Arvostelussa Exoprimal

Yleensä hyvän idean tunnistaa siitä, että ajatuksen saa kerrottua tiiviinä hissipuheena. Jos tätä on yritetty Exoprimalin kohdalla, lienee hissi ollut joko todella hidas tai vähintäänkin pilvenpiirtäjän ruuhkautunut kulkupeli. Kyseessä on nimittäin 5vs5-nettimoninpeli, joka yhdistelee sekä tekoälyvihollisia että toisia pelaajia vastaan taistelemista. Ennen kuin loppuhuipennus on edessä, tulee joukkueiden lahdata satoja dinosauruksia tyylikkäissä Exo-puvuissa. Jos hirviöjahti onnistuu kilpailijatiimiä paremmin, pääsee jengi etulyöntiasemassa finaalikierrokselle.

Eikä tässä vielä kaikki! Kierrosten väleihin on sijoitettu tarinaa edistäviä välivideoita, jotka avaavat tarinaa säännöllisin väliajoin. Olitpa voittavana tai häviävänä osapuolena, teos avaa tarinan sanaista arkkua. Juoni itsessään on kirjoitettu hyvin. Tosin kun miettii pelin konseptia, olisi tarinankerronnassa voinut olla enemmän kieli poskessa. Nyt absurdi maailma saa rinnalleen turhankin vakavan kertomuksen.

Matsit itsessään ovat yllättävänkin hauskoja. Exoprimal tuntuu jo julkaisussaan vimpan päälle hiotulta ja mietityltä. Tarjolla olevat kymmenen Exo-pukua erottuvat selvästi toisistaan, mikä mahdollistaa hyvinkin erilaisia pelityylejä. Parhaimmillaan meno on tekoälydinoja vastaan sotiessa, jolloin yhteen hiileen puhaltava tiimi saa luotua todella onnistuneen kokemuksen.

Valitettavasti paketti kuitenkin lahoaa käteen taiston vaihtuessa pelaajien väliseksi. Toista tiimiä vastaan räiskiminen ei tunnu palkitsevalta, merkitykselliseltä tai oikein miltään muultakaan. Kilpajuoksu dinosaurusmetsällä vaikuttaa olleen alkuperäinen ja kiistatta toimivin idea, mutta sen päälle on mätkäisty irtopalasia ilman kokonaisuuden miettimistä.

Kokonaan oma lukunsa on pelin hinnoittelu. Noin 60 euron hintalappu olisi kohtuullinen, jos kyseessä ei olisi pohjimmiltaan free-to-play-malliin luottava paketti.

Dinosaurusten sukupuuton aktiivinen edistäminen

Vaikka kokonaisuudessa on puutteensa, Exoprimalissa on paljon hyvää. Ennen kaikkea sen valtaosan ajasta vievä PvE-formaatti imaisee mukaansa. Jokaisessa matsissa kaksi joukkuetta lähtee viidestä kierroksesta koostuvaan dinojahtiin, jonka jälkeen siirrytäänkin ratkaisevaan kliimaksiin.

Loppua edeltävät haasteet vaihtelevat rutkasti. Osassa täytyy lahdata riittävä määrä hirviöitä, toisessa vallata alueella oleva tukikohta tai nujertaa erityisen kova jättidino. Tarkoitus ei ole vain suorittaa tehtävää, vaan tehdä se mahdollisimman nopeasti. Tiimille kerrotaan aina osuuksien välissä tilanne vastustajaan peilaten.

Kilpajuoksu vastustajaviisikkoa vastaan on Exoprimalin parasta antia, sillä dinosauruksia vastaan räiskiminen on hulvattoman hauskaa. Ruudulla tömistelee monesti valtavia hirviölaumoja, jossa oikeasti tuntee pelonsekaista fiilistä. Ja vaikka vastustajia kipittää edessä kuin Earth Defense Force -sarjassa konsanaan, peli pyörii sulavasti 60 ruudun sekuntivauhdilla. Testijakson aikana oli havaittavissa vain muutama nykähdys, eikä silloinkaan puhuttu oikeasti häiritsevästä vaivasta.

Kun kilpajuoksu on ravattu maaliin, Exoprimal kuitenkin pudottaa pallon. Ratkaiseva lopputaisto on joko vihollisia tai pelaajia vastaan. Näistä ensimmäinen on lähinnä toistoa alkupään haasteista. Tällöin kilpaillaan nopeudessa kolmen haasteen mittaisessa mätössä, mikä on päälle liimatun oloista. Miksei taisto olisi voinut huipentua alkuperäiseen viisieräiseen matsiin?

Toista jengiä vastaan taisteltavat PvP-kierrokset ovat hieman monipuolisempia. Välillä kuljetetaan suojeltavaa rahtia kentän läpi, toisaalla tapetaan dinosauruksia energiankeruun nimissä.

Olipa tehtävä mikä tahansa, kyseessä on käytännössä aina kilpajuoksu vastustajaa vastaan. Kun toiminnan keskellä tuijotetaan sekuntikelloa, tuntuu meno toistavan itseään liian nopeasti. 

