Arvostelussa Cyberpunk 2077

Lähes vuosikymmenen ajan jo kuumeisesti odotettu Cyberpunk 2077 on viimein täällä. Kyseessä on huikean yksityiskohtainen ja kaunis roolipeli, jossa CD Projekt Red pistää jälleen parastaan. Sen pariin saa helposti upotettua kymmeniä tunteja tutkiessa maailman lukuisia detaljeja.

Jos kaipaat joulupyhillesi laajaa peliä, Cyberpunk 2077:ää on helppo suositella, jos pystyt vain sivuuttamaan pelin monet bugit sekä jokseenkin karsitun kerronnan.

Cyberpunk 2077:n julkaisupäivä ja hinta

• Mikä se on? CD Projekt Redin punkahtava räiskintäroolipeli
• Milloin se julkaistaan? 10. joulukuuta 2020
• Mille alustoille se on? PS4/PC/Xbox One/Stadia (julkaistaan PS5:lle ja Xbox Series X|S:lle vuonna 2021)
• Hinta? 54,90 €

Yökaupunkin unelmia

• Valtavan laaja maailma täynnä luokkansa parhaita tehtäviä
• Mukautuva ja äärimmäisen tyydyttävä immersiivinen simulaattori
• Tutkiminen palkitaan ja uudelleenpeluuarvo on korkea

Cyberpunk 2077:ssä pelaajat ottavat haltuunsa suulaan palkkasoturi V:n, joka tekee mitä tahansa noustakseen Night Cityn uudeksi legendaksi. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös kauan sitten kuolleen rokkistaraterroristi Johnny Silverhandin hengen omimista, mutta pelaajien etuna hahmoa näyttelee Keanu Reeves. Haamu valtaa hiljalleen pelaajan mielen, vaan kukapa ei haluaisi olla Keanu?

CD Projekt Redin uutukaisen laajuus aiheuttaa alkuun jopa ahdistusta. Olemme pelanneet peliä yli 45 tuntia ja kokeneet kolme erilaista loppua, vaan siltikään emme ole tutkineet lähellekään kaikkea kartalta. Tätä ei kuitenkaan tarvitse pelätä liian paljoa, sillä studio on tunnetusti luokkansa paras tehtäväsuunnittelun osalta, eikä Cyberpunk 2077 tee poikkeusta.

Jopa kaikkein mitättömimmät taistelut on taustoitettu tarinan kera, mikä tekee katujen tutkimisesta äärimmäisen palkitsevaa. Pelattavan alueen valtavuuden vuoksi ei voi koskaan oikein tietää, mitä nurkan takana odottaa. Kenties burgeritreffit rikollispomon kanssa tai pientä hämäräbisneksen manailua? Jopa ajokisat on toteutettu äärimmäisen hauskoiksi, ja uteliaita pelaajia palkitaan runsain mitoin. Lisäksi tehtävien suorittamiseksi on useita vaihtoehtoja.

Yhden taistelun läpäisemiseksi voikin tuhlata helposti kolmekymmentä nautinnollista minuuttia ladaten ja tallentaen kohtaukset uusiksi, jotta ne menevät juuri niin kuin oli halunnutkin. Sama koskee myös pelaajan tekemiä valintoja jopa täysin yhdentekevissä sivutehtävissä, sillä näiden taustat ja tilanne on tehty niin kutkuttavan jännittäväksi, että lopputuloksesta oikeasti välittää.

Puolalaiskehittäjät ovatkin vieneet eteenpäin Witcher-pelisarjasta tunnettua laatua ja todistavat jälleen olevansa avoimen maailman mestareita. Vaikka kuinka pyrimme pysymään päätehtävän matkassa läpäistääkseen pelin nopeammin, juutuimme kerta toisen jälkeen neljätuntiselle sivupolulle suorittaen erinomaisia toissijaisia tehtäviä toisen perään.

Mahdollisuuksien maailma

• Todella syvällinen hahmokustomointi ja roolipelijärjestelmä 
• Hauskin hakkerointimekaniikka koskaan
• Mielenkiintoiset Braindance-tutkinnat rytmittävät taistelua

Roolipelaamisella on iso rooli Cyberpunk 2077:n viehätyksessä. Pelasimme pelin läpi Nomad-hakkerilla, jolla oli turkoosi sivutukka ja kustomoidut sydämenmuotoiset pupillit. Meidän V oli sujuvapuheinen tekniikkanero, joka hakkeroitui vihollisten laitteisiin kaukaa ja myrkytti näiden lähdekoodin aiheuttaakseen muun muassa psykooseja ja pakotettuja itsemurhia.

