Black Widow on viihdyttävä vakoojatrilleri – ja virkistävän tuore MCU-elokuva

Black Widow
(Kuva: ©Marvel Studios 2021. All Rights Reserved.)

Ajoitus ei ole ollut Black Widow -elokuvan ystävä. Covid-19-pandemia johti useisiin tuotannollisiin viivästyksiin, joiden ansiosta Scarlett Johanssonin tähdittämä alkuperäistarina jäi vuoden ajaksi limboon. Siellä se kitui kuukausien ajan Disneyn pähkäillessä, tuodako yhtiön uusimmat elokuvat suoraan Disney+-palveluun, pelkästään teattereihin vai kenties molempiin.

Mutta sen lisäksi elokuva saapuu nyt aikaan, jolloin Marvel Cinematic Universe pyrkii luomaan itsensä uusiksi Lokin ja WandaVisionin kaltaisilla televisiosarjoilla. Kyseessä on lisäksi ensimmäinen elokuva Marvelin tulevasta Phase Four -vaiheesta, mutta ajallisesti se sijoittuu silti vuonna 2016 ilmestyneen Captain America: Civil Warin jälkeen.

Paperilla tämä näyttääkin hyvin oudolta ratkaisulta maailman suurimmalta supersankareita tuottavalta tuotantoyhtiöltä, etenkin kun huomioidaan Avengers: Endgamen loppuratkaisu. Vaan toisaalta Black Widow toimii juuri sen takia, että se tuntuu niin irralliselta. Cate Shortlandin maanläheinen toimintaelokuva on virkistävä tuulahdus loputtomilta multiuniversumiteorioilta ja loistava esimerkki siitä, ettei vetävään tarinankerrontaan vaadita aika- ja ulottuvuusloikkia.

Jotain lainattua

Yksi Black Widowin parhaimmista puolista on sen lähes saumaton yhdistelmä eri genrejä.

Periaatteessa kyseessä on varsin perinteinen esiosa. Natasha joutuu kohtaamaan menneisyyden aaveensa, mutta kerronnassa on silti riittävästi tuoreutta tuntuakseen virkistävältä muiden supersankarielokuvien lomassa. Emme ole nähneet yhtä hidastempoista (ja paikoin synkkää) vakoojatoimintaa sitten vuonna 2014 julkaistun Captain America: The Winter Soldierin. Ja vaikka elokuva ei tuo genreen mitään järin uutta, se pystyy hyödyntämään Marvelin tavaramerkkejä viihdyttävin keinoin.

Black Widow

(Image credit: ©Marvel Studios 2021. All Rights Reserved.)

Black Widow on vakavaa toimintaa, jonka pääosassa nähdään kuitenkin sarjakuvista tuttuja supersankareita. Siten se pystyy lainaamaan parhaat palat päältä inspiraation kohteistaan. Laajemmassa mittakaavassa se muuttuu yhä enenevässä määrin Marvel-tuotannoksi lopputekstien lähestyessä, mutta sen käynnistävä tunti muistuttaa enemmän Jason Bournea tai Bond-trilleriä kuin Marvel-elokuvaa.

Emme olisikaan ihmetelleet, jos Matt Damon tai Tom Cruise olisi jossain välissä ollut Johanssonin mukana tämän kaahatessa autolla tai juostessa käytävillä. Asiaa helpottaa myös Mission: Impossible -säveltäjä Lorne Balfe, jonka tuoreet sävellykset muistuttavat likemmin juuri mahdottomia tehtäviä kuin Avengersia. Tämä vahvistaa entisestään Black Widowin erilaista tunnelmaa.

Sitten mukana on vielä rujoja taisteluja kerrostalossa, näyttäviä vankilapakoja ja maailman ympäri matkaamista Budapestissa, Marokossa ja Kuubassa. Elokuvan avaava kohtaus palaa puolestaan kauaksi menneisyyteen ja antaa jo viitteitä tulevasta yllättävästä synkkyydestä.

Black Widow

(Image credit: ©Marvel Studios 2021. All Rights Reserved.)

Toisin sanoen Black Widow edustaa Marvelista sitä puolta, jota emme ole nähneet pitkään aikaan. On mukavaa nähdä elokuvan sankarit takaa-ajettuina takaa-ajajien sijaan ja noudattavan fysiikan lakeja, jotka näkyvät myös lähitaistelukohtauksissa. Elokuvassa on myös runsaasti ajatuksia herättävää dialogia ja vuorovedoin korkeaoktaanista toimintaa ilman, että tekijät ovat joutuneet turvautumaan liiaksi tietokonetehostein luotuihin lasersotiin, kuten taannoisissa MCU-elokuvissa.

