Arvostelussa War Hospital

War Hospital on julma peli, joka palkitsee vaikeista päätöksistä. Tämä käy parhaiten esille tilanteissa, joissa moraali sekä analyyttisyys kohtaavat. Kun omat arvot eivät sallineet sairastuneiden kyläläisten ottamista hoitoon, päätyivät nämä lääkintäteltalle hoidettavaksi. Lopputulos toi mieleen sanonnan vitsaa säästävistä vanhemmista.

Olisihan ulkopuolisten sairastajien hylkääminen oman onnensa nojaan aiheuttanut tukikohdan moraalissa pienen pudotuksen, mutta samalla ratkaisu olisi pelastanut useamman taistelijan hengen. Valitettavasti kaikkien miellyttäminen ei ole War Hospitalissa ratkaisu, sillä peli työntää eteen ikäviä päätöksiä kerta toisensa jälkeen. Loukkaantuneita kaivataan rintamalle torjumaan saksalaisten seuraavaa hyökkäystä, mutta samalla ihmisten hengellä ja lääkäreiden jaksamisella pitäisi kaiketi olla jonkinlainen arvo. Omien pelisessioiden aikana paikallisesti sovitut saldopankit ainakin huitelivat jatkuvasti tapissa.

War Hospital lähestyy ensimmäistä maailmansotaa raadollisesti. Jos asiat menisivät hyvin, lääkintätarvikkeita riittäisi, lääkärit jaksaisivat venyttää päiväänsä ja jokainen potilas olisi pelastettavissa. Todellisuus on kuitenkin toinen. Jos Frostpunk on tullut tutuksi, tietää jo valmiiksi, ettei yksikään voitto saati sankarillinen ratkaisu ole ilmainen. Liian pitkää päivää tekevät lääkärit lyysähtävät itse työkyvyttömiksi, kun taas rintamalla olevien sotilaiden määrän on pystyttävä pitämään keskusvallat kurissa. Olisipa siviilitkin syytä saada tällä sote-alueella hoitoon. Kuolemat näkyvät valitettavalla tavalla moraalissa sekä hautausmaalle sijoitettujen työläisten kuormassa.

War Hospitalissa joutuu tekemään rajuja ratkaisuja siitä, ketkä päätyvät leikkauspöydälle ja kenen päätyminen muistokiveen raapustettuun nimilistaan on hyväksyttävissä. Ulkopuoliset potilaat oppii nopeasti laittamaan prioriteettilistan pohjille, sillä heidän menehtymisensä on vähemmän valitettavaa kuin sotilaiden henki. Tämän opettaa pelin moraalijärjestelmä.

Kyseessä on todellinen pahan mielen peli. Pelaajan tehtävänä on johtaa keskusta ja päättää henkilökohtaisesti jokaisen potilaan kohtalosta. Leikkauspöydälle on syytä asettaa jaksavia lekureita, hautausmaan kuopat eivät kaiva itseään ja kehitysprojektit vaativat energisten insinöörien panosta. Kun potilaan on määrännyt vapaalle tohtorille parsittavaksi, vaatii toipuminen vielä palautumisjakson. Tänä aikana tehdään päätös siitä, palaako sotilas rintamalle, tukikohtaan vaiko kotiin. Näistä jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvälläkään moraalilla ei korvata puuttuvia resursseja, mutta sekään ei ole hyvä, jos jääkärien puolustuslinjan romahtaa varastojen pursutessa tavaraa.

Pelasipa teosta PC:llä tai konsolilla, War Hospital onnistuu luomaan stressin ja velvollisuudentunteen. Jokainen pelastettu sotilas saa hymynkareen suupieliin, mutta tästä ei näy häivähdystäkään kun seuraava nimi raapustetaan hautausmaan muistokiveen.