Puku tekee miehen

Exoprimal tarjoaa julkaisunsa yhteydessä kymmenen erilaista Exo-pukua, jotka jakautuvat kolmeen eri pelityyliin. Ottipa käyttöönsä enemmän hyökkäyspainotteiset kledjut tai tiimiä tukevat vermeet, on vaatekaapista paljastuva asuste suunniteltu tyylillä. Ja kun jokainen asu näyttää erilaiselta, voi sen perusteella tunnistaa vastustajajengin strategian. Jos vihulainen vetää jatkuvasti pidemmän korren, kannattaa omaa varustusta vaihtaa sopivaksi.

Teos kannustaa pelaajaa kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja jatkuvalla syötöllä, minkä vuoksi yhtä ainoaa suosikkia ei todennäköisesti pääse muodostumaan. Variaaton merkitys korostuu tiimipohjaisessa menossa, sillä joukkion on syytä tukea toisiaan ja käyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia vahvuuksia. Jos liian moni yrittää sännätä tappojahtiin kerralla, vain muutamalla napinpainalluksella saa vaihdettua etujoukkoa tukevan vaatetuksen niskaan.

Parasta Exo-asuissa on niiden fiilis ja palkitsevuus. Käyttipä mitä asua tahansa, se tuntuu yksinkertaisesti hauskalta. Jokaisella puvulla on oma erikoiskykynsä, jonka uudelleenkäyttö vaatii ensin odottelua. Esimerkiksi Roadblock saa pidäteltyä vihulaislaumaa erillisellä kilvellä, kun taas Deadeyen kranaattiannos räjäyttää dinosaurukset pitkin poikin aluetta. Hymy on menon toimiessa herkässä.

Mikä parasta, edes tiimiä tukevat Support-puvut eivät jää ilonpidosta paitsi. Esimerkiksi Skywave voi leijua ilmassa pidempään pudotellen terveyttä parantavia ja vihulaisia satuttavia lahjakääröjä. Tämä saa lääkintämiehen virkaa hoitavan roolin nousemaan tavallisen nuhjuilun yläpuolelle. Toisaalta taas Nimbusin parannuskikka vaatii enemmän harjoittelua, mutta osaavissa käsissä se kääntää taiston vaakakupit päälaelleen.

Exo-asuja voi halutessaan muokata ulkoisesti, mutta tämä ei suoranaisesti viehätä. Erilaiset moduulit muuttavat hienoisesti asusteen kykypisteitä, joten näiden kanssa on syytä hieman näperrellä ainakin aika ajoin. Esimerkiksi Barrage-asun moduuli mahdollistaa aseen lataamisen automaattisesti väistäessä. Zephyrillä saa taasen nopeutettua erikoiskyvyn jäähtymistä suorittamalla näppäinkomennot oikein ajoittaen. Toivottavasti tulevat päivitykset lisäävät vaihtoehtojen määrää entisestään.

Pelaajat äänestävät lompakollaan

Valitettavasti huoneessa on kuitenkin norsu, kuten kansainvälinen sanonta kertoo. Onkin aika ottaa härkää sarvista ja mainita parilla sanalla Exoprimalin rahoitusmallista. Kaikki se hyvä, mitä Capcom on pelillisesti onnistunut luomaan, vedetään nimittäin vessanpöntöstä alas. Exoprimal on täysihintainen teos, joka on yksinomaan moninpeli ja vieläpä ainoastaan yhdellä pelitilalla. Uutta sisältöä pitäisi tulla tämän sekä ensi vuoden aikana, mutta tällä hetkellä Dino Survival -moodi on ainoa vaihtoehto. Toivottavasti siis pidät siitä, koska muuta ei ole.

Muu sisältö on kosmeettista ja sitä varten on hankittava kympin kustantava Premium Survival Pass. Hinta on siis melko korkea, eikä sisältömäärä huimaa.

Kun sisältömäärä on julkaisun hetkellä näin rajattu, on Exoprimalin suosittelu vaikeaa. Moninpelin tapauksessa kun on mainittava vielä erittäin nopeana käynyt pelaajakato. Esimerkiksi PC-version kimpussa säntäili julkaisun hetkellä tuhansia pelaajia, mutta vain kuukautta myöhemmin määrä on pudonnut muutamaan sataan. Seuraa siis piisaa vielä, mutta syksyn pimenevien iltojen tilanne näyttää huolestuttavalta.

Tämä on sääli, sillä Exoprimalin toiminta on parhaimmillaan todella hauskaa. Ja jos seuraksi saa omaa kaveriporukkaa, meno nousee toiseen potenssiin. Mutta niinhän se tekee tutussa seurassa aina.

Esteettömyys

Exoprimal ei mässäile julkaisuhetkellään esteettömyyteen pyrkivien työkalujen määrällä. Onneksi ne, jotka ovat tarjolla, ovat onnistuneita. Pelaaja voi minimoida tai poistaa kameran heilumisen, minkä lisäksi käyttöliittymän elementtien sekä tekstityksen kokoa voi kasvattaa. Onpa tarjolla myös värisokeuden huomioivat asetuksetkin.