Miksi TechRadar voi luottaa Asiantuntijaarvostelijamme käyttävät tuntikausia tuotteiden ja palveluiden testaamiseen ja vertailuun, jotta voit valita sinulle sopivimman. Lisätietoja testaamisesta.
PlayStation VR ei tuo mitään mullistavaa VR-järjestelmien maailmaan, mutta kyseessä on kuitenkin yksi houkuttelevimmista näkemistämme vaihtoehdoista.
HMD (head-mounted display eli päähän kiinnitettävä näyttö) on erittäin minimalistinen yhdistelmä mattamustaa ja mattavalkoista muovia. Sen viimeisintä versiota on elävöitetty seitsemällä eteenpäin suunnatulla sinisellä valolla, joiden avulla PlayStation Camera seuraa sijaintiasi ja pääsi liikettä. Kääntymistä vaativia pelejä varten Sony on lisännyt kaksi ylimääräistä sinistä valokaistaletta takapuolelle. Valoja on siis yhteensä yhdeksän.
Kaiken kaikkiaan se on varsin elegantti ja tarkka ratkaisu pään liikkeiden seuraamiseksi.
PlayStation VR näyttää hyvältä ja tuntuu mukavalta päässä. Etenkin jälkimmäinen on iso asia, jota ei voi sanoa kaikista muista VR-järjestelmistä. Sony käyttää PS VR:ssä kehämäistä muotoa, ja laitteen saa kiinnitettyä yhdellä hihnalla pään ympäri varsin saumattomasti. Sitä voi myös halutessaan säätää parempaan asentoon.
Hihnan sisäpuolella on paksu pehmustettu kumipäällyste, joka pitää pääsi varovasti paikoillaan. Kun lasit ovat päässäsi, voit säätää visiiriä eteen- ja taaksepäin, jotta saat tarkennettua paremmin näytöllä olevia esineitä.
PS VR:n tuoman mukavuuden salaisuus on se, että kaikki paino on pääsi päällä. Sen vuoksi nenän ja otsan päällä on vähemmän painetta. Kun monet muut VR-järjestelmät alkavat tuntua painavilta reilun tunnin käytön jälkeen, pystyi käyttämään Sonyn VR-laseja useita tunteja tuntematta minkäänlaisia niskakipuja.
Jotta laitteen sisälle ei tulisi valoa, on Sony asentanut järjestelmän ympärille kumisen valosuojuksen. Se pystyy estämään valon tulon kohtuullisesti oikealta ja vasemmalta, mutta nenän ja lasien väliin jää iso aukko, jonka kautta tuleva valo voi olla melko häiritsevä, jos haluaa uppoutua kunnolla virtuaalitodellisuuteen.
Vaikka teknisesti katsottuna tämän VR-järjestelmän kanssa sopii käyttää silmälaseja, aiheuttaa niiden käyttö lisää ongelmia valon suhteen. Se on ärsyttävää mutta ei välttämättä murskaavaa ostopäätöksen kannalta.
Laitteen sisällä on 5,7 tuuman OLED-näyttö resoluutiolla 1920 x RGB x 1080. PS VR tarjoaa 100 asteen näkökentän, 120 kuvaa sekunnissa ja alle 18 millisekunnin viiveen. Sen ansiosta järjestelmä aiheuttaa vähemmän pahoinvointia kuin aiempien versioiden isompi viive ja matalampi ruudunpäivitysnopeus.
PlayStation VR:n ohjaamiseen käytetään pään liikuttamista, Move-liikeohjaimia ja DualShock 4 -ohjainta. Move-liikeohjaimet tulivat aikanaan, kun ne julkaistiin PS3:n kanssa. Niillä pystyi pelaamaan Nintendo Wiin inspiroimia pelejä, mutta vasta nyt PS VR:n myötä näemme niiden todellisen tarkoituksen.
