Kun pelikellossa on 30 tuntia ja Karibian kuvankauniit merimaisemat vetävät edelleen puoleensa, voi Assassin's Creed Black Flag Resyncedin sanoa onnistuneen tehtävässään. Sen loputtomalta tuntuva sisältö ei tunnu pakkopullalta vaan pikemminkin aarteelta, joka on saatava talteen.

Ubisoft on onnistunut vallan mainiosti päivittäessään suosikkipelisarjansa kenties parhaan osa nykyaikaan ja varmistaessaan, että erinomaisesti kerrottu tarina pysyy uskollisena alkuperäiselle kokemukselle. Teos tuntuu tuoreelta ja modernilta menettämättä rahtustakaan siitä merirosvotunnelmastaa, johon vain alkuperäinen peli aikoinaan kykeni.

Teoksessa on kuitenkin omat puutteensa. Black Flagin uusioversiossa on yhä joitakin piirteitä, jotka tuovat peliin ei-toivottua toistoa. Myös perustellusti mutta silti valitettavasti karsittu sisältö on pettymys. Vastaavasti uusissa lisäyksissä sekä ominaisuuksien tasapainotuksessa on havaittavissa ilmeistä epätasapainoa.

Nämä eivät kuitenkaan ole merkittäviä ongelmia, ja ne nousevat esiin lähinnä alkuperäiseen peliin tarkasti verrattaessa. Kun kokonaisuutta tarkastelee hieman laajemmin, on helppo arvostaa sitä, mitä Assassin’s Creed Black Flag Resynced todella on: loistavan pelin fantastisen hauska versio.

Rosvojoukon kirkkain tähti

Teoksessa seurataan onnenonkija ja unelmoija Edward Kenwayn matkaa, jossa parempaa huomista toivovasta hahmosta kasvaa merirosvoava salamurhaaja. Resynced on säilyttänyt pitkälti alkuperäispelin keskeisen tarinan, hahmot ja pelikokemuksen. Tämä on oikea lähestymistapa, sillä kaikki nämä osa-alueet olivat erinomaisia ​​jo alun perinkin.

Kenwayn ja hänen Jackdaw-aluksensa miehistön mukana hyppely Karibian saarelta toiselle toimii näyttämönä ajattomalle Assassin’s Creed -tarinalle, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta ja tuoreelta merirosvoseikkailulta. Pelin tarinankerronnassa on jotakin erityisen tyydyttävää: se yhdistää taitavasti merirosvouksen kultakauden ja sen keskeiset hahmot salamurhaajien ja temppeliherrojen ikuiseen taisteluun liittyvään mytologiaan.

Salaperäisten ja rehevän kasvillisuuden peittämien saarten tutkiminen aarteiden tai viestipulloista löytyvien kätköjen perässä, avomerellä purjehtiminen Jackdaw-aluksella, taistelut Espanjan ja Britannian laivastojen valtavia aluksia vastaan ​​sekä Kenwayn rikkaudentavoittelun ja ikivanhojen salaisuuksien jäljityksen seuraaminen ovat vain osa kokonaisuutta. Pelimaailma on edelleen hauska, jännittävä ja monipuolinen.

Selkein ja konkreettisin tapa, jolla tätä kokemusta on parannettu, on luonnollisesti visuaalinen ilme. Kun arvostelimme Assassin’s Creed Shadowsin viime vuonna, totesimme sen olevan sarjan visuaalisesti näyttävin peli. Nyt rinnalle on noussut uusi haastaja. Resynced on yksinkertaisesti häikäisevä, vehreä, upea ja uskomattoman yksityiskohtainen kuvaus Karibiasta, josta ei yksinkertaisesti saa siitä kyllikseen.

Koska kyseessä on uusi versio Assassin’s Creed 4: Black Flagista, samat ylisanat ovat yhä ajankohtaisia. Pinnan alla sykkii loistava alkuperäisteos, mutta uusioversion menestys ei perustu pelkästään vaikuttavaan visuaaliseen päivitykseen. Mukana on lukuisia parannuksia sekä muutamia merkittäviä muutoksia ja poisjättöjä, jotka muodostavat Resyncedin ja alkuperäispelin väliset keskeisimmät erot.

Moderni salamurhaaja

Yksittäiset muutokset eivät ehkä ole valtavia, mutta kokonaisuutena ne muodostavat merkittävän kokonaisuuden, joka luo pelistä paremman ja viimeistellymmän. Osa muutoksista on luonteeltaan esteettisiä tai toiminnallisia, kun taas toiset ovat kaivattuja uudistuksia, jotka tuovat pelin nykyaikaan. Kulmien hiomiselle on eittämättä aihettakin, sillä alkuperäisteoksesta on ehtinyt vierähtää jo lähemmäs 15 vuotta.

Valikkoihin, ohjaukseen ja tavarainventaarioon tehdyt muutokset ovat lähes poikkeuksetta tervetulleita; ne tuovat pelin samalle tasolle nykyisten Assassin’s Creed -sarjan osien, kuten Miragen ja Shadowsin, kanssa. Kaikki toimii sujuvasti ja vaivattomasti. Myös uudemman Anvil-pelimoottorin tarjoamia mahdollisuuksia – kuten dynaamista säätä ja vuorokaudenajan vaihtelua – hyödynnetään erinomaisesti.

Pelin sisäisiä minipelejä, kuten Kenwayn laivastotoimintoa, on uudistettu merkittävästi. Vaikka alkuperäisversiossa nähty hauska ja sarjakuvamainen minipeli onkin jäänyt pois, uudet ratkaisut ovat pääosin viimeisteltyjä ja laadukkaita. Toiminnoille on varattu omat paikkansa Kenwayn kartanossa ja Great Inaguan tukikohdassa; tukikohtaa on laajennettu siten, että siellä on nyt omat pisteensä kartanon kehittämiselle ja laivaston hallinnoinnille.

Satamapäällikön toimiston, yleiskaupan ja saaren muiden kohteiden kehittämisessä on nyt enemmän syvyyttä ja useampia päivitystasoja. Vaikka järjestelmä ei olekaan yhtä laaja kuin Shadowsin tukikohdan rakentamisessa, se tarjoaa silti erittäin tyydyttävän kokemuksen ja kannustaa ryöstelemään ahkerasti, jotta saarelle ja laivalle saa hankittua parhaat mahdolliset päivitykset.

Myös taistelu ja liikkuminen ovat kokeneet merkittäviä muutoksia. Parkour ei näytä täysin uudelta – eikä muutos ole valitettavasti yhtä mullistava kuin Black Flagin ja Unityn välinen harppaus – mutta ympäristöissä puikkelehtiminen tuntuu selvästi aiempaa sulavammalta. Juoksun aikana aiemmin esiintyneet lyhyet tauot sekä nykimiset ovat nyt poissa.

Taistelu on selvästi ottanut vaikutteita Miragesta, ja se toimii pitkälti toimivana uutena tyylinä Kenwaylle. On sääli, että mukana on tiettyjä puutteita, kuten asevalikoiman laajuus, mutta raskaiden ja kevyiden hyökkäysten sekä blokkausten yhdistelmä tekee kokemuksesta kiinnostavamman kuin alkuperäispelien torjuntaan ja viimeistelyiskuun perustunut järjestelmä. Silti meno voi ajan myötä käydä hieman puuduttavaksi ja itseään toistavaksi – erityisesti kun päivitysmateriaalien keräämiseksi on vallattava laiva toisensa jälkeen – ja toiminnasta puuttuu toisinaan alkuperäispelin dynaamisuus.

Pelimaailman laajentaminen on onnistunut Resynced-versiossa hyvin. Mahdollisuus sukeltaa ja uida vapaasti kaikkialla valtameressä avaa uusia alueita löydettäväksi ja nuohottavaksi. Kyykistymistoiminto mahdollistaa taasen vihollistukikohtien ja varastojen tutkimisen pelkän väkivaltaisen läpiraivaamisen sijaan.

Entistä tasapainoisempi

Sisältöön tehdyt muutokset jakavat varmasti mielipiteitä. Lukuisten hienojen päivitysten ja parannusten keskellä Resynced joutuu tasapainoilemaan lisäysten sekä alkuperäisen lähdemateriaalin hyödyntämisen – tai sen välttelyn – välillä.

Pidän erityisesti uusista loppuratkaisuista, joita osa pelin hahmoista saavat uusien sivutehtävien myötä. Mukavana yksityiskohtana voi kuulla kuinka Kenwayn päämajassa vaihdetaan ajatuksia tapahtumista.

Myös uudet upseerien värväystehtävät ovat viihdyttäviä: ne tarjoavat konkreettista hyötyä esimerkiksi uusien laivaominaisuuksien tai aseiden muodossa, ja ovat itsessäänkin laadukkaita, omia kokonaisuuksiaan muodostavia tehtäviä. Pelin rytmitys tuntuu kuitenkin toisinaan hieman erikoiselta, sillä uusi upseeri värvätään onnistuneesti jo heidän tarinansa puolivälissä – jopa silloin, kun he vaikuttavat vielä epävarmoilta liittymisensä suhteen.

Sisällön osalta merkittävin muutos on kuitenkin mielestäni epäonnistunut: nykyaikaan sijoittuvien osuuksien täydellinen poistaminen on sääli ja hukattu mahdollisuus. Vaikka kohtaukset jakoivat vahvasti mielipiteitä, niissä sukellettiin syvälle Desmondin DNA:han ja tutkittiin temppeliherrojen nykyaikaisia ​​toimistoja mielenkiintoisella tavalla. Samalla ne toivat mukavan rytminvaihdoksen piraattielämän keskelle.

Nykyaikaosuuksien poistaminen ei ole herättänyt ennakkoon suuria vastaväitteitä, mutta pelikokemuksen kannalta ratkaisu tuntuu hieman harmilliselta. Ubisoft markkinoi Resynced-versiota uusioversiona, joka osin tulkitsee alkuperäispeliä uudelleen mutta myös nykyaikaistaa ja parantaa sen osa-alueita. Kenties poistetut kohtaukset olisi voinut niin ikään uudistaa tavalla, joka olisi samalla niputtanut pelin universumin muihin osiin.

Tässä vuoden 2026 versiossa on yhä jäljellä piirteitä alkuperäisestä vuoden 2013 pelistä. Erityisesti tekoäly ja viholliset ovat yhtä tyhmiä kuin ennenkin. Viheltämällä voi edelleen houkutella suuren joukon vartijoita samaan väijytyspaikkaan ja teurastaa heidät kaikki yhdeksi veriseksi kasaksi. Vastaavasti varjostustehtäviä on muutettu armollisemmiksi, sillä kohteen voi nyt vain tappaa, napata tiedot ja paeta paikalta aivan kuten minkä tahansa muunkin pelin tavoitteen kohdalla.

Puutteistaan ​​huolimatta tämä uusioversio on pitkäaikaiselle Assassin’s Creed -fanille todella nautinnollinen kokemus. Karibian saarien nuohoaminen ja mysteerien ratkominen tuntuu houkuttelevalta ajatukselta jopa pelin aikanaan läpipelanneelle. Sarjan salamurhaajien tarinoilta enemmän odottavat pelaajat tulevat olemaan erittäin tyytyväisiä siihen, miten Resynced on lähestynyt klassikkoaseman saanutta alkuperäispeliä. Mukaan tuodut uudet tarinalliset lisäykset ovat kirsikka kakun päällä.

Vaikka Resynced ei yllä aivan täydelliseksi napakympiksi, kyseessä on vakuuttava uusioversio ja ennen kaikkea upea peli. Se tarjoaa myös mielenkiintoisen näkymän siihen, miten Ubisoft aikoo jatkossa käsitellä vanhempia pelejään. Jos laatu pysyy tällä tasolla, on peräpeiliin katsominen enemmän kuin tervetullutta.

Kannattaako Assassin's Creed Black Flag Resynced pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Ubisoft tarjoaa jälleen kattavan määrän erilaisia saavutettavuutta parantavia toimintoja. Voit helpottaa vaikeusastetta eri mekaniikkojen osalta, minkä lisäksi voit hyödyntää tähtäysavustuksen kaltaisia huojennuksia. Halutessaan jopa vedenalaisen hapenkulutuksen saa kytkettyä pois.

Saavutettavuuteen keskittyvä valikko on jaettu viiteen eri osa-alueeseen. Niiden avulla saa sujuvoitettua ajoitusta, kameraa, liikkumista, väritystä, näkökenttää sekä kuulemista. Kaikkinensa Assassin's Creed Black Flag Resynced soveltuukin kaikenlaisille pelaajille.

Tasoloikkijatkaan eivät ole ikuisia – paitsi ehkä Super Mario. 1990-luvulla pelaajien sydämiin loikkivat monet ikoniset hahmot, joista jokaiselle on edelleen oma fanikuntansa. Nousipa puheeksi Crash Bandicoot, Spyro, Mario, Sonic tai jokin muu, nostalgiahuumaa on vaikea estää. Tähän legendajoukkoon on helppo laskea myös Rayman, jonka ensiesiintymisestä tulee tänä vuonna täyteen 30 vuotta. Ubisoft onkin päättänyt kunnioittaa hiljaiseloa viettäneen hahmonsa pyöreää juhlavuotta Rayman: 30th Anniversary Edition -kokoelmalla, joka niputtaa sisäänsä näkökulmasta riippuen yhden tai viisi peliä.

Jos edellä mainittu lause tuntuu oudolta, johtuu se ennen kaikkea kokoelman sisällöstä. Ykkös-Raymanin pääsee nimittäin pelaamaan läpi useana eri versiona. Modernille laitekannalle kääntyvät teoksen PlayStation-, Atari Jaguar-, MS-DOS-, Game Boy Advance- ja Game Boy Color -versiot. Näistä viimeksi mainittu eroaa joukosta merkittävästi, muutoin kyseessä on hienovaraisilla muutoksilla toteutettu sama seikkailu. Sitä ei silti käy kiistäminen, etteivätkö graafiset eroavaisuudet toisi mukavia muistoja mieleen retrolaitteiden eroavaisuuksista.

Tasoloikintojen kohdalla voi turvallisesti todeta, että vanhassa on toisinaan vara parempi. Klassisten teosten pariin palaaminen vie nopeasti fiiliksen niihin lapsuuden kesiin, jolloin maailma oli vielä yksinkertainen ja päivätkin pitkiä. Pelien satumainen tunnelma tuo monin tavoin mieleen jotain samaa kuin mihin kotimainen Frozenbyte on panostanut Trine-pelisarjansa kanssa. Raymanin pelimaailma tuntuu sopivassa määrin taianomaiselta, vilpittömältä sekä hauskalta.

Ilonpito tyssää kuitenkin nopeasti kun havahtuu siihen, että takavuosikymmenten pelit eivät päästä pelaajaansa yhtä helpolla kuin nykyaikaiset teokset. Vaikeusasteruuvi onkin ruuvattu hämmentävän tiukalle. Ajoitukset, loikkimisen tarkkuus sekä viholliset vaativat jatkuvasti varpaillaan olemista.

Tekijät ovat selvästi tunnistaneet haasteen aiheuttaman pulman, eikä retroilusta ole haluttu tehdä liian vaikeaa. Kokoelmaversio tarjoaa pelaajalle käyttöön läjän erilaisia avustuksia ja helpotuksia vapaasta tallentamisesta ajan kelaamiseen sekä huijauskoodien käyttöön. Jos teoksen haluaa kahlata läpi ilman stressiä, saa näistä tarvittavat helpotukset kyytipojaksi.

Jos teoksista voi jotakin suositella, on se MS-DOS-versio. Se vaikuttaisi olleen myös tekijöiden silmissä keskeisin tuotos, sillä kokoelmapaketin trophy-listaus nostaa sen suurimpaan valokeilaan. Kyseinen versio sisältää myös 120 lisättyä pelikenttää.

Paitsi että Rayman ansaitsee huomiota jo itsessään, on tarjolla myös historiallista lisäarvoa. Rayman: 30th Anniversary Edition mahduttaa sisäänsä ennen näkkemättömän SNES-prototyypin, joka ei niinkään juhli sisällön määrällä vaan ennen kaikkea pelinkehitystä avaavalla näkökulmallaan. Sen sisältö on loikittu nopeasti läpi eikä sillä ole kummoista pelillistä arvoa, mutta testivedoksen avulla näkee kuinka tekijät ovat aikanaan kokeilleet eri konsepti-ideoitaan.

Kun ohjaimen laskee viimein pöydälle, voi illanviettoa jatkaa vielä dokumenttisisällön parissa. Kokoelmaan on ympätty noin tunnin verran sisältöä koskien kehitysprosessia sekä muisteloita. Historiasta kiinnostuneet saavat siitä varmasti lisäarvoa.

Niin paljon kuin Rayman: 30th Anniversary Edition keskittyykin historian juhlistamiseen, potkii se samaan aikaan ikävällä tavalla nostalgikkoja nilkoille. Alkuperäisten teosten äänimaisemasta vastanneet Remi Gazelin kappaleet ovat saaneet tehdä syystä tai toisesta tilaa Christophe Héralin sävellyksille. Biiseissä ei ole sinänsä mitään isompaa vikaa, mutta eivät ne myöskään tunnu oikeilta. Lopputuloksena äänimaisema on melkein muttei ihan, ja sekös harmittaa. Samalla ratkaisu syö pahasti historiallista arvoa kokoelmalta, sillä tällaisenaan klassikkopelit eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi.

Onneksi visuaalinen puoli on kunnossa. Tyyli on raikkaalla ja sopivalla tavalla retromainen. Vaikka pikselintarkat loikinnat ja yllättäen niskaan iskevät viholliset vaativat alkuun lehmänhermoja, Raymania pelatessa on vaikea suivaantua. Kyseessä on haastavuudestaan huolimatta ehta hyvän mielen peli.

Se, onko Rayman: 30th Anniversary Edition rahan arvoinen, riippuu muutamastakin asiasta. Ensinnäkin pelin digiversio on puolet halvempi kuin fyysinen julkaisu, joten noin 20 euron hintalapulla varustettu ladattava pläjäys antaa enemmän syytä virneelle. Toinen kysymys koskee nostalgisuutta sekä retroarvoa. Siinä missä osa julkaisijoista yrittää myydä yhtä peliä viittä kertaa (köhköh, GTA V), Ubisoft myy yhtä teosta viitenä pelinä. Paketissa siis on rutkasti sisältöä, mutta harvassa lienevät ne, jotka kokevat saman seikkailun olevan näin monen läpipeluun arvoisia. Valtaosalle riittänee yksi, varsin haastava mutta yhtä kaikki nautinnollinen kerta.

Kannattaako Rayman: 30th Anniversary Edition pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Google Pixel 10 Pro - Pika-arvio

Google Pixel 10 Pro on puhelin, jollaista emme olisi vielä muutama vuosi sitten uskoneet näkevämme Googlelta. Se tuo monin tavoin mieleen parhaat iPhone-puhelimet, sillä kokonaisuus on erittäin käyttäjälähtöinen, hillitty sekä toimiva. Erinomainen kamera, hyödylliset toiminnot sekä hiottu käytettävyys ovat kehujen arvoisia.

Pixel 10 -perusmalli on hyvä puhelin, mutta Pixel 10 Pro tarjoaa monella tavalla enemmän. Siinä on teknisesti sekä toiminnallisesti enemmän kuin edullisemmassa pikkuveljessä.

Olemme käyttäneet edeltävää Pixel 9 Prota läpi vuoden, joten uusien toimintojen huomaaminen käy vaivattomasti. Se ei ehkä ole aivan yhtä muokattavissa oleva tai toimintolistaltaan kattava kuin Samsung Galaxy S25 Plus, mutta vastavuoroisesti sen ominaisuudet ovat hyödyllisiä ja toimivia.

Apple-leiristä tavattiin sanoa vielä muutama vuosi sitten, että sen toiminnot yksinkertaisesti toimivat. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, sillä Pixel 10 Pro tuntuu olevan monin tavoin enemmän arkea helpottava laite. Se väistää häiriöpuhelut, taltioi puheluiden muistiinpanot ja jopa kääntää kielen varsin toimivasti. Kaikki tämä toimii luvatulla tavalla, mikä on yksinkertaisesti vaikuttavaa.

Uusi Magic Cue -työkalu on parhaimmillaan käytännöllinen. Jos mainitset ravintolavarauksen viestissäsi, pieni ja huomaamaton ilmoitus mahdollistaa varauksen tekemisen. Mikäli viestissä kysytään ystäväsi puhelinnumeroa, Magic Cue tuo senkin ruudun reunaan näytille.

Parhaimmillaan Magic Cueta ei edes huomaa, mikä on parasta mitä AI-toiminnolta voi toivoa. Kaikki työ tapahtuu taustalla ilman isoa ilmoitusta tai tyrkyttämistä.

AI-toimintojen laajuus ja toimivuus on puhelinmarkkinoiden tämän hetken suurin kilpailu. Vaikka Apple, Samsung ja jopa Motorola lupailevat kuun taivaalta, Google tuntuu ottaneen väännössä niskalenkin. Erityisesti Magic Cue osoittaa etumatkan kilpailijoihin.

Pixel 10 Pro tarjoaa muutakin kuin vain kattavan ohjelmiston. Siinä on parasta teknologiaa mitä Pixel-perheessä on tähän mennessä nähty. Erityisesti näyttö ansaitsisi rutkasti enemmän huomiota kuin sille on toistaiseksi suunnattu, sillä kirkkaampi ja terävämpi kuva on ilo silmälle kaikissa olosuhteissa.

Myös valokuvat näyttävät erinomaisilta. Pixel 10 Pro sekä Pixel 10 Pro XL sisältävät identtiset kamerakokonaisuudet, ja näillä kummallakin napatut potretit osoittautuivat yksityiskohtaisemmaksi sekä värikkäämmäksi kuin mitä iPhone 16 Pro Maxilla sai napattua. Jopa yökuvaus kallistuu Googlen eduksi.

Mainittakoon myös magneetit! Pixel 10 Pro mahdollistaa magneettisella kiinnityksellä toimivian Pixelsnap-lisälaitteiden hyödyntämisen. Saimme testiin latausjalustan, jonka avulla puhelin pysyi paitsi näkyvillä mutta myös jatkuvasti virrassa. Myös Applen MagSafe-laturit toimivat suoraan Googlen puhelimella.

Kokonaisuutena Pixel 10 Pro tuntuu selvästi paremmalta kuin Pixel 10 -perusmalli. Vastavuoroisesti on syytä kehua Pixel 10 Pro XL:n isompaa näyttöä sekä nopeampaa lataustehoa. Seuraavaa mallia varten käännämme katseen ennen kaikkea suorituskykyyn sekä akkukestoon, jotka tuntuvat jäävän parhaiden puhelimien taistossa kilpailijoiden varjoon.

Google Pixel 10 Pro - Hinta ja saatavuus

• Alkaen 1 159 €
• Hillityt värivaihtoehdot

Google Pixel 10 Pron hintalappu lähtee Suomessa liikkeelle 1 159 eurosta. Tällöin laitteessa on 128 Gt tallennustilaa sekä 16 Gt RAM-muistia. Hintalappua saa nostettua tallennuskapasiteettia kasvattamalla, sillä muissa versioissa on tallennustilaa 256 Gt, 512 Gt tai teratavu. Tosin viimeksi mainittu koskee ainoastaan mustaa (Obsidian) värivaihtoehtoa.

Toisin kuin Pixel 10 Pro XL, Pro-perusmallissa on edullisimmillaan tosiaan vain 128 gigatavua tallennustilaa. Tämä loppuu nopeasti kesken erityisesti aktiivisesti kuvaavalla tai pelaavalla. Olisikin ollut toivottavaa, että edullisimmassa versiossa olisi edes 256 Gt tallennuskapasiteetti. Toisaalta teratavua tuskin tarvitsevat kuin ani harvat.

Pixel 10 Pro on kasvattanut RAM-muistin määrän perusmallin 12 gigasta nykyiseen 16 gigatavuun. Suorituskyvyllisesti ero on melko huomaamaton, mutta tulevaisuuden AI-toiminnot sekä pelit saattavat hyvinkin ottaa ilon irti tästä erosta.

Vaikka uusi Pixel-mallisto näyttää hyvältä, takavuosien värejä pursunneet Pixel-laitteet olivat eittämättä piristävä säväys puhelinmarkkinoille. Pixel 10 Pron tapauksessa tarjolla olevat värit ovat harmaa (Moonstone), vaaleanvihreä (Jade), valkoinen (Porcelain) sekä musta (Obsidian).

Kokonaisuutena Pixel 10 Pro on hinnaltaan varsin kilpailukykyinen, sillä siinä on käytännössä kaikki Googlen parhaat ominaisuudet latausnopeutta lukuun ottamatta. Hinta on kutakuinkin sama kuin iPhone 16 Prolla, kun taas Samsung Galaxy S25 Edge ja Galaxy Z Flip 7 ovat selvästi tyyriimpiä.

• Arvosana hinnasta: 4 / 5

Google Pixel 10 Pro - tekniset tiedot

Pixel 9 Pro uudisti Pixel-puhelimien muotoilun viime vuonna, joten emme odottaneet tältä vuodelta kovinkaan suurta loikkausta eteenpäin. Sen sijaan muutokset koskevatkin Pixelsnap-tukea sekä uudempaa suoritinta.

Google Pixel 10 Pro - Muotoilu

• Lähes identtinen Pixel 10:n kanssa
• Yksinkertainen on kaunista

Google Pixel 10 Pro on hiottu ja laadukkaalta tuntuva älypuhelin. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä Googlen mallisto tuntuu ottaneen joka vuosi askeleita parempaan suuntaan. Tällä kertaa eri komponenttien väliset saumat ovat entistäkin tiiviimpiä.

Myyntipakettiin sisältyy suojakuori, joka täsmää puhelimen väritykseen. Mikäli käytössä on ollut Google Pixel 9, sopii senkin suojus Pixel 10 Prohon ongelmitta. Onkin mukava nähdä, ettei laitteen mittoja ole muutettu vain muuttamisen (sekä uusien lisävarusteiden myymisen) vuoksi.

Pixel 10 Pro tuntuu hyvin maltilliselta puhelimelta. Siinä on perinteiset äänenvoimakkuussäätimet sekä Google Geminin tai kameran käynnistävä painike. Sen sijaan esimerkiksi Applen leiristä tuttua Toiminto-näppäintä tai muutakaan erikoisratkaisua ei ole mukana. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, lienee puhtaasti makuasia. Joka tapauksessa Pixel-puhelimet tuntuvat julistavan yksinkertaisuuden ilosanomaa, kun taas uudet iPhone-luurit vaativat jo opettelua. Niin ne ajat muuttuvat.

On Pixel 10 Prossa silti oma erikoisuutensa: lämpötilasensori. Sen käytännöllisyys ja hyödyllisyys on tosin niin kyseenalainen, ettei sitä tarvitse käytännössä missään olosuhteissa. Kaiken kukkuraksi testasimme sitä lämmittämällä ensin uunin haluttuun kuumuuteen, mutta tästä huolimatta Pixel 10 Pro ei saanut mittausta kertaakaan oikein. Ei siis kannata laskea ainakaan ruuanlaittoa sen varaan.

Tulevaisuudessa olisi kuitenkin mukava nähdä erillinen painike valokuvaamista varten. Sen ei tarvitsisi olla muuta kuin fyysinen painike, sillä Applen Kamerasäädin osoittaa monimutkaisen olevan vain ärsyttävä.

• Arvosana muotoilusta: 4 / 5

Google Pixel 10 Pro - Näyttö

• Erinomainen näyttö on terävä ja kirkas
• Jopa terävämpi kuva kuin Pixel 10 Pro XL:ssä

Pixel 10 Pron näyttöä ei voi kehua liikaa. Se täyttää kaikki odotukset ja vaatimukset vaivatta. Katsoitpa videoita, viihdytit itseäsi pelihetkellä tai selasit sosiaalista mediaa, ruutu vastaa haasteeseen täydellisesti.

Tästä huolimatta pidämme Pixel 10 Pro XL.n näytöstä hieman enemmän, sillä se tarjoaa kokonsa ansiosta omat hyötynsä. Toisaalta Pixel 10 Pron ruutu on aavistuksen tarkempi, sillä pikselitiheys on napsun korkeampi. Käytännössä tätä ei kuitenkaan huomaa.

Pixel 10 Pro suoriutui Future Labsin testeistä rallatellen. Google väittää näytön maksimikirkkauden olevan 3 300 nitiä, kun taas Samsungin leirissä maksimi on 2 600 ja Applella 2 000 nitiä. Näistä mikään ei kuitenkaan vastaa tosilukemaa. Viimeisimmässä testissämme Pixel 10 Pro mittautti 2 500 nitiä, kun taas Galaxy S25 Ultran kohdalla lukema pysähtyi 1 900 nitiin. Applen iPhone 16 Pro jäi lippulaivamallien hännänhuipuksi 1 500 nitillä.

Vaikka lukemissa on siis myyntimiehen lisää, Pixel 10 Pro yltää kolmikon välisessä sapeleiden kalistelussa ykköseksi.

• Arvosana näytöstä: 5 / 5

Google Pixel 10 Pro - Ohjelmisto

• Hyödyllisiä ja uniikkeja AI-toimintoja
• Magic Cue on käyttäjästä riippuen hitti tai huti

Pixel 10 Pro tarjoaa hiotun ja tyylikkään käyttöjärjestelmän. Käyttöönotto on sutjakkaa eikä yhdenkään toiminnon kanssa ilmene vaikeuksia. Google tuntuukin parantaneen kokonaisuutta hienovaraisesti jokaisen Android-päivityksen myötä. Uudistukset vaikuttavat esimerkiksi vuorokauden edetessä vaihtuviin sovellusikonien värimaailmoihin.

Uusin AI-toimintojen johtotähti on Magic Cue, joka tarjoaa näppärää lisätietoa Googlen eri sovelluksien kautta kerättynä. Se lukee viestisi, sähköpostisi, kalenteritietosi sekä muut haluamasi tiedot. Tämän jälkeen Magic Cue osaa antaa käyttöösi tietoja ilman erillistä hakemista. Nämä tiedot avautuvat yhdellä painalluksella, jonka voi tehdä tai olla tekemättä.

Magic Cue toimii suoraan puhelimesta, joten se ei jaa mitään tietoja ulkopuolisille tahoille. Vaikka kerätty data tulee Gmailista sekä muista sovelluksista, prosessointi suoritetaan puhelimen toimesta. Tämä tarkoittaa pienempää virrankulutusta, olematonta tiedonsiirtoa sekä tietenkin parempaa yksityisyyttä.

Kunpa tämä vain toimisi luvatulla varmuudella. Ajoittain Magic Cue ei löytänyt esimerkiksi hotellivarausta, mikä olisi ollut varsin tärkeää tulevaa reissua silmällä pitäen. Ongelmana oli, että Magic Cuen mielestä tämä varaus oli jo vanhentunut, sillä se etsii Gmailista tietoja vain suunnilleen kuukauden takaa.

Onko kyseessä mullistava työkalu? Se on toisaalta yksi käytännöllisimmistä tavoista lisätä AI-toiminnot puhelimeen sekä arkeen, eikä sitä parhaimmillaan edes tajua tekoälypohjaiseksi. Kaikki tapahtuu taustalla hiljaisesti ja huomaamatta, mikä on erittäin iso askel oikeaan suuntaan. Onkin kiva nähdä mitä kehitysaskeleita Magic Cuen kanssa tulevaisuudessa otetaan.

Pixel 10 Pro sekä Pixel 10 Pro XL tarjoavat myös muita AI-toimintoja, joita perusmalleissa ei nähdä. Näiden joukosta esiin nousee ennen kaikkea puheluntunnistus, joka vastaa puolestasi tuntemattomista numeroista tuleviin yhteydenottoihin. Lisäksi Pixel 10 Pro litteroi puheluista muistiinpanot, mikä on erityisesti työkäytössä iso plussa. Asiasta kerrotaan jokaiselle osallistujalle, joten tämä ei tule kenellekään yllätyksenä.

Google Pixel 10 Pro on pullollaan toimintoja, jotka eivät onneksi tule samalla tavalla tielle ja häiriöksi kuin esimerkiksi parhaiden Samsung-puhelimien tapauksessa. Googlen työkalut ovat pääasiassa näppäriä, käytännöllisiä ja huomaamattomia. Kun asiat toimivat, niistä ei tarvitse tehdä sen isompaa numeroa.

• Arvosana ohjelmistosta: 5 / 5

Google Pixel 10 Pro - Kamera

• Kuvat pääasiassa parempia kuin iPhone 16 Prolla
• Uudet AI-työkalut ovat kiinnostavia, mutta niissä on omat ongelmansa

Google Pixel 10 Pro sisältää entistä parempia ja laadukkaampia kameratoimintoja, jotka tekevät puhelimesta yhden tämän hetken parhaista kamerapuhelimista. Kun vertailukohdaksi otti iPhone 16 Pron, Googlen kännykän nappaamat kuvat olivat pääsääntöisesti yksityiskohtaisempia ja värikkäämpiä kuin parhaalla iPhonella.

Hämärissä olosuhteissa napatuissa kuvissa taisto ei ollut edes tiukka. Pixelillä ikuistetut hetket olivat selvästi laadukkaampia, terävämpiä, värikkäämpiä sekä ylipäätään selkeämpiä.

Pixel 10 Prossa on 5x optinen zoom, minkä lisäksi AI-toiminnot mahdollistavat vielä paljon kauemmaksikin zoomaamisen. Jos käytössä on 12 megapikselin tarkkuus, Pixel 10 Pro yltää peräti 100x digitaaliseen zoomiin. Se on kuitenkin laadullisesti ja toiminnallisesti hyvin epäkäytännöllinen, eikä kuvanvakain pysty ottamaan tällöin terävää kuvaa.

Zoomatessa kuvat ovat selkeämpiä ja niissä on ylipäätään vähemmän häiriötä kuin iPhone 16 Prolla. Tämä koskee niin optista 5x zoomia sekä digitaalista 25x zoomia.

Ajoittain kuvaprosessointi meni turhankin pitkälle, jolloin hyvältä vaikuttaneet otokset saattavat muuttua turhankin käsitellyiksi. Tästä huolimatta suurin osa kuvista oli mielestämme parempia ja vaikuttavampia Pixelillä ottaessa kuin iPhone- tai Galaxy-verrokeilla.

Mukana on uusi Camera Coach -toiminto, jolla tekoäly analysoi kuvan ja tarjoaa vinkkejä sen parantamiseksi. Yleensä neuvot auttavat erityisesti otoksen rajaamiseen, mikä on tietenkin iso plussa.

Google on myös parantanut Kuvat-sovelluksen kuvanmuokkaustyökaluja. Otoksia ei tarvitse räplätä käsipelillä, vaan muokkauksia voi pyytää tekoälyltä tekstimuodossa. Voit esimerkiksi kirjoittaa AI:lle "poista ohikulkija kuvasta" tai "tee taivaan värimaailmasta dramaattisempi", minkä jälkeen tekoäly tekee parhaansa toiveen täyttämiseksi. Testiemme perusteella AI onnistui tehtävässään noin kaksi kertaa kolmesta.

Kokonaisuutena kuvaeditointi on laadukasta, mutta pienistä muokkauksista suoriutunee itse tekemällä nopeammin. AI:n odottelu ja viive on nimittäin pidempi kuin olisi soveliasta.

• Arvosana kamerasta: 5 / 5

Google Pixel 10 Pro - Esimerkkikuvia

Google Pixel 10 Pro - Suorituskyky

• Suorituskyky ei pärjää muille huippumalleille
• Suorituskyky ei päihitä edes Pixel 10 -perusmallia

Kuten Pixel-puhelimien kanssa on tullut valitettavan tutuksi, Pixel 10 Pro ei myöskään tarjoa kummoisia ihmetekoja suorituskyvyn saralla. Tensor G5 -suoritin on tehoiltaan vaatimaton, eikä tämä jää vaativammassa käytössä huomaamatta.

Peruskäytössä suorituskyky onneksi riittää. Kun puhelimella kahlaa valikkoja sekä käynnistelee sovelluksia, nopeus on kohdillaan.

Sen sijaan edistyneet kameratoiminnot saavat koneiston yskimään. Kun kameralla napsii 12 megapikselin otoksia, kaikki on kunnossa. Sen sijaan 50 MP tarkkuus sekä Top Shot -toiminto aiheuttavat jo selvää hidastelua.

Kun kuvan nappaa, seuraavaa otosta ei voi taltioida useampaan sekuntiin. Tämä on etenkin ratkaisevaa ja täydellistä kuvaa tavoittelevalle ikuisuudelta tuntuva aika.

Tämä ei ole suinkaan uusi asia, sillä sama ilmiö toistui Pixel 9 Prolla. Viime vuonna vastaavia ongelmia ilmeni vieläpä paljon useammin, joten Tensor G5 saattaa hyvinkin olla askel oikeaan suuntaan. Silti Googlen oma suoritin jää selvästi kilpailevien Android-valmistajien varjoon. On kuitenkin lähes noloa, että prosessori ei pysty suoriutumaan edes puhelimen kameran pyörittämisestä. Toivottavasti järjestelmäpiiri saa tulevaisuudessa runsaasti lisäpotkua, sillä muutoin Googlen on syytä katsoa Qualcommin tai MediaTekin suuntaan.

Omituisinta on, että Pixel 10 Pron suorituskyky jäi Benchmark-testeissä jopa Pixel 10 -perusmallin alapuolelle. Tämä hämmästyttää, sillä Pixel 10.ssä on 12 Gt RAM-muistia eli selvästi vähemmän kuin Pixel 10 Pron 16 Gt.

Geekbenck 6.3:n suoritintestissä sekä 3DMark Wild Life Extreme Unlimited -syynissä Pixel 10 nappasi paremmat pisteet kuin Pixel 10 Pro tai Pixel 10 Pro XL. Se, että halvempi puhelin pienemmän muistilla pystyy lippulaivamalleja parempaan, on yksinkertaisesti anteeksiantamatonta.

• Arvosana suorituskyvystä: 3 / 5

Google Pixel 10 Pro - Akkukesto

• Akkukesto ei vaaditulla tasolla
• Magneettinen lataus on hyvä, mutta se ei paikkaa ongelmia

Pixel 10 Pro selvisi testijakson aikana pääsääntöisesti koko vuorokauden ajan. Muutamaan otteeseen jouduimme kuitenkin latailemaan luuria illalla hetken aikaa, mutta tällöin olimme viihtyneet pitkän tovin videokuvauksen parissa.

Tämä on silti turhauttavaa, sillä Pixel 10 Pron akkukesto ei selvästikään ole parantunut edeltävästä Pixel 9 Prosta. Future Labsin testissä akkukestoa piisasi vartin verran aiempaa pidempään, mutta käytännössä tämä ei tarkoita minkäänlaista eroavaisuutta.

Jämähtäneisyys on sääli, sillä muut parhaat Android-puhelimet ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin. Niiden suurin valtti lienee Qualcomm Snapdragon 8 Elite -suoritin, minkä ansiosta Samsung Galaxy S25 sekä OnePlus 13 jaksavat tuntikausia edeltäjiään pidempään.

Qualcommin tekemät parannukset antavat syyn odottaa jokaiselta älypuhelimelta aiempaa enemmän. Tämän vuoksi Tensor G5:n suorituskyky sekä vaatimaton parannus akkukestoon on niin harmillinen isku vasten kasvoja. Ensi vuodelta on syytä odottaa rutkasti enemmän.

Langaton lataus auttaa onneksi jonkin verran. Kun käytössä on ollut aiemmin iPhone yhdessä monien MagSafe-lisälaitteiden kera, saa näistä kaiken ilon irti myös Pixel 10 Prolla.

