Tuoreen tiedon mukaan Grand Theft Auto 6 saapuu PC:lle alkuvuodesta 2027. Odotettua aikaisemman julkaisun taustalla on kertomuksen mukaan potentiaalinen emulaattori.

Uutisen takana oleva GamesBeat kertoo PC-version saapuvan vuoden 2027 ensimmäisen neljänneksen aikana. Lähteeksi kerrotaan "neljä yhtiötä lähellä olevaa tahoa, jotka haluavat pysyä nimettöminä mahdollisten yhteistyöhön liittyen seuraamusten välttämiseksi".

Asiaan on toki syytä suhtautua varauksella, sillä Rockstar ei ole toistaiseksi julkaissut PC-versiota laisinkaan. Vain parin kuukauden julkaisuväli konsoli- ja PC-versioiden välillä olisi poikkeuksellisen lyhyt, sillä GTA 5:n PC-versiota jouduttiin odottamaan peräti kahden vuoden ajan.

Monet arvelevat PC-version aikaisen saapumisen syyksi pelkoa PS5-emulaattorista, jonka avulla PC-pelaajat voisivat pelata teosta myös ilman konsolia tai varsinaista tietokoneelle julkaistua versiota.

Reddit-käyttäjän mukaan Rockstar "ei aio odottaa kokonaista vuotta peläten PS5-emulaattoria". Myös muut teosta odottavat käyttäjät suhtautuvat asiaan samalla tavalla, sillä emulaattorin uskotaan olevan valmis vain kuukausi GTA 6:n konsolijulkaisun jälkeen.

Toinen suunnitelmia muuttava taho saattaa olla GTA 6 -vuotoihin keskittynyt 'Cyberleek', arvelee GamesRadar.

"Uskon tähän vuotojen ja emulaattoriasian vuoksi. He haluavat pelin todennäköisesti ulos mahdollisimman pian", toteaa Reddit-käyttäjä. Toinen taasen on epävarmempi asian suhteen: "Olen vahvasti alkuperäisen vuoden 2028 PC-julkaisun kannalle, mutta ehkä yhtiö on pelästynyt emulaattoriversion kehityksen nopeudesta ja tajunnut, että jos peliä ei julkaista nopeasti, kaikki pelaavat sitä ilmaiseksi."

Toistaiseksi PC-version julkistamattomuuden epäillään johtuvan siitä, että Rockstar haluaa maksimoida konsolijulkaisun myyntimäärät. Onkin mahdollista, että PC-versio on jo valmis, mutta sen julkaisu tapahtuu vasta konsolipainoksen saapumisen jälkeen. Tällöin yhtiö voisi myydä monelle fanille saman pelin kahteen kertaan.

Se, miten asian suhteen lopulta käy, jää vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa GTA 6:n saapuminen on jo pian ajankohtaista, sillä peli julkaistaan PS5:lle ja Xboxille 19. marraskuuta.

Toisin kuin avoimia vyöhykkeitä hyödyntänyt ykkösosa, Resonant tarjoaa täysin avoimen pelimaailman. Pelaaja ohjaa ykkösosasta tutun Jessen veljeä Dylan Fadenia, joka vapautui Hissin pahansuovasta vallasta edellisen seikkailun loppuvaiheilla.

Nyt Jesse on kadonnut jonnekin toismaailmalliseen Manhattaniin, joten Dylanin tehtävänä on löytää hänet.

Sisarusrakkautta

Control Resonantin tarina on huomattavasti edeltäjäänsä parempi. Dylanin ja Jessen välisen sisarussuhteen luoma tunneside antaa ymmärrettävän koukun tartuttavaksi. Kaksikon lapsuuteen perehtyminen päätehtävien kautta vie mukanaan, ja tarina on muutoinkin helpommin seurattava. Se pitää mielenkiinnon yllä tavalla, johon alkuperäinen Control ei pystynyt.

Sivuhahmokaartin pienuus mahdollistaa sen, että hahmonkehitys keskittyy viisaasti pääasiassa Dylaniin. Yhteyshenkilönä toimiva Zoe De Vera kasvaa tarinan edetessä mielenkiintoiseksi hahmoksi. Alkukankeuksien jälkeen Zoe alkaa nähdä Dylanin muunakin kuin pelkkänä välineenä ja kyselee tältä esimerkiksi tämän musiikkimausta.

Ensimmäisestä pelistä tuttu Emily Pope on niin ikään tärkeä tuki Dylanille. Jesseä läpi ykkösosan auttanut Emily antaa Dylanille toivonpilkahduksia siitä, että hän löytää vielä sisarensa. Nämä vahvat ihmissuhteet tekevät Resonantista vähemmän yksinäisen matkan.

Sci-fistä ja okkultismista kiinnostuneet arvostavat sitä, miten taitavasti Resonant hyödyntää genren ominaispiirteitä. Eräässä erityisen mieleenpainuvassa päätehtävässä Dylanin on selvitettävä kadonneen miehistön kohtalo. Ajan venymisen ja vaihtoehtoisten aikajanojen käyttö pitävät tiukasti otteessaan. Juuri tällaiset hetket tekevät Resonantin tarinasta paitsi tunnetasolla palkitsevan, myös kerronnallisesti mukaansatempaavan.

Älä tyydy vähempään

Hyppäys ykkösosasta Control Resonantiin voi tuntua hämmentävältä. Merkittävät muutokset tuovat radikaaliudessaan mieleen Final Fantasy 7 Remaken sekä Final Fantasy 7 Rebirthin välisen loikan. Tässä tapauksessa siirtyminen avoimeen maailmaan lisää kokemukseen rutkasti asioita, jotka eivät olleet suoraviivaisen edeltäjän kohdalla ajankohtaisia.

Onneksi Resonantin upea taiteellinen suunta sekä liikkumismekaniikat pitävät otteessaan. Siinä missä edeltäjä keskittyi varsin arkisen tylsään virastorakennukseen, jatko-osa ottaa merkittävän loikan rohkeampaan suuntaan.

Pääjuoni vie pelaajaan Faults-tehtäväpisteille, joissa Jessestä voi tehdä havaintoja. Alueet eivät ole erityisen taistelupainotteisia, vaan ne antavat tilaa kasvattaa Dylanin ja Jessen yhteisen historian tuomaa merkitystä.

Pelin edetessä avautuu myös uusia tapoja liikkua. Dylan ei vain kipitä katuja pitkin, vaan menossa hyödynnetään rohkeasti painovoimalla leikittelyä. Pelaaja voikin hyödyntää ympäristössä olevia seiniä ikään kuin lattioiden korvikkeena. Niin ikään tarttumakoukkua hyödyntämällä voi vetää Dylania paikasta toiseen hiukan magneettia muistuttavasti.

Control Resonant tuo myös mieleen Elden Ringin. Sivutehtävissä kohdattavissa vapaaehtoisissa pomotaistoissa avautuu käyttöön uusia hyökkäysliikkeitä. Vaikka nämä kohtaamiset eivät ole pakollisia, niistä käyttöön kilahtava palkkio kannustaa mittelemään näitä köriläitä vastaan.

Mikäli tarina kiinnostaa enemmän, voi pomot kaataa halutessaan myös jälkijättöisesti. Ratkaisu auttaa pelaajaa etenemään kiperämmissä paikoissa, sillä mahdollisen vaikeusastepiikin voi kiertää keräämällä uusia kykyjä ennen etenemistä.

Mukana on monia mielenkiintoisia sivupuuhia. Nämä tarjoavat muuten melkoisen vauhdikkaaseen menoon pieniä hengähdystaukoja. Esimerkiksi yhdessä sivutehtäväkokonaisuudessa autetaan vaihtoehtotodellisuuteen kadonnutta tyttöä palaamaan kotiin. Pelastustalkoot vaativat muista erottuvan taksin bongaamisen kaltaista tarkkuutta, mikä saa pelaajan hetkeksi pysähtymään paikalleen ja keskittymään tapahtumiin. Eikä näissäkään tilanteissa tarvitse silti pelätä sitä, etteivätkö Remedyn kehittäjät olisi keksineet jotain oivaltavaa pelaajan pään menoksi.

Sivutehtävät tarjoavat Dylanille mahdollisuuden käsitellä ahdistustaan sekä syyllisyyden tunnettaan. Pienet askareet vievät päähahmoa eteenpäin niin henkisesti kuin kyvyllisestikin. Kokemuspisteet sekä uudet taidot ovat tietysti pelaajan kannalta tervetulleita herkkuja.

Lähikontaktissa

Siinä missä ykkös-Control keskittyi räiskimiseen, Control Resonantissa toiminta painottuu lähitaisteluun. Muutos on mielenkiintoinen ja rohkea loikka, joka myös tekee selvän eron kahden pelin välille.

Vihollisjoukkoja täytyy kurmuuttaa ensin kunnolla, minkä jälkeen Dylan pääsee teurastuspuuhiin. Sankarin Dominance-kyky tekee hänestä vahvemman ja vaarallisemman, mikä tuntuu toiminnan vilskeessä hauskalta ja erityisesti näyttää tyylikkäältä.

Oman mausteensa tuo Dylanin käyttämä Aberrant-ase, joka ei ole ensimmäisten tuntien aikana kummoinenkaan tappoväline. Vaan kun kokemusta kertyy ja taitoja avautuu, kikkakirja laajenee nopeammilla sekä hitaammilla moukaroinneilla.

Jos aloitat raskaammalla taistelutyylillä ilman kykyä sopeutua sen vaatimuksiin, voivat ensimmäiset tunnit olla melkoista suossa tarpomista. Kyvyt saa halutessaan nollattua ja valittua uudelleen, mutta tätä on rajoitettu. Ratkaisu ei suoranaisesti kannusta kokeilemiseen, vaan koko komeuden ymmärtää vasta teoksen loppusuoralla, jolloin kaikki taidot on saanut avattua.

Valitsimme aluksi ykkösaseeksemme keihään, mutta se ei tuntunut käytössä erityisen luontevalta. Kun nollauksen jälkeen kouraan napsahti perinteisempi leka, tuntui omaan mieleen oleva taistelutyyli yksinkertaisesti hauskemmalta ja nautinnollisemmalta.

Taistelumekaniikka saa jatkuvasti lisäpontta. Kun pelin edetessä saa sytytettyä aseen liekkeihin tai tehtyä vikkelämmästä taistelutyylistään tehokkaampaa, vihollisten murjominen muuttuu väkivaltaisemmaksi ja nopeammaksi. Kannattaakin antaa Resonantille hetki aikaa ennen lopullisen tuomion antamista, sillä ensimmäisten tuntien sekä tarinan ehtoopuolen toiminta ovat aivan eri puista veistettyjä.

Kannattaako Control Resonant pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Control Resonant sisältää vaikuttavan määrän saavutettavuusominaisuuksia. Näihin kuuluvat muun muassa tekstiasetukset, tekstitykset, värisokeusasetukset ja erilaiset valinnaiset toiminnot.

Pelissä on myös avustustila (Assist mode), jonka avulla voit muokata pelimekaniikkoja mieleisekseen. Voit esimerkiksi säätää Dylanin voimamittarin latautumisnopeutta, mikä nopeuttaa erikoiskykyjen käyttöä. Voit myös tehdä hahmosta voittamattoman.

Tarjolla on jopa mahdollisuus kukistaa viholliset yhdellä iskulla, mikä toimii myös pomoja vastaan. Mikään näistä asetuksista ei myöskään estä saavutusten saamista.

Sony paljasti tuovansa markkinoille kaksi DualSense-erikoisohjainta, jotka molemmat ammentavat odotetun Grand Theft Auto 6 -pelin tunnelmasta. Ohjaimet saapuvat myyntiin samaan aikaan teoksen kanssa.

State of Play -lähetyksessä esitellyt ohjaimet ilmestyvät mustana ja valkoisena. Kummassakin on violetti sävy sekä kosketuspaneeliin sijoitettu Vice Cityn henkeä huokuva GTA 6 -logo palmukuvion kera.

"Langattomat musta ja valkoinen DualSense-erikoisohjaimet ikuistavat Vice Cityn syvimmän olemuksen kirkkaasta päivänvalosta valoja hehkuvaan yötunnelmaan", kuvailee Sony PlayStation Blog -kirjoituksessaan.

"Molemmissa versioissa on hohtava, väriä vaihtava viimeistely, jossa yhdistyvät Vice Cityn auringonlaskun sävyt ja neonvalojen hehku. Lisäksi molempiin on muotoiltu suoraan ohjaimeen palmunkuvioita, jotka tuovat virallisen Grand Theft Auto 6 -brändäyksen rinnalle ainutlaatuisen, vaikuttavan yksityiskohdan."

Valkoinen versio ”ilmentää Vice Cityä aamunkoitteessa – valkoisista hiekkarannoista ja pastellisävyisestä taivaasta aina kaupungin rentoon loistokkuuteen”, kun taas musta versio ”tavoittaa Vice Cityn ikonisen yöelämän energian”.

Langattomat DualSense-ohjaimet – Grand Theft Auto 6 Black Limited Edition ja Grand Theft Auto 6 White Limited Edition – tulevat ennakkotilattaviksi 10. syyskuuta, ja ne julkaistaan ​​pelin rinnalla 19. marraskuuta.

Molemmat ohjaimet ovat rajattuja versioita, joten niistä kiinnostuneiden on syytä suunnata ensi viikolla PlayStation Direct -verkkokauppaan.

