Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.
Marvel Studios on viime aikoina uskaltanut kokeilla uusia keinoja yhtiön Marvel-tuotantojensa osalta. Kaikki näistä eivät ole kuitenkaan olleet onnistuneita. Siinä, missä Eternals epäonnistui lippuluukulla, Spider-Man: No Way Home onnistui tarjoamaan fanipalvelua multiversumiseikkailulla. Kummatkin ovat silti todiste siitä, ettei Marvel pelkää ottaa riskejä.
Marvel-elokuvien kekseliäisyydestä huolimatta yhtiö on näyttänyt todelliset luovat hampaansa Disney+-palvelussa. Disneyn suoratoistopalvelu on toiminut rehevänä alustana Marvelin luovuudelle aina sitcom-tyylisestä WandaVisionista Lokin multiversumit rikkovaan rakenteeseen. Molemmat sarjat leikittelivät lisäksi lajityypeillä, tarjosivat mielenkiintoiset hahmotutkielmat sekä tietenkin roppakaupalla viihdearvoa.
Nyt Moon Knight tuntuu vievän saman luovuuden ja muuttavan sen ensimmäistä kertaa todelliseksi innovaatioksi. Marvelin uusin televisiosarja on mahtavan surrealistinen, kumouksellinen ja yliluonnollinen lisäys MCU:n Phase 4 -tuotantoon. Samaan aikaan se toimii myös näistä irrallisena teoksena, mikä on jo itsessään saavutus Marvelin keskinäistä sidonnaisuutta tarkastellessa. Emmekä välttämättä haluaisi ylistää sarjaa liiaksi, mutta se on kenties paras Marvelin tekemä televisiosarja tähän mennessä.
Vain unissa
Moon Knight sijoittuu Marvel Cinematic Universe -aikajanan nykyhetkeen ja seuraa Steven Grantia (Oscar Isaac), ilmeisen normaalia elämää elävää hyväntahtoista museotyöntekijää.
Hän kärsii kuitenkin muistikatkoksista ja uneksii säännöllisesti elävänsä jonkun toisen elämää. Kun eräs erityisen painajaismainen uni yhyttää Grantin mysteerisen Arthur Harrowin (Ethan Hawke) kanssa, hän saa tietää kärsivänsä dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, eli mielenterveydellisestä tilasta, jossa henkilöllä on useita persoonia.
Yksi Grantin toisista persoonista, armoton palkkasoturi Marc Spector, sattuu myös olemaan egyptiläisen kuu- ja kostonjumala Khonshun (F. Murray Abraham) maallinen ilmentymä. Khonshu on antanut Marcille yliluonnolliset voimat, joiden myötä tämä on vaaninut katuja omankädenoikeutta jakavana Moon Knightina, joka yrittää estää Harrowin maailmanlopunsuunnitelmat. Grant ajautuukin tahtomattaan osaksi salaliittoa, josta selvitäkseen tämän täytyy oppia elämään Marcin kanssa ja luottamaan tämän liittolaiseen, Layla El-Faoulyyn (May Calamawy).
Vaikka premissi saattaa kuulostaa hyvin tyypilliseltä MCU-tuotannolta, se ei anna täydellistä kuvaa Moon Knightin todellisesta rakenteesta. Sen lisäksi, että sarja käsittelee mielenterveyttä oikeastaan ensimmäistä kertaa Marvel-sankareiden historiassa, sen suorastaan häkellyttävä ja aivot solmuun vääntävä avausjakso on jo omiaan erottamaan Moon Knightin muista Marvel-tuotannoista.
Ensinnäkin jakson epälineaarinen tarinankerronta luo tiiviin ja hämmentävän katselukokemuksen. Steven kärsii muistikatkoksista läpi episodin, mutta katsojat eivät koskaan näe, mitä tällöin tapahtuu. Sen sijaan nopeat siirrot ja kameraleikkaukset saavat katsojankin tuntemaan menettäneensä ajantajun Steven kanssa. Tällöin Steve palaa tietoisuuteen täysin tuntemattomasta paikasta tai juuri ruhjittujen kätyreiden päältä.
Kerronnallisesti kokemus muistuttaa vastaavanlaista surrealismia, jota Mementon ja Mulholland Driven kaltaiset psykologiset trillerit ovat käyttäneet. Tämä tekee Moon Knightista myös äärimmäisen nautinnollista katsottavaa. Avausjakso onkin tehty tarkoituksellisesti hämmentäväksi, mutta katsojat oppivat kokoamaan palasia yhdessä Steven kanssa kootakseen Moon Knightin alkuun hämmentävän juonikuvion kohdalleen. Katsojina olemme mukana Steven rinnalla, emmekä vain katso kaukaisuudesta tilanteen etenemistä.