Liikeohjaimille ei oikein ollut kunnolla käyttöä PS3:lla, tai niitä ainakin hyödynnettiin vain käsien liikkeitä käyttävissä peleissä, mutta PS VR:ssä ne ovat löytäneet paikkansa. Peleissä, joissa ohjaus on monimutkaisempaa, kuten RIGSissä, käytetään DualShock 4:n langatonta ohjainta, joka tulee PS4:n mukana.
Jos asia ei ole vielä tullut selväksi, niin nyt tulevat huonoimmat uutiset. PS VR ei ole langaton VR-järjestelmä. Esimerkiksi Samsung Gear VR ja Google Cardboard saavat kaiken tarpeellisen älylaitteista, mutta PS VR:n pitää olla koko ajan kiinni konsolissa.
PS4:n ja VR-lasien välisessä johdossa on ohjausyksikkö, jonka avulla voi laittaa järjestelmän päälle ja pois päältä sekä säädellä äänenvoimakkuutta. Siitä löytyy myös kuulokeliitäntä, johon voi liittää mitä tahansa korkean luokan Sennheiser-kuulokkeista halpoihin nappikuulokkeisiin.
Sony lähettää VR-järjestelmien mukana pienet valkoiset nappikuulokkeet, mutta ne ovat lähes huonoin tapa kokea virtuaalitodellisuus. Ne ovat epämiellyttävät, kuulostavat ontoilta ja putoavat helposti korvilta. Testatessani PlayStation VR -laseja käytin Creative Sound Blaster H5 -kuulokkeita, koska niissä on hyvät pehmusteet ja loistava äänenlaatu, mutta mitkä tahansa kohtuuhintaiset kuulokkeet kelpaavat.
Viimeisin osa muotoilua on suoritin, joka mainittiin lyhyesti ylempänä. Sony on tehnyt selväksi useaan otteeseen, joskus suoraan sähköpostilla, että suoritin ei ole vastuussa mistään ylimääräisestä grafiikan prosessoinnista.
Prosessointiyksikkö, jonka koko on 143 × 36 × 143 mm (leveys, korkeus, syvyys), on vain vastuussa PS4:n auttamisesta 3D-äänen prosessoinnissa, HDMI-jakokaapelin hoidosta, Cinematic-tilasta ja sosiaalisesta näkymästä (Social Screen) tv-ruudulla. Käymme kaksi jälkimmäistä tilaa läpi hetken päästä, mutta tässä vaiheessa oli hyvä mainita, että pieni musta laatikko on osa tätäkin järjestelmää.
Suorituskyky sekä peli- ja sisältövalikoima
Jos PlayStation VR:n suorituskyky pitäisi tiivistää yhteen sanaan, sanoisin sen olevan "yllättävä".
Kilpailijat, kuten Oculus ja HTC, ovat nostaneet riman melko korkealle sen suhteen, miltä hyvän virtuaalitodellisuuden pitäisi näyttää ja tuntua. Niiden korkea taso on varsin ymmärrettävä, sillä ne vaativat 2–3 kertaa kalliimman pelialustan toimiakseen ihanteellisesti.
HTC Viven ja Oculus Riftin kanssa tietää mitä odottaa. Käytin VR-laseja huipputietokoneen kanssa, jonka kanssa pystyi pelaamaan suurinta osaa peleistä täysillä tehoilla. PS VR:n kanssa oli hieman epävarmuutta siitä, kuinka kaikki tulee toimimaan.
Selvisi kuitenkin, että PS4 pystyy tuottamaan kaksi melko terävää kuvaa samanaikaisesti. Tarkkuus ei räjäytä tajuntaa, mutta se on aivan riittävä isolle osalle peleistä. Kaikki testaamani pelit toimivat kuten niiden mainostettiin toimivan. Grafiikan jättivät tosin hieman toivomisen varaa, eivätkä ne pystyneet tuomaan aina tosielämän tuntua.
