Arvostelussa Dying Light 2: Stay Human

Kun pelaaja huomaa jo pelisessionsa ensiminuuttien yhteydessä rentoutuvansa ja nauttivansa, on se yleensä erittäin hyvä merkki. Tässä Dying Light 2 myös onnistuu. Etenkin vuonna 2015 ilmestynyttä ykkösosaa pelanneet ovat välittömästi kuin kotonaan. Sarjan valttikortteina ovat edelleen parkourista ammentava liikkuminen sekä erittäin tyydyttävä lähitaistelu. Molemmat tuntuvat samaan aikaan tutuilta että sopivasti uudistuneilta.

Pelin rentous tuntuu jopa omituiselta, sillä teoksen tarjoama avoin maailma on kaikkea paitsi hilpeä. Teos sijoittuu 15 vuotta ensimmäisen seikkailun jälkeen, mutta kulunut aika ei ole saanut miljöötä yhtään eloisammaksi. Arkeamme viimeiset pari vuotta runnellut pandemia tuntuu Dying Light 2:n rinnalla jopa varsin pieneltä murheelta.

Pelaajan ohjastama Aiden on niin sanottu pyhiinvaeltaja (Pilgrim). Arvonimi pohjautuu rohkeuteen tepastella asutuskeskuksen ulkopuolella. Sankarin takaraivossa kolkuttelevat lapsuuden kokemukset, Mia-siskon löytäminen sekä Villedor-kaupungin nuohoaminen.

Ennen kuin Villedoriin päästään, saa Aiden matkaansa GRE-avainkortin. GRE on puolisotilaallinen organisaatio, joka metsästi avausosassa lääkettä virusepidemiaan. Operaatio ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä joukkoja syytettiin sittemmin pandemian leviämisestä. Vaan kukapa menneitä muistelee, sillä GRE-avaimella saa avattua Villedorissa käytännössä mitä tahansa. Tämän ympärille pelin tarinakin lopulta rakentuu.

Hinta ja julkaisupäivä

• Mikä se on? Ensimmäisen persoonan roolipeli zombien täyttämässä dystopiassa
• Milloin se julkaistiin? 4.2.2022
• Mille alustoille se julkaistiin? Xbox One, Xbox Series X/S, PS5, PS4, PC
• Paljonko se maksaa? 59,99 €

Villedorin katoilla

Kunhan pelaaja on ensin aloittanut välienselvittelyn Borderlands-sarjan katujengeistä vaikutteita ottaneisiin Renegades-vihulaisiin, Aiden pääsee viimein Villedoriin. Vastaanotto ei kuitenkaan ole lämmin, sillä terveydentilasta kertova biomarkkeri puuttuu ranteesta. Sen avulla seurataan mahdollista zombiksi muuttumista, joten paikallisilla on varsin ymmärrettävä peruste olla huolissaan. Hirsipuuta ei tarvitse onneksi käydä tervehtimässä, sillä Hakon pelastaa sankarin ja antaa kaivatun rannehelyn. Tämän jälleen hauskanpito voikin alkaa.

Kuten avausosassakin, myös tällä kertaa vuorokausi etenee tikittävän kellon mukaan. Mutatoituneet zombit majailevat päivisin pääasiassa sisätiloissa, mutta öisillä kaduilla riittää kuhinaa kuin isommassakin torijuhlassa. Olosuhteiden muodostama pakko kannustaa liikkumaan rakennusten katoilla. Aluksi vanhan kaupungin miljöö pysyy hallittavana, mutta Mian etsintä kasvattaa aluetta pilvenpiirtäjistä koostuvalle Central Loop -kaupunginosaan.

Ennen kuin Central Loopin nurkat aukeavat, tarinasisältö potkaistaan kunnolla käyntiin. Alueet yhteen sitovat metrotunnelit ovat olleet Lucasin johtamien rauhanturvaajien (Peace Keepers eli tutummin PK). Johtajan salamurha on kuitenkin kääntänyt tilanteen päälaelleen. Uusi päällikkö Aitor suhtautuu Aidenin toiveisiin suopeasti sillä ehdolla, että pelaaja selvittää Lucasin tappajan. Tämäkään ei tosin mene aivan kuten alkujaan sopi toivoa. PK-joukkoja vastustava Survivors-jengi nimittäin astuu tässä vaiheessa mukaan kuvioihin.