Mikäli käytössäsi on useita langattomia latureita, voi niiden järkevällä sijoittelulla varmistaa akkukeston riittävyyden. Puhelimen olisi silti syytä jaksaa läpi päivän myös ilman useampaa varastoon hankittua laturia.

• Arvosana akkukestosta: 3 / 5

Kannattaako Google Pixel 10 Pro ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Split Fiction räjäyttää kertaheitolla yhteistyömoninpelien eli tuttavallisemmin co-op-genren pankin. Mikäli olet aiemmin kokeillut Hazelight Studiosin edeltäviä pelejä, tiedät pitkälti mitä alkuvuoden 2025 hittijulkaisulta voi odottaa. Teos yhdistää saumattomalla ja hämmentävän upealla tavalla tasoloikintaa, pulmanratkontaa, toiminta-seikkailua, roolipelaamista sekä kilvanajoa paketiksi, joka tuntuu kaikesta tästä huolimatta hallitulta kokonaisuudelta.

Hazelight Studios osoittaa uutuusteoksellaan kuuluvansa suurimpien ja innovatiivisimpien pelistudioiden joukkoon. Jos tarjolla on pelikaveri, ei Split Fictionin ohittamista kannata edes harkita.

Tarina vie pelaajat kahden mielikuvituksellisen kirjailijan saappaisiin, jotka joutuvat sukeltamaan omien sci-fi- ja fantasialuomustensa syövereihin. Ympäristöt tarjoavat huikeita mahdollisuuksia tekijöille. Fiilis eroaa merkittävästi A Way Outin kahden linnakundin vankilapaosta sekä lastenleluista ammentaneesta It Takes Two -edeltäjästä. Hazelight Studios on erikoistunut yhteistyömoninpeleihin, ja se osaaminen todella näkyy.

Split Fictionissa pääsee pelaamaan joko päättäväisen sci-fi-fanaatikko Mio Hudson (äänen Kaja Chan) tai empaattisen fantasiahörhö Zoe Fosterin (Elsie Bennett) saappaissa. Kummallakin hahmolla on omat erikoistaitonsa. Esimerkiksi Mio voi liukua lohikäärmeellään, kun taas Zoe hyödyntää lohharin häntää esteiden ylittämiseen.

Mio on kyvyiltään hieman mielenkiintoisempi, mutta kummankaan kohdalla ei tunnu jäävänsä merkittävästi toisen varjoon. Molempien sankarien kokeileminen palkitsee eniten, sillä näin pääsee hyödyntämään kummankin erikoiskykyjä.

Pahiksen asemassa on Radar Publishing -yrityksen toimitusjohtaja, joka pyrkii varastamaan kirjailijakaksikon ideat. Ennen kuin rötösherran kimppuun pääsee, on nujerrettava yhdessä pelikaverin kanssa useita erilaisia pomotaistoja. Vastaan asettuvat muun muassa tekoälyrobotti, ilkeä kissa sekä myyttinen lohikäärme. Jokainen taisto eroaa mukavasti muista, sillä onnistunut eteneminen vaatii erilaisia niksejä sekä toimia. Ajoitetut hypyt, muodonmuutokset sekä väistämiset opitaan matkan varrella yhdessä muiden kykyjen kanssa, joten eteneminen pysyy jatkuvasti luonnollisena ja alati vaikeutuvana.

Monta maailmaa, yksi peli

Vaikka Split Fiction loikkii jatkuvasti sci-fi- ja fantasiamaailmojen välillä, kumpikaan ei tunnu varastavan liiaksi huomiota tai ylipäätään valokeilaa. Kummallakin saralla tarjotaan upeita yksityiskohtia sekä hienoja ideoita. Toki osa kunniasta kuuluu varmasti aiempaa isommalle budjetille, sillä peli on edeltäjiään hiotumpi ja laajempi. Samalla Hazelight Studios tuntuu entistä enemmän isolta pelijulkaisuilta kuin niinkään sympaattiselta indiepoppoolta.

Tätä charmia ei ole silti kokonaan hukattu, sillä kokonaisuudesta huokuu voimakkaasti tekijöiden intohimo ja rakkaus luomustaan kohti. Erityisesti päätöshetkillä on vaikea olla herkistymättä. Tähän eivät isoimmat AAA-teokset pysty.

Yksi Hazelightin vahvuuksista on tiimin kyky hyödyntää ja kunnioittaa ikonisia mekaniikkoja, populäärikulttuurin viittauksia sekä ylipäätään easter egg -silmäniskuja. Hetkittäin esimerkiksi juostaan seiniä pitkin ja viskotaan köysiä kuin Star Wars: Jedi Survivorissa konsanaan.

Välillä taasen siirrytään Limbon kaltaisten sivusta kuvattujen mustavalkoisten loikintojen puolelle. Nämä hetket tuovat mieleen lämpimiä nostalgiafiiliksiä Mega Man- ja Sonic-peleistä. Suomalaisittain on myös nostettava mobiilipeliklassikko Snaken henkeä kunnioittava kohtaus. Vaikka viihtyminen ei vaadi viittauksien tuntemista, niiden hoksaaminen palkitsee kahta kauheammin.

Huomasimme pelatessa keskittyvämme turhankin paljon siihen, mihin kohtauksessa viitattiin. Osa tilanteista on selkeästi alleviivatumpia kuin toiset, kun taas välillä silmäniskut menevät sutjakasti ohitse. Skaala on joka tapauksessa valtaisa, sillä mukana on kaikkea Sailor Moonista Yön ritariin ja Portalista Mission Impossibleen. Lienee turvallista olettaa, että tekijät ovat nauttineet viittausten luomisesta yhtä paljon kuin pelaajat niiden bongaamisesta.

Parasta antia on kaikesta huolimatta teoksen multiverse-teemasta ammentava päätös. Tämä räjäyttää tajunnan ja osoittaa täydellisellä tavalla Hazelight Studiosin kyvykkyyden. Vastaavaa ei ole tullut vuosikymmenten pelihistorian aikana vastaan, enkä odota moisen olevan horisontissa odottamassakaan.

Yhdessä paremmin

Split Fiction soveltuu todella laajalle yleisölle, eikä se vaadi pitkällistä pelikokemusta ollakseen nautinnollinen seikkailu. Kokonaisuus tuntuu jopa peliltä, joka voi tuoda kokonaan uusia ihmisiä peliharrastuksen pariin. Tämä ei ole studion huomioiden yllättävää, sillä It Takes Two ylsi samaan urotekoon jo aiemmin.

Kokonaisuutena Split Fiction on mestariteos, jonka parissa on mahdotonta olla viihtymättä. Se yhdistää monipuolisia elementtejä sekä mekaniikkoja tavalla, jota ei usein näe. Tässä on kiistaton kärkihevonen vuoden 2025 parhaan pelin tittelin saajaksi.

Kannattaako Split Fiction pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Hazelight Studios on lisännyt teokseensa monia saavutettavuutta parantavia ominaisuuksia. Välitallennuspisteiden asettelu on varsin anteliasta. Lisäksi näppäimien toimintoja voi muokata ja yhdistellä, kameraa avustaa sekä vihollisten aiheuttamaa vahinkoa vähentää. Valitettavasti tekstityksen kokoa ei voi säätää, mutta taustavärityksen muuttamisella saa helpotettua lukemista.

Ääninäyttely on suoritettu seitsemällä eri kielellä, mutta ensimmäinen kotimaisemme ei valitettavasti ole mukana. Vaikka tekstitys on yhdeksällä eri kielellä, tässäkään tapauksessa suomenkieltä ei ole tarjolla.

Teoksen ikäraja on Suomessa K16, mutta muualla maailmassa suosituksena on K13. Käytännössä Split Fiction sopii siis varsin laajalle pelaajayleisölle.

Näin arvostelimme

Pelasimme Split Fictionia PS5 Pro -konsolilla noin 19 tunnin ajan, minkä aikana teoksen sai pelattua läpi muttei platinoitua. Mikäli saavutuksista on kiinnostunut, täytyy seikkailun aikana olla hyvinkin varovainen jottei pyttyjä mene ohi tutkan. Tarkkaan nuohoava sekä kaikki sivutehtävät läpäisevä saa herkästi kulumaan teoksen parissa vielä meidän taivaltammekin pidemmän ajan.

OnePlus 13 - Pika-arvio

OnePlus 13 on hillitty ja kaunis puhelin tavalla, jota valmistajalta on totuttu näkemään. Kokonaisuus kuitenkin parantaa monella osa-alueella, joista kenties merkittävin on kestävyys. IP69-luokiteltu puhelin kestää arjen tapaturmia, mutta samalla laite huokuu edistyksellisyyttä ja kiinnostavuutta. Kun huomioi neljän vuoden päivityslupauksen, voi puhelimelta odottaa urotekoja tulevien vuosien aikana.

Ennen kuin lähdemme puusta pidemmälle, todetaan olennaisin asia: OnePlus 13 on kehujen ja suositusten arvoinen. Se on oppikirjamainen osoitus juuri siitä, miksi valmistaja on Suomessa niin menestynyt parhaillan OnePlus-puhelimillaan.

Arvostelujakson aikana puhelin keräsi useita kiinnostuneita katseita. Sinänsä kyse ei ole poikkeuksellisesta asiasta, mutta tavallisesti tämä juontaa juurensa poikkeavuuteen tai johonkin rohkeaan yksityiskohtaan. OnePlus 13 on hillitty ja arvokas – ja juuri siksi niin houkutteleva.

OnePlus tunnetaan historiansa aikana erityisesti "lippulaivapuhelinten tappajana". Puheille on katetta, sillä valmistajan huippumalli on selvästi edullisempi kuin parhaat Samsung-puhelimet tai parhaat iPhonet. Laitetta myydään edullisimmillaan alle tonnilla, eikä lisämuisti ja -tallennustilakaan nosta hintaa kuin hiukan. Kummassakin tapauksessa pääsee käsiksi upeaan näyttöön, loistavaan suorituskykyyn, vakuuttavaan kameraan ja langattomaan lataukseen.

Monien huomio kiinnittyy erityisesti Qualcomm Snapdragon 8 Elite -suorittimeen. Siltä odotetaan ihmetehoja. Se myös pystyy ihmetekoihin.

OnePlus korostaa uutuuspuhelimensa tarjoavan markkinoiden parhaan näytön. Väite perustuu DisplayMaten testeihin, jotka tuntuvat arkikäytössä uskottavilta. On myös mahdotonta sivuuttaa valtavaa akkua sekä vikkelää latausnopeutta.

OnePlus 13 tarjoaa väkevän kamerakokonaisuuden, joka ansaitsee huomion parasta kamerapuhelinta etsivien tutkassa. Yksityiskohtaisuus sekä kuvaprosessointi tuottavat hienoja lopputuloksia jopa hankalissa olosuhteissa.

OnePlus on paikannut monia takavuosina vaivanneita ongelmakohtia. IP69-luokituksen rinnalla nähdään langaton lataus. Puhelimessa on niin sanottu SuperVOOC-tuki, joka mahdollistaa enintään 50 W langattoman latauksen. Ero kilpailijoihin on merkittävä.

Kokonaisuudesta on todella vaikea keksiä mitään moitittavaa tai edes napistavaa. AI-toimintojen määrä ei täysin yllä kilpailijoiden tasolle, mutta eipä niitä huomannut tarvitsevansakaan.

Jos etsit uutta Android-puhelinta, on OnePlus 13 loistava valinta. Poikkeuksellinen akkukesto, väkivahva suorituskyky sekä miellyttävä käyttökokemus tarjoavat rahalle loistavan vastineen. Ostohetkellä kannattaa tosin hankkia myös suojakotelo, jotta MagSafe-ominaisuuksista saa ilon irti.

OnePlus 13 - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 999 € (12/256 Gt)
• 1 149 € (16/512 Gt)

OnePlus 13 on aavistuksen edeltäjäänsä kalliimpi. Samalla se on tyyris, vaikkakin kilpailevien valmistajien lippulaivamallit seilaavat vieläkin arvokkaammilla vesillä. Täten valmistajan tarjoama hinta-laatusuhde on erinomainen, kun huomioi kameran, näytön ja akun vetävän vertoja iPhone 16 Pro Maxille sekä Samsung Galaxy S24 Ultralle. Silti hintalappu on lähempänä perusmalleja Samsung Galaxy S24 ja iPhone 16.

OnePlus 13 julkaistiin Suomessa 7. tammikuuta 2025. Puhelin on saatavissa kahtena eri versiona. 999 euroa maksava edullisempi versio tarjoaa 12 Gt muistia ja 256 Gt tallennustilaa, kun taas hintavampi 1 149 euroa kustantava versio nostaa määrät 16 ja 512 gigatavuun.

Väritysten osalta on syytä mainita, että 12/256 Gt -versio on saatavissa ainoastaan mustana. Sen sijaan edistyneempi variantti kaupataan mustana, valkoisena ja sinisenä. Näistä viimeisin on tosin Elisan yksinoikeus.

• Arvosana hinnasta: 4/5

OnePlus 13 - Tekniset tiedot

OnePlus 13 on markkinoiden ensimmäinen suurelle yleisölle tarkoitettu puhelin, joka hyödyntää Qualcomm Snapdragon 8 Elite -suoritinta. Piiri on mainospuheidensa veroinen, sillä se päihittää nopeudellaan edeltäjänsä ohella iPhone 16 Prosta tutun A18 Pro -järjestelmäpiirin.

"Eikä tässä vielä kaikki", kuten televisiossa tavattiin aikanaan sanoa. OnePlus kertoo puhelimen näytön olevan väriavaruudeltaan sekä teknologialtaan markkinoiden parhaimmistoa. Muisti ja RAM taasen noudattelevat odotettua linjaa, joilla AI-toiminnot sekä eri sovellukset ja käyttötarpeet tulevat huomioiduksi.

Kaikesta huolimatta isoin myyntivaltti on silti 6 000 mAh akku. Vastaavaa kapasiteettia ei ole aiemmin tämän kaliiberin puhelimissa nähty, sillä se on ollut tyypillistä enintään pelipuhelimille. Ja kun akku sekä suoritin ovat tällä tasolla, on Samsungilla, Applella ja Googlella todellinen työmaa riman ylittämisessä.

OnePlus 13 - Muotoilu

• Latauskotelot mahdollistavat MagSafe-lisälaitteiden käytön

Olen pitänyt OnePlussan muotoilusta jo pitkään, mutta aivan puhtaita papereita ei ole voinut valmistajalle antaa. Aiempien vuosien lippulaivamallien kestävyys on nimittäin herättänyt kysymyksiä, sillä niillä ei ole ollut lainkaan IP-luokitusta vesi- ja pölytiiviydestä. Kilpailijat ovat olleet tällä saralla kaukana edellä aina Samsung Galaxy S7:sta lähtien. Nyt puntit ovat kuitenkin tasan.

OnePlus 13 on nimittäin erittäin kestävä. Markkinoilla vakiintunut IP68-luokitus tarkoittaa puhelimen kestävän metrin syvyydessä jopa puolen tunnin ajan, minkä lisäksi pölyhiukkaset eivät tee laitteelle hallaa. OnePlus pistää tästä vielä napsun paremmaksi, sillä vuoden 2025 lippulaivamallissa on IP69-luokitus.

Käytännössä OnePlus 13 kestää jopa pyykinpesu- ja astianpesukoneessa pesettämisen. Tätä tuskin kukaan ottaa tarkoituksellisesti testiin, mutta arkisen hälinän keskellä voi tapahtua vahinkoja.

Sen sijaan suolavesi aiheuttaa ongelmia. Tämä on kuitenkin tyypillistä, joten lisäturvaa haikailevien kannattaa suunnata katseet suosiolla parhaisiin kestäviin puhelimiin.

Kokonaisuus on kestävyyden ohella myös tyylikäs. Vaikka viimevuotisen OnePlus 12:n silmiä hivellyt vihreä väritys olisi ollut kiva nähdä tälläkin kertaa, on valikoima yhä kattava. Saimme Suomessa testiin puhelimen mustan version, kun taas brittitoimittajamme pääsi käsiksi siniseen (Midnight Ocean) versioon.

Valitsipa kumman version tahansa, OnePlus 13 näyttää upealta ja arvokkaalta. Musta sävy on varsin hillitty, mutta samalla selustan pinta näyttää yksityiskohtaiselta ja sitä haluaa tutkailla tarkemmin. Pieni kiiltopinta viimeistelee kokonaisuuden.

Selustan pyöreä kameralohko tuntuu vaikuttavalta sekä tarkoituksenmukaiselta. Siinä missä kilpailijat ovat siirtyneet jokaiselle linssille erikseen luotuun kohoumaan, Hasselbladin kanssa yhteistyössä valmistettu lohko kiinnittää katseen hillityllä arvokkuudellaan. Vaikka se on hieman vasemmassa sivussa, pitää se silti puhelimen tasapainossa pöytäpinnalle asettaessa.

Vasemmassa reunassa on OnePlussalle perinteinen tilasäädin. Paitsi että siinä on miellyttävä tuntuma, puhelimen tärinää hyödyntävä haptinen palaute vielä alleviivaa tilan muutoksesta.

OnePlus tuo myyntiin erilliset suojakotelon, joissa on magneettia hyödyntävä MagSafe-tuki. Niiden avulla puhelimen saa kytkettyä langatonta yhteyttä hyödyntäviin lisälaitteisiin. Emme päässeet tätä Suomessa testaamaan, mutta brittitoimituksen Philip huomasi myös iPhonen lisälaitteiden toimivan sujuvasti yhteen.

• Arvosana muotoilusta: 5/5

OnePlus 13 - Näyttö

OnePlus on nostanut markkinointipuheissaan esiin DisplayMaten mittaukset, joissa OnePlus 13 nappasi toistaiseksi parhaan arvosanan A++. Testikäyttömme kertoo samaa kieltä, sillä Future Labsin syynissä väriavaruus veti pidemmän korren kuin iPhone 16 Pro Max tai Samsung Galaxy S24 Ultra. Tosin viimeksi mainittu Android-lippulaivamalli ylsi vielä parempaan, kun asetuksista kytki päälle erillisen värimaailmaa korostavan Vivid-kuvatilan.

OnePlus hehkuttaa puhelimensa yltävän jopa 4 500 nitin maksimikirkkauteen. Käytännössä tämä on vain markkinointikikka, sillä todellisuudessa sitä ei tarvitse tai pääse kokemaan. Silmämääräisesti kirkkaus ei aivan päihitä iPhone- ja Galaxy-puhelinten HDR-tilaa, mutta tästä huolimatta käyttö on todella selkeää ja sujuvaa jopa suorassa auringonpaisteessa.

Näytön sormenjälkitunnistin toimi nopeasti koko testijakson ajan. Siinä missä monessa aiemmassa sekä kilpailevassa mallissa on joutunut ajoittain asettamaan sormen ruudulle useampaankin otteeseen ennen tunnistimen reagointia, OnePlus 13 suoriutuu tehtävästään moitteitta.

Näyttöä ympäröivät kaareutuvat pinnat tuntuvat myös miellyttäviltä. Kokonaisuutena puhelinta on miellyttävä ja helppo pitää kädessä kaikissa tilanteissa. OnePlus 13 tuntuu kädessä yksinkertaisesti laadukkaalta.

• Arvosana näytöstä: 5/5

OnePlus 13 - Ohjelmisto

• Upea ja ominaisuuksiltaan sopusuntainen Android
• Ei yhtä paljon AI-toimintoja kuin Googlen ja Applen puhelimissa

OnePlussan hyödyntämä Oxygen OS 15 -ohjelmisto on parhaimmillaan erinomainen. Sen värikkyys tekee kokonaisuudesta houkuttelevan ja persoonallisen, mutta samalla suunnittelussa on käytetty sopivaa maltillisuutta. Ilmoitukset, sovellusvalikot sekä muut toiminnot ovat näppärästi saatavissa ja helposti käytettävissä. Kokonaisuus tuntuu hyvältä ratkaisulta liian monimutkaisen Samsungin OneUI:n sekä turhankin simppelin Googlen ohjelmiston välimaastossa.

Eittämättä OnePlus tuntuu omaksuneen hieman turhankin paljon temppuja Applen kikkakirjasta. Näytön yläosassa on Dynamic Islandia hävyttömästi kopioiva osio. Toisin kuin Applella, saareke liikkuu näytön mukana ruudun vaihtaessa pystyasennosta vaakatilaan.

Toiminto on hyvä ja jopa ihan hyödyllinen lisä. Esimerkiksi Spotifyä kuunteleva näkee siinä kappaleen kuvituskuvan. Kun osiota painaa, aukeaa ruudulle isompi ikkuna musiikkitoiston hallintaan. Se ei yritä varastaa huomiota, vaan keskittyy ainoastaan tarjoamaan käyttökokemukseen hieman käytännöllistä helppoutta. Sama koskee mukana yhä olevaa Zen Space -tilaa, jonka aikana puhelinta ei yksinkertaisesti saa auki. Joskus pakko on paras tapa pitää keskittyminen oikeissa asioissa.

Parannettavaakin toki on. OnePlus kertoo puhelimen mahdollistavan tiedonsiirron iPhoneen pelkällä kosketuksella. Käytännössä ehkä, kunhan Applen luuria käyttävä on ensin ladannut erillisen sovelluksen ja läpikäynyt tarvittavat asetukset. Monesti lieneekin helpompi käyttää yhä sähköpostia tai WhatsAppia.

Mikäli AI-toiminnot ovat ostopäätöstä tehdessä keskiössä, ei OnePlus 13 välttämättä houkuttele samassa määrin kuin Samsungin, Googlen ja Applen puhelimet. Mukana on toki monia perinteisiä toimintoja Google Geministä ja Circle to Searchista lähtien, mutta Google pitää edelleen monia jippoja omana yksinoikeutenaan.

Puhelimessa on lisäksi hiukan turhankin paljon esiasennettuja sovelluksia. Tarjolla on Clone Phone- sekä Zen Space -sovellukset, jotka kuuluisivat ennemmin suoraan asetusvalikkoon. Niin ikään OnePlus Community voisi hyvin olla erikseen ladattava lisä siitä kiinnostuneille. Mukana on myös joitakin turhia tuplia, kuten Googlen Kuvat sekä OnePlussan Valokuvat.

• Arvosana ohjelmistosta: 4/5

OnePlus 13 - Kamera

• Erinomainen kamerakokonaisuus pärjää auringonpaisteessa ja hämärässä
• Rutkasti automaattista kuvankäsittelyä

OnePlus 13 hyödyntää kolmea 50 MP kameraa. Megapikselit voi kuitenkin unohtaa, sillä painopiste on ennen kaikkea kennon koossa. Puhelimen pääkamera on sama kuin edeltäjässä. Sinänsä iPhone 16 Pro ja Samsung Galaxy S24 Ultra sisältävät aavistuksen kookkaamman kennon, mutta ero on todella minimaalinen.

Kamerakokonaisuus nousee tämän hetken parhaiden kamerapuhelimien joukkoon. Painopiste ei ole niinkään laajassa kameravalikoimassa vaan ennen kaikkea automaattisessa kuvankäsittelyssä sekä kuvaprosessoinnissa.

Otoksissa on miellyttävää luonnollisuutta. Napsitut kuvat eivät ole Samsungille tyypillisesti ylisaturoituneita, vaan taltioidut hetket näyttävät luonnollisilta ja realistisilta. Tylsiksi niitä ei voi silti sanoa.

Edistyksellisyys näkyy zoomatessa sekä vauhdikkaita hetkiä taltioidessa. Vaikka taustalla on rutkasti kuvaprosessointia, 3x zoomilla napatut kuvat ovat kilpailevia luureja tarkempia. Vertailussa huomasimme OnePlussan pärjäävän paremmin, sillä iPhonella otoksiin jäi rakeisuutta ja Galaxyillä puolestaan hieman epätarkkuutta. OnePlus 13 taltioi kuvat yksityiskohtaisesti ja terävästi jopa valaistuksen vähetessä.

Se, pitääkö enemmän OnePlussan kamerasta vai jostain kilpailijasta, on puhtaasti makuasia. Toimituksessamme osa liputtaa edelleen iPhonen hieman maltillisempien kuvien suuntaan, kun taas monelle OnePlussan tasapainottelu realistisuuden ja värikkyyden välillä kolahtaa enemmän. Se on kuitenkin selvää, ettei laadukasta kamerapuhelinta etsivä varmasti joudu pettymään OnePlus 13:n kanssa.

• Arvosana kamerasta: 4/5

OnePlus 13 - Esimerkkikuvia

OnePlus 13 - Suorituskyky

• Huippunopea puhelin
• Android needs software to justify performance gains, besides AI

OnePlus 13 osoittautui Future Labs -testeissämme markkinoiden nopeimmaksi puhelimeksi. Se päihittää iPhone 16 Pro Maxin moniydintestissä sekä graafisessa suorituskyvyssä jopa yllättävän selvästi. Galaxy S24 Ultra jäi ajoittain täysin jalkoihin.

Labratestit ovat tietenkin mielenkiintoisia, mutta arkikäyttö paljastaa tilanteen todellisen laidan. Tässäkin tapauksessa OnePlus 13 on ylivertainen puhelin. Valmistaja kertoo työstäneensä taustalla toimintoja, joiden avulla sovellukset avautuvat ja piirtyvät kilpailijoita nopeammin. Se on sitten toinen asia, että miten moni käyttäjä oikeasti huomaa eron edes edellisen vuoden malliin verrattuna.

Pienenä ongelmana on mainittava, ettei Android-ohjelmisto tunnu kehittyneen samalla vauhdilla. Adobe Lightroom sekä Adobe Premium mahdollistavat kattavan kuva- ja videoeditoinnin, mutta ohjelmisto itsessään ei ole yhtä monipuolinen kuin tietokoneella käyttäessä. Tällä saralla jopa Apple on edelläkävijä Logic Pron ja Final Cut Pron kaltaisilla työkaluilla. Android-leirissä kaivattaisiin yhtä monipuolisia ja vaativia sovelluksia, jotka perustelisivat lisätehoihin satsaamisen.

Todennäköisesti Snapdragon 8 Elite -suorittimen tehot valjastuvat parhaiten käyttöön tulevien AI-toimintojen yhteydessä. Keinoälyn osalta OnePlus ei ole saanut iskostettua yhtä selkeää kuvaa kokonaisuudesta kuin Samsung ja Google. Valtaosa AI-toiminnoista tapahtuu pilvessä, joten Snapdragon 8 Eliten lupaama koneoppiminen tuntuu jäävän hieman taka-alalle.

Lienee melkoisen todennäköistä, että Samsung hyötyy uudesta Snapdragon-piiristä OnePlussaa enemmän jo siksi, että Galaxy-puhelimien käyttämät DeX-työpöytäympäristö, Bixby-virtuaaliavustaja sekä muut herkut vaativat puhelimelta enemmän potkua. OnePlus 13 tuntuu tältä osin edelleen enemmän näyttävältä ja hienostuneelta puhelimelta kuin niinkään taskuun mahtuvalta tietokoneelta. Tämä ei ole kehu eikä kritiikki, sillä samalla OnePlus tuntuu ymmärtäneen käyttäjien todelliset tarpeet. Ei laitetta kannata täyttää sellaisella, mitä ei koskaan tulisi käytettyä.

• Arvosana suorituskyvystä: 5/5

OnePlus 13 - Akkukesto

• Loistava akkukesto päihittää kilpakumppanit
• Erinomaiset latausnopeudet

Jos ehätimme jo ihmettelemään sitä, mitä OnePlus 13 oikein hyötyy Snapdragon 8 Elite -suorittimesta, nyt tiedämme vastauksen. Se on nimittäin akkukesto. OnePlus 13 jaksaa pidempään kuin mikään lippulaivapuhelin tähän asti. Puhtia piisaa jopa niin hyvin, ettei laitetta tarvitse ladata joka ilta.

Testeissämme OnePlus 13 tarjosi yhdellä latauksella 19 tuntia ja 45 minuuttia näyttöaikaa. Vertailun vuoksi iPhone 16 Pro Max ylsi 17,5 tuntiin ja Galaxy S24 Ultra jäi hiukan alle 17 tunnin.

OnePlus tuntuu satsanneen latausnopeuksiin aiempaakin enemmän. Tarjolla on nimittäin uusi langaton SuperVOOC-laturi sisäänrakennetulla jäähdytyksellä. Se tarttuu magneetilla kiinni puhelinta suojaavaan koteloon. Langaton nopeus on tässä tapauksessa vikkelämpi kuin mihin Samsungin tai Applen puhelimet pystyvät, mutta langallisesti tilanne on vieläkin parempi.

Arjen keskellä tärkeintä on saada puhelimeen riittävästi latinkia, jotta laite selviää vaivatta työpäivän ajan. Käytännössä elämä on sujuvaa, kun esimerkiksi aamusuihkun aikana saa ladattua tarvittavan määrän puhtia. Tähän OnePlus 13 pystyy helposti.

Vartin lataus tuo 52 % varauksen. Ero kilpailijoihin on selvä, sillä iPhone 16 Pro Max ehtii samassa ajassa 29 prosenttiin ja Galaxy S24 Ultrakin 39 prosenttiin. Täyteen puhtiin OnePlus 13 ehtii 35 minuutissa.

Mainittakoon vielä, että OnePlus on tuomassa myyntiin erillisen 100 W latausteholla varustetun laturin. Se on kuitenkin ostettava erikseen pienellä lisähinnalla.

• Arvosana akkukestosta: 5/5

Kannattaako OnePlus 13 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

OnePlus 13 - Vaihtoehtoja

Star Wars Outlaws lupaa jännittävän kokemuksen Tähtien sodan alamaailman parissa. Lopputulos myös onnistuu tässä, sillä tarjolla on parikymmentä tuntia laadukasta aikaa rikollisjärjestöjen sekä täysiverisen kaukaisen galaksin kuvaston parissa.

Ubisoft on erikoistunut avoimen maailman toimintapeleihin, eikä tämä pitkä kokemus jää huomaamatta. Massive Entertainment -studion luoma teos on kokonaisvaltainen teos, joka yhdistelee monia toimivia mekaniikkoja sulavaksi kokonaisuudeksi. Olitpa sitten sabotoimassa rikollisjärjestön toimintaa, hiippailemassa tukikohdassa, varastamassa Nix-lemmikin kanssa arvoesineitä tai etsimässä uusia kykyjä avoimesta maailmasta, rahoille saa mainiota vastinetta. Outlaws eittämättä tuntuu turhankin kanssa tutulta Ubi-kokemukselta, sillä käytössä on The Divisionin "pulssimekaniikka", Assassin's Creedin salakuuntelu sekä Watch Dogsin hakkerointi. Hyväksi todettua voi onneksi lainata huoletta, sillä kokonaisuus on pitkälti osiensa summa.

Ei pakettia voi silti täydelliseksi kutsua. Kuten Ubisoftin kohdalla on tyypillistä, sivutehtävät kierrättävät samoja ideoita hiukan turhankin kanssa. Lisäksi teknisessä toimivuudessa on hetkittäin hieman petrattavaa.

Kaukaisessa galaksissa

Outlawsin avoin maailma ei ole ainoastaan täynnä löydettävää ja tutkittavaa, vaan se tarjoaa lisäksi rutkasti silmäniloa. Ubisoftin kyky luoda näyttäviä maisemia on jälleen näkyvillä, sillä ympäristöt eläimineen ja kasvustoineen tekevät vaikutuksen. Monet kerättävät ja huomion ansaitsevat jutut ovat luonnollisella tavalla matkan varrella.

Ennen kaikkea maailma huokuu Tähtien sodan tunnelmaa ja visuaalisuutta. Audiovisuaalinen toteutus hyödyntää tuttua kuvastoa tavalla, jota ei voi olla tunnistamatta. Jopa Imperiumin vastaisku- ja Jedin paluu -elokuvien väliin uppoutuva ajanjakso sujahtaa osaksi kaanonia. Kantinoissa kiertäminen, robottien piipitysten kuunteleminen sekä tehtävien tekeminen antavat kuvaa siitä, että kaukainen galaksi on myllerrysten keskellä.

Hetkittäin huomio kiinnittyy näkymien sijasta siihen mitä ei ole näkyvissä. Tatooinen hiekkameren tyhjyys, Akivan vehreys sekä Kijimi Cityn vilkkaus imaisevat mukaansa.

Planeettojen välillä ravaaminen käy Kayn avaruusaluksella vaivattomasti. Reissaaminen on näyttävien animaatioiden sekä välivideoiden ansiosta nopeaa ja tyylikästä. Planeetoilla liikkuminen onnistuu kiiturilla, mikä ei onnistu pitämään yllä samanlaista jännitystä. Kunhan menopelin salat omaksuu, alkaa sillä kiitäminen käymään jopa hieman puuduttavaksi. Onneksi tämän voi ohittaa pikamatkustuksella.

Lurjuksilla on aina paikka sydämessä

Teos on eittämättä parhaimmillaan kun pääsankaritar Kay Vess pääsee tutustumaan maailmoihin ja paikkoihin yhdessä eläinkumppani Nixin kanssa. Kay on varsin pidettävä ja normaalilta tuntuva hahmo, joka ei tarvitse Voimaa tai valosapelia selvitäkseen. Han Solo -vaikutteet eivät jää varmasti keneltäkään huomaamatta, sillä protagonisti on kiistaton lurjus, joka pitää huolen ennen kaikkea omasta selustastaan.

Hansolomaisuus paistaa läpi jo hahmosta sekä tämän matkakumppanista alkaen. Nix ei tunnu ainoastaan lemmikiltä, vaan kaksikolla on selvästi vahva side toisiinsa. Pienet hetket, kuten yhteiset ruokailut, tuovat tämän suhteen hienosti esiin. Kay ja Nix tuntuu duolta, jonka suhteeseen haluaa uppoutua.

Nix osoittaa hyödyllisyytensä ennen kaikkea toimintatilanteissa. Siinä missä Kay voi tietenkin räiskiä tiensä avoimeksi, hiippailussa kumppani on arvossa arvaamattomassa. Nix voi paitsi varastaa pahaa aavistamattomalta vastaantulijalta esineitä mutta myös kiinnittää uhrin huomion. Tällaiset tilanteet avaavat Kaylle tilaisuuden hyökätä selustaan ja pysyttäytyä vihollisten tutkan ulkopuolella.

Hiippailu ja varjoissa kulkeminen on toiminnan parasta antia. Kun Kay keskittyy lukkojen murtamiseen, hakkerointeihin sekä hiljaiseen vihollisten kaatamiseen, pysyy tunnelma katossa. Kaikessa hiljaisuudessa ryöstetyt arvoesineet, parannukset sekä tehtäväsuoritukset tuntuvat onnistumisilta.

Myös tehtävät on selvästi suunniteltu hiippailua ja roistoelämää silmällä pitäen. Tekemistä, tutkittavaa ja kerättävää piisaa valtava määrä. Monet tiedot saa salakuunneltua tai poimittua erilaisista tableteista. Erikseen on vielä nostettava esiin Sabacc-minipeli. Sen syvällisyys on sellaisella tasolla, ettei yksinomaan siihen keskittyvän erillisteoksen saapuminen olisi mitenkään yllättävää.

Älä kerro todennäköisyyksiä

Tehtävät hyödyntävät Tähtien sodan ikonisia maisemia hienolla tavalla. Ympäristöt on suunniteltu tukemaan tehtävien tunnelmaa, mikä näkyy esimerkiksi ruosteisina aluksina sekä yksityiskohtaisina miljöinä.

Hiippaileva, taktinen pelityyli mahdollistetaan useilla eri reittivaihtoehdoilla. Salamyhkäinen Kay voi sulkea hälytyksiä, aiheuttaa hämäyksiä, nujertaa varomattomia vartijoita sekä sabotoida esineitä. Hieman assassinscreedmäinen hiippailu korostaa tunnetta siitä, että Kay on tavallinen pulliainen vailla supervoimia.

Valitettavasti hiippailutehtävissä myös kompastellaan. Toisinaan virheistä rankaistaan isolla kädellä, sillä välitallennuspisteitä on ripoteltu hieman kitsaasti. Lisäksi sivutehtävissä sorrutaan ajoittain turhaan toistoon. Kun saman pelisession aikana matkataan useamman kerran tehtäväsijaintiin etsimään haluttua esinettä, ampumaan tämän jälkeen vartijat ja lopulta palaamaan takaisin, tuntuu tuokio liian toisteiselta. Jopa ympäristöjen esineet ja ansat ovat samasta puusta veistettyjä.

Olisi mukavaa, jos liikkumiseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Kayn heittoköysi on näppärä työkalu, mutta sitä voi käyttää aivan liian harvoin. Myös kiipeilyt ja muut temppuilut jäävät selvästi jälkeen Uncharted-sarjan vastaavista.

Kikkakirjan sivuilla

Pienet murheet eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tehtävien suorittaminen Kayn monipuolisilla taidoilla on viihdyttävää. Turvajärjestelmien hakkeroinnit onnistuvat symbolikoodeja arvaamalla, minkä lisäksi lukkojen murtaminen rytmiminipelinä on yllättävän hauskaa. Oikean tahdin tunnistaminen ja sen mukaan toimiminen ottaa hetken, mutta onnistumiset todella palkitsevat.

Uusia erikoiskykyjä opitaan mentoreilta. Kisällimäinen ratkaisu käy järkeen, sillä rikollispolulla oleva sankaritar tarvitsee esimerkin saadakseen taitoarsenaaliinsa lisäjippoja. Kun tekniikat tarttuvat haaviin, tuntuvat ne oikeasti ansaituilta. Nyt taitoja ei vain ojenneta pelaajalle tilanteessa, jossa tarinan edistyminen sitä vaatii.

Emme saaneet kerättyä kaikkia erikoistaitoja läpipeluun aikana, joten osa erilaisista tempuista jäi tyystin näkemättä. Suosittelemme kuitenkin poimimaan näitä sitä mukaan kun vain tilaisuus sen mahdollistaa.

Yksi persoonallisimmista taidoista on adrenaliinipiikki, jonka aikana saa merkittyä ja ammuttua useamman vihollisen kerralla. Kyky on toki tuttu monista muista peleistä, mutta muistuttaa hyvällä tavalla Han Solosta sekä länkkärimeiningistä.

Kayllä on käytössä kolme eri ammustyyppiä. Tavanomaisen peruslaserin ohella pääsee hyödyntämään kilpiin suunnattuja ionikuteja sekä tehokkaampaa täyslatausta. Asetta saa lisäksi päivitettyä matkan varrella entistä tappavammaksi.

Lähitaistelu on ihan perushyvää. Jokainen nyrkinisku on kohtuullisen ponnekas, minkä lisäksi lopetuslyönnit näyttävät parhaimmillaan hienoilta. Valitettavasti hiippaillessa tehtävät nujerrukset kallistuvat pettymyksen puolelle. Hitaat liikkeet ja hieman kankeat animaatiot eivät täysin vakuuta.

Rikolliselämän peli

Outlawsin rikollissyndikaatit sekä näiltä kerättävä maine on isossa osassa. Systeemi on erittäin toimiva ja sillä on todellisia vaikutteita pelin etenemiseen.

Alamaailma on neljän eri syndikaatin hallussa, joista jokaisella planeetalla on vähintään kaksi eri joukkiota. Kay kerää poppoilta kiitosta ja vihamiehiä suoritettujen tehtävien mukaan. Neliportainen mittari kertoo sen, miten järjestö suhtautuu pelaajaan. Pahimmillaan naamansa näyttävä sankaritar saa aseelliset tervetulolaukaukset, parhaimmillaan joukkio tarjoaa kiitoksena yhteistyöstä erilaisia etuuksia.

