TechRadar Yhteenveto
Loistava uusioversio onnistuu kaikilla osa-alueilla. Tekijätiimi on sekä kunnioittanut alkuperäisteosta että tehnyt hyviä parannuksia siellä ja täällä. Lopputuloksena on ajattoman klassikon paras versio tähän mennessä.
Hyvää
- +
Tunnelmallinen tarina
- +
Viihdyttävät viholliset
- +
Taistelumekaniikat toimivat kauttaaltaan
- +
Oikeasti toimiva saattotehtävä
Huonoa
- -
Nostaa riman seuraavaa osaa kohtaan kohtuuttomaksi
Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.
Pelattu: 11 tuntia (läpäisty)
Vaikeusaste: Standard
Alusta: PS5
Alkuperäinen Resident Evil 4 sykähdytti monet tuoreella otteellaan. Sen toiminnallinen, hirviöntäyteinen ja eeppinen pelastusreissu espanjankieliseen kylään valloitti tyylillään. Vaikka presidentin jälkikasvun pelastaminen ei välttämättä paperilla vaikuta kaikista kiinnostavimmalta, ei ole sattumaa, että teosta muistellaan yhä lämmöllä.
Kuten aiemmat uusioversiot ovat osoittaneet, Resident Evil -uusioversiot eivät tyydy ainoastaan tarkentamaan pikseleitä ja iskemään täyttä hintalappua paketin kylkeen. Uusioversio täydentää tarinaa, korjaa töksähdellen toiminutta ääninäyttelyä ja lisää taisteluihin sekä vihollismörköihin syvyyttä. Vaikka alkuperäinen Resident Evil 4 on kestänyt aikaa, vuoden 2023 uusioversio näyttää ajan hampaan myös purreen zombin lailla. Onneksi tähän vaivaan on lääke.
Resident Evil 4 - hinta ja julkaisupäivä
- Mikä se on? Uusioversio vuonna 2005 ilmestyneestä kauhupelistä Resident Evil 4
- Milloin se julkaistiin: 24.3.2023
- Paljonko se maksaa: 59-69 €
- Mille alustoille se julkaistiin? PC, PlayStation, Xbox
Aseita laulattaen
Resident Evil -sarja on kauhuleimansa ansainnut, mutta viimeisimmät pääsarjan osat ovat olleet tältä osin pikemminkin elämysjunia. Pelottavat elementit itsessään ovat paikallaan, mutta uhkaavuuden tunne on loistanut poissaolollaan. Isoin ongelma on liittynyt ähkyyn. Etenkin Resident Evil 7 Biohazard oli isoilta osin onnistunut ja nautinnollinen teos, mutta pelaaja tunsi tästä huolimatta olevansa lähinnä sivustaseuraaja. Nelososan ronskisti aseistautunut Los Illuminados vaatii kaatuakseen taistelumekaniikkoihin syventymistä. Tämä tuntuu parin edellisen pääsarjan osan jälkeen todella tervetulleelta.
Nopeat iskusarjat, kattava asevalikoima sekä lähitaistelu tarjoavat monipuoliset työkalut toimintaan. Lisäksi peli muuttaa muotoaan läpi seikkailun. Jipot, jotka pelittävät alkumetreillä, vanhentuvat nopeasti käsiin. Omaa kikkakirjastoa onkin päivitettävä jatkuvasti vastaamaan vihollisten tarjoamaan haasteeseen.
Kyläläisten sekopäisyys ja hyökkäysvimma eivät näy haastavuudessa. Hampaitaan myöten suojautuneet mörököllit sen sijaan vaativat hyvin toisenlaisen lähestymistavan, sillä suojukset, panssarit sekä jousipyssyt eivät päästä pelaajaa helpolla. Vihollisjoukoissa on myös kaikkea näiden ääripäiden välistä. Parhaimmillaan rosmot vaihtelevat päällekäynnin ja kaukoaseiden välillä.
Linnoitukseen hyökkääminen tarjoaa pelin herkullisimpia ja vaarallisimpia hetkiä. Ashleyn valvonta ei ole helppoa, kun samaan aikaan viholliset käyvät käsiksi kaikin mahdollisin konstein ja suojuksin. Vaikeusasteen nostaminen voi aiheuttaa jo parranpärinää, sillä murkulatulituksen väistämisen mahdottomuus oli normaalillakin haastavaa. Tästä huolimatta kohtaus on muiden taistojen tavoin erittäin nautinnollinen. Monipuolisuus tilanteissa ja mekaniikoissa tarjoaa sopivasti vaihtelua läpi roiman kymppituntisen seikkailun.