Julkaisun lähestyminen alkaa näkyä monella eri osa-alueella. Rockstar Games tarjosi faneille vastikään kattavan Grand Theft Auto 6: An Extended Look -esityksen, joka tarjosi syvällisen katsauksen pelin PS5-versiosta. Tuore tieto myös vahvisti, että peli pyörii konsoleilla 30 fps:n nopeudella.

Hitman-pelisarjallaan kannuksensa ansainnut IO Interactive on vahvistanut 007 First Lightin ylittäneen neljän miljoonan kappaleen myyntirajapyykin. Suoritukseen on mennyt kolme kuukautta, mikä tekee teoksesta yhden vuoden 2026 suurimmista menestystarinoista.

Myyntilukemat kaunistunevat kuluvan vuoden aikana, sillä PS5:lle, Xbox Series X/S:lle ja PC:lle ilmestynyt teos on saapumassa kuluvan vuoden aikana myös Nintendo Switch 2:lle.

Tekijät ovat luvanneet pelille myös rutkasti lisäsisältöä. Switch 2 -julkaisun jälkeen on luvassa ainakin uusi tekninen vempain, New Game+ -pelitila, uusi tehtävä sekä kuvatila. Koko avausvuoden suunnitelma on katsottavissa alla olevasta kuvasta.

Myös TechRadar on ollut suopea agenttiseikkailulle. Arvostelussamme kehuimme sitä tuoreelta ja aidolta 007-seikkailulta tuntuvalta peliltä:

"007 First Light saa pelaajan tuntemaan olonsa Bondiksi paremmin kuin mikään peli aiemmin. Lopputulos ammentaa Hitman-sarjan hiippailusta, Unchartedien elokuvamaisesta toiminnasta ja Batman: Arkham -pelien vempaimista. Kun upea graafinen ilme sekä näyttävä kenttäsuunnittelu vieläpä pursuavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on kokonaisuus mukaansatempaava. Kyseessä onkin uudelta ja tuoreelta tuntuva näkemys ikonisesta salaisesta agentista."

Ubisoft on onnistunut vallan mainiosti päivittäessään suosikkipelisarjansa kenties parhaan osa nykyaikaan ja varmistaessaan, että erinomaisesti kerrottu tarina pysyy uskollisena alkuperäiselle kokemukselle. Teos tuntuu tuoreelta ja modernilta menettämättä rahtustakaan siitä merirosvotunnelmastaa, johon vain alkuperäinen peli aikoinaan kykeni.

Teoksessa on kuitenkin omat puutteensa. Black Flagin uusioversiossa on yhä joitakin piirteitä, jotka tuovat peliin ei-toivottua toistoa. Myös perustellusti mutta silti valitettavasti karsittu sisältö on pettymys. Vastaavasti uusissa lisäyksissä sekä ominaisuuksien tasapainotuksessa on havaittavissa ilmeistä epätasapainoa.

Nämä eivät kuitenkaan ole merkittäviä ongelmia, ja ne nousevat esiin lähinnä alkuperäiseen peliin tarkasti verrattaessa. Kun kokonaisuutta tarkastelee hieman laajemmin, on helppo arvostaa sitä, mitä Assassin’s Creed Black Flag Resynced todella on: loistavan pelin fantastisen hauska versio.

Rosvojoukon kirkkain tähti

Teoksessa seurataan onnenonkija ja unelmoija Edward Kenwayn matkaa, jossa parempaa huomista toivovasta hahmosta kasvaa merirosvoava salamurhaaja. Resynced on säilyttänyt pitkälti alkuperäispelin keskeisen tarinan, hahmot ja pelikokemuksen. Tämä on oikea lähestymistapa, sillä kaikki nämä osa-alueet olivat erinomaisia ​​jo alun perinkin.

Kenwayn ja hänen Jackdaw-aluksensa miehistön mukana hyppely Karibian saarelta toiselle toimii näyttämönä ajattomalle Assassin’s Creed -tarinalle, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta ja tuoreelta merirosvoseikkailulta. Pelin tarinankerronnassa on jotakin erityisen tyydyttävää: se yhdistää taitavasti merirosvouksen kultakauden ja sen keskeiset hahmot salamurhaajien ja temppeliherrojen ikuiseen taisteluun liittyvään mytologiaan.

Salaperäisten ja rehevän kasvillisuuden peittämien saarten tutkiminen aarteiden tai viestipulloista löytyvien kätköjen perässä, avomerellä purjehtiminen Jackdaw-aluksella, taistelut Espanjan ja Britannian laivastojen valtavia aluksia vastaan ​​sekä Kenwayn rikkaudentavoittelun ja ikivanhojen salaisuuksien jäljityksen seuraaminen ovat vain osa kokonaisuutta. Pelimaailma on edelleen hauska, jännittävä ja monipuolinen.

Selkein ja konkreettisin tapa, jolla tätä kokemusta on parannettu, on luonnollisesti visuaalinen ilme. Kun arvostelimme Assassin’s Creed Shadowsin viime vuonna, totesimme sen olevan sarjan visuaalisesti näyttävin peli. Nyt rinnalle on noussut uusi haastaja. Resynced on yksinkertaisesti häikäisevä, vehreä, upea ja uskomattoman yksityiskohtainen kuvaus Karibiasta, josta ei yksinkertaisesti saa siitä kyllikseen.

Koska kyseessä on uusi versio Assassin’s Creed 4: Black Flagista, samat ylisanat ovat yhä ajankohtaisia. Pinnan alla sykkii loistava alkuperäisteos, mutta uusioversion menestys ei perustu pelkästään vaikuttavaan visuaaliseen päivitykseen. Mukana on lukuisia parannuksia sekä muutamia merkittäviä muutoksia ja poisjättöjä, jotka muodostavat Resyncedin ja alkuperäispelin väliset keskeisimmät erot.

Moderni salamurhaaja

Yksittäiset muutokset eivät ehkä ole valtavia, mutta kokonaisuutena ne muodostavat merkittävän kokonaisuuden, joka luo pelistä paremman ja viimeistellymmän. Osa muutoksista on luonteeltaan esteettisiä tai toiminnallisia, kun taas toiset ovat kaivattuja uudistuksia, jotka tuovat pelin nykyaikaan. Kulmien hiomiselle on eittämättä aihettakin, sillä alkuperäisteoksesta on ehtinyt vierähtää jo lähemmäs 15 vuotta.

Valikkoihin, ohjaukseen ja tavarainventaarioon tehdyt muutokset ovat lähes poikkeuksetta tervetulleita; ne tuovat pelin samalle tasolle nykyisten Assassin’s Creed -sarjan osien, kuten Miragen ja Shadowsin, kanssa. Kaikki toimii sujuvasti ja vaivattomasti. Myös uudemman Anvil-pelimoottorin tarjoamia mahdollisuuksia – kuten dynaamista säätä ja vuorokaudenajan vaihtelua – hyödynnetään erinomaisesti.

Pelin sisäisiä minipelejä, kuten Kenwayn laivastotoimintoa, on uudistettu merkittävästi. Vaikka alkuperäisversiossa nähty hauska ja sarjakuvamainen minipeli onkin jäänyt pois, uudet ratkaisut ovat pääosin viimeisteltyjä ja laadukkaita. Toiminnoille on varattu omat paikkansa Kenwayn kartanossa ja Great Inaguan tukikohdassa; tukikohtaa on laajennettu siten, että siellä on nyt omat pisteensä kartanon kehittämiselle ja laivaston hallinnoinnille.

Satamapäällikön toimiston, yleiskaupan ja saaren muiden kohteiden kehittämisessä on nyt enemmän syvyyttä ja useampia päivitystasoja. Vaikka järjestelmä ei olekaan yhtä laaja kuin Shadowsin tukikohdan rakentamisessa, se tarjoaa silti erittäin tyydyttävän kokemuksen ja kannustaa ryöstelemään ahkerasti, jotta saarelle ja laivalle saa hankittua parhaat mahdolliset päivitykset.

Myös taistelu ja liikkuminen ovat kokeneet merkittäviä muutoksia. Parkour ei näytä täysin uudelta – eikä muutos ole valitettavasti yhtä mullistava kuin Black Flagin ja Unityn välinen harppaus – mutta ympäristöissä puikkelehtiminen tuntuu selvästi aiempaa sulavammalta. Juoksun aikana aiemmin esiintyneet lyhyet tauot sekä nykimiset ovat nyt poissa.

Taistelu on selvästi ottanut vaikutteita Miragesta, ja se toimii pitkälti toimivana uutena tyylinä Kenwaylle. On sääli, että mukana on tiettyjä puutteita, kuten asevalikoiman laajuus, mutta raskaiden ja kevyiden hyökkäysten sekä blokkausten yhdistelmä tekee kokemuksesta kiinnostavamman kuin alkuperäispelien torjuntaan ja viimeistelyiskuun perustunut järjestelmä. Silti meno voi ajan myötä käydä hieman puuduttavaksi ja itseään toistavaksi – erityisesti kun päivitysmateriaalien keräämiseksi on vallattava laiva toisensa jälkeen – ja toiminnasta puuttuu toisinaan alkuperäispelin dynaamisuus.

Pelimaailman laajentaminen on onnistunut Resynced-versiossa hyvin. Mahdollisuus sukeltaa ja uida vapaasti kaikkialla valtameressä avaa uusia alueita löydettäväksi ja nuohottavaksi. Kyykistymistoiminto mahdollistaa taasen vihollistukikohtien ja varastojen tutkimisen pelkän väkivaltaisen läpiraivaamisen sijaan.

Entistä tasapainoisempi

Sisältöön tehdyt muutokset jakavat varmasti mielipiteitä. Lukuisten hienojen päivitysten ja parannusten keskellä Resynced joutuu tasapainoilemaan lisäysten sekä alkuperäisen lähdemateriaalin hyödyntämisen – tai sen välttelyn – välillä.

Pidän erityisesti uusista loppuratkaisuista, joita osa pelin hahmoista saavat uusien sivutehtävien myötä. Mukavana yksityiskohtana voi kuulla kuinka Kenwayn päämajassa vaihdetaan ajatuksia tapahtumista.

Myös uudet upseerien värväystehtävät ovat viihdyttäviä: ne tarjoavat konkreettista hyötyä esimerkiksi uusien laivaominaisuuksien tai aseiden muodossa, ja ovat itsessäänkin laadukkaita, omia kokonaisuuksiaan muodostavia tehtäviä. Pelin rytmitys tuntuu kuitenkin toisinaan hieman erikoiselta, sillä uusi upseeri värvätään onnistuneesti jo heidän tarinansa puolivälissä – jopa silloin, kun he vaikuttavat vielä epävarmoilta liittymisensä suhteen.

Sisällön osalta merkittävin muutos on kuitenkin mielestäni epäonnistunut: nykyaikaan sijoittuvien osuuksien täydellinen poistaminen on sääli ja hukattu mahdollisuus. Vaikka kohtaukset jakoivat vahvasti mielipiteitä, niissä sukellettiin syvälle Desmondin DNA:han ja tutkittiin temppeliherrojen nykyaikaisia ​​toimistoja mielenkiintoisella tavalla. Samalla ne toivat mukavan rytminvaihdoksen piraattielämän keskelle.

Nykyaikaosuuksien poistaminen ei ole herättänyt ennakkoon suuria vastaväitteitä, mutta pelikokemuksen kannalta ratkaisu tuntuu hieman harmilliselta. Ubisoft markkinoi Resynced-versiota uusioversiona, joka osin tulkitsee alkuperäispeliä uudelleen mutta myös nykyaikaistaa ja parantaa sen osa-alueita. Kenties poistetut kohtaukset olisi voinut niin ikään uudistaa tavalla, joka olisi samalla niputtanut pelin universumin muihin osiin.

Tässä vuoden 2026 versiossa on yhä jäljellä piirteitä alkuperäisestä vuoden 2013 pelistä. Erityisesti tekoäly ja viholliset ovat yhtä tyhmiä kuin ennenkin. Viheltämällä voi edelleen houkutella suuren joukon vartijoita samaan väijytyspaikkaan ja teurastaa heidät kaikki yhdeksi veriseksi kasaksi. Vastaavasti varjostustehtäviä on muutettu armollisemmiksi, sillä kohteen voi nyt vain tappaa, napata tiedot ja paeta paikalta aivan kuten minkä tahansa muunkin pelin tavoitteen kohdalla.

Puutteistaan ​​huolimatta tämä uusioversio on pitkäaikaiselle Assassin’s Creed -fanille todella nautinnollinen kokemus. Karibian saarien nuohoaminen ja mysteerien ratkominen tuntuu houkuttelevalta ajatukselta jopa pelin aikanaan läpipelanneelle. Sarjan salamurhaajien tarinoilta enemmän odottavat pelaajat tulevat olemaan erittäin tyytyväisiä siihen, miten Resynced on lähestynyt klassikkoaseman saanutta alkuperäispeliä. Mukaan tuodut uudet tarinalliset lisäykset ovat kirsikka kakun päällä.

Vaikka Resynced ei yllä aivan täydelliseksi napakympiksi, kyseessä on vakuuttava uusioversio ja ennen kaikkea upea peli. Se tarjoaa myös mielenkiintoisen näkymän siihen, miten Ubisoft aikoo jatkossa käsitellä vanhempia pelejään. Jos laatu pysyy tällä tasolla, on peräpeiliin katsominen enemmän kuin tervetullutta.