Käytännössä jokaiseen suuntaan kumartaminen samanaikaisesti ei ole mahdollista, vaan parille poppoolle on väistämättä pyllistettävä. Tämä pakottaa pelaajan miettimään sanavalintojaan sekä työn alle otettavia tehtäviä. Kokonaisuudessaan systeemi tuo mukavasti merkityksellisyyttä jokaiseen kohtaamiseen.

Syystäkin tuttua ja turvallista

Star Wars Outlaws on hyvin tyypillinen Ubisoftin avoimen maailman toimintapeli. Vaikka yhtiön rutiinit eivät enää yllätä, ovat pelit kokonaisuuksina enemmän kuin osiensa summa.

Kokonaisuudessa on ilmeisiä ärsytyksen aiheita ja koko potentiaalia ei onnistuta lunastamaan, mutta samanaikaisesti peli tarjoaa paljon ilonaiheita. Tähtien sodan alamaailmassa piisaa tutkittavaa ja tavallisen pulliaisen saappaissa seikkailemisessa on oma viehätyksensä. Ennen kaikkea se on omanlaisensa Star Wars -seikkailu. Ja jo sellaisenaan se kolahtaa kaltaiselleni kaukaisen galaksin fanille enemmän kuin hyvin.

Saavutettavuus

Star Wars Outlaws tarjoaa monia saavutettavuutta parantavia ominaisuuksia. Valikot on jaettu viiteen osioon, jotka ovat nähtävissä alla:

Vaikeusasteen lisäksi voi siis säätää näkemistä tai kuulemista helpottavia ominaisuuksia. Myös minipelimekaniikat saa muokattua sopivalle tasolle, joten Outlaws soveltuu hyvin kaikenlaisille pelaajille.

Kannattaako Star Wars Outlaws ostaa?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Dragon's Dogma 2 on valtaisa seikkailu, jonka sisälle syntyy pienempiä mutta yhtä kaikki ikimuistoisia tarinoita. Roolipelimammutin arvostelujakson ajalta jäi erityisesti mieleen pitkä taivallus Battahlin kuningaskunnan karujen kallioiden keskellä.

Yritin jatkuvasti etsiä oikopolkuja, ja lopulta löysin määränpäähän nopeasti vievän köysiradan. Luulin huolieni olevan jo ohitse, mutta kaiken keskeltä kimppuun hyökkäsikin järkälemäinen aarnikotka. Myyttinen otus tuhosi minua ja seuruettani kuljettaneen kärryn, mikä tarkoitti vääjäämätöntä tutustumista painovoimaan. Kohtalo ei ollut meille suopea, sillä yksikään ei selvinnyt pudotuksesta.

Tämä hetki jäi mieleen monesta syystä. Se ei tarkoita sitä, että Dragon's Dogma 2 olisi liian vaikea tai epäreilu, vaikka valo silmissä eittämättä sumeni kuvatun tilanteen koittaessa. Sen sijaan tapaus osoittaa hienolla tapauksella pelin dynaamisuuden sekä arvaamattomuuden. Pelimaailma on pullollaan mahdollisuuksia, etsittävää sekä ikäviä yllätyksiä.

Dragon's Dogma 2 yllättää pelaajan, minkä lisäksi se vaatii paljon. Tehtävät, vaarat, aarteet sekä salaisuudet tarjoavat valtaisan määrän koettavaa. Suurin kynnys kuitenkin koskee pelaajan halua oppia asiat kantapään kautta. Dragon's Dogma 2 ei pidä pelaajaa kädestä, vaan antaa tilaa tehdä omat kokeilut ja virheet. Jos tämä ei haittaa, vuonna 2012 ilmestynyt ykkösosa on saanut entistä paremman seuraajan.

Jokainen aloittaa pohjalta

Aivan kuten edeltäjässä, myös Dragon's Dogma 2 vie pelaajat myyttisen Arisen-hahmon kulahtaneisiin saappaisiin. Titteli ei ole tyhjästä temmattu, sillä tämän nousukkaan on määrä pelastaa maailma sotien ikuiselta kierteeltä.

Ennen kuin rauhasta voi edes haaveilla, on lähdettävä liikkeelle hahmonluonnista. Tämä on iso operaatio, sillä peli tarjoaa upeat ja kattavat työkalut oman sankarin luomiselle. Pärstäkerrointa sekä ruumiinrakennetta voi muokata juuri halutunlaiseksi, joten jokainen löytää varmasti omaa silmää miellyttävän hiustyylin, ihonvärin sekä lihaksisuuden.

Hahmonluonti ei ole ainoastaan kosmeettista, sillä fyysisyydellä on vaikutusta itse pelikokemukseen. Paino ja pituus muuttavat nopeutta sekä kantokykyä. Kakkososa esittelee lisäksi uuden Beastren-hahmoluokan, jonka kissamainen olemus vaikuttaa monien tehtävien kanssakäymisiin.

Vuokratyövoimaa

Vastaava syvyys koskee kaikkia osa-alueita. Ykkösosan kenties mielenkiintoisin ominaisuus koski tekoälyn ohjaamia Pawn-apureita, jotka avittavat pelaajaa taistoissa sekä seikkailussa. Tärkeimmän tutkaparin pääsee itse luomaan, kun taas kaksi muuta apuria on muiden pelureiden suunnittelemia.

Muiden luomien hahmojen tietopankki on kaiken keskiössä. Jos vieraileva apuri on nähnyt esimerkiksi jonkun aarteen tai luolan alkuperäisen luojan seikkailussa, jaetaan tätä tietoa myös uudelle pelaajalle. Sama koskee tehtäviä sekä viholliskohtaamisia. Samaisen työpyynnön aiemmin läpikäynyt kuoma opastaa oikeaan suuntaan.

Vinkeistä on syytä ottaa vaari, sillä nämä neuvot ovat Dragon's Dogma 2:n maailmassa elintärkeitä. Pääsääntöisesti valmiiksi annettavat tehtävätiedot ovat äärimmäisen minimalistisia. Edes karttamerkinnöistä ei kannata haaveilla ellei seuralaisella ole tällaista informaatiota tarjota. Kun apurit eivät kerää matkalta kokemuspisteitä, on näitä syytä vaihtaa säännöllisin väliajoin. Onneksi apurit ovat aiempaa fiksumpia tapauksia, joten niistä on myös enemmän hyötyä haastavissa tilanteissa.

Valitettavasti tekoälyllä on edelleen myös kompastuskivensä. Ennen kaikkea jääräpäisyyden huomaa taistoissa, joissa seurueen jäsenet eivät laita tikkuakaan ristiin väistääkseen hyökkäyksiä. Murhe korostuu harpyijia vastaan taistellessa, sillä nämä ilkikuriset lentävät otukset osaavat poimia sankareita ilmaan ja tiputtaa etäämmälle. Suurimmaksi pawnien surmaksi koituivatkin juuri nämä tilanteet, sillä rotkoon putoamisella on tässäkin tapauksessa varsin lopullinen seuraus. Onneksi työläiset eivät lopu tästäkään maailmasta kesken, sillä erillisillä elpymyskivipisteillä saa palautettua remmin takaisin kokoon.

Etätyöläiset

Niin hyödyllisiä kuin tekoälyn ohjaamat seuraajat ovatkin, kaiken keskiössä on kuitenkin pelaajan ohjastama sankari. Vaikka jokainen on oman seikkailunsa Arisen, hahmoluokalla on ratkaiseva merkitys pelikokemuksen laatuun. Tämä näkyy paitsi taistelutyylissä mutta myös käytettävissä varusteissa.

Tarjolla on neljä päähahmoluokkaa: taistelija, varas, jousiampuja ja velho. Nämä eivät varmastikaan vaadi juuri sen tarkempaa avaamista. Soturi marssii taistoihin kilven ja miekan kanssa tarjoten muulle jengille tilaa toimia taustalla. Varkaat taasen hyödyntävät vikkelyyttään, joka on heikon vahingonsietokyvyn vuoksi tarpeen. Jouskarilla isketään etäämmältä, kun taas maagit taasen loihtivat taioillaan vahinkoa vihulaisille ja tukiloitsuja kuomilleen.

Hahmoluokkia avautuu lisää pelin edetessä. Kokonaan tuore tuttavuus on "Mystic Spearhand" -valinta, johon tustuimme aiemmin julkaistussa ennakossa. Capcom kuvailee tätä Devil May Cry -hahmoluokaksi. Sen monipuoliset kaukohyökkäykset hidastavat ja pysäyttävät vihulaisia, minkä jälkeen avautuu tilaa tehokkaille iskusarjoille tai vastahyökkäyksille. Se on osoittanut hauskuutensa ohella haastavuutensa, sillä taitovalikoima ei kata lainkaan väistämistä.

Niin ikään uutena tulokkaana on Trickster-kujeilija, joka ei voi tehdä lainkaan suoraa vahinkoa. Kyseessä ei ole silti turha urapolku, sillä virnuilijan kyvyt mahdollistavat vihulaisten hämäämisen toistensa kimppuun tai valepintojen luomisen. Kun muutama hirviö putoaa ansan vuoksi kallionreunalta kuolemaansa, on muulla ryhmällä selvästi helpompi homma niitata loput hirviöt. Trickster-luokka jakanee vahvasti mielipiteet, sillä vaikka sen poikkeuksellisuus teki vaikutuksen, moni voi varmasti kokea sen aivan turhaksi kikkailuksi.

Mitä enemmän hahmoluokkaa käyttää, sitä enemmän käyttöön avautuu taitoja sekä ominaisuuksia. Näiden välillä voi vaihdella läpi seikkailun, mikä kannustaa kokeilemaan eri mahdollisuuksia. Mikä parasta, hahmoluokalla avattu kyky on käytettävissä kaikilla rooleilla. Hyöty on siis erittäin konkreettinen.

Uran suurimmat saavutukset

Taistelumekaniikat ovat hiottu erinomaiseksi. Tämä on tarpeen, sillä sapeleita kolisutellaan jatkuvalla syötöllä. Vihulaisia marssitetaan eteen ykkösosaa useammin, ja hetkittäin määrä tuntuu jopa liioitellulta. Toisaalta määränpää palkitsee sitäkin paremmin, kun taival on pullollaan hirviönraatoja.

Jo pelkät rosvojen ja hiisien kaltaiset perusvihut ovat tehty taiten. Yhtäkään vastusta ei kannata pitää täysin vaarattomana, sillä näidenkin taitokattaus tekee vaikutuksen monipuolisuudellaan. Esimerkiksi harpyija ei ole tulesta moksiskaan, minkä lisäksi ne saavat revittyä varomattoman seikkailijaryhmän riekaleiksi kädenkäänteessä. Vaarallisimmat goblinit ovat puolestaan hävyttömän vahvoja, joten moukaroitu sankari löytää itsensä luvunlaskennasta alta aikayksikön.

On silti mahdoton olla puhumatta isoimmista hirviöistä. Khimairat, minotaurukset ja kykloopit marssivat vastaan ennalta määrätyillä asuinalueillaan. Vieläkin vaarallisempia olentoja ovat myyttiset aarnikotkat sekä peikot, joiden läsnäoloon ei voi varautua yhtä helposti. Kun näiden tielle astuu, sen myös huomaa. Olipa lopputuloksena pako, urhea voitto tai kuolema, nämä yllättävät hetket painautuvat mieleen.

Maa on niin kaunis

Dragon's Dogma 2:n avoin maailma on valtava. Vaikka arvostelujakso vei kymmeniä tunteja, jokaisella kerralla törmäsi tyystin uusiin alueisiin ja polkuihin. Tätä myös edistää pelin halu olla pitämättä pelaajaa kädestä. Kun suuntaa ei anneta ja alueet täytyy tutkia itse, jokainen reitti palkitsee.

Reissaaminen voi käydä pelaajan toiveista riippuen turhankin tutuksi. Toisin kuin valtaosa nykyajan peleistä, Dragon's Dogma 2 ei anna juurikaan painoarvoa pikamatkustamiselle. Jotta tällainen onnistuu, on ensin sijoitettava porttikristalli ja sen jälkeen vielä käytettävä erillistä sekä harvinaista kulutustarviketta.

Tämä lisää seikkailullisuuden tuntua. Kun pikamatkustus on tehty kalliiksi ja vaivalloiseksi, reissut tekee lähtökohtaisesti jalkaisin. Tämä kannustaa poikkeamaan aiemmilta reiteiltä ja koluamaan nurkkia, jotka ovat jääneet aiemmin tarpomatta.

Halutessaan voi myös taivaltaa härkävaunun kyydissä. Tämä ei kuitenkaan takaa turvallista reissua, sillä vihulaiset voivat hyökätä seurueen kimppuun tien päällä. Urheimmat taasen loikkaavat aarnikotkan selkään tai muun olennon turkkiin kiinni. Tässä on aina omat uhkakuvansa, mutta eihän hyvää tunnetusti saa ilmaiseksi. Näiden hetkien vaikuttavuutta ei käy kuitenkaan väheksyminen.

Kaikkinensa Dragon's Dogma 2 on Capcomin kunnianhimoisimpia ja isoimpia pelijulkaisuja tähän asti. Seikkailullisuus, syvälliset mekaniikat sekä hahmoluokkien monipuolisuus tekevät lopputuloksesta kertakaikkisen mainion. Kun pelin pariin haluaa palata vielä lopputekstien jälkeen, voi pakettia pitää kehujen arvoisena.

Saavutettavuus

Dragon's Dogma 2 ei tarjoa kovinkaan häävejä mahdollisuuksia saavutettavuuden parantamiseksi. Tekstityksen sekä värimaailman kohdalla voi tehdä kuitenkin haluamiaan muutoksia.

Asetusten rajallisuus on harmi, sillä Capcomin muut tuoreet pelit Resident Evil 4 ja Street Fighter 6 tarjoavat erittäin kattavat mahdollisuudet saavutettavuuden parantamiseksi. Kun tekijäköörillä on tällä saralla osaamista, voimme vain toivoa näiden saapuvan mukaan peliin jälkijättöisillä päivityksillä.

Kannattaako Dragon's Dogma 2 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Näin arvostelimme Dragon's Dogma 2:n

Saimme arvostelua varten käyttöön Dragon's Dogma 2:n digiversion PS5:lle. Pelin läpäiseminen vie aikaa noin 60 tuntia. Tänä aikana ehättää läpäistä kampanjan lisäksi lukuisia eri sivutehtäviä sekä tutkia maailmaa parempien varusteiden perässä. Mittasimme kykyjämme pelin haastavimpia vihollisia vastaan.

Pelin kestosta kannattaa kuitenkin huomata, että vaadittu aikamääre voi viedä vaihtelevan määrän aikaa. Vaikka peli menikin läpi 60 tunnissa, jäi maailmaan vielä monia nurkkia nuohottavaksi.

Assassin's Creed Miragen päähenkilö Basim Ibn Is’haqin tarina palauttaa sarjan juurilleen. Toisinaan vanhassa on todellakin vara parempi, sillä lopputulos on erinomaisen onnistunut. Teos yhdistelee takavuosilta tuttuja elementtejä sopivalla otteella päivitettyihin ominaisuuksiin. Kun päähenkilökin on kiinnostavampi kuin monen edellisosan salamurhaajat, ovat palaset vähintäänkin kohdillaan.

Basimin nousu salamurhaajajärjestöön on pullollaan salaisuuksia, oivalluksia, tunteikkaita hetkiä sekä erinomaista tarinankerrontaa. Koukuttavan tarinan keskiössä on Basimin halu selvittää Bagdadia sortavan järjestön mysteeri. Tietoa on kuitenkin huonosti saatavilla, joten pelaajan on tutkittava ennen hutkintaa.

Tieto on valtaa

Tutkimukset vievät Basimia läpi Bagdadin eri alueiden. Jokaisella kulmalla on oma kohteensa, jonka henkilöllisyys on saatava selville pitkällisen etsivätyön avulla. Ennen kuin käytössä on riittävä määrä tietoa, on pelaajan avattava salaisuuden verhoa töiden, rutiinien sekä muiden nippelitietojen osalta. Tutkimukset ovat läpi seikkailun kiinnostavia ja monivaiheisia. Vaikka sarjaa on tullut koluttua jo pidemmän aikaa, mysteerit imaisivat mukaansa alusta loppuun.

Teos tuntuu raikkaalta ja omanlaiselta kokemukselta, joka palkitsee pelaajaa jatkuvalla syötöllä. Selvitykset vaativat nurkkien nuohoamista ja todistusaineistojen etsimistä. Mutkikkaimmat tilanteet ratkeavat sarjan veteraaneille hyvinkin tutulla Eagle Vision -näkymällä, joka nostaa viholliset, kerättävät esineet sekä vinkit selkeämmin esille. Ominaisuus kääntyy tosin hetkittäin jopa peliä vastaan, sillä sen kaikkivoipaisuus tekee hetkistä toisinaan läpihuutojuttuja. Bagdadin kaduilla voisi vipeltää todistusaineistojen perässä pidempäänkin.

Alueet pursuavat tilanteesta riippuen elämää, yksinäisyyttä sekä muita tunteita. Bagdadin alue kattaa niin aavikon hiljaisia öitä kuin ihmisvilinää torillakin. Upea tunnelma ottaa ilon irti persoonallisista alueista, joista jokainen tuntuu uniikilta. Sarjan varrella on porhallettu useissa ikimuistoisissa kaupungeissa, joiden joukossa Mirage tuntuu jopa kirkkaimmalta onnistumiselta. Kaupunki tuntuu paitsi elävältä mutta myös sopivassa määrin keskeneräiseltä, sillä esimerkiksi rakennusvaiheessa oleva Alamut tuo hymyn monen fanin poskille.

Niin upea kuin Bagdad onkin, jää kaupunki silti Basimin varjoon. Hahmossa riittää kerroksellisuutta ja syvyyttä selvästi enemmän kuin valtaosassa sarjan aiemmissa puukkohippastelijoissa. Basimin kasvutarinaa on ilo seurata. Olipa kyseessä katujen taskuvaras tai täysiverinen tappaja, tuntuu protagonisti sopivan nokkelalta ja kunnianhimoiselta. Yksipuolisuuteen ei kuitenkaan sorruta, vaan Hidden One -salamurhajärjestön elämäntapaan suhtaudutaan vähemmän glorifioivasti kuin monesti aiemmin.

Uusi koira oppii vanhoja temppuja

Basim on ketterä ja vikkeläkinttuinen kipittäjä, joka ei ole moksiskaan Bagdadin mutkista tai korkeuseroista. Liikkuminen tuntuu samanlaiselta kuin viimeisimmissä Assassin's Creedeissä, mutta ympäristö tuo parkouriin tuoreuden tunnetta. Taannoisia seikkailuja ahtaampi miljöö kannustaa ottamaan eri reittivalinnoista ilon irti. Kaikki tiet vievät tunnetusti Roomaan, mutta myös Miragen määränpäähän on tarjolla useita eri polkuja. Parhaimmillaan Basimin liikkumista seuraa haltioituneena.

Basim on taistelijana enemmän varjoja hyödyntävä salamurhaaja kuin avoimen maaston tappokone. Toki miekalla ja tikarilla pääsee pitkälle, mutta Mirage kannustaa pelaajaa ennemmin väistelemään, torjumaan ja ajoittamaan liikehdintää. Muutos viimeisimpien osien väkivaltaiseen mätkintään on valtaisa. Toimintakohtaukset ovat parhaimmillaan, kun vihollisten reitit saa ennakoitua. Maltti on todellakin valttia. Ja mikä parasta, käytännössä jokainen vartijakohtaaminen voi koitua kohtaloksi, jos pelaaja on huolimaton.

Varjojen mailla

Hiippailu toimii Assassin's Creed Miragessa paremmin kuin missään sarjan aiemmassa osassa. Basimin työkalupakki, piilotettu veitsi sekä massaan sulautuminen luovat valtaisan määrän erilaisia mahdollisuuksia. Halutessaan pelaaja voi osoittaa malttia pähkäilemällä reitit valmiiksi ja iskemällä selustaan täysin huomaamattomasti. Siinä missä Assassin's Creed -sarjan edeltäjät ovat monesti satsanneet kikkakirjassa enemmän määrään kuin laatuun, Basim oikeasti tarvitsee jokaista vempainta. Rajattu määrä heittoveitsiä sekä erilaiset harhautuskonstit vaativat sopivassa määrin pähkäilyä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Erityisellä Assassin's Focus -kyvyllä voi merkitä enintään viisi vihollista nopeaa tapposarjaa varten. Ominaisuutta ei voi kuitenkaan käyttää jatkuvasti, vaan sen lataaminen vaatii useita äänettömiä veritekoja sekä kykypuun sopivaa kasvattamista. Hyppysissä oleva taito sekä sen avulla niputetut viisi ruumista tuntuvat todella palkitsevilta.

Valtavirtaan soluttautuminen avaa sekin runsaasti erinomaisia mahdollisuuksia aina salakuuntelusta taskuvarkauksiin sekä vakoilemiseen. Kaikki aktiviteetit uppoavat teokseen sulavasti. Sen sijaan väkivalta ei maistu ympärillä oleville lainkaan, sillä varkaudet sekä tapot saavat kanssaelävät suivaantuneiksi. Kaduilla liian hyvin tunnistettava tai muuten vain säheltävä Basim herättää kiinnostusta vartijoissa. Tässäkin yhteydessä on syytä olla ennemmin liian varovainen kuin turhan ärhäkkä.

Vaikka arvostelu ja arvosana ovat ylenpalttiset, ei Mirage ole suinkaan täydellinen. Ensinnäkin Basim sekä tarina nojautuvat vahvasti Assassin's Creed Valhalla -edeltäjään, joten viikinkiseikkailun läpäisy on vähintäänkin suositeltavaa. Myös tekoälyssä olisi hiottavaa. Toisinaan tapot keskellä katua eivät herätä kenessäkään minkäänlaisia tuntemuksia, kun taas seuraavalla töytäisyllä voi aiheuttaa täydellisen välirikon. Sama koskee vartijoiden kiinnostuksen kertymistä. Vaikka peli kannustaa hiippailuun, kiirii tieto pienimmästäkin havainnosta välittömästi läpi Bagdadin katujen.

Myös liikkuminen takkuaa hetkittäin, kun pelaajan sujuva liikesarja jämähtääkin ensimmäiseen esteeseen. Eikä sarjalle perinteinen vastakkaiseen suuntaan hyppääminen toimi vieläkään.

Ongelmat ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä, jotka eivät himmennä Miragen sädekehää. Kyseessä on yksinkertaisesti loistava ellei jopa paras Assassin’s Creed -peli tähän mennessä. Teos yhdistää onnistuneella tavalla sarjan vanhoja ja uusia elementtejä. Ja kun vielä tarinakin tekee lähtemättömän vaikutuksen, nousee kokonaisuus kiitettäviin pisteisiin.

Mirage on erinomainen, verinen, malttiin kannustava ja oikeisiin asioihin keskittyvä Assassin's Creed -teos. Jos tämä on sarjan tulevaisuus, näyttää horisontti kirkkaammalta kuin aikoihin. Salamurhaaminen tuntuu nimittäin pitkästä aikaa raikkaalta.

Esteettömyys

Ubisoft on esteettömyyden saralla tämän hetken uranuurtajia, eikä Assassin's Creed Mirage tee sääntöön poikkeusta. Pelin vaikeusastetta voi muokata milloin vain, minkä lisäksi näpistelyn sekä tähtäysavun kaltaisia elementtejä voi säätää mieluisiksi.

Tarjolla on useampia kieli- ja tekstitysasetuksia. Viimeksi mainitun kohdalla saa muokattua tekstien kokoa sekä olemusta. Jos pelaaminen taasen tuntuu hankalalta, saa näppäinasettelua vaihdettua sopivaksi.

Lopuksi on syytä mainita kolme värisokeille tarkoitettua tilaa sekä Ubisoftin melko robottimainen kertojaääni, joka avaa ruudun tapahtumia.

Näin arvostelimme Assassin’s Creed Miragen

Pelasimme Assassin's Creed Miragen PS5-versiota yli 20 tunnin ajan, jonka aikana läpäisimme Basimin tarinan ja vietimme aikaa keräilyesineitä poimien ja sivutehtäviä viimeistellen. Äänimaailmaa kuunneltiin sekä soundbar-kaiuttimen että pelikuulokkeiden avulla. Pelin asetuksista syynättiin sekä ruudunpäivitystä että grafiikkaa painottavat vaihtoehdot. Näistä ensiksi mainittu nousi selvästi mieluisammaksi, sillä visuaalinen puoli ei ollut silminnähden parempi Quality-tilaa käyttäessä.

Pika-arviossa Samsung Galaxy S23

Jos ei tietäisi edellisistä malleista, Samsung Galaxy S23 olisi lähes täydellinen puhelin. Se tarjoaa erinomaisen Android-kokemuksen, joka ei petä oikeastaan millään osa-alueella.

Valitettavasti vuosittain vaihtuvat mallit ovat aktiivisessa vertailussa. Kun Galaxy S23:n kilpakumppaneiksi asetetaan tämän hetken parhaat älypuhelimet, malliston lippulaiva Samsung Galaxy S23 Ultra sekä iPhone 14 Pro, haaste on melkoinen.

Tässä väännössä Samsung Galaxy S23 pärjää varsin hyvin. Sen kamerakokonaisuus on hyvä, Qualcommin uusin järjestelmäpiiri tarjoaa huikean suorituskyvyn, näyttö hivelee silmää ja ominaisuuslistan kattavuus saa nyökyttelemään tyytyväisenä. Tästä huolimatta kalliimmat huippumallit pistävät vielä paremmaksi. Suoranaiset valttikortit jäävät tällä kertaa taskuun, sillä ominaisuudet ovat turhan tuttuja joko kilpailijoista tai pahimmillaan edeltävästä Galaxy S22 -mallista.

Ennen kaikkea olisimme halunneet Samsungin tuovan Galaxy S23:een viimevuotisesta Galaxy S22 Ultrasta tutun 108 megapikselin pääkameran. Valitettavasti se jää kuitenkin haaveeksi, sillä kamerakokonaisuus on uutta etukameraa lukuun ottamatta identtinen edeltävän mallin kanssa.

Ongelma on sinänsä pieni, sillä S23 taltioi hienoja ja laadukkaita kuvia. Käytännössä parantunut kamerakokonaisuus olisi kuitenkin ollut juuri sellainen lisäys, joka olisi tehnyt uudesta mallista vielä kiinnostavamman. Nyt suurimmaksi muutokseksi jää parantunut suorituskyky sekä hiukan kookkaampi akku, jotka eivät saa säntäämään kauppaan päivittämään viimevuotista mallia uudempaan.

Vuoden 2023 Galaxy S -perusmallia on muutosten vähäisyyden vuoksi vaikea suositella Galaxy S22:n omistajille. Mikäli taskussa on sen sijaan vanhempi tai kilpaileva tuote, tilanne muuttuu päälaelleen. Kyseessä on nimittäin sinällään loistava Samsung-puhelin että erinomainen Android-kännykkä.

6,1-tuumainen koko tekee mallista erittäin miellyttävän käytettävän, eikä S23 Plussan isompaa 6,7-tuumaista ruutua kaipaa missään vaiheessa.

Valitsipa minkä tahansa Samsung Galaxy S23 -mallin, laitteen sisältä löytyy Qualcommin uusi Snapdragon 8 Gen 2 Mobile Platform for Galaxy -järjestelmäpiiri. Tämä on merkittävä uudistus etenkin suomalaisille käyttäjille, sillä Samsung on viimein hylännyt täällä aiemmin nähdyn Exynos-suorittimen. Nyt Galaxy S -puhelimet ovat ympäri maailmaa samanlaisia.

Uusi suoritin osoittautui Geekbench 5 -testeissä lähes yhtä tehokkaaksi kuin Applen A16 Bionic. Numerot itsessään eivät kuitenkaan kerro aivan kaikkea, sillä käyttipä puhelinta arjessa pelaamiseen tai videokäsittelyyn, kokemus on todella sulava ja nopea.

Kamerakokonaisuus tukee 3x optista zoomia sekä kuvaprosessointiin pohjautuvaa 30x Space Zoomia. Lisäksi 8K-videoeditointi on kiehtova mahdollisuus etenkin tarjotun kevyen videoeditoinnin ansiosta.

Jos olet pitänyt S22:n kamerakokonaisuudesta, et joudu pettymään tälläkään kertaa. Teknisesti identtinen kokonaisuus hyötyy parantuneesta kuvaprosessoinnista sekä parantuneesta yökuvauksesta.

Olisimme halunneet kamerakokonaisuuteen kuitenkin parannuksia. Nyt ainoaksi muutokseksi jää etukamera, joka on päivittynyt 12 megapikselin kennoon.

Tasapintainen 6,1-tuumainen Dynamic AMOLED 2X Infinity-O FHD+ -näyttö on lähes identtinen viimevuotisen ruudun kanssa. Ainoat muutokset koskevat laajempaa virkistystaajuuden vaihtelua (48 - 120 Hz) sekä uutta Gorilla Glass Victus 2 -suojalasia.

Muotoilu on ottanut askeleen oikeaan suuntaan hylkäämällä aiemmissa malleissa olleen takakameralohkon. Mitat itsessään ovat pysyneet ennallaan, mutta ulkonäkö on ratkaisun ansiosta tyylikkäämpi. IP68-luokitus taasen tuo varmuutta arkeen, sillä puhelin kestää vettä puolen tunnin ajan 1,5 metrin syvyydessä.

Kokonaisuutena Samsung Galaxy S23 on samaan aikaan alkuvuoden 2023 parhaita älypuhelimia että turhankin lähellä vuoden 2022 Samsung Galaxy S22 -mallia.

Samsung Galaxy S23 - Hinta ja saatavuus

• Hinta alkaen 999 €
• Julkaistiin helmikuussa 2023

Samsung esitteli Galaxy S23 -kolmikon 1. helmikuuta 2023. Ennakkotilaukset käynnistyivät samassa yhteydessä, kun taas varsinainen myynti alkoi 17. helmikuuta.

Galaxy S23 on kattauksen edullisin malli. Sen hinnoittelu alkaa 999 eurosta, joten hintalappu on noussut viimevuotiseen edeltäjään verrattuna satasella. Korotus koskee molempia malleja.

Hinnoittelulle riittää kuitenkin perusteita. Huippunopea suoritin, uudistunut muotoilu, kookkaampi akku sekä parantunut etukamera puoltavat jossain määrin kasvanutta pyyntiä. Toisaalta päivitykset ovat lopulta maltillisia, joten isoin syy ratkaisuun lienee peräisin nousseista tuotantokuluista, inflaatiosta sekä ylipäätään taloustilanteesta.

Mikäli haluaa isomman näytön sekä enemmän tallennustilaa, saattaa Samsung Galaxy S23 Plus olla paras valinta. Sen hinta on edullisimmalla mallilla 1 249 € (8/256 Gt). Valikoiman lippulaivamalli on Samsung Galaxy S23 Ultra, jonka hintalappu lähtee liikkeelle 1 449 eurosta. Tällöin käyttöönsä saa 200 megapikselin pääkameran, 100x Space Zoomin, S Pen -kosketuskynän sekä muutamia muita erikoisuuksia.

Selkein kilpakumppani lienee iPhone 14, joka maksaa muutaman kympin enemmän. Tehojen puolesta iPhone 14 Pro on kuitenkin osuvampi vastinpari, ja tällöin hintakilpailu kääntyy entistä selvemmin Samsungin eduksi.

• Arvosana hinnasta: 4 / 5

Samsung Galaxy S23 - Tekniset tiedot

Samsung Galaxy S23 on saatavana kahtena eri versiona, joista molemmissa on 8 gigatavua RAM-muistia. Tallennustilan määrä vaihtelee 128 ja 256 gigatavun välillä.

Samsung Galaxy S23 - Muotoilu

• Uudistunut muotoilu näyttää siistiltä
• Tuntuu ja näyttää hyvältä
• Gorilla Glass Victus 2 -suojalasi

Toisinaan pienien muutosten tekemä ero saa hämmästymään. Samsung osoittaa tuttua sanontaa tapaillen, että joskus vähemmän on enemmän.

Samsung ei ole lähtenyt keksimään muotoilua uudestaan, vaan ainoastaan otti pois takakamerat sisältäneen kohouman. Uudistunut ulkonäkö on siistimpi ja tyylikkäämpi, vaikka irvileuat voivatkin sanoa sen muistuttavan entistä enemmän Applen iPhone 14 -mallistoa. Linssejä ympäröivät pyöreät alumiinikehykset ovat tyylikäs loppusilaus.

Lisäksi kamerakohouman poistuminen aiheuttaa mielikuvan isommasta kamerasta, mutta näin ei todellisuudessa ole. Linssit ovat samankokoisia kuin vuosi sitten.

Muotoilu itsessään on tyylikästä ja kestävää. Galaxy S23 on IP68-luokiteltu, joten se kestää 1,5 metrin syvyydessä puolen tunnin ajan. Lisäksi 6,1-tuumaisen näytön päällä on Gorilla Glass Victus 2 -suojalasi tuomassa turvaa naarmuilta ja vahingoilta.

Samsung on tehnyt pieniä muutoksia antennien ja painikkeiden sijoitteluun, mutta käytännössä eroa ei huomaa. Näytön päällä ja alla on edelleen hyvin pienet kaiuttimet. Vaikka uutena juttuna nähdään eSIM-tuki, myös perinteiset SIM-kortit ovat edelleen tuettuna. Ja kuten viimeisinä vuosina on tutuksi tullut, perinteistä kuulokeliitäntää ei ole tarjolla. Langattomat Bluetooth-kuulokkeet toki toimivat kuten olettaa saattaa.

Mitat (70,86 x 146,3 x 7,62 mm) sekä 168 gramman paino ovat identtiset viimevuotisen Galaxy S22:n kanssa. Tämä tuntuu melko täydelliseltä kohtuudelta, johon myös iPhone 14 Pro osuu. Galaxy S23 on kokonsa puolesta näppärä käytettävä ja taskuun sujautettava.

Myyntipakettiin sisältyy USB-C-latauskaapeli, mutta laturi itsessään on hankittava erikseen. Vaikka tällaisia on todennäköisesti jo entuudestaan nurkat pullollaan, kannattaa silti varmistaa, että käytössä on vähintään 25 watin laturi. Sen sijaan S23 Plussan ja S23 Ultran tapauksessa ilon saa irti enintään 45 W laturista.

Saimme arvostelukäyttöön vaalean Cream-värityksellisen mallin. Muut vaihtoehdot ovat Green (vihreä), Phantom Black (musta) ja Lavender (violetti). Samsungin verkkokaupan erikoisväreinä on tarjolla Lime (vaaleanvihreä) ja Graphite (tummanharmaa).

Ympäristöarvot

Samsung kertoo kiinnittäneensä valmistuksessa entistä enemmän huomiota ekologisuuteen. Osa puhelimen komponenteista on valmistettu kierrätetyistä materiaaleista. Esimerkiksi Gorilla Glass Victus 2 -suojalasi sisältää kierrätettyä lasia, kun taas myyntipaketti sekä näytön muovisuoja ovat osittain uusintakäytettyä materiaalia.

• Arvosana muotoilusta: 4 / 5

Samsung Galaxy S23 - Näyttö

• Tarkka ja värikäs
• Korkea virkistystaajuus sulavoittaa katselukokemuksen
• Kirkkaus riittää jopa suorassa auringonpaisteessa

Samsungin Dynamic AMOLED 2X Infinity-O FHD+ -näyttö on käytännössä identtinen Galaxy S22:n ruudun kanssa. Koska S23:n ja S23 Plussan paneeli sekä pikselimäärä ovat samat, päihittää perusmalli isoveljensä pikselitiheydessä (425 ppi ja 393 ppi). Niin ikään 1 750 nitin enimmäiskirkkaus on molemmissa versioissa sama, minkä ansiosta laitteita on helppo käyttää myös kirkkaassa auringonpaisteessa.

Dynaaminen virkistystaajuus vaihtelee 48 ja 120 hertsin välillä, joten akkua eniten säästävä 1 Hz asetus on yksinomaan S23 Ultran erikoisuus. Galaxy S23 -perusmallit eivät siis pääse samalle viivalle Applen iPhone 14 Pron kanssa, joka tarjoaa paremman tarkkuuden (2 556 x 1 179), korkeamman pikselitiheyden (460 ppi) ja laajemman virkistystaajuuden (1 - 120 Hz). Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että erot ovat käytännössä huomaamattomia.

Kuvat, videot, sovelluskäyttö sekä pelaaminen hivelevät silmää. Erityisesti 120 hertsin virkistystaajuus tekee katselukokemuksesta erittäin sulavan ja miellyttävän. Kun asetuksista valitsi kiinteän 60 hertsin virkistystaajuuden, huomasi eron sekä parempana akkukestona että hiukan pätkivämpänä näkynä. Esimerkiksi pitkän tekstidokumentin selaaminen vaikutti hyppivän kuvien ylitse. Tämäkin vaatii silti harjaantunutta silmää. 60 hertsiä onkin monelle akkukestoa suosivalle hyvä valinta.

Uusi Advanced Vision Booster -ominaisuus säätää automaattisesti väritarkkuutta ja kontrastia ympäröivän valaistuksen mukaan. Käytössä on kolme erilaista tilaa. Muutoksen onnistumisesta kertoo se, ettei näyttö tunnu sekoilevan missään olosuhteissa.

Tumma tila on luonnollisesti mukana ja monen sovelluksen tukema. Pimennetyn ruudun terävyys osoittautui testikäytössä jopa perustilaa miellyttävämmäksi, ja tuntuipa se säästävän hiukan akkuakin.

• Arvosana näytöstä: 4,5 / 5

Samsung Galaxy S23 - Kamera

• Takakamera pysynyt ennallaan
• Uusi etukamera
• Olisimme toivoneet isompaa muutosta

Samsung ei ole tehnyt muutoksia Galaxy S22:n takakameraan. Tämä ei ole pelkästään huono asia, sillä Galaxy S -puhelimet ovat perinteisesti olleet erinomaisia kamerapuhelimia. Toisaalta Samsung Galaxy S22 Ultrassa nähty 108 megapikselin pääkamera olisi tehnyt poikaa etenkin Galaxy S23 Ultran siirtyessä 200 megapikselin kennoon.

Koska komponentit ovat pysyneet ennallaan, voi parantuneesta kokemuksesta kiittää yksinomaan Snapdragon 8 Gen 2 Mobile Platform for Galaxy -suorittimen kuvaprosessointia. Muutokset ovat nähtävissä erityisesti hämärissä olosuhteissa.

Puhelimen selustassa olevat kolme kameraa ovat:

• Pääkamera: 50 MP (f/1.8, 24 mm, 1/1.57”, 1.0 um, 85 astetta, OIS, Dual-PDAF)
• Ultralaajakulmakamera: 12 MP (f/2.2, 13 mm, 1/2.55”, 1.4 um, 120 astetta, FF)
• Telekamera: 10 MP (f/2.4, 70 mm, 1/3.94”, 1.0 um, OIS, PDAF, 3x optinen zoom)

Kaikki kolme kameraa ottavat erinomaisia kuvia, jotka yltävät käytännössä samalle viivalle iPhone 14 -mallien kanssa. Silti mukaan mahtuu hiukan motkotettavaa.

