TechRadar Yhteenveto
Elden Ring pursuaa viehätystä ja haastetta, jotka eivät päästä otteestaan. FromSoftware on onnistunut luomaan todellisen mestariteoksen. Mielikuvituksellisuutta ja fantasiaa uhkuva seikkailu onnistuu kaiken kukkuraksi kertomaan vangitsevan tarinan.
Hyvää
- +
Uljas ja syvällinen avoin maailma
- +
Jokainen taistelu on elämän ja kuoleman kysymys
- +
Yllättää joka välissä
Huonoa
- -
Jyrkkä oppimiskäyrä
- -
Tekninen toteutus yskähtelee
- -
Muista pelaajista lähinnä haittaa
Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.
Pelattu: 70+ tuntia
Alusta: PC
Erityisesti Dark Souls -sarjalla sekä Bloodbornella mainetta niittänyt FromSoftware on palannut tutuilla mutta silti uudistuneilla aihioilla. Fantasiaeepos Elden Ring esittelee hajanaisen maailman, jossa etsitään tittelissäkin mainitun esineen sirpaleita. Valtakunnan ruhtinaaksi ei kuitenkaan nousta noin vain, sillä palaset ovat jakautuneet vallastaan humaltuneille ja täten hyvinkin vaarallisille hirviöille sekä pomoille.
Vaikka tekijätiimin kohdalla saattaa juolahtaa mieleen, että tarjolla on vain "enemmän sitä samaa", on tämä pahasti aliarvioiva ajatus. FromSoftware on luonut huolellisesti universumin, jossa riittää syvyyttä sekä kokoa. Elden Ring on avoimeen maailmaan sijoittuva mestariteos.
Hinta ja julkaisupäivä
- Mikä se on? Avoimen fantasiamaailman toimintaroolipeli
- Milloin se julkaistiin? 25.2.2022
- Mille alustoille se on julkaistu? PC, PS5, Xbox Series X/S, PS4, Xbox One
- Paljonko se maksaa: 59,95 €
Kietoutuu sormesi ympärille
Elden Ring saattaa hyvinkin olla vuoden odotetuin peli. Hypeä ja spekulaatiota on piisannut, mikä saattaa tuntua monista asiaan vihkiytymättömistä erikoiselta. Miksi valtavista miekoista kiinnostuneen Lord Massiven kanssa huhkimisen pitäisi olla niin kiinnostavaa?
Jutun juoni on selvä: pelaajat joko rakastavat tai vihaavat äärimmäisen vaikeaa toimintaa. Jokainen virhe voi olla kohtalokas, mutta onnistumisen palkinto tuntuu sitäkin suuremmalta. FromSoftware on sentään lisännyt peliin pienet alkuohjeet, mutta nämäkin raapaisevat vain pintaa. Kuoren alla on loputtomalta tuntuva määrä hoksattavaa ja löydettävää.
Elden Ring on valtaisa teos. Kaiken sisällön läpikäyntiin vaadittaisiin kolmen arvostelun mittainen tekstivyöry. Souls-peleistä tutut monimutkaiset ja syvälliset taistelut ovat tietysti kaiken keskiössä, mutta ympärillä olevan pelattavan määrä hämmästyttää. Ensimmäisten kymmentuntisten aikana kartta kasvaa nopeammin kuin vanhojakaan nurkkia ehtii nuohota. Monet tarinalinjat menevät ensimmäisellä pelikerralla jopa kokonaan ohi, sillä kaikkeen ei yksinkertaisesti huomaa tarttua. Tämä kannattaa kuitenkin korjata, sillä monet juonikuviot ovat mestarillisia jopa FromSoftwaren mittatikulla arvioituna. Sen sijaan kahta keskeisintä uutuusjujua on vaikea ohittaa: ratsastamalla taistelemista sekä avointa maailmaa. Ne voivat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta niiden toteutus tuo kokonaisuuteen täysin uudenlaisen vivahteen.
FromSoftwaren pelit ovat nousseet keskusteluissa tutuiksi vaikeusasteensa ansiosta tai vuoksi. Avoin maailma mahdollistaa tilanteen paikkaamisen. Kun vastaan asettuu liian voimakas, nopea tai nokkela vihulainen, ei luovuttaminen ole välttämättä huono vaihtoehto. Nykyisillä kimpsuilla ja kampsuilla voi hyvinkin edistyä toisella puolella karttaa, minkä jälkeen onneaan voi kokeilla entistä vahvempana soturina. Aiemmissa peleissä on tavannut olla tarjolla vaihtoehto tai kaksi, tällä kertaa koko avoin maailma pukkaa eteen tehtävää. Maailmasta eivät lopu nuohottavat nurkat kesken.
Toivoa paremmasta
Ja minkälainen maailma onkaan kyseessä! Vaikka Elden Ringin maailma tarjoaa herkkua erityisesti vinksahtanutta ja vääristynyttä universumia etsiville, on mukana myös runsaasti värejä sekä turvallisuutta. Jo päävalikon musiikki tekee tilanteen selväksi. Alun varovaiset nuotit vaihtuvat nopeasti mahtipontiseksi ja seikkailuntuntua huokuvaksi äänivalliksi. Eeppisyys vie heti mukanaan.