Pään liikkeiden seuranta oli PS VR:ssä myös lähes yhtä tarkka kuin Oculus Riftissä ja HTC Vivessä. Pieni ero oli siinä, että PS VR hukkasi välillä yhteyden ohjaimiin. Se on seurausta siitä, että järjestelmä pystyy seuraamaan niin paljon rajoittuneempaa tilaa.
Vaikka näkökenttä on 10 astetta pienempi kuin Oculus Riftissä (110 vastaan 100), PS VR aiheutti vain harvoin pahoinvointia. Suuri syy siihen on varmasti varsin pieni 18 millisekunnin viive, joka saa kokemuksen tuntumaan sujuvalta ja miellyttävältä. Kuvittelin aluksi, että pienempi näkökenttä olisi iso ongelma, mutta PS VR saa huonoimmillaan vain ajoittain tuntemaan kuin katsoisi maailmaa läpi lasien.
Mitä tulee itse peleihin, olemme olleet varsin vaikuttuneita PlayStation VR:n valikoimasta. Batman: Arkham VR, Battlezone, Star Wars: X-Wing VR ja Job Simulator ovat erinomaisia lyhyitä kokemuksia. Resident Evil VII taas on kokonaisuudessa pelattavissa virtuaalitodellisuudessa ja luultavasti yksi pisimmistä virtuaalitodellisuuskokemuksista tähän mennessä.
Julkaisujen tahti ei hidastu lähiaikoina. Lisää VR-pelejä on luvassa.
Pelikokemukset vaihtelevat kepeistä seikkailuista hyperintensiivisiin taisteluihin ja jopa kauhuun. PS VR ja sen speksit sopivat parhaiten kevyempiin ja rauhallisempiin seikkailuihin kuin kovan intensiteetin peleihin. Kovatempoiset pelit aiheuttavat ajoittain pahoinvointia enemmän kuin ihastusta – RIGS on tästä yksi esimerkki.
VR ei onneksi ole sellainen yksinäinen kokemus kuin televisiossa ja elokuvissa usein esitetään. Kaverit ja perhe voivat sosiaalisen näyttötilan ansiosta seurata pelaamistasi. Sen avulla muut näkevät televisiosta 2D-kuvaa pelaajan 3D-pelikokemuksesta. Joissakin peleissä, kuten Battlezonessa, taas onnistuu moninpelaaminen verkossa.
Cinematic-tila on myös kiva ominaisuus. Sen avulla voi katsoa 2D-kuvaa VR-lasien kanssa. Cinematic-tila ei tee 2D-sisällöstä 3D-kuvaa, mutta sen kanssa pystyy katsomaan suosikkiohjelmia Netflixistä ja YouTubesta tai pelaamaan PS4:n 2D-pelejä ilman ulkoista monitoria isolta virtuaalinäytöltä.
Elokuvista ja TV-ohjelmista puhuttaessa on mainittava, että PlayStation Storessa on paljon lyhyitä VR-pätkiä, jotka ovat katsomisen arvoisia. Ne eivät ole Oculus Studiosin tekeleiden tasoisia, mutta "Invasion!" sai minut esimerkiksi nauramaan ja "Allumette" liikuttumaan.
Tuoreen päivityksen ansiosta voi katsoa 360 asteen YouTube-videoiden lisäksi myös 3D Blu-ray -levyjä. Videosisältöä siis riittää.
Nämä peli- ja elokuvakokemukset eivät kuitenkaan ole koskaan aivan realistisia. Käyttäjä ei missään vaiheessa unohda olevansa virtuaalitodellisuudessa. Osalla pelihahmoista on rosoiset reunat – teknologia rajoittaa siis parhaitakin animaattoreita.
Tällä laitteella on vielä helppo erottaa virtuaalitodellisuus oikeasta maailmasta. Sen vuoksi PlayStation VR:n houkuttelevuus voi perustua enemmän uutuudenviehätykseen – samalla tavalla kuin oli Nintedo Wiin kohdalla. Kaikki eivät siis luultavasti pidä sitä vallankumouksellisena innovaationa, jollaisena itse sen näen.