Samsung on erikoistunut korostettuihin väreihin, jotka eivät näytä täysin luonnollisilta. Korkea kontrasti saa elementit ja yksityiskohdat pomppaamaan esiin turhankin räväkästi. Onko tämä hyvä vai ei, se on makuasia. Toisaalta kuvat ovat sellaisenaan valmiita sosiaalisessa mediassa jaettavaksi, mutta samalla ne eivät ikuista hetkeä täysin aitona. Jos ottaa samasta tilanteesta kuvan iPhone 14 Prolla ja Galaxy S23:lla, ensiksi mainittu erottuu aidommalla ja yksityiskohtaisemmalla lopputuloksella.

Telekameralla otettu kuva taustavalaistusta huonekasvista osoittaa asian konkreettisesti. Vaikka kuvia voi pitää sinänsä tyylikkäinä ja värikkäinä, erityisesti lehtien yksityiskohdat jäävät turhan vähälle. Lisäksi vihreä värimaailma sekä ikkunasta näkyvä sininen taivas ovat ylikorostettuja.

Tilanne ei muutu 50 megapikselin pääkameralla, jonka pixel binning -teknologia yhdistää oletuksena neljä pikseliä yhdeksi. Tällöin pikselit keräävät enemmän valoa, joka saa kuviin miellyttävämmän lopputuleman. Esimerkiksi kasvikuvissa voi nähdä Galaxy S23:n korostavan violetteja sävyjä yksityiskohtia enemmän. Vastaavasti iPhone 14 Pron kuva on hiukan "tylsempi", mutta samalla se tekee enemmän kunniaa luonnon oikealla värimaailmalle.

Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, sillä Galaxy S23:n kuvia on helppo ihastella. Kyseessä onkin ennen kaikkea makuasia. Jos haluaa helpon kamerakokonaisuuden, jonka kuvat eivät vaadi ylimääräistä jälkikäsittelyä, Samsungin puhelin on erinomainen.

Sen sijaan optisen zoomin kohdalla Samsung ottaa selvän niskalenkin Applesta. Tarjolla on sekä 3x optinen zoom (10 MP) että tekoälypohjainen 30x Space Zoom. Vaikka kyseessä ei olekaan optinen zoom, on se selvästi parempi kuin iPhone 14 Pron 15x digitaalinen zoom.

Kuvaprosessointi yltää Space Zoomin tapauksessa pienimuotoisiin ihmeisiin, sillä esimerkiksi 30x zoomilla otetut kuvat kuusta näyttävät upeilta. Tosin luonnollisestikaan Space Zoom ei yllä aivan samalle tasolle kuin Galaxy S23 Ultran 100x Space Zoom, mutta siitä saakin maksaa merkittävästi pidemmän pennin.

Zoomien kohdalla oppii myös arvostamaan Galaxy S23:n kuvanvakaimia. Lähtökohtaisesti 30x zoom tarkoittaisi väistämättä heilahtelevia ja tärähtäneitä kuvia, mutta niin vain Samsungin OIS onnistuu väistämään tämän karikon.

12 megapikselin 120-asteinen ultralaajakulmakamera on myös ihan hyvä, mutta tältä osin olisimme jo odottaneet Samsungin siirtyvän vähintään 48 megapikselin kennoon. Nykyinen ultralaajakulmakamera on nähty sellaisenaan jo useamman vuoden ajan, eikä se ole enää samalla tasolla kuin monien kilpailijoiden vastaavat.

Erityisesti muotokuvat ovat sekä pää- että uudella 12 MP etukameralla upeita. Käyttipä kumpaa tahansa, kamera onnistuu erottelemaan korostetut elementit taustasta. Sumennusta voi säätää sekä kuvatessa että sen jälkeen. Lisäksi parantunut suorituskyky hämärissä olosuhteissa näkyy parempana laatuna. Pientä rakeisuutta on kuitenkin havaittavissa zoomia käyttäessä.

Kuten mainittua, Galaxy S23 -mallisto on keskittynyt erityisesti hämärä- ja yökuvaukseen. Otimme testijakson aikana otoksia hyvin vaihtelevissa olosuhteissa eri vuorokaudenaikoina, eikä laadussa ollut missään tapauksessa valitettavaa.

Erityisesti yökuvaus nousee esille. Kuvasimme pimeässä otoksia tähdistä, lentokoneista, satelliiteista sekä pilvistä. Jotta työkaluun pääsee käsiksi, vaatii se kamerasovelluksen lisäominaisuuksien puolelle sukeltamista. Tällöin käyttöön avautuu erityisesti Expert RAW -työkalu, joka mahdollistaa 50 megapikselin kuvien editoimisen.

Asetimme kameran jalustalle kuvaamaan taivaanrantaa kahdeksi tunniksi Samsungin suosittelemalla 300x-asetuksella. 14 sekunnin timelapse-video on katsottavissa yltä, ja onhan se upean näköinen kamerapuhelimen ottamaksi.

Kokonaisuutena kamerakokonaisuus on monipuolinen ja kyvykäs. Videokuvauksessa on tarjolla jopa 8K/30fps, minkä lisäksi uusi Super Steady -kuvaustila tarjoaa suoran vastineen Applen Toiminta-kuvaustilalle (Action Mode). Kokeilimme sen toimivuutta juoksemalla pihalla kuvauksen aikana. Lopputulos onnistui hyvin joskaan ei täydellisesti poistamaan pahimmat pomput ja tärähdykset.

• Arvosana kamerasta: 4 / 5

Samsung Galaxy S23 - Suorituskyky

• Erikoissuoritin tarjoaa loistavan suorituskyvyn
• Hyvät kaiuttimet

Kaikki Samsung Galaxy S23 -mallit hyödyntävät Qualcomm Snapdragon 8 Gen 2 Mobile Platform for Galaxy -järjestelmäpiiriä. Kuten nimikin antaa ymmärtää, kyseessä on erityisesti Samsungin mallistoa varten luotu suoritinversio. Sen ero esimerkiksi OnePlus 11 -puhelimen tavalliseen Snapdragon 8 Gen 2 -piiriin on 3,36 GHz ylikellotus.

Muutos on suomalaisittain merkittävä erityisesti sen takia, että aiemmin kotimaisille markkinoille on tuotu Exynos-suorittimella varustettu malli. Nyt Samsung on siirtynyt yksinomaan Snapdragonin käyttöön, mikä tarkoittaa vieläkin isompaa loikkaa Suomen markkinoilla.

Geekbench 5 -testitulokset osoittavat uuden piirin päihittävän Snapdragon 8 Gen 1 -suorittimen melko helposti erityisesti OpenCL-mittauksessa. Sinänsä vertailu kokonaan eri valmistajan piiriin on hiukan hankalaa, mutta uusikaan Snapdragon ei yllä aivan samoihin tuloksiin kuin Applen A16 Bionic -järjestelmäpiiri. Ero on kuitenkin pienempi kuin aikoihin. Osa parantuneesta kilpailukyvystä johtuu 8 gigatavun RAM-muistista, joka hyödyntää nopeampaa ja energiatehokkaampaa LPDDR5X-teknologiaa. Vertailun vuoksi iPhone 14 Prossa on 6 Gt LPDDR5-muistia.

Käytännössä Galaxy S23 pärjää kovassakin käytössä ongelmitta. Esimerkiksi Adobe Premiere Rush -testin Extreme-renderöinnissä aika ja pistepotti oli vain aavistuksen heikompi kuin A16 Bionicilla.

Samsung tarjoaa Galaxy S23 -mallia 128 ja 256 gigatavun tallennustilalla. Näistä pienempi on koko malliston ainokainen, sillä S23 Plus ja S23 Ultra tarjoavat vähintään 256 Gt tallennuskapasiteettia.

Galaxy S23:n kaiuttimet toistavat kirkkaan ja luonnollisen äänimaiseman, josta kuitenkin uupuu basso. Jostain syystä Samsung on päättänyt piilottaa Dolby Atmos -tuen asetusten syövereihin, mutta se kannattaa etsiä ennen leffojen pariin hyppäämistä. Vaikka se ei tietenkään tarjoa kummoista tilaääntä, tuo se äänet eloon selvästi tavallista paremmin.

Samsungin Galaxy S -mallisto on jo vuosien ajan ollut 5G-valmis, eikä uusin lippulaiva tee tähän poikkeusta. Lisäksi puhelimessa on WiFi 6E -tuki.

Vaikka asia ei ole merkittävä, olemme yllättyneet satelliittipuheluiden puuttumisesta. Apple esitteli järjestelmän iPhone 14 -malliston yhteydessä, ja Qualcomm on osoittanut Snapdragon 8 Gen 2 -piirin mahdollistavan teknologian. Jostain syystä Samsung ei ole kuitenkaan ottanut sitä käyttöön.

• Arvosana suorituskyvystä: 4,5 / 5

Samsung Galaxy S23 - Ohjelmisto

Samsungin One UI -käyttöliittymä on tullut vuosien saatossa hyvinkin tutuksi. Vaikka sen omat sovellukset eivät ole vieläkään täysin mieleen, erityisesti kuvagalleria sekä kamerasovellus ovat aktiivisessa käytössä. Viestintäsovelluksessa on harmillinen rajoite, jonka vuoksi kuvia voi lähettää vain kaksi kerrallaan.

Tämän vuoden merkittävimmät muutokset koskevat Samsung Notesia, Google Meetiä sekä parantuneita tietoturvaominaisuuksia. Viimeksi mainittu mahdollistaa erillisen huoltotilan (Maintenance Mode) käyttämisen, jonka ansiosta tietoihin ei pääse käsiksi laitteen ollessa huollossa tai vieraan käytössä.

Samsung lupaa puhelimelle neljän vuoden käyttöjärjestelmäpäivitykset sekä viiden vuoden tietoturvapäivityksen. Lukemat ovat markkinoiden tämän hetken parhaimmistoa.

• Arvosana ohjelmistosta: 4,5 / 5

Samsung Galaxy S23 - Akku

Samsung on ahtanut Galaxy S23:een 3 900 mAh akun, joka on täten hiukan suurempi kuin Galaxy S22:n 3 700 mAh akku. Toki Galaxy S21:n 4 000 mAh kapasiteetti vetää yhä pisimmän korren.

Käytännössä akkukesto riittää koko päiväksi, sillä testiemme perusteella aamuseiskasta iltakymmeneen jatkunut käyttö ei saanut laitetta simahtamaan. Mikäli unohti kytkeä puhelimen yöksi piuhaan, puhti riitti seuraavaan aamupäivään asti.

Tarkemmat mittaukset osoittivat Galaxy S23:n jaksaneen adaptiivisella virkistystaajuudella 10 tuntia ja 27 minuuttia käyttöä, kun taas 60 hertsiin lukittuminen kantoi 11 tunnin ja 20 minuutin ajan.

25 watin laturi täyttää akkua puolessa tunnissa hiukan yli 50 prosenttia. Latausnopeus on siis kohtuullinen, mutta esimerkiksi OnePlus 11 ja Xiaomi 12T Pro tarjoavat moninkertaisesti paremman latausnopeuden.

Mukana on tuki langattomalle lataukselle sekä käänteiselle langattomalle lataukselle. Viimeksi mainitun kohdalla joutuu monesti kuitenkin tekemään hieman asettelua ennen kuin esimerkiksi kuulokkeet saa latautumaan.

• Arvosana akkukestosta: 4,5 / 5

Kannattaako Samsung Galaxy S23 ostaa?

Samsung Galaxy S23 -perusmalliin on helppo tykästyä. Jos etsit uutta, keskikokoista, tehokasta, hyvällä akkukestolla sekä komealla muotoilulla varustettua Android-puhelinta, ei paljoa parempaa vaihtoehtoa ole tarjolla.

Kirkas näyttö, hyvät kamerat sekä maltilla muuttunut muotoilu tarjoavat juuri sitä mihin Galaxy S -malliston suosio perustuu. Monet vahvuudet ovat tuttuja viimevuotisestakin mallista. Kokonaisuus tuntuu siis tutulta, ja tätä voi pitää pienenä menetettynä mahdollisuutena. Samsung ottaa kaikilla osa-alueilla pienen askeleen eteenpäin, mutta varsinaisista harppauksista on vaikea puhua. 108 megapikselin pääkamera tai 10x optinen zoom olisivat tehneen kokonaisuudesta selvästi houkuttelevamman.

Pienet päivitykset tekevät Galaxy S23:sta entistä paremman, mutta Galaxy S22:n omistajien tuskin tarvitsee ainakin ensitilassa sännätä kauppaan päivittämään puhelintaan. Lisäksi kokonaisuus tuskin saa parhaisiin iPhoneihin ihastuneita kääntämään kelkkaansa Android-leiriin.

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Pika-arviossa Samsung Galaxy S23 Ultra

Galaxy S23 Ultra näyttää ensisilmäyksellä samalta kuin edeltäjänsäkin. Pintakerros onneksi pettää, sillä sen alle on kätkeytynyt useita parannuksia. Tänä vuonna Samsungin suurimmat muutokset koskevat kuitenkin perusmalleja Galaxy S23 ja S23 Plus, joten Ultran kohdalla päivityksistä pidetään pienempää mekkalaa.

Muotoilu luottaa tuttuun neliskulmaiseen tyyliin, jossa erot koskevat lähinnä laajentunutta tasapintaista näyttöaluetta. Tämä pieni muutos auttaa erityisesti S Pen -kosketuskynän hyödyntäjiä. Lisäksi puhelimen runko on entistä kestävämmän Gorilla Glass Victus 2 -suojalasin ansiosta tukevampi. Sen sijaan IP68-luokitus vesi- ja pölytiiviydestä sekä maltillinen 45 watin latausnopeus ovat pysyneet ennallaan.

Samsung on satsannut tänä vuonna lippulaivapuhelimessaan entistä ekologisempiin valmistusmateriaaleihin. Pienet kierrätysmateriaaleista valmistetut komponentit näkyvät niin S Pen -kosketuskynän telakassa kuin kaiuttimissakin.

6,8-tuumainen Dynamic AMOLED 2X -näyttö adaptiivisella virkistystaajuudella sekä 5 000 mAh akku näyttävät paperilla pysyneen ennallaan, mutta taustalla on tehty pieniä muutoksia. Nämä koskevat erityisesti parempaa väritarkkuutta sekä optimoidumpaa virrankulutusta.

Suomalaisittain suurin muutos koskee kuitenkin suoritinta. Samsung on viimein hylännyt omat Exynos-piirinsä, joten myös kotimaisilla markkinoilla päästään hyödyntämään Snapdragon 8 Gen 2 -suoritinta. Kaiken kukkuraksi Samsung ja Qualcomm ovat yhteistyössä tuoneet puhelimiin suorittimesta ylikellotetun version, joka tarjoaa vielä kilpailijoitakin paremman suorituskyvyn.

Galaxy S23 Ultra on samalla ensimmäisiä puhelimia, joka hyödyntää LPDDR5X-muistia sekä UFS 4.0 -tallennustilaa.

Samsungin lippulaivamallit ovat perinteisesti olleet markkinoiden parhaita kamerapuhelimia, eikä tilanne ole muuttunut nytkään. S23 Ultra tuo mukanaan uuden 200 megapikselin kennon, joka yhdistää (pixel binning) 16 pikseliä yhdeksi 12,5 MP kuvaksi. Uudistunut teknologia parantaa puhelimen suorituskykyä erityisesti hämärissä olosuhteissa, joissa voi ottaa ilon irti uudesta Astro Hyperlapse -kuvaustilasta.

Kokeneemmat kuvaajat voivat hyödyntää edistyneempiä asetuksia, joiden joukossa on muun muassa 50 MP Expert RAW -tila.

Kamerakokonaisuuden muut jäsenet ovat pysyneet ennallaan. Käytössä on 12 MP ultralaajakulmakamera sekä telekamera 3x optisella zoomilla ja periskooppikamera 10x optisella zoomilla. Kokonaisuus onkin tämän hetken parhaita kamerapuhelimia.

Samsung on parantanut viimeisten vuosien aikana päivityslupaustaan. Uusi huippumalli tarjoaa neljän vuoden ohjelmisto- ja viiden vuoden tietoturvapäivitykset. Ja kuten kaikki muutkin Galaxy S23 -puhelimet, laitteessa on esiasennettuna Android 13 sekä yhtiön oma ONE UI 5.1 -ohjelmisto.

Mielenkiintoinen muutos koskee tallennustilaa, sillä Samsung on päättänyt tiputtaa aiemmin nähdyn 128 gigatavun mallin pois valikoimasta. Halvimman version puuttuminen tarkoittaa hintalapun nousua. Edullisin tapa päästä parhaaseen Samsung-puhelimeen käsiksi on valita 1 449 € maksava 256 gigatavun malli. Jos haluaa enemmän RAM-muistia ja enemmän tallennustilaa, täytyy kuvetta kaivaa enemmän.

Samsung Galaxy S23 Ultra - Hinta ja saatavuus

• Hinta alkaen 1 449 €
• Minimissään 256 Gt tallennustilaa
• 1 teratavun tallennustilalla varustettu malli on entistä kalliimpi

Galaxy S23 Ultra julkaistiin odotetusti kahden pikkuvelimallin rinnalla. Galaxy S23, Galaxy S23 Plus ja Galaxy S23 Ultra saapuivat ennakkotilattavaksi 1. helmikuuta 2023, kun taas varsinainen julkaisu tapahtui 17.2.2023.

Merkittävin muutos viimevuotiseen Galaxy S22 Ultraan nähden on edullisimman version putoaminen markkinoilta. S23 Ultran edullisin malli sisältää aiemman 128 Gt tallennustilan sijasta 256 gigatavua säilöntätilaa.

Valitettavasti hinta on Suomessa entistä korkeampi. Viimevuotinen edeltäjä maksoi 256 Gt tallennustilalla 1 399 €, kun taas Galaxy S23 Ultra kustantaa vähintään 1 449 €. Myös kookkaammat vaihtoehdot ovat nostaneet hintaa, sillä 512 Gt versio maksaa 1 649 € ja yhden teratavun huippumalli 1 899 €.

Vaikka Android-puhelimien markkinoilla piisaa erinomaisia vaihtoehtoja, selkein kilpakumppani on Applen lippulaivamalli iPhone 14 Pro Max. Kilpakumppanin hinta vaihtelee 1 499 euron (128 Gt) ja 2 149 euron (1 Tt) välillä, joten Samsung onnistuu olemaan pykälän verran edullisempi.

Toisaalta Android-puhelinta etsivä saattaa harkita vakavasti helmikuussa julkaistua OnePlus 11 -kilpakumppania. Kiinalaisyhtiön lippulaivamalli kustantaa versiosta riippuen 879 € tai 949 €. Vaikka se ei yritäkään olla yhtä häikäisevä kuin Galaxy S23 Ultra, on se suorituskyvyltään ja ominaisuuksiltaan enemmän kuin riittävä kovimpaankin käyttöön.

• Arvosana hinnasta: 3,5/5

Samsung Galaxy S23 Ultra - Tekniset tiedot

Samsung Galaxy S23 Ultra on saatavissa kolmena eri mallina. Näistä edullisimmassa on 8 gigatavua LPDDR5X-muistia, kun taas kahdessa kalliimmassa versiossa määrä on 12 gigatavua.

Tekniset tiedot ovat seuraavanlaiset:

Samsung Galaxy S23 Ultra - Muotoilu

• Pysynyt lähes identtisenä
• Tuntuu ja näyttää laadukkaalta
• Valmistuksessa huomioitu ympäristöystävällisyys

S22 Ultra oli ensimmäinen puhelin, jossa Samsung todella yhdisti Galaxy S- ja Galaxy Note -mallien tyylit yhteen. Lopputuloksena oli tyylikäs ja hillitty kokonaisuus, jossa erityisesti kamerat erottuivat selvästi perusmalleista. Samalla rakennemuutokset mahdollistivat S Pen -kynän säilytyspaikan sisällyttämisen suoraan puhelimeen.

Galaxy S23 ja Galaxy S23 Plus ovat ottaneet tyylillisesti Ultra-mallia kiinni, kun taas lippulaiva itsessään on keskittynyt lähinnä hiomaan kulmia. Lopputuloksena Galaxy S22 Ultran ja Galaxy S23 Ultran erottaminen toisistaan vaatii melkoisen harjaantunutta silmää.

Kaareva etupuoli, lasinen selusta sekä metallinen kehys luovat vaikuttavan kokonaisuuden. Merkittävin ero muotoilussa koskee näyttöä, sillä Samsung on vähentänyt pyöristettyä reunaa. Muutoksen ansiosta ruutu on suuremmalta pinta-alalta tasainen, mikä helpottaa S Penin käyttämistä. Ratkaisu on hillitty mutta samalla onnistunut.

Kolikolla on kääntöpuolensa, sillä puhelin on muutosten jäljiltä hiukan vaikeampi nostettava tasaiselta pöydältä. Toinen konkreettinen ero tuntuu laittaessa laitetta taskuun, sillä pyöreäreunainen Galaxy S21 Ultra sujahtaa säilöön hiukan helpommin.

S23-mallisto saapui myyntiin rajatulla värityksellä. Ultra-malli on saatavana tavallisilta jälleenmyyjiltä neljässä eri mattavärissä, jotka ovat nimiltään Phantom Black, Cream, Green ja Lavender. Kuten aiemminkin, Samsungin omassa nettikaupassa on saatavilla vielä muutama yksinoikeussävy.

S Pen ei valitettavasti väriltään täsmää puhelimeen muutoin kuin päältä. Muu osa kynästä on väriltään musta.

Saimme testisyyniin vihreän S23 Ultran. Metsäinen sävy itsessään on tuttu Google Pixel 7 Prosta ja OnePlus 11:sta, mutta Samsung lähestyy vihreää väriä kilpailijoitaan hillitymmin. Lopputulos on hyvin tasainen ja maltillisen hillitty. Tämä saa mallin näyttämään katsojasta riippuen arvokkaalta tai hiukan tylsähköltä. Kannattaakin käydä suosiolla vilkaisemassa värityksiä kaupassa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Valmistaja on pyrkinyt kohentamaan lippulaivapuhelimensa kestävyyttä. Tällä kertaa puhelin on IP68-luokiteltu vesi- ja pölytiiviinä. Tämän lisäksi Samsung on valinnut Armor Aluminum -kehyksen sekä Gorilla Glass Victus 2 -suojalasin. Ratkaisu on tervetullut, sillä tasapintaisuus tekee mallista hiukan hankalamman pideltävän kuin pienikokoisemmat Galaxy S23 ja Galaxy S23 Plus.

Samsung on onnistunut pakkaamaan kaiken huipputeknologian entistä ympäristöystävällisempiin kuoriin. Yhtiö kertoo selustasta jopa 80 prosentin olevan kierrätettyä, minkä lisäksi rungon lasista 22 prosenttia on jo vähintään kertaalleen käytettyä.

Ekoteot näkyvät läpi puhelimen, mikä on aina positiivinen askel. Vaikka Samsung ei ole tällä saralla suinkaan ainoa skarpannut valmistaja, on se omiaan tuomaan hyvää mainosta. Toivottavasti kilpailevat yhtiöt ottavat samansuuntaisia harppauksia.

• Arvosana muotoilusta: 4/5

Samsung Galaxy S23 Ultra - Näyttö

• Tutulta näyttävä näyttö
• Tarkemmat värit ja hellempi silmälle
• Erinomainen S Pen -tuki

Mainitsimmekin jo muutokset kaarevuudessa sekä uuden Gorilla Glass Victus 2 -suojalasin. Muutoin näyttö on hyvin tutunlainen viimevuotista puhelinta käyttäneille.

Samsung on valinnut tälläkin kertaa 6,8-tuumainen AMOLED 2X -paneelin, joka tarjoaa resoluutioksi 1 440 x 3 088 sekä vaihtelevan virkistystaajuuden yhden ja 120 hertsin väliltä. Viimeksi mainittu tasapainottelee tilanteen ja tarpeen mukaan. Kehitystyökalujen perusteella virkistystaajuutta pystyi vertailemaan 24, 48, 60 ja 120 hertsin välillä. Valikoima onkin kattavampi kuin kilpailevissa Android-malleissa.

Samsungin näyttöteknologia on edelleen markkinoiden parhaimmistoa. Värit ja kirkkaus riittävät vaikeimmissakin tilanteissa, eikä edes katselukulman venyttäminen saa häirittyä asiaa. Valmistaja on selvästi panostanut väritarkkuuteen vaihtelevissa valaistuksissa. Erityinen Advanced Vision Booster -teknologia saa säädettyä värejä ja värimaailmaa tilanteen mukaan.

1 750 nitin enimmäiskirkkaus ei vieläkään yllä samalle tasolle kuin iPhone 14 Pro 2 000 nitillään, mutta todellisuudessa takamatka ei aiheuta minkäänlaisia haasteita. Näyttö loistaa niin peruskäytössä kuin mediatoistossakin. Harmillisesti Samsung ei nähtävästi ole tuonut parannuksia tai lisäyksiä S Pen -tukeen. Vaikka sen responsiivisuus on jo nyt hyvällä tasolla, parannukset ovat aina tervetulleita.

• Arvosana näytöstä: 4,5/5

Samsung Galaxy S23 Ultra - Kamera

• Ensimmäinen 200 megapikselin Samsung-kamerapuhelin
• Parantunut suorituskyky hämärä- ja yökuvauksessa
• Expert RAW mahdollistaa 50 megapikselin kuvat

Samsungin Ultra-mallit ovat perinteisesti olleet kamerapuhelinten aatelistoa. Menestyksen taustalla on tutusti kattava ja laadukas kamerakokonaisuus, joka on viimeisten vuosien aikana muodostunut jo kovin tutunlaiseksi.

Viimevuotisesta mallista tutun 12 MP ultralaajakulmakamera rinnalla on 10 megapikselin telekamera 3x optisella zoomauksella sekä periskooppikamera 10x optisen zoomauksella. Todellinen katseenvangitsija on kuitenkin pääkamera. Aiempi 108 MP kenno on korvattu Samsungin omalla 200 megapikselin kennolla. Ja vaikka monesti merkittävät numeraaliset harppaukset eivät todellisuudessa välity lopputulokseen, nyt asiain laita on toisin.

Kamerateknologian uudistamisessa on aina riskinsä, eikä paperilla hyvältä näyttävä muutos aina realisoidu käytännössä. Samsung on kuitenkin onnistunut välttämään erilaiset sudenkuopat, sillä kuvat näyttävät yksinkertaisesti upeilta.

Samsung Galaxy S23 Ultra - Esimerkkikuvia

S23 Ultran pääkamera hyödyntää pikselien yhdistämistä eli pixel binning -teknologiaa. Oletuksena 200 MP kuvat tiivistetään aina 12,5 megapikseliin asti, jolloin väreissä on enemmän tarkkuutta myös hämärissä olosuhteissa. Ja kun nyt illan pimentymisestä tuli puhe, mainittakoon Samsungin satsanneen tänä vuonna erityisesti pimeässä kuvaamiseen. Yökuvissa napsitut otokset pyrkivät olemaan selvästi aiempaa parempilaatuisia. Parannettu optinen kuvanvakain on yöllisissä seikkailuissa paikallaan.

Mikäli kamerapuhelimestaan haluaa irti kaiken mahdollisen, kannattaa hyödyntää Expert RAW -kuvaustilaa. Suoraan kameraohjelmistoon sisällytetty vaihtoehto yhdistää kuvat 50 megapikseliin. Lisäksi Ultralla voi halutessaan ottaa jopa niitä paljon puhuttuja 200 megapikselin kuvia.

Alkuperäinen kuva (vasen) | Raw-tiedosto EV+3 (keskellä) | Jpeg EV+3 (oikea)
Valotusta lisäämällä näkee konkreettisesti kuvanlaadun muutokset RAW- ja JPEG-tiedostomuotojen välillä.

Käytännössä RAW mahdollistaa kattavamman jälkikäsittelyn, mikä korostuu erityisesti valoisissa ja pimeissä kohdissa. S23 Ultra vaikuttaisi jatkuvasti hieman alivalottavan Expert RAW -kuvia.

Kaikki Galaxy S23 -puhelimet hyödyntävät uutta 12 MP etukameraa. Samsung ei ole vielä piilottanut etukameraa näytön alle Z Fold -malliston tapaan, mutta lopputulokset ovat onneksi laadukkaita kaikilla malleilla.

Käytännössä uusi 12 megapikselin etukamera tuntuu edeltävää mallia nopeammalta. Kuvissa on mukava syvyysvaikutelma sekä kauttaaltaan hyvä laatu.

Vertailimme selfiekuvia vierekkäin Google Pixel 7 Prolla ja iPhone 14 Pro Maxilla otettuihin kuviin. S23 Ultran potretit ovat hyvin identtisiä Applen lippulaivamallin kuvien kanssa, minkä lisäksi kuvien luonnollisuus onnistuu jopa yllättämään. Kolmikon tapauksessa Pixel 7 Pro erottui joukosta, sillä se ei saanut ihoon luonnollista väriä.

Samsung jatkaa tiivistä yhteistyötään Snapin, TikTokin ja Instagramin kanssa taatakseen kuva- ja videolaadun olevan parhaimmillaan sosiaaliseen mediaan jaettaessa. Lisäksi palveluiden työkalut on integroitu vahvasti arkeen, mikä on mukava lisä aktiivisomettajille.

• Arvosana kamerasta: 4,5 / 5

Samsung Galaxy S23 Ultra - Suorituskyky

• Suorituskyky markkinoiden parhaimmistoa
• Muistin ja tallennustilan nopeus näkyy sulavuutena
• Tehoero tavalliseen 8 Gen 2 -suorittimeen minimaalinen

Ei ole suurikaan salaisuus, että Samsung on hyvissä väleissä monien tunnetuimpien valmistajien ja teknologiajättien kanssa. Sopuisa toiminto näkyy esimerkiksi Googlen kanssa tehdyissä Wear OS 3 -älykelloissa. Nyt todelliseen lähipiiriin on livahtanut myös Qualcomm.

Kuten Samsungin puhelimiin aiemmin tutustuneet tietävät, Galaxy S -lippulaivat ovat poikenneet toisistaan markkina-alueesta riippuen. Siinä missä Yhdysvalloissa on nautittu Snapdragon-piirien tehoista, Suomessa on mutistu aavistuksen hitaammista Exynos-suorittimista. Nyt tällaista jaottelua ei enää ole, vaan Qualcommin Snapdragon 8 Gen 2 -piiri hyrrää kaikissa Galaxy S23 -malleissa.

Muutoksen ansiosta suomalaiset käyttäjät pääsevät viimein samalle viivalle muiden kanssa. Samalla ratkaisu helpottaa optimointia, kun esimerkiksi kuvaprosessointi tapahtuu kaikilla puhelinmalleilla samalla nopeudella. Niin ikään akkukestosta voidaan puhua viimein ilman, että täytyisi puhua eroista eri maittain.

Olemme jo nähneet muutamissa puhelimissa Snapdragon 8 Gen 2:n tehojen vaikuttavuuden. Samsung on kuitenkin onnistunut tekemään yhteistyötä Qualcommin kanssa, jonka vuoksi puhelimissa on erillinen tehostettu "Snapdragon 8 Gen 2 Mobile Platform for Galaxy" -piiri. Käytännössä Cortex-X3-ydin on siis ylikellotettu 3,36 GHz tavanomaisen 3,2 GHz sijasta. Ratkaisu ei lisätehosta huolimatta vaikuta onneksi akkukestoon.

Kuten Samsungin Nick Porter mainitsi TechRadarille antamassaan haastattelussa, puhelimen jäähdytykselle varattu tila on 2,7-kertainen kilpaileviin malleihin nähden. Tämä auttaa puhelimen lämpötilan hallinnassa. Vastaavasti nopeampi ja tehokkaampi LPDDR5X-muisti ja UFS 4.0 -tallennustila parantavat käyttökokemusta omalta osaltaan.

Testikäytössä Samsungin lisäteho poikii marginaalisesti korkeammat pisteet kuin OnePlus 11:n tavallinen Snapdragon 8 Gen 2 -suoritin. Ero on kuitenkin niin pieni, ettei sitä käytännössä huomaa mitenkään. Viritetty suoritin lieneekin merkittävämpää Samsungin markkinointiosastolle kuin käyttäjille. Silti sitä ei kannata unohtaa, että kyseessä on tämän hetken tehokkaimpia ellei jopa tehokkain älypuhelin.

Parantuneet järjestelmäpiiri, muisti ja tallennustila takaavat yksinkertaisesti raudanlujan kokemuksen. Arvostelujaksossa äärimmilleen viedyt asetukset ja rasitukset eivät tuntuneet aiheuttavan ongelmaa ennen kuin vasta Genshin Impactin tapauksessa. Kun pelin asetukset korotettiin tappiin ja pelisessiota venytettiin, alkoi puhelin hiukan kuumentua. Kun asetukset pudotti oletustasolle, peli pyöri ja näytti edelleen huikealta viilentyneelläkin laitteella.

• Arvosana suorituskyvystä; 4,5/5

Samsung Galaxy S23 Ultra - Akku

• Enintään 45 watin langallinen lataus
• 15 W langaton ja 4,5 W käänteinen langaton lataus
• Akkukapasiteetti pysynyt ennallaan, mutta virrankulutus pienentynyt

Puhelimessa on sama 5 000 mAh akku kuin S22 Ultrassakin, minkä lisäksi 45 watin langallinen lataus on tuttua kauraa. Samsung kuitenkin kertoo akkukeston parantuneen noin 20 prosentilla sovelluspuolen optimoinnin sekä vakiokomponenttien käyttämisen ansiosta. Samsung mainostaa puhelimen akkukeston olevan "parasta mitä Galaxy S -mallisto on tarjonnut", eikä väitteen kanssa ole syytä olla eri mieltä.

Vaikka OnePlus 11:n 100 watin sekä Xiaomi 12T Pron 120 watin pikalataukset ovat merkittävästi paremmat, pidentynyt akkukesto tuo arkeen tarvittavan parannuksen. Käyttöajan venytystä ei pidä väheksyä, sillä akkukapasiteetti itsessään on pysynyt ennallaan.

Arkikäytössä S23 Ultra jaksaa noin toisen päivän puoliväliin asti. Yhden päivän ajan pärjää kovemmallakin käytöllä, sillä suoratoistopalveluiden katsominen tai muutaman tunnin Call of Duty: Mobile -sessio ei saanut laitetta väsähtämään ennen iltaa.

• Arvosana akkukestosta: 4,5/5

Samsung Galaxy S23 Ultra - Ohjelmisto

• Android 13 ja One UI 5.1
• Päivityslupaus 4+5 vuotta
• Personoitavissa itselleen mieluisaksi

Samsungin päivityslupaus on tämän hetken parhaimmistoa Android-puhelimien markkinoilla. Yhtiö lupaa malleilleen neljän vuoden käyttöjärjestelmäpäivitykset ja viiden vuoden tietoturvapäivitykset. Tämä koskee kaikkia Galaxy S23 -puhelimia, joissa on esiasennettuna Android 13 -käyttöjärjestelmä sekä yhtiön oma One UI 5.1 -ohjelmisto.

Käyttökokemus on hyvin tuttu. Ikonien muodot sekä graafinen olemus näyttävät pääasiassa samalta kuin vuosi sitten. Mukana on tästä huolimatta muutamia uudistuksia, jotka liittyvät ennen kaikkea työntekoon sekä tietoturvaan.

Samsung Notes mahdollistaa saman dokumentin samanaikaisen työstämisen useamman tekijän voimin. Lisäksi asetusjumppaa voi muokata eri tarpeisiin sopivaksi. Yksityisyyttään voi taasen parantaa entistä kattavammin uudessa näkymässä, joka kertoo suoraan laitteen tietoturvan tason.

S Pen -kosketuskynä hyödyntää tuttuja komentoja ja eleitä, joiden avulla voi hallinnoida esimerkiksi kameraa, kääntää tekstiä tai kopioida ja liittää sisältöä. Kaikki tämä on tehty erittäin näppäräksi.

One UI ei ole kaikkien mieleen, mutta sen muokattavuus ja persoonallisuus tekevät arkikäytöstä miellyttävää. Kaikki ominaisuudet on näppärästi saavutettavissa, minkä lisäksi asetusvalikon syövereissä on useita erikoisempiakin mahdollisuuksia. Niiden valikoimaan kannattaa ehdottomasti perehtyä.

• Arvosana ohjelmistosta; 4,5/5

Kannattaako Samsung Galaxy S23 Ultra ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Pika-arviossa iPhone 14

iPhone 14 ei herätä paperilla suuria tunteita. Siinä on iPhone 13 -mallista tuttu muotoilu, suoritin sekä näyttö. Tästä huolimatta kyseessä on erittäin laadukas älypuhelin, vaikka se jää uuden iPhone 14 Pron varjoon.

Vaikka syyskuussa 2022 julkaistu iPhone 14 näyttää samalta kuin vuotta vanhempi edeltäjänsä, pinnan alla on kätkössä useita parannuksia. Nämä riittävät nostamaan käyttökokemuksen entistä paremmaksi.

Selustassa oleva kaksoiskamera (12 MP + 12 MP) koostuu uusista kennoista, kun taas 12 MP TrueDepth-etukamera tarjoaa paremman valotuksen sekä automaattitarkennuksen. Apple mainostaa uudistuneen kuvaprosessoinnin parantavan kuvien laatua kaikissa olosuhteissa merkittävästi. Pääkameralla kuvien pitäisi olla hämärässä 2,5 kertaa parempia ja ultralaajakulmakameralla sekä TrueDepth-etukameralla kaksi kertaa parempia kuin aiemmin.

Sen sijaan puhelimessa ei ole Pro-mallien 48 MP pääkameraa, pikselien yhdistämistä (pixel binning) tai minkäänlaista tarkennusta. Jos ne tuntuvat tarpeellisilta, on syytä kääntää katse iPhone 14 Prohon tai iPhone 14 Pro Maxiin. Kalliimmilla Pro-malleilla on kyky yhdistää 48 megapikselin kuva 12 megapikselin kuvaksi, jolloin ylimääräiset pikselit tarjoavat entistä korkeamman resoluution ja paremman hämäräsuorituskyvyn

iPhone 14 hyödyntää yhtä erinomaista Super Retina XDR OLED -näyttöä. Valitettavasti Pro-malleista kadonnut näyttölovi on kuitenkin yhä mukana. Jos se tuntuu häiritsevältä, budjettia on syytä venyttää kalliimpien Pro-mallien Dynamic Island -ominaisuuden saamiseksi. Niin ikään käyttötarkoituksen mukaan vaihteleva virkistystaajuus sekä aina päällä -ominaisuus jäävät lippulaivapuhelimien herkuiksi.

Apple on päättänyt pidättäytyä iPhone 14- ja iPhone 14 Plus -malleissa viimevuotisessa A15 Bionic -järjestelmäpiirissä. On syytä huomata, että piiri ei nimestään huolimatta ole täysin identtinen viimevuotisten iPhone 13:n ja iPhone 13 minin sisuksissa olleen prosessorin kanssa. Grafiikkaytimien määrä on nimittäin noussut neljästä viiteen. Se on siis periaatteessa sama prosessori kuin iPhone 13 Prossa ja iPhone 13 Pro Maxissa. Suorituskyky on täten parempi kuin iPhone 13:ssa.

Mukana on myös uudistuksia. Näistä monet ovat tosin vaikeampia testattavia, ja ainakin kolaritunnistuksen kohdalla toivomme, ettei kukaan joutuisi kokeilemaan sen toimivuutta ainakaan tositilanteessa. Käytännössä se kuitenkin tunnistaa mahdollisen liikenneonnettomuuden ja hälyttää tällöin hätänumeroon sekä merkityille kontaktihenkilöille. Lisäksi satelliittiyhteys auttaa tilanteessa, jolloin puhelinverkko ei tarjoa mahdollisuutta avunpyynnöille. Erityisesti jälkimmäisen uudistuksen kohdalla olemme iloisia, että Apple toi sen samalla kertaa myös perusmalliin.