Syvyys ja monipuolisuus ruokkivat tarinaa

Jo ensimmäiset tunnit tekevät selväksi, että Dying Light 2: Stay Human on selvästi edeltäjäänsä kattavampi kokonaisuus. Käytännössä peli on zombiseikkailuksi naamioitunut roolipeli. Erilaisia elementtejä sekä muuttujia on runsain mitoin, ja ne vieläpä parantavat kokonaisuutta sopivasti ristiin. Aiden voi esimerkiksi kerätä terveyttä ja kestävyyttä lisääviä inhibiittoreita, jotka auttavat tarinatehtävien suorittamisessa sekä parkourin sujuvuudessa. Juonikuviot taasen tarjoavat parkouriin ja taisteluun käytettäviä kokemuspisteitä.

Tarina haarautuu muutamissa käännekohdissa, joissa pelaajan valinnat ja toimet kääntävät tilanteen suuntaan taikka toiseen. Tosin hahmoihin ja järjestöihin ei pelin aikana ehdi liiaksi kiintyä. Syy ei ole niiden huonossa käsikirjoittamisessa, vaan turhankin intohimoisessa halussa puukottaa pelaajaa selkään.

Pelimaailma on pullollaan erilaisia kiintopisteitä. Veritornit, tuulimyllyt, sähkökeskukset ja metroasemat odottavat pelaajan toimia. Kunhan oleelliset nurkat ja rakennukset saa käynnistetty tai vapautettua, muuttavat ne koko ympäristöä merkittävissä määrin. Pelaajan toimien ansiosta Survivors-joukot asettelevat paikkoihin erilaisia laskeutumisalustoja, kun taas PK-sotilaat asentavat zombieansoja. Muuttuva kaupunki on Dying Light 2:n isoimpia uudistuksia. Valitettavasti se ei kuitenkaan lunasta koko potentiaaliaan, sillä lisäykset jäävät enemmän kuriositeeteiksi kuin pelikokemuksen mullistaviksi käänteiksi.

Zombieiden sukupuuton nopeuttaminen

Kerättävät esineet ja materiaalit eivät lopu kesken. Näiden arvo on merkittävä, sillä nurkkia nuohoavalla pelaajalla riittää valuuttaa aseiden, panssareiden sekä varusteiden päivittämiseen. Craftmaster-hahmot kauppaavat pelaajalle piirustuksia erilaisten hyökkäävien ja puolustavien varusteiden luomiseen. Esimerkiksi miinat, polttopullot, terveyspaketit sekä immuniteettipiikit muodostuvat nopeasti menestyvän pelaajan arkivälineiksi. Uusia varustepäivityksiä avautuu zombeja lahtaamalla. Kokonaisuus kannustaa kehittymään ja toimimaan.

Aidenin keräämät kokemustasot avaavat käyttöön uusia aseita sekä parempia panssareita. Hyvin varustautunut sankari muodostuu nopeaksi todelliseksi zombilahtariksi. Vauhdikas ja hauska toiminta tekevät menosta entistä hauskempaa, sillä iskut ja väistöt linkittyvät komeiksi liikesarjoiksi. Tekijät ovat onneksi päättäneet jättää perinteiset pyssyt kokonaan pois. Liikennekyltit, ruosteiset machetet, krikettimailat ja muut ympäristön materiaaleista koostuvat lähitaisteluvermeet ovat nimittäin huomattavasti hauskempia. Halutessaan välineitä voi päivittää tulella, räjähteillä, sähköllä tai myrkyillä. Luonnollisesti ympäristöä koristavat bensakanisterit ja muut lisävälineet tarjoavat omat kikkakolmosensa.

Zombipesiin suositellaan aluksi menemään vain öisin, jolloin elävät kuolleet tepastelevat kaduilla. Varoituksista oppii kuitenkin olemaan välittämättä, sillä valtavien vihollislaumojen teurastaminen on hulvatonta viihdettä. Öisen kadun tallustajat lähtevät seuraamaan valtavana joukkona varomatonta pelaajaa. Jos seuraajalaumasta haluaa eroon, voi näitä paeta piilopaikkaan tai UV-valaistuun turvasatamaan.