Dark Souls sekä Bloodborne veivät pelaajat kuolemaa ja kärsimystä tihkuneille kaduille sekä viemäristöihin. Elden Ringissä sännätään kukkulan päällä olevalle hohtavalle puulle samalla kun katse kiinnittyy huikeisiin maisemiin. Pelaajan tehtävänä on nousta valtaistuimelle korjaamalla sirpaloitunut Elden Ring, joka mahdollisesti voisi palauttaa järjestyksen maailmaan. Tämä on tietysti vain alustus seikkailulle, sillä matkan varrella selviää odotetusti kaikenlaista.
Pelin tarkoitusperien kuvaileminen ensituntien aikana on lähes mahdotonta. Maailmaan uppoutuva tutkija löytää runsain mitoin salaisuuksia sekä erilaisia syy-seuraussuhteita. Yksiselitteisyyttä on silti turha toivoa edes loppumetreillä. Kun mittarissa on 70 tuntia, tuntuu pöydällä olevan yhä enemmän palasia kuin varsinaista kokonaisuutta. Rankasti yksinkertaistaen voisi sanoa, että peli kertoo kuinka valtaapitävät pyrkivät tukahduttamaan alamaisensa asemansa säilyttämiseksi.
Studion aiemmat pelit ovat pääasiassa sijoittuneet kuoleviin ja kärsiviin maailmoihin. Elden Ringissä on selvää positiivisuutta, sillä tällä kertaa pelaajalle annetaan kuva, että tilanne on vielä pelastettavissa. Vaikka toiveet paremmasta ovat hataralla pohjalla, antavat ne lisävirtaa seikkailulle.
Pääasiallisesti synkkää menoa väritetään kepeydellä. Teoksessa on vivahteita maailmanlopun ohella myös Taru sormusten herrasta -maailmasta sekä Excaliburin kaltaisista 80-luvun seikkailutarinoista. Vastaan asettuvat luurangot muistuttavat jopa Taistelu kultaisesta taljasta -fantasiaelokuvaa (Jason and the Argonauts). Miljööt taasen kävisivät sellaisenaan lähes minkä tahansa heavy metal -levykannen kuvaksi. Mahtipontisuus ja surumielisyys puhaltavat yhteen hiileen upealla tavalla.
Törmäsimme arvostelujakson aikana muutamiin teknisen toteutuksen yskähdyksiin. Nämä eivät onneksi koituneet kohtaloksi, vaikka ruudunpäivitys hetkittäin putosikin. Tekijätiimi on kertonut tiedostavansa tilanteen, joten päivityksiä on luvassa. Siihen asti on kuitenkin toivottava, ettei kenenkään pomotaistelu epäonnistu teoksen jäätymisen vuoksi.
Jaksaa, jaksaa!
FromSoftwaren pelejä aiemmin tahkonneet ovat nopeasti kuin kotonaan. Elden Ringin taistelun perusteet on taottu jo aiemmin, mutta ne toimivat entistä paremmin. Lyöminen ja väistäminen vaatii puhtia. Mikäli vihulaisia huitoo minkä ehtii, loppuu soturilta jaksaminen erittäin nopeasti. Huilitauosta on kuitenkin taistelun tiimellyksessä turha haaveilla, kun veren haistavat mörököllit pyrkivät tarttumaan tilaisuutensa. Koska jo muutama isku koituu kohtaloksi, on iskujen ja torjuntojen ajoittaminen avain menestykseen.
Hahmoa voi muovata erilaisin asein ja taioin monipuolisesti eri pelityyleihin sopivaksi. Tällä kertaa voi halutessaan jopa manata erilaisia hirviöitä avittamaan taistoissa, mikä tuo hiukan Pokémon-pelit mieleen. Elden Ringin syövereissä piisaa tarinaa ja mystiikkaa, mutta taisteluiden jännittävyys ja haaste vievät mukanaan.
Villien pomotaistojen oheen on lisätty runsain mitoin humoristisempia hetkiä, jotka saavat naurahtamaan ääneen.
Vaikka osa pelin ylimääräisistä luolastoista hämmentää, on mukana paljon palkitsevia tilanteita. Villien pomotaistojen oheen on lisätty runsain mitoin humoristisempia hetkiä, jotka saavat naurahtamaan ääneen. Lisäksi lähes kaikki tekeminen tuntuu nivoutuvan kokonaisuuteen. Toki mukaan mahtuu muutamia suvantovaiheitakin, mutta Elden Ring on huonoimmillaankin harkittua. Aivan samanlaista koherenttiutta ei ole kuitenkaan mukana kuin hallitusti laajentuneissa Dark Soulseissa ja Bloodbornessa. Esimerkiksi kartan äärireunalla sijaitsevan linnan tutkiminen huokuu tekijöille tyypillistä nokkeluutta, mutta se ei tarjoa juurikaan lisää tarinan kokonaisukuvaan. Vaikka sisältö sopii maailmaan, lisäarvon kanssa on toisinaan vähän niin ja näin.