Puhelimen lämmönkäsittelyä on parannettu, minkä anisosta puhelin kuumenee vähemmän. Samalla akkukestoa on saatu parannettua iPhone 13 -edeltäjään nähden.

Viimeinen maininnanarvoinen lisä on puhelimen helpompi korjaaminen. Applen mukaan esimerkiksi takalasi on helpompi vaihtaa iPhone 14 -perusmallissa kuin aiemmin. Jos vahinkoja siis tapahtuu, ei korjauslasku ole toivottavasti enää entisenlainen.

Milloin iPhone 14 julkaistiin ja paljonko se maksaa?

Apple esitteli uuden iPhone 14 -malliston syyskuun 7. päivä 2022. Valikoiman muodostavat iPhone 14, iPhone 14 Plus, iPhone 14 Pro ja iPhone 14 Pro Max.

iPhone 14:n ennakkomyynti käynnistyi 9. syyskuuta ja puhelin saapui myyntiin 7.9.2022. Uusi malli maksaa tallennustilan määrästä riippuen 1 039 € (128 Gt), 1 169 € (256 Gt) tai 1 429 € (512 Gt).

Toisin kuin Android-puhelimien tapauksessa, tarjolla ei ole isommalla RAM-muistilla varustettua mallia.

• Arvosana hinnalle: 3,5/5

Muotoilu

• Näyttää lähes samalta kuin iPhone 13
• Tuttu näyttölovellinen Super Retina XDR -näyttö

Jos unohtaa värivaihtoehdot, 6,1-tuumainen iPhone 14 näyttää lähes identtiseltä iPhone 13:n kanssa. Mallissa on alumiinikehys, tutut painikkeet, stereokaiuttimet, Lightning-liitäntä sekä sama näyttö. Tarkempi syynäys kuitenkin paljastaa minimaalisia eroavaisuuksia.

Uutuusmalli on mitoiltaan 146,7 x 71,5 x 7,8 mm eli aavistuksen paksumpi kuin iPhone 13. Vastaavasti painoa on kuitenkin lähtenyt kahden gramman verran, mikä juontanee juurensa lämpenemistä hallitsevaan arkkitehtuuriin. Muutokset ovat pienuudestaan huolimatta sen verran merkittäviä, ettei iPhone 14 enää mahdu iPhone 13:n viralliseen MagSafe-koteloon. Puhelin itsessään sujahtaa kyllä paikalleen, mutta isompi kameralohko tuottaa pähkinän purtavaksi.

Ceramic Shield -suojalasi sekä muut materiaalit ovat pysyneet ennallaan. Tämän vuoksi on luontevaa, että niin ikään vesi- ja pölytiiviys ovat pysyneet tutulla tasolla. Ruiskutimme sinisen uutuus-iPhonemme päälle vettä vain varmistaaksemme asian. Minkäänlaista vahinkoa ei tästä seurannut.

Arvosana muotoilusta: 4/5

Minkälainen näyttö iPhone 14 -puhelimessa on?

• Tuttu 6,1-tuumainen Super Retina XDR
• Näyttölovi yhä paikallaan
• Ei adaptiivista virkistystaajuutta tai aina päällä -ominaisuutta
• Korkealaatuinen OLED-näyttöpaneeli

iPhone 13:sta tuttu 6,1-tuumainen Super Retina XDR -näyttö on pysynyt käytännössä ennallaan. Sen tarkkuus on edelleen 2 532 x 1 170 ja pikselitiheys 460 ppi. Etupuolta koristaa yhä TrueDepth-etukameran vaatima näyttölovi, jossa on 12 MP etukamera aiempaa isommalla aukolla sekä automaattisella kohdennuksella. iPhone 14 Pron ja 14 Pro Maxin Dynamic Islandia ei siis ole valitettavasti mukana. Jos ennustaa pitää, iPhone 14 jäänee viimeiseksi näyttölovelliseksi Applen puhelimeksi.

Vaikka näytössä on mainio 1 200 nitin enimmäiskirkkaus sekä 2 000 000 : 1 -kontrasti, tuntuu ruutu hiukan vanhentuneelta. Mukana ei ole vaihtelevaa virkistystaajuutta tai edes viimevuotisissa Pro-malleissa nätyä 120 Hz ProMotion -tukea. iPhone 14 tarjoaa vain ja ainoastaan 60 Hz virkistystaajuuden.

Tätä on hiukan vaikea sulattaa, sillä iPhone 14 Pro ja iPhone 14 Pro Max tarjoavat 10 ja 120 Hz välillä tilanteen mukaan vaihtelevan kuvataajuuden. Lisäksi huippumalleissa oleva aina päällä -ominaisuus tiputtaa lukeman aina yhteen hertsiin asti, mikä parantaa akkukestoa.

• Arvosana näytölle: 3,5/5

Onko iPhone 14 -puhelimessa hyvä kamera?

• 12 MP pääkamera ja 12 MP ultralaajakulmakamera
• Uudet kennot
• Parantunut kuvaprosessointi parantaa kuvanlaatua
• Uusi Toiminta-kuvaustila (Action Mode)

 iPhone 14 tarjoaa kaksi takakameraa, jotka ovat:

• 12 MP pääkamera (26 mm, f/1,5)
• 12 MP ultralaajakulma (120 asteen kuvakulma, 13 mm, f/2,4)

Kamerakokonaisuus on ottanut askeleen eteenpäin, sillä uudistuneet kennot sekä entistä parempi hämäräkuvaus tekevät eron aiempaan. Lisäksi 12 MP etukamera sisältää automaattitarkennuksen. Sen ansiosta ryhmäselfiet onnistuvat helpommin kuin viimevuotisella iPhone 13:lla.

Erityisesti tykästyimme uudistuneeseen kuvaprosessointiin. Phonotic Engine aloittaa prosessoinnin aiemmin kuin ennen, minkä ansiosta se pääsee käsiksi jo pakkaamattomiin kuviin.

iPhone 14 tarjoaa hyvän kameran, vaikkakin iPhone 14 Pron optista zoomia sekä makrokuvaukseen suunnattuja ominaisuuksia tulee nopeasti ikävä. Tästä huolimatta iPhone 14 on riittävän hyvä kamerapuhelin arkikäyttöön.

Kuten malliston muutkin puhelimet, myös iPhone 14 tarjoaa 4K-videokuvauksen. Elokuvallinen tila yltää tänä vuonna peräti 4K/30fps-kuvaukseen.

Kokonaan uusi Toiminta-kuvaustila (Action Mode) on kamerasovelluksen iloisia yllättäjiä. Sen avulla videoista saa karistettua pois pahimmat tärinät. Se ei perustu kuvanvakaimeen, vaan pikemminkin jatkuvaan kuvaprosessointiin. Ominaisuuden avulla keskiössä oleva kohde saadaan pidettyä jatkuvasti keskellä kuvaa. Lopputuloksena on jonkin verran rajattuja taltiointeja, mutta valmis materiaali on itsessään GoPron veroista. Se, miten hyödyllinen lisä tämä on arjessa pidemmän päälle, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa tykästyimme sen toimivuuteen jo ensihetkistä lähtien.

Camera samples

• Arvosana kameralle: 3/5

Äänenlaatu

Apple on onnistunut pitämään puhelimiensa äänenlaadun tasaisen vahvana kaikissa syksyn 2022 malleissa. Jokainen iPhone 14 -versio tarjoaa äänekkäät stereokaiuttimet sekä tuen tilaäänelle. Viimeksi mainittu on näppärä lisä esimerkiksi Netflixin tai muiden suoratoistopalveluiden sisällön katsomiseen. Lisäksi Apple Music -palvelussa on erillinen tilaääneen keskittyvä soittolista.

Kuuntelipa iPhone 14:n kaiuttimilla mitä tahansa, ääni kuulostaa kirkkaalta, äänekkäältä ja hyvältä.

Miten tehokas iPhone 14 on?

• Hyödyntää iPhone 13 Pron A15 Bionic -suoritinta
• Uusi lämmönpoistojärjestelmä antaa prosessorille enemmän tilaa
• Hyvä suorituskyky hintaan nähden

Kuten eri yhteyksissä on lukuisia kertoja toistettu, iPhone 14 hyödyntää viimevuotista suoritinta. Tässä ei ole sinänsä mitään pahaa. A15 Bionic on edelleen erittäin tehokas siru, joka päihittää testituloksissa Qualcommin parhaat prosessorit. Vaikka laittaisit puhelimesi kovaan rasitukseen, selviää se haasteesta vaivatta. 4K-videoeditointi, pelaaminen kovimmilla asetuksilla tai verkkoselaus eivät jää iPhone 14:n suorituskyvystä kiinni.

Tällä hetkellä ero iPhone 14 Pron ja iPhone 14 Pro Maxin uudempaan A16 Bionic -siruun on siis olematon, mutta tulevaisuudessa tilanne todennäköisesti muuttuu. Kun vaatimusrima nousee, samalla tehoerot konkretisoituvat. Tämä näkynee kuitenkin vasta useamman vuoden päästä.

Kelataanpa askel taaksepäin ja palataan puhelimen suorittimeen. Käytännössä iPhone 14:n sisällä on sama suoritin, joka on tuttu iPhone 13 Prosta. Ratkaisu on monin tavoin looginen, sillä puhelin on hiukan edeltäjäänsä tehokkaampi ilman tarvetta hinnannousulle.

A15 Bionic sisältää uusitun rakenteen, joka poistaa lämpöä aiempaa tehokkaammin. Apple kertoo tämän tekevän puhelimesta helpommin korjattavan, mutta ennen kaikkea muutos pitää kuumenemisen kurissa. Lopputuloksena on sulavammin toimiva kokonaisuus, joka kuluttaa akkua edeltäjäänsä vähemmän.

Laitoimme iPhone 14:n tuttuihin Benchmark-testeihin. Puhelimen A15 Bionicin tulokset ovat ennakkoarvioiden mukaisesti linjassa iPhone 13 Pron kanssa. Jäähdytysjärjestelmän uudistuminen on parantanut akkukestoa aavistuksen, sillä iPhone 14 lupaa 20 tunnin striimauskeston edeltävän mallin 19 tunnin sijaan. Ero ei siis kasva kummoiseksi, mutta ainakin se osoittaa muutosten olevan askel oikeaan suuntaan.

• Arvosana suorituskyvylle: 4/5

Satelliittipuhelut

Yksi iPhone 14 -malliston isoimmista uudistuksista koskee satelliittipuheluita, joilla saa kutsuttua apua myös puhelinverkon ulkopuolelta. Vaikka emme ole päässeet testaamaan sitä käytännössä, saimme nähdä esittelyn Applen Kaliforniassa sijaitsevalla toimipisteellä.

Alueella oleva kukkula on puhelinverkon sekä WiFin ulottumattomissa. Tällöin iPhonen yläkulmaan ilmestyi pieni SOS-kuvake. On syytä huomata, että ikoni vaatii ulkotiloissa olemista ja esteettömän näkymän taivaalle.

Kun puhelimella soitettiin hätänumeroon, iPhone 14 tarjosi mahdollisuutta satelliittipuhelun käyttämiseen. Tämän jälkeen puhelimen näyttö ohjasi suuntaamaan puhelimen lähintä satelliittia kohti. Lopuksi laite vielä varmisti, että se saa toimittaa pakatut tekstitiedot Applen järjestelmään, josta se välitetään hätäkeskukseen.

Mikäli satelliittiyhteys katkeaa yhteydenpidon aikana, järjestelmä opastaa suuntaamaan jälleen oikeaan suuntaan yhteyden palauttamiseksi.

Vaikka satelliittipuhelut ovat tarkoitettu hätätilanteisiin, voi sen avulla viestiä esimerkiksi sijaintitiedoistaan siltä varalta, että olet onnistunut kiipeämään Mount Everestin tai muun korkean vuoren huipulle.

Onko iPhone 14 -puhelimessa hyvä akku?

• Akku kestää koko päivän
• Langaton lataus ja MagSafe
• Laturi ei sisälly myyntipakettiin

Kuten mainittua, iPhone 14 jaksaa yhdellä latauksella noin 20 tuntia videotoistoa, 16 tuntia striimausta ja 80 tuntia musiikkikuuntelua. Lukemat ovat siis varsin kohtuulliset, ja testijakson aikana täysi akku riitti koko päivän ajaksi.

iPhone 14:n myyntipaketti ei sisällä laturia, mutta sen sijaan Lightning-to-USB-C-latauskaapeli on jälleen mukana. Halutessaan Apple tarjoaa erillisenä lisälaitteena 5 tai 20 watin laturin. Näistä jälkimmäinen on hiukan kalliimpi, mutta se lataa tyhjentyneen akun puolilleen 30 minuutissa.

iPhone 14 on edeltäjänsä tavoin yhteensopiva MagSafen sekä langattomien Qi-laturien kanssa.

• Arvosana akulle: 4/5

Ohjelmisto

• Kaikissa iPhone 14 -malleissa on esiasennettu iOS 16
• Runsaasti uusia ominaisuuksia
• Personoitava lukitusnäyttö, viestien peruutus sekä tyylikkäämmät ilmoitukset

Kaikissa iPhone 14 -puhelimissa on esiasennettu iOS 16. Tuorein ohjelmistoversio sisältää merkittävimpiä uudistuksia mitä Applen käyttöjärjestelmät ovat vuosikausiin tuoneet mukaan.

Tuoreiden lisäysten keskeisimmät uudistukset koskevat lukitusnäyttöä. Vanha ja tylsä näkymä on historiaa, sillä tätä nykyä tarjolla on useita tapoja personoida lukittua ruutua.

Käyttäjä voi valita ruudulle halutun kuvan. Näkymästä saa itsensä näköisen valitsemalla potretin ohella halutun fontin sekä widgetin. Esimerkiksi haluttujen appien livepäivitysten nostaminen suoraan lukittuun näyttöön tekee arjesta hiukan ketterämpää kuin vanhemmilla iOS-versioilla.

Muut uudistukset liittyvät peruutettaviin ja muokattaviin viesteihin sekä Kartat-sovelluksen useamman pysähdyksen reittiohjeisiin.

Kokonaisuutena iOS 16 on kokonaisvaltainen käyttöjärjestelmä, joka ottaa ilon irti käytössä olevasta iPhonesta.

• Arvosana ohjelmistosta: 4,5/5
• iOS 16: tärkeimmät tiedot iPhonen käyttöjärjestelmästä

Kannattaako Apple iPhone 14 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

• Apple Watch Series 8, Apple Watch Ultra, ja Apple Watch SE 2 julkistettiin

Pika-arviossa Nanoleaf Lines

Nanoleaf on tehnyt älyvalojen parhaimmistoa, mutta Lines on selkeä voittaja. Se heittää arvostelijamme suosikkivalot Nanoleafin Canvaksen orreltaan iskevillä väreillään sekä kauniilla efekteillään. Se on myös Nanoleafin ensimmäinen setti, joka ei välttämättä satu silmään sammutettuna.

Tikkuihin saa vaihtokuoria, joiden avulla ne muuttuvat geometrisiksi taideteoksiksi ja uusien lisävarusteena myytävien liitoksien avulla niitä voi laajentaa pinnalta toiselle. Ilman lisukkeitakin Lines näyttää sammutettuna varsin hyvältä. Kyllä, ne näyttävät edelleen muovinpaloilta, mutta solakka muotoilu lättänöiden palikoiden sijaan tekee niistä edeltäjiään paremman näköisen.

Päälle laittaessa taustavalaistus on suorastaan lumoava ja värit salpaavat hengityksen. Esimerkiksi sovelluksesta saatava päivänvalo-asetus saa huoneen näyttämään siltä kuin aurinko paistaisi seitinohuen verhon läpi. Värivalot ovat eläväisiä ja jokaisessa valotikussa on kaksi valoaluetta, joten alueisiin saa eloa ja liikettä.

Asennus on helppoa, mutta vaatii apukäsiä. Nanoleaf suosittaa, että suunnitelma levitetään kokonaisuudessaan ensin vaakapinnalle, sitten apuun pyydetään kaveri ja kokonaisuus lätkäistään kerralla seinälle. Näin varmistetaan liitoskappaleiden ja valotikkujen napsahtaminen oikeisiin paikkoihin. Toki homman voi hoitaa myös yksin kiinnittämällä varovasti yhden osion kerrallaan.

Nanoleafin yhdistäminen tukisovellukseen, Applen HomeKitiin tai Google Homeen on helppoa. Toisin kuin Nanoleaf Essential, Lines tukee myös Amazonin Alexaa.

Lines toimii myös Thread-reitittimenä. Kun olet siis asentanut Linesin, huomaat mahdollisten omistamiesi Essentials-sarjalaisten älyvalojen sekä valonauhan toimivan paljon jouhevammin. Et tarvitse Applen HomePod minin kaltaista erillistä Thread-reititintä.

Ainoa valituksen aiheemme liittyy edelleen hallintasovellukseen. Nanoleaf on päivittänyt sovellustaan vastaamaan Linesin tarpeisiin, mutta se ole yhtä intuitiivinen kuin alkujaan Nanoleaf Light Panelsin sekä Canvaksen tullessa. Sovellus toimii, mutta siihen totuttelu kestää, mikäli olet uusi Nanoleafin maailmassa.

Hinta ja saatavuus

• Hinnat kotimaisissa verkkokaupoissa alkaen 164 €

Komea ja toimiva Nanoleaf Lines ei ole sieltä valosarjojen halvimmasta päästä. Yhdeksän valoa sisältävä peruspakkaus lähtee halvimmillaan 164 eurolla. Samaan hintaluokkaan asettuvat myös Nanoleaf Shapesin sekä Nanoleaf Elementsin aloituspaketit. Lines antaa rahoille kuitenkin enemmän vastinetta paremmalla ulkomuodollaan sekä toimimalla Thread-reitittimenä.

Jos rahasta ei ole tiukkaa, suosittelemme hommaamaan suoraan 15-osaisen pakkauksen, joka köyhdyttää noin sata euroa enemmän. Lisäksi valaistustaan voi elävöittää kolmen valotikun lisäosalla, joka lähtee halvimmillaan 50 euron hintaan.

Kuten jo mainitsimme, Nanoleaf Linesiä voi muokata erikseen ostettavilla vaihtokuorilla. Kuoria saa tällä hetkellä vain mustina ja pinkkeinä ja hinta 9 kappaleen paketilla on noin 20 euroa.

Nanoleaf Linesiä sekä sen lisäosia saa tällä hetkellä useista kotimaisista verkkokaupoista.

Muotoilu

• Yksinkertainen muotokieli
• Kuusisuuntaiset liittimet
• Erillinen prosessoriyksikkö

Nanoleaf Lines on todella erilaista aiempiin malleihin verrattuna. Sammutettuna valot eivät enää näytä lättänöiltä valkoisilta muovinpalasilta. Lines koostuu solakoista patukoista, jotka näyttävät sammutettuina enemmänkin taideteokselta. Vaihdettavilla kuorilla ne näyttävät vielä hienommilta.

Muotojen luomisen helpottamiseksi liitoskappaleet on suunniteltu kokonaan uusiksi. Ne ovat kuusikulmaisia palikoita, jotka tarttuvat seinään kaksipuoleisella teipillä. Jokaisella liitokappaleella on kokonaisuuteen sopiva kuori, joka napsahtaa mukavasti paikalleen. Liitoskappaleiden pohja lähtee irti, jolloin kiinnitysteipin pinta paljastuu ja palikan voi irrottaa seinästä. Pohjassa on myös reiät ruuveja varten, joita suositellaan käytettäväksi kattokiinnityksissä.

Yksi liitoskappaleista toimii ohjaimena ja sen pinnassa on nappulat kirkkauden säädölle sekä musiikkitilan aktivoimiselle. Palikka yhdistyy piuhalla virtamoduuliin, joka pitää sisällään Thread-reitittimen. Tämä puolestaan yhdistyy tanakkaan seinäadapteriin, Linesin ainoaan osaan, joka ei ole virtaviivainen.

Jokainen valotikku on noin 28 cm pitkä liitospäiden kanssa, vaikkakin vain 26 senttimetriä jää näkyviin. Osat ovat höyhenenkeveitä, vain pari senttiä leveitä ja juuri niin paksuja, että LED-valot mahtuvat sisään. Valot näkyvät juuri ja juuri läpikuultavan pinnan läpi.

Jokaisella palikalla on kaksi valoaluetta, jotka voivat näyttää eri värejä yhtäaikaisesti. Nanoleafin tuotteiden tapaan myös Lines tukee 16:ta miljoonaa värisävyä.

Ominaisuudet

• Toimii myös Thread-reitittimenä
• Tukee dynaamisia teemoja
• Reagoi musiikkiin

Kaksi valoaluetta mahdollistaa värikkäiden teemojen rakentamisen. Ne voivat olla staattisia tai dynaamisia ja voit valita mieleisesti Nanoleafin sovelluksen valmiista kirjastosta tai sitten luoda omasi.

Canvaksen ja Shapen tapaan Lines sisältää mikrofonin, joka nappaa ympäristön ääniä musiikkitilan ollessa päällä. Näin ollen valot voivat vilkkua musiikin tahtiin. Huomasimme kuitenkin, että vain Nanoleafin Linesiä varten suunnittelemat valmiit rytmiasetukset toimivat. Aina kun yritimme valita asetusta yhteisön luomasta valikoimasta, saimme ilmoituksen, että sitä ei voi käyttää. Siitä huolimatta valmiit asetukset, kuten Cotton Candy, Beat Drop sekä Jalapeno Heat lisäävät discofiilistä huoneeseen.

TV:n tai tietokoneen läheisyyteen kytkettynä Linesin kanssa voi käyttää näytön peilausta. Tämä vaatii Nanoleafin työpöytäsovelluksen asennettuna koneelle ja ominaisuus toimii vain sen koneen kanssa.

Mahdolliset muut asunnossa olevat Nanoleafin valot voi kytkeä samaan ryhmään ja kokonaisuuteen voi tehdä ajastettuja asetuksia sovelluksen kautta. Linesiä on helppo hallita myös Sirin, Google Assistantin tai Alexan kautta.

Kuten jo mainittua, Lines toimii myös Thread-reitittimenä (aivan kuten Apple HomePod mini), joten muut Thread yhteensopivat valot tai älylaitteet toimivat paljon jouhevammin Linesin kanssa kytkettynä. Kytkös tapahtuu automaattisesti hallintasovelluksen kautta. Huomioitavaa tässä on, että Lines itse ei käytä Threadia yhdistymiseen, vaan se kytketään kodin 2,4 gigahertsin Wi-Fi-yhteyteen.

Ainoa puuttuva ominaisuus Nanoleaf Linesissä on kosketustoiminto. Moinen ominaisuus on Canvasissa sekä Shapesissa, joilla voi pelata tai lisätä valoefektejä kosketuksella. Linesin solakkuuden ja keveyden huomioiden, tämä ei ole todellinen menetys, sillä voit silti nauttia dynaamisista teemoista sekä musiikkitilasta.

Asennus ja hallintasovellus

• Helppo asentaa, mutta saattaa vaatia apukäsiä
• Hallintasovellus kaipaa hieman viilausta
• Helppo hallita äänikomennoilla

Joka kerta kun saamme paketin Nanoleafilta, mietimme, onko asennus mutkikasta, mutta ei se koskaan ole. Sovelluksen avulla suunnitelman luonti käy näppärästi, minkä jälkeen valot täytyy vain kiinnittää. Rakennelma kannattaa ensin latoa hahmotelmaksi vaikka lattialle ennen seinään kiinnittämistä.

Myös Linesin asennus on helppoa, mutta Nanoleaf suosittelee kaverin hommaamista asennukseen, jolloin koko valokuvion voi saada kerralla seinälle. Apukäsien hommaaminen ei ole välttämätöntä, mutta näemme, miksi se voi olla tarpeen. Jos liitoskappaleet ovat edes hieman vinossa, koko suunnitelma voi mennä plörinäksi. Onneksi valot voi kiinnittää seinään osioissa. Esimerkkinä oma suunnitelmamme, jossa olisimme voineet kiinnitellä jokaisen timantin yksitellen.

Sovellukseen yhdistetään langattoman verkon kautta, mutta se toimii vain 2,4 GHz:n kaistanleveydellä. Useimmat nykypäivän modeemit toimivat laitteen kanssa moitteetta. Skannaa vain QR-koodi Linesin virtayksiköstä (tai syötä koodi) ja homma lähtee alulle. Yhdistäminen vaati muutaman yrityksen, mutta käytimme beta-versiota, mikä saattaa selittää ongelmat.

Tukisovellus auttaa luomaan mieluisen sommitelman. Voit selata valmiita vaihtoehtoja tai liikutella paloja yksitellen, kunnes olet tyytyväinen. Sovellus antaa vaihtoehtoja valaistuksiin, mutta niitä voi selailla myös hallintayksikön nappuloista. Sovellus vaaditaan kuitenkin aikataulujen, uusien yhdistelmien luomiseen tai etsimiseen.

Sovellus ei kaatunut testatessamme Nanoleaf Linesia, mutta emme silti ole olleet sen faneja. Käyttöliittymä ei ollut kovin intuitiivinen Essentialin kanssa, ja se saattaa edelleen aiheuttaa harmaita hiuksia ensikertalaisille.

Jos kodissasi sattuu esimerkiksi olemaan muiden valmistajien älyvaloja, ne ilmestyvät automaattisesti Nanoleafin sovellukseen ja järjestyvät huoneiden mukaan, halusit tai et. Tämän lisäksi uutta valaistusta musiikkitilaa varten ladatessa, ruudulle ilmestyy viesti, jonka mukaan tarvitset erillisen rytmimoduulin. Tämä on ristiriitaista, sillä Linesissä pitäisi olla rytmimoduuli sisäänrakennettuna. Olemme ottaneet yhteyttä valmistajaan selityksen toivossa ja palaamme asiaan saatuamme selityksen.

Suorituskyky

• Eläväiset värit
• Taustavalaistus näyttää hienolta

Yksittäisen valotikun maksimikirkkaus on 20 lumenia, joten yhdeksän sarjan asennuksesta tulee vain 180 lumenia, mikä ei ole kovin kirkas, kun huoneen valonlähteitä ajatellaan. 1 200 ja 6 500 Kelvinin välille asettuva värilämpötila kuitenkin tarkoittaa, että valkoinen väriteema voisi olla riittävä vaikkapa pieneen makuuhuoneeseen.

12 valon testikokoonpanollamme "päivänvalo"-asetus oli sen verran kirkas, että se riitti testitilamme ainoaksi valonlähteeksi näyttäen ohuiden verhojen läpi suodattuvalta auringolta. Jopa "lukuasetus" oli tarpeeksi kirkas koko huoneelle 50 prosentin kirkkaudella. Silti täytyy sanoa, että Nanoleaf Lines on suunniteltu tunnelmavaloksi eikä varsinaiseksi valonlähteeksi.

Värit ja efektit ovat kauniita, kuten olemme toistuvasti maininneet Nanoleaf-tuotteiden arvioissamme. Lines on Nanoleafin parasta antia tähän mennessä, koska taustavalaistus näyttää paljon hienommalta kuin aiemmissa paneeleissa, ja valotikut myös näyttävät vähemmän ikäviltä sammutettuina. 

Ajastetut teemat toimivat odotetulla tavalla, jopa sammumaan ajastettuna. Valoja ei voi tosin asettaa häivyttymään pikkuhiljaa, kuten esimerkiksi Philipsin Huella voi tehdä. Kaikki muutokset valoihin tapahtuu välittömästi, käyttipä sitten sovellusta tai fyysisiä näppäimiä. Lopputulos näyttää hyvältä ja toimii kuten pitääkin!

Kannattaako Nanoleaf Lines ostaa?

Osta, jos…

Älä osta, jos…

• Lue myös: Paras älyvalo 2022
• Lue myös: Parhaat laitteet älykotiin 2022
• Lue myös: Näin muutat kotisi älykkääksi Google Homen avulla

Pika-arviossa Samsung Galaxy A13

Samsung tarjoaa kattavamman valikoiman eri hintaluokan puhelimia kuin käytännössä yksikään kilpailija. Huippukalliiden lippulaivamallien vastapainoksi on tarjolla myös budjettihintainen Samsung Galaxy A13, jonka suositushinta on vain 189 euroa.

Kun hintaero yhtiön lippulaivamalli Samsung Galaxy S22 Ultraan on noin tuhat euroa, puhelimien ei voi olettakaan olevan samalla viivalla. Kompromissit ovat melkoisia. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, sillä lopulta kysymys on vain siitä, mitä puhelimeltaan oikeasti haluaa. Sekä tietysti hinnasta.

Samsungin nimi on käytännössä synonyymi laadukkaalle rakenteelle sekä hyvälle Android-käyttökokemukselle. Mikäli olet käyttänyt valmistajan laitteita aiemminkin, olet One UI -ohjelmiston parissa kuin kotonasi.

Vaikka Galaxy A13:n kohdalla katse kääntyy hintaan, kaikki muutkin osa-alueet saavat puhtaat paperit. Näyttö on miellyttävän kirkas ja tarkka, vaikka kalliimpien puhelimien OLED-ruutuihin sitä ei voikaan verrata. Lisäksi akkukesto kattaa helposti koko päivän. Kamerakokonaisuus on sekin odotuksia parempi etenkin kirkkaalla päivänvalolla.

Tämän hintaluokan puhelimelta ei kuitenkaan parane odottaa ihmeitä. Galaxy A13 ei tarjoa vedenkestävyyttä tai langatonta latausta, minkä lisäksi suorituskyky ylittää riman vain hipoen. Arjessa onkin paras valmistautua säännöllisiin hidasteluihin ja pieniin töksähtelyihin.

Jos etsit todellista budjettimallia, Galaxy A13 on kelpo vaihtoehto. Hintansa puolesta sen selkeimmät kilpakumppanit ovat Moto G22 ja Nokia G21.

• Paras Samsung-puhelin 2022: löydä itsellesi oikea Galaxy
• Paras edullinen puhelin 2022 – eniten vastinetta rahoillesi

Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 189 €
• Saatavilla kattavasti eri jälleenmyyjiltä

Samsung Galaxy A13 julkaistiin Suomessa maaliskuussa 2022. Valmistajan edullinen älypuhelin on saatavissa kattavasti eri jälleenmyyjiltä 189 euron suositushintaan.

Mallista on Yhdysvalloissa myynnissä myös kalliimpi 5G-versio, mutta Suomessa tarjolla on vain 4G-versio. Mallien erot eivät jää pelkästään 5G-tukeen, sillä 4G-versiossa on vastapainona parempi näyttö sekä ultralaajakulmakamera.

Muotoilu

• Kestävä muotoilu
• Kolme värivaihtoehtoa
• Ei veden- tai pölynkestävyyttä

Samsung Galaxy A13 saapui Suomessa myyntiin kolmessa eri värissä, jotka ovat musta, sininen ja valkoinen. Maailmalla tarjolla on myös persikka, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi rantautunut täkäläisille markkinoille. Värit itsessään ovat varsin perinteiset ja hiukan muoviset, mutta kurvikkaassa rakenteessa on myös tyyliä.

Kokonaisuus tuntuu kestävältä. Lisäksi tykästyimme takakameran sijoitteluun, sillä lohko on upotettu puhelimen sisään. Tämä on tuttu piirre kaikista tämän vuoden Galaxy-puhelimista.

Ensivilkaisun perusteella voisi kuvitella, että Galaxy A13 on kalliimpi kuin mitä se oikeasti onkaan. Jo se tekee mallin suunnittelusta ja muotoilusta onnistuneen.

6,6-tuumaisella näytöllä varustettu puhelin on mitoiltaan 165,1 x 76,4 x 8,8 mm. Laite painaa 195 grammaa, joten kokonaisuus on pienemmän puoleinen. Käytännössä puhelinta on helppo pitää kädessä ja käyttää kaikissa olosuhteissa.

Volyymipainikkeet on sijoitettu puhelimen oikeaan sivuun sormenjälkitunnistimella varustetun virtanäppäimen yläpuolelle. Yleisesti ottaen toivomme vuoden 2022 puhelimilta näyttöön asetettua sormenjälkitunnistinta, mutta ongelma on hintaluokan huomioiden varsin pieni.

Laitteen pohjassa on USB-C-latausväylä sekä 3,5mm-kuulokeliitäntä.

Kuten budjettipuhelimien tapauksessa on tyypillistä, A13 ei ole veden- tai pölynkestävä. Luurin kanssa kannattaakin olla siis varovainen.

Näyttö

• 6,6-tuumainen LCD-näyttö
• Ei HDR-tukea
• 60 Hz virkistystaajuus

Samsung Galaxy A13 sisältää 6,6-tuumainen 2 408 x 1 080 -tarkkuudella varustetun LCD-näytön. Se hoitaa tonttinsa mallikkaasti verkkoselauksen, kuvien, videoiden ja pelien parissa. Tykästyimme näytön kirkkauteen, terävyyteen ja väritoistoon. Vaikka HDR-tukea ei ole mukana ja virkistystaajuus ei yllä 60 Hz korkeampaan, katselukokemus saa puhtaat paperit.

Etukamera on sijoitettu ruudun yläosaan pisaramaiseen loveen. Jos on päässyt käpälöimään uusia huippupuhelimia, näyttöreunojen paksuus ei jää huomaamatta. Mitenkään valtavat ne eivät onneksi kuitenkaan ole. Sama koskee kulmien turhankin kaarevaa muotoa.

Budjettihintaisen puhelimen näyttö ei yllä alkuunkaan samalle viivalle huippumallien OLED-ruutujen kanssa. Tästä huolimatta näyttö on Galaxy A13:n vahvimpia osa-alueita. On kuitenkin hyvä huomata, että värikirkkauden sekä lämpötilojen hallinnointi jäävät OLED-ruutuja rajatummiksi.

Mainittakoon vielä, että Yhdysvalloissa myytävä Samsung Galaxy A13 5G epätarkemman näytön.

Kamera

• Nelikamera
• 1080p/30fps
• Kohtuullisia kuvia pimeissä olosuhteissa

Edulliset puhelimet tapaavat sisältää nykyään yllättävän kattavan kamerakokonaisuuden. Samsung Galaxy A13 ei tee sääntöön poikkeusta, sillä nelikamerakokonaisuus näyttää paperilla kattavalta. Valitettavasti määrä ei kuitenkaan korvaa laatua.

Nelikamera koostuu 50 MP pääkamerasta, 5 MP ultralaajakulmakamerasta, 2 MP makrokamerasta ja 2 MP syvyyskamerasta. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että Yhdysvalloissa myytävä Samsung Galaxy A13 5G ei sisällä ultralaajakulmakameraa, mutta 5G-tuki paikkaa vajavaisuutta.

Videonauhoitus onnistuu 1080p/30fps-laadulla.

50 MP pääkamera on kokonaisuuden kirkkain tähti. Se napsii hyviä kuvia erityisesti valaistuissa olosuhteissa. Mukana ei ole optista tarkennusta, mutta digitaalinen zoom paikkaa vajetta parhaansa mukaan. HDR-prosessointi saa tuotua yksityiskohdat eloon hienosti.

Ultralaajakulmakamera ei tee vastaavaa vaikutusta, vaan kuvissa on jonkin verran epätarkkuutta. Lisäksi kamerakokonaisuus on hämärissä olosuhteissa vaikeuksissa. Kelvottomia ne eivät missään nimessä kuitenkaan. Niin ikään 8 MP etukamera hoitaa tonttinsa kohtuullisesti. Ihmeitä ei siltäkään kannata odottaa.

Jos on valmis pulittamaan puhelimestaan hieman enemmän, saa kamerakokonaisuuteen samalla runsaasti lisäpotkua. Galaxy A13 saa edullisuudestaan huolimatta napsittua ihan hyviä kuvia valtaosan ajasta. Alla olevat esimerkkikuvat auttavat havainnollistamaan kyvykkyyttä.

Esimerkkikuvia

Suorituskyky

• Töksähtelevä suorituskyky
• Kasvatettava tallennustila
• Ei 5G-tukea

Samsung Galaxy A13 sisältää Exynos 850 -suorittimen, 4 gigatavua RAM-muistia ja 64 Gt tallennustilaa. Viimeksi mainittua voi onneksi lisätä halutessaan microSD-kortilla. 

Tekniset tiedot saavat minimivaatimusriman heilumaan, sillä paljoa vähemmällä ei uusinta Android-käyttöjärjestelmää enää pyöritettäisikään. Vaatimaton suorituskyky näkyy hetkittäin pienenä töksähtelynä ja viiveenä.

Tehojen puute ei jäänyt Geekbench 5 -testissä huomaamatta. Malli saalisti piinapenkistä tulokset 155 (yksi ydin), 586 (moniydin) ja 678 (OpenCL). Nämä ovat vuonna 2022 ilmestyneiden puhelimien heikointa osastoa. Käytännössä sovellukset toimivat kuten kuuluukin, mutta kaikki tapahtuu hieman hitaammin kuin kalliimmissa puhelimissa.

Hidastelu on osittain aluekohtaista, sillä Yhdysvalloissa kaupattava Galaxy A13 sisältää aavistuksen nopeamman MediaTek Dimensity 700 -suorittimen. Se mahdollistaa myös 5G-tuen, johon Suomessa myytävä versio ei pysty. Kokonaisuutena Eurooppaan rantautunut versio on Pohjois-Amerikan vastaavan verrattuna lapsipuolen asemassa.

Jos hankit Galaxy A13:n uutena, olet todennäköisesti riittävän tyytyväinen sen nopeuteen ja suorituskykyyn. Pieni hidastelu todennäköisesti kuitenkin pahenee vuoden tai kahden käytön aikana, kun sovellukset muuttuvat entistä monipuolisemmiksi.

Ohjelmisto

• Esiasennettu Android 12
• Maltillisesti ylimääräisiä sovelluksia
• Näppärä widget säätiedoille

Samsung Galaxy A13 sisältää esiasennetun Android 12 -käyttöjärjestelmän One UI 4.1 -ohjelmistolla. Mitä tulee Android-puhelimien ohjelmistoihin, One UI on vaihtoehtojen parempaa puoliskoa. Se tarjoaa käyttäjälle kattavammat kustomointimahdollisuudet kuin Googlen käyttöjärjestelmä oletuksena.

Käytännössä Samsung on korvannut Googlen sovellukset omilla aavistuksen heikommilla vaihtoehdoillaan. Valikoima kattaa muistiinpanot, kalenterin, yhteystiedot, gallerian sekä verkkoselaimen. Samsungin omat sovellukset kasvattavat valikoimaa älykodin hallintasovelluksella sekä aktiivisuusseurannalla.

Samsung on parantanut päivitys- ja tietoturvalupaustaan viimeisten vuosien aikana. Tarkkaa vuosimäärää ei ole kerrottu, mutta todennäköisesti Android- ja tietoturvapäivitykset saapuvat ainakin parin vuoden ajan.

Akkukesto

• 5 000mAh riittää helposti koko päiväksi
• 15 W latausnopeus

Galaxy A13 sisältää 5 000 mAh akun, joka riittää peruskäytössä varsin helposti koko päiväksi. Harkitulla ja maltillisella käytöllä puhtia piisaa kahdeksikin päiväksi, sillä iso akku ja maltillinen suoritin pitävät virrankulutuksen kohtuullisena.

Testissämme tunnin videotoisto pienellä volyymillä ja näytön maksimikirkkaudella kulutti akkua noin 10 prosenttiyksikköä. Käytännössä virtaa riittää siis vähintään kymmenen tunnin mediatoistoon, sillä kirkkautta vähentämällä saa käyttöön arvokkaita lisäminuutteja ja -tunteja.

