Arvostelussa World of Warcraft: Shadowlands

World of Warcraft: Shadowlands on edelleen huippusuositun massiivimoninpelin kahdeksas laajennus. 16 vuoden historia ei ole suinkaan ainoa odotuksia nostava seikka, sillä edeltävä Battle For Azeroth -laajennus ei saanut faneja hyppimään riemusta. Tilanne onkin samanlainen kuin vuonna 2016 ilmestyneen Legionsin kohdalla. Tekijätiimi Blizzardilla on joutunut todelliseen tulitestiin, kun tavoitteena on palata takaisin suosion perustana olevien perusasioiden äärelle.

Onneksi uutuus löytää tiensä oikealle polulle. Shadowlands on jo tällä hetkellä koko teoksen taipaleen onnistuneimpia laajennuksia, vaikka ensimmäistä raidiluolastoa joudutaan vielä odottamaan. Runsas sisältömäärä tarjoaa onneksi roimasti tekemistä, kunhan vain yltää ensin vaadittuun tasokattoon.

Koska World of Warcraft muuttuu jatkuvalla syötöllä, päivitämme tätäkin arvostelua säännöllisin väliajoin katsastaaksemme teoksen kulloisenkin tilan. Kannattaakin käydä aika ajoin tarkastamassa miten massiivimoninpelin tilanne kehittyy.

Hinta ja julkaisupäivä

• Mikä se on? World of Warcraftin kahdeksas täysikokoinen laajennus
• Julkaisupäivä? 23. marraskuuta 2020
• Millä alustoilla sitä voi pelata? PC, Mac ja Linux
• Hinta? Perusversio 39,99 €

Olisiko teillä hetki aikaa keskustella kuolemasta?

Edeltävät laajennukset Legion ja Battle For Azeroth tarjosivat pelaajalle mahdollisuuden vapaamuotoiseen etenemiseen. Kun teosten kimppuun kävi käsiksi, sai juonilankoja niputtavia tehtäviä käydä läpi haluamassaan järjestyksessä. Shadowlands palaa puolestaan tutummille Cataclysmin ja Mists of Panderian poluille. Päätarina etenee jälleen lineaarisesti, mikä on vain ja ainoastaan tervetullut askel takaisinpäin.

Erityisesti Battle For Azeroth kärsi pahasti hajanaisesta tarinasta. Erilliset juonialueet eivät tuntuneet olleen liitoksissa toisiinsa. Tämä teki koko paketista varsin helposti unohdettavan kokemuksen.

Shadowlandsissa tarina punoutuu sujuvasti kiinni kaikkeen, mitä pelaaja tekee kokemuspisteitä kerätessään. Väkevämmän juonikuvion ansiosta kaikkien neljän alueen – Bastionin, Maldraxxusin, Ardenwealdin ja Revendrethin – tapahtumat tuntuvat nivoutuvan yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tarina keskittyy tällä kertaa kuolemanporteille. Maw on alue, jonne on passitettu kaikki katumusta osoittamattomat syntiset sielut. Kunhan kuolemaa saa viimein paettua hyvin worldofwarcraftmaisella tavalla, vie tie pääkaupunkina ja keskusalueena toimivaan Oribosiin. Kunhan lisäjoukot on saatu kasaan ja varusteetkin riittävät lopputaistoon, on aika palata Mawiin näyttämään Vanginvartijalle (The Jailer) kuka pamputtaa koviten.

Koska tarinatehtävät kolutaan järjestyksessä, taival tuntuu kiinnostavammalta ja tärkeämmältä kuin hajanaisissa edeltäjissä. Kaikki neljä aluetta tuntuvat yhdeltä isolta kokonaisuudelta. Samalla se tekee Shadowlandsin tarinakokemuksesta koko World of Warcraftin historian toistaiseksi parhaan.

Ratkaisu voi tuntua arveluttavalta, mikäli haluaa tahkota tarinan läpi useammalla hahmolla. Blizzard on onneksi varautunut uhkakuvaan jo ennalta. Kun juonikuvion on pelannut yhdellä hahmolla läpi, voi muilla sotureillaan haalia tarvittavat kokemuspisteet sivutehtäviä, pikkupuuhia sekä luolastoja suorittamalla. Tätä emme kuitenkaan vielä päässeet testaamaan, sillä tahkosimme tarinan läpi yhdellä hahmolla.

Saavutimme tasokaton puolivälissä Revendreth-aluetta. Vaikka kokemuspisteet riittivät jo tasoon 60, sisältöä riittää edelleen runsaasti ennen kaiken loppupelin (endgame) sisällön aukeamista. 