Kannattaako Assassin's Creed Black Flag Resynced pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Ubisoft tarjoaa jälleen kattavan määrän erilaisia saavutettavuutta parantavia toimintoja. Voit helpottaa vaikeusastetta eri mekaniikkojen osalta, minkä lisäksi voit hyödyntää tähtäysavustuksen kaltaisia huojennuksia. Halutessaan jopa vedenalaisen hapenkulutuksen saa kytkettyä pois.

Saavutettavuuteen keskittyvä valikko on jaettu viiteen eri osa-alueeseen. Niiden avulla saa sujuvoitettua ajoitusta, kameraa, liikkumista, väritystä, näkökenttää sekä kuulemista. Kaikkinensa Assassin's Creed Black Flag Resynced soveltuukin kaikenlaisille pelaajille.

Bondin agenttiuran kännistyvä koulutusohjelma muistuttaa monin tavoin Rocky-elokuvien treenimontaasia. Harjoitus vaihtuu lennosta toiseen ja pelaajalle opastetaan kädestä pitäen niin lähitaistelun, autoilun kuin räiskinnänkin salat. Kun autonrattiin hyppäävä Bond rikkoo rataennätyksen vaikealla kaupunkiradalla, on fiilis katossa.

Elokuvien tunnelmaa huokuva fiilis kantaa läpi seikkailun. Kyseessä on ikonisen agentin uran lähtölaukaus, jossa esitellään matka armeijan harmaista aina hänen majesteettinsa salaiseen palvelukseen. 26-vuotias Bond tuntuu samaan aikaan tutulta ja uudelta, joten sankaria ei tarvitse välittömästi verrata Sean Conneryyn tai Daniel Craigiin. Kyky vastaanottaa ohjeita on luonnollisesti puolitiessä, mutta monilta osin IO Interactive on onnistunut luomaan uudelta tuntuvan Bondin.

Homman pihvi

Agenttiuran ensiaskeleet ovat kaikkea paitsi helpot ja turvalliset. Helikopterionnettomuudesta vain hädin tuskin selvinnyt Bond löytää itsensä sattumankaupalla Islannissa sijaitsevalta saarelta auttamasta MI6-organisaatiota. Koulutusohjelmat, turvaselvitykset ja muut paperityöt saavat luonnollisesti odottaa.

Luonnonlahjakkuus sekä nopeat refleksit avaavat nopeasti ovet MI6:n koulutusohjelmaan. Kuten olettaa sopii, asiat eivät kuitenkaan mene täysin mutkitta maaliin. Haudatut salaisuudet sekä hyökkäys MI6:ta kohtaan pakottavat nuoren tulokkaan nopeasti kentälle. Tarinan puitteet eivät ole erityisen innovatiivisia, mutta ne pitävät otteessaan.

Patrick Gibsonin esittämä Bond on luonnollisesti röyhkeä, impursiivinen sekä haastava työtoveri. Yhteispeli Kiera Lesterin esittämän Moneypennyn kanssa vaatii hieman aikaa, mutta onneksi sanailu sujuu ensihetkistä asti vaaditulla tasolla. Aivan jokainen sutkautus ei kuitenkaan osu maaliin.

Bondin keskenkasvuisuus sopii onneksi hahmon kasvutarinaan. Valkokankaalta tuttu 007 on kokenut ja charmikas herrasmies, joten vasta hommansa aloittanut noviisi joutuu hiomaan hieman kulmiaan. Hahmo tuntuu onnistuneelta ja alati kehittyvältä, eikä Bondia voi vahingossakaan kutsua yksiulotteiseksi pyssysankariksi.

Valtaosa mekaniikoista perustuu teoksen hiippailevaan toimintaan. Bond voi naamioitua shakkiturnauksessa hotellin työntekijäksi tai esittää tapahtumapaikalle muuten vain kuuluvaa henkilöä. Osa lukituista ovista vaatii hieman pitkäkyntisyyttä, toisinaan taas tilaisuus tekee sopivalla hetkellä varkaan.

Avointa kenttärakennetta hyödyntävät kohtaukset ottavat kaikista eniten iloa irti pelaajan mielikuvituksesta. Sopiva tasapaino agenttitoiminnan sekä runsaiden välivideoiden välillä luo onnistuneen rytmin pitkähkölle tarinalle.

Tehtävät tapaavat alkaa MI6:n tiloista ja Moneypennyn pitämästä briiffauksesta, minkä jälkeen tie vie Q:n (Alastair Mackenzie) tiloihin katsomaan tarvittavia vempaimia. Tehtäväalueet taasen hyödyntävät luksushotellien, ruuhkaisten torien ja muiden Bond-tarinoille tyypillisiä miljöitä. Upea visuaalisuus näyttää isolla telkkariruudulla yksinkertaisesti upealta.

Hiljaa hyvä tulee

IO Interactiven pitkä päivätyö Hitman-pelisarjan parissa asettaa monien odotukset korkealle. 007 First Light ammentaa monista samoista elementeistä, mutta kyseessä on monin tavoin riisutumpi ja suoraviivaisempi toimintateos kuin mihin edeltävien pelien fanit ovat tottuneet.

Monet ydinmekaniikat ovat silti tuttuja. Bond voi sujahtaa linnoitettuun ja tarkasti vartioituun tukikohtaan usealla eri tavalla. Kun käry ajoittain käy, voi tilanteesta puhua itsensä kuiville bluffaamalla, keskustelemalla tai Q:n tarjoamalla häiriötekijällä.

007 First Light on roimasti anteeksiantavampi kuin Hitman-pelisarja. Mikäli vartija huomaa Bondin hämärähommissa, ei mielenkiinto agentin puuhia kohtaan kestä kovin kauaa. Parhaimmillaan pelaaja voi tyhjentää samassa huoneessa olevia vartijoita ilman kiinnijäämistä.

Tästä huolimatta toiminta pysyy miellyttävän vaihtelevana. Matkan varrella on monia eeppisiä kohtauksia, jotka nousevat jopa vahvassa kokonaisuudessa muiden yläpuolelle. Erityisesti Mauritaniaan sijoittuva visiitti ruosteisten laivahylkyjen keskellä jää mieleen pyörimään. Samoin rikollispomojen keskinäinen huutokauppa, johon osallistuminen on muutaman mutkan takana.

Erityisesti huutokauppaa edeltävä osuus ottaa ilon irto pelaajan vapaasta etenmisestä. Pätkä tuokin mieleen IO Interactiven työn Hitman-pelien parissa, sillä eteneminen ei vaadi suinkaan kaikkien sivutehtävien tekemistä. Itselleen mielenkiintoisimmat puuhat riittävät helposti, joten myös santsikierrokselle jää uutta koluttavaa.

Kuten Bond-seikkailulle kuuluu, Q:n vempeleet ovat isossa roolissa. Olipa kyseessä elektronisen lukon hakkerointi, valojen sammuttaminen tai jokin muu Batman: Arkham -pelisarjaa muistuttava kikkakolmonen, työkalu tuntuu istuvan onnistuneesti 007-maailmaan. Erilaiset vempaimet ovat keskeisessä osassa, joten niitä ei myöskään käy kokonaan sivuuttaminen.

Tehtävät voi tyypillisesti suorittaa joko hiippaillen tai aseet paukkuen. Välillä tarkka-ampujan kivääriä joutuu väistelemään suojasta toiseen liikkuen, kun taas lentokoneen kiinniottaminen sekä autokohtaukset ylipäätään tuntuvat olevan kuin suoraan Bond-leffasta napattuja loppuhuipennuksia. Onpa mukaan saatu mahdutettua muutama pulmakin.

Altavastaajasta voittoon

Ajoittain välivideot katkaisevat hieman peliin uppoutumista. Etenkin julkaisupäivien jälkeen oli nähtävissä myös muutamia varsin isoja bugeja, jotka saattoivat käynnistää välivideon täysin väärään kohtaan. Kun teoksen pariin palasi muutamaa viikkoa myöhemmin, ei näistä näkynyt enää jälkeäkään. Liekö sattumaa vai päivitysten aikaansaannosta, mene ja tiedä.

Myös tekoälyssä on toisinaan pieniä ongelmia. Kun hiippailu muuttuu räiskinnäksi ja vihollistaistelijoiden päitä hakataan seinistä läpi, soisi läsnä olevien hahmojen ymmärtävän tilanteen vakavuuden. Toisinaan hahmot saattavat jäädä kuitenkin vain toljottelemaan ympärilleen ilman ymmärrystä vieressä kuritettavasta kuomasta.

Vaikka pelaaminen itsessään on nautinnollista, aivan kaikessa ei kuitenkaan osuta napakymppiin. Erityisesti ajotuntuma jättää hieman toivottavaa. Autoilua ei todennäköisesti ole voitu jättää leikkauspöydälle, koska se on niin keskeinen osa 007-seikkailua, mutta lopputulos ei ole aivan niin viihdyttävää kuin soisi.

Onneksi ärsytyskynnystä ei juuri koetella, sillä 007 First Light ylittää kaikki Bond-seikkailulle asetetut vaatimukset. Se tarjoaa valtaisan tarinan, rutkasti räjähdyksiä, monipuolisia agenttivempaimia, näyttäviä puitteita sekä kiehtovaa toimintaa.

Vaikka hiippailu ei ole aivan yhtä hiottua kuin Hitmanin tapauksessa ja välivideot voisivat olla maltillisemmassakin roolissa, on IO Interactive onnistunut luomaan parhaan Bond-pelin vuosikausiin – ellei jopa koskaan.

Kannattaako 007 First Light pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

007 First Light tarjoaa tyypilliset ja modernit saavutettavuusasetukset. Säädettävänä ovat vaikeusasteen ohella tekstitys, ohjattavuus sekä liikkuminen.

Koska kyseessä on varsin lineraarinen teos, karttaa ei ole tarjolla laisinkaan. Ratkaisu kannustaa sitäkin enemmän seikkailemaan hiekkalaatikkomaisissa tiloissa.

Take-Two Interactiven toimitusjohtaja Strauss Zelnick on kertonut Grand Theft Auto 6:n olevan noin 18 kuukautta jäljessä tavoitellusta aikataulusta.

Zelnick jutusteli David Senralle antamassaan haastattelussa urastaan, mutta samassa sivuutettiin myös Rockstar Gamesin odotettua julkaisua. Aihe eittämättä kiinnostaa, sillä teoksen uskotaan myyvän miljoonia kappaleita heti julkaisupäivänään.

Haastattelija kysyi Zelnickiltä yhtiön kokemasta aikataulupaineesta saada peli fanien ulottuville. Zelnick kertoi pelin alkuperäisen julkaisupäivän olleen alkuvuodesta 2025.

"Olemme mielestäni noin 18 kuukautta jäljessä alkuperäisestä aikataulusta. Emme paljoa sitä enempää."

GTA 6:n julkaisuikkuna oli alkujaan keväällä 2025, mutta sitä lykättiin sittemmin toukokuun 26. päivälle 2026. Samalla kun toinen traileri julkaistiin, Rockstar ilmoitti viivästyttävänsä päivämäärää marraskuun 19. päivään asti.

"Olemme pahoillamme lisätessämme odotusaikaa, mutta nämä lisäkuukauden mahdollistavat meille pelin viimeistelyn tasolle, jonka ansaitsette", kerrottiin tuolloin julkaistussa viestissä.

Zelnick on vihjannut pelin markkinoinnin käynnistyvän piakkoin. Näin näyttäisi myös tapahtuneen, sillä GTA 6:n toivelistalle lisänneet PlayStation 4 -käyttäjät ovat saaneet kehoituksen päivittää laitteisto PlayStation 5:een.

GTA 6 julkaistaan nykyisille konsoleille 19. marraskuuta 2026. Sen sijaan PC-versiota joudutaan odottamaan vielä pidempään, sillä Zelnickin mukaan yhtiö pitää konsolipelaajia tärkeämpänä kohdeyleisönä.

Future on vahvistanut Future Games Show Summer Showcase-, FGS Live from Los Angeles- sekä PC Gaming Show -tapahtumien palaavan kesällä 2026. Kaikki kolme tapahtumaa järjestetään kesäkuun alkupuolella.

Ensimmäisenä vuorossa on Future Games Show Summer Showcase, joka järjestetään 6. kesäkuuta kello 22 Suomen aikaa. Luvassa on "uusia julkistuksia, yksinoikeustrailereita sekä maailman parhaiden studioiden julkaisemia demoja".

FGS Live from Los Angeles alkaa välittömästi Summer Showcasen jälkeen. Sen sisältö koostuu trailereista sekä syventävistä esittelyistä.

Lopuksi luvassa on seuraavana päivänä eli 7. kesäkuuta järjestettävä PC Gaming Show. Se alkaa Suomen aikaa kello 22.00 ja sen sisältö keskittyy isoihin ja uraauurtaviin PC-julkistuksiin.

Luvassa on "yli 50 PC-peliä", joista nähdään ensimmäisiä trailereita, erityisiä julkistuksia, tekijöiden haastatteluja sekä lisätietoja kehitysvaiheiden etenemisestä.

Lähetykset ovat katsottavissa Futuren Gamesin virallisilla YouTube-, Twitch- ja X/Twitter-tileillä.

