Arvostelussa Halo Infinite

Kaikki Halo-pelisarjan Master Chiefin matkassa kulkeneet tietävät, että kyseessä on jättiläismäinen Spartan-soturi, joka ei juuri liikoja puhele. Joten John-117:ää mukaillen menen suoraan asiaan: Halo Infiniten kampanja on pelisarjan vakuuttavin osa.

Ylistys voi tuntua liioittelulta niille pelisarjan alkuperäisille faneille, jotka pitävät Bungien julkaisemia tuotoksia Halon parhaimpina. Mutta Halo Infiniten kattavan yksinpelin päättyessä ja lopputekstien rullatessa voin sanoa hyvällä omatunnolla, että 343 Industries on tehnyt upeaa jälkeä.

Halo 5: Guardiansin itseään toistava ja mielikuvitukseton kampanja jää viimein historiaan, eikä monimutkaisesta tarinasta, pitkitetyistä tulitaisteluista ja mielenkiinnottomista hahmoista ole enää tietoakaan. Sen sijaan 343 Industries on luonut pelin, joka onnistuu kaappaamaan Halo: Combat Evolvedin olemuksen ja tuonut siihen jotain, joka ei alkuperäisessä Xbox-pelissä ollut koskaan mahdollista; antamalla pelaajille aidon vapauden.

Hinta ja julkaisupäivä

• Mikä se on? Ensimmäisen persoonan räiskintäpeli ja Halo-pelisarjan kuudes osa
• Julkaisupäivä? 8. joulukuuta 2021
• Mille alustoille se on? Xbox One, Xbox Series X/S, PC
• Hinta? 59,95 €

Totuus ja sovinto

Yksi Halo 5:een kohdistuneista kritiikeistä oli se, että juoni vaati pelaajilta laajaa tietämystä Halo-sarjan moniulotteisesta universumista. Juoni tuntuikin usein siltä, että kerronnan ymmärtäminen olisi vaatinut joka ikisen Halo-kirjan lukemisen, jotta siinä olisi pysynyt edes kärryillä. Silti juoni itsessään oli äärimmäisen katkonainen ja vaisu.

Halo Infiniten kohdalla studio on palannut perusteisiin ja keskittänyt tarinan kolmen peruspilarin varaan: Master Chiefin, hänen ja tämän tekoälyn väliseen suhteeseen sekä taisteluun uutta uhkaa vastaan.

Ylimääräistä taustatietoa ja tarinaa on toki tarjolla läpi pelin, mutta ne tukevat eteenpäin vievää kerrontaa. Sen vuoksi Halo Infiniten tarina tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta ja tutummalta, minkä lisäksi se soveltuu erinomaisesti myös ensikertalaisille. Sarjan veteraaneillekin se tuntuu virkistävältä ja mielenkiintoiselta.

Peli alkaakin melko odottamattomalla tavalla. Master Chief joutuu Atriox-nimisen bruten moukaroimaksi, kun Banished-armeijan joukot hyökkäävät. Päähenkilö heitetäänkin avaruuden armoille, jossa tämä leijuu avuttomana Atrioxin tuhotessa UNSC:n joukot.

Kuusi kuukautta myöhemmin yksi UNSC:n sotilas löytää Master Chiefin ajelehtimasta ja pelastaa tämän alukseensa. Ja yksi uudelleenkäynnistys myöhemmin Chief ryntääkin jo takaisin taisteluun pelastaakseen ihmiskunnan tuholta ja selvittääkseen, mitä tämän entiselle tekoälyapuri Cortanalle on käynyt. Tätä seikkailua varten hän tarvitseekin avukseen tämän pelastaneen pilotin sekä uuden tekoälykumppanin, The Weaponin.

Tarvitsen aseen

Halo-veteraaneille The Weaponin esittely tuntuu välittömästi kotoisalta. Tekoälyn nasevat lohkaisut ja mietteliäät havainnot tekevät pelaamisesta jälleen lämpöisää, kun pieni ääni Chiefin pään sisällä kommentoi tapahtumia. Parivaljakon suhde syvenee kampanjan aikana, ja juuri tämä dynamiikka on yksi tarinan vahvuuksista. Samalla se toimii elintärkeänä siteenä stoalaisen Chiefin ja pelaajan välillä.