Kiireet jatkuvat kuolemassa

Kun kuusikymppisiä pääsee viimein juhlimaan ja kaikki laajennuksen ominaisuudet ovat saatavilla, paljastuu laajennuksen valtaisa sisältömäärä. Blizzard on vuosien saatossa antanut ymmärtää, että aivan kaiken tekeminen on välttämätöntä parhaan mahdollisen soturihahmon kehittämiseksi. 

Tällä kertaa tilanne on kuitenkin hitusen poikkeava. Vaikka sisältöä pursuaa ovista ja ikkunoista, kaikkea ei tarvitse suorittaa saavuttaakseen tasoa 60.

Tämän ansiosta pelaaja voi priorisoida kiinnostavimmat ja tärkeimmät tehtävät. Mikäli jokin puuha tuntuu tylsältä tai puuduttavalta Battle For Azerothin saarien tavoin, voi keskittymisen siirtää suoraan pääjuonen luolastoihin.

Iso osa sisällöstä katsellaan valittavan Covenant-liittouman näkökulmasta. Kunhan ensin saavuttaa tasokaton sekä tietyt tarinapisteet, saa valita tiiminsä neljästä vaihtoehdosta. Tarjolla ovat Bastionin Kyrian, Madraxxusin Necrolords, Ardenweadin Night Fae sekä Revendrethin Venthyr.

Koska kaikki liittoumat ja alueet eroavat toisistaan niin tyyliltään kuin taidoiltaankin, valinta tuntuu merkittävältä. Loppupeli tuntuu eri liittoumien kesken tyystin erilaiselta – ainakin teoriassa. Miten Blizzardin lupaukset toimivat reaalimaailmassa, siihen palaamme pelattuamme teosta vielä lisää.

Valitsimme omalla arvostelutaipaleellamme Ardenwealdin Night Fae -liittouman, sillä se tuntui parantavalle druidillemme sopivimmalta. Toki myös sillä oli merkitystä, että huhupuheet lupailivat Convoke the Spirits Covenant -kyvyn olevan druideille paras mahdollinen.

Valitettavasti ajatuksenjuoksumme lienee tyypillinen muillekin kuin meille. Koska jokainen liittouma tarjoaa kaksi uutta taistelukykyä, todennäköisesti suurin osa pelaajista valitsee hahmolleen sopivimman joulukuun alussa aukeavaa Castle Nathria -raidia silmälläpitäen.

Liittouman myötä aukeaa päivittäisiä Calling-aktiviteetteja. Niiden myötä pelaajaa houkutellaan kiertämään alueita, läpäisemään tiettyjä luolastoja tai tekemään muita pikkuaskareita. Tehtävistä palkitaan mainepisteillä, jotka avaavat loppupelin sisältöjä.

Omien kokemustemme perusteella Callings-tehtävät ovat mielenkiintoisempia kuin edeltävien laajennusten pitkäveteiset Emissary-puuhat. Tuoreet askareet ovat kaikkinensa vapaamuotoisempia, mikä lisää niiden kiinnostavuutta.

Legendat syntyvät tornissa

Torghast: The Tower of the Damned on toistaiseksi upein lisäys World of Warcraftiin. Blizzardin luomus marssittaa pelaajan eteen kerroskaupalla vihollisia, ansoja sekä pulmia. Niiden jälkeen lopussa odottaa vielä isompi pomotaisto. Mikäli reissu on voittoisa, palkitaan sankarikööriä legendaarisiin varusteisiin vaadittavilla rakennusmateriaaleilla. 

Jokainen kerrot avaa pelaajan käyttöön uusia erikoiskykyjä sekä parannuksia, joiden avulla saa lyönteihin lisää vahinkoa, pääsyn uusiin taitoihin tai yksinkertaisesti helpotusta seuraavia tasoja varten. Näiden avaaminen todella kannustaa tutkimaan paikkoja aiempaa tarkemmin.

Tornin lopussa odottavalta pomolta tippuu taistelun päätteeksi legendaarisiin varusteisiin tarvittavaa Soul Ash -materiaalia. Ja aivan oikein, legendaariset kamat ovat palanneet täydessä upeudessaan! Siinä missä Legionissa Legendary-varusteita tipahteli milloin mistäkin, tällä kertaa jokainen erikoisominaisuus on avattava erillisen aktiviteetin avulla.

Tämän vuoksi on oleellista pohtia hyvissä ajoin sitä, mitä esineitä haluaa oikeasti käyttää. Mieluisimpien vermeiden silmäilyn jälkeen voikin keskittyä suorittamaan vain oleellisia puuhia. Enää ei siis ole tälläkään saralla tarvetta tehdä aivan kaikkea vain sopivien palasten saamiseksi.

Joulukuu on raidien aikaa

World of Warcraft on aina luottanut perinteisiin, eikä Shadowlands tee poikkeusta. Teoksen loppupelin sisältö suurilta osin tuttua ja turvallista aina raideista luolastoihin. Niin ikään Legionista tuttu Mythic+ tekee paluun.