Kesäkuu on vasta lähtölaukaus Futuren tämän vuoden tilaisuuksille, sillä loppuvuodesta nähdään myös PC Gaming Show Tokyo Direct sekä PC Gaming Show: Most Wanted.

Viimevuotiset kolme tilaisuutta keräsivät 41,9 miljoonaa katselijaa lähetysten pariin, joten odotukset ovat tänäkin vuonna korkealla. Odotuksissa ovat erityisesti Fable, Phantom Blade 0, The Expanse: Osiris Reborn, Grave Seasons sekä monia muita julkistuksia.

Jos edellä mainittu lause tuntuu oudolta, johtuu se ennen kaikkea kokoelman sisällöstä. Ykkös-Raymanin pääsee nimittäin pelaamaan läpi useana eri versiona. Modernille laitekannalle kääntyvät teoksen PlayStation-, Atari Jaguar-, MS-DOS-, Game Boy Advance- ja Game Boy Color -versiot. Näistä viimeksi mainittu eroaa joukosta merkittävästi, muutoin kyseessä on hienovaraisilla muutoksilla toteutettu sama seikkailu. Sitä ei silti käy kiistäminen, etteivätkö graafiset eroavaisuudet toisi mukavia muistoja mieleen retrolaitteiden eroavaisuuksista.

Tasoloikintojen kohdalla voi turvallisesti todeta, että vanhassa on toisinaan vara parempi. Klassisten teosten pariin palaaminen vie nopeasti fiiliksen niihin lapsuuden kesiin, jolloin maailma oli vielä yksinkertainen ja päivätkin pitkiä. Pelien satumainen tunnelma tuo monin tavoin mieleen jotain samaa kuin mihin kotimainen Frozenbyte on panostanut Trine-pelisarjansa kanssa. Raymanin pelimaailma tuntuu sopivassa määrin taianomaiselta, vilpittömältä sekä hauskalta.

Ilonpito tyssää kuitenkin nopeasti kun havahtuu siihen, että takavuosikymmenten pelit eivät päästä pelaajaansa yhtä helpolla kuin nykyaikaiset teokset. Vaikeusasteruuvi onkin ruuvattu hämmentävän tiukalle. Ajoitukset, loikkimisen tarkkuus sekä viholliset vaativat jatkuvasti varpaillaan olemista.

Tekijät ovat selvästi tunnistaneet haasteen aiheuttaman pulman, eikä retroilusta ole haluttu tehdä liian vaikeaa. Kokoelmaversio tarjoaa pelaajalle käyttöön läjän erilaisia avustuksia ja helpotuksia vapaasta tallentamisesta ajan kelaamiseen sekä huijauskoodien käyttöön. Jos teoksen haluaa kahlata läpi ilman stressiä, saa näistä tarvittavat helpotukset kyytipojaksi.

Jos teoksista voi jotakin suositella, on se MS-DOS-versio. Se vaikuttaisi olleen myös tekijöiden silmissä keskeisin tuotos, sillä kokoelmapaketin trophy-listaus nostaa sen suurimpaan valokeilaan. Kyseinen versio sisältää myös 120 lisättyä pelikenttää.

Paitsi että Rayman ansaitsee huomiota jo itsessään, on tarjolla myös historiallista lisäarvoa. Rayman: 30th Anniversary Edition mahduttaa sisäänsä ennen näkkemättömän SNES-prototyypin, joka ei niinkään juhli sisällön määrällä vaan ennen kaikkea pelinkehitystä avaavalla näkökulmallaan. Sen sisältö on loikittu nopeasti läpi eikä sillä ole kummoista pelillistä arvoa, mutta testivedoksen avulla näkee kuinka tekijät ovat aikanaan kokeilleet eri konsepti-ideoitaan.

Kun ohjaimen laskee viimein pöydälle, voi illanviettoa jatkaa vielä dokumenttisisällön parissa. Kokoelmaan on ympätty noin tunnin verran sisältöä koskien kehitysprosessia sekä muisteloita. Historiasta kiinnostuneet saavat siitä varmasti lisäarvoa.

Niin paljon kuin Rayman: 30th Anniversary Edition keskittyykin historian juhlistamiseen, potkii se samaan aikaan ikävällä tavalla nostalgikkoja nilkoille. Alkuperäisten teosten äänimaisemasta vastanneet Remi Gazelin kappaleet ovat saaneet tehdä syystä tai toisesta tilaa Christophe Héralin sävellyksille. Biiseissä ei ole sinänsä mitään isompaa vikaa, mutta eivät ne myöskään tunnu oikeilta. Lopputuloksena äänimaisema on melkein muttei ihan, ja sekös harmittaa. Samalla ratkaisu syö pahasti historiallista arvoa kokoelmalta, sillä tällaisenaan klassikkopelit eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi.

Onneksi visuaalinen puoli on kunnossa. Tyyli on raikkaalla ja sopivalla tavalla retromainen. Vaikka pikselintarkat loikinnat ja yllättäen niskaan iskevät viholliset vaativat alkuun lehmänhermoja, Raymania pelatessa on vaikea suivaantua. Kyseessä on haastavuudestaan huolimatta ehta hyvän mielen peli.

Se, onko Rayman: 30th Anniversary Edition rahan arvoinen, riippuu muutamastakin asiasta. Ensinnäkin pelin digiversio on puolet halvempi kuin fyysinen julkaisu, joten noin 20 euron hintalapulla varustettu ladattava pläjäys antaa enemmän syytä virneelle. Toinen kysymys koskee nostalgisuutta sekä retroarvoa. Siinä missä osa julkaisijoista yrittää myydä yhtä peliä viittä kertaa (köhköh, GTA V), Ubisoft myy yhtä teosta viitenä pelinä. Paketissa siis on rutkasti sisältöä, mutta harvassa lienevät ne, jotka kokevat saman seikkailun olevan näin monen läpipeluun arvoisia. Valtaosalle riittänee yksi, varsin haastava mutta yhtä kaikki nautinnollinen kerta.

Kannattaako Rayman: 30th Anniversary Edition pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Sen päähenkilöinä nähdään tuore tuttavuus Grace Ashcroft sekä sarjan veteraaneille hyvinkin tuttu Leon S. Kennedy. Kumpikin hahmo tarjoaa erilaisen näkemyksen klassikkosarjan selviytymiskauhusta, jota maustetaan ensimmäisen persoonan nuohoamisella sekä resurssienhallinnalla. Kun kokonaisuuden kruunaa erinomainen kolmannen persoonan toiminta, pitäisi palasten olla kohdillaan.

Paperilla kaava kuulostaa siltä, että jokaiselle Resident Evil -fanille tarjoillaan toivottuja asioita. Pelin ensimmäisen puoliskon ajan tämä myös pitää paikkansa. Upeissa maisemissa seikkaileminen, oivaltavien pulmien ratkaiseminen ja pelottavien uhkien väisteleminen tekevät Gracen kohtauksista yksinkertaisesti nautinnollisia. Vastapainoksi Leonin toiminnallisemmat ja aseiden voimaan luottavat hetket tuovat mukavaa kontrastia.

Valitettavasti tasapaino kellahtaa hanurilleen jälkimmäisen puoliskon toiminnallisten hetkien kohdalla. Vaikka ne ovat toimivia ja näyttäviä, tulee alkupuoliskon kauhuisempaa tunnelmaa nopeasti ikävä.

Muistojen kartano

Resident Evil Requiem on tarkoitettu kunnianosoitukseksi sarjan klassikko-osille. Teos yhdistää elementtejä lähes kaikista tähän mennessä tulleista julkaisuista. Grace ei vain hyödynnä Resident Evil 7: Biohazardin ensimmäisen persoonan näkökulmaa, vaan myös alkuperäisen Resident Evilin klassiset pulmanratkaisut ovat vahvasti läsnä. Gracen ensimmäisenä alueena nähtävä Rhodes Hill Chronic Care Center on loistava esimerkki tämän kaavan toimivuudesta. Alue nousee yhdeksi koko Resident Evilin historian hienoimmista miljöistä.

Koko alue on hämmentävä sekoitus ahtaita käytäviä ja pieniä huoneita, joiden tavoitteet edellyttävät ympäristön huolellista tutkimista. Sopivien avaimien löytäminen, salaisten koodien tulkitseminen ja tärkeiden esineiden poimiminen pitävät otteessaan huikealla tavalla. Eteneminen on aina intuitiivista, enkä koskaan huomannut raapivani päätäni miettien sitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Osasyynä on se, että eteenpäin pääsemiseen on yleensä tarjolla useampiakin ratkaisuja.

Koristeellinen juhlasali ja laitoksen laaja pääaula tuovat mieleen Spencer Mansionin ikoniset puitteet, mikä saa varmasti monet fanit myhäilemään onnesta. Vastapainoksi uudet vihollistyypit pitävät menon raikkaana. Teoksen keskiössä oleva virustaudin leviäminen luo pohjan aiempaa älykkäämmille zombeille, joiden olemus ja toiminta antaa vinkkejä sopivasta etenemistavasta.

Esimerkiksi valojen sammuttamiseen tähtäävä zombi on poistettavissa tieltä joko kallisarvoisilla ammuksilla tai hämäykseksi kytkettävällä lampulla. Vaikka päättäisitkin edetä tuliluikkuja laulattaen, keittiön mutatoituneen kokin kaltaiset isommat jörmyt vaativat kaatuakseen rutkasti erilaisia työkaluja ja varusteita. Näiden kellistäminen on silti vaivan arvoista, sillä palkkioksi saatavat keräilykolikot auttavat hankkimaan erilaisia parannustyökaluja.

Tallentaminen rajoittuu erillisiin kirjoituskoneellisiin turvahuoneisiin. Vaikka niiden määrä tekee etenemisestä sujuvaa, pelkkä ajatus tallentamisen rajoittamisesta tuo mukavan lisämausteen jännittävimpiin kohtauksiin.

Tästä huolimatta erityisesti Grace ei ole koskaan täysin turvassa, sillä kintereillä on jatkuvasti jos jonkinlaisia ylivoimaiselta tuntuvia vihollista. Erityisesti tarinan kannalta useampaan kertaan toistuvan paholaisen väistely käsikirjoitetuissa sekä dynaamisissa kohtauksissa jää tukevasti mieleen kummittelemaan.

Mainitulla naishahmolla on kattava valikoima mahdollisia konnuuksia mielessä: äkillinen kurkottaminen pöytien alta ja vainun seuraaminen ovat hyviä esimerkkejä tilanteista, joihin ei missään nimessä haluaisi joutua. Ongelmat voi onneksi keirtää esimerkiksi lasipullojen viskelyllä, mutta uhka kummittelee silti niskassa jatkuvalla syötöllä.

Osa näiden hetkien toimivuudesta johtuu Gracesta, joka tuntuu todella samaistuttavalta päähenkilöltä. Kontrasti esimerkiksi Resident Evil 7:n sekä Villagen protagonisti Ethan Wintersiin on valtaisa.

Vapisevat kädet ja raskas hengityt ovat loistava kontrasti Leonin itseluottamukselle. Lisäksi Grace on myös sympaattisen kömpelö. Hänen halunsa selvittää totuus äitinsä väkivaltaisesta kuolemasta luo koukun, joka saa jatkamaan jatkuvasti eteenpäin.

Takaisin vuoteen 1998

On siis sääli, että Grace siirtyy tarinan puolivälissä lähes tyystin taka-alalle, kun painopiste kääntyy Leoniin. Raccoon Cityn raunioihin palaaminen vie pelaajan puoliavoimeen maailmaan, jossa jatkuva taistelu, pomomähinät sekä elokuvamaiset kohtaukset vievät kaiken huomion.

Jotkut hetket, kuten raketinheitinmoottoripyörän takaa-ajo, muistuttavat parjattuja Resident Evil 6:n ​​yliampuvia tapahtumia. Toiset hetket taas tuntuvat siltä, ​​että pelaaminen vaihtuu Resident Evil -elokuvan katsomiseksi.

Kun jatkuvat sarjan historiaa kunnioittavat silmäniskut kulminoituvat epätyydyttävään loppuun, joka jättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, on loppufiilis lattea. Tarina saanee jatkoa joko laajennusten tai jatko-osan muodossa, mutta irtonaisena pakettina Resident Evil Requiemin kliimaksi jättää kylmäksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kohtaukset olisivat tylsiä. Tekijätiimi Capcomin kunniaksi voidaan todeta, että vaikka tapahtumat saattavatkin olla ajoittain ehtaa camp-huumoria, pysyy pelaaja tukevasti tuolillaan miettimässä sitä, mitä seuraavaksi oikein onkaan luvassa.

Audiovisuaalinen toteutus paikkaa ongelmia hienosti. Resident Evil Requiem on todella näyttävä teos, joka vie pelisarjan uudelle tasolle. Ympäristöjen tarkkuus kauniit säteenseurantaa hyödyntävät heijastukset, sujuvat animaatiot ja hieno hahmomallinnus saavat puhtaat paperit. Vaikka Nintendon konsolilla on havaittavia pientä graafista repeilyä ja ruudunpäivityksen heilahtelua, on teos jopa Nintendo Switch 2:lla erittäin upea.

