Arvostelussa Resident Evil 2

Kivenkova klassikko sementöi asemansa

TODO alt text

Arviomme

Resident Evil 2 muuttaa alkuperäisteoksen mestarilliseksi nykypäiväiseksi kauhukokemukseksi. Pelin yksityiskohtaiset ympäristöt kannustavat tutkimaan, kunhan pelaajilla riittää vain kanttia.

Hyvää

  • Mykistävä ulkoasu
  • Erinomainen kenttäsuunnittelu
  • Todella paljon uudelleenpeluuarvoa

Huonoa

  • Ääninäyttely ei ole aina parhaasta päästä
  • Alkuperäisen tarinan vanki

Resident Evil 2:ssa on alkuperäisteoksen julkaisuvuoden mukaisesti selkeää 90-luvun tunnelmaa. Kaikki tavaratalojen mainoksissa käyttämistä fonteista aina Umbrella-yhtiön mainoslauseisiin ajoittaa Raccoon Cityn vuosituhannen toiselle puolelle. Leon ja Claire ratkaisevat muovisia turvalaatikoita, käsittelevät modulaattoreita ja veivaavat vipuja selvitäkseen ongelmatilanteista. Juuri yksityiskohtaiset tavarat tekevät tästä vuonna 1998 ilmestyneen klassikon uusioversiosta niin kutkuttavan, mikä on osaltaan vain hyvä asia, sillä pelissä joudutaan matkaamaan edestakaisin hyvin monta kertaa.

Pelisarjan historia kertoo jo paljon, kuinka hyvin Capcom osaa luoda klaustrofobisia ympäristöjä, joita on myös kiinnostava tutkia. Arklayn kartano oli ahdistava, mutta samanaikaisesti täynnä mielenkiintoisia salaisuuksia, jotka pakottivat pelaamaan pidemmälle. Raccoon Cityn poliisiasema ei ole suinkaan poikkeus, ja kokonaisuus tuntuukin kenttäsuunnittelun riemuvoitolta. Yksikään huone ei tunnu vain pelkältä huoneelta.

Parin vuosikymmenen takainen peli ei tietenkään sovi verrokiksi nykypäivän avoimen maailman peleihin, mutta toisinaan vähempi on parempi. Pienet detaljit nousevat tässäkin suureen rooliin, kuten poliisipäällikkö Ironin hyvin ahdistava toimisto täytettyine eläimineen ja niiden lähes seksuaaliseen palvomiseen. Sama koskee myös sanoinkuvaamattomien ulosteiden täytteistä viemäriä tai sähkönsä menettäneitä käytäviä, joissa pelaaja suorastaan toivoo kunnollista valaistusta nähdäkseen mahdollisesti katossa lymyilevät lickerit.

Resident Evil 2 tuntuukin kuin kaiken taustalla istuu naruja nykivä ohjaaja, eräänlainen mielenvikainen George Romero, joka tahtoo vain ja ainoastaan saada pelaajat kiemurtelemaan kauhusta. Kauhun tunnetta ei voi myöskään väheksyä, sillä peli onnistui lukuisia kertoja säikäyttämään meidän tehokeinoilla, jotka eivät missään vaiheessa muuttuneet ylikäytetyiksi. Resident Evil 2 tuntuukin olevan jatkuvasti yhden askeleen edellä pelaajaa, ja juuri kun luulet olevasi turvassa, se yllättää jollain täysin odottamattomalla ratkaisulla.

Tyrant-osaurus Rex

Vanhoihin huoneisiin palaaminen uudelleenpeluukerroilla tai jopa saman pelikerran aikana saattaa johtaa täydellisiin yllätyksiin, joita emme kuitenkaan halua paljastaa ennakkoon. Sanomme vain, että valmistaudu mukautumaan tilanteisiin alituisesti. Nämä hetket nostattavatkin pelin tunnelmaa huomattavasti, mutta samaa voi onneksi sanoa myös painostavasta kissa ja hiiri -leikistä kuolematonta ja pelaajaa määrätietoisesti jahtaavaa tyrantia vastaan.

