Arvostelussa Far Cry New Dawn

Reilu vuosi sitten julkaistu Far Cry 5 tarjosi pieniä mutta paljon kaivattuja muutoksia suosittuun avoimen maailman räiskintäpeliin. Nyt käsissämme on jälleen uusi toiminnallinen pelisarjan osa, joka toimii samalla myös virallisena jatko-osana.

Far Cry 5 päättyi siihen, kun karismaattisen kultin johtaja Joseph Seedin ennustama ydinkatastrofi kävi toteen. Vuodet ovat vierineet ydintuhosta, mutta pelaaja löytää itsensä jälleen pienen vastarinnan ainoana puolustajana, kun uusi pahaenteinen osapuoli ryhtyy sortamaan paratiisiksi muuttunutta Montanaa.

Kaikki kuulostaa hyvin farcrymaiselta, mutta Ubisoft Montreal ei ole tyytynyt tarjoamaan pelaajille jälleen yhtä joutomaata tutkittavaksi. Vaikka peli sijoittuukin ydintuhon jälkeiseen aikaan – tarkalleen ottaen 17 vuotta Romahdukseksi kutsutun tapahtuman jälkeen – Far Cry New Dawnissa luonto on vallannut takaisin sen, mikä sille kuuluukin. Maisemat ovatkin vehreitä ja hyvin pinkkejä.

Hope County oli jo vuosi sitten koukuttava pelialue, jonka postikorttimaisemat vaihtelivat viljapelloista jylhiin vuoriin ja mäkisiin metsiin. Lisämausteena ripoteltu ydintuho on tuonut värimaailmaan puolestaan ripauksen kirsikkapuista tuttuja pinkin sävyjä, jotka luovat lähes unenomaisen tunnelman. Värikylläinen joutomaa näyttää ja tuntuukin kuin kokonaan toiselta planeetalta verrattuna muihin ydintuhonjälkeisiin pelisarjoihin, kuten Fallouteihin.

Paras pinkkinä

Täysiverisen jatko-osan sijaan New Dawn muistuttaa kuitenkin enemmän vuonna 2013 julkaistua Far Cry 3: Blood Dragonia tai vuoden 2016 Far Cry Primalia. Se on kooltaan ja budjetiltaan paljon pienempi, minkä vuoksi pelattavaksi palaava Hope Countyn pelialue on kokenut lähinnä kosmeettisen muutoksen. Osa Far Cry 5:n laajasta pelialueesta ei ole kuitenkaan enää tutkittavissa, mutta samalla ydintuho on avannut muutamia uusia alueita samoiltavaksi.

Ubisoft Montreal onkin selkeästi kuunnellut saamaansa palautetta Far Cry 5:stä ja pitänyt huolen, että New Dawn hyödyntää kaikki etunsa pienemmästä skaalasta huolimatta. Edellisosassa viholliset muuttuivat sitä vaarallisemmiksi, mitä pidemmälle kutakin aluetta ennätti putsata, mutta tuoreimmassa osassa viholliset on jaettu sen sijaan valmiiksi omille tasoille.

Viholliset ja aseet on nimittäin värikoodattu nyt harmaasta keltaiseen, mikä kielii samalla niiden tuhovoimasta. Vastaavasti harmaa aloitusase ei tee vahinkoa juuri kutittelua enempää keltaiseen viholliseen, ja päinvastoin kultaisella aseella tappaa nopeasti kaikki alemman väriset vastustajat.

Kyseessä on hyvin yksinkertainen muutos, mutta sen myötä pelaajan on paljon nopeampi havainnoida tulitaisteluissa, onko koitos kuinka helposti voitettavissa, mikä osaltaan lisää niiden palkitsevuutta. Myös Hope Countyn lukuisat villieläimet ovat laskeuman myötä muuttuneet entistä vaarallisemmiksi.

Vaikka Hope County on käytetty uusiksi New Dawnin vaihtoehtoisen tulevaisuuden leikkikentäksi, Ubisoft Montreal on laajentanut pelialuetta uusilla Expeditions-lisätehtävillä. Näiden avulla pelaajat pääsevät tekemään iskuja eri puolille Yhdysvaltoja sijoittuviin kohteisiin, jotka vaihtelevat haaksirikkoutuneista sotalaivoista hylättyihin huvipuistoihin. Pelialueet ovat kooltaan verrattain pieniä, mutta ne tarjoavat intensiivisiä taisteluja, jotka nousevat pelin parhaimpiin puoliin.

Näiden tehtävien tarkoituksena on kerätä pelin vaikeimmin saatavia resursseja, joten iskujen pointti on soluttautua raskaasti puolustettuihin kohteisiin, varastaa siellä majaileva varustekätkö ja paeta paikalta odottamaan pelastushelikopteria. Pelisarjan tuttua Guns for Hire - ja Fangs for Hire -mekaniikkaa hyödyntäen kenttiin voi kutsua mukaan tietokoneen ohjastamia apureita tai jopa omia kavereita lisätulitukea antamaan.

Expeditions-tehtävät ovatkin minikoossaan mukavan viihdyttäviä välipaloja, joissa kiihkeät pakenemiset korostavat mainiosti Far Cry -pelisarjan kevyempää puolta.