Pelin hakkerointimekaniikka saattaa muun muassa Watch Dogsissa nähdyn häpeään. Se antaa pelaajan näppeihin manipuloitavaksi lähes kaiken ympäristössä, eikä sen monipuolisuuteen yllä kuin toinen immersiivinen klassikkopeli Deus Ex. Jos tilanne muuttui hankalaksi, luotimme kyberneettisiin modifikaatioihin puhuessamme tiemme läpi tai vaihtoehtoisesti ampuen lämpöhakeutuvia luoteja. Unohtamatta tietenkään käsivarsiin sijoitettuja Mantis-teriä, jos joku rohkea uskaltautui lähelle.

Ja vaikka tehtävät sivuttaisivat toiminnan täysin, Cyberpunk 2077 pysyy silti mielenkiintoisena päästäessä pelaajan muun muassa tutkimaan tapauksia. Braindance-kohtaukset taustoittavat tarinaa ja antaa pelaajalle mahdollisuuden kokea ja nähdä muiden ihmisten muistijalanjälkiä. Niiden kautta voi löytää epäilyttäviä henkilöitä tai kyseenalaistaa näiden kommentteja Fallout 3:a muistuttavilla statsipohjaisilla dialogivaihtoehdoilla.

Tällaisia ja yhtä laajoja yksinpelattavia roolipelejä ei ole tällä hetkellä oikeastaan lainkaan markkinoilla, joten paluu aiempaan tuntuu miellyttävän tuoreelta. Toki CD Projekt Red on kuorruttanut komeuden täysin uuden sukupolven kromiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pelissä olisi myös jäänteitä vanhentuneista järjestelmistä.

Nollaviivat

• Taistelu on monipuolista ja hauskaa, mutta ei niin mullistavaa kuin olisi uskonut 
• Osa mekaniikoista tuntuu puolivillaisilta, kuten lähitaistelu ja syötävät
• Bugit voivat pilata tunnelman

Cyberpunk 2077 on paljon dynaamisempi todellisuudessa, mutta sen lähin vertailukohde on silti Fallout 4. Toisin sanoen se ei tee mitään kovin erikoista hakkerointikykyjen ulkopuolella, mutta pelattavuus on silti tarpeeksi nautinnollista. Lähitaistelu on sen sijaan liian liitoisaa ja tuottaa pettymyksen, mikä on erityisen valitettavaa, kun lähitaistelulle on pyhitetty kokonainen tehtäväketju.

Lähes 50 tunnin pelaamisen jälkeen emme myöskään koskaan tarvinneet käyttää yhtään ruokaa tai juomaa, vaikka niitä löytää pelimaailmasta varastotilan tukkimiseksi asti. Myös palkkiometsästysmekaniikka on turhauttava ja aiheuttaa lähinnä ärsytystä, kun pelaaja ajaa vahingossa jalankulkijoiden päältä. Eikä tätä voi edes juuri välttää, sillä Night Cityn kadut ovat ahtaita ja ajoneuvojen ohjattavuus vaihtelee laajalti.

Pelissä on myös runsaasti bugeja ja muita teknisiä ongelmia. Kohtasimme muun muassa tehtäviä, joita ei voinut suorittaa loppuun, sekä valikkoikkunoita, jotka eivät sulkeutuneet koskaan. Ikimuistoiset kohdat latistuivat, kun hahmojen animaatiot eivät toimineet, dialogi uupui tai tekstuurit katosivat. Bugit ovat toki nykyään arkipäivää, eivätkä nämä saaneet meitä lopettamaan pelaamista, mutta niitä ilmenee tällä hetkellä toistuvasti. Peliin julkaistaan heti julkaisupäivänä Day One -päivitys, jonka luvataan korjaavan valtaosan näistä ongelmista, mutta uskomme asian vasta kuin näemme.

Cyberpunk 2077:n pääkampanja pysyy pelin ytimenä ja esittelee pelaajalle siistejä sivuhenkilöitä sekä selkeyttää valtavan avoimen maailman rakennetta hieman samaan tapaan kuin Skyrim. Ottaen huomioon, että päähenkilö on pelaajan luoma tyhjä paperi, tarina ei yllä aivan yhtä rikkaaksi ja ikimuistoiseksi kuin The Witcher 3. Se on silti mielenkiintoinen ja nautinnollinen viihdekokemus, joka tarjoaa paljon käänteitä ja ikimuistoisia kohtauksia kaduilla ja asunnoissa.

