Aivan ensimmäiseksi on todettava tosiasia: television asetuksiin ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Säätöihin vaikuttavat lukuisat asiat aina omista mieltymyksistä huoneen sisustukseen ja valaistuksesta katselukorkeuteen.
Jatkuvasti julkistettavat ja julkaistavat uudet televisiot sekä teknologiat asettavat oman lusikkansa soppaan. Muuttuva tekniikka tuntuukin monesti siltä, että vasta vuosi sitten ostettu telkkari olisi jo menneen talven lumia.
Teknologian kehittyminen ei ole kuitenkaan huono asia, vaikka oma huipputelkkari jääkin uusien tulokkaiden taakse varsin nopeasti. Päivittyvät mallit takaavat samalla sen, että monet aiemmin liian kalliiksi kritisoidut ominaisuudet ovat saatavilla yhä edullisemmin. Pienelläkin rahalla voi saada erinomaisen kuvanlaadun tarjoavan television.
Vanhat sudenkuopat ovat säilyneet tekniikan kehittymisestä huolimatta. Yhä edelleen on mahdollista ostaa markkinoiden paras televisio ja katsoa silti huonoa kuvaa. Laitteen asetuksilla on todellakin merkitystä, joten kasasimme listan tärkeimpiä neuvoja, joiden avulla virität ruudun parhaaseen mahdolliseen kuntoon.
Parasta tässä kaikessa on helppouden ohella se, ettei asetusten kanssa voi töpeksiä pysyvästi. Mikäli säädöt sattuisivat menemään päin honkia, palautat television tehdasasetukset napinpainalluksella. Tämän jälkeen kaikki onkin jälleen ennallaan.
Nappaahan siis kaukosäädin kouraan niin ryhdytään työn touhuun!
1. Valitse oikeat formaatit ja kaapelit
Tämä on todennäköisesti itsestäänselvää, mutta perusteet on syytä saada kuntoon, jotta kuvanlaadusta saadaan paras mahdollinen.
Kaiken A ja O on katsoa korkealla resoluutiolla taltioitua materiaalia. Elokuvien ja TV-sarjojen tapauksessa vanha DVD-formaatti on nykyään minimivaatimus, mutta parempaan kannattaa pyrkiä. Voimmekin suositella esimerkiksi Ultra HD Blu-ray -soitinta, jonka avulla saat HD-kuvaa eri levyformaateista.
Tällä hetkellä televisikanavilta on turha odottaa 4K-materiaalia, mutta tilanne on muuttumassa erityisesti pelikonsolien ansiosta. Nykykonsoleista PS4 Pro ja Xbox One X sekä tulevan sukupolven PS5 ja Xbox Series X puskevat ruudulle 4K-kuvaa.
Siinä missä perinteiset televisiokanavat puksuttavat selvästi teknologian perässä, suoratoistopalvelut ovat jo hypänneet 4K-junaan. Mikäli huippukuvalla varustettu katseltava kiinnostaa, kannattaa suunnata katse Netflixin, Amazon Primen sekä syksyllä Suomessa julkaistavan Disney Plussan suuntaan.
Vaikka televisio ja elokuva olisivat itsessään 4K-valmiita, tästä on hyvin vähän hyötyä mikäli piuhat ovat väärät. Esimerkiksi SCART-kaapelin käyttäminen nykypäivänä on yhä valitettavan yleistä. Se ajoi asiansa vielä 2000-luvun taitteessa, mutta sen avulla HD- ja 4K-materiaalit jäävät haaveeksi.
Nyrkkisääntönä voidaankin sanoa, että HDMI-liitäntä on ainoa oikea lähtökohta ellei ole perusteltua syytä muuhun vaihtoehtoon. Mikäli käytössäsi on esimerkiksi vanhempi Panasonicin televisio, tarjolla saattaa olla tietokoneista tuttu DisplayPort, joka ajaa myös asian.
2. Tarkista lähteet
Laitteistolle riittää erilaisia lähdevaihtoehtoja, jotka yleensä kuitenkin tunnistuvat automaattisesti. Mikäli kuvassa tai äänessä kuitenkin tuntuu olevan jotain hassusti, kannattaa kurkistaa tilanne mahdollisten ongelmien varalta.