Nautin läpipeluukerrastani, mutta on vaikea olla toivomatta, että Capcom suhtautuisi tarinankerrontaan hieman rohkeammin. Kun pelisarjalla on ikää yli 30 vuoden verran, toivoisi uusien osien katsovan ennemmin eteen- kuin taaksepäin.

Kannattaako Resident Evil Requiem pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Resident Evil Requiem tarjoaa useampia vaikeusasteita, joista Casual on kiistatta helpoin. Kokemusta voi säätää valitsemalla tasoksi Standard (Modern) tai Standard (Classic), joista jälkimmäinen rajoittaa Gracella pelattavien kohtausten tallennusmahdollisuuksia.

Teoksessa on erillinen valikko saavutettavuusasetuksille, jotka mahdollistavat säätöjen tekemistä visuaalisten, äänimaisemallisten, liikesairautta aiheuttavien kohtausten sekä fyysisten rajoitteiden pohjalta. Halutessaan fontin kokoa koko muokata mikäli haluaa pitää tekstitykset päällä.

Näin arvostelimme Resident Evil Requiem -pelin

Pelasimme Resident Evil Requiemia yli 20 tunnin ajan Nintendo Switch 2:lla, joka oli pääasiallinen arvostelualustamme. Tämän aikana pelasime teoksen läpi sekä aloitimme uuden läpipeluukerran. Käytimme lähes yksinomaan Joy-Con 2 -ohjaimia sekä konsolin sisäänrakennettuja kaiuttimia.

PC-version testaamista varten käytimme pelitietokonetta, jonka keskeiset komponentit ovat Corsair 2000d RGB Airflow -kotelo, Asus ROG Strix B860-I -emolevy, Intel Core Ultra 7 265K -suoritin, 2 Tt WD Black SN770 SSD -asema, 32 Gt DDR5 Corsair Vengeance -muistia sekä Nvidia 5070 Ti -näytönohjain.

Teos rullasi sujuvasti parhailla graafisilla asetuksilla 60 kuvan sekuntivauhdilla. PC:n lisälaitteina hyödynsimme Razer DeathAdder V3 Pro -hiirtä, Cherry XTRFY K5V2 -näppäimistöä sekä Astro A20 X -pelikuulokkeita.

Pitkän linjan Resident Evil -faneina olemme läpäisseet lähes jokaisen sarjan teoksen useampaan kertaan. Näiden joukkoon lukeutuvat myös hieman enemmän mielipiteitä jakavat Operation Raccoon City sekä Umbrella Corps.

Arvostelujakson aikana Requiem joutui vertailluksi aiempiin osiin. Verrokkeina olivat erityisesti Resident Evil 7: Biohazard sekä osien 2, 3 ja 4 uusioversiot. Luonnollisesti myös muut kauhugenren pelit toimivat mittatikkuina

Xbox järjestää Developer Direct 2026 -esittelytilaisuuden tammikuussa. Sen antina nähdään ja kuullaan lisää alkaneen vuoden merkittävimmistä pelijulkaisuista.

Lähetys alkaa tammikuun 22. päivä kello 20:00 Suomen aikaa. Sen voi katsoa suorana lähetyksenä Xboxin virallisilta YouTube- ja Twitch-kanavilta.

Xbox Wire kertoo lähetyksen tarjoavan uutisia, pelikuvaa sekä kehitystiimien kommentteja tulossa olevista peleistä. Huomion keskipisteenä ovat ainakin PlayGround Gamesin Fable sekä ensitraileriaan odottava Forza Horizon 6.

Fable ilmestyy nykytiedon valossa tämän vuoden aikana, joten syvällisempi katsaus teoksen mekaniikkoihin ja maailmaan on paikallaan. Luvassa on myös katsaus pelaajalle tarjottaviin valintoihin sekä näiden seuraamuksiin.

Playground Games esittelee myös seuraavaa avoimen maailman Forza-peliään, jonka luvataan tarjoavan uusia ominaisuuksia.

"Sopivasti Xboxin 25-vuotisen taipaleen kunniaksi näemme muutamien legendaaristen pelisarjojen paluun, joista yksi herkkupala tulee eräältä suositulta japanilaiselta studiolta", kertoo Xbox.

Kyseinen peli on Beast of Reincarnation, joka paljastettiin viimevuotisessa Xbox Games Showcasessa. Sen kehitystyöstä vastaa Game Freak.

Tekijätiimi aikoo jakaa yksityiskohtia toimintaroolipelistään, Emma-päähenkilöstä sekä oivaltavia kikkoja mahdollistavasta Koo-matkakumppanista.

Obsidianin kehittämä Avowed jättää hyvästit Xbox-yksinoikeudelleen. Teoksen vahvistettiin saapuvan PlayStation 5:lle helmikuun 17. päivä 2026.

IGN kertoo pelin ohjaajana kunnostautuneen Gabriel Paramon sekä hahmosuunnittelusta vastaneen Dimitri Bermanin paljastaneen samaisessa New Game+ Showcase -haastattelussa, että teokselle julkaistaan samana julkaisun ensimmäistä vuosipäivää juhlistava päivitys.

Avowed jatkaa Xbox Game Studiosin tuoretta perinnettä, jossa Xbox Series -konsoleille julkaistut teokset ilmestyvät jälkijättöisesti myös PS5:lle. Samaisen kohtelun ovat aiemmin saaneet muun muassa Forza Horizon 5, Sea of Thieves sekä Indiana Jones and the Great Circle. Tulevaisuudessa myös Forza Horizon 6 sekä Halo: Campaign Evolved saapuvat Sonyn nykykonsolille.

Avowedin vuosipäivitykseltä on lupa odottaa isoja parannuksia. Luvassa ovat muun muassa valokuvatila, New Game Plus, uusia hahmoluokkia sekä pelikokemusta hiovia paikkauksia.

Avowed sai meiltä arvostelussa rutkasti kiitosta hyvästä tarinasta, dialogista, avoimesta maailmasta sekä ylipäätään monipuolisuudesta. Parannuksien myötä kokonaisuudelta voi odottaa siis entistä enemmän.

GTA 6:n lykkääntyminen oli monille valtaisa pettymys, mutta Rockstar Gamesilla vaikuttaa olevan jonkinlaista balsamia haavoille.

Väittämiensä kanssa perinteisesti varsin hyvin asioista perillä oleva 'billbil-kun' kertoo Grand Theft Auto 5:n ilmestyvän PlayStation Plus Game Catalog -pelikirjaston täytteeksi 18. marraskuuta.

Kyseinen kirjasto on saatavilla PS Plus Premium ja PS Plus Extra -tilaajille, jotka pääsevät pelaamaan vaihtuvia PlayStation 5- ja PlayStation 4 -pelejä osana jäsenyyttään.

Kuten VGC muistuttaa, GTA 5 on ollut jo aiemminkin osa PS Plus Game Catalogia. Teos oli pelattavissa puolisen vuoden ajan sekä joulukuusta 2023 että marraskuusta 2024 lähtien. Ei siis olisi suuri yllätys, jos hittiteos palaisi tänäkin vuonna kirjastoon mukaan.

Jos historia toistaa itseään, myös tällä kertaa tilaajat pääsevät pelaamaan teosta kuuden kuukauden ajan. Tämä riittää vaivatta noin 30-tuntisen kampanjan läpäisemiseen sekä valmistautumiseen GTA 6:n ilmestymistä varten. Jatko-osa ilmestyy nykytiedon valossa 19. marraskuuta 2026.

Samalla liiallisesta vapaa-ajasta johtuvat ongelmat voi korjata GTA Online -verkkopelillä.

Kyseessä ei suinkaan olisi ainoa PS Plus -tilaajille tarjoiltava Grand Theft Auto -kokemus, sillä myös Grand Theft Auto 3 – The Definitive Edition on pelattavissa samaisen kirjaston kautta.

Kyseessä on GTA 3 -pelin remasterointi, joka julkaistiin osana Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition -kokoelmaa.

Logitechin pelipuolena paremmin tunnettu Logitech G on laajentanut valikoimaansa uudella rattiohjaimella. Valmistaja on jo aiemmin ollut tuttu näky parhaiden rattiohjainten listallamme, eikä uutuusmallin kurvaaminen joukon jatkeeksi vaikuta ennalta kovinkaan mahdottomalta.

RS50-mallisto sisältää rattirungon, G RS Pedals -poljinosan, ohjauspyörän sekä RS Wheel Hub -sovittimen. Laitteet ovat ostettavissa erikseen Logitechin verkkokaupasta.

Logitech G RS50 Wheelbase kustantaa 299 euroa (PC) tai 399 euroa (PlayStation/PC). Logitech G RS50 System taasen kustantaa Xbox/PC- ja PlayStation/PC-versioina 649 euroa.

Logitech G RS Pedals -polkimet ilmestyvät loppuvuoden aikana 149 euron hintalapun kera. Logitech G RS Clutch Module -kytkinpolkimista joutuu kustantamaan 39 euroa, kun taas Logitech G RS Shifter & Handbrake -vaihde/jarrukahva on ostettavissa 159 eurolla. Logitech G RS Track Wheel ja Logitech G RS Round Wheel puolestaan maksavat 79 euroa.

Rattirungossa oleva Trueforce-teknologia tarjoaa käyttäjälle tärinäpalautetta jopa 8 Nm voimalla. Valmistaja lupaa sen seuraavan pelistä saatavaa tietoa jopa 4 000 kertaa sekunnissa. Lisäksi rattirunko mahdollistaa jopa 2 700 asteen kääntösäteen.

Osa ominaisuuksista voi tuntua poskettomilta, mutta nämä ovat tarpeen yhä suositummiksi tulleissa simulaattoreissa. Erityisesti Euro Truck Simulator 2 on antanut tekijöille syyn kasvattaa kääntösädettä. Luonnollisesti toimintoa voi kustomoida G Hub -tukisovelluksella halutulla tavalla.

RS Pedals -polkimet tarjoavat peräti 75 kilogramman jarrutuspaineen, jotta hidastaminen tuntuisi mahdollisimman autenttiselta. Hallin ilmiötä hyödyntävän kaasupolkimen taasen luvataan tarjoavan tarkan, portaattoman ja johdonmukaisen painallusvasteen.

Poljinten toimintaa, liikerataa ja asetuksia voi muokata sekä lisätarvikkein että ohjelmistolla. Poljinkorkeutta on mahdollista säätää käyttöalustan mukaan. Polkimia voi täydentää erillisellä RC Clutch Module -kytkinpolkimella.

Kokonaisuus on mainioiden palasten summa. Valtava avoin maailma palkitsee pelaajan ylimääräisen nuohoamisen sekä brutaalin taistelemisen avokätisesti. Kahden päähahmon järjestelmä onnistuu luomaan pohjan entistä monipuolisemmalle pelikokemukselle.

Arvostelutaipaleen aikana mieleen nousi jatkuvasti ennen kaikkea yksi sana: tasapainoinen. Sankarikaksikko Yasuke ja Naoe tarjoavat vaihtelevat tyylit sekä kyvyt, minkä lisäksi maailma suorastaan kutsuu luokseen katsomaan seuraavan nurkan sekä kukkulan taakse.

Assassin’s Creed Shadows osuu monessa asiassa napakymppiin tavalla, joka perustelee sen nostamisen yhdeksi kaikkien aikojen parhaista Assassin's Creed -peleistä. Tarinassa on eittämättä hieman hajanaisuutta sekä pomppivuutta eikä Hideout-tilakaan täysin vakuuta. Onneksi feodaaliajan Japanin salaisuudet, kiehtovuus ja mysteerisyys paikkaavat nämä pienet kauneusvirheet.

Odotuksen arvoinen maailma

Shadows täyttää pelaajien jo pitkälle yli vuosikymmenen ajan kestäneen toiveen sijoittumalla 1500-luvun feodaaliajan Japaniin. Kyseinen historian ajanjakso on suorastaan täydellinen salamurhaamiseen keskittyvän sarjan tarinalle sekä mekaniikoille. Ympäristöt pursuavat upeita yksityiskohtia sekä maisemia, eivätkä kasvustot sekä arkkitehtuurisuus voi jättää ketään kylmäksi.

Ympäristöt sekä sääolot vaihtelevat kattavasti. Lumimyrskyn keskellä on vaikea nähdä eteensä, kun taas kaatosateen aikana tie mutautuu pahanpäiväisesti. Jopa tuuliset päivät saavat kirsikkapuut heilumaan uskottavalla tavalla. Ympäristöjä jää ensimmäisten tuntien aikana katsomaan haltioituneesti.

Tämän lisäksi pelimaailmassa on valtava määrä löydettävää, tutkittavaa sekä tehtävää. Erilaiset haudat, esteradat, linnakkeet, temppelit sekä muut alueet kannustavat tarttumaan sivutehtäviin sekä muihin aktiviteetteihin. Monet eri puuhat olisivat eittämättä sopineet hyvin myös Assassin’s Creed Valhallassa sekä muissa aiemmissa osissa, mutta Shadowsin hieman pienempi maailma saa ne tuntumaan vielä napsun paremmalta. Tällä kertaa määrä ei ole korvannut laatua vaan pikemminkin päinvastoin.