Mutta vaikka samankaltaisuudet Cortanan ja The Weaponin välillä ovat ilmiselvät, he eivät ole kuitenkaan toistensa kopioita. Uusi tuttavuus on paljon tuttavallisempi kuin pelisarjan aiempi ikoni, joka koki varsinkin Halo 5:ssä dramaattisen muutoksen. The Weapon onnistuu houkuttelemaan Master Chiefistä esiin myös aavistuksen leikkisämpää puolta, mikä on itse asiassa kaivattu ominaisuus hahmolle.

Mutta The Weapon on myös paljon naiivimpi kuin Cortana koskaan. Pelaajan lailla hänelle selviä hiljalleen matkan aikana se, mitä kaikkea on tapahtunut sen jälkeen, kun Banished-joukot kukistivat UNSC:n. Eikä peli todellakaan oleta, että pelaaja tietäisi automaattisesti kaiken Halo-universumista saati edes pelisarjan aiemmista osista, joten se on pelaajaystävällisempi myös uusille tulokkaille.

Halon uudelleensyntyminen

Mutta vaikka Halo Infiniten tarina on vakuuttava, sarjan maailma ei ole kuitenkaan päällimmäinen vetosyy pelisarjan 20 vuotta hehkutettuun historiaan. Alkuperäiselle Xboxille julkaistu Halo vakuutti ennen kaikkea sen toiminnan vuoksi, minkä ansiosta peli on noussut oikeutetusti videopelihistorian tunnetuimpien nimikkeiden joukkoon. Ja juuri toiminta on Halo Infinitessa kenties pelisarjan parasta.

Kampanja käynnistyy hyvin suoraviivaisissa merkeissä, kun pelaaja lanaa grunteja, bruteja ja elitejä tuhon kielissä olevan avaruusaluksen sisätiloissa. Tämän jälkeen pelaajalle esitellään tosin muutama uusi pelimekaniikka, jotka mullistavat täysin tutun halomaisen pelattavuuden.

Ensimmäinen seikka saattaa tuntua merkityksettömältä, mutta silti siihen ei ennätä kyllästyä koskaan. Pelaaja pystyy tällä kertaa noukkimaan räjähtäviä tynnyreitä maasta ja heittämään nämä kohti vihollista. Olemme tottuneet räjäyttämään punaiset tynnyrit peleissä jo vuosikymmenten ajan, mutta nyt vastaavia avusteita voi käyttää hyödyksi entistä monipuolisemmin. Vastaan rynnivän bruten tai pienen grunttilauman eliminoiminen hyvin tähdätyllä tynnyrillä onkin sanoinkuvaamattoman nautinnollista. Ja onnekseen tynnyreiden luokse ei tarvitse enää edes kävellä.

Halo Infiniten moninpeliä pelanneet mukanaan vienyt heittokoukku muuttaa nimittäin kaiken. Sen avulla voi napata itselleen aseita tai räjähtäviä kanistereita itselleen kaukaa, tai kiivetä ennen mahdottoman korkeita vuorten tai rakennusten huipulle. Vastaavasti sen avulla voi nopeasti lingota itsensä turvaan kulman taakse, tai saavuttaa kaukana oleva vihollinen vaivihkaa turpakäräjille.

Heittokoukku antaakin pelaajille mielettömän määrän vapautta ja vaihtoehtoja liikkumiseen, että jälkeenpäin suorastaan ihmettelee, miten sitä ei ole tuotu pelisarjaan jo aiemmin. Mekaniikka ei tunnu missään vaiheessa päälle liimatulta tai tarpeettomalta, vaan tarjoaa toimintaan täysin uudenlaista korkeuden tunnetta taktikointiin. Ja pelialueena toimiva Zeta Halo on tähän täydellinen leikkikenttä.

Suoraan holvista

Halo Infiniten Zeta Halo aiheuttanee samanlaisen hengensalpaavan reaktion kuin The Legend of Zelda: Breath of the Wild pelaajissa, jotka astuivat Linkillä ensimmäistä kertaa Great Plateaun päälle. Uusi maailma houkutteleekin tutkimaan kauniilla maisemillaan ja kiinnostavilla löydöillä.