Hieman ironisesti Steven toimiminen fyysisenä kanavana katsojille on käytännössä identtinen Steven/Marcin symbioottisen suhteen Khonshun kanssa. Tämä osaltaan onnistuu hämmentämään fiktiivisen ja todellisuuden rajoja entisestään.
Marvel on lisäksi päättänyt esitellä Steven/Marcin katsojille hieman samaan tapaan kuin yhtiö teki Tom Hollandin Spider-Manin kanssa. Seittisankarin syntytarina on nähty valkokankaalla jo kyllästymiseen saakka, joten sitä ei tarvittu käsitellä hahmon saapuessa Captain America: Civil Wariin.
Moon Knightin esittely on hyvin samankaltainen, sillä hahmo on jo entuudestaan tunnettu MCU:ssa. Ongelmana on tosin se, ettei Moon Knight ole järin tunnettu hahmo laajemman Marvel-yleisön keskuudessa. Perinteisen syntytarinan skippaaminen saattaa siten tuntua osalle hieman oudolta.
Kerronnallisesti kokemus muistuttaa vastaavanlaista surrealismia, jota Mementon ja Mulholland Driven kaltaiset psykologiset trillerit ovat käyttäneet.
Silti, ehkä hivenen hämmentävästi, epätavallinen syntytarinaratkaisu toimii. Sarjan epälineaarinen kerronta saattaa tosin tuntua siltä kuin muutama jakso olisi jäänyt välistä tai Moon Knight olisi esitelty jo jossain aiemmassa Marvel-elokuvassa.
Mutta toisaalta juuri tällainen epämääräisyys onnistuu ohittamaan kliseiset syntytarinat ja tuomaan jotain uutta pöytään. Oppikirjamaisen esittelyn sijaan, jossa katsojat seuraavat Marcin taustatarinaa, voimien saantia ja syytä Steven voimakkaammalle persoonalle, kaikki samat tiedot tiputellaan asteittain jaksojen aikana. Tämä antaa myös tekijöille ja näyttelijöille mahdollisuuden keskittyä heti alusta lähtien välittömästi juonenkuljetukseen ja sen lukuisiin mysteereihin.
Punoileva kerronta
Vaikka Moon Knight onnistuu välttämään syntytarinan sudenkuopat, se valahtaa silti siihen toiseen Marvel-kliseeseen: pelastetaan koko maailma -juoneen.
Vaikka kyseinen kritiikki saattaa kuulostaa hivenen oudolta supersankarisarjan kohdalla, Marvel on hyödyntänyt sitä jo väsymykseen saakka sen lukuisissa elokuvissa ja sarjoissa.
Moon Knightissa samat kaavat otetaan käyttöön vielä aivan liian aikaisin. Mullistavan avausjakson jälkeen Moon Knight ei jatka enää samalla tiellä, vaan siirtää surrealistisen kerronnan sivuraiteille. Sen sijaan fokukseen nousee perinteisempi supersankaritarina, joka paljastaa korttinsa turhan aikaisin.
Ratkaisu on valitettavaa, sillä Moon Knight loistaa ollessaan kaikkein myyttisimmillään. Ja sen kummemmin spoilaamatta sarjan vaiheita kolmannen ja neljännen jakson kohdalla on nähtävissä paluu takaisin sarjan outouksiin. Neljäs jakso tarjoaakin odottamattoman ja mielenreväyttävän sukelluksen MCU-historiaan, ja juuri nämä hetket nostavat Moon Knightin omaksi erilliseksi tuotannoksi muista Marvel-sisaruksistaan. Valitettavasti ne vain jätetään liian usein pyörimään taustalle.
Juuri tuo tarkkaan määritelty ja hivenen epämukava tunnelma saa Moon Knightin tuntumaan muulta kuin tavalliselta MCU-tuotannolta. Sarja ei myöskään ole sidoksissa mihinkään aiempaan, joten se toimii yhtä itsenäisesti kuin vuonna 2008 julkaistu Iron Man – lopputekstien jälkeisiä kohtauksia lukuun ottamatta. Tämä antaa tekijöille myös mahdollisuuksia olla juuri niin yllättävä tai shokeerava kuin he haluavat.
Ja juuri shokkiarvoa sarjasta löytyykin. Moon Knight on Marvelin aikuisin tuotanto, joka on paikoin julma ja keskivertoa verisempi kokemus. Steven kamppailut todellisuudentajun kanssa sekä kauhua herättävät kohtaamiset Khonshun kanssa luottavat pitkälti ohjaajina toimivien Mohamed Diabin, Aaron Moorheadin ja Justin Bensonin ammattitaitoon. Kolmikon psykologisen trillerin ja kauhun juuret näkyvät selkeästi läpi sarjan ja luovat aidosti pelottavia ja ahdistavia hetkiä katsojille.