Sarjan juuria kunnioitetaan luonnollisesti kiivettävillä näköalatasanteilla, jotka ovat olleet mukana ensimmäisestä Assassin's Creedistä lähtien. Tällä kertaa niihin kapuaminen ei kuitenkaan avaa kaikkea näkösälle, vaan karttaan jää edelleen kysymysmerkkejä ja katvealueita. Seuraavalla kiipeilytasanteella saa taas lisää auki ja niin edelleen. Systeemi palkitsee entistä enemmän oikeasti tutkimaan ympäristöään sen sijaan, että näköalapistettä etsisi vain saadakseen kaiken helposti näkyviin.

Muutos on todella tervetullut sarjan parissa satoja tunteja viettäneelle, sillä näin salaisuuksien metsästäminen pysyy viihdyttävänä entistä pidempään. Japanin miljöitä tutkii entistä innokkaammin, mikä on avoimen maailman pelille todellinen aikaansaannos. Samanlainen nuohoaminen näkyy myös ihmisten parissa liikkuessa: kun tehtävän aikana väijyy ihmisiä tai todisteita, tuntuu olo aiempaa enemmän vakoilemiselta. Tämä palkitsee tehtävän edistyessä.

Pelimaailman tasapaino on jiirissä. Kartan koko, tekemisen määrä sekä etäisyydet tuntuvat olevan jatkuvasti sopusuhtaisessa skaalassa. Lopputuloksena kartan nuohoaminen ja tehtävien välillä liikkuminen ei vaikuta liian tympeältä, mutta silti lääniä piisaa luomaan tunteen todellisesta maailmasta.

Kaksin aina vaarallisempi

Ensimmäiset tiedot kahden päähahmon järjestelmästä saivat kaltaiseni pitkän linjan fanin huolestumaan. Onneksi TechRadarin toimitukselle Quebecissa jo ennakkoon esitelty teos osoitti, ettei huolelle ole aihetta. Systeemi onnistuu kääntämään kerettiläisen puolelleen jo muutaman tunnin jälkeen.

Naoe ja Yasuke ovat selvästi eri koulukuntien edustajia, mikä näkyy kaikessa tekemisessä. Sinänsä kaksi päähahmoa on nähty aiemminkin Assassin's Creed Syndicatessa, mutta tuolloin molemmat veijarit olivat salamurhajärjestön jäseniä. Tällä kertaa toinen satsaa hiippailuun, kun taas Yasuke murjoo jättikokoisena samuraina vihulaista lakoon mahdollisimman julkisesti.

Kaksi erilaista tyyliä erottuu selvästi, mutta samalla kummallakin pelaaminen tuntuu luonnolliselta ja hauskalta. Taisteleminen onkin parempaa kuin missään Assassin's Creedissä aiemmin. Tyydyttipä verenhimoaan Naoen tappavilla työkaluilla ja Kusarigama-koukulla tai vaihtoehtoisesti rynnimällä Yasukella etuovesta sisään kurittamaan pienempiä rutjakkeita, systeemi pitää otteessaan.

Naoe tuntuu aidolta salamurhaajalta, joka erottuu edukseen jopa aiempien osien kollegoihin verratessa. Naishahmon vikkelyys, vaarallisuus sekä asevalikoiman laajuus eivät kalpene kenenkään rinnalla. Varjoissa kykkiminen, ketterä liikkuminen sekä vartioiden katseen ulottumattomissa kulkeminen saavat vihollisleireihin murtautumisen tuntumaan kutkuttavalta läpi seikkailun. Kun varjot pettävät ja vartijat pääsevät Naoen kannoille, vaaran tunnetta on vaikea karistaa niskastaan. Myös tämä heikkous on käännetty pelin voimavaraksi.

Yasuke on taasen luotu väkivaltaiseksi lähitaistelijaksi. Salitreenejä ei ole selvästikään jätetty välistä, sillä kookkaat aseet murjovat valtavaa vahinkoa tielle tuleviin vastarannankiiskeihin. Edessä olevien vihulaisten lennättäminen voimakkailla lyönneillä saa samurain tuntumaan todelliselta tappokoneelta.

Yksioikoinen voimaharjoittelu on tehnyt tehtävänsä Yasuken ketteryydelle sekä huomaamattomuudelle. Hahmolla piiloutuminen sekä huomaamaton liikkuminen ovat kuolleina syntyneitä ajatuksia.

Se, kumpi hahmo tuntuu enemmän itselleen sopivalta, on varmasti täysin makuasia. Itse tykästyin erityisesti Naoella salamurhaamiseen sekä hiippailuun. Tästä huolimatta hetken Yasuken kanssa eivät maistuneet pakkopullalta. Ainoa pieni kompastuskivi koskee hahmojen välillä vaihtamista, joka on tehty aavistuksen turhan kankeaksi.

Tasapainoisuus näkyy jokaisella osa-alueella. Naoen ja Yasuken välinen balanssi osuu kohdilleen pelityylin, kyvykkyyden sekä etenemisen osalta. Mikäli hahmon kehityssuunnitelmassa näkyy mielenkiintoinen kyky, voi sen napata käyttöönsä toimimalla sen mukaisesti. Tämä avaa kykyihin lisää kokemustasoja.

Hiipuva tarina

Toistaiseksi arvostelu on ollut melkoista juhlaparaatia, mutta harmillisesti muutama kompastuskivikin mahtuu joukkoon. Erityisesti tarinassa on selkeitä ongelmia.

Juonilankaa kerrotaan takaumien, päätehtävien sekä joidenkin lineaaristen kohtausten avulla. Sinänsä pyrkimys tarjota kerrontaan vaihtelevia jippoja on tervetullutta, mutta lopputulos vaikuttaa silti hieman repaleiselta.

Mukaan mahtuu loisteliaita hetkiä, jotka paikkaavat suvantohetkiä. Välivideoiden yksityiskohtaisuus, elokuvamaisuus sekä kokonaisvaltaisuus saavat ihailemaan Ubisoftin kehitystiimiä. Erityisesti hahmojen silmät ja katseet ovat nousseet kokonaan uudelle tasolle. Tämän ansiosta kohtaukset tuntuvat elokuvamaisilta. Harmi vain, ettei niiden kertomat juonenkäänteet kiehdo yhtä paljoa kuin tekninen toteutus.

On syytä mainita, että päätehtävien tekeminen sekä keskeisten vihollisten eliminoiminen on muutakin kuin vain sinänsä kiehtova tappohetki. Oikean kohteen löytäminen sekä tämän luokse pääseminen on matka itsessään, joten määränpää on tämän rinnalla pelkkä kliimaksi.

Maailmassa riittää myös muitakin ryhmittymiä ja joukkoja tutkittavaksi kuin vain pääpahikset. Rangaistuksen ansaitsevia piisaa, ja näiden jäljille pääseminen tuntuu palkitsevalta. Erityisesti tappoa seuraava mustavalkoinen ja taiteellinen huipennus tekevät selväksi, että pelaajan sivallukset tekivät tehtävänsä.

Täydennystä

Assassin’s Creed Shadows esittelee sarjalle tyystin uusia jippoja.

Animus Hub tervehtii pelaajaa teoksen käynnistyessä. Kyseessä on toisaalta pelille ominainen päävalikko Shadowsille sekä muille tuoreille Assassin's Creed -peleille, mutta samalla se onnistuu luomaan tunteen entistä suuremmasta Assassin's Creed -universumista. Kyseessä on näppärä tapa nivoa pelisarjan osia yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi.

Uusi tukikohdan rakentamiseen keskittyvä Hideout-tila ei tehnyt kummoista vaikutusta. Kaiken kukkuraksi tarinassa pitää edetä melkoisen pitkälle ennen kuin kaikki rakennusmateriaalit ja parannukset ovat ylipäätään edes käytössä. Uusien rakennusten lisääminen tarjoaa pelaajalle etuuksia joiden avulla saa esimerkiksi salaisuuksia tietoonsa, parannuksia aseisiin sekä helpotuksia viranomaisten kiinnostukseen.

Tältä osin Hideout vaikuttaa harppaukselta Valhalla-osassa nähtyyn Ravensthorpe-mekaniikkaan. Eivorin seikkailun toteutus tuntuu kuitenkin yksinkertaisempana ja luonnollisempana osana paremmin mietityltä.

Vaikka pieniä murheita mahtuukin mukaan, Assassin's Creed Shadows osoittautuu odotuksen arvoiseksi lisäksi pitkäikäiseen pelisarjaan. Sen parissa yksinkertaisesti viihtyy pelitunnista toiseen, sillä teoksen roolipelielementit ovat aiempaa oivallisempia sekä hiotumpia. Lisäksi on tarpeen vielä kerran ylistää hiippailun, taistelun sekä alueiden tutkimisen muodostamaa pyhää kolminaisuutta. Niiden varaan on saatu rakennettua kokonaisuus, joka ei kompuroi edes kauneusvirheidensä vuoksi.

Kannattaako Assassin's Creed Shadows pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Ubisoft on erikoistunut kattaviin saavutettavuusasetuksiin (Accessibility), eikä Assassin's Creed Shadows tee sääntöön poikkeusta. Tarjolla on useita vaikeusastevaihtoehtoja, jotka vaikuttavat hiippailun sekä taistelun tarjoamaan haasteeseen. Halutessaan salamurhaamisen voi jopa muuttaa kerta laakista vihulaisen tappavaksi. Nopeammasta etenemisestä haikailevat saavat taasen kytkettyä opastuksen päälle, jolloin eri salaisuudet ja jipot paljastuvat nopeammin.

Jos verisyys ei miellytä, saa sen sekä monia muita graafisia elementtejä kytkettyä kokonaan pois päältä. Myös kameran toimivuutta saa säädettyä sekä näppäinasetteluja muutettua. Dialogi on luonnollisesti tekstitettyä ja mukana on useampia vaihtoehtoja värimaailmojen muokkaamiseen.

Wildsin odotetaan paitsi jatkavan mainitun kaksikon jalanjäljissä mutta myös esittelevän jotain uutta. Modernin yleisön kosiskelu on silti vaikeaa, kun sarjan fanaattiset fanit eivät halua pudota kelkasta 20-vuotisen yhteistaipaleen jälkeen.

Monster Hunter Wilds onnistuu tässä tempussa. Se paitsi suoraviivaistaa seikkailua Worldin hengessä mutta myös hioo niitä asioita, jotka ovat aiemmin saaneet hermot kireälle.

Suoraan asiaan

Uuden Monster Hunter -seikkailun pariin hyppääminen on perinteisesti ollut ristiriitainen kokemus. Sarjan parhaat hetket ovat nimittäin tavanneet tulla vastaan vasta loppupelissä, jolloin hahmon kokemustaso on saatu hilattua kattoon. Tämä on saanut kampanjan tuntumaan ajoittain pakkopullalta. Sinänsä tarinan läpäiseminen ei ole yleensä ollut kummoinenkaan haaste. Tosin Monster Hunter Risen ja Monster Hunter Worldin juonilangat alkoivat tuntua jo sen verran pitkiltä, että niihin joutui upottamaan rutkasti aikaa. Onneksi tarinat eivät olleet huonoja, ainoastaan unohdettavia.

Monster Hunter Wilds lähestyy tilannetta toisesta suunnasta. Sen kampanja on selvästi aiempaa suoraviivaisempi ja jämäkämpi. Mukana ei ole erillistä "jippoa", joka erottaisi sen selkeästi aiemmista osista. Sen sijaan painopisteenä on avoin maailma, jossa vuodenajat ja eläimistö nousevat valokeilaan. Vihollistaistot eivät ole enää raiteilla kulkevia elämysjunia eivätkä sivutehtävät tunnu pakkopullalta, vaan hirviöjahti on ansaitusti tekemisen keskiössä. Yksi ärsyttävä sivuhahmo jää ainoaksi kauneusvirheeksi muutoin Monster Hunter -sarjan parhaassa kampanjassa tähän mennessä.

Monster Hunter Wildsin tarina on ennen kaikkea seikkailu: peli kannustaa viettämään aikaa leireissä sekä tukikohdissa niin vähän kuin suinkin mahdollista. Toki uusien varusteiden väsääminen, hahmon muokkaaminen sekä välineistön parissa räplääminen on edelleen hauskaa, mutta ennen kaikkea peli ohjaa metsästyspuuhiin.

Päätös korvata yksi suuri keskusalue useammalla kyläpahasella on erittäin tervetullut uudistus. Määrä on korvannut osin laadun, sillä nykyiset pienemmät asumukset eivät yllä massiivisuudessaan ja monipuolisuudessaan Asteran kaltaisiin aiempien osien pääpaikkoihin. Isommassa osassa ovat pienet leirit, jotka kannustavat pelaajaa majoittumaan turvamuurien ulkopuolelle. Ratkaisussa on hyvät ja huonon puolet, mutta se eittämättä sopii hyvin pelin yleiseen henkeen. Toisaalta esimerkiksi ruuanlaitto leirintäalueella ei vedä vertoja Kamura Villagen tai Asteran huippukokkien taituruudelle.

Tästähän saisi luontodokumentin

Erityisesti kookas avoin maailma erottaa Monster Hunter Wildsin edeltäjistään. Toisin kuin aiemmin, eri alueet yhdistyvät saumattomasti toisiinsa. Lopputuloksena on dynaaminen ja yhtenäiseltä tuntuva pelimaailma, joka ei pysähdy lataustaukoihin tai muihin tylsiin katkoksiin. Yhtenäisyydestä huolimatta eri läänit eroavat toisistaan erityisesti visuaalisesti, mikä tuo kaatojahteihin sopivaa vaihtelua. Persoonallinen kasvusto sekä alueittain muuttuvat eläimistöt ja materiaalit tekevät nuohoamisesta viihdyttävää.