Helpoin tapa on kytkeä Blu-ray-soittimen tai pelikonsolin näyttöasetukset päälle, jotta näet mitä ulostuloa ne käyttävät. Toiveissa olisi 2 160p eli 4K.
Mikäli katsot 4K-materiaalia verkosta, kuvanlaatu skaalautuu yleensä automaattisesti alaspäin TV:n mahdollistamalle tasolle.
Jos et ole täysin varma siitä, mitä vaihtoehtoja televisiosi tukee, kannattaa yleensä valita suoraan korkein mahdollinen ja katsoa mitä tapahtuu. Yleensä ruudulle ilmestyy lyhyt testihetki, joka tarkastaa mikäli televisosi tukee kyseistä laatua. Mikäli teksti ei tule ruudulle näkyviin, todennäköisesti TV ei tue kyseistä vaihtoehtoa.
Kannattaakin käydä listaa läpi järjestyksessä ja valita lopulta korkein toimiva asetus.
Osa edullisista 4K-televisioista aiheuttaa rajoitteillaan omat ongelmansa, sillä niissä monesti vain osa HDMI-porteista tukee 4K:ta. Yleensä nämä ovat kaksi ensimmäistä numeroitua paikkaa, joten mikäli 4K Blu-ray -soittimesi ei kykene näyttämään ruudulla Ultra HD -kuvanlaatua, kannattaa ottaa HDMI-pistoke pois ja kytkeä toiseen paikkaan. Yleensä tämä ratkaisee ongelman.
3. Valaistus vaikuttaa kuvaan
Yksi LCD-näyttöjen ominaispiirteistä on huoneen valaistuksen vaikutus kuvaan. Koska teknologia perustuu taustavaloon, ruutu saattaa todella loistaa pimeässä huoneessa.
Valaistuksen muuttaminen saattaa toisinaan hämmästyttää. Valojen päällä ollessa mustalta näyttävä nahkatakki näyttääkin valojen sammuessa herkästi harmaalta. Televisio yrittää toki peitellä tätä, mutta ero on silti silmiinpistävä.
Onneksi sama ilmiö ei toistu OLED- ja plasmaruuduilla. Usein saatatkin huomata, että pienempi valaistus tekee kuvasta ja väreistä jopa entistä parempia. Tämä on yksi syy sille, miksi elokuvahetket on hyvä pitää pimenevässä huoneessa.
Vaikka OLED- ja plasmatelevisiot saattavat vaikuttaa ylivertaisilta, LCD-telkkareita ei kannata väheksyä.
Kun menet seuraavan kerran elokuvateatteriin, kiinnitä huomiosi mustiin väreihin. Todennäköisesti huomaatkin, että valkokankaalle ilmestyvä kuva on tummimmissakin kohdissa yleensä varsin harmaa. Tästäkään huolimatta et taida yleensä pettyä leffateatterin kuvanlaatuun, ethän?
Jos kuitenkin haluat parantaa kotiolojen katselukokemusta, harkitse esimerkiksi valaisimen sijoittamista television taakse.
Osa televisiovalmistajista on kehittänyt myös omat ratkaisunsa asian korjaamiseksi. Näistä tunnetuin on Philips, jonka kehittämä Ambilight luo valoa television taakse hälventääkseen ongelman.
4. Oletusasetukset ovat valmiina ihan aiheesta
Yleinen salaliittoteoria epäilee oletusasetuksien pilaavan tarkoituksella kuvanlaadun, jotta paikalle kutsuttaisiin maksullinen huolto keräämään vielä lisähintaa uudesta televisiosta.
Tämä on luonnollisesti täyttä hölynpölyä.
Niin valmistaja kuin myyjäkin haluavat, että saat parhaan mahdollisen kokemuksen ilman ylimääräistä vaivannäköä. Huono kokemus kun on perinteisesti erittäin huonoa mainosta tulevia ostoksia varten.
Televisiossa olevat oletusasetukset ja -tilat ovat tarjolla ihan syystä. Ensinnäkin Standard-tila asettaa mustan värin oikeaan kohtaan, jolloin muut värit näyttäytyvät kirkkaina ja optimoituina. Lopputulos onkin usein kontrastin osalta kohdillaan.
