Arvostelussa The Boys Presents: Diabolical

Amazonin The Boys -sarjan suosio ei tunnu laantuvan. Prime Videolla julkaistu supersankaritoilailu on suoratoistopalvelun isoin hitti, josta pitävät niin kriitikot kuin katsojatkin, eikä sitä kohtaan ole juuri kuullut kritiikkiä.

Sarjaa kohtaan pystyi kuitenkin osoittamaan yhden moitteen. The Boysin universumi on niin kutkuttava ja täynnä epätavallisia, epämukavia ja monipuolisia hahmoja, joista riittää humoristista ja veristä tarinankerrontapotentiaalia. Mutta sarjan päähenkilöiden lisäksi emme ole päässeet sukeltamaan tähän puoleen lainkaan. Ennen kuin nyt.

The Boys Presents: Diabolical on Prime Video -palvelun alkuperäissarja, joka sukeltaa entistä syvemmälle suositun sarjan maailmaan. Sivuprojektin taustalla toimivat The Boysin tärkeimmät luovat henkilöt, joten meno on pitkälti sama kuin sen emosarjassa. Diabolical poikkeaa kuitenkin esikuvastaan sillä, että se on kokoelma lyhyttarinoita, joista löytyy kuitenkin samanlaista huumoria, sydäntä ja äärimmäistä väkivaltaa.

Kaikki jaksot eivät kuitenkaan ole toistensa veroisia, mutta päällisin puolin Diabolical onnistuu laajentamaan maailmaa ja syventämään sen kutkuttavia piirteitä mielenkiintoisilla tavoilla.

Monen esikuvan kollaasi

Sarjaa kuvaillaan animoiduksi antologiasarjaksi, ja se koostuu kahdeksasta yksittäisestä tarinasta, jotka laajentavat sarjakuvien ja televisiosarjan universumia. Jokainen jakso seuraa yhtä henkilöä, joka on tilanteesta riippuen joko supersankari tai täysin tavallinen kansalainen, jonka elämään Vought Industriesin kehittämä supersankariseerumi Compound V on tavalla tai toisella vaikuttanut.

Compound V toimiikin sarjan jaksoja yhdistävänä tekijänä, vaikka tarinat itsessään ovat itsenäisiä. Silti Compound V:n tarkoituksellinen tai vahingollinen väärinkäyttö on aina kunkin juonen ytimessä, mikä toimii hieman samanlaisena kerronnallisena ratkaisuna kuin Uatu the Watcher -hahmo Marvelin What If...? -sarjassa. Diabolicalin tarinoita ei tosin välttämättä edes tarvitsisi liittää toisiinsa, mutta toisaalta Compound V:n läsnäolo toimii samalla mukavana liitoksena alkuperäiseen The Boysiin. Kokemus tuntuu siten yhtenäiseltä, vaikkakin aiheen vuoksi toisinaan myös traagiselta.

Vastaava fiilis välittyy pitkälti myös kunkin jakson hyvin maltilliseen kestoon. Jaksot kestävät 10-12 minuuttia, joten ne on tiivistetty äärimmilleen ja ovat ihailtavan ytimekkäitä. Samalla ne on helppo ahmia yhteen putkeen. Kokemus on silti antoisa ja sitä osaa arvostaa näkemänsä jälkeen.

Kuten monilla antologiasarjoilla on tapana, myös Diabolicalin yksittäiset jaksot vaihtelevat laadultaan keskenään. Osa jaksoista toimii toisia paremmin ja avaa enemmän The Boysin rikasta universumia kuin toiset.

Esimerkiksi One Plus One Equals Two yhdistää emotionaalisesti raskaan Homelander-keskeisen tarinan The Boysille tuttuun huumoriin ja ylenpalttiseen väkivaltaan. Jakso toimii eräänlaisena syntytarinana, joka nojaa hahmon lapsuustraumaan ja Voughtin tekemiin kokeisiin, joka muuttaa tämän narsistiseksi ja psykopaattiseksi supersankariksi. Jakso toimiikin pienenä mutta merkityksellisenä hahmotutkielmana Homelanderista, jota fanit vihaavat ja rakastavat samanaikaisesti. Se tekee hänestä myös hivenen samaistuttavamman.

John and Sun-Hee on puolestaan todella tunteikas kokemus, joka nousee kenties sarjan yhdeksi tunteikkaimmista. Se on tyylilajiltaan anime-kauhua, mikä vain tehostaa varsinaisen tarinan sydäntä särkevää sielukkuutta ja emotionaalista latausta.

Ottaen huomioon näiden muutamien täysosumien toimivuuden onkin perin harmillista nähdä, kuinka osa Diabolicalin jaksoista jää kovin tasapaksuiksi. Esimerkiksi Ricky and Morty -sarjan luoja Justin Roilandin An Animated Short Where P****d Off Supes Kill Their Parents on yksi sarjan hauskimmista jaksoista, mutta se loppuu aivan liian äkillisesti. Kahden supersankarivanhemman avioeroa käsittelevä Nubian vs Nubian ei taas etene tarinallisesti mihinkään, ja sen ainoa meriitti on sarjakuvista napattujen Nubian Princen ja Ground Hawkin läsnäolo. Ilman sitä jaksolle ei tunnu olevan pakottavaa syytä olla edes olemassa.