Isommat pomotaistot erottuvat edukseen. Vaikka haastetta piisaa, hirviömäisen Verdugon tai sokean Garradorin löylyttäminen painautuu muistin syövereihin. Erityisesti Verdugon suunnittelu ansaitsee ylisanoja. Otuksessa on samaan aikaan pelottavuutta ja uhkaavuutta, mutta myös taistelu itsessään kutkuttaa. Muotopuolen avaruusotuksen päihittäminen vaatii tarkkuutta ja taitoa – sekä kantapään kautta kertynyttä oppia.
Pieneen tilaan sulloutunut Garrador kääntää tilanteen päälaelleen. Kun ympäristö ei tarjoa tilaa temppuilulle, jokaista askelta joutuu miettimään tarkasti. Ampuminen, metallikettinkeihin osuminen ja muut ympäristön äänet paljastavat hirviölle sijainnin välittömästi. Jotta pomon saa nujerrettua, vaatii taisto pelaajalta sekä tulivoimaa että taktisuutta.
Hiippailu on yhtä lailla onnistunutta ja sujuvaa. Iso osa pelistä kuluu varjoja hyödyntämällä, mutta tästä huolimatta suunnitelmat eivät kertaakaan kariutuneet näkymättömään esteeseen tai kenttäsuunnittelun ongelmiin. Vaikka asian myöntäminen on tuskallista, jokaisesta kuolemasta sai syyttää yksinomaan itseään. Tekninen toteutus ja vihollisten tasapainotus pitävät huolen nautinnollisuudesta. Resident Evil 4 noudattaa omia pelinsisäisiä lainalaisuuksia, joita noudattamalla pääsee jatkuvasti eteenpäin.
Tunnelma ja sisältö käsi kädessä
Taistelut eivät suinkaan ole pelin ainoa onnistuminen. Uusioversio tuntuu hioneen kokonaisuutta myös tunnelman osalta. Etenkin kulttia johtava Saddler sekä tämän lähin apuri lordi Salazar tuntuvat pelottavan uhkaavilta. Tarina malttaa ottaa aikansa. Kun Saddlerin ensitapaamista joutuu odottamaan pitkän aikaa, tuntuu kohtaaminen entistä ikimuistoisemmalta.
Jopa Ashley tuntui aiempaa miellyttävämmältä. Vaikka saattotehtävät itsessään ovat lähtökohtaisesti yleisavain epäonnistumiseen, tällä kertaa tutkapari vaikutti jopa hyödylliseltä ja älykkäältä. Kenties nuoremmassa sukupolvessa todella on toivoa!
Siinä missä alkuperäisosassa Ashley kirkui ärsyttävästi jokaisen vaarallisen kohdan yhteydessä, 2020-luvulla presidentin jälkikasvussa on enemmän potkua. Yksi hauskimmista hetkistä vie pelastettavan nosturin puikkoihin tuhoamaan seinää. Tämä vapauttaa pelaajan keskittymisen yksinomaan vihollistaistelijoiden höykyttämiseen. Mikä parasta, kerrankin sai myös nauttia valmiista pakoreitistä.
Vuoden peli... taas?
Vaikka pahat jättikorporaatiot, hämmentävä taustatarina sekä valtavat räjähdykset ovat värittäneet pelisarjaa, Resident Evil -teokset ovat aina pitäneet otteessaan. Siinä missä Village sai samaistumaan hahmon tuntemuksiin osana suurempaa kokonaisuutta, Resident Evil 4:n uusioversio nostaa kokemuksen vielä paremmaksi.
Ennen kaikkea kyseessä on jälleen yksi napakymppi Capcomin uusioversioiden listalle. Se ei vain hio audiovisuaalista toteutusta, vaan uusiotekijät ovat onnistuneet parantamaan myös tarinaa, taistelua sekä pomovastuksia. Samalla teos saa toivomaan, että studio on hoksannut Resident Evilin syvimmän olemuksen. Jos näin todella on, seuraavasta pääsarjan osasta voidaan odottaa todellista menestystarinaa.
