Arvostelussa Assassin’s Creed Mirage

Assassin's Creed Miragen päähenkilö Basim Ibn Is’haqin tarina palauttaa sarjan juurilleen. Toisinaan vanhassa on todellakin vara parempi, sillä lopputulos on erinomaisen onnistunut. Teos yhdistelee takavuosilta tuttuja elementtejä sopivalla otteella päivitettyihin ominaisuuksiin. Kun päähenkilökin on kiinnostavampi kuin monen edellisosan salamurhaajat, ovat palaset vähintäänkin kohdillaan.

Basimin nousu salamurhaajajärjestöön on pullollaan salaisuuksia, oivalluksia, tunteikkaita hetkiä sekä erinomaista tarinankerrontaa. Koukuttavan tarinan keskiössä on Basimin halu selvittää Bagdadia sortavan järjestön mysteeri. Tietoa on kuitenkin huonosti saatavilla, joten pelaajan on tutkittava ennen hutkintaa.

Tieto on valtaa

Tutkimukset vievät Basimia läpi Bagdadin eri alueiden. Jokaisella kulmalla on oma kohteensa, jonka henkilöllisyys on saatava selville pitkällisen etsivätyön avulla. Ennen kuin käytössä on riittävä määrä tietoa, on pelaajan avattava salaisuuden verhoa töiden, rutiinien sekä muiden nippelitietojen osalta. Tutkimukset ovat läpi seikkailun kiinnostavia ja monivaiheisia. Vaikka sarjaa on tullut koluttua jo pidemmän aikaa, mysteerit imaisivat mukaansa alusta loppuun.

Teos tuntuu raikkaalta ja omanlaiselta kokemukselta, joka palkitsee pelaajaa jatkuvalla syötöllä. Selvitykset vaativat nurkkien nuohoamista ja todistusaineistojen etsimistä. Mutkikkaimmat tilanteet ratkeavat sarjan veteraaneille hyvinkin tutulla Eagle Vision -näkymällä, joka nostaa viholliset, kerättävät esineet sekä vinkit selkeämmin esille. Ominaisuus kääntyy tosin hetkittäin jopa peliä vastaan, sillä sen kaikkivoipaisuus tekee hetkistä toisinaan läpihuutojuttuja. Bagdadin kaduilla voisi vipeltää todistusaineistojen perässä pidempäänkin.

Alueet pursuavat tilanteesta riippuen elämää, yksinäisyyttä sekä muita tunteita. Bagdadin alue kattaa niin aavikon hiljaisia öitä kuin ihmisvilinää torillakin. Upea tunnelma ottaa ilon irti persoonallisista alueista, joista jokainen tuntuu uniikilta. Sarjan varrella on porhallettu useissa ikimuistoisissa kaupungeissa, joiden joukossa Mirage tuntuu jopa kirkkaimmalta onnistumiselta. Kaupunki tuntuu paitsi elävältä mutta myös sopivassa määrin keskeneräiseltä, sillä esimerkiksi rakennusvaiheessa oleva Alamut tuo hymyn monen fanin poskille.

Niin upea kuin Bagdad onkin, jää kaupunki silti Basimin varjoon. Hahmossa riittää kerroksellisuutta ja syvyyttä selvästi enemmän kuin valtaosassa sarjan aiemmissa puukkohippastelijoissa. Basimin kasvutarinaa on ilo seurata. Olipa kyseessä katujen taskuvaras tai täysiverinen tappaja, tuntuu protagonisti sopivan nokkelalta ja kunnianhimoiselta. Yksipuolisuuteen ei kuitenkaan sorruta, vaan Hidden One -salamurhajärjestön elämäntapaan suhtaudutaan vähemmän glorifioivasti kuin monesti aiemmin.

Uusi koira oppii vanhoja temppuja

Basim on ketterä ja vikkeläkinttuinen kipittäjä, joka ei ole moksiskaan Bagdadin mutkista tai korkeuseroista. Liikkuminen tuntuu samanlaiselta kuin viimeisimmissä Assassin's Creedeissä, mutta ympäristö tuo parkouriin tuoreuden tunnetta. Taannoisia seikkailuja ahtaampi miljöö kannustaa ottamaan eri reittivalinnoista ilon irti. Kaikki tiet vievät tunnetusti Roomaan, mutta myös Miragen määränpäähän on tarjolla useita eri polkuja. Parhaimmillaan Basimin liikkumista seuraa haltioituneena.

Basim on taistelijana enemmän varjoja hyödyntävä salamurhaaja kuin avoimen maaston tappokone. Toki miekalla ja tikarilla pääsee pitkälle, mutta Mirage kannustaa pelaajaa ennemmin väistelemään, torjumaan ja ajoittamaan liikehdintää. Muutos viimeisimpien osien väkivaltaiseen mätkintään on valtaisa. Toimintakohtaukset ovat parhaimmillaan, kun vihollisten reitit saa ennakoitua. Maltti on todellakin valttia. Ja mikä parasta, käytännössä jokainen vartijakohtaaminen voi koitua kohtaloksi, jos pelaaja on huolimaton.