Kun pelaaja astuu ensimmäistä kertaa pelin avoimeen maailmaan ja huomaa ympäristössä meuhkaavat lukemattomat viholliset, Halo Infinite esittelee ensimmäistä kertaa genren tuomia mahdollisuuksia hiekkalaatikolla.

Master Chiefin käytössä on erilaisia aseita ja erikoiskykyjä, jotka auttavat eliminoimaan viholliset vaivihkaa, mutta lähestymistapa jätetään aina pelaajalle. Ehkä haluat tappaa vastustajat kaukaa pitkän matkan kivääreillä? Tai hyödyntää heittokoukkua päästäksesi korkean tornin päälle?

Toisinaan pelaaja pakotetaan kuitenkin sisätiloihin hoitamaan siellä lymyilevät viholliset, mutta onneksi tuttu ja luotettava rynnäkkökivääri tai BR-kivääri hoitavat nämä nopeasti pois aikajärjestyksestä. Vastaavasti vihollistulta voi juosta pakoon itse asetettavan suojan taakse, ja isot väkijoukot harventaa hyvin heitetyllä kranaatilla.

Kaikki nämä keinot luovat pelaajalle pelisarjassa ennennäkemätöntä vapautta hoitaa Zeta Halon valloittajat pois kuvioista, ja uudet heittokoukun kaltaiset lisät ainoastaan lisäävät vapaudentunnetta.

Halo Infiniten tarjoamat mahdollisuudet luovatkin hetkiä, joita kukaan muu ei luultavasti pääse koskaan kokemaan, mikä tekee pelaamisesta entistä henkilökohtaisempaa. Tämä puolestaan houkuttelee hehkuttamaan omia siistejä sotatarinoita kavereiden kanssa tai jakamaan niitä verkossa muille.

Kävely metsässä

Mutta miten avoin maailma toimii sellaisen pelisarjan kohdalla, joka on aina ohjannut selkeästi pelaajat kohti yhtä päämäärää? Halo Infinitessä on edelleen perinteisiä tarinatehtäviä, mutta näiden lisäksi maailmasta löytyy vaihtoehtoista tekemistä tätä kaipaaville.

Tärkeimmät näistä ovat tukikohtien valloitukset, jotka kukistettuaan paljastavat lähitienoolta kaikki mielenkiintoiset sijainnit sekä toimivat pikamatkustuspaikkoina. Samalla niihin voi kutsua ajoneuvoja, aseita ja sotilaita avuksi seuraavaa taistelua varten. Näiden valikoimaa parannetaan aktiviteeteista saatavilla Valor-pisteillä.

Muihin sivuaktiviteetteihin lukeutuvat korkea-arvoisten kohteiden eliminointi, linnakkeiden valloitus, UNSC-sotilaiden pelastus ja propagandatornien tuhoaminen. Pelimaailmaan on myös kätketty kosmeettisia esineitä sisältäviä Mjolnir-kaappeja, taustoja avaavia lokikirjoja sekä Spartan Core -pisteitä, joilla päivitetään heittokoukun kaltaisia kykyjä.

Ja mitä enemmän Valor-pisteitä itselleen kerää, sitä enemmän tulivoimaa pelaajalla on käytettävissä Banished-joukkoja vastaan. Raketinheittimellä varustettu Razorback täynnä sotilaita auttaakin merkittävästi linnakkeiden puhdistuksessa.

Yllä olevat lisät kuulostavat varmasti hyvin tutuilta kaikille avoimen maailman pelejä pelanneille, eivätkä ne lopulta niistä juuri poikkeakaan. Silti Halo Infiniten hiekkalaatikko ja pelaajille annettu vapaus tuntuu täydelliseltä yhdistelmältä. Mitään sivuaktiviteeteista ei ole myöskään välttämätön tehdä, mutta monesti löysimme itsemme silti niitä suorittamasta, sillä pelattavuus on vain niin hauskaa, että viholliskohtaamiset tuntuvat aina nautinnollisilta.

Avoimesta maailmasta siirrytään tosin hieman perinteisempiin ja tutumpiin maisemiin juuri tarinatehtävissä, jotka on rakennettu upeasti suunniteltujen sisätilojen ja siellä suoritettavien haasteiden ympärille. Joten avoimesta maailmasta huolimatta Halo Infinite tarjoaa myös klassisen Halo-kokemuksen, mutta nyt pelisarjalla on tarjota myös paljon enemmän tätä kaipaaville.