Perhe-elämys

Johansson loistaa vähemmän yllättäen jälleen persuksia potkivana Natashana, mutta elokuvan viihtyvyys syntyy oikeastaan hänen ympärille kasatuista näyttelijöistä.

Natashan korvikevanhempina toimineet neuvostoliittolaiset vakoojat, Alexei ja Melina, saavat loistavat suoritukset David Harbourilta ja Rachel Weiszilta. Kaksikko toimii hyvin yhdessä ja heidän välilleen syntyy aito ja viihdyttävä kemia. Etenkin Harbour tarjoaa loistavia koomisia ajoituksia Johanssonin huomattavasti vakavammalle Natashalle.

Hänen esittämä Alexei, joka oli aikanaan Neuvostoliiton supersotilas The Red Guardian, on myös elokuvan tapa viitata muihin MCU-sankareihin, sillä hänen ideologisena vastustajana on ollut Captain America. Se on kuitenkin ainoa nyökkäys – lopputekstien jälkeistä kohtausta lukuun ottamatta – muihin MCU-tuotantoihin, mikä tekee tästä virkistävän itsenäisen elokuvan.

Black Widow

(Image credit: ©Marvel Studios 2021. All Rights Reserved.)

Florence Pugh on kuitenkin Black Widowin todellinen tähti. Hänen esittämä Yelena ei ole ainoastaan vastakappale Natashalle ja toimi näiden synkän menneisyyden peilinä, vaan hän on myös hahmona todella mielenkiintoinen. Hän yltää Kostajat-siskonsa tasolle kyvyillään ja loistaa kuivalla huumorintajullaan, joka tarjoaa elokuvan parhaat annit.

Puhgin karisma on niin vakuuttava, että hän tuntuu kuuluneen MCU-universumiin jo vuosien ajan. Olemme myös melko varmoja, ettei elokuva jää hänen ainoaksi Marvel-visiitiksi, sillä hänen huhuillaan saapuvan myös Disney+:n tulevaan Hawkeye-sarjaan.

Taiteellinen vapaus

Silti muiden Marvel-elokuvien tapaan Black Widow ei selviä täysin naarmuitta. Se tekee stunttien osalta joitain luovia vapauksia ja tarinankerronnaltaan hyppii hieman luonnottomasti paikasta toiseen, kuten vakoojatrillereillä on tapana. Elokuvan pahikset ovat kanssa hieman mitäänsanomattomia, eikä niistä hohka Thanosin tai The Winter Soldierin kaltaista uhkaa. Ray Winstone ei ole uhkaava eikä vakuuttava venäläisenä Dreykovina, kun taas Arkham Knightia muistuttava Taskmaster tuntuu liian G.I. Joemaiselta voidakseen ottaa sitä liian tosissaan.

Black Widow

(Image credit: ©Marvel Studios 2021. All Rights Reserved.)

Vaan se kertoo Black Widowin toimivuudesta, sillä millään näistä ei ole juurikaan merkitystä. Kyseessä on elokuva, jonka ainoa tarkoitus on tuoda fanien suosima hahmo valokeilaan ja antaa Johanssonin esittämälle Natashalle viimein oma elokuva, jossa tutustua tämän menneisyyteen. Samalla se antaa fanille vapauden nauttia elokuvasta ilman, että sen tarvitsee valmistella tulevaa.

Black Widow onkin erinomaisesti itsenäisenä teoksena toimiva viihdeteos, joka antaa pääsankarilleen viimein tämän ansaitseman elokuvan. Se on toimiva vakoojatrilleri, joka poikkeaa merkittävästi Marvelin viimeaikaisista tuotannoista. Johansson ei palaa enää Natiksi, mutta Cate Shortland on ohjannut hahmon kymmenvuotiselle MCU-tarinalleen kunniallisen lopun.

Black Widow saapuu teattereihin 9. heinäkuuta, 2021. Se on myös katsottavissa suoratoistona Disney+-palvelun Premier Accessin kautta.

Joonas Pikkarainen

Joonas Pikkarainen on teknologia- ja pelitoimittaja, jolla on erityisen vahvat juuret juuri pelialan raportoinnista useissa eri kotimaisissa medioissa. Muihin kiinnostuksiin lukeutuvat valokuvaus, videotuotanto ja elokuvat, sekä oikeastaan kaikki muu siltä väliltä ja näiden lisäksi.