Moon Knight käsittelee silti mielenterveyden asioita kunnioituksella ja huolella. Ottaen huomioon, että myös sarjakuvassa aihetta käsiteltiin taidokkaasti, televisiosarjalta ei voinut odottaa mitään muuta. Sarjanvetäjä Jeremy Slater onnistuukin käsittelemään aihetta aidosti, myötätunnolla ja rehellisesti.
Tähdet taivaalla
Moon Knightin kaltainen hahmotutkielma vaatii tuekseen lahjakkaan näyttelijän, joten Oscar Isaac on oikea valinta rooliin. Näyttelijä onnistuu luomaan hahmosta suorastaan viettelevän ja kunnioitusta herättävän persoonan.
Vaikka Steven itsessään muistuttaa paljon mokailevaa Mr Beania, näyttelijän rehellinen tulkinta kituvasta sielusta tekee hahmosta äärimmäisen sympaattisen. Vaikka Isaacin brittimurre nousi alkuun omaksi pieneksi kohuksi, näyttelijä onnistuu täydellisesti peribrittiläisen kuivan huumorin osalta naurattamaan katsojia.
Itsevarmempana Marcina Isaac pääsee puolestaan esittelemään toista puoltaan. Marcin/Moon Knightin taistelut vihollisia vastaan ovatkin hektisiä ja melko brutaaleja, mutta todellinen taistelu käydään tällöinkin Steven ja Marcin kesken. Toisistaan täysin poikkeavat persoonat muistuttavat yhteen ruumiiseen suljettuja Äksyjä vanhoja herroja, ja juuri näiden useiden persoonien kautta Isaac pääsee esittelemään omaa lahjakkuuttaan näyttelijänä.
Isaac ei ole kuitenkaan ainoa vakuuttavan roolisuorituksen sarjassa tekevä näyttelijä. Myös Hawke loistaa häikäilemättömänä ja manipuloivana pahiksena, joka jo itsessään kääntää tutun leffakliseen päälaelleen: tällä kertaa pahis on normaali kanssaihminen ja sankari kärsii mielenterveydellisistä ongelmista. Vastakkainasettelu on tekijöiden osalta lisäksi tarkoituksellinen ja toimii vahvana teemana läpi Moon Knightin.
Calamawy nauttii niin ikään roolistaan Laylana, joka nostaa itsensä väkisellä esiin miesvetoisten näyttelijöidensä rinnalla. Hänen kemiansa Isaacin välillä tuntuu luonnolliselta ja vaihtelee sen mukaan, puhuuko hän Marcille vai Stevenille. Näiden kahden historiaa avataan samalla hiljalleen läpi sarjan, mikä on viihdyttävää seurattavaa.
Yhteenveto
Moon Knight on kiehtova ja innovatiivinen televisiosarja, joka poikkeaa melkoisesti aikaisemmista Marvel-tuotannoista. Tekijät uskaltavat kokeilla kerronnallisesti ja temaattisesti jotain uutta ja onnistuvat sen osalta tyydyttävästi. Ennen kaikkea sarja tuntuu vain vahvistavan Marvelin kasvavaa luottamusta laajentaa tuotantojaan alati poikkeavampiin suuntiin.
Ennen kaikkea sarja toimii juuri sen vuoksi, ettei sillä ole minkäänlaisia liitoksia muihin MCU-tuotantoihin. Tämä saattaa myös houkutella täysin uusia katsojia hyppäämään mukaan yli 30 elokuvaa ja sarjaa sisältävään Marvel Cinematic Universeen. Multiversumin muuttuessa entistä monimutkaisemmaksi, Moon Knight saattaa hyvinkin olla ensimmäinen Marvel-projekti, joka on osa MCU:ta mutta toimii silti täysin itsenäisesti. Liike olisi kieltämättä rohkea, mutta Moon Knight osoittaa sen olevan ainakin teoriassa mahdollista.
Moon Knight löytää paikkansa joka tapauksessa Avengers: Endgamen, WandaVisionin ja Spider-Man: No Way Homen rinnalta. Sarjan mysteerinen ja paikoin ahdistava tarina, aikuisempaan makuun sopivat teemat ja yleisilme, lajityyppikikkailut sekä yllättävän opettavainen luonne tekevät Moon Knightista Marvelin luovimman tuotannon koskaan. Unohtamatta kuitenkaan viihteellistä ja mullistavaa luonnetta, josta Marvel on tullut tunnetuksi.