Dynaaminen tila on tarkoitettu käytännössä ainoastaan esittelyä varten, eikä sen käyttöä kotioloissa voi suositella. Sen sijaan Cinema- eli elokuvatila on hyvä vaihtoehto tilanteisiin, jossa huoneen valaistus on asetettu mahdollisimman vähäiseksi.
Oletusasetuksia on silti mahdollista muokata sydämensä kyllyydestä. Tähän palaamme seuraavissa kohdissa.
5. Pelitila käyttöön kiivaimpia taistoja varten
Televisioiden tapa prosessoida kuvaa on pelaajille todellista myrkkyä, sillä sen aiheuttama pienikin viive saattaa tehdä eron upean voiton ja katkeran tappion välillä.
Erityisesti kiivastahtisia ja hektisiä räiskintöjä pelaavat haluavat taatusti ottaa käyttöön erillisen pelitilan, jonka painopiste on suorituskyvyssä ja viiveettömyydessä.
Yleensä pelitila kytkee pois suurimman osan prosessoinnista. Mikäli televisiossa ei ole valmiiksi pelitilaa, kannattaa kuvan prosessointi kytkeä erikseen valikosta pois päältä pelihetken parantamiseksi.
Suurin osa tuskin edes havaitsee eroa, mutta niiden ratkaisevien millisekuntien viive kiihkeissä pelihetkissä voi olla kohtalokas. Miksi pitäisi antaa vastustajalle tasoitusta, kun ei moista herkkua ole itselle tarjolla?
Mikäli TV tukee pelitilan aktivointia vain siihen HDMI-paikkaan, jossa konsoli on käytössä, kannattaa asetus ehdottomasti kytkeä päälle. Näin kuvaprosessointi palaa automaattisesti käyttöön esimerkiksi muun perheen elokuvahetkeä varten.
6. Kontrasti on hyvästä
Monet aikuisikään ehtineet muistanevat vanhojen CRT- eli kuvaputkitelevisioiden kontrastin säätämisen. Se aiheutti päänsärkyä itse kullekin, sillä liian pitkälle vietynä ruutu alkoi hohtamaan valkoista väriä.
Modernit LED LCD -ruudut ovat päässeet moisesta vitsauksesta eroon, joten kontrastin voi jättää hyvällä omatunnolla korkealle. Monissa oletusasetuksissa se onkin jo valmiiksi sadassa prosentissa, jolloin kuva näyttää tyylikkäältä ja dynaamiselta. Kannattaa silti kokeilla kontrastin laskemista hiukan, sillä se tuo useasti vielä pienen lisäsäväyksen kokemukseen.
Vaikka suosittelemmekin kontrastin laskemista täydestä lukemasta, ei silti ole aihetta viedä huippuruudulta kaikkea silmäniloa. Kannattaakin jättää kontrasti lähes poikkeuksetta 90 prosentin rajan yläpuolelle.
Plasmatelevisiot ovat pääasiassa jo kadonneet markkinoilta, mutta monilla saattaa yhä olla sellaisia käytössä. Näissä tapauksissa kontrastin kanssa on syytä olla maltillisempi, sillä tappiin viritetty sävykkyys saattaa aiheuttaa pahimmillaan kuvan palamisen ruutuun. Tällaisissa tapauksissa esimerkiksi ruudun yläkulmassa oleva kanavalogo saattaa jämähtää paikalleen. Ongelma on onneksi tyypillisempi vain alkuaikojen plasmatelevisioille, joten uudemmissa malleissa murhetta näkyy vain ani harvoin.
OLED-näyttöissä ei vaivoja ole, joten niissä kontrasti voidaan kääntää kaakkoon. Tämän vuoksi näitä vaihtoehtoja esitelläänkin usein kaupoissa ilotulituksilla sekä muilla räiskyvillä materiaaleilla. Tämä saattaa kuitenkin hämätä, sillä todellisuudessa näyttö ei ole aivan yhtä kirkas kuin LED LCD -paneelissa.