Ihmeellistä taustamusiikkia

Halo Infiniten palkitseva pelattavuus ja vetovoimainen tarina korostuvat entisestään pelin huippulaadukkaan äänisuunnittelun myötä. Ja vaikka kaikki eivät asiaa välttämättä arvostakaan, Halo Infinite kuulostaa jumalaisen upealta. Peli hyödyntääkin kaiken Dolby Atmosista ja tilaäänestä, minkä ansiosta toimintaa säestetään aivan tajuttoman upealla äänisuunnittelulla.

Niin viholliset kuin ohi kiitävät luodit pystyykin paikantamaan lähes millintarkkuudella, joten 343 Industriesin audiotiimi on tehnyt tehtävänsä esimerkillisen hyvin. Halon vieras maailma herääkin todenteolla eloon pelisarjan uusimmassa osassa.

Eikä äänisuunnittelu koske ainoastaan aseita ja ympäristön ääniä, vaan myös muita hetkiä, jotka tekevät maailmasta entistä elävämmän tuntuisen. Banishedin joukot keskustelevat keskenään alituiseen, mikä tekee näistä aidompia ja huvittavimpia. Brutet, jackalit ja gruntit nahistelevat keskenään ja hurraavat, jos saavat Master Chiefin kukistettua. Peliin onkin ängetty lukuisia hauskoja kommentteja, jotka saavat hymyilemään.

Ulos varjoista

Vaan vaikka Halo Infinite kuulostaa upealta, se ei ole visuaalisesti aivan sellainen kuin vuonna 2021 julkaistulta konsoliyksinoikeudelta voisi odottaa. Silti 343 Industriesin käyttämä Slipspace Engine ei ole mikään nahjus, vaan pystyy taikomaan varsin vakuuttavia ilmestyksiä ruudulle.

Halo Infinite onkin upeannäköinen peli, joka myös pyörii esimerkillisen vakaasti. Vaikka osa ympäristöstä näyttää edelleen vähän nuhjuiselta ja Craig-meemin brutet ovat edelleen vähän koomisia lähietäisyydeltä, nämä jäävät lopulta hyvin mitättömään rooliin. Realistinen valaistus, rikkaat tekstuurit, erinomainen HDR ja vakuuttavat partikkeliefektit luovat vakuuttavaa silmäkarkkia, jota tukevat sulavat animaatiot. Joten vaikka toiminnassa ei ylletä Call of Duty: Vanguardin elokuvamaiseen näyttävyyteen, Halo Infinitessä on eittämättä enemmän sielukkuutta.

Tekniseltä puolelta haluamme kuitenkin nostaa muutamia outoja ihmeellisyyksiä, jotka heikentävät hieman kokemusta. Latausanimaatiot tuntuvat olevan jostain syystä renderöity alhaisemmalla ruudunpäivityksellä, minkä lisäksi myös välianimaatiot tuntuvat toisinaan katkonaisilta. Piirtoetäisyys ei myöskään yllä aivan maailman tarvitsemalle tasolle, mutta nämä jäävät onneksi melko pieniksi murheiksi. Latausajat ovat sen sijaan Xbox Series X:llä käytännössä olemattomat, joten peliaika vietetään nimenomaan pelatessa, eikä latausruutuja tihrustaessa.

Yhteenveto

Vuoteen 2021 mennessä on julkaistu niin monta peliä, jotka yrittävät saada pelaajan tuntemaan siltä kuin he voisivat tehdä melkein mitä tahansa. Halo Infinite onnistuu kuitenkin tehtävässään ja päästää pelaajien mielikuvituksen valloilleen. Se ei siten sido pelaajaa juuri tiettyyn kaavaan, vaan tönii tätä aktiivisesti kokeilemaan jotain uutta ja mielenvikaista yhä uudelleen ja uudelleen.

Halo Infinite tuntuukin sen vuoksi poikkeuksellisen erilaiselta. Ja jos olet viettänyt aikaa jo sen ilmaiseksi jaetun moninpelin parissa, tiedät helposti syyn miksi. Nyt onkin oiva hetki pistää verkkoräiskintä hetkeksi tauolle ja nauttia pelin loistavasta kampanjasta.

• Parhaat Xbox Series X -peli: näillä peleillä kannattaa jatkaa