Skip to main content

Arvostelussa Call of Duty: Modern Warfare (2019)

Lataa ja varmista

Call of Duty: Modern Warfare (2019)
(Image: © Infinity Ward)

Arviomme

Call of Duty: Modern Warfare (2019) vie sarjaa lupaavaan suuntaan tarjoamalla ilmiömäisen ulkoasun, nopeatempoisen toiminnan ja entistä enemmän moninpelimuotoja pelattavaksi. Sen suurin muutos näkyy kuitenkin tunnelmassa, joka syntyy entistä synkemmille urille menevästä ja mielipiteitä jakavasta kampanjasta. Kyseessä on samanaikaisesti hyvin epämukava kokemus sekä ajatuksia herättävin pelisarjan osa pitkään aikaan.

Hyvää

  • Nvidian säteenseuranta PC:llä
  • Provokatiivinen - herättää ajatuksia
  • Muutokset tunnelmassa ja formaatissa
  • Useita moninpelimuotoja

Huonoa

  • Mekaniikat pysyneet pitkälti samana
  • Provokatiivinen - tuntuu jopa pelottavan tutulta
  • Uudelleenkirjoittaa historiaa
Arvostelutiedot

Alusta: PlayStation 4

Pelattu: 10 tuntia

Seuratessamme Yhdysvaltain saattuetta fiktiivisen Urzikstanin kaduilla silmäilemme molemmin puolin tuhottuja rakennuksia mahdollisista vihollisliikkeistä.

Olemme matkalla kohti sairaalaa, jossa tehtävämme on kaapata Al-Qatala-terroristisolun johtaja Wolf, joka on juuri tehnyt terrori-iskun Lontoon Piccadilly Circuksessa. Tehtävä tuntuu kaikin puolin tutulta Call of Duty -kentältä: etene katua pitkin, kohtaa tarkka-ampujia katolla ja räiski tiesi kohti voittoa.

Sitten keinotekoinen pommi räjähtää jalkojemme juurella tappaen useita saattueen jäseniä. Tarkkailimme niin kiihkeästi kattoja, että alapuolella odottanut pommi tuli yllätyksenä. Yleensä he ovat hyökänneet juuri katoilta.

Kohtaus kuvastaa hyvin Modern Warfarea, joka muokkaa totuttua kaavaa ronskilla kädellä ja tuntuu uskottavalta. Jopa epämukavuuteen saakka. Isäni selvisi hengissä Bagdadissa tapahtuneesta pommi-iskusta, joten saman kokeminen pelissä shokeerasi. Mutta samalla se herättää kysymyksen: onko Infinity Wardilla mitään oikeutta käyttää näitä hetkiä pelissään ja rahastaa niillä?

Ja juuri tämä toimii Modern Warfaren uudelleenkäynnistyksen eduksi: se on äärimmäisen provokatiivinen peli. Jo ennen pelin julkaisua siihen liittyvä uutisointi keskittyi tiettyihin tehtäviin, jotka olisi voitu kopioida suoraan tosielämän uutisotsikoista.

Otetaan esimerkkinä pahamaineinen Clean House -tehtävä, jossa pelaajan tehtävänä on rynnäköidä Camdenissa sijaitsevaan taloon vain hetki Piccadilly Circuksessa tehdyn terrori-iskun jälkeen ja ampua siviilivaatteisia asukkaita. Tehtävän aikana kohdataan jopa äiti, joka suojelee omaa vauvaansa.

Vaikka kiistanalaisuus on yksi Modern Warfaren tärkeimpiä elementtejä, sillä ei kuitenkaan mehustella liiaksi. Käsittelemme kuitenkin näitä kiisteltyjä puolia tässä arvostelussa, minkä lisäksi arvostelemme tietty myös sen pelilliset ominaisuudet. Mietimme alkuun, onko tällaisessa lähestymistavassa järkeä, mutta toisaalta Infinity Ward markkinoi Modern Warfarea juuri näiden meriittien turvin.