Akkua saa täytettyä budjettipuhelimille tyypillisellä 15 watin latausteholla. Kuten hintaluokalle on tavanomaista, langaton lataus ei ole tuettuna.

Kannattaako Samsung Galaxy A13 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Valtava rahtikone lentää matalalla Meksikossa sijaitsevan lentokentän yllä ja tiputtaa superauton laskuvarjolla maahan. Kauniisti mallinnetun auton ratissa pelaaja ihailee vaihtelevan upeita maisemia, kun tämä siirtyy auton ratista toiseen. Yksi hyppää tulivuoren huipulta ja toinen ajaa läpi rehevän viidakon, kunnes nämä päätyvät ilotulitteiden täytteiselle Horizon-festivaalille.

Jos yllä oleva kuvailu kuulostaa nautinnollisen liioitellulta, Forza Horizon 5 on sinulle suunniteltu peli.

Playground Gamesin uusi avoimen maailman ajopeli sisältää yli sadan neliökilometrin edestä vaihtelevaa ajoympäristöä, yli 500 eri autoa sekä satoja kisoja ja tarinatehtäviä. Jälkimmäiset on jaoteltu kuuteen eri ajotyyliin, minkä lisäksi sääolosuhteet, haasteet ja muiden käyttäjien luomat elementit tuovat näihin loputtomasti uudelleenpeluuarvoa.

Lisäksi pelin saavutettavuusvaihtoehdot kattavat kaikenlaiset tarpeet ja vaikeusasteet, kun taas autojen kustomointi tyydyttää konepellin alla viihtyvät pelaajat. Kokemus on kokonaisvaltainen ja sopii käytännössä kaikille, ja Forza Horizon 5:n laaja maailma kutsuu luokseen iloiten.

Näin laajassa pelissä on jouduttu tekemään tosin kompromisseja. Vaikka tehtävät tarjoavat runsaasti korkeaoktaanista jännitettä, hahmot ja dialogi jättävät kovin kylmiksi. Radiojuontaja jaksaa muistuttaa alituiseen pelaajan supertähteydestä, ja liian pieni soundtrack alkaa luukuttaa samoja kappaletta jo turhan varhaisessa vaiheessa. Lisäksi peli tykittää lähes jatkuvalla syötöllä pelinsisäisiä mainoksia, joilla voi avata kaikkea entistä nopeammin. Tämä käy nopeasti ärsyttämään.

Hinta ja saatavuus

• Mikä se on? Forza Horizon -ajopelisarjan viides osa
• Julkaisupäivä? 9. marraskuuta 2021
• Mille alustoille se julkaistiin? Xbox Series X/S, Xbox One, PC
• Hinta? 69,99 € (Saatavilla myös Xbox Game Passista)

Laaja ja avoin maailma tutkittavaksi

Ensimmäinen asia, jolla Forza Horizon 5 onnistuu vakuuttamaan, on valtava pelialue. Silti kuvitteellisen Meksikon jokainen sentti tuntuu täydelliseltä ja tarkkaan harkitulta. Yhdestä pelialueesta huolimatta Meksiko koostuu yhdestätoista eri ympäristöstä, jotka vaihtelevat muinaisista raunioista idyllisiin kaupunkeihin, uneliaista rannikoista aktiiviseen tulivuoreen sekä näiden välillä kulkeviin satoihin pieniin ja isoihin teihin.

Pelattavuuden osalta vaihtelevassa ympäristössä kisataan kuudessa eri pelimuodossa, joihin lukeutuu hiekkarallit, katukisat, PR-temput ja maastoajot. Omiin lempikisoihin löytyy runsaasti vaihtoehtoja, joten tarvittaessa katukisat voi jättää vaikka kokonaan välistä, jos sydän hakkaa nopeammin peltipoliiseille kaahaamisesta.

Xbox Series X:llä ja Xbox Series S:llä pelatessa ruudunpäivitys on lukittu 30 ruudun kuvataajuuteen parhaimmalla mahdollisella kuvanlaadulla, kun taas performance-tilassa graafista antia heikennetään ja ruudunpäivitys nostetaan sulavampaan 60 fps:ään. Näiden keskinäinen paremmuus on pitkälti makukysymys, joskin ajopelin kohdalla taipuisin erityisesti sulavampaan ruudunpäivitykseen, jotta vauhdintuntu on selkeämpi.

Forza-pelisarja on tunnettu myös autoihin panostuksesta, eikä Forza Horizon 5 ole poikkeus. Riippumatta siitä, ajoiko, valokuvaako vai kustomoiko omaa autoaan, ne näyttävät häkellyttävän täydellisiltä mistä tahansa kuvakulmasta katsottuna. Kukin auto tuntuu erilaiselta ajaa, ja ne käyttäytyvät melko realistisesti ympäristön mukaan. Ajotuntuma poikkeaa lisäksi sääolosuhteiden mukaan, ja Xbox-ohjain tärisee mukavasti alla olevan maanpinnan mukaan luoden immersiota.

Valitettavasti samanlaista panostusta olisi kaivattu radioon, joka tarjoaa ainoastaan kuusi asemaa. Toisin sanoen maltillisenkin ajan jälkeen Forza Horizon 5:n biisivalikoima alkaa toistaa pahasti itseään.

Samaa ei onneksi voi sanoa kisoista, jotka eivät suinkaan lopu kesken. Uusia kilpailuja ja haasteita aukeaa tarinatehtäviä suorittamalla, jolloin maailma täyttyy entisestään tekemisestä. Nämä vaihtelevat laajalti tarinallisista suorituksista, joissa pelaaja ottaa esimerkiksi stunttikuskin roolin, aina lähes puolituntisiin maratonkisoihin, joissa matkataan pelialueena toimivaa Meksikoa ympäri.

Pelasi Forza Horizon 5:tä miten tahansa, pelattava pysyy ainakin vaihtelevana.

Valinnan paradoksi

Asetusten ystävät rakastavat Forza Horizon 5:n valikkoja. Erityinen kohokohta on pelin saavutettavuusvalikko, jossa on tarjolla muun muassa viittomakieli sekä asetukset värisokeille. Myös vaikeustasoa voi muokata laajalti omaa osaamistasoa sopivammaksi.

Lisäksi jokaista autoa pystyy kustomoimaan laajalti, joten ne saa hyrräämään juuri mieleisellä tavalla. Eivätkä valikot jää ainoiksi valinnan sammoiksi, vaan myös pelattavan määrä vastaa pelaajien tarvetta.

Tekemisen määrä voi käydä toisinaan jopa musertavaksi, sillä kartta täyttyy nopeasti sadoista eri ikoneista. Forza Horizon 5 opettaa kuitenkin pelaajan jo heti alussa vain hyppäämään mukaan ja kokeilemaan. Uusien alueiden pystyttäminen toimii samalla asteittaisena keinona esitellä uusia ajotyyppejä ja houkuttelee kokeilemaan jotain uutta.

Toisaalta jatkuvat ilmoitukset suoritetuista haasteista, ajopisteistä, arpajaisista ja harvinaisista autolöydöistä puskee lähes yhtäjaksoisella syötöllä ruudulle. Nämä voi onneksi myös yhtä hyvin vain sivuuttaa kokonaan. Silti se ei poista sitä tunnetta takaraivosta, että jokin uusi auto tai palkinto odottaisi ottajaa, vaikka haluaisit yksinkertaisesti vain pelata ja kaahata kauniissa maisemissa.

Eivätkä valtavat vaihtoehdot jää pelkästään ilmaiseksi. Jo ennen peliin pääsemistä Forza Horizon 5:n eri myyntiversiot tarjoavat kalliimmissa vaihtoehdoissa liudan avattavia laajennuspaketteja, jotka tarjoavat entistä enemmän kerättävää. Vaihtoehtoisesti pelissä on oma sisäinen kauppa, josta voi ostaa helpotuksia peliin tai uusia tööttäysääniä autoille. Monet näistä on tosin avattavissa ihan vain pelaamalla, mutta peli myös selkeästi työntää pelaajaa ostamaan tuotteita etukäteen saadakseen ne välittömästi.

Kirjoitukset seinillä

Maailmanluonnin osalta Forza Horizon 5 on sen sijaan täydellinen. Genren vuoksi siinä on omat rajoituksensa, mutta silti on vaikea kuvitella, kuinka pelistä olisi voinut saada tätä immersiivisempää kokemusta. Tekijät ovat ehdottomasti halunneet sisällyttää mukaan myös Meksikon kulttuurin, jota esitellään niin tarinan kuin ympäristöjen osalta. Kun kaasujalkaa vähän himmaa ja tutkii ympäristöään, voi kaupungeista löytää kauniita taidemaalauksia ja viidakoista näyttäviä muinaiskansan raunioita.

Toki kaikki kerrotaan kuitenkin pelattavuus edellä, joten kyseiset rauniot toimivat yhtälailla näyttävinä kisapaikkoina kuin valtavina hyppyreinä omille superautoille. Samoin kovinkaan moni oikeassa elämässä tuskin ajaa aktiivista tulivuorta alas miljoonia maksavalla superautolla, mutta eskapismin osalta kokemus on täydellinen.

Forza Horizon 5 kaipaisi kuitenkin aavistuksen enemmän potkua viihdyttääkseen kunnolla. Hahmot jaksavat kyllä toitottaa pelaajan fantastisuutta kyllästymiseen saakka, mutta päähenkilö itsessään vaikuttaa kaikkein tylsimmältä mahdolliselta persoonalta. Dialogi on pääsääntöisesti miellyttävää, mutta ne harvemmin johtavat mihinkään syvällisempään muiden hahmojen välillä.

Jos peli olisi onnistunut esittelemään myös ikimuistoisia hahmoja ja vetäviä lainoja, silloin Forza Horizon 5:tä voisi suositella myös muillekin kuin vain ajopelien ystäville. Nyt matkalippu Meksikoon rajoittuu lähes tyystin vain genren faneille.

Yhteenveto

Ajopelien ystävät saavat Forza Horizon 5:stä kaiken ja vielä enemmän, kiitos mykistävän upeasti toteutetun avoimen maailman. Lähes rajattomat pelimahdollisuudet tuovat lisäksi loputtoman määrän pelitunteja, kiitos kustomoinnin ja pelaajien luoman sisällön.

Vaan vaikka kisat rahtijunaa vastaan tai paraatiautolla ajelu ovat viihdyttäviä, hahmot itsessään jäävät tylsiksi. Kun yhtälöön lisää vielä itseään toistavaksi käyvän soundtrackin sekä turhan päälle puskevan myyntimainostuksen, Forza Horizon 5 saattaa etäännyttää osan jo ensimetreillä. Mutta ajopelien ystäville Forza Horizon 5 puskee uusien Xbox-konsoleiden tehot äärimmilleen ja tarjoaa fantastisen sekä vaihtelevan ajopelikokemuksen.

• Xbox Series X vs Xbox Series S: mitkä konsoleiden erot ovat?

Minuutin pika-arvio

Nanoleaf Shapesin kohdalla vain mielikuvitus on rajana. Se on upealla tavalla leikillinen ja samalla tyylikäs. Aloituspaketti vaikuttaa lähinnä lelulaatikolta, mutta kun ymmärtää sen mahdollisuudet, saa se aikuisetkin innostumaan. Älyvalaistus tekee kodistasi persoonallisen ja mielenkiintoisen. Tämä saakin korkean hintalapun tuntumaan perustellulta.

Tarjolla on kolme erilaista vaihtoehtoa: kuusikulmio, kolmio sekä minikolmio. Voit yhdistellä eri muotoja vapaasti keskenään.

Shapes ei ole valmistajan ensimmäinen älyvalaisin (tutustuhan Nanoleaf Canvasiin samalla), mutta se on toistaiseksi paras malli. Omalle luomukselle on helppo hymyillä, kun saat sovelluksen avulla kehitettyä persoonallisen valoshow'n. Etenkin näin pandemian pakottamana etäaikana on helppo arvostaa kodin pientä leikillisyyttä.

Saimme arvosteluun kolme suurta ja viisi pientä kolmiota. Palaset saa yhdistettyä toisiinsa pienillä muovikiinnittimillä. Asennusvaihetta voi helpottaa sovelluksen avulla, jolla saa hahmoteltua kuvion valmiiksi. Käytännössä yhdellä virtalähteellä voi kasata jopa 21 paneelin kokonaisuuden, mutta tämä toki vaatii lisäpalasten hankkimista. Ja se taasen maksaa lisää.

Asennus vaatii paneelien yhdistämisen toisiinsa muoviliittimillä. Tämän jälkeen levyt saa seinään kiinni kaksipuolisella teipillä, mikä puolestaan mahdollistaa vapaavalintaisen rakennelman luomisen. Kiinnikepalaset itsessään tuntuvat hieman huterilta, mutta asennukseen on tarjolla erilaisia avusteita ja levyjä prosessin helpottamiseksi. Nämä tosin täytyy hankkia erikseen.

Kun paneelit ovat paikallaan, tukisovellus opastaa käyttöönotossa. Muutaman klikkauksen kestävä operaatio päättyy hämmästyttävän kirkkaisiin valoihin. Maksimikirkkaus onkin yleensä liioiteltu, mutta se osoittaa mallin laadukkuuden. Valopaneelit tukevat elekomentoja sekä erilaisia kustomointeja. Siinä missä lapset pitävät erien valopelien pelaamisesta, aikuisille lamppujen yhdistäminen osaksi älykodin muita elementtejä on mielenkiintoinen lisä. Sovellus tarjoaa lähes rajattoman määrän erilaisia mahdollisuuksia. Mitä enemmän niihin jaksaa perehtyä, sen paremman vastineen rahalleen saa.

Osa yksityiskohdista jättää kuitenkin toivomisenvaraa. Osa sovelluksen ominaisuuksista on piilotettu epäloogisiin paikkoihin, mikä turhauttaa omaa visiota toteuttaessa. Tästä huolimatta Nanoleaf Shapes on erinomainen vaihtoehto leikkisempää älyvalaisua etsivälle.

Hinta ja saatavuus

Hinta ja saatavuus

Heksagonista eli kuusikulmaisesta mallista pitävät pääsevät älyvalaistukseen helpoiten käsiksi aloituspakkauksella. Yhdeksän paneelia sisältävä setti maksaa Suomessa noin 150 euroa. Tarjolla on myös isompi 15 paneelin paketti, jolloin hinta kapuaa noin 230 euroon. Ja jos vähemmän on enemmän, pienin viiden paneelin pakkaus on saatavissa noin 110 eurolla.

Mikäli isot kolmionmuotoiset valopaneelit ovat enemmän mieleen, on niitäkin tarjolla kolme erilaista pakettia. Tarjolla on neljän, yhdeksän ja 15 paneelin paketit. Näiden hinta alkaa 85 eurosta.

Pienempiä "mini-kolmioita" sisältävät paketit sisältävät viisi tai kymmenen paneelia. Näiden hintalappu lähtee 90 eurosta.

Valitsitpa minkä tahansa aloituspakkauksen, ei ratkaisun tarvitse olla lopullinen. Voit nimittäin laajentaa kokoelmaasi millä tahansa muodoilla.

• Paras älyvalo 2021: piristä kotisi näiden älyvalaisimien avulla

Muotoilu

Muotoilu

Kunhan avaat myyntipaketin, paljastuu sen syövereistä palapeliä muistuttava nippu muovipaneeleita. Ensifiilis on eittämättä pettymys, sillä valaisemattomat palaset eivät näytä itsessään kummoiselta. Näiden selustasta paljastuvat kaksipuoliset teipatut pehmusteet sekä kääntyvä pidike. Liitäntämekanismi mahdollistaa paneelin helpon irrottamisen seinästä. Erillisen kiinnikkeet mahdollistavat valopaneelien yhdistämisen kiinni toisiinsa. Tämä onkin Nanoleaf Shapesin tärkein elementti, sillä valopaneeleista saa luotua todella upeita taideteoksia. Lisäksi mukana on virtalähde sekä ohjain.

Ohjain tarjoaa monipuoliset työkalut valojen sytyttämiseen ja sammuttamiseen sekä kirkkauden hallintaan. Laite on miellyttävän huomaamaton, joten sen voi kiinnittää hyvällä omatunnolla seinälle paneelin kylkeen. Se ei nimittäin hyppää ikävällä tavalla silmille.

Asennus

Asennus

Kuulutko siihen ihmisryhmään, jonka mielestä ohjeet on tarkoitettu niille, jotka eivät osaa? Ei se mitään, kyllä mekin olemme joskus hakanneet päätä seinään aivan suotta. Sama koskee Nanoleaf Shapesia, jonka palaset voi asetella seinälle yrityksen ja erehdyksen kautta. Pääset kuitenkin merkittävästi helpommalla, jos hyödynnät asennusvaiheessa Nanoleafin sovellusta. Sen avulla voit hahmotella järjestyksen sekä tämän jälkeen seurata vaihe vaiheelta eteneviä ohjeita.

Valitsitpa avustavan sovelluksen tai jääräpäisyyden, asennus itsessään on todella helppoa. Palaset loksahtelevat toisiinsa erityisten kiinnikkeiden avulla. Liitos voi tuntua aavistuksen heikolta, mutta testimme perusteella homma toimii juuri kuten toivoimmekin. Mikäli palanen kuitenkin hajoaa, saat hankittua korvaavia palasia erikseen. Yhdeksän liittimen pakkaus maksaa noin 9 euroa.

Kolmiopalasten asennus seinälle on helppoa. Kunhan Nanoleaf oli sopivalla kohdalla, nappasimme taustalla olevan teipin pois ja painoimme paneelin tukevasti seinään. Valmistaja ei suosittele tuotteen asennusta tapetoidulle seinälle tai muulle erikoispinnalle, joka saattaa heikentää kiinnitystä. Tätä varten tarjolla on erilaisia kiinnikelevyjä, jotka toimivat myös epätasaisilla ja huokoisilla pinnoilla. Lopputulemana valoseinä on selvästi vakaampi.

Ensimmäisen paneelin kohdalla havaitsee hieman hankaluuksia, sillä johto sekä hallintapainikkeet painavat varsin paljon. Kunhan muut palaset saa paikalleen, on lopputulos todella vakaa ja miellyttävä.

Kunhan viimeisetkin palaset on asetettu seinälle, voit aloittaa niiden kanssa leikittelyn. Sovelluksen käyttöönotto onnistuu muutamassa sekunnissa. Kun laitteisto on viimein päällä, voit ryhtyä muokkaamaan valoja sekä muita efektejä.

Testijakson aikana emme huomanneet minkäänlaisia ongelmia valopaneelien kustomoinnissa tai hallitsemisessa. 

Käyttökokemus

Käyttökokemus

Nanoleaf Shapes on malliesimerkki runsaudenpulasta. Yksinkertaisimmillaan paneelit näyttävät kiinteitä värejä, joiden kirkkaus riittää huoneen valaisemiseen.

Yhteen väriin jumiutuminen raapaisee kuitenkin vain pintaa. Nanoleafin paneelit osaavat nimittäin kuunnella tilaa ja reagoida sen mukaan soivaan musiikkiin tai muihin tapahtumiin. Ominaisuus kenties kuulostaa hifistelyltä, mutta se on todellisuudessa erittäin cool. Olohuoneesi muuttuu paneelien avulla lähes yökerhomaiseksi tilaksi.

Paneelit toimivat myös lasten leikkikaluna. Nanoleaf on sisällyttänyt kokonaisuuteen useita eri pelejä, jotka hyödyntävät kosketuseleitä. Mukana on muistipelin sekä Whack-A-Mole-naputtelun kaltaisia ajanvietteitä. Nämä ovat hyvin yksinkertaisia, mutta lapset voivat viihtyä näiden parissa yllättävänkin hyvin. Kirkkaat värit, elektroniikalla leikkiminen sekä ikoniset pelikokemukset tapaavat olla varsin onnistunut kokonaisuus jälkikasvun silmissä.

Philips Hue ja muut tämän hetken parhaat älyvalot on yhdistettävissä televisioon tai muuhun näyttöön, eikä Nanoleaf Shapes tee poikkeusta. Tällöin valot heijastavat ruudun tapahtumia paneeleihin. Tämä on erittäin hyödyllinen ominaisuus silloin, kun valot sijoitetaan esimerkiksi television taakse.

Nanoleaf Shapes tukee myös monia muita älylaitteita. Puheohjauksen piirissä ovat Google Assistant sekä Apple Homekit. Tämän lisäksi voit luoda paneeleille monenlaisia IFTTT-ominaisuuksia, jolloin valot reagoivat toivottuihin tilanteisiin juuri haluamallasi tavalla.

Sovellus

Sovellus

Nanoleaf Shapesin runsas ominaisuusvalikoima näkyy sovelluksessa. Vaikka applikaation hyödyntäminen ei ole suoranaisesti vaikeaa, ei kokemusta voi myöskään ylistää liian helppokäyttöiseksi. Esimerkiksi testijakson aikana jouduimme kahlaamaan valikoita muutamaan kertaan aivan liian pitkään ennen sopivan asetuksen löytymistä.

Sovelluksessa on runsaasti esiasetuksia eri tilanteisiin. Lisäksi voit halutessasi ladata muiden käyttäjien luomia asetuksia, jotka ovatkin erinomainen tapa tutustua valopaneelien mahdollisuuksiin. Myös omien rakennelmien väsääminen onnistuu. Kunhan alkuun pääsee, tämä osoittautuu yllättävän koukuttavaksi puuhaksi.

Mielenkiintoisin ominaisuus koskee aikatauluttamista. Asetimme valopaneelit syttymään ja kirkastumaan vähitellen ennen herätyskellon väistämätöntä pirahdusta. Kikka on etenkin pienten lasten huoneessa omiaan, sillä kukapa haluaisi käydä repimässä jälkikasvun peiton alta kukonlaulun aikaan? Parhaimmillaan valot saavat mukulat heräämään omatoimisesti.

Sovelluksessa on tarjolla kattavia oppaita monimutkaisempien ominaisuuksien läpikäyntiin. Kokonaisuutena Nanoleaf Shapesin käyttöönotto on juuri niin hankalaa kuin haluat sen olevan. Halutessasi pääset vauhtiin todella nopeasti, mutta monipuolisemmat valoshow't ottavat aikansa.

Yhteenveto

Yhteenveto

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Arvosteltu syyskuussa 2021.

Tämän vuoden "vakavampien" PlayStation 5 -pelien rinnalla uusi Ratchet & Clank: Rift Apart on virkistävä tuulahdus jotain muuta. Pelin kauneus lepää edeltäjiensä lailla siinä, ettei se ota itseään liian vakavasti saati pelkää hyödyntää höpsöilyä ja nokkeluutta nopeatempoisen seikkailunsa aikana. Taktiikka on kaiken lisäksi nerokas, sillä silloin kun tarina muuttuu emotionaaliseksi, pelaaja yllätetään täysin.

Tasapaino on kuitenkin vaikea ylläpitää, mutta Rift Apart hoitaa kevyen perheystävällisen seikkailun ja emotionaalisen syvyyden upeasti. Samalla se esittelee tuttuun maailmaan uusia hahmoja, jotka tuovat niin koomista lisää kuin haavoittuvuutta sarjaan. Lisäksi ne helpottavat sarjaan uutena sankarina saapuvan Rivetin esittelyä, mikä on saavutus jo itsessään ottaen huomioon, kuinka tuttu kaksikko Ratchet ja Clank ovat.

Pelin todellinen tähti on kuitenkin sen huikean nopea matkaaminen, jossa pelaajaa viedään raketin lailla aavikoilta raiteille sekä kiipeilemään seinille kerrassaan upeasti luoduissa maailmoissa. DualSense luo kohtauksiin ylimääräisen immersion, kun kosketettavan pinnan pystyy tuntemaan haptisen palautteen välityksellä ja ohjaimen oma kaiutin toistaa pelin aseiden ääniä.

Mutta vaikka Ratchet & Clank: Rift Apart on eittämättä hauska ja saa veren kiertämään, Insomniac Games tuntuu toisinaan pelanneen hieman turhan varman päälle. Rift Apart tuntuukin usein liian samankaltaiselta kuin ensimmäinen Ratchet & Clank, ja yksi vaihtoehtoinen tehtävä on kopioitu kuin suoraan alkuperäisestä pelistä. Myös pelin markkinoinnissa paljon esillä olleet ulottuvuusportit eivät suinkaan ole niin isossa roolissa kuin on annettu ymmärtää, mikä saa Rift Apartin tuntumaan vain tavanomaiselta Ratchet & Clank -peliltä.

Peliltä jäi odottamaan sen vievän teknologiaa ja genreä hieman edemmäksi hyödyntämällä PS5:n 3D-ääntä ja esittelemällä entistä vaihtelevampia ympäristöjä ja ulottuvuuskikkailuja. Lisäksi siinä on muutamia bugeja, jotka tekivät pelin pelaamisesta odotettua takkuilevampaa.

Huolimatta näistä pienistä puutteista Ratchet & Clank: Rift Apartin pelaaminen on todella nautinnollista. Ja jos olet pelisarjan uusi tai vanha fani, rakastut luultavasti tähänkin osaan.

• Parhaat PS5-pelit: näihin nimikkeisiin kannattaa tutustua

Hinta ja saatavuus

• Mikä se on? Ratchet & Clank -pelisarjan uusin osa
• Julkaisupäivä? 11. kesäkuuta 2021
• Mille alustalle se on? PS5
• Hinta? 79,95 €

Perheen uusi jäsen

• Huumori ja viehätys toimii lapsille ja aikuisille
• Hahmoissa on haavoittuvuutta
• Hahmojen välillä pomppiminen tekee samaistumisesta vaikeaa

Ratchet & Clank: Rift Apartissa pelisarjan ikoninen kaksikko jahtaa jälleen kerran Dr. Nefariousta läpi eri ulottuvuuksien, kun Dimensionatorin kanssa käynyt pieni onnettomuus muuttaa päiväjärjestyksen uusiksi ja avaa portit toisiin maailmoihin. Juuri yhdessä näistä tapaamme naispuolisen lombaxin, Rivetin, josta nousee Rift Apartin toinen pelattava päähenkilö.

Rivetin esittely peliin on melko saumaton, sillä hänen ohjattavuus on pitkälti sama kuin Ratchetinkin. Tätä korostaa jopa kaksikon yhdessä jakamat aseet, päivitykset ja haarniskat. Heidän suurin ero onkin näiden persoonassa, ja Rivet on Ratchetia huomattavasti paatuneempi.

Ulottuvuuksien ja hahmojen välinen jako saa kohtaukset tuntumaan kuitenkin sopivan virkistäviltä, joskin tarina tuntuu toisinaan hieman takkuilevan. Pelaajan edetessä tarinassa tälle avautuu aina kaksi eri tehtävää, joista toisessa pelataan Rivetillä ja toisessa Ratchetilla. Ratkaisun vuoksi hahmojen välillä pompitaan jatkuvasti edestakaisin, mikä tekee kerronnan kokonaisuudesta hieman vaikeasti hahmotettavan. Lopuksi langat onneksi nivotaan hyvin yhteen, ja kun tarinaan pääsee lopulta kärryille, meininki ei haittaa liiaksi.

Vaikka juoni ei suoranaisesti ole järin omaperäinen, sen aikana koetaan muutama mielenkiintoinen käänne. Myös hahmot nostavat tarinaa entisestään. Aiempia pelejä pelanneet tietävät jo Ratchetin tehtävästä etsiä muita lombaxeja, joten on varsin koskettavaa nähdä hänen löytävän viimein kaltaisensa vain joutuakseen toiseen ulottuvuuteen. Insomniac ei ole myöskään pelännyt hyödyntää hahmojensa haavoittuvuutta, jonka ansiosta heihin samaistuu entistä paremmin. Harmillisesti aiemmin mainittu hahmojen välillä pomppiminen tekee tästä liitoksesta kuitenkin aavistuksen katkonaisemman kuin olisi toivonut.

Ja vaikka Rift Apartissa on selkeästi enemmän sydäntä lämmittäviä hetkiä, siinä on myös kosolti tuttua huumoria ja viehätysvoimaa, josta alkuperäinen sarja on tullut tunnetuksi. Se on hupsu, viihdyttävä ja toimii erinomaisesti sekä aikuisille että lapsille.

Pakko mennä lujaa

• Matkaaminen on kiehtovaa
• Paljon uusia aseita ja varusteita
• Jäimme kaipaamaan entistä hullunkurisempia aseita

Rift Apartin paras ominaisuus on ehdottomasti sen matkaamisessa. Pelaajat voivat hyödyntää maailmaan ilmestyviä ulottuvuusrepeämiä, joiden avulla hahmon voi siirtää vaivihkaan aiemmin pääsemättömään paikkaan. Toisinaan isommat portit avautuvat kokonaan uusiin maailmoihin, joihin on kätketty myös runsaasti salaista kerättävää. Repeämät ovat avuksi myös taistellessa, jolloin pelaaja voi siirtyä nopeasti vihollisten taakse tai väistellä tämän lyöntejä loikkaamalla ulottuvuusportista toiseen.

Vaikka portit ovat käteviä, pelin esittelemät leijuntasaappaat vievät lopulta kuitenkin voiton. Pelaajan saatuaan himotut saappaat jalkaansa, hän pystyy kiitämään läpi kenttien hyödyntäen maassa olevia turboputkia. Osa maailmoista on varta vasten rakennettu näiden saappaiden varaan, minkä lisäksi ne tekevät planeettojen tutkimisesta paljon helpompaa ja hauskempaa.

Eri liikkumismahdollisuuksien ketjuttaminen nostaa matkaamisen lopulta kokonaan omaan luokkaansa. Kun pelaaja juoksee ensin vauhtia kiihdyttävälle boostille, kiihdyttää itsensä rampille ja laskeutuu suoraan raiteen päälle, se paitsi näyttää, myös tuntuu hyvältä. Vastaavia kohtauksia olisi voinut olla pelissä vain paljon enemmänkin.

Kun nopeatempoisen matkaamisen yhdistää taisteluun, kokonaisuus paranee entisestään. Rift Apart esittelee jälleen tuttuun tapaan liudan uusia aseita, kuten viholliset puskiksi muuttavan sadettimen. Osa aseista on puolestaan päivitettyjä versioita aiemmista, kuten Agents of Doom ja Buzz Blades. Vaikka pelissä on runsaasti erilaisia aseita käytettäväksi, olisimme mieluusti kaivanneet lisää Groovitronin kaltaisia hullunkurisia vempeleitä.

Aiempien pelien lailla aseita voi päivittää vierailemalla Ms. Zurkonin kaupassa ja tehostamalla niitä Raritanium-mineraalilla. Aseet keräävät myös kokemusta niitä käyttäessä ja muuttuvat siten entistä tappavammaksi. Lisää tulivoimaa voi puolestaan ostaa kaupoista alueilta löytyvillä muttereilla. Haarniskoja ei sen sijaan voi enää ostella, vaan niiden osat on piilotettu ympäriinsä. Kokonainen suoja tarjoaa usein erillisen hyödyn jotain tiettyä vihollistyyppiä vastaan, minkä lisäksi ne näyttävät todella upeilta.

Eri aseet ja haarniskat toimivatkin paremmin juuri tiettyjä vihollisia vastaan, mutta Rift Apart ei tarjoa silti missään vaiheessa mitään järin suurta haastetta. Vaikeustasoja on olemassa tosin muutama, joten valinnanvaraa löytyy. Pelin tarinasta ja hahmoista voi kuitenkin nauttia ilman ärtymystä, mikä vain korostaa Ratchet & Clankin perheystävällistä mainetta.

Valitettavasti täysin vaille ärsykkeitä ei kuitenkaan selvitä, sillä pelissä on melko runsaasti bugeja. Osa vihollisista tippui toisinaan maan sisään, jolloin kyseistä kohtausta ei voinut läpäistä muutoin kuin aiemman tallennuksen lataamalla. Muutamaan otteeseen musiikki katosi taas kokonaan. Peliin tuodaan jo heti julkaisussa tosin uusi päivitys, joka toivottavasti korjaa suurimmat bugit.

Ja vaikka Rift Apartin maailmat ovat upeita ja viihdyttäviä, niiden tutkimiseen olisi voinut tarjota enemmän syitä. Nyt ainoa motiivi tutkimiselle ovat kerättävät esineet sekä muutama harva sivutehtävä, joita olisi saanut olla paljon enemmän.

PS5:n voima

• 4K/30fps:n Fidelity-tila tuntuu sulavalta
• DualSensen haptinen palaute ja ääni luo immersiota
• 3D-ääntä olisi voitu hyödyntää paremmin

Ratchet & Clank: Rift Apart saapuu PS5:lle yksinoikeudella, mikä on helppo huomata. Tämä peli ei nimittäin pyörisi kunnolla PlayStation 4:llä. Arvostelua varten pelasimme tosin 4K-resoluutiolla ja 30 ruudun kuvataajuudella, eli Fidelity-tilassa. PS5:n huippunopean SSD-aseman ansiosta Rift Apart tuntuu silti sulavalta, minkä lisäksi se myös näyttää suorastaan upealta.

Tarjolla on myös Performance-tila säteenseurannan kera tai ilman, jolloin peli pyörii 60 ruudun kuvataajuudella hieman alhaisemmalla resoluutiolla. Säteenseurannan kytkeminen tiputtaa puolestaan resoluutiota entisestään.

Fidelity-tila antoi mielestämme molempien muotojen parhaat puolet, emmekä kokeneet toiminnan kärsivän. Ruudunpäivityksen eron huomaa tosin varsinkin vertaillessa näitä kahta tilaa. Oman lempitilan löytäminen riippuukin pitkälti siitä, haluaako täysin sulavan pelikokemuksen visuaalisuuden kustannuksella vai panostaa kaiken silmäkarkkiin.

Rift Apart hyötyy lisäksi DualSense-ohjaimen ominaisuuksista. Haptinen palaute välittää tunteen erilaisista maastoista ja nopeuksista, mikä lisää immersiota varsinkin joissain yksittäisissä kohtauksissa. Kun osa peliäänistä toistetaan vielä ohjaimen omasta kaiuttimesta, kokemus tuntuu todella mahtavalta ja sellaiselta, jonka vain PS5 voi tarjota.

Valitettavasti adaptiivisten liipaisimien hyödyntäminen on jäänyt sen sijaan hieman puolitiehen. Tätä käytetään aseiden kahden eri ampumatilan välillä, mutta niiden välinen piste tuntui hankalalta löytää vielä useiden tuntienkin jälkeen. Myös 3D-äänen käyttö on harmillisen maltillista, emmekä kokeneet saavan pelistä samanlaista kokemusta kuin Returnalin kanssa.

Sen sijaan Ratchet & Clank: Rift Apartin saavutettavuusvaihtoehdot ovat onneksi vakuuttavat. Pelaajat voivatkin kytkeä päälle tai pois erilaisia taisteluita tai matkaamista helpottavia apuja, muuttaa tehosteiden ja pelin visuaalista ilmettä sekä muokata kontrolleista entistä yksinkertaisemmat. Valikoimaa on paljon, ja on mahtavaa huomata studioiden panostavan myös tähän puoleen yhä enemmän.

Yhteenveto

Ratchet & Clank: Rift Apart on täydellinen peli niille, jotka kaipaavat PlayStationin alkuaikojen kevyitä ja perheystävällisiä toimintaseikkailuita. Vaikka Insomniac Games olisi voinut pelata vähän rohkeammin ja hyödyntää PS5:n ominaisuuksia paremmin, Rift Apart on silti äärimmäisen nautinnollinen ja viihdyttävä kokemus läpi ulottuvuuksien.

• Parhaat PS5-pelit: näihin nimikkeisiin kannattaa tutustua

Pika-arvio

OnePlus Nord N10 5G on uusi tulokas keskihintaisten puhelinten joukkoon ja pyrkii erottumaan joukosta yhdellä erikoispiirteellään: olemalla edullisin 5G-puhelin.

Aiemmin tänä vuonna saimme jo OnePlus Nordin, jonka seuraajana N10 5G pyrkii tuomaan 5G:n vielä osuvampaan hintapisteeseen. Sitä varten OnePlus on joutunut tekemään joitain kompromisseja komponenttien osalta, mikä on johtanut myös aavistuksen heikompitehoiseen puhelimeen.

Tavalliset käyttäjät tuskin huomaavat näiden välillä eroja, ja N10 5G:ssä on itse asiassa jopa aavistuksen isommilla megapikseleillä varustetut kamerat. Sen selfie-kamera ei ole kuitenkaan ultralaajakulma. Mallia kannattaakin ajatella ennemmin suunnitellun hieman toisenlaista käyttötarkoitusta varten.

Siinä, missä Nord otti uudelleen paikkansa OnePlussan aiemmin hallitsemalla keskihintaisten puhelinten markkina-alueella, N10 5G on kohdistettu nimenomaan 5G-markkinoille. Vaikka kyseiset markkinat ovat vielä verrattain tuore kategoria, niissä on jo runsaasti kilpailua Motorola One 5G:n, Google Pixel 4a 5G:n ja muiden mallien myötä.

5G-teknologia on kuitenkin vielä kasvava ala, vaikka se on Suomessa jo levittynyt verrattain laajalle varsinkin isompien kaupunkien osalta. Siksi N10 5G:tä kannattaa toistaiseksi tarkastella ensisijaisesti vielä keskihintaisena puhelimena, jolloin sillä on edelleen kilpailijoihinsa nähden muutama kätevä ominaisuus, jotka se on saanut OnePlussan kalliimmilta lippulaivoilta.

Tärkein näistä on 90 Hz näyttö, joka tekee selailusta paljon sulavampaa ja käyttökokemuksesta muutenkin nautinnollisempaa. Siinä on lisäksi kohtuullisen hyvät kamerat, joista vastaa 64 megapikselin päälinssi, ultralaajakulma sekä makro.

6,5 tuuman LCD-näyttö toimii erinomaisesti elokuvien katseluun ja pelailuun, kun taas kaksi kaiutinta tarjoaa riittävän hyvän äänen musiikille. Puhelimessa on myös 3,5 mm kuulokeliitäntä. Snapdragon 690 -piirijärjestelmä sekä 6 Gt RAM-muisti eivät ole tässä hintaluokassa paras olemassa oleva yhdistelmä, mutta benchmark-tulosten ja omien testiemme perusteella N10 5G ei ole paljoa hitaampi kuin kilpailijansa. Lisäksi sen 128 Gt tallennustila on laajennettavissa.

Puhelimen 4 300 mAh akku ei sen sijaan ole suurin mahdollinen, ja esimerkiksi Motorola One 5G:ssä on 5 000 mAh akku. Sen sijaan N10 5G:n mukana tuleva 30 W -laturi lataa puhelimen puolilleen puolessa tunnissa, mikä on mielestämme isoa akkua parempi vaihtoehto.

Laadullisesti N10 5G tuntuu ja näyttää hyvältä. Sen sulavan muovisen selkämyksen ja etupuolen lasisen näytön väliin jää metallinen runko, joka saa mallin tuntumaan laadukkaammalta kuin esimerkiksi Pixel 4a 5G.

Kaikkinensa OnePlus N10 5G on kyvykäs keskihintainen puhelin, vaikka siinä ei olisi lainkaan 5G-liitettävyyttä. Valitettavasti sen pitkäikäisyyttä tiputtaa yhtiön päätös tukea puhelinta ainoastaan yhden käyttöjärjestelmäpäivityksen edestä. Toisin sanoen puhelin saapuu Android 10:n kera, eikä sitä tueta enää Android 11:n jälkeen, joten puhelinta ei voi käyttää vuosikausia.