Kaiken ei tietysti tarvitsekaan olla luotuna yksiselitteisesti tarinankerrontaa varten. Olemme jo vuosikymmenten ajan tyytyneet sivutehtäviin, jotka ovat enemmän lisätekemistä kuin niinkään kovin harkittua juonisisältöä. Pelituntien tikittäessä nousee kuitenkin mieleen ajatus siitä, onko määrän kasvaminen aina hyvä asia. Jos pääjuoni unohtuu tyystin vähäksi aikaa, kannattaako sisältöä edes olla mukana? Kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä. Toistaiseksi kaikki Elden Ringin tekeminen on pitänyt otteessaan. Tekijät vaikuttavat tienneen mitä ovat tekemässä.
Yllätyksellisyys ja magia karisee loppua kohden kuitenkin hienoisesti. Etenkin seikkailun ehtoopuolella tulee vastaan pomoja, jotka tuntuvat turhankin tutuilta.
Toiston huomaa lähinnä sen takia, että muu sisältö onnistuu jatkuvasti yllättämään. Tällaiset hetkelliset notkahdukset pomppaavat muun loiston keskeltä turhankin hyvin. Suuresta ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse. Jos muu pelisisältö ei olisi niin mestarillista, ei asiaa edes huomaisi.
Tekijätiimi onnistuu perustelemaan Elden Ringin valtavan koon. Teos tuntuu hetkittäin siltä, kuin FromSoftware olisi ahtanut kolme peliä yhdeksi paketiksi. Ideoita pursuaa jokaisesta välistä. Jos studion luomat pelit ovat aiemmin kolahtaneet, ei mielikuvituksellisuutta voi olla huomaamatta.
Yhteisön merkitys
Tuntuu hienolta, kun voi kokeneena ja tilanteesta selvinneenä veteraanina antaa neuvoa seuraavia, mutta toisaalta yllätyksiä ei halua paljastaakaan.
Elden Ringin moninpeliyhteisö on sekä avulias että häiriköivä. Teoksen suosion ansiosta on varmaa, että seuraa piisaa ja pomoihin saa halutessaan jeesiä. Netistä voi pyytää lisäkäsiä, jolloin mahdollinen kuoma ilmestyy peliin omasta edistymistilanteestaan riippumatta.
Kuten FromSoftwaren peleissä aina, muiden pelaajien jättämät viestit ja muistiinpanot eivät ole kovinkaan hyödyllisiä. Mysteerinen "ota kilpi esiin" tai "vihollisia edessä" voi tarkoittaa todellista uhkaa tai tarkoituksella harhaanjohtavaa vitsiä.
Demon's Soulsin ja Dark Soulsin alkuaikoja pelaajat halusivat auttaa toisiaan. Rajanveto on kuitenkin häilyvää. Tuntuu hienolta, kun voi kokeneena ja tilanteesta selvinneenä veteraanina antaa neuvoa seuraavia, mutta toisaalta yllätyksiä ei halua paljastaakaan.
Elden Ring on käsittämättömän hyvä peli. Se on kireää vaikeusastetta haikaileville kuin joulu ja juhannus yhtä aikaa. Runsas vihollisvalikoima, monipuoliset aseet sekä valtaisa pelimaailma kutsuvat luokseen illasta toiseen. Runsaus voi hetkittäin pelästyttää, mutta tämän säikähdyksen yli kannattaa katsoa.
Samalla on kuitenkin tunnustettava huoli studion suunnasta. FromSoftwaren alkuaikojen teokset olivat pienen mutta intohimoisen fanikunnan seikkailuja. Tämä toi yhteisöllisyyden eloon. Nyt fanit tuntevat tekijöiden metkut turhankin hyvin, joten studion on vaikea päästä enää yllättämään.
Aika on kullannut muistot, eikä takavuosien tutkimisen riemua voi enää täysin saavuttaa. Tämän vuoksi Elden Ring on pitkän linjan faneille osittain myös studion heikompaa antia. Peli ei ole kaikille, eikä se yritäkään miellyttää jokaista. Tulokkaille se on erittäin vaikea, konkareille ehkä liiankin tuttu. Tästä kritisoiminen tuntuu kohtuuttomalta, mutta samalla FromSoftwaren yhteisöllisyys vaatii sitä.
Yhteenveto
Elden Ring on FromSoftwaren mestariteos, joka tarjoaa valtavan määrän sisältöä ja tutkittavaa. Avoin Lands Between -pelialue hylkää edeltävien teosten lineaarisuuden. Tutkittavaa ja tehtävää pursuava miljöö houkuttelee metsästämään jokaisen nurkan sekä linnoituksen. Vain aika näyttää kuinka pitkäikäiseksi yhteisö osoittautuu, mutta kokonaisuus on jo tällä hetkellä haastetta etsiville napakymppi.