Emme kuitenkaan mieti, meneekö Modern Warfare liian pitkälle, vaan tarkastelemme asiaa siitä näkökulmasta, tuovatko ne peliin mitään lisäarvoa.

[Varoitus: Sisältää spoilereita]

Liian kotoisaa

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Infinity Ward)

Aloitetaan Modern Warfaren kampanjan yleisestä lähtökohdasta. Se perustuu löyhästi Persianlahden sotaan ja seuraa pääasiallisesti CIA:ssa työskentelevää Alexia ja SAS:n kersantti Kyle Garrickia. Tämän lisäksi pelissä nähdään aiemmista osista tuttu kapteeni Price, joiden matkassa jäljitetään terroristien varastamaa kemikaalista kaasua Urzikstanissa.

Alexin lyöttäytyessä kapinallisten seuraan Urzikstanissa, jossa he taistelevat Venäjän joukkoja vastaan, Garrick keskittyy terroristi-iskun seurauksiin Lontoossa.

Modern Warfaren esittämä maailma näyttää länsimaisen propagandan eittämättä hyvässä valossa ja muuttaa jopa historiaa saadakseen Yhdysvallat näyttämään todellisuutta paremmassa valossa. Esimerkiksi Highway of Death -tehtävässä pelaajalle kerrotaan venäläisten pommittaneen tärkeää kulkuväylää tappaen lukuisia pakoon yrittäneitä. Kyseessä on selkeä viittaus vuonna 1991 tapahtuneeseen aitoon Kuoleman moottoritiehen, joskin todellisuudessa Yhdysvaltain armeija teurasti lukuisia pakenevia irakilaisia. Asetelma on siis selkeästi käännetty toisinpäin pelissä.

Tästä muodostuukin pelin yksi ongelmista, sillä se on selkeästi todella poliittinen, mutta silti Activision sekä kehittäjät väittävät, ettei Modern Warfare ole poliittinen peli. Markkinoinnin kannalta kyseessä on räikeän vilpillinen liike, jossa oikeasti tapahtunut sotarikos kirjoitetaan uusiksi tarinankerronnan ehdoilla. Tapahtumia on mahdoton olla yhdistämättä, mikä näkyy väkisin pelaajan tuntemuksissa pelatessa, kun moniulotteiset asiat on muutettu tarkoituksella hämärämmiksi.

Emmekä ole ainoat, jotka tuntevat pelin suhteen näin. Pelin Venäjän vastainen propaganda on jopa niin räikeää, että Venäjän PlayStation Store ei myy peliä lainkaan ja tunnetut venäläiset striimaajat ovat lopettaneet pelin pelaamisen siinä olleiden kohtausten vuoksi.

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Infinity Ward)

Näistä seikoista huolimatta on silti vaikea olla myöntämättä, että Modern Warfare on paljon samaistuttavampi kuin monet edelliset CoD-pelit. Onko se lopulta hyvä vai huono asia, riippuu pitkälti pelaajan omista henkilökohtaisista mieltymyksistä. Tapahtumat ja tehtävät ovat joka tapauksessa tutumpia kuin natseja vastaan taisteleminen toisessa maailmansodassa.

Yhdessä vaiheessa peliä pelaajan tehtävänä on puolustaa tukikohtaa venäläisten apuvoimilta, kunnes peli siirtää näkymän yllättäen Yhdysvaltain ilmavoimiin. Pelaaja lentää tukikohdan yläpuolella ja käyttää lämpökameraa avuksi eliminoidakseen alueelle hyökkääviä venäläisiä. Näkymän kautta he näkyvät kuitenkin ainoastaan valkoisina liikkuvina pisteinä.