Tarina vie mukanaan

Dying Light 2:n tarina kallistuu plussan puolelle. Alku tuntuu hiukan hitaalta, mutta meno villiintyy Central Loop -alueen sekä liitovarjon auetessa käyttöön. Tämän jälkeen menevä toiminta ja hauska liikkuminen tekevät kaupungilla mellastamisesta todella lystikästä. Huomasimme nauttivamme yllättävänkin paljon ilmapumppujen päällä liitelystä, jolloin taivasalla saattoi viettää pitkiäkin aikoja. Myöhemmin työkalupakkia laajennetaan vielä heittoköydellä. Sen hallitseminen on avain vaikeimpien parkourtehtävien onnistuneeseen suorittamiseen.

Tarinan loppusuoralla meno villiintyy turhankin vauhdikkaaksi, kun käänteitä riittää jokaisen nurkan takana. Onneksi mainiot pomotaistelut paikkaavat murhetta jonkin verran. Kokonaisuutena tekijätiimi Techland on onnistunut yhdistämään lapsuustraumojen kaltaiset takaumat GRE-laitoksessa sekä muut irtoelementit varsin kokonaisvaltaiseksi juonikuvioksi. Vain loppuratkaisu tuntuu lässähtävän. Lisäksi on hiukan marmatettava pelin ääninäyttelystä, sillä etenkin Renegades-joukkojen puheensorina on yllättävän huonolaatuista. Ja vaikka Dying Light 2 näyttää ihan hyvältä, varsinaisesta silmäkarkista ei puhuta. Tämä on kuitenkin tyypillistä teoksille, jotka julkaistaan sekä uudelle että vanhalle konsolisukupolvelle.

Kunhan noin 20 tuntia kestävä tarina on paketissa, paljastaa peli lähes loputtomalta tuntuvan määrän sisältöä. Pelin julkaisua edeltänyt kohu jopa 500 tunnin sisältösatsista takaa tekemistä pitkäksi aikaa. Emme vielä tiedä sitä, onko lukema täysin totta. Huomasimme Dying Light 2:n jättäneen tarinan jälkeen kutkuttavan jälkimaun, joten pelin pariin halusi palata illasta toiseen ihan vain hauskaa pitääkseen.

Ennen kuin teos julkaistiin, ainoa moninpelielementti oli liittyminen apua anelevan pelaajan peliin. Tämä tuntuu yllättävän rajalliselta. Kun zombilahtaus on näin hauskaa, minkä takia kukaan haluaisi pyytää kaveria teurastamaan hirviöitä oman nenän edestä? Joka tapauksessa orastava verkkopeli osoittaa, että tekijätiimillä saattaa hyvinkin olla suurempia suunnitelmia tämän suhteen. Jäämme odottamaan tulevaa.

Techlandin kunnianhimoa täytyy arvostaa. Dying Light 2: Stay Humanin avoin maailma, messevä toiminta, haarautuva tarina sekä erinomaiset roolipelielementit luovat persoonallisen kokonaisuuden. Näin laaja kokonaisuus voisi herkästi tuntua hajanaiselta, mutta näin ei onneksi ole. Teos on kokonaisvaltaisimpia ja älykkäimpiä zombipelejä tähän mennessä.

Yhteenveto

Techland pyrki tekemään kattavimman ja parhaan zombipelin tähän mennessä. Koville mainospuheille riittää katetta, sillä Dying Light 2: Stay Human tarjoaa kokonaisvaltaisen kokemuksen. Roolipelielementit, vauhdikas toiminta, parkour, vuorokausirytmi, monitahoinen juonikuvio sekä riippuliidin muodostavan mainion pohjan kymmeniksi ja sadoiksi tunneiksi. Se, että näin monipuolinen kokonaisuus tuntuu hallitulta, on jo itsesään pieni ihme.

• Dying Light 2:n kykypuu tekee pelaajasta parkourmestarin