OnePlus Nord N10 5G:llä on omat edut kilpailijoihin nähden, mutta jos kaipaat kuitenkin parempia kameroita ja yökuvausta, silloin suosittelemme Pixel 4a 5G:tä. Vastaavasti Motorola One 5G:ssä on parempi akku, ja iPhone SE (2020) on puolestaan ainoa vaihtoehtosi, jos haluat pysyä iOS-käyttöjärjestelmän parissa.

Hintaansa nähden N10 5G on silti erinomainen Android-puhelin, jossa on sulava näyttö ja loistava kamera päiväkuvaukseen.

Hinta ja julkaisupäivä

• OnePlus Nord N10 5G:n hinta: 349 €
• OnePlus Nord N10 5G julkaisupäivä: 13. marraskuuta

OnePlus Nord N10 5G julkistettiin 9. marraskuuta ja saapui myyntiin 13. marraskuuta. Suomessa sen suositushinnaksi annettiin 349 €.

Toisin sanoen Nord N10 5G on Suomessa 50 € edullisempi kuin OnePlus Nord, joka maksoi julkaisussa 399 €.

Nord N10 5G saapuu myyntiin ainoastaan yhdenvärisenä, sinisenä (Midnight Ice), joka on tyylikkään hillitty. Nordin tai OnePlus 8T:n vihreään tykästyneet joutuvat tyytymään jompaan kumpaan näistä malleista.

Muotoilu

• Ei lainkaan notifikaatiosäädintä, mutta mallissa on 3,5 mm kuulokeliitäntä
• Laadukas lasiviimeistely takana ja edessä sekä metallinen runko
• Mitat 163 x 74,7 x 8,95 mm ja painoa 190 g

OnePlus Nord N10 5G näyttää ja tuntuu kestävältä keskihintaiselta puhelimelta ja muistuttaa monin paikoin Nordia. Vaikka N10 5G on aavistuksen kookkaampi (tosin ainoastaan muutaman millimetrin), se on muutoin ulkoisesti lähes identtinen Nordin kanssa.

N10 5G:n vasemmassa laidassa on voluuminsäätö sekä virtanäppäin, mutta ei lainkaan notifikaatiosäädintä, joka löytyy lähes jokaisesta muusta OnePlus-puhelimesta. Puutos on harmillinen, mutta toisaalta sen poisto on pitänyt hinnan alhaisena.

Sen sijaan 5G:ssä on monille edelleen tärkeä 3,5 mm kuulokeliitäntä pohjassa, sekä USB-C-liitäntä. Omasta mielestämme kuulokeliitäntä on tässä hintaluokassa paljon tärkeämpi ominaisuus, sillä käytännössä kaikilla muillakin kilpailijoilla on vastaava omissa malleissaan.

N10 5G:ssä on lasinen etuosa, muovinen selkämys ja metallinen runko, jotka saavat mallin tuntumaan hintaansa laadukkaammalta puhelimelta. Se tuntuu sulavammalta kuin Google Pixel 4a 5G, jossa on polykarbonaatista valmistettu selkämys, eikä niin muoviselta kuin Motorola One 5G. Tässä hintaluokassa ei usein nähdä tämän parempia valmistusmateriaaleja.

Koonsa puolesta N10 5G on iso ja aavistuksen kilpailijoitaan painavampi. Mitat ovat tarkalleen 163 mm x 74,7 mm x 8,9 mm ja painoa puhelimelle kertyy 190 grammaa. Se on liian leveä yksikätiseen käyttöön, mutta se ei silti ole liian kömpelö käyttää. Lukitusnäppäimeen ja äänenvoimakkuuden yltää ongelmitta.

Puhelimen selässä on sormenjälkitunnistin, joka on helppo löytää katsomatta. Tunnistamista varten kannattaa kuitenkin pitää huoli, että koko sormi osuu tunnistimeen, sillä se ei lue järin hyvin vajaavaisia painalluksia. Se on silti tarkempi ja responsiivisempi kuin kalliimpien OnePlus-mallien näytössä oleva tunnistin.

Selkämyksessä oleva kamerajärjestelmä näyttää huomattavasti erilaisemmalta kuin Nordissa. Yhden rivin sijaan N10 5G:n kamerat on järjestelty suorakaiteeksi, joka muistuttaa enemmän OnePlus 8T:tä.

Näyttö

• 6,5 tuumaa, 20:9, Full HD+ -näyttö
• 90 Hz paneeli, mutta käyttää LCD-teknologiaa

OnePlus Nord N10 5G:ssä on 6,5 tuuman LCD-näyttö, joka sopii hyvin videoiden katseluun ja pelaamiseen. 20:9-suhteen näyttö tekee puhelimesta aavistuksen korkeamman kuin monista muista keskihintaisista malleista, mutta esimerkiksi Pixel 4a 5G:n 19,5:9-suhde poikkeaa leveydeltään vain aavistuksen tästä.

N10 5G:ssä on onneksi edeltäjänsä 90 Hz virkistystaajuus, mikä on merkittävä etu ihan päivittäisessäkin käytössä. Sen vuoksi selailu, pelaaminen ja videoiden katselu on paljon sulavampaa ja miellyttävämpää.

Puhelimen voi asettaa myös 60 Hz tilaan, mikä säästää akkua.

Full HD Plus -resoluutio (1 080 x 2 400) sekä LCD luovat yhdessä tasapainoisen kuvan, ja toisin kuin osa OLED-näytöistä, mustan taso säilyy paremmin ympäröivän värien keskuudessa luonnollisempana. Siinä ei ole kuitenkaan aivan samaa värikkyyttä, joihin OLED-näytöt yltävät.

Näyttö tukee kuitenkin HDR10 Plus -teknologiaa, mikä on harvinaisuus tässä hintaluokassa. Sen vuoksi näyttö on aavistuksen yksityiskohtaisempi kuin monet kilpailijansa.

Muutoin näyttö on litteä ja sen vasempaan ylänurkkaan on tehty reikä punch-hole-kameralle. Näytössä ei ole lainkaan sormenjälkitunnistinta, vaan se sijaitsee selkämyksessä. Puhelin tukee tosin kasvojentunnistusta, jos puhelimen avauksen haluaa vaihtaa siihen.

Kamera

• 4 takakameraa: pääkamera, ultralaajakulma, makro ja mustavalko
• Yksi 16 MP etukamera

OnePlus Nord N10 5G saa mukaansa osan Nordissa olevista kameroista, mutta jättää jälkeensä toiset. Vaikka molemmissa malleissa on neljä linssiä, johon lukeutuu pääkameran lisäksi ultralaajakulma ja makro, niiden megapikselit eroavat toisistaan. Nordissa on lisäksi 2 megapikselin syvyyskamera, kun taas N10 5G:ssä on 2 megapikselin mustavalkolinssi.

Pääkamerana toimii 64 megapikselin f/1,79 linssi (0,7 µm pikselikoko), jossa on enemmän pikseleitä mutta pienempi pikselikoko kuin Nordin 48 megapikselin f/1,59 linssissä (0,8 µm pikselikoko).

Muutoin kamerat toimivat hyvin samalla tavalla, ja käyttäjällä on mahdollisuus kuvata joko 64 megapikselin laadulla tai 16 megapikselin laadulla HDR:n kera saadakseen parhaan mahdollisen värimaailman ja valaistuksen. Eroa tuskin huomaa päivään otetuissa kuvissa, joten kysymys on lähinnä kuvien koosta: 16 megapikselin kuva vei 9 megaa, kun taas sama kuva 64 megapikselisenä vei 22 megaa.

Laajakulmalinssinä toimii Nordista tuttu 8 megapikselin 119-asteinen ultralaajakulma, joka on kätevä vaihtoehto kuvaukseen silloin, kun kohteita on useampia. Lopputulos on huomattavasti utuisemmat kuvat kuin pääkameralla ottaessa, joten sitä ei kannata välttämättä käyttää kuin lähikuvaukseen.

Kahden megapikselin makrolinssi aktivoidaan asetusten kukkaa painamalla, ja tämä kamera toimii parhaiten nimenomaan todella läheltä otettuihin kuviin esimerkiksi kukista. Kameran oma suositus on 3-5 cm, mutta meillä oli vaikeuksia tarkentaa kohdetta tuolta etäisyydeltä.

Viimeisenä oleva 2 megapikselin f/2,4 mustavalkolinssi ottaa puolestaan nimensä mukaisesti mustavalkoisia kuvia. Sen lisäksi se toimii pääkamerana hämärissä olosuhteissa, jolloin se ottaa kohtuullisia kuvia, kunhan valoa saadaan edes hieman kameraan. Terävyyttä ja yksityiskohtia ei kannata kuitenkaan odottaa kohteilta, ellei valo paista niihin juuri suoraan.

Kokonaisuudesasaan N10 5G:llä saa otettua kohtuullisia, mutta harvoin kuvaajaa vakuuttavia valokuvia. Sillä on ongelmia tuottaa kunnollista syvyysvaikutelmaa kohteisiin, vaikka kuinka yrittäisi säätää kameran asetuksia. Kamerasta löytyy lisäksi muita kuvaustiloja, kuten hidastus, time-lapse, panoraama ja suhteellisen kattava Pro-tila, jossa asetuksia voi säätää itse tarkemmin.

Kamerassa ei ole sen sijaan lainkaan telelinssiä, joten zoomia varten se luottaa ainoastaan digitaaliseen zoomiin, joka jättää kuvat rakeisiksi. Digitaalinen zoom yltää 10-kertaiseksi saakka, mutta emme suosittele ylittämään 6-kertaista zoomia laadun takaamiseksi. Sen jälkeen kamera ilmeisesti jättää myös HDR:n pois kokonaan. Kamerat tukevat lisäksi 4K-videota 30 ruudun kuvataajuudella, sekä 240 ruudun kuvataajuutta 720p-resoluutiolla.

Nordin kahdesta etukamerasta (normaali ja ultralaajakulma) on myös luovuttu, minkä tilalla N10 5G:ssä on ainoastaan yksi 16 megapikselin selfie-kamera. Tavallisille käyttäjille se riittää vallan mainiosti, mutta isompaa kööriä kuvaan on vaikea mahduttaa.

Mallikuvia

Aluksi tavallinen vertailu pääkameran ja ultralaajakulman välillä, sekä digitaalinen zoom 5- ja 10-kertaisena.

Seuraavaksi vertailuja pääkameran 16 ja 64 megapikselin välillä. Erot päivänvalossa eivät ole suuret. Mutta pienetkin erot valaisussa, kuten lehtien päälle laskeutuvat varjot, paljastavat HDR:n tuoman eron 16 megapikselin kuviin.

Makro- ja syvyystilalla otetut kuvat

Lopuksi vielä vertailu yökuvauksessa Night Moden kera ja ilman, sekä muutama auringonlaskukuva.

Suorituskyky

• Snapdragon 690 -piirijärjestelmä, 6 Gt RAM-muistia ja 128 Gt tallennustilaa
• Kyvykäs suorituskyky vain pienin hidastuksin

OnePlus Nord N10 5G:ssä on kohtuulliset mutta ei täysin vakuuttavat komponentit: Snapdragon 690 -piirijärjestelmä, 6 Gt RAM-muistia ja 128 Gt tallennustila, joka on laajennettavissa microSD:llä jopa 512 Gt asti.

Nämä jäävät huomattavasti heikommiksi kuin Nordin Snapdragon 765 -piirisiru ja 8 Gt RAM-muisti. Tämän voisi kuvitella johtavan myös huonompaan suorituskykyyn, etenkin jos sitä verrataan Snapdragon 765 -piirisirulla varustettuun keskihintaiseen malliin, kuten Pixel 4a 5G:hen. Silti benchmark-tuloksissa N10 5G suoriutuu testeissä näitä puhelimia paremmin ja saa Geekbench 5 -tulokseksi 1 847 pistettä. Vastaavasti Pixel 4a 5G sai vastaavassa testissä 1 614 pistettä.

Nord sai puolestaan Geekbench 5 -testissä aavistuksen paremman testituloksen 1 877 pisteellä, mutta mallissa on myös tehokkaampi Snapdragon 765 -suoritin sekä 12 Gt RAM-muistia. Eroa ei siis ole niin paljoa, että N10 5G:n Snapdragon 690 haittaisi suorituskykyä.

Videoita katsellessa ja pelatessa Nord N10 5G:ssä ei ollut huomattavia hidastuksia. Se on yksi ensimmäisiä testaamiamme 5G-puhelimia, jotka pyörivät Snapdragon 690:n voimalla, ja se toiminut enimmän ajasta täysin moitteetta. Koimme kuitenkin muutamia notkahduksia sovelluksesta toiseen vaihtaessa, minkä vuoksi puhelin ei onnistu tarjoamaan täysin saumatonta käyttökokemusta.

Nord N10 5G on nimensä mukaisesti 5G-puhelin, joka tukee Suomessa käytettäviä 5G-verkkoja.

Puhelimessa on lisäksi suoriltaan Android 10, joka on hyvä käyttöjärjestelmä, mutta Android 11 julkaistiin jo muutamaa kuukautta aiemmin, joten kauppaan tuotava vanhemman käyttöjärjestelmän puhelin voi aiheuttaa hieman ärsytystä. Puhelimen voi tosin luonnollisesti päivittää uuteen Android 11:een itse.

Käyttökokemus on silti sulava OnePlussan oman OxygenOS 10,5 -järjestelmän kanssa, joka tarjoaa puhtaan Android-kokemuksen. Siinä on myös omat kustomoidut sovellukset sekä erillinen pelitila, joka antaa lisämehuja pelaamiseen ja hiljentää notifikaatiot.

Akkukesto

• Kohtuullinen 4 300 mAh akku ja 30 W pikalataus
• Nord N10 5G kestää päivän ja usein pidempäänkin

OnePlus Nord N10 5G:ssä on varsin kohtuullinen 4 300 mAh akku, joka on isompi kuin Nordissa oleva 4 115 mAh tai Pixel 4a 5G:n 3 885 mAh vastaava. Mutta muihin keskihintaisiin puhelimiin verrattuna se on pienempi, kuten Motorola One 5G:hen verrattaessa, jossa on 5 000 mAh akku.

Normaalissa käytössä, johon kuuluu muutaman tunnin edestä pelailua, videoiden katselua ja verkossa selaamista, N10 5G kestää kokonaisen päivän (ja todennäköisesti pidempäänkin) ennen latausta. Se jää silti kestoltaan OnePlus 8:n tai 8 Pron jalkoihin.

Onneksi Nord N10 5G saa kalliimmilta sisaruksiltaan lainaan WarpCharge 30T -pikalaturin, jonka avulla puhelimeen saa virtaa peräti 55 % puolessa tunnissa.

Tämä ei välttämättä yllä OnePlus 8T:n huikeaan 65 W pikalataukseen, mutta omassa hintaluokassaan 30 W pikalataus on merkittävästi parempi kuin monien kilpailijoidensa: esimerkiksi Motorola One 5G:ssä on vain 15 W lataus.

N10 5G ei tue kuitenkaan langatonta latausta, mutta tämän hintaluokan laitteissa se ei ole suuri uutinen.

Osta jos...

Älä osta, jos...

Kahden minuutin pika-arvio

Aloitetaan arvostelu toteamalla, että jos olet suuri Huawei-fani tai valmis kikkailemaan hieman puhelimen kanssa, pystyt elämään Huawei P40 Pron kanssa myös ilman Googlen palveluja. Se tarjoaa upean muotoilun, todella pitkän akunkeston ja yhden markkinoiden parhaista kameroista.

Puhelinta on kuitenkin vaikea suositella peruskäyttäjälle. Yhdysvaltojen asettamien kauppapakotteiden vuoksi Huawei ei saa tehdä tällä hetkellä yhteistyötä Googlen kanssa, eikä siten voi käyttää Google Mobile Services -pakettia. P40 Pro ei siis pääse käsiksi yleisimpiin Android-sovelluksiin, kuten Google Play Kauppaan, YouTubeen, Gmailiin tai Google Mapsiin.

Rajoite ei itse asiassa koske ainoastaan Googlen omia palveluita, vaan kaikkia muitakin sovelluksia, jotka käyttävät Googlen palvelupaketin elementtejä. Android-sovellukset joudutaan siis muokkaamaan uudelleen, jotta Googlen elementit saadaan vaihdettua Huawein omaan Huawei Mobile Services -pakettiin. Vaikka Huawei kertoo prosessin vievän vain muutaman päivän, moni sovelluskehittäjä ei ole vielä innostunut tekemään sitä.

Ehdimme testata Huawei P40 Prota yli kuukauden ennen tämän arvostelun kirjoittamista, sillä halusimme saada kattavan kuvan puhelimesta arkikäytöstä. Jatkamme sen testaamista myös pidemmän ajan, jotta pääsemme arvioimaan tilannetta uudelleen, kun Huawein mobiilipalvelut kehittyvät.

Testiaikanamme koimme lukuisia turhautumisen hetkiä. Tiedämme, että puhelimeen saisi kikkailtua lisää sovelluksia esimerkiksi Phone Clonella tai More Appsilla, mutta pyrimme saamaan P40 Prosta mahdollisimman realistisen kuvan. Elämä ei ollut helppoa. Testijakso oli hyvä muistutus siitä, kuinka merkittävä markkina-asema Googlella on ja miten riippuvaisia sovellukset ovat hakukonejätin palveluista.

Olisi kuitenkin epäreilua tuomita P40 Prota pelkästään ulkoisten tekijöiden perusteella. Huawei tarjoaa ehkäpä Android-maailman upeimman muotoilun, loistavan näytön sekä tietysti yhden tämän hetken parhaista kameroista. 

P-sarja on jo pitkään tunnettu juuri loistavista kameroistaan, eikä uutuusmalli tee poikkeusta sääntöön. P40 Pron hämäräkuvat ovat jälleen markkinoiden kärkitasoa, ja automaattiasetuksilla otetut kuvat onnistuvat poikkeuksetta erinomaisesti.

Myös P40 Pron akunkesto hakee vertaistaan, sillä se kesti toistuvasti jopa kaksi kokonaista päivää. Akkua ei käytännössä saa tyhjenemään yhdessä päivässä edes raskaalla käytöllä.

Paneudumme tässä arvostelussa tarkasti Huawei P40 Pron sovellustilanteeseen ja erilaisiin vaihtoehtoihin, joiden avulla sovellusvalikoimaa saa laajennettua. Uskomme myös, että tilanne paranee ajan myötä, kun Huawei ehtii hankkia lisää kumppaneita ja kehittää omia sovelluksiaan. 

Toistaiseksi meidän on kuitenkin hankalaa suositella Huawei P40 Prota suurimmalle osalle käyttäjistä, kun Applen, Samsungin ja OnePlussan kaltaiset valmistajat tarjoavat omia rajoittamattomia puhelimiaan samassa hintaluokassa.

Huawei P40 Pro: hinta ja saatavuus

• Hinta 1 049 €
• Kristalli, hopea ja musta
• 8 Gt:a RAM-muistia ja 256 Gt:a tallennustilaa

Huawei P40, P40 Pro ja P40 Pro Plus julkaistiin maaliskuun lopulla 2020 ja kaksi ensimmäisenä mainittua mallia saapuivat myyntiin huhtikuun alussa. 

P40 Pro on saatavilla vain yhdellä kokoonpanolla, joka muodostuu 8 Gt:n RAM-muistista ja 256 Gt:n tallennustilasta. Suomessa myytäviä värivaihtoehtoja on puolestaan kolme: vaaleansiniseen taittava kristalli, hopea ja musta.

Huawei P40 Pro maksaa 1 049 euroa. Hinta olisi varsin houkutteleva, jos puhelin olisi varustettu Googlen palveluilla, mutta nykyisellään se on paljon rahaa rajallisesta käyttökokemuksesta.

Muotoilu ja näyttö

Huawei P40 Pro on mielestämme tyylikkäin puhelin, jonka Huawei on koskaan julkaissut – ja ehkäpä markkinoiden upein Android-puhelin. Se näyttää ja tuntuu arvokkaalta ja on juuri sopivan kokoinen.

P40 Pron näyttö kaartuu puhelimen reunoille, joten sen kaikki neljä kulmaa ovat lasin peitossa. Olemme toki nähneet vuosien aikana useita muitakin kaarevia näyttöjä, mutta Huawein tapauksessa lasi kaartuu myös ylä- ja alanurkkiin. Itse näyttö ei jatku ylä- ja alaosaan, mutta ratkaisu antaa siitä huolimatta puhelimelle sulavalinjaisen muotoilun ja parantaa käsituntumaa. 

6,58-tuumaisen näytön resoluutio on 1 200 x 2 640, joten se ei yllä aivan QHD-resoluutioon. Sen pikselitiheys on 441 pikseliä tuumaa kohden, mikä on hieman alempi lukema kuin osalla kilpailijoista.

Lukemat ovat käytännössä samaa tasoa kuin iPhone 11 Prossa, jonka resoluutio on 1 125 x 2 436 ja pikselitiheys 456 ppi. Toisaalta Samsung Galaxy S20 Plus yltää hieman korkeampaan QHD-resoluutioon (1 440 x 3 200) ja 525 ppi:n pikselitiheyteen. Käytännössä eroa ei kuitenkaan huomaa näyttöjen välillä.

Suuri ja kirkas näyttö sopii erityisen hyvin videoiden katselemiseen. Huawei on myös nostanut virkistystaajuuden 90 hertsiin. Se tarjoaakin nyt selvästi sulavamman käyttökokemuksen, vaikkei ylläkään aivan Galaxy S20:n tai OnePlus 8 Pron 120 hertsin virkistystaajuuteen.

Korkeampi virkistystaajuus sulavoittaa käyttökokemusta esimerkiksi pelatessa tai rullatessasi sosiaalisia medioita. 90 hertsin näyttö on mielestämme jo standardi moderneille lippulaivamalleille, mutta 120 hertsin ero 90 hertsiin ei ole enää niin merkittävä, että se antaisi valtavaa kilpailuetua mobiililaitteen kokoisella näytöllä.

90 hertsin virkistystaajuus on käytössä oletuksena, mutta sen saa vaihdettua halutessaan 60 hertsiin, jos haluaa säästää akkua. Tämä on kuitenkin mielestämme hieman tarpeetonta, sillä puhelimessa on joka tapauksessa todella hyvä akunkesto.

Huawei P40 Pron mitat ovat 158,2 x 72,6 x 9 millimetriä, joten se on hieman lyhyempi ja kapeampi kuin Galaxy S20 Plus. Kohtuullisen kompaktista koostaan huolimatta puhelimen käyttäminen vaatii kahta kättä. Jos siis kaipaat vieläkin pienempiä ulkomittoja, suosittelemme kokeilemaan Huawei P40:tä.

P40 Pron värimaailma on muuttunut edellismallin liukuväreistä kohti klassisempia värisävyjä. Oma testimallimme on ehkäpä malliston erikoisin värisävy: sinertävä kristalli. Sekin on kuitenkin pikemminkin konservatiivinen kuin huomiota herättävä. Muut värivaihtoehdot – hopeinen ja musta – ovat vieläkin minimalistisempia. Aikuismaisempi ulkonäkö istuu kuitenkin hyvin arvokkaan lippulaivan tunnelmaan.

Räväköiden värivaihtoehtojen sijaan huomio takakuoressa kiinnittyy ensimmäisenä suurikokoiseen kameramoduuliin, joka ei peittele puhelimen ykkösvalttia. Käytännössä kaikissa tämän hetken huippumalleissa on kuitenkin jo yhtä monta kameraa, joten olemme ehtineet tottua suurten moduulien ulkonäköön.

Virtapainike ja äänenvoimakkuudensäätö on asetettu puhelimen oikealle puolelle, vasen kylki on täysin tyhjä ja pohjaan on puolestaan sijoitettu USB-C-liitäntä, SIM-kelkka ja monokaiutin.

Tekniset tiedot ja suorituskyky

Huawei P40 Pro käyttää samaa Kirin 990 5G -järjestelmäpiiriä kuin Mate 30 Pro ja Mate XS. Se siivittää puhelimen tehokkaaseen suorituskykyyn, joka kilpailee rinta rinnan minkä tahansa muun lippulaivan kanssa.

Sen käytännön suorituskyky vastasi Galaxy S20 -sarjaa ja iPhone 11 -sarjaa, ja puhelin sai Geekbench 5 -testissä keskiarvopisteiksi 2 997. Tulos vastaa Snapdragon 865 -järjestelmäpiirillä varustetun Galaxy S20 Plussan tehokkaamman amerikkalaisversion pisteitä.

Huawein suorittimen parina on 8 Gt:a RAM-muistia. Valmistaja ei kuitenkaan jostain syystä tarjoa 12 Gt:n RAM-muistia edes lisähintaan. Se on erikoinen päätös, sillä moni sen pahimmista kilpailijoista on saatavilla myös suuremmalla RAM-muistilla. "Pienempi" RAM-muisti ei kuitenkaan näy käytännössä, vaan puhelin selviää helposti kaikista tehtävistä.

P40 Prohon on Suomessa tarjolla ainoastaan 256 Gt:n tallennustilavaihtoehto, mutta se on mielestämme sopiva määrä, joka riittää lähes kaikille käyttäjille. Tallennustilaa saa halutessaan laajennettua vielä enintään 256 Gt:n microSD-kortilla.

Huawein järjestelmäpiirissä on markkinoiden ainoana sisäänrakennettu 5G-modeemi, joten se toimii hyvin kaikkien nykyisten LTE/5G-hybridiverkkojen ja tulevaisuuden erillisten 5G-verkkojen kanssa.

Testeissämme Huawei P40 Pron 5G-yhteys toimi moitteitta ja tarjosi käytännössä niin korkeat nopeudet, mihin Elisan 5G-verkko vain ylsi.

Kamera

Kamerat ovat aina olleet Huawein P-sarjan valttikortti. Jo P20 ja P30 nostivat mobiilivalokuvauksen riman korkealle, mutta P40 Pro vie kuvausominaisuudet vieläkin pidemmälle.

Yhteistyössä Leican kanssa kehitetty kamerajärjestelmä yhdistää 50 megapikselin f1,9-aukolla varustetun pääkameran, 40 megapikselin f1,8:n ultralaajakulmakameran, 12 megapikselin telefotokameran ja ToF-svyyskameran. 

Telefotokamerassa on viisinkertainen optinen zoomi ja 50-kertainen digitaalinen zoomi, joten kohteet saa mukavan lähelle myös laadusta tinkimättä. Syvyyskamera auttaa puolestaan ottamaan tasokkaampia muotokuvia.

Huawei käyttää edelleen RYYB-kennoa (Red, Yellow, Yellow, Blue) pääkamerassaan, sillä valmistajan mukaan tämä takaa tavallista RGB-kennoa (Red, Green, Blue) paremman suorituskyvyn pimeässä. Huawein käyttämä kenno on vieläkin suurempi kuin Galaxy S20 Ultrassa.

P40 Pro osaa yhdistää neljä pikseliä yhdeksi suureksi 2,44 µm:n pikseliksi, jolloin pikselit pystyvät imemään itseensä enemmän valoa. Pikseleiden yhdistäminen laskee luonnollisesti myös kuvien resoluutiota neljännekseen normaalista, mutta se on pieni myönnytys paremman valotuksen eteen. P40 Pron kamerat ottivat testeissämme erinomaisia yökuvia.

P40-sarjaan on tuotu uusi XD Fusion Engine -apusuoritin, joka hyödyntää keinoälyä optimoidakseen valokuvasi. Huawei oli yksi ensimmäisistä valmistajista, joka alkoi hyödyntämään keinoälyä kuvauksessa ja se näkyy myös P40 Pron kohdalla. 

Nautimme kameraa käyttäessämme erityisesti siitä, kuinka nopeasti ja vaivattomasti P40 Pro onnistui nappaamaan hyviä kuvia. Käyttäjän ei tarvitse välttämättä ymmärtää mitään valokuvaamisesta, vaan keinoäly säätää kaikki asetukset puolestasi.

Vihkiytyneempi valokuvaaja pääsee kuitenkin käsiksi myös monipuolisiin manuaalisiin säätöihin, jos kuvausasetukset haluaa säätää juuri oman makunsa mukaisesti.

P40 Pro vakuuttaa myös 5-kertaisella optisella ja 50-kertaisella digitaalisella zoomillaan. Erityisesti alle 10-kertaisella zoomilla otettujen kuvien laatu oli yllättävän hyvä. Voit katsoa eri zoomeilla otettuja esimerkkikuvia alta:

Puhelimen zoomin kyvyt olivat linjassa muiden huippupuhelinten kanssa. Huawei ei tarjoa Galaxy S20 Ultran kaltaista 100-kertaista zoomia, mutta voimme rehellisesti sanoa, ettei sitä ominaisuutta pystyisi hyödyntämään mihinkään järkevään. Paljon suurempi merkitys on alle 10-kertaisilla zoomeilla, joissa P40 Pro onnistuu mainiosti.

P40 Pron kamera kykenee tallentamaan 4K-videota, ja tarjolla on myös omat toiminnot hidastukselle ja hämäräkuvaukseen. Telefotokameraa pääsee lisäksi hyödyntämään videoita kuvatessa, joten pystyt zoomaamaan lähemmäs kohdetta tinkimättä kuvanlaadusta.

Näytön puolelle on asennettu puolestaan 32 megapikselin etukamera sekä infrapunakamera, jotka on sijoitettu pillerinmuotoiseen kamerareikään. Jälkimmäisenä mainittua syvyyskameraa hyödynnetään sekä muotokuviin että puhelimen lukituksen avaamiseen kasvontunnistuksella.

Vaikkei kyseinen tekniikka olekaan yhtä tarkka kuin Mate 30 Pron käyttämä 3D Depth Sensing -kamera, Huawei kokee sen olevan riittävän turvallinen Huawei Pay -maksusovelluksen käyttämiseen.

Omissa testeissämme kasvojentunnistus toimi nopeasti ja luotettavasti, mutta voit halutessasi käyttää myös näyttölasiin integroitua sormenjälkitunnistinta lukituksen avaamiseen.

Testikuvat

Käyttöliittymä

Huawei P40 Pro käyttää Googlen tuoreinta Android 10 -käyttöjärjestelmää, mutta ei Googlen palveluita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että käyttöliittymä näyttää pitkälti samalta kuin ennenkin, mutta et pääse käyttämään Gmailin, Google Mapsin tai YouTuben kaltaisia sovelluksia. Tämä johtuu Yhdysvaltain asettamista pakotteista, joiden vuoksi Huawei ei saa tehdä yhteistyötä minkään amerikkalaisyhtiön kanssa.

Tämä rajoittuneisuus ratkaisee todennäköisesti sen, oletko valmis ostamaan P40 Pron vai et.

Tilanne on turhauttava, sillä Huawei ei pysty itse vaikuttamaan siihen. Puhelin on muuten todella kilpailukykyinen vaihtoehto, mutta ohjelmiston rajoitteiden vuoksi moni suomalainen kuluttaja päätynee ostamaan mieluummin Applen tai Samsungin puhelimen.

Huawei on kuitenkin pyrkinyt tekemään parhaansa helpottaakseen kuluttajien elämää. Se lanseerasi esimerkiksi oman App Gallery -sovelluskauppansa Google Play Kaupan korvikkeeksi. Kiinalaisyhtiö on onnistunut houkuttelemaan valikoimiinsa jo osan suosituimmista sovelluksista, mutta tarjonnassa on edelleenkin merkittäviä aukkoja.

Sovelluskaupasta ei saa asennettua esimerkiksi Instagramia, Facebookia tai WhatsAppia. Kaikki on teoriassa mahdollista siirtää P40 Prolle vanhalta puhelimelta Phone Clone -ominaisuudella, mutta ne eivät toimi yhtä vakaasti kuin tavallisilla Android-puhelimilla.

Emme saaneet Instagramia toimimaan lainkaan omissa testeissämme, vaan se kaatui joka kerta, kun yritimme avata sovelluksen. WhatsApp toimi sen sijaan hyvin koko testijaksomme ajan, mutta sekään ei onnistunut hakemaan aiempien keskustelujen varmuuskopioita Google Drivesta.

Huawei P40 Pron käyttäminen arkipuhelimena oli turhauttavaa. Sovellustarjonnassa on vielä niin paljon puutteita, että jouduimme useampaan otteeseen kaivamaan toisesta taskusta iPhonen tai jonkin toisen Android-testipuhelimen.

Monia palveluita, kuten verkkopankkeja, YouTubea tai Gmailia, pystyy kyllä käyttämään selainversioina, mutta käyttökokemus on luonnollisesti sovellusta huonompi. 

Yksi suurimmista haasteista on myös karttapalveluiden heikko valikoima, sillä tällä hetkellä ainoa varteenotettava vaihtoehto on kolmannen osapuolen kehittämä Here Maps. Sitä käyttäessämme jäimme kaipaamaan Google Mapsia – tai edes Apple Mapsia.

Toivomme kuitenkin, että sovellustarjonta paranee vuoden aikana. Päätimmekin pitää Huawei P40 Pron testissämme normaalia pidempään, jotta voimme seurata tilanteen kehittymistä. 

Sovelluksia lukuun ottamatta kaikki muut Android 10:n ominaisuudet, kuten tumma teema, ovat tarjolla normaaliin tapaan. Huawei käyttää puhelimessa omaa EMUI 10.1 -käyttöliittymää, joka on mielestämme kehittynyt paljon yhtiön muutaman vuoden takaisista käyttöliittymistä. Sen käyttölogiikka muistuttaa edelleenkin pikemminkin iOS:ää kuin stock-Androidia, mutta siihen tottuu nopeasti.

Akunkesto

Huawei P40 Prossa on 4 200 mAh:n akku, joka kesti poikkeuksellisen hyvin. Rankallakin käytöllä virtaa oli jäljellä vielä myöhäisillastakin noin 20–30 %. 

Kiitos todella energiatehokkaan järjestelmäpiirin, P40 Pro selviää keskinkertaisella tai kevyellä käytöllä hyvin jopa kaksi kokonaista päivää.

P40 Prota saa ladattua joko mukana tulevalla 40-watin pikalaturilla tai 27-wattisella langattomalla latauksella. Kumpikin vaihtoehto täyttää akun hyvin ripeästi. Tarjolla on myös käänteinen langaton lataus, jos haluat jakaa puhelimesi virtaa esimerkiksi langattomien kuulokkeiden tai ystäväsi puhelimen lataamiseen.

Huawei P40 Pro on hyvä ostos, jos...

Harkitse muita vaihtoehtoja, jos...

Arvosteltu alun perin maalis-huhtikuussa 2020

Kahden minuutin pika-arvio

Päivitys: Kokeilimme Galaxy Foldia kuukauden ajan suomalaisissa talvioloissa. Puhelin toimi Samsungille tyypilliseen tapaan täysin ongelmitta. Pakkasella ei ollut mitään merkittävää vaikutusta akunkestoon, taittomekanismi toimi normaalisti ja näyttö reagoi kosketukseen tarkasti. 

Samsung Galaxy Fold on kiistatta innovatiivisin puhelin vuonna 2019 ja tarjoaa kiinnostavan ensikatsauksen puhelinten tulevaisuuteen 2020-luvulla. Puhelin on herättänyt kiinnostusta enemmän kuin mikään testaamamme laite, mutta sitä on silti toistaiseksi vaikea suunnitella suurimmalle osalle käyttäjistä. 

Jopa tuntemattomat ihmiset tulivat kysymään meiltä julkisilla paikoilla, voisivatko he kokeilla Foldia, ja puhelimen taittomekanismi herätti hämmennystä sukulaisissa ja ystävissämme. 4,6-tuumaisen pikkunäytön kasvaminen 7,3-tuumaiseksi minitabletiksi on toistaiseksi täysin ainutlaatuista.

Ihmiset järkyttyivät kuitenkin kuullessaan, mitä tämä lysti maksaa: 2 100 euroa on liki kaksi kertaa korkeampi hinta kuin tämän hetken parhailla lippulaivoilla. Myös puhelimen näytön pinnan kestävyys herättää edelleenkin kysymyksiä, vaikka Fold vaikuttikin muuten vankkatekoiselta.

Samsung julkaisi Galaxy Foldin alun perin jo huhtikuussa 2019, mutta veti tuotteen ensitestien jälkeen takaisin viideksi kuukaudeksi. Puhelimen kestävyys muuttui tuona aikana selvästi paremmaksi, emmekä ole havainneet näytössä muutaman viikon testikäytön jälkeen yhtäkään naarmua. 

Moni kuluttaja on pohtinut myös näytön keskelle jäävää taitosta, mutta sitä ei käytännössä huomaa kuin sivulta katsottaessa. Taitokseen tottuu ylipäätään samalla tavalla kuin näyttöloveen tai kamerareikäänkin. Sitä ärsyttävämpi puoli on kuitenkin näytön eri puoliskojen epätasainen päivitysnopeus. Sen vuoksi näytön oikea puoli näyttää ikään kuin laahaavan hieman perässä, jolloin kuva näyttää skrollatessa hieman vinolta. Siihen ei kiinnitä huomiota ensisilmäyksellä, mutta kun kerran huomaat asian, et voi olla enää huomaamatta sitä.

Galaxy Fold on silti yleisesti ottaen paras esimerkki siitä, miksi taitettavista puhelimista voi tulla mobiilialan uusi standardi. Sen 7,3-tuumainen näyttö sopii nimittäin erinomaisesti tavallista puhelinta monipuolisempaan käyttöön. Näytölle saa auki jopa kolme eri sovellusta kerrallaan, joten moniajotoiminnot muistuttavat pikemminkin tablettia kuin puhelinta. Edut nousevat esille myös arkikäytössä, kuten kuvien helpomassa editoimisessa, nautinnollisessa pelaamisessa tai suuren Excel-taulukon selaamisessa.

Taitettavan näytön toinen hyöty suurikokoisiin lippulaivamalleihin verrattuna on sen pieni koko. Vaikka puhelin onkin toki poikkeuksellisen paksu, se mahtuu yllättävän mukavasti taskuun. Siitä saa kaiken lisäksi helposti otteen yhdellä kädellä, joten et joudu pelkäämään puhelimen lipsahtamista kädestä.

Galaxy Fold on perinyt komponenttinsa ja kameratekniikkansa Galaxy S10 Plussalta, joten molemmat seikat ovat hyvällä mallilla. Samsung ei ole kuitenkaan harmiksemme tuonut Foldiin kaikkia Note 10 Plussan kuvaus- ja videokuvaustoimintoja. Ylimääräisen viiden kuukauden myöhästymisen takia puhelin ei edusta julkaisuhetkellään enää korelaisvalmistajan viimeisintä kameraosaamista.

Akunkestoa on vaikea arvioida yksiselitteisesti, sillä käyttötapa vaikutti merkittävästi lopputulokseen. 4 380 mAh:n akkukenno kesti käytössämme usein noin puolitoista päivää, mutta toisaalta sen sai myös kulumaan alle päivässä, jos suurempaa näyttöä käytti jatkuvasti.

Samsung Galaxy Fold tuntuu mielestämme puhelinmaailman suurimmalta uudistukselta sitten alkuperäisen iPhonen. Meidän on kuitenkin mahdotonta perustella, miksi kenenkään kannattaisi maksaa siitä 2 100 euroa – tai ylipäätään ostaa taitettavaa puhelinta vuonna 2019.

Se on tärkeä ensiaskel kohti taitettavaa tulevaisuutta ja tulee todennäköisesti jäämään historiaan yhden aikakauden taitoksena. Tavallisen kuluttajan kannattaa kuitenkin odottaa suosiolla vielä pari vuotta, jotta taitettavan tekniikan hinnat laskevat ja luotettavuus paranee.