Tämän lisäksi Wilds esittelee vaihtelevat vuodenajat, mikä näkyy ympäristöihin täysin uudenlaisen vivahteen. Hiekkamyrskyt sekä muut tapahtumat muuttavat ympäristöt täysin päälaelleen. Vaikka Suomen neljää vuodenaikaa ei näin loskaisena ajanjaksona välttämättä pidäkään rikkautena, pelimaailmassa tilanne on toisin. Säänvaihtelut tekevät todellisen vaikutuksen ja niiden ihasteluun ei tahdo kyllästyä millään.

Kampanja opastaa pelaajan alkuun mainiosti. Kelivaihdokset sekä dynaamisuus tehdään selväksi, mutta samalla siinä riittää jatkuvasti uudenlaista nähtävää.

Kun maailmaa pääsee alun jälkeen tutkimaan vapaaseen tahtiin, ei eri paikkojen näkemiseltä tahdo ehtiä lainkaan tarinatehtävien pariin. Pienten hirviöiden tepastelu sekä ympäristöjen uskottavuus saavat haukomaan henkeä tavalla, johon pelimaailmat eivät ole lähes koskaan pystyneet. Tekijöiden silmää yksityiskohdille sekä uskottavalle maailmalle on kehuttava. Hetkittäin meno on kuin luontodokkaria katsoisi, vaikka David Attenborough ei olekaan valistamassa katsojaa.

Keskity!

Monster Hunter -sarja ei ole tavannut niinkään painottaa graafista yksityiskohtaisuutta vaan ennemminkin elementtien määrää. Monster Hunter Wilds tekee tälläkin saralla muutoksen, sillä pelimaailma tarjoaa todellista silmäkarkkia. Täydellisyyteen ei silti ylletä, sillä värien kirkkaudessa on ajoittain turhan paljon vaihtelua. Osa maisemista tuntuu ikään kuin hukkuvan kiinnostavampien elementtien taakse. Onneksi parhaimmillaan konemylly piirtää ruudulle näyttävää ja menevää toimintaa. Esimerkiksi metsänsiimeksessä on ihasteltava näytöllä vilisevien otusten määrää.

PS5 Pro pyörittää peliä ongelmitta. Arvostelujaksolla käytetty Prioritize Framerate -grafiikka-asetus piti ruudunpäivityksen 60 kuvan sekuntivauhdissa, mikä toisaalta näkyy pienenä rajauksena resoluutiossa. Vaan se on pieni hinta maksettavaksi.

Eittämättä resoluutio ja grafiikan yksityiskohtaisuus ovat asioita, joihin tarkkasilmäisin voisi toivoa hiukan enemmän. Arvostelutaipaleen aikana tätä ei kuitenkaan todellisuudessa kaivannut, sillä erityisesti vaihtelevat sääolot vangitsivat katseen. Hiekkamyrskyt, pilvisyys sekä kaatosade näyttävät upeilta. Tältä osin peli ansaitsee siis myös puhtaat paperit.

Kannattaako Monster Hunter Wilds pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Monster Hunter Wilds tarjoaa muutamiakin toimintoja saavutettavuuden parantamiseksi. Värisokeudesta kärsivät voivat valita useammasta eri vaihtoehdosta itselleen sopivan. Näppäinasettelua saa muokattua, mutta erilaisten toimintojen määrä pitää pelaamisen varsin haastavana. Suoraviivaistuminen ei ole poistanut erilaisia pikavalikkoja, tähtäimiä sekä muita yksityiskohtia, jotka vaativat nopeita hoksottimia.

Yksinkertaisemmat näppäinasetelmat olisivat tulevaisuudessa tervetullut lisä, sillä useamman näppäimen painalluksen vaativat mekaniikat voivat jäädä osalta muutoin väliin.

Asetuksista voi hakea myös pehmikettä silmille, sillä perinteisten vaihtoehtojen joukossa on muun muassa liikkeenpehmennyksen kaltaisia valintoja.

Näin arvostelimme Monster Hunter Wildsin

Pelasimme Monster Hunter Wildsia PS5 Pro -konsolilla noin 30 tunnin ajan. Tämä sisälsi kampanjan läpäisemisen (noin 18 tuntia) sekä vinon pinon loppupelin sisällön alkupuolesta. Suoritimme sivutehtäviä sitä mukaan kun niitä tuli vastaan, eikä eri alueitakaan jätetty nuohoamatta. Testivaiheessa pelissä oli tarjolla kolme erilaista grafiikka-asetusta, josta hyödynsimme suurimman osan ajasta 60 kuvan sekuntivauhdilla pyörinyttä Prioritize Framerate -tilaa.

PS5 Pron konsolin kaverina hyödynnettiin Samsungin televisiota, DualSense Edge -ohjainta sekä Razer Blackshark V2 -pelikuulokkeita.

Olemme lisäksi pelanneet runsaasti aiempia sarjan osia, joten hyppääminen uutuusosaan kävi varmasti kivuttomammin kuin monella ensikertalaisella.

Autopelit ovat junnanneet jo pitkän aikaa tukevasti paikallaan. Milloin viimeksi genreä on oikeasti ravisuteltu? Ensimmäisinä mieleen nousevat sosiaalisuutta painostanut DriveClub, avoimen maailman iloittelun suurelle yleisölle esitelleet Burnout Paradise ja Forza Motorsport sekä... niin, siinäpä se. Jos takavuosina tekstuurien tarkkuus riitti markkinakikaksi, ei tälläkään saralla ole puskettu enää samalla tavalla lisävaihteita silmään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että autopeligenre olisi hyytymässä tai kuolemassa. Päinvastoin jopa, sillä vaikka uusia innovaatioita on vaikea nelipyöräisten varaan keksiä, esimerkiksi vuonna 2023 ilmestynyt The Crew Motorfest osoittaa saluunan kantavan pitkälle. Autopelit ovat mitä parhainta live service -pelaamista, jossa sosiaalisuus, monipuolinen tekeminen sekä ennen kaikkea vauhdinhurma kantavat pitkälle. Tätä samaa sapluunaa pyrkii tavoittelemaan hyvin toisenlaisella taustalla aiemmin vakuuttanut Test Drive.

Test Drive Unlimited: Solar Crown on oppikirjamainen esimerkki siitä, minkälainen on moderni autopeli. Valtava määrä autoja, vapaa maailma koluttavaksi, muiden ihmisten täyttämät tiet sekä erilliset sisältöä lisäävät pelikaudet ovat luonnollisesti mukana. Palaset ovat siis paikallaan, mutta onko kokonaisuus osiensa summa?

Paratiisisaarella tavataan

Test Drive Unlimited: Solar Crown vie pelaajat valtavalle Hong Kong Island -saarelle, jossa riittää koluttavaa. Saarella bensalenkkarit ovat rautaa, vaikka tyylillisesti tätä ei uskoisi. Pelaaja pääsee luomaan oman hahmonsa editorilla, joka näyttää pahasti vanhentuneelta. Hahmomallien tönkköys vaivaa koko teoksen läpi, sillä klubeilla, autokaupoissa sekä välivideoissa näkyvät ukot ja akat ovat todellisia pökkelöpäitä. Onneksi autonrattiin hypätessä tilanne paranee.

Ennen kuin kuskille sovitetaan rattimiehen mainetta, on status ansaittava ajamalla. Kisoista sekä avoimen maailman rälläämisestä irtoaa kokemuspisteitä sekä meriittejä, jotka taas avaavat lisätekemistä sekä lopulta paikan klaanissa.

Hong Kong Island on valtaisa alue, jolla riittää ajettavaa. Pala palalta aukeava maailma on pullollaan houkuttelevia teitä, jotka eroavat pahimmista kilpakumppaneista. Siinä missä Forza ja The Crew vievät pelaajat paratiisimaisiin maisemiin, Solar Crown on selvästi maanläheisempi. Kaupungilla vastaantulevat kärryt ovat arkiliikenteestä tuttuja peltipurkkeja ja kaupungin tiloja koristavat melko nykyaikaiselta vaikuttavat töllöttimet sekä vempaimet.

Erilaista tekemistä todella piisaa. Solar Crownin suunnittelijat ovat eittämättä keplotelleet ideakatsastuksesta läpi rimaa hipoen, sillä omia innovaatioita ei ole nimeksikään. Mainetta kertyy nopeuskameraan ajamisesta, aikahaasteiden suorittamisesta, uusien autojen löytämisestä, perinteisestä kilvanajosta, erilaisten stunttien tekemisestä ja niin edelleen. Jos Test Drive on aiemmin ollut enemmän autoilun vakavasti ottaneiden heiniä, tällä kertaa homma on tehty hyvin aloittelijaystävälliseksi. Esimerkiksi driftaamisesta, donitseista ja muista kartturinpaikalla istuvan kauhistuksista heltiää pojoja plakkariin todella anteliaasti. Kombomittarin poistumista joutuu ajoittain jopa odottamaan, mikäli ei ole halukas riskeeraamaan koko pottia. Pieni lisähaaste sekä teknisyyden korostaminen ei olisi tehnyt pahaa.

Vaikka kaikki tekeminen on sinänsä hauskaa, "mutta"-sanaa on mahdotonta täysin ohittaa. Jos on pelannut Forza Horizoneja tai The Crew Motorsportia, on meno todella tutun oloista. Onko se paha asia? Ei kai. Jääkö Test Driveltä toivomaan persoonallisempaa identiteettiä? Todellakin.

Kauneutta ja rumuutta

Ajaminen on onnistuttu tekemään varsin miellyttäväksi. Autopelit kuuluisi luonnollisesti kokea parhailla pelirateilla, mutta testijakson aikana käytössä ollut DualSense Edge piti sekin auton ajokaistojen välissä. Tarjolla on satakunta autoa 30 eri valmistajalta, jotka edustavat lukuisia eri hintaluokkia. Jos tutoriaalin aikana pääsee huruttelemaan Lamborghinin puikoissa, varsinainen peli käynnistyy Nissanin tai Fordin kaltaista budjettimallia käskyttäessä. Yksinkertaiset mutta silti sopivan laajat kustomointimahdollisuudet yhdessä kattavan autokatraan kanssa tekee noin 30 tuntia kestävästä ajopelistä sopivan vaihtelevan kokonaisuuden.

Ajotuntuma on hyvin arcademainen. Vauriomallinnusta ei ole mukana eikä kisaaminen pääty isoonkaan mälliin. Etenkin alkupäässä tuntuman oppiminen ottaa oman aikansa. Onneksi vaikeusastetta ei ole hilattu kovinkaan korkealle, vaan isommatkin mokat saa anteeksi. Sopiva röyhkeys sisämutkaan hyökätessä poikii keskimääräisesti aina turhankin hyvän tuloksen.

Ajamisen miellyttävyyden kannalta on keskeistä että peli rullaa miellyttävän sujuvasti konsoleilla. Testijakson aikana pelailin teosta alkuun PS5:llä sekä myöhemmin PS5 Prolla, eikä minkäänlaisia teknisiä ongelmia tullut vastaan. Lataustaukoja piisaa hieman turhankin paljon, mutta ne ovat onneksi erittäin lyhyitä.

Valitettavasti siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että audiovisuaalinen toteutus jättää paljon toivottavaa. Hahmomalleista jo marmatinkin, mutta sama koskee pelimaailmaa yleensä. Tekstuurit, rakennukset sekä ylipäätään silmäkarkki tuntuu selvästi vanhentuneelta. Onneksi häiritsevyyteen asti tämä näkyy vain hahmomalleissa.

Kiitosta on annettava moottorien jylinästä, mikä on vedetty oletuksena tappiin asti. Äänimaiseman tasapaino on kuitenkin vinksallaan. Radiossa raikaava rokki ja muu musisointi jää täysin ajamisen jalkoihin. En tiedä onko kyseessä ollut tarkoituksellinen ratkaisu vai ei, mutta asetusvalikosta kannattaa viilata tasapainoja rajulla kädellä parempaan suuntaan.

Kilometrejä mittarissa

Vaikka Test Drive Unlimited: Solar Crownissa on paljon hyvää, huolestuttavat pilvet leijuvat ilmoilla. Peli on nimittäin jatkuvasti yhteydessä palvelimiin, mikä on pelaajamäärän vähäisyyden huomioiden iso uhkakuva. Toistaiseksi tekijät ovat puhaltaneet peliin lisää eloa sisällön sekä sesonkien muodossa, mutta tulevaisuuden osalta en laittaisi rahojani likoon.

Ongelmana on jo tällä hetkellä, että peliseuraa ei pahemmin ole. Kun näin muutamaa kuukautta myöhemmin kaahaili menemään, pelimaailmassa tuli vastaan vain muutama peluri. Toki tilanne voi johtua ajankohdista, mutta yhtä kaikki ihmeitä pitäisi tapahtua, jotta Solar Crown saavuttaisi Forza Motorsportien tai The Crew'n kaltaisen pitkäaikaisen suosion.

Kokonaisuutta voi tällä hetkellä verrata 2010-luvun alkupuolen perheautoon, jonka mittari pyörii jossain 200 000 kilometrin kupeessa. Kyseessä on siis toimiva, turvallinen ja tarjousten myötä edullinenkin vaihtoehto, mutta suoranaisesta luksuskokemuksesta ei voida puhua. Autopelien ystävien kannattaa kokeilla pakettia, mutta kovin ikimuistoiseksi Test Driven paluuta ei voi kutsua.