Blizzard on kuitenkin jakanut suurimman osan sisältöä pidemmälle aikavälille, joten isompiin mähinöihin päästään vasta joulun lähestyessä. Tavalliset raidit sekä Mythic+-luolastot aukeavat joulukuun 8. päivä, kun taas Mythic-raidit sekä Raid Finder avaavat porttinsa viikkoa myöhemmin. Palaamme siis näiden ansioihin ja ongelmiin myöhemmin, kunhan olemme saaneet ensin kokeiltua niitä riittävällä pieteetillä.

Viiden pelaajan luolastot ovat auki jo lisärin julkaisupäivänä, joskin ainoastaan matalilla vaikeusasteilla. Jo ensivilaus kuitenkin osoittaa niiden olevan koko teoksen historian onnistuneimpia luolastoja. Tämä siitä katkerasta tosiasiasta huolimatta, että Plaguefall on toistaiseksi onnistunut vetämään pidemmän korren.

Luolastot sekä raidit ovat World of Warcraftin keskeisintä sisältöä sen suosion kannalta. Tämän vuoksi olemmekin äärimmäisen kiinnostuneita näkemään minkälaista sisältöä Blizzard on tähän hätään saanut luotua.

Paranee vanhetessaan

Kun World of Warcraftin muistaa jo 16 vuoden ikäiseksi, on syytä epäillä sen ulkoasun riittävyyttä. Onneksi tilanne on rutkasti parempi kuin mitä voisi olettaa. Graafinen ulkoasu saa nimittäin yllättymään.

Blizzard on tuonut jokaisen laajennuksen mukana tuoretta teknologiaa pitääkseen ulkoasun tuoreena. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole vain pienestä viilauksesta. Uusista alueista etenkin Bastion ja Ardenweald ovat hätkähdyttävän hyvännäköisiä jopa nykyajan mittapuulla.

Tietenkään ulkoasu ei yllä Cyberpunk 2077:n tasolle, mutta sitä tuskin voi näin pitkään kypsyneeltä teokselta vaatiakaan. Ikäisekseen Shadowlands näyttää uskomattoman hyvältä.

Erityisen vaikuttavaa on graafisen ilmeen skaalautuvuus minimiasetuksista huippulaatuun. Mukaan pääsee melkoisen vanhentuneellakin koneella, sillä minimivaatimuksena on ainoastaan Intel Core i5-3450 -prosessori sekä Intel UHD Graphics 630 -näytönohjain. Käytännössä kuka tahansa pääsee siis peliin mukaan ilman ongelmia.

Shadowlandsia arvosteltiin melkoisesti tehokkaammalla raudalla. Arvostelulaitteessa on Intel Core i9-10900K -prosessori, 64 gigatavua RAM-muistia sekä Nvidia GeForce RTX 3090 -näytönohjain. Lopputuloksena teos pyöri sulavasti 5 120 x 1 440 -resoluutiolla, säteenseurannalla sekä 90 kuvan sekuntivauhdilla. Kokonaisuus tekee todella vaikutuksen. Onneksi vähemmälläkin pärjää ja saa erinomaisen pelikokemuksen.

Yhteenveto

Ennen kuin Shadowlandsin raidit sekä muu loppupelin sisältö on paljastettu, on laajennusta mahdotonta sijoittaa World of Warcraftin muiden pakettien rinnalle. Toistaiseksi ennusmerkit ovat kuitenkin kohdillaan. Toki euforiseen nautintoon voi vaikuttaa sekin, että Blizzardin massiivimoninpeli on ollut merkittävä osa arkea yli puolet elämästä, joten täyttä objektiivisuutta on kohtuutonta vaatiakaan.

Toistaiseksi Shadowlands vaikuttaisi kutienkin nousevan yhdeksi World of Warcraftin historian parhaista laajennuksista. Se, ohittaako paketti lopulta Wrath of the Lich Kingin tai Mists of Pandarian, jää nähtäväksi. Merkittävin tekijä lopullista sijoitusta ja arvosanaa antaessa koskee loppupeliä, joten tässä kohtaa joudumme vielä odottamaan.

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin aihetta ylistää erinomaista tarinaa, tuoreita ympäristöjä sekä mielenkiintoisia puuhia. Shadowlands on onnistunut nipistämään yöunia kohtuuttoman paljon jokaisena iltana julkaisunsa jälkeen. Edellisen kerran teos koukutti tällä tavoin neljä vuotta sitten julkaistun Legions-laajennuksen ilmestyttyä.

Ja koukutus kertoo jo tarpeeksi. Kun kuluva vuosi hakee kaoottisuudessaan vertaistaan, paluu turvalliseen World of Warcraftiin nuoruuden innolla on enemmän kuin tervetullutta.