Samsung Galaxy Fold: hinta ja saatavuus

• Huima 2 100 euron hintalappu
• Saapui Suomeen lokakuussa 2019
• Julkaistiin alun perin 26.4.2019
• Saatavuus rajoittuu vain tiettyihin lippulaivamyymälöihin

Samsung Galaxy Fold julkaistiin ensimmäisiin maihin syyskuun lopussa, mutta Suomeen puhelin saapui lokakuussa 2019. Puhelimen saatavuudessa oli aluksi ongelmia, mutta nyt laitteita riittää varmasti kaikille halukkaille.

Galaxy Fold maksaa 2 100 euroa, joten laitetta ei ole tarkoitettu aivan tavallisille tallaajille. Se näkyy myös saatavuudessa, sillä vaikka puhelinta myyvät niin Gigantti, Telia, DNA kuin Elisakin, sen pystyy ostamaan vain muutamasta valikoidusta liikkeestä. Saat toki tilattua sen myös suoraan Samsungin verkkokaupasta.

Pienenä kädenojennuksena Samsung tarjoaa kaikille Foldin ostajille kaupan päälle täysin langattomat Samsung Galaxy Buds -kuulokkeet, aramidikuidusta valmistetun Slim Cover –suojakotelon sekä Samsung Care+ -paketin vuodeksi. Viimeisenä mainittu laitevakuutus antaa siis edes hieman mielenrauhaa kalliin puhelimen omistajille.

Kaikki Suomessa myytävät Foldit ovat 4G-malleja, joten puhelimen ostaja joutuu valitettavasti jättäytymään pois toisesta tulevaisuuden supertrendistä: 5G:stä. Tämä ei olisi valtava menetys monen muun mallin kohdalla, mutta Foldin kohdalla se on harmillinen takaisku. Näin kalliin innovatiivisen puhelimen ostaja haluaisi nimittäin todennäköisesti ratsastaa mobiilikehityksen aallonharjalla myös verkkotekniikan osalta.

Samsung myy puhelimesta kansainvälisesti myös 5G-malleja, mutta ne eivät toimi Suomen verkoissa, joten ulkomaisia malleja ei kannata edes yrittää kikkailla Suomeen.

Jo 4G-laitteenkin hintalappu on joka tapauksessa niin korkea, ettei sen hankkimisessa ole mitään järkeä. Galaxy Fold on kyllä äärimmäisen kiinnostava ja jopa käytännöllinen, mutta puhelin on myös normaalia alttiimpi naarmuille, eikä muotoilun kestävyyttä ole testattu vielä pitkällä aikavälillä normaalissa arkielämässä. 

Galaxy Fold tuntui testimme aikana yllättävän valmiilta puhelimelta, joka paransi aidosti puhelimen kautta hoidettavien töiden tuottavuutta. Pienistä yksityiskohdista paistaa kuitenkin yhä se, että Fold on vasta ensimmäisen sukupolven laite.

Taittuva muotoilu ja kestävyys

Samsung Galaxy Fold vie sinut aikamatkalle älypuhelinten ja tablettien tulevaisuuteen. Tällaiset kahden laitteen risteytykset tulevat yleistymään lähivuosina merkittävästi, kunhan taitettavasta näyttöteknologiasta saadaan edullisempaa ja kestävämpää.

Fold yhdistää 4,6-tuumaisen kansinäytön ja pienen tabletin kokoisen 7,3-tuumaisen päänäytön. Lasilla peitettyä pienempää näyttöä käytetään lähinnä puheluiden soittamiseen tai nopeiden viestien kirjoittamiseen ja sen koko vastaa suunnilleen iPhone 6:tta.

Kun teet jotakin vaativampaa tehtävää, saat avattua puhelimen kirjan tavoin keskeltä sivuille. Puhelimen sisältä paljastuu suuri muovinäyttö, josta käytetään nimitystä Infinity Flex Display. Muovinen näyttö on selvästi lasia alttiimpi naarmuille, mutta onneksi näyttö on suojassa puhelimen sisäpuolella. 

Itse Galaxy Foldin taittomekanismi perustuu monimutkaiseen 20-osaiseen, kahdella akselilla lukittuun saranaan, joka estää näyttöä ojentumasta yli 180 astetta. Vaikka puhelimen näyttö onkin herkkä naarmuille, itse sarana vaikutti testiemme perusteella todella jämäkältä.

Puhelimen avaaminen ja sulkeminen on sulava kokemus. Moni käyttäjä on myös tykästynyt suljettaessa kuuluvaan magneettiseen loksahdukseen, joka tuo mieleen kirjan sulkemisen. Sulkemisessa on samaa miellyttävää tunnelmaa kuin vanhanaikaisissa simpukkapuhelimissa.

Taitettavalla näytöllä varustettu puhelin ei ole kuitenkaan samanlainen keijukainen kuin kymmenen vuotta sitten julkaistut taitettavat puhelimet. Galaxy Fold on suljettuna peräti 17,1 mm:ä paksu ja painaa 276 grammaa. Vertailun vuoksi suurikokoisen Note 10 Plussan paksuus on vain 7,9 mm:ä ja painokin selvästi alempi 196 grammaa.

Galaxy Fold on onneksi kapeampi kuin ensin kuvittelimme. Se siis sujahtaa helposti aivan tavallisten farkkujen taskuihin. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, etteikö puhelin näyttäisi taskussa hieman hölmöltä, sillä sen paksuus vastaa kahta normaalia lippulaivamallia. Kun puhelimen taitttaa auki, se on enää vain 7,6 mm:n paksuinen ja tuntuu luontevalta kädessä.

Puhelimen muotoilu on rehellisesti sanottuna melko rumaa. Kannen pieni näyttö jättää massiiviset mustat palkit puhelimen etuosaan, eikä puhelin edes taitu täysin kiinni, vaan osien väliin jää kiilamainen rako. Myös päänäytön kameraleikkaus tuntuu visuaalisesti rumalta ratkaisulta, vaikka silmä tottuukin siihen nopeasti.

Kaikki materiaalit tuntuvat kuitenkin laadukkailta, ja puhelin on jämäkän oloinen kädessä. Pienen kansinäyttönsä ansiosta sitä on mahdollista käyttää tarvittaessa myös yhdellä kädellä, ja sivulla oleviin painikkeisiin on helppo yltää.

Laitteen oikeassa reunassa on sormenjälkitunnistin, virta- ja Bixby-painike sekä äänenvoimakkuudensäätö. Kaikkiin painikkeisiin pääsee käsiksi sekä avattuna että kiinni taitettuna.

Sormenjälkitunnistimen toiminta ei ole tarkinta mahdollista, vaan vaatii käytännössä koko skannerin alueen peittämisen. Käytimmekin sen sijaan pääasiassa kasvojentunnistusta, joka toimi moitteetta. Lukituksen saa toki avattua halutessaan myös perinteisellä numerokoodilla.

Puhelimessa on kaksi kaiutinta, jotka on asennettu laitteen vasemman näyttöpuoliskon ylä- ja alaosaan. Kaiuttimien äänenlaatu on kohtuullinen, mutta ei yllä esimerkiksi iPhone 11 Pro Maxin tasolle. Ämyrit myös peittyvät käsien alle, jos käännät puhelimen vaakatasoon siten, että pidät kiinni vasemmasta näyttöpuoliskosta. Tämä on kuitenkin lähinnä tottumuskysymys, sillä toisinpäin kääntäessä kaiuttimet jäävät täysin vapaiksi.

Kun puhelimen näyttö on suljetussa tilassa, koko Foldin ulkokuori on lasia. Se ei kuitenkaan ollut mielestämme erityisen liukas käsissä. Puhelimen ulkomuoto on muutenkin niin kapea, että käden saa kiedottua käytännössä koko rungon ympärille. Emme siis suoraan sanottuna edes kaivanneet mukana tulevaa suojakuorta, joka olisi lisännyt laitteen paksuutta entisestään.

Galaxy Foldin helppo käsiteltävyys oli ehkäpä suurin yllätys koko testijaksomme aikana. Puhelin on kyllä suurikokoinen, mutta sitä on heppo käyttää jopa pienillä käsillä. Sen etunäyttö ei ole kaunista katseltavaa, mutta puhelin on uskomattoman käytännöllinen arjessa.

Jos siis rakastat suuria näyttöjä, mutta vihaat valtavien näyttöjen tuomaa kömpelyyttä, Galaxy Fold on ällistyttävän näppärä ratkaisu ongelmaan. Puhelimessa onkin paljon yksityiskohtia, jotka paljastavat Samsungin käyttäneen valtavasti aikaa ja rahaa sen yksityiskohtien hiomiseen. Valmistaja itse kertoo kehittäneensä ideaa yli 10 vuotta ja rakentaneensa sen aikana yli 1 000 erilaista prototyyppiä.

Näyttö

• 7,3-tuumainen päänäyttö ja 4,6-tuumainen kansinäyttö
• Sisällöt näyttävät hyvältä 4,2:3-kuvasuhteella
• Videoissa on mustat reunat 16:9-kuvasuhteen vuoksi
• Hyvää: HDR10+ ja kirkkaus 
• Huonoa: keskiosan taitos ja epätasainen ruudunpäivitysnopeus

Kiinnostavan taitettavan muotoilunsa lisäksi päänäyttö on paria ärsyttävää lapsusta lukuun ottamatta todella laadukas. 

7,3-tuumaisen näytön ansiosta kaikki nettisivut näkyvät oletuksena 1,4 kertaa suurempina kuin Galaxy Note 10 Plussassa, ja videot ovat täydellä näytöllä jopa 2,2 kertaa suurempia. Se on varmasti myös suurin syy taitettavan puhelimen omistamiseen. Jopa suurin osa perinteisistä 16:9-kuvasuhteen videoista näkyy 1,3 kertaa normaalia suurempina, mutta melko neliömäisen 4,2:3-kuvasuhteen takia videon reunoihin jää suurehkot mustat palkit.

Samaisen kuvasuhteen ansiosta verkkosivujen selaaminen, lukeminen ja pelaaminen on sen sijaan äärimmäisen miellyttävä kokemus. Kuvasuhde on itse asiassa lähellä perinteistä 4:3:a, jota televisiot käyttivät noin 15 vuotta sitten. Tasainen kuvasuhde auttaa selvästi esimerkiksi Multi-Active Window -tilassa, jossa käyttäjä voi pitää auki jopa kolmea sovellusta samaan aikaan. Toiminto oli yllättävän looginen ja helppokäyttöinen.

Galaxy Foldin HDR10+-tuki parantaa selvästi videoiden kontrastia, sillä tekniikkaa tukevista sisällöistä sai yllättävän hyvin selvää jopa ulkona päivänvalossa.

Samaisessa päivänvalossa ei kuitenkaan voi olla huomaamatta näytön keskelle jäävää taitosta. Se keräsi myös jatkuvasti kommentteja kaikilta puhelinta kokelleilta. Kyllä, taitoksen erottaa halutessaan käytännössä mistä katselukulmasta tahansa (parhaiten sivulta), mutta siihen tottuu nopeasti samalla tavalla kuin näyttöloveenkin. Parin päivän jälkeen emme enää edes ajatelleet koko taitosta.

Ärsyttävämpi ongelma on kuitenkin näytön eri puoliskojen epätasainen päivitysnopeus. Jos skrollaat nopeasti edestakaisin esimerkiksi Twitter-syötettä tai tekstillä täytettyä verkkosivua, teksti tuntuu ikään kuin höllyvän hyytelön lailla. Ilmiötä ei huomaa koko ajan, mutta kun sen kerran älyää, ei sitä voi myöskään olla unohtamatta.

Samsung tekee tällä hetkellä markkinoidn parhaita näyttöjä, joten emme olisi odottaneet tällaista kompromissia päänäytön suhteen. Myös 4,6-tuumaisen kansinäytön valtavat mustat ylä- ja alapalkit paljastavat kaikille, että kyseessä on ensimmäisen sukupolven laite. Taitettavien puhelinten tulevaisuus tulee todennäköisesti olemaan valoisa, mutta matkaan mahtuu vielä kasvukipuja.

Käyttöliittymä

• App Continuity -toiminto mahdollistaa saumattoman siirtymisen näyttöjen välillä
• Multi-Active Window -ominaisuudella saat pidettyä auki 3 sovellusta kerrallaan

Samsungin innovitiivinen taittuva laitteisto on vain osa erikoista käyttökokemusta. Myös ohjelmisto on nimittäin suunniteltu niin, että siirtyminen pienen puhelimen näytön ja suuren tablettinäytön välillä olisi mahdollisimman sulavaa. Saumattomasta siirtymästä vastaa ominaisuus nimeltä App Continuity.

Toiminto mahdollistaa esimerkiksi sen, että voit avata Google Mapsin pienellä näytöllä ja etsiä tarkemman kohdan kartalta avaamalla puhelimen suuremman näytön. Juju on siinä, että sisältö jatkuu automaattisesti tismalleen samasta kohtaa, joten et joudu esimerkiksi etsimään kohdettasi uudelleen kartalta. Ominaisuus toimi testeissämme moitteetta.

Sama onnistuu tarvittaessa myös toisin päin, eli suuremmalta näytöltä pienemmälle, mutta siinä on luontaisesti tiettyjä rajoitteita. Toiminto täytyy ensinnäkin kytkeä erikseen jokaiselle sovellukselle näyttöasetusten alavalikosta. Toimintoa tukivat ainakin viestit, Slack, Chrome ja Google Maps. Käytännössä hyödynsimme kuitenkin pikkunäyttöä lähinnä vain puheluihin ja ilmoitusten lukemiseen.

Samsungin mukaan Multi-Active Window -moniajotoiminto tuo käyttöön "rajattomat mahdollisuudet". Ominaisuuden avulla puhelimen suuremmalle näytölle saa kerralla enintään kolme sovellusta. Kokeilimme itse toimintoa esimerkiksi videopuhelussa, jossa suurimpana ikkunana oli Google Sheets -taulukko ja pienissä ikkunoissa Hangouts-puhelu sekä Slack-keskustelu. Järjestely pyöri hyvin, mutta pienemmät ikkunat jäivät melkoiseksi tihrustukseksi.

Kaikki sovellukset eivät kuitenkaan tue Multi-Active Window -toimintoa, eikä sovelluksista saa muodostettua valmiita pareja nopeampaa avaamista varten. Emme siis voineet esimerkiksi luoda valmista "työpöytää" kolmesta usein käyttämästämme sovelluksesta.

Pienemmässä 4,6-tuumaisessa näytössä on älypuhelimille tyypillinen 21:9-kuvasuhde, joten se tukee luonnostaan kaikkia sovelluksia. Suurempi 7,3 tuuman näyttö on sen sijaan vaikeuksissa joidenkin sovellusten kanssa, sillä ne eivät aina skaalaudu näytölle kovin tyylikkäästi tai tehokkaasti. Esimerkiksi Instagramin tarinat eivät näkyneet kokonaan, vaan zoomautuivat oudosti keskelle kuvaa.

Osa kehittäjistä on onneksi koodannut sovelluksensa myös 4:3-kuvasuhteelle, jolloin näyttö täyttyy käytännössä reunasta reunaan ilman pikseleiden venymistä. Esimerkiksi Clash Royale ja PUBG näyttivätkin erinomaisilta Galaxy Foldin suurelta näytöltä.

Suorituskyky

• Yhtä hyvä suorituskyky kuin Galaxy Note 10:ssä, mutta iPhone 11 -sarja on tehokkaampi
• 12 Gt:n RAM-muisti riittää hyvin kolmen sovelluksen moniajoon
• 512 Gt:a sisäistä tallennustilaa, ei microSD-paikkaa

Galaxy Fold ei päihitä nykypuhelimia suorituskyvyllään, vaikka hinta niin antaisi olettaakin. Rahasi menevät siis käytännössä innovatiiviseen näyttötekniikkaan, eivätkä kannettavien tietokoneiden tasoisiin komponentteihin.

Puhelimessa on silti Galaxy S10:n ja Note 10:n veroinen suorituskyky, sillä se käyttää samaa Qualcommin Snapdragon 855 -järjestelmäpiiriä kuin edellä mainittujen puhelinten amerikkalaiset versiot. Suomessa on totuttu Samsungin omiin Exynoss-järjestelmäpiireihin, mutta myös meillä myytävissä Foldeissa on käytössä Qualcommin tekniikkaa. 

Snapdragon 855 oli markkinoiden tehokkain järjestelmäpiiri vielä huhtikuussa 2019, kun puhelin oli tarkoitus julkaista. Myynnin viivästymisen takia myös komponentit ehtivät kuitenkin hieman vanhentua ja markkinoille ilmestyi uudempi Snapdragon 855 Plus. Puhelimen suorituskyky ei silti jätä mitään toivomisen varaan.

Suorituskyvyn tärkein osio on oikeastaan 12 Gt:n RAM-muisti, joka riittää hyvin jopa kolmen sovelluksen samanaikaiseen pyörittämiseen. Tällainen moniajo on täysin poikkeuksellista muihin puhelimiin verrattuna.

Puhelin saavutti Geekbench 5 -testissä multi-core-tuloksen 2 598. Ainoastaan iPhone 11 Pro on yltänyt selvästi parempaan 3 420 pisteen tulokseen. Käyttäjän ei siis tarvitse pelätä, että puhelimen komponentit vanhenisivat muutamaan vuoteen.

Kamerat

• 1 kansinäytön etukamera, 2 sisänäytön etukameraa, 3 takakameraa
• Kuvien laatu vastaa Samsung Galaxy S10 Plussaa
• Hyviä kuvia ja hauskoja filttereitä, ei kuitenkaan markkinoiden paras kamerapuhelin

Galaxy Foldissa on kuusi kameraa, jotka ovat teknisesti samoja kuin S10 Plussan viisi kameraa tai Note 10:n neljä kameraa.

Kansinäytössä on 10 megapikselin etukamera f2,2:n aukolla, 1,22 mikrometrin pikselikoolla ja 80 asteen kuvakulmalla. Etukamera on siis täysin sama kuin Note 10:ssä, paitsi ettei se pysty kuvaamaan Live Focus -videoita. Live Focus -kuvat ovat kohtuullisia, mutta käytimme itse kameraa lopulta lähinnä puhelimen lukituksen avaamiseen kasvojentunnistuksella.

Kun puhelimen avaa, sisänäytöstä paljastuu kaksi etukameraa lisää. Toinen niistä on sama 10 megapikselin kenno kuin kansinäytössäkin, mutta sen parina on lisäksi 8 megapikselin RGB-kamera (f1,9, 1,12 mikrometriä, 85 asteen kuvakulma). Jälkimmäinen kennoista on kuitenkin tarkoitettu vain syvyyskameraksi parantamaan muotokuvia. Käytimme sitä esimerkiksi Live Focus -kuviin, joihin sai lisättyä hauskoja filttereitä.

Foldin takana on kolmoiskamera, joka on lainattu suoraan Galaxy S10 Plussasta. Se koostuu 12 megapikselin peruskennosta (f1,5 ja f2,4, 1,4 mikrometriä, 77 asteen kuvakulma), 12 megapikselin telefotolinssistä (f2,4, 1 mikrometri, 45 asteen kuvakulma) sekä ultralaajakulmalinssistä (f2,2, 1 mikrometri, 123 asteen kuvakulma).

Samsungilla on mielestämme yhä paras ultralaajakulmakamera, vaikka iPhone 11:ssä onkin hyvin samantapainen 120 asteen kamera. Fold ei kuitenkaan valitettavasti saanut Note 10:een ja Note 10 Plussaan asennettua aavistuksen parempaa f2,2:n telefotolinssiä, Live Focus -videotoimintoa eikä uutta Big Circles -filtteriä.

Kamerat tekevät silti vaikutuksen laadukkailla kuvillaan. Myös itse kamerasovellus on varmatoiminen sekä monipuolinen ja sen saa käynnistettyä helposti tuplaklikkaamalla puhelimen virtapainiketta. Parivertailussa iPhone 11 Pro otti parempia yökuvia ja Fold puolestaan parempia ultralaajakuvia.

Akunkesto

• Kaksi akkua tarjoavat yhteensä 4 380 mAh:n kapasiteetin
• Akku riitti peruskäytössä puolitoista päivää
• Ei tue Samsungin nopeinta pikalataustekniikkaa

Älypuhelinten suhteen voisi sanoa nyrkkisääntönä, että mitä suurempi puhelin sitä suurempi akku. Toisaalta näytön koon kasvattaminen johtaa myös suurempaan virrankulutukseen.

Galaxy Foldin 4 380 mAh:n akkukenno on yhtiön historian suurin, mutta niin on myös puhelimen 7,3-tuumainen näyttö. Suuresta ruudusta huolimatta akku kesti omassa käytössämme helposti puolitoista päivää ja kevyemmällä käytöllä kaksi päivää. 

Akun sai kyllä kulumaan päivänkin aikana, jos puhelinta käytti toistuvasti pelaamiseen, pitkiin Netfix-sessioihin ja moniajoon. Yleisesti ottaen akunkesto oli kuitenkin erinomaisella mallilla.

Asetimme puhelimen luonnollisesti myös TechRadarin perinteiseen videotestiin, jossa striimaamme 90-minuuttisen Full HD -videon. Koska testijaksomme sijoittui alkutalveen, testasimme Foldia sekä normaalissa sisälämpötilassa että -8 asteen pakkasessa. Puhelin menetti olosuhteista riippumatta videotestin aikana akkua vain 10 %, vaikka toistimme videon suuremmalta näytöltä. 

Se ei myöskään osoittanut mitään hyytymisen merkkejä talviolosuhteissa, vaan näytöt reagoivat täysin normaalisti ja taittomekanismi toimi moitteetta. Uskomme siis, että Fold selviää Samsungin muiden puhelinten tapaan hyvin myös talvisessa säässä.

Akun lataaminen tapahtuu joko langattomasti tai mukana tulevalla 15 watin laturilla. Pieni latausteho on hienoinen pettymys, sillä Note 10:n mukana tulee tehokkaampi 25 watin laturi, ja lisävarusteena on saatavilla jopa 45 watin pikalaturi. Fold ei puolestaan edes tue kyseisiä latureita. Näin suurella akulla varustetun puhelimen kohdalla ratkaisu vaikuttaa automaattisesti latausaikoihin.

Osta Galaxy Fold, jos...

Älä osta puhelinta, jos...

Kuvat ja video: Future

Seuratessamme Yhdysvaltain saattuetta fiktiivisen Urzikstanin kaduilla silmäilemme molemmin puolin tuhottuja rakennuksia mahdollisista vihollisliikkeistä.

Olemme matkalla kohti sairaalaa, jossa tehtävämme on kaapata Al-Qatala-terroristisolun johtaja Wolf, joka on juuri tehnyt terrori-iskun Lontoon Piccadilly Circuksessa. Tehtävä tuntuu kaikin puolin tutulta Call of Duty -kentältä: etene katua pitkin, kohtaa tarkka-ampujia katolla ja räiski tiesi kohti voittoa.

Sitten keinotekoinen pommi räjähtää jalkojemme juurella tappaen useita saattueen jäseniä. Tarkkailimme niin kiihkeästi kattoja, että alapuolella odottanut pommi tuli yllätyksenä. Yleensä he ovat hyökänneet juuri katoilta.

Kohtaus kuvastaa hyvin Modern Warfarea, joka muokkaa totuttua kaavaa ronskilla kädellä ja tuntuu uskottavalta. Jopa epämukavuuteen saakka. Isäni selvisi hengissä Bagdadissa tapahtuneesta pommi-iskusta, joten saman kokeminen pelissä shokeerasi. Mutta samalla se herättää kysymyksen: onko Infinity Wardilla mitään oikeutta käyttää näitä hetkiä pelissään ja rahastaa niillä?

Ja juuri tämä toimii Modern Warfaren uudelleenkäynnistyksen eduksi: se on äärimmäisen provokatiivinen peli. Jo ennen pelin julkaisua siihen liittyvä uutisointi keskittyi tiettyihin tehtäviin, jotka olisi voitu kopioida suoraan tosielämän uutisotsikoista.

Otetaan esimerkkinä pahamaineinen Clean House -tehtävä, jossa pelaajan tehtävänä on rynnäköidä Camdenissa sijaitsevaan taloon vain hetki Piccadilly Circuksessa tehdyn terrori-iskun jälkeen ja ampua siviilivaatteisia asukkaita. Tehtävän aikana kohdataan jopa äiti, joka suojelee omaa vauvaansa.

Vaikka kiistanalaisuus on yksi Modern Warfaren tärkeimpiä elementtejä, sillä ei kuitenkaan mehustella liiaksi. Käsittelemme kuitenkin näitä kiisteltyjä puolia tässä arvostelussa, minkä lisäksi arvostelemme tietty myös sen pelilliset ominaisuudet. Mietimme alkuun, onko tällaisessa lähestymistavassa järkeä, mutta toisaalta Infinity Ward markkinoi Modern Warfarea juuri näiden meriittien turvin.

Emme kuitenkaan mieti, meneekö Modern Warfare liian pitkälle, vaan tarkastelemme asiaa siitä näkökulmasta, tuovatko ne peliin mitään lisäarvoa.

[Varoitus: Sisältää spoilereita]

Liian kotoisaa

Aloitetaan Modern Warfaren kampanjan yleisestä lähtökohdasta. Se perustuu löyhästi Persianlahden sotaan ja seuraa pääasiallisesti CIA:ssa työskentelevää Alexia ja SAS:n kersantti Kyle Garrickia. Tämän lisäksi pelissä nähdään aiemmista osista tuttu kapteeni Price, joiden matkassa jäljitetään terroristien varastamaa kemikaalista kaasua Urzikstanissa.

Alexin lyöttäytyessä kapinallisten seuraan Urzikstanissa, jossa he taistelevat Venäjän joukkoja vastaan, Garrick keskittyy terroristi-iskun seurauksiin Lontoossa.

Modern Warfaren esittämä maailma näyttää länsimaisen propagandan eittämättä hyvässä valossa ja muuttaa jopa historiaa saadakseen Yhdysvallat näyttämään todellisuutta paremmassa valossa. Esimerkiksi Highway of Death -tehtävässä pelaajalle kerrotaan venäläisten pommittaneen tärkeää kulkuväylää tappaen lukuisia pakoon yrittäneitä. Kyseessä on selkeä viittaus vuonna 1991 tapahtuneeseen aitoon Kuoleman moottoritiehen, joskin todellisuudessa Yhdysvaltain armeija teurasti lukuisia pakenevia irakilaisia. Asetelma on siis selkeästi käännetty toisinpäin pelissä.

Tästä muodostuukin pelin yksi ongelmista, sillä se on selkeästi todella poliittinen, mutta silti Activision sekä kehittäjät väittävät, ettei Modern Warfare ole poliittinen peli. Markkinoinnin kannalta kyseessä on räikeän vilpillinen liike, jossa oikeasti tapahtunut sotarikos kirjoitetaan uusiksi tarinankerronnan ehdoilla. Tapahtumia on mahdoton olla yhdistämättä, mikä näkyy väkisin pelaajan tuntemuksissa pelatessa, kun moniulotteiset asiat on muutettu tarkoituksella hämärämmiksi.

Emmekä ole ainoat, jotka tuntevat pelin suhteen näin. Pelin Venäjän vastainen propaganda on jopa niin räikeää, että Venäjän PlayStation Store ei myy peliä lainkaan ja tunnetut venäläiset striimaajat ovat lopettaneet pelin pelaamisen siinä olleiden kohtausten vuoksi.

Näistä seikoista huolimatta on silti vaikea olla myöntämättä, että Modern Warfare on paljon samaistuttavampi kuin monet edelliset CoD-pelit. Onko se lopulta hyvä vai huono asia, riippuu pitkälti pelaajan omista henkilökohtaisista mieltymyksistä. Tapahtumat ja tehtävät ovat joka tapauksessa tutumpia kuin natseja vastaan taisteleminen toisessa maailmansodassa.

Yhdessä vaiheessa peliä pelaajan tehtävänä on puolustaa tukikohtaa venäläisten apuvoimilta, kunnes peli siirtää näkymän yllättäen Yhdysvaltain ilmavoimiin. Pelaaja lentää tukikohdan yläpuolella ja käyttää lämpökameraa avuksi eliminoidakseen alueelle hyökkääviä venäläisiä. Näkymän kautta he näkyvät kuitenkin ainoastaan valkoisina liikkuvina pisteinä.

Infinity Wardin tarkoitus kohtauksessa näyttäisi olleen osoittaa, miten sotilaat näkevät viholliset tällaisessa tilanteessa, mutta se on samalla vaarallisen etäännyttävä tehokeino. Se muistuttaa myös pelottavan läheisesti Syyrian iskuista julkaistuja uutiskuvia samankaltaisesta tilanteesta.

Kamppailimme itsemme kanssa pelatessa, sillä ongelmista huolimatta me myös pidimme sen tuttuudesta. Tällaista sodankäyntiä olemme seuranneet televisioistamme ja lukeneet sanomalehdistä. Tunnemme luonnollisesti vetoa sitä kohtaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Modern Warfare onnistuisi toisintamaan kokemuksen aitouden edes lähellekään.

Kannattaa myös huomioida, ettei kampanjaan ole pakko edes koskea, jos ei halua. Modern Warfaressa on edelleen CoD-sarjasta tuttu ja turvallinen moninpeli, jossa on lukuisia pelitiloja pitääkseen fanit tyytyväisinä. Moninpelin monia sotilaita ei voi kuitenkaan avata muutoin kuin läpäisemällä kampanjan.

Moninpelin pariin

Moninpeli on Call of Dutyn ydin ja vastaa pitkälti pelisarjan valtavasta ja uskollisesta fanipohjasta. Vaikka se on pysynyt pääosin muuttumattomana, siinä on muutamia uusia ominaisuuksia, jotka tekevät kokemuksesta paljon sulavamman.

Yksi näistä on alustojen välinen pelituki konsoleiden ja PC:n välillä, mikä on ensimmäinen kerta pelisarjan historiassa. Blogimerkinnässään Activision vahvisti myös "suurimman" osan julkaisun jälkeisestä lisäsisällöstä saapuvan kaikille alustoille samanaikaisesti, joten kaikki uudet kartat, pelimuodot ja tehtävät saapuvat jokaiselle samaan aikaan. Toisin sanoen pelaajapohjaa ei sirpaloida missään vaiheessa.

Alustojen välinen pelituki ei näyttäisi myöskään vaikuttaneen matsinhakuun merkittävällä tavalla, vaan peleihin pääsee edelleen nopeasti muutaman sekunnin odottelun jälkeen.

Tämän lisäksi Modern Warfare esittelee muutaman uuden pelimuodon perinteisten tueksi. Ensinnäkin mukana on kiivaita 2v2-taisteluja tarjoava Gunfight, jossa kaksi kahden hengen joukkuetta taistelee kompakteissa kartoissa toisiaan vastaan. Joka toisen erän jälkeen joukkueet vaihtavat puolia kartalla, minkä lisäksi kaikilla pelaajilla on identtinen varustus, jonka myötä ainoastaan kunkin yksittäinen taito ratkaisee. Voittaja joukkue on se, joka saavuttaa ensin kuusi voittoa.

Isompia kokoonpanoja varten tarjolla on myös 6v6-, 10v10- ja 20v20-matsit sekä uusi Ground War -pelitila, joka tukee sataa pelaajaa paljon isommilla ja pidempään kestävillä kartoilla.

Vaikka uudet pelimuodot ovat mielenkiintoista vaihtelua, ne eivät muokkaa kuitenkaan liialti tuttua Call of Duty -kaavaa. Joten jos kaipaat vain tavanomaista CoD-räimettä verkossa sekä jotain pientä uutta, Modern Warfare tarjoaa tarvitsemasi. Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei pelissä ole tällä kertaa lainkaan zombipelimuotoa, joskin tappoputket ja perkit tekevät paluun.

Klassisen moninpelikokemuksen lisäksi Modern Warfaressa on liuta Special Ops -tehtäviä, jossa maksimissaan neljä pelaajaa lyöttäytyy yhteen estääkseen terroristiorganisaation pyrkimyksiä kasvattaa omia varojaan, varustustaan ja aseita.

Special Ops jakaantuu kahteen eri pelitilaan: tehtäviin ja operaatioihin. Jälkimmäiset ovat ainoastaan verkossa pelattavia matseja, joissa on yksilölliset tavoitteet ja pientä vapautta näiden suorittamiseksi.

Tehtäviä voi sen sijaan pelata joko yksin tai kavereiden kera. Nämä ovat myös paljon suoraviivaisempia ja keskittyvät tiettyjen aseiden tai työkalujen hallintaan. Tehtävän läpäistyä se arvioidaan tähdillä.

Kyseinen pelimuoto tuo hyvää vaihtelua kilpailullisiin moninpeleihin ja tarjoaa näitä enemmän kerrontaa sekä tavoitetta muuttumatta silti pelkäksi yksinpelikokemukseksi.

Sodankäynnin taide

Yksi asia, jossa Call of Duty: Modern Warfare todella loistaa, on ulkoasu.

Modern Warfare on kaikin puolin mykistävä kokemus. Niin kasvoanimaatiot, yksityiskohtaiset ympäristöt ja kauniisti kuvatut välidemot ovat huippulaadukasta katsottavaa. Arvostelimme pelin perusmallin PS4:llä ja olimme silti lyöty ällikällä pelin visuaalisesta annista.

Jokainen välidemo tuntuu kuin pelaaja astuisi eeppiseen interaktiiviseen sotaelokuvaan, jonka yksityiskohdat ovat pikkutarkasti mallinnettu aidoista ympäristöistä. Lontoon asukkaana voin todeta, että pelin kuvaama Piccadilly Circus on hyvin tarkka mallinnus, vaikkakin kehittäjät ovat käyttäneet taiteellisia vapauksia sen luomiseen.

Visuaalinen loistokkuus ei tule tietenkään yllätyksenä, sillä Modern Warfare käyttää täysin uutta pelimoottoria luodakseen näyttävät puitteet. Kyseessä on ensimmäinen kerta 14 vuoteen, kun pelisarja on muuttanut pelimoottoriaan.

Kannattaa myös huomioida, että säteenseurantaan kykenevät PC-pelaajat saavat Nvidian korteillaan Modern Warfaresta vielä enemmän irti visuaalisesti. Kannattaakin tutustua meidän Call of Duty: Modern Warfaren suorituskykytestiin PC:llä.

Kriittinen taistelu

Monet pelit ovat yrittäneet viedä Call of Dutyn kruunun räiskintäpelien kuninkaana, ja Modern Warfare pitää huolen siitä, että kruunu pysyy tallessa. Modern Warfaren räiskintä tuntuu nimittäin äärimmäisen hyvältä ja sulavalta. Jokaisella luodilla tuntuu olevan selkeä tuntuma, jonka myötä jokainen saatu tappo tuntuu oikeutetulta.

Sama koskee myös sulavaa liikehdintää, jonka myötä kenttien seassa poukkoilee verrattain vaivattomasti. Hahmot pystyvät myös viimein liukumaan.

Käyttöliittymänäkymä on lisäksi yksinkertainen ja puhdas, joskin halutessaan ulkopuolisen tiedon voi poistaa kokonaan asteen realistisempaa kokemusta varten. Tällöin ruudulla näkee ainoastaan sen, minkä pelaaja näkisi oikeasti, joten muun muassa jäljellä olevat ammukset, oma varustus sekä sijainti kartalla katoavat näkyvistä. Lisähaastetta kaipaavat saavat siis ominaisuuden myötä kaipaamansa.

Ehkä suurin muutos aiempaan Call of Dutyn räiskintään Modern Warfaressa on se, että pelaajan täytyy huomioida ympäristöään entistä tarkemmin. Moninpelikartat ovat täynnä lukuisia eri kulkureittejä ja ikkunoita, joissa voi lymyillä vastustajia tai joista koukata selustaan. Kampanjassa joutuu myös huomioimaan entistä enemmän vaaroja miinoista ansalankoihin saakka.

Tarkkaavaisuus on valttia myös vihollisten kohdalla. Suurin osa Modern Warfaren kampanjassa vastaantulevista vihollisista ei näytä stereotyyppisiltä pahiksilta, vaan heidän yllään on suurimman osan ajasta tavalliset siviilivaatteet.

Taustalla tuntuu olevan eräänlainen piikki pelisarjan aiempaan räiskintäpitoiseen etenemiseen, sillä nyt huoneita puhdistaessa täytyy olla erityisen tarkkaavainen sen suhteen, että kohde on oikeasti vihollinen.

Esimerkiksi suurlähetystöön sijoittuvassa tehtävässä pelaajan tarkoituksena on eliminoida rakennuksesta kaikki terroristit, mutta osa heistä on ottanut panttivangiksi lähetystön työntekijöitä. Tätä ei välttämättä edes tajua vasta kuin jälkeenpäin, kun yksi maassa makaavista ruumiista onkin viattoman.

Tilannetta hankaloitetaan entisestään tehtävissä, jossa näkyvyys on heikko joko pimeyden tai savun seurauksena. Usein nämä päättyvätkin uusintayritykseen, kun huomaa viholliskontaktin olleenkin oman joukkueen jäsen. Omien tappaminen johtaa siis aina edelliseen tallennuspisteeseen, mutta siviileiden surmaamisesta ei sakoteta.

Tämä tuntuukin jälleen yhdeltä seikalta, jonka suhteen Infinity Ward epäonnistuu pahasti niin moraaliselta kuin käytännön kantilta katsottuna. Siviiliuhreja on nimittäin usein lähes mahdoton välttää. Se tuntuukin jonkinlaiselta kannanotolta siitä, kuinka helppoa sotilaan on aiheuttaa sotatilanteessa sivullisia uhreja vahingossa. Mutta tämäkin on äärimmäisen moniulotteinen ja hankala asia, johon Infinity Wardin ei tulisi oikeastaan edes koskea.

Yhteenveto

Call of Duty: Modern Warfaren tarina on siis luonnollisesti ongelmallinen. Vaikka emme pysty käsittelemään sen kaikkia ongelmakohtia, tunnemme kuitenkin Infinity Wardin ylittäneen moraaliset rajat tuodakseen pelaajille jotain tarinallisesti shokeraavaa pelattavaksi.

Mielestämme moraalisten konfliktien opettaminen ihmisille pelin kautta ei ole Infinity Wardin asia, sillä se ei pysty koskaan toisintamaan näiden todellista kokemusta. Siitä huolimatta peliä markkinoitiin juuri tällä saatteella, mikä tekee siitä ongelmallisen. Mutta samaan aikaan se, mitä yksi pitää moraalisesti ongelmallisena, ei välttämättä ole sitä toiselle.

Tämä on kuitenkin valitettava seikka, sillä muutoin Modern Warfare tarjoaa parasta Call of Dutya pitkään, pitkään aikaan. Se on äärimmäisen tiukka räiskintäpeli, jossa on uskomattoman hulppea visuaalinen anti ja monia kauan kaivattuja ominaisuuksia, jotka vievät sarjaa oikeaan suuntaan.

Siirtyminen entistä tummanpuhuvampaan ja aikuisia puhuttelevampaan sisältöön on ollut kaivattu muutos, vaikka siinä ei onnistutakaan ilman ongelmia.

Mutta jos pidät Call of Dutysta nimenomaan räiskintäpelinä, etkä ole kiinnostunut sen tarinallisista kerronnan tasoista, viihdyt todennäköisesti Modern Warfaren parissa. Koemme kuitenkin tarpeelliseksi varoittaa heitä, jotka ovat osallistuneet elämässään sotatoimiin, että peliä kannattaa lähestyä varoen.

• Call of Duty: Modern Warfaren suorituskyky: miten hyvin peli pyörii säteenseurannan kera?