Ja siihen nähden, kuinka isoja nimiä sarjan taustalla nähdään, Diabolical ei aina hyödynnä heidän lahjojaan kunnolla. Äänirooleissa kuullaan muun muassa Stranger Thingsin Caleb McLaughlinia, Marvel-tähti Don Cheadlea sekä The Boysista tuttua Dominique McElligottia. Monilla tähdillä on silti vain pienet roolit jaksoissa, mikä tuottaa lopulta pienoisen pettymyksen.

Artistisia vapauksia ja yllätyksiä

Nubian Princen ja Ground Hawkin lisäksi Diabolicalilla on myös häpeilemättömän paljon muita salaisuuksia fanien bongattavaksi. Näihin lukeutuvat niin The Deepin kuin Voughtin PR-henkilö Ashley Barrettin piipahdukset kuin Supes-lelut, joilla sarja nyökkää ivaillen omaan fiktiiviseen maailmaansa. Sarja onkin katsottavissa kokonaisuudessaan alle kahteen tuntiin, mutta fanit viettävät sen jaksoissa luultavasti paljon tätä enemmän aikaa tonkien uusia vivahteita ja nyökkäyksiä niin sarjakuvaa kuin televisiosarjaa kohtaan.

Yllätyksiä ei ole suinkaan jätetty ainoastaan The Boys -faneille, vaan Love, Death & Robotin sekä Star Wars: Visionsin lailla Diabolicalin kahdeksan jaksoa ovat kunnianosoitus eri animaatiotyylejä kohtaan. Kukin jakso tuntuu olevan sovitettu juuri sille sopivan piirrosjäljen kanssa, mikä saa niiden teemat, tunnelataukset ja huumorin toimimaan asteen voimakkaammin.

Esimerkiksi The Boys -sarjakuvan luoneen Garth Ennisin käsikirjoittama I'm Your Pusher on tyylitelty muistuttamaan mahdollisimman läheisesti alkuperäisen teoksen piirrosjälkeä, josta vastasi sarjan toinen luoja, Darick Robertson. Kyseinen jakso herättääkin alkuperäisen sarjakuvan toden teolla eloon, minkä lisäksi se onnistuu kaappaamaan myös The Boysin tyylin ja tunnelman täydellisesti.

Muut jaksot kunnioittavat puolestaan ympäri maailmaa löytyviä tyylisuuntia. Laser Baby's Day Out nojaa Yhdysvaltalaisten piirrettyjen kulta-aikaan looneytoonsmaisella tyylittelyllään ja slapstick-huumorilla. BFFs ja John and Sun-Hee nyökkää puolestaan perinteisen ja modernin anime- ja manga-tyylin suuntaan, kuten Sailor Moonin, Pokémonin ja Studio Ghiblin tuotantoihin. Boyd in 3D:n esikuvat on sen sijaan nähtävissä vahvasti Tintin kaltaisissa ranskalaissarjakuvissa.

Diabolicalin piirrosjäljen tekeminen täysin yhdysvaltalaisten animaatiostudioiden sisällä olisi ollut Amazon Studiosille ja tekijätiimille helppoa ja vaivatonta. Mutta jokaisen jakson antaminen ympäri maailmaa sijaitseville studioille onnistuu tuomaan kansainvälisyyttä myös sarjalle, minkä lisäksi se toimii oivallisena kunnianosoituksena – ja historiallisena muistutuksena – maailmasta löytyville lukuisille eri piirros- ja animaatiotyyleille.

Yhteenveto

The Boys Presents: Diabolical on oiva animaatiosarja, joka laajentaa The Boysin maailmaa väkivaltaisten ja tunteellisten jaksojen voimin. Se vie sarjan kutkuttavaa universumia edemmäksi ja nostaa väkivaltaisuuden jopa emosarjaansa groteskimpiin sfääreihin, mikä on mahdollista ainoastaan animoiduissa tuotannoissa. Sarjan satiirinen ote piirrettyihin ja muihin animaatioihin noudattaa samalla The Boysin luonteeseen kuuluvaa parodiaa.

Vaikka Diabolical ei yllä yhtä ikimuistoiseksi kuin rakastetut piirretyt kuten Batman: The Animated Series tai luo uutta uraa Netflixin Arcanen lailla, se tarjoaa faneille runsaasti syitä viettää laatuaikaa vajaan parituntisen edestä. The Boysin kolmannen kauden lähestyessä vaivihkaa, pieni sivupiipahdus tämän piirretyn parissa tarjoaakin juuri sopivan alkupalan ennen varsinaisen pääruuan alkamista.

• Lord of the Rings: The Rings of Power -sarja: tämän kaiken tiedämme