Monet kerrat luulimme päässeemme jo pälkähästä, mutta kun musiikki alkoi käymään jälleen ylikierroksilla ja tämä valtava jättiläinen paiskasi oven auki, olimme jälleen kauhusta kankeita. Tyrant ei nimittäin välitä, missä olet tai mitä teet. Toisinaan se saattaa rynnätä jopa huoneeseen, jossa ei ole minkäänlaista helppoa pakoreittiä, mikä vaatii pelaajalta mukautumaan jatkuvassa liikkeessä.

Jatkuva piina yhdistyy erinomaisesti tasapainoitettuun ja palkitsevaan tutkimiseen, jotka rytmittävät onnistuneet aivopähkinät. Pelin lukuisat salaisuudet auttavat etenemisessä ja helpottavat toistuvia pelikertoja. Toisinaan Resident Evil 2 tuntuu melkein seikkailupeliltä tavassa, jolla se hyödyntää uusiksi jo tutuiksi käyneitä esineitä. Ja oikean ratkaisun sekä ennen kaikkea sen myötä saatu palkinto lämmittävät sydäntä hetkellisesti ennen seuraavaa kauhun hetkeä.

Ensimmäinen läpipeluu kestää noin kuutisen tuntia, ja sitä seuraavat peluut menevät luonnollisesti aavistuksen nopeammin. Tarjolla on kuitenkin kuusi erilaista skenaariota sekä pisteytysjärjestelmä, jotka houkuttelevat palaamaan pelin pariin uusiksi. Etenkin jos pelin yksinkertainen mutta koukuttava palkitsemismekaniikka miellyttää.

Putsaamassa Leon Kennedyn kanssa

Zombien ylösnousun, kuolemattomien supermutanttien ja hallituksen salaliiton lisäksi pelaajan neljänneksi suurin ongelma on tavaroiden hallinta. Päähenkilöiden kantomäärä on äärimmäisen rajallinen Resident Evil 2:ssa, mutta onneksi sitä on mahdollista kasvattaa eri puolilta kenttää löytyvillä varustelaukuilla. Etenkin jos haluat uskaltautua uusiin kauhuihin riittävästi varusteltuna, tutkiminen on miltei elinehto.

Ratkaisu saattaa tosin ärsyttää joitain sarjaan ensimmäistä kertaa saapuvia, mutta mekaniikka ei ole kuitenkaan aivan niin rasittava kuin alkuperäisissä peleissä. Se myös tekee osittain Resident Evil 2:sta juuri niin nautinnollisen pelattavan. Sinun täytyy harkita, mitä varusteita ottaa seuraavalle tutkimusreissullesi kantoon, ja väärät valinnat voivat olla kohtalokkaita. Jotkin viholliset saattavat päättää nimittäin päiväsi kertaiskusta, jos kannossa ei ole puukkoa tai kranaattia.

Aseista puheen ollen Resident Evil 2:n ampumismekaniikka on päivitetty ja tuntuu erinomaiselta. Liikkuminen ei enää pysähdy kuin seinään tähdätessä, vaan pelaajat voivat liikkua samalla kuin sihtailevat, mikä on tervetullut uudistus pelisarjan myöhemmistä osista.

Aseissa on lisäksi selkeää painon tuntua, mikä näkyy ennen kaikkea lukuisten zombien kaatuessa viimein maihin. Epäkuolleet ovat tosin aiempaa kestävämpiä, eivätkä ne pysy kuolleina usein kauaa, mutta ratkaisu on toisaalta vain parempi. Resident Evil 2 ei hellitä vaaran tuntua oikein missään vaiheessa. Huolimatta vihollistyypistä, peli voi päättyä nopeastikin, jos oma varustelu ei ole kunnossa.

B-virus

Tarina ei sen sijaan ole kestänyt aikaa aivan niin hyvin kuin Resident Evil 2:n muu päivitetty pelattavuus. Se on kyllä kaikin puolin nautinnollinen, mutta verrattuna viimeaikaiseen pelikerronnan kehitykseen, juoni ei yllä aivan samalle tasolle. Alkuperäistarina onkin likempänä b-elokuvaa kuin nykypäiväistä hittiä, ja vaikka uusioversio päivittää sen varsin viehättävään muottiin, se tuppaa jäämään hieman toissijaiseksi pelatessa.