Infinity Wardin tarkoitus kohtauksessa näyttäisi olleen osoittaa, miten sotilaat näkevät viholliset tällaisessa tilanteessa, mutta se on samalla vaarallisen etäännyttävä tehokeino. Se muistuttaa myös pelottavan läheisesti Syyrian iskuista julkaistuja uutiskuvia samankaltaisesta tilanteesta.

Kamppailimme itsemme kanssa pelatessa, sillä ongelmista huolimatta me myös pidimme sen tuttuudesta. Tällaista sodankäyntiä olemme seuranneet televisioistamme ja lukeneet sanomalehdistä. Tunnemme luonnollisesti vetoa sitä kohtaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Modern Warfare onnistuisi toisintamaan kokemuksen aitouden edes lähellekään.

Kannattaa myös huomioida, ettei kampanjaan ole pakko edes koskea, jos ei halua. Modern Warfaressa on edelleen CoD-sarjasta tuttu ja turvallinen moninpeli, jossa on lukuisia pelitiloja pitääkseen fanit tyytyväisinä. Moninpelin monia sotilaita ei voi kuitenkaan avata muutoin kuin läpäisemällä kampanjan.

Moninpelin pariin

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Infinity Ward)

Moninpeli on Call of Dutyn ydin ja vastaa pitkälti pelisarjan valtavasta ja uskollisesta fanipohjasta. Vaikka se on pysynyt pääosin muuttumattomana, siinä on muutamia uusia ominaisuuksia, jotka tekevät kokemuksesta paljon sulavamman.

Yksi näistä on alustojen välinen pelituki konsoleiden ja PC:n välillä, mikä on ensimmäinen kerta pelisarjan historiassa. Blogimerkinnässään Activision vahvisti myös "suurimman" osan julkaisun jälkeisestä lisäsisällöstä saapuvan kaikille alustoille samanaikaisesti, joten kaikki uudet kartat, pelimuodot ja tehtävät saapuvat jokaiselle samaan aikaan. Toisin sanoen pelaajapohjaa ei sirpaloida missään vaiheessa.

Alustojen välinen pelituki ei näyttäisi myöskään vaikuttaneen matsinhakuun merkittävällä tavalla, vaan peleihin pääsee edelleen nopeasti muutaman sekunnin odottelun jälkeen.

Tämän lisäksi Modern Warfare esittelee muutaman uuden pelimuodon perinteisten tueksi. Ensinnäkin mukana on kiivaita 2v2-taisteluja tarjoava Gunfight, jossa kaksi kahden hengen joukkuetta taistelee kompakteissa kartoissa toisiaan vastaan. Joka toisen erän jälkeen joukkueet vaihtavat puolia kartalla, minkä lisäksi kaikilla pelaajilla on identtinen varustus, jonka myötä ainoastaan kunkin yksittäinen taito ratkaisee. Voittaja joukkue on se, joka saavuttaa ensin kuusi voittoa.

Isompia kokoonpanoja varten tarjolla on myös 6v6-, 10v10- ja 20v20-matsit sekä uusi Ground War -pelitila, joka tukee sataa pelaajaa paljon isommilla ja pidempään kestävillä kartoilla.

Vaikka uudet pelimuodot ovat mielenkiintoista vaihtelua, ne eivät muokkaa kuitenkaan liialti tuttua Call of Duty -kaavaa. Joten jos kaipaat vain tavanomaista CoD-räimettä verkossa sekä jotain pientä uutta, Modern Warfare tarjoaa tarvitsemasi. Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei pelissä ole tällä kertaa lainkaan zombipelimuotoa, joskin tappoputket ja perkit tekevät paluun.

(Image credit: Activision)

Klassisen moninpelikokemuksen lisäksi Modern Warfaressa on liuta Special Ops -tehtäviä, jossa maksimissaan neljä pelaajaa lyöttäytyy yhteen estääkseen terroristiorganisaation pyrkimyksiä kasvattaa omia varojaan, varustustaan ja aseita.