7. Pimeän puolen houkutus
Mustan sävyä halutaan syventää vuodesta toiseen erilaisin keinoin, eikä nykyään käytössä oleva kuvaprosessointi tee poikkeusta. Valitettavasti se aiheuttaa kuitenkin kuvanlaadulle monesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka musta ehkä onkin itsessään parempi, varjoisat sävyt pomppaavat silmille ikävällä tavalla.
Kannattaa siis olla tarkkana!
Dynaaminen kontrasti muokkaa sävymaailmaa jatkuvasti kuvan mukaan, mikä saattaa aiheuttaa epäluonnollista heittelyä katselukokemuksessa. Mikäli huomaat sen olevan päällä, kannattaa ominaisuus laittaa pois päältä tai vähintäänkin minimoida sen vahvuus.
Tämä saattaa tosin tuoda mustiin kohtiin liiallista harmautta.
Vain harvat asiat vaikuttavat LED LCD -television katselukokemukseen yhtä paljon kuin valaistuksen himmentäminen. Erityisesti reunavalaistut television himmentävät kuvaa ruudun eri kohdissa tasatakseen valon tuomaa muutosta.
Hyvää tarkoittava tekniikka ei aina osu napakymppiin, sillä ruudulla saattaa hyvinkin jäädä epätasaisia kohtia. Yleensä syynä on epätasainen valo, joka korostaa pimeää kohtausta aiheuttaen erilaisia häiritseviä oireita.
Kannattaakin säätää paikallinen himmennys (local dimming) mahdollisimman pieneksi.
8. Uusi uljas värimaailma
Uusimmat televisiot kykenevät tuomaan ruudulle laajemman värispektrin kuin mikään aiempi televisio. Tämä johtuu uusista teknologioista, kuten Quantum Dotista sekä Wide Color Gamutista. Konkreettisimmin muutos näkyy punaisessa ja vihreässä, jotka ovat puhtaampia kuin aiemmin.
Osa televisioista mahdollistaa värien lisähallinnoinnin, joka perustuu yleensä RGB-värielementtien säätämiseen. Joitkut telkkarit mahdollistavat lisäksi vaihtoehtoisten sinivihreän, magentan ja keltaisen värin muovaamisen. Nämä kannattaa kuitenkin jättää sellaiseksi, ellei käytössäsi ole erillistä laitteistoa tarkempaan näpertämiseen.
Suurin osa televisioista havaitsee tunnistimien avulla ympäristön valaistuksen, jonka avulla TV osaa automaattisesti muovata asetuksia olosuhteiden mukaiseksi. Parhaimmillaan ominaisuus on erinomainen, mutta yleensä se aiheuttaa kuvassa ärsyttävää värien heilahtelua.
Meidän suosituksemme onkin kytkeä valosensorit pois päältä. Näin saat tasaisemman katselukokemuksen.
9. Tarkista terävyys ja reuna-alueet
Yleinen harhaluulo on, että terävyyden lisääminen parantaa kuvan yksityiskohtaisuutta. Tätä kokeilevat joutuvat kuitenkin pettymään, sillä terävyys on yleensä oletusasetuksilla jo valmiiksi turhankin korkealla. Katsohan mustaa tekstiä vaalealla taustalla. Näkyykö sen ympärillä valkoista hohtoa tai reunusta?
Lisäterävyys parantaa katselukokemusta kaukaa katsoessa, mutta todellisuudessa se heikentää kuvaa yksityiskohtien parantamisen sijaan. Jos sinulla on 4K-televisio ja haluat katsoa kuvaa läheltä, terävyyden lisääminen on entistä pahempi virhesiirto. Kannattaakin kurkata ettei terävyys ole missään nimessä enempää kuin kaksi kolmasosaa (yleensä 10/15) maksimista.
Toinen emämoka valmistajien kytkemä Overscanning-oletusasetus, joka on jostain syystä lähtökohtaisesti päällä. Tällöin osa kuvasta piiloutuu palkkien alle, eli koko kuva ei ilmesty ruudulle. Tämä on onneksi nopea korjata.
Ocerscanning-ominaisuus on itse asiassa historiallinen jäänne ajalta, jolloin televisiolähetysten pakkauksessa oli omat rajoitteensa. Tätä ei enää HD-aikakaudella tapahdu, joten koko 1 920 x 1 080 -resoluution kuva tulee näkyviin kuten kuuluukin. Tästä syystä suosittelemmekin ottamaan ominaisuuden pois päältä.