Tasoerot

Muun pelin tapaan myös räiskintää on uudistuksen sijaan paranneltu pienin muutoksin, jotka kuitenkin muokkaavat pelattavuutta parempaan päin. Eritasoiset viholliset pakottavat pelaajan mukautumaan tilanteisiin eri tavalla, sillä etenkin alkupäässä kaikkia vastustajia ei yksinkertaisesti voi tappaa kuluttamatta koko ammusvarastoa tyhjäksi. Vastaavasti myöhemmässä vaiheessa peliä vaikeammat viholliset ovat usein kohteista ensimmäisiä, sillä ne ovat samalla kaikkein vaarallisimpia tuttavuuksia.

Eikä Far Cry olisi Far Cry ilman, että tukikohtia voisi putsata hiljaa hiiviskellen, hälytyksiä välttäen ja viholliset salaa päiviltä poistaen. Mutta kun se virheliike viimein tapahtuu, taistelut ovat nyt aiempaa taktisempia.

Myös pelisarjalle ominaista varusteiden rakentelua on muokattu entistä viihdyttävämmäksi. Ydintuhon jälkeistä kuvastoa tukien aseet ja ajoneuvot on kasattu alueelta löytyvästä roinasta, joten uutuutta kiilteleviä varusteita on turha odottaa. Teipillä, ruuveilla ja epämääräisillä lisävarusteilla kuten äänenvaientimeksi kelpaavalla matolla kyhättyjä aseita sitten senkin edestä, kunhan tarvittavat resurssit on ensin haalinut käsiinsä.

Pelin tärkein resurssi onkin etanoli, jota käytetään pelaajan tukikohtana ja Seedin entisenä päämajana toimineen Prosperityn päivittämiseen.

Sen sijaan, että pelaajat joutuisivat keräämään rahaa ostaakseen uusia aseita, jokainen tutkimusmatka, tukikohdan valloitus tai FC5:stä tuttu aarremetsästys antaa pelaajien käyttöön resursseja, joilla päivittää aseita ja tukikohtaa. Esimerkiksi kartografiin panostaminen paljastaa pelaajalla maailmassa olevat resurssit, lääkintäteltan kehittäminen lisää omaa elinvoimaa ja mekaanikot parantavat käytettävien ajoneuvojen sekä aseiden tehoa. Metsästä kynnetyt eläimet voi puolestaan myydä lisäresursseja vastaan.

Resurssintarve pyörii myös tukikohtien valloitusten ympärillä, mikä luo puolestaan omanlaisen riskiin ja palkintoihin perustuvan mekaniikan. Tukikohdat voi valloittaa ja pitää itsellään pientä etanolimäärää varten, tai ne voi ryöstää isompaa saalista varten. Jälkimmäisen kohdalla tukikohta jää tosin vihollisten käsiin, jotka ryhtyvät puolustamaan sitä entistä voimakkaammilla yksiköillä. Toki tämä itsessään tarjoaa entistä isommat palkinnot, jos alueen onnistuu vain valloittamaan uusiksi.

Kaksoismurhaa

Pelin uudet pahikset ovat punkkarityyliset Highwaymenit, jotka ovat todennäköisesti nähneet Mad Maxin liian monta kertaa ja elävät nyt ympäriinsä vaeltaen motocross-varusteissa, prätkissä ja panssaroiduissa kirpuissa. Värisävyiltään kirkkaisiin pinkkeihin ja sinisiin maalattujen pahisten johtajina toimivat puolestaan varsin psykopaattiset kaksoset nimeltä Mickey ja Lou.

Vaikka kyseinen kaksikko jää lopulta pelisarjan heikoimmiksi pahiksiksi heitä näyttelevien ääninäyttelijöiden hyvistä suorituksista huolimatta, pelaajat pääsevät törmäämään myös FC5:stä tuttuun Joseph Seediin.

Miestä näyttelevän Greg Brykin suoritus Far Cry 5:ssä oli yksi pelin kohokohdista, mutta New Dawnissa hän onnistuu tuomaan hahmoon lisää nyansseja ja syvyyttä, kun pelaajille selviää, mitä hänen huumevetoiselle kultille ja FC5:n päähenkilölle kävi edellisosan päätteeksi.

Sanotaan vain, että joitain asioita ei välttämättä kannata tietää lainkaan...

New Dawn ei ole kuitenkaan missään nimessä Far Cry -pelisarjan täydellinen uudelleenmullistus, mutta se on kuitenkin tutun kaavan suoraviivaistetumpi versio, joka poistaa kaiken turhan ylimääräisen. Sen sijaan pelaajille annetaan vapaus tutkia, taistella ja metsästää mielensä kyllyydestä pelin värikkäissä maisemissa.

Omia kykyjä voi edelleen myös parantaa eri haasteista saatavilla pisteillä ja jahdata vihollisia luotettavan karvainen apuri vierellään, mutta tukikohtiin, varusteiden rakenteluun ja muualle tehdyt muutokset pitävät huolen siitä, että New Dawn onnistuu tuomaan hauskuuden takaisin Ubisoftin ikiaikaiseen pelisarjaan.

Yhteenveto

Far Cry New Dawn on juuri oikea piristyslääke sarjalle, joka muuttui paikoin ahdistavan tummasävyiseksi Far Cry 5:n kohdalla.

Ylitsepursuavan pelin värikäs maailma, paranneltu taistelujärjestelmä sekä palkitseva varustemekaniikka tuntuukin pitkästä aikaa myös nautinnolliselta pelata. Aiemmista osista napatut parhaat palat saavatkin New Dawnin tuntumaan yhtä ääriväkivaltaisen hauskalta kuin Far Cry 3, joka itsessään tuntui tuoreella tuulahdukselta pelisarjaan.

(Kuvalähteet: Ubisoft) 

• Lue myös: Crackdown 3 -arvostelu