Kolmen päivän VMTL

Resurssien saralla on aina puutetta jostakin. Tämä pakottaa kumartamaan yhdelle ja pyllistämään toiselle mahdollisimman sopusuhtaisesti. Lääkkeiden valmistaminen hidastaa parempien laitteiden valmistamista, mutta lääkärit eivät saa parsittua luodinreikiä kiinni ilman Buranaa. Armeija myös marssii mahallaan, joten jatkuvalla nälällä on kielteinen vaikutus moraaliin. Ja jos taistelutahto tekee pohjankosketuksen, on pelaajan ura sotilasjohdossa ohitse.

Saksalaisten sotaisuus ei ole historian tuntien yllätys, ja War Hospital jatkaa samalla linjalla. Itse ei onneksi joudu ottamaan pyssyä käteen, mutta germaanisen kansakunnan toistuvat hyökkäykset vaativat pelaajan huomiota. Jos rintamalla ei ole riittävää puolustusreserviä, vyöryvät viholliset päättämään pelaajan pyrkimykset.

War Hospitalissa riittää näperrettävää, nähtävää, tehtävää ja pähkäiltävää. Valitettavasti pelissä on kuitenkin ongelmansa. Turhan iso osa oleellisesta informaatiosta on kätketty alavalikoihin, jonne eksyminen vaatii liian monta painallusta. Lisäksi automaattisen tallentamisen pitäisi olla osa sodankäynnin sääntöjä. Tämä korostui, kun teos kaatui omatoimisesti. PTSD eli traumaperäinen stressihäiriö on kiistatta osa sodankäynnin lieveilmiöitä, mutta kotisohvalla tällaista ei haluaisi kohdata. War Hospitalin hektisten päätösten keskellä tulee vastaan herkästi pitkiäkin sessioita, joiden aikana tallentaminen ei juolahda mieleenkään. Tämä kertoo paljon immersiosta, jonka teos tarjoaa.

Arvosteluun saatu PS5-versio osoitti teoksen toimivan konsolilla varsin näpsäkästi. Siinä missä hiirellä kohteen valinta olisi varmasti vielä helpompaa, padilla kohteen valikoituminen vaatii sopivaa kohdistusta. Tämä ei etenkään kauempaa zoomatessa ole kovin helppoa, mutta ei menestyksen puutetta voinut sillä perustellakaan.

Valintojen maailma

War Hospitalin mekaniikat oat varsin selkeitä ja painopisteisiin pohjautuvia. Traumapotilaiden osasto tuntuu täyttyvän jatkuvasti, sillä lääkintämiehen lääkepussukat ehtyivät hälyttävää vauhtia. Tämän vuoksi kokemuksistaan kärsivät joutuivat istumaan vastaanotolla pidempään kuin Krista Kiurun sote-alueiden lupauksissa olisi hyväksyttävää. Yhdessäkin tapauksessa hyväkuntoinen potilas siirtyi kerta toisensa jälkeen jonon pahnanpohjimmaiseksi. Näin kriittisessä tilassa olleet potilaat pääsivät ensiapuun nopeammin.

Poloinen odotti yli vuorokauden ajan, mutta jono onneksi eteni tasaiseen tahtiin. Kun insinöörit painoivat työehtosopimuksen kannalta hankalaa 24 tunnin työpäivää lääkkeiden tuottamiseksi, saatiin tilanne kohenemaan hetki hetkeltä. Varsinaista läpimurtoa ei ehkä nähty, mutta joka tapauksessa rintamalla puhalsivat kerrankin suotuisat tuulet.

Kun traumatisoituneen sotilaan vuoro oli viimein edessä, saapui takavasemmalta yhtäkkiä VIP-potilas. Halusin kovasti asettaa isoilla natsoilla varustetun sairastajan odottamaan vuoroaan edes hetkeksi, mutta tämä olisi tarkoittanut hänen menehtymistään. Lopulta ylin sotilasjohto pääsi siis listalla muiden edelle, mikä tarkoitti alkuperäisen potilaan kuolemaa.

Ratkaisu oli palkinnoksi saatavien tekijöiden kannalta oikea, sillä saaduilla palkkioilla mahdollistettiin lääkevaraston täyttäminen. Omaa mielenrauhaa tämä ei silti parantanut. Ja juuri tällaisia päätöksiä War Hospital on pullollaan.