Päähenkilökaksikosta Claire onnistuu myös vetoamaan paremmin hienovaraisemmalla ja tunteikkaammalla kerronnalla, kun taas Leonin osuus tuntuu yllättävän kylmältä ja paikoin väkisin väännetyltä. Eroavuus johtuu tosin paljolti siitä, että Clairen osalta rakennetaan samaistuttava suojelijakaari hänen ja nuoren Sherry Birkinin välille, kun kaksikko yrittää selvitä ulkopuolisista kauhuista kahdestaan.

Tämä antaa myös paremman syyn selviytymiselle kuin pelkästään pelin läpäisyn vuoksi saatava. Clairelle on tehty myös paremmat pomotaistelut. Leonin osuus ei suinkaan ole tylsää puurtamista, vaan sekin tarjoaa rutkasti hauskuutta, mutta näyttelijän ääninäyttely sekä käsikirjoituksen taso tuntuu vain huomattavasti köykäisemmältä.

Kuuden erilaisen skenaarion välillä on lisäksi rutkasti vaihtelua, mikä houkuttelee palaamaan takaisin pelin pariin. Muutokset eivät suinkaan ole niin valtavia, että ne tarjoaisivat kokonaan erilaisen elämyksen, mutta lukuisat pienet ja nerokkaat vivahteet tekevät uudelleenpeluukerroista huomattavasti mielekkäämpiä kuin normaalisti.

Omat muistiinpanot auttavat uusintakierroksille, mutta juuri nämä pienet muutokset pakottavat pelaamaan varpaisillaan. Uskomme speedrunnereiden nauttivan eritoten tämän pelin parissa juuri näiden pienten vaihteluiden takia.

Yhteenveto: Osta välittömästi

Viimeistelimme viimeisimmän läpipeluun vähän alle kolmeen tuntiin, mutta yöt kuluvat yhä miettien, kuinka juoksusta saisi tehtyä vielä vähän paremman. Ja juuri tämä kertoo paljon Resident Evil 2:n onnistuneesta suunnittelusta. Se on äärimmäisen addiktoiva kokemus, joka tarjoaa kauhupelien ystäville odotetun tuulahduksen toisenlaisesta ajasta.

Vaikka peli ei onnistukaan välttämään alkuperäisteoksen tarinaa, se kunnioittaa sitä nostalgisilla nyökkäyksillä, joita pelisarjan fanit varmasti osaavat arvostaa. Mutta samaan aikaan se onnistuu RE Engine -pelimoottorille päivitettynä tarjoamaan myös jotain nautinnollista pelisarjaan ensimmäistä kertaa tutustuville.

Kaikki tämä on kuitenkin toissijaista Resident Evil 2:n erinomaiselle kenttäsuunnittelulle, joka on kuin kyltymätön salaisuuksien hiekkalaatikko. Juuri kun luulit koluneesi kaikki nurkat ja selvittäneesi viimeisetkin salaisuudet, jokin uusi paljastus pakottaa uudelle peluukerralle. Pelisarjan kannalta Resident Evil 2 onkin täydellinen täysosuma, sillä se tarjoaa intohimoisen ja lähdemateriaalia kunnioittavan kokemuksen, joka päivittää ja muokkaa alkuperäisteoksen menettämättä kuitenkaan sen visiota.

Uusioversio samalla todistaa, että kun Resident Evil 2 julkaistiin aikanaan vuonna 1998, sen keskeisin DNA oli jo tuolloin ajaton. Eikä vuoden 2019 versio pyri pyyhkimään tuota pois, vaan lisää vereen juuri sopivasti uutta herättääkseen kokemuksen eloon myös nykyisille pelaajille ja kokonaan uudelle sukupolvelle, jonka oli jo aikakin kokea tämä mestariteos.