Special Ops jakaantuu kahteen eri pelitilaan: tehtäviin ja operaatioihin. Jälkimmäiset ovat ainoastaan verkossa pelattavia matseja, joissa on yksilölliset tavoitteet ja pientä vapautta näiden suorittamiseksi.

Tehtäviä voi sen sijaan pelata joko yksin tai kavereiden kera. Nämä ovat myös paljon suoraviivaisempia ja keskittyvät tiettyjen aseiden tai työkalujen hallintaan. Tehtävän läpäistyä se arvioidaan tähdillä.

Kyseinen pelimuoto tuo hyvää vaihtelua kilpailullisiin moninpeleihin ja tarjoaa näitä enemmän kerrontaa sekä tavoitetta muuttumatta silti pelkäksi yksinpelikokemukseksi.

Sodankäynnin taide

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Activision)

Yksi asia, jossa Call of Duty: Modern Warfare todella loistaa, on ulkoasu.

Modern Warfare on kaikin puolin mykistävä kokemus. Niin kasvoanimaatiot, yksityiskohtaiset ympäristöt ja kauniisti kuvatut välidemot ovat huippulaadukasta katsottavaa. Arvostelimme pelin perusmallin PS4:llä ja olimme silti lyöty ällikällä pelin visuaalisesta annista.

Jokainen välidemo tuntuu kuin pelaaja astuisi eeppiseen interaktiiviseen sotaelokuvaan, jonka yksityiskohdat ovat pikkutarkasti mallinnettu aidoista ympäristöistä. Lontoon asukkaana voin todeta, että pelin kuvaama Piccadilly Circus on hyvin tarkka mallinnus, vaikkakin kehittäjät ovat käyttäneet taiteellisia vapauksia sen luomiseen.

Visuaalinen loistokkuus ei tule tietenkään yllätyksenä, sillä Modern Warfare käyttää täysin uutta pelimoottoria luodakseen näyttävät puitteet. Kyseessä on ensimmäinen kerta 14 vuoteen, kun pelisarja on muuttanut pelimoottoriaan.

Kannattaa myös huomioida, että säteenseurantaan kykenevät PC-pelaajat saavat Nvidian korteillaan Modern Warfaresta vielä enemmän irti visuaalisesti. Kannattaakin tutustua meidän Call of Duty: Modern Warfaren suorituskykytestiin PC:llä.

Kriittinen taistelu

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Activision)

Monet pelit ovat yrittäneet viedä Call of Dutyn kruunun räiskintäpelien kuninkaana, ja Modern Warfare pitää huolen siitä, että kruunu pysyy tallessa. Modern Warfaren räiskintä tuntuu nimittäin äärimmäisen hyvältä ja sulavalta. Jokaisella luodilla tuntuu olevan selkeä tuntuma, jonka myötä jokainen saatu tappo tuntuu oikeutetulta.

Sama koskee myös sulavaa liikehdintää, jonka myötä kenttien seassa poukkoilee verrattain vaivattomasti. Hahmot pystyvät myös viimein liukumaan.

Käyttöliittymänäkymä on lisäksi yksinkertainen ja puhdas, joskin halutessaan ulkopuolisen tiedon voi poistaa kokonaan asteen realistisempaa kokemusta varten. Tällöin ruudulla näkee ainoastaan sen, minkä pelaaja näkisi oikeasti, joten muun muassa jäljellä olevat ammukset, oma varustus sekä sijainti kartalla katoavat näkyvistä. Lisähaastetta kaipaavat saavat siis ominaisuuden myötä kaipaamansa.

Ehkä suurin muutos aiempaan Call of Dutyn räiskintään Modern Warfaressa on se, että pelaajan täytyy huomioida ympäristöään entistä tarkemmin. Moninpelikartat ovat täynnä lukuisia eri kulkureittejä ja ikkunoita, joissa voi lymyillä vastustajia tai joista koukata selustaan. Kampanjassa joutuu myös huomioimaan entistä enemmän vaaroja miinoista ansalankoihin saakka.