Varjojen mailla

Hiippailu toimii Assassin's Creed Miragessa paremmin kuin missään sarjan aiemmassa osassa. Basimin työkalupakki, piilotettu veitsi sekä massaan sulautuminen luovat valtaisan määrän erilaisia mahdollisuuksia. Halutessaan pelaaja voi osoittaa malttia pähkäilemällä reitit valmiiksi ja iskemällä selustaan täysin huomaamattomasti. Siinä missä Assassin's Creed -sarjan edeltäjät ovat monesti satsanneet kikkakirjassa enemmän määrään kuin laatuun, Basim oikeasti tarvitsee jokaista vempainta. Rajattu määrä heittoveitsiä sekä erilaiset harhautuskonstit vaativat sopivassa määrin pähkäilyä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Erityisellä Assassin's Focus -kyvyllä voi merkitä enintään viisi vihollista nopeaa tapposarjaa varten. Ominaisuutta ei voi kuitenkaan käyttää jatkuvasti, vaan sen lataaminen vaatii useita äänettömiä veritekoja sekä kykypuun sopivaa kasvattamista. Hyppysissä oleva taito sekä sen avulla niputetut viisi ruumista tuntuvat todella palkitsevilta.

Valtavirtaan soluttautuminen avaa sekin runsaasti erinomaisia mahdollisuuksia aina salakuuntelusta taskuvarkauksiin sekä vakoilemiseen. Kaikki aktiviteetit uppoavat teokseen sulavasti. Sen sijaan väkivalta ei maistu ympärillä oleville lainkaan, sillä varkaudet sekä tapot saavat kanssaelävät suivaantuneiksi. Kaduilla liian hyvin tunnistettava tai muuten vain säheltävä Basim herättää kiinnostusta vartijoissa. Tässäkin yhteydessä on syytä olla ennemmin liian varovainen kuin turhan ärhäkkä.

Vaikka arvostelu ja arvosana ovat ylenpalttiset, ei Mirage ole suinkaan täydellinen. Ensinnäkin Basim sekä tarina nojautuvat vahvasti Assassin's Creed Valhalla -edeltäjään, joten viikinkiseikkailun läpäisy on vähintäänkin suositeltavaa. Myös tekoälyssä olisi hiottavaa. Toisinaan tapot keskellä katua eivät herätä kenessäkään minkäänlaisia tuntemuksia, kun taas seuraavalla töytäisyllä voi aiheuttaa täydellisen välirikon. Sama koskee vartijoiden kiinnostuksen kertymistä. Vaikka peli kannustaa hiippailuun, kiirii tieto pienimmästäkin havainnosta välittömästi läpi Bagdadin katujen.

Myös liikkuminen takkuaa hetkittäin, kun pelaajan sujuva liikesarja jämähtääkin ensimmäiseen esteeseen. Eikä sarjalle perinteinen vastakkaiseen suuntaan hyppääminen toimi vieläkään.

Ongelmat ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä, jotka eivät himmennä Miragen sädekehää. Kyseessä on yksinkertaisesti loistava ellei jopa paras Assassin’s Creed -peli tähän mennessä. Teos yhdistää onnistuneella tavalla sarjan vanhoja ja uusia elementtejä. Ja kun vielä tarinakin tekee lähtemättömän vaikutuksen, nousee kokonaisuus kiitettäviin pisteisiin.

Mirage on erinomainen, verinen, malttiin kannustava ja oikeisiin asioihin keskittyvä Assassin's Creed -teos. Jos tämä on sarjan tulevaisuus, näyttää horisontti kirkkaammalta kuin aikoihin. Salamurhaaminen tuntuu nimittäin pitkästä aikaa raikkaalta.

Esteettömyys

Image 1 of 8

Ubisoft on esteettömyyden saralla tämän hetken uranuurtajia, eikä Assassin's Creed Mirage tee sääntöön poikkeusta. Pelin vaikeusastetta voi muokata milloin vain, minkä lisäksi näpistelyn sekä tähtäysavun kaltaisia elementtejä voi säätää mieluisiksi.

Tarjolla on useampia kieli- ja tekstitysasetuksia. Viimeksi mainitun kohdalla saa muokattua tekstien kokoa sekä olemusta. Jos pelaaminen taasen tuntuu hankalalta, saa näppäinasettelua vaihdettua sopivaksi.

Lopuksi on syytä mainita kolme värisokeille tarkoitettua tilaa sekä Ubisoftin melko robottimainen kertojaääni, joka avaa ruudun tapahtumia.

Näin arvostelimme Assassin’s Creed Miragen

Pelasimme Assassin's Creed Miragen PS5-versiota yli 20 tunnin ajan, jonka aikana läpäisimme Basimin tarinan ja vietimme aikaa keräilyesineitä poimien ja sivutehtäviä viimeistellen. Äänimaailmaa kuunneltiin sekä soundbar-kaiuttimen että pelikuulokkeiden avulla. Pelin asetuksista syynättiin sekä ruudunpäivitystä että grafiikkaa painottavat vaihtoehdot. Näistä ensiksi mainittu nousi selvästi mieluisammaksi, sillä visuaalinen puoli ei ollut silminnähden parempi Quality-tilaa käyttäessä.