10. Totu liikenopeuteen ja vähennä sen häivytystä
Yksi LED LCD -televisioiden pahimmista kompastuskivistä on liikkuminen. Ratkaisua haetaan moninlaisin tavoin aina kuvan pehmentämisestä lähtien, mutta ikävä kyllä prosessoinnilla on omat seurauksensa. Voimakas liikesumeuden vähentäminen näkyy suttuisina reunoina sekä kuvan häiriintymisenä, mikä näkyy parhaiten nopeatempoista urheilua katsellessa. Esimerkiksi tennisottelun aikana ruudulle saattaa ilmestyä jopa useampi pallo, kun prosessointi ei pysy tapahtumissa mukana.
Kuvan muokkaaminen saattaa myös näkyä kiiltävyytenä. Tämän vuoksi esimerkiksi huippukomea elokuva saattaakin näyttää halvalta televisiodraamalta, mikäli asetukset ovat pielessä.
Teknologialle on valmistajasta riippuen eri nimiä, mutta tunnetuimpia ovat Intelligent Frame Creation (Panasonic), Trumotion (LG), Motionflow (Sony) sekä Motion Plus (Samsung). Lyhykäisyydessään kannattaakin kytkeä asetus kauaksi maksimista. Keskitaso on hyvä kompromissi esimerkiksi urheilua varten, kun taas elokuvahetkeä varten suosittelemme kytkemään sen kokonaan pois päältä.
Onneksi monet valmistajat tiedostavat, että liikkeen häivytys (motion blur) ei ole alkuunkaan kaikkien mieleen. Tämän vuoksi monissa malleissa on mahdollisuus muokata prosessoinnin voimakkuutta. Sen avulla saatkin nopeasti sopivimman tilan käyttöösi.
LG:n 4K-televisio UF850V on noussut yhdeksi markkinoiden muokattavimmista vaihtoehdoista. Mallin erinomainen User-tila mahdollistaa judder- sekä liikehäivitys-asetuksen säätämisen. Mikäli sinulla on sattumoisin tällainen mahdollisuus, kannattaa laittaa ensin mainittu välille 5-7 ja jälkimmäinen nollaan. Lopputulos ajaa asiansa niin urheilua kuin elokuviakin katsellessa.
11. Sijainti on kaiken A ja O
Aivan lopuksi on syytä pohtia vielä istumapaikan sijainti, sillä huoneen jokainen kolkka ei ole tasa-arvoinen. Erityisesti LED LCD -paneelit menettävät merkittävästi kontrastia ja värikylläisyyttä, mikäli ruutua katsoo vinosti. Tämä pätee niin vaaka- kuin pystysuoraankin.
Parhaan kuvanlaadun saatkin kun katsot televisiota suoraan näytön edestä. Jos taasen haluat nostaa telkkarin seinälle, pitäisi sen olla joka katselukorkeudella tai vaihtoehtoisesti kääntyvän tuen varassa. Liian korkealle nostettu ruutu on nimittäin yksi pahimmista virheistä, jonka television kanssa voi tehdä. Sen aiheuttamat menetykset kuvanlaadussa ovat merkittävämmät kuin yksikään valikkoihin piilotettu asetus.
Tee siis itsellesi palvelus ja sijoita televisio katselukorkeudelle sekä suoraan istumapaikan eteen. Tällä varmistat erinomaisen katselukokemuksen.
Huoneen osalta kannattaa myös kiinnittää huomiota mahdollisiin heijastuksiin etenkin kaarevien televisioiden tapauksessa. Niihin osuvat valonsäikeet aiheuttavat nimittäin ruutuun osuessaan kahta kauheamman häiriön, mikä ei jää katselijalta huomaamatta.
Kaarevien televisioiden tapauksessa on tosin huomioitava, että käytännössä ainoa niitä valmistava yhtiö on Samsung. Mikäli esimerkiksi yhtiön NU7300 kuitenkin kiehtoo, kannattaa valaistukseen kiinnittää huomiota.
Muutoin suosittelemme kuitenkin tasaista näyttöä.