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Infinity Ward)

Tarkkaavaisuus on valttia myös vihollisten kohdalla. Suurin osa Modern Warfaren kampanjassa vastaantulevista vihollisista ei näytä stereotyyppisiltä pahiksilta, vaan heidän yllään on suurimman osan ajasta tavalliset siviilivaatteet.

Taustalla tuntuu olevan eräänlainen piikki pelisarjan aiempaan räiskintäpitoiseen etenemiseen, sillä nyt huoneita puhdistaessa täytyy olla erityisen tarkkaavainen sen suhteen, että kohde on oikeasti vihollinen.

Esimerkiksi suurlähetystöön sijoittuvassa tehtävässä pelaajan tarkoituksena on eliminoida rakennuksesta kaikki terroristit, mutta osa heistä on ottanut panttivangiksi lähetystön työntekijöitä. Tätä ei välttämättä edes tajua vasta kuin jälkeenpäin, kun yksi maassa makaavista ruumiista onkin viattoman.

Tilannetta hankaloitetaan entisestään tehtävissä, jossa näkyvyys on heikko joko pimeyden tai savun seurauksena. Usein nämä päättyvätkin uusintayritykseen, kun huomaa viholliskontaktin olleenkin oman joukkueen jäsen. Omien tappaminen johtaa siis aina edelliseen tallennuspisteeseen, mutta siviileiden surmaamisesta ei sakoteta.

Tämä tuntuukin jälleen yhdeltä seikalta, jonka suhteen Infinity Ward epäonnistuu pahasti niin moraaliselta kuin käytännön kantilta katsottuna. Siviiliuhreja on nimittäin usein lähes mahdoton välttää. Se tuntuukin jonkinlaiselta kannanotolta siitä, kuinka helppoa sotilaan on aiheuttaa sotatilanteessa sivullisia uhreja vahingossa. Mutta tämäkin on äärimmäisen moniulotteinen ja hankala asia, johon Infinity Wardin ei tulisi oikeastaan edes koskea.

Yhteenveto

Call of Duty: Modern Warfare (2019)

(Image credit: Infinity Ward)

Call of Duty: Modern Warfaren tarina on siis luonnollisesti ongelmallinen. Vaikka emme pysty käsittelemään sen kaikkia ongelmakohtia, tunnemme kuitenkin Infinity Wardin ylittäneen moraaliset rajat tuodakseen pelaajille jotain tarinallisesti shokeraavaa pelattavaksi.

Mielestämme moraalisten konfliktien opettaminen ihmisille pelin kautta ei ole Infinity Wardin asia, sillä se ei pysty koskaan toisintamaan näiden todellista kokemusta. Siitä huolimatta peliä markkinoitiin juuri tällä saatteella, mikä tekee siitä ongelmallisen. Mutta samaan aikaan se, mitä yksi pitää moraalisesti ongelmallisena, ei välttämättä ole sitä toiselle.

Tämä on kuitenkin valitettava seikka, sillä muutoin Modern Warfare tarjoaa parasta Call of Dutya pitkään, pitkään aikaan. Se on äärimmäisen tiukka räiskintäpeli, jossa on uskomattoman hulppea visuaalinen anti ja monia kauan kaivattuja ominaisuuksia, jotka vievät sarjaa oikeaan suuntaan.

Siirtyminen entistä tummanpuhuvampaan ja aikuisia puhuttelevampaan sisältöön on ollut kaivattu muutos, vaikka siinä ei onnistutakaan ilman ongelmia.

Mutta jos pidät Call of Dutysta nimenomaan räiskintäpelinä, etkä ole kiinnostunut sen tarinallisista kerronnan tasoista, viihdyt todennäköisesti Modern Warfaren parissa. Koemme kuitenkin tarpeelliseksi varoittaa heitä, jotka ovat osallistuneet elämässään sotatoimiin, että peliä kannattaa lähestyä varoen.