Muovista punkkia

• Johnny Silverhand on hyvin näytelty, mutta ei vakuuta hahmona
• Pelin teemat tuntuvat ristiriitaisilta ja sekavilta
• Näyttää ja pyörii upeasti PC:llä erinomaisen äänimaailman kera

Pelin sivuhahmokatrasta johtaa Johnny Silverhand, V:n epämukava seuralainen, joka on mallinnettu Keanu Reevesin mukaan. Hahmon käsikirjoitus voisi tosin olla aavistuksen laadukkaampi, eikä hänen monenkirjavat sepustukset pelaajalle sovi lopulta tämän laajempaan tarinakaareen. Reevesin näyttelijäsuoritusta on tosin hauska seurata, mutta näyttelijälle sullottu dialogi ei tue esitystä. Onneksi pelissä on runsaasti muita mielenkiintoisia hahmoja, joiden tarinakaaret ovat kiinnostavat.

Teemojen osalta peli tuntuu taistelevan niin ikään itsensä kanssa. Käytännössä kyseessä on antikapitalistinen satiiri, joka on vuonna 2020 jo auttamattoman ylikäytetty lähestymistapa. Lisäksi pelin kehityksen taustat ja crunch-kulttuuri tekevät lähestymistavasta moninverroin ongelmallisemman.

Lopputulos on 80-luvun vogue-estetiikkaan nojaava kaupallinen näkemys, jonka äärimmäinen seksualisointi ja tilanteisiin liittymättömät filosofiset pohdinnat eivät kohtaa keskenään. Peli tuntuu jäänee alkuperäisen pöytäroolipelin juonikuvioiden ja hahmojen vangiksi, vaikka peli itsessään sijoittuu puoli vuosisataa sen jälkeen.

Peli käsittelee heikosti myös sen naispuolisia hahmoja, minkä lisäksi se ampuu vähän kaikkialle poliittisine sanomineen. Toisinaan se pyrkii käsittelemään hyvin herkkiä teemoja, jotka olisi voinut vain suosiolla jättää välistä ja minkä ansiosta monet ajatukset tuntuvat ontoilta ja tarkoituksellisen huomionhakuisilta. Esimerkiksi kuvasto näyttää tehdyn vain pelaajan järkyttämiseksi, eikä niinkään herättämään ajatuksia. Ne sortavat myös enemmän juuri sorrettuja. On suoraan sanottuna vaikea innostua pelin punkkimaisesta asenteesta, kun sen maailman lukuisissa mainostauluissa nähdään oikean maailman vaikuttajia ja YouTube-tähtiä.

Emme myöskään tiedä tällä hetkellä lainkaan, miten peli pyörii konsoleilla. Saimme arvostelukappaleen PC:lle, ja testilaitteiston RTX 2080:llä pelattuna peli näyttää upealta säteenseurantoineen. Jopa täysillä asetuksilla peli pyörii sulavasti ja ruudunpäivitys tippuu ainoastaan kaikkein ruuhkaisimmilla alueilla. Se myös kuulostaa fantastiselta. Eritoten äänisuunnittelu ja sävellykset sietävät saada kaiken kiitoksen loistavien teknobiittien ja tunnelmallisten lähipubien luomisessa. Aseet tuntuvat niin ikään mukavan raskailta ja tehokkailta.

Yhteenveto

Vaikka olemme pelanneet Cyberpunk 2077:ää jo lähes 50 tuntia ja vieneet sen päätökseen, jatkamme pelin pelaamista aivan varmasti vielä pitkään. Pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa ja sen uudelleenpeluuarvo on valtava. Rahalleen saa aivan varmasti vastinetta, eikä immersiivisiä simulaattoreita ole tarjolla kovinkaan montaa räiskintäroolipeligenressä. Joten jos pidät Deus Exästä tai Falloutista, Cyberpunk 2077 yhdistää näiden pelien ja genren parhaat ominaisuudet erinomaiseksi kokonaisuudeksi.

Mukana on edelleen joitain puolivillaisia mekaniikkoja, paljon bugeja ja kerronnallisia harha-askelia, mutta muutoin kokonaisuus on kokemisen arvoinen. Varsinkin jos haluat nauttia seuraavan sukupolven pelaamisesta uuden näytönohjaimesi tai tuoreen konsolisi kautta.

• Valmistautuessamme Cyberpunk 2077:ään, pelasimme Cyberpunk Red – ja tilanne räjähti käsistä