mieleen.

Maa on niin kaunis

Dragon's Dogma 2:n avoin maailma on valtava. Vaikka arvostelujakso vei kymmeniä tunteja, jokaisella kerralla törmäsi tyystin uusiin alueisiin ja polkuihin. Tätä myös edistää pelin halu olla pitämättä pelaajaa kädestä. Kun suuntaa ei anneta ja alueet täytyy tutkia itse, jokainen reitti palkitsee.

Reissaaminen voi käydä pelaajan toiveista riippuen turhankin tutuksi. Toisin kuin valtaosa nykyajan peleistä, Dragon's Dogma 2 ei anna juurikaan painoarvoa pikamatkustamiselle. Jotta tällainen onnistuu, on ensin sijoitettava porttikristalli ja sen jälkeen vielä käytettävä erillistä sekä harvinaista kulutustarviketta.

Tämä lisää seikkailullisuuden tuntua. Kun pikamatkustus on tehty kalliiksi ja vaivalloiseksi, reissut tekee lähtökohtaisesti jalkaisin. Tämä kannustaa poikkeamaan aiemmilta reiteiltä ja koluamaan nurkkia, jotka ovat jääneet aiemmin tarpomatta.

Halutessaan voi myös taivaltaa härkävaunun kyydissä. Tämä ei kuitenkaan takaa turvallista reissua, sillä vihulaiset voivat hyökätä seurueen kimppuun tien päällä. Urheimmat taasen loikkaavat aarnikotkan selkään tai muun olennon turkkiin kiinni. Tässä on aina omat uhkakuvansa, mutta eihän hyvää tunnetusti saa ilmaiseksi. Näiden hetkien vaikuttavuutta ei käy kuitenkaan väheksyminen.

Kaikkinensa Dragon's Dogma 2 on Capcomin kunnianhimoisimpia ja isoimpia pelijulkaisuja tähän asti. Seikkailullisuus, syvälliset mekaniikat sekä hahmoluokkien monipuolisuus tekevät lopputuloksesta kertakaikkisen mainion. Kun pelin pariin haluaa palata vielä lopputekstien jälkeen, voi pakettia pitää kehujen arvoisena.

Saavutettavuus

Dragon's Dogma 2 ei tarjoa kovinkaan häävejä mahdollisuuksia saavutettavuuden parantamiseksi. Tekstityksen sekä värimaailman kohdalla voi tehdä kuitenkin haluamiaan muutoksia.

Asetusten rajallisuus on harmi, sillä Capcomin muut tuoreet pelit Resident Evil 4 ja Street Fighter 6 tarjoavat erittäin kattavat mahdollisuudet saavutettavuuden parantamiseksi. Kun tekijäköörillä on tällä saralla osaamista, voimme vain toivoa näiden saapuvan mukaan peliin jälkijättöisillä päivityksillä.

Kannattaako Dragon's Dogma 2 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Näin arvostelimme Dragon's Dogma 2:n

Saimme arvostelua varten käyttöön Dragon's Dogma 2:n digiversion PS5:lle. Pelin läpäiseminen vie aikaa noin 60 tuntia. Tänä aikana ehättää läpäistä kampanjan lisäksi lukuisia eri sivutehtäviä sekä tutkia maailmaa parempien varusteiden perässä. Mittasimme kykyjämme pelin haastavimpia vihollisia vastaan.

Pelin kestosta kannattaa kuitenkin huomata, että vaadittu aikamääre voi viedä vaihtelevan määrän aikaa. Vaikka peli menikin läpi 60 tunnissa, jäi maailmaan vielä monia nurkkia nuohottavaksi.