Kannattaako Test Drive Unlimited: Solar Crown pelata?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Star Wars Outlaws lupaa jännittävän kokemuksen Tähtien sodan alamaailman parissa. Lopputulos myös onnistuu tässä, sillä tarjolla on parikymmentä tuntia laadukasta aikaa rikollisjärjestöjen sekä täysiverisen kaukaisen galaksin kuvaston parissa.

Ubisoft on erikoistunut avoimen maailman toimintapeleihin, eikä tämä pitkä kokemus jää huomaamatta. Massive Entertainment -studion luoma teos on kokonaisvaltainen teos, joka yhdistelee monia toimivia mekaniikkoja sulavaksi kokonaisuudeksi. Olitpa sitten sabotoimassa rikollisjärjestön toimintaa, hiippailemassa tukikohdassa, varastamassa Nix-lemmikin kanssa arvoesineitä tai etsimässä uusia kykyjä avoimesta maailmasta, rahoille saa mainiota vastinetta. Outlaws eittämättä tuntuu turhankin kanssa tutulta Ubi-kokemukselta, sillä käytössä on The Divisionin "pulssimekaniikka", Assassin's Creedin salakuuntelu sekä Watch Dogsin hakkerointi. Hyväksi todettua voi onneksi lainata huoletta, sillä kokonaisuus on pitkälti osiensa summa.

Ei pakettia voi silti täydelliseksi kutsua. Kuten Ubisoftin kohdalla on tyypillistä, sivutehtävät kierrättävät samoja ideoita hiukan turhankin kanssa. Lisäksi teknisessä toimivuudessa on hetkittäin hieman petrattavaa.

Kaukaisessa galaksissa

Outlawsin avoin maailma ei ole ainoastaan täynnä löydettävää ja tutkittavaa, vaan se tarjoaa lisäksi rutkasti silmäniloa. Ubisoftin kyky luoda näyttäviä maisemia on jälleen näkyvillä, sillä ympäristöt eläimineen ja kasvustoineen tekevät vaikutuksen. Monet kerättävät ja huomion ansaitsevat jutut ovat luonnollisella tavalla matkan varrella.

Ennen kaikkea maailma huokuu Tähtien sodan tunnelmaa ja visuaalisuutta. Audiovisuaalinen toteutus hyödyntää tuttua kuvastoa tavalla, jota ei voi olla tunnistamatta. Jopa Imperiumin vastaisku- ja Jedin paluu -elokuvien väliin uppoutuva ajanjakso sujahtaa osaksi kaanonia. Kantinoissa kiertäminen, robottien piipitysten kuunteleminen sekä tehtävien tekeminen antavat kuvaa siitä, että kaukainen galaksi on myllerrysten keskellä.

Hetkittäin huomio kiinnittyy näkymien sijasta siihen mitä ei ole näkyvissä. Tatooinen hiekkameren tyhjyys, Akivan vehreys sekä Kijimi Cityn vilkkaus imaisevat mukaansa.

Planeettojen välillä ravaaminen käy Kayn avaruusaluksella vaivattomasti. Reissaaminen on näyttävien animaatioiden sekä välivideoiden ansiosta nopeaa ja tyylikästä. Planeetoilla liikkuminen onnistuu kiiturilla, mikä ei onnistu pitämään yllä samanlaista jännitystä. Kunhan menopelin salat omaksuu, alkaa sillä kiitäminen käymään jopa hieman puuduttavaksi. Onneksi tämän voi ohittaa pikamatkustuksella.

Lurjuksilla on aina paikka sydämessä

Teos on eittämättä parhaimmillaan kun pääsankaritar Kay Vess pääsee tutustumaan maailmoihin ja paikkoihin yhdessä eläinkumppani Nixin kanssa. Kay on varsin pidettävä ja normaalilta tuntuva hahmo, joka ei tarvitse Voimaa tai valosapelia selvitäkseen. Han Solo -vaikutteet eivät jää varmasti keneltäkään huomaamatta, sillä protagonisti on kiistaton lurjus, joka pitää huolen ennen kaikkea omasta selustastaan.

Hansolomaisuus paistaa läpi jo hahmosta sekä tämän matkakumppanista alkaen. Nix ei tunnu ainoastaan lemmikiltä, vaan kaksikolla on selvästi vahva side toisiinsa. Pienet hetket, kuten yhteiset ruokailut, tuovat tämän suhteen hienosti esiin. Kay ja Nix tuntuu duolta, jonka suhteeseen haluaa uppoutua.

Nix osoittaa hyödyllisyytensä ennen kaikkea toimintatilanteissa. Siinä missä Kay voi tietenkin räiskiä tiensä avoimeksi, hiippailussa kumppani on arvossa arvaamattomassa. Nix voi paitsi varastaa pahaa aavistamattomalta vastaantulijalta esineitä mutta myös kiinnittää uhrin huomion. Tällaiset tilanteet avaavat Kaylle tilaisuuden hyökätä selustaan ja pysyttäytyä vihollisten tutkan ulkopuolella.

Hiippailu ja varjoissa kulkeminen on toiminnan parasta antia. Kun Kay keskittyy lukkojen murtamiseen, hakkerointeihin sekä hiljaiseen vihollisten kaatamiseen, pysyy tunnelma katossa. Kaikessa hiljaisuudessa ryöstetyt arvoesineet, parannukset sekä tehtäväsuoritukset tuntuvat onnistumisilta.

Myös tehtävät on selvästi suunniteltu hiippailua ja roistoelämää silmällä pitäen. Tekemistä, tutkittavaa ja kerättävää piisaa valtava määrä. Monet tiedot saa salakuunneltua tai poimittua erilaisista tableteista. Erikseen on vielä nostettava esiin Sabacc-minipeli. Sen syvällisyys on sellaisella tasolla, ettei yksinomaan siihen keskittyvän erillisteoksen saapuminen olisi mitenkään yllättävää.

Älä kerro todennäköisyyksiä

Tehtävät hyödyntävät Tähtien sodan ikonisia maisemia hienolla tavalla. Ympäristöt on suunniteltu tukemaan tehtävien tunnelmaa, mikä näkyy esimerkiksi ruosteisina aluksina sekä yksityiskohtaisina miljöinä.

Hiippaileva, taktinen pelityyli mahdollistetaan useilla eri reittivaihtoehdoilla. Salamyhkäinen Kay voi sulkea hälytyksiä, aiheuttaa hämäyksiä, nujertaa varomattomia vartijoita sekä sabotoida esineitä. Hieman assassinscreedmäinen hiippailu korostaa tunnetta siitä, että Kay on tavallinen pulliainen vailla supervoimia.

Valitettavasti hiippailutehtävissä myös kompastellaan. Toisinaan virheistä rankaistaan isolla kädellä, sillä välitallennuspisteitä on ripoteltu hieman kitsaasti. Lisäksi sivutehtävissä sorrutaan ajoittain turhaan toistoon. Kun saman pelisession aikana matkataan useamman kerran tehtäväsijaintiin etsimään haluttua esinettä, ampumaan tämän jälkeen vartijat ja lopulta palaamaan takaisin, tuntuu tuokio liian toisteiselta. Jopa ympäristöjen esineet ja ansat ovat samasta puusta veistettyjä.

Olisi mukavaa, jos liikkumiseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Kayn heittoköysi on näppärä työkalu, mutta sitä voi käyttää aivan liian harvoin. Myös kiipeilyt ja muut temppuilut jäävät selvästi jälkeen Uncharted-sarjan vastaavista.

Kikkakirjan sivuilla

Pienet murheet eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tehtävien suorittaminen Kayn monipuolisilla taidoilla on viihdyttävää. Turvajärjestelmien hakkeroinnit onnistuvat symbolikoodeja arvaamalla, minkä lisäksi lukkojen murtaminen rytmiminipelinä on yllättävän hauskaa. Oikean tahdin tunnistaminen ja sen mukaan toimiminen ottaa hetken, mutta onnistumiset todella palkitsevat.

Uusia erikoiskykyjä opitaan mentoreilta. Kisällimäinen ratkaisu käy järkeen, sillä rikollispolulla oleva sankaritar tarvitsee esimerkin saadakseen taitoarsenaaliinsa lisäjippoja. Kun tekniikat tarttuvat haaviin, tuntuvat ne oikeasti ansaituilta. Nyt taitoja ei vain ojenneta pelaajalle tilanteessa, jossa tarinan edistyminen sitä vaatii.

Emme saaneet kerättyä kaikkia erikoistaitoja läpipeluun aikana, joten osa erilaisista tempuista jäi tyystin näkemättä. Suosittelemme kuitenkin poimimaan näitä sitä mukaan kun vain tilaisuus sen mahdollistaa.

Yksi persoonallisimmista taidoista on adrenaliinipiikki, jonka aikana saa merkittyä ja ammuttua useamman vihollisen kerralla. Kyky on toki tuttu monista muista peleistä, mutta muistuttaa hyvällä tavalla Han Solosta sekä länkkärimeiningistä.

Kayllä on käytössä kolme eri ammustyyppiä. Tavanomaisen peruslaserin ohella pääsee hyödyntämään kilpiin suunnattuja ionikuteja sekä tehokkaampaa täyslatausta. Asetta saa lisäksi päivitettyä matkan varrella entistä tappavammaksi.

Lähitaistelu on ihan perushyvää. Jokainen nyrkinisku on kohtuullisen ponnekas, minkä lisäksi lopetuslyönnit näyttävät parhaimmillaan hienoilta. Valitettavasti hiippaillessa tehtävät nujerrukset kallistuvat pettymyksen puolelle. Hitaat liikkeet ja hieman kankeat animaatiot eivät täysin vakuuta.

Rikolliselämän peli

Outlawsin rikollissyndikaatit sekä näiltä kerättävä maine on isossa osassa. Systeemi on erittäin toimiva ja sillä on todellisia vaikutteita pelin etenemiseen.

Alamaailma on neljän eri syndikaatin hallussa, joista jokaisella planeetalla on vähintään kaksi eri joukkiota. Kay kerää poppoilta kiitosta ja vihamiehiä suoritettujen tehtävien mukaan. Neliportainen mittari kertoo sen, miten järjestö suhtautuu pelaajaan. Pahimmillaan naamansa näyttävä sankaritar saa aseelliset tervetulolaukaukset, parhaimmillaan joukkio tarjoaa kiitoksena yhteistyöstä erilaisia etuuksia.

Käytännössä jokaiseen suuntaan kumartaminen samanaikaisesti ei ole mahdollista, vaan parille poppoolle on väistämättä pyllistettävä. Tämä pakottaa pelaajan miettimään sanavalintojaan sekä työn alle otettavia tehtäviä. Kokonaisuudessaan systeemi tuo mukavasti merkityksellisyyttä jokaiseen kohtaamiseen.

Syystäkin tuttua ja turvallista

Star Wars Outlaws on hyvin tyypillinen Ubisoftin avoimen maailman toimintapeli. Vaikka yhtiön rutiinit eivät enää yllätä, ovat pelit kokonaisuuksina enemmän kuin osiensa summa.

Kokonaisuudessa on ilmeisiä ärsytyksen aiheita ja koko potentiaalia ei onnistuta lunastamaan, mutta samanaikaisesti peli tarjoaa paljon ilonaiheita. Tähtien sodan alamaailmassa piisaa tutkittavaa ja tavallisen pulliaisen saappaissa seikkailemisessa on oma viehätyksensä. Ennen kaikkea se on omanlaisensa Star Wars -seikkailu. Ja jo sellaisenaan se kolahtaa kaltaiselleni kaukaisen galaksin fanille enemmän kuin hyvin.

Saavutettavuus

Star Wars Outlaws tarjoaa monia saavutettavuutta parantavia ominaisuuksia. Valikot on jaettu viiteen osioon, jotka ovat nähtävissä alla:

Vaikeusasteen lisäksi voi siis säätää näkemistä tai kuulemista helpottavia ominaisuuksia. Myös minipelimekaniikat saa muokattua sopivalle tasolle, joten Outlaws soveltuu hyvin kaikenlaisille pelaajille.

Kannattaako Star Wars Outlaws ostaa?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Pelitarvikkeita valmistava yhtiö julkisti nimittäin samalla kertaa Nova 5 Companion App -sovelluksen, joka tarjoaa yli 100 pelikohtaista ääniprofiilia. Valmistajan mukaan ääni-insinöörit, elektronisen urheilun ammattilaiset sekä pelinkehittäjät ovat osallistuneet jokaisen pelin ääniprofiilin hiomiseen.

Tämän pitäisi mahdollistaa entistä paremmin esimerkiksi vihollistaistelijoiden askelluksen kuuleminen Apex Legendsin kaltaisissa teoksissa. Yksinpelaajat taasen pääsevät nauttimaan esimerkiksi The Witcher 3: Wild Huntin yksityiskohtaisemmasta maailmasta.

Kuulokkeissa on langaton QuickSwitch, jonka avulla saa vaihdettua Bluetooth 5.3:n ja 2,4 GHz -yhteyden välillä napinpainalluksella. Valmistaja lupaa kuulokkeiden akun riittävän 60 tunnin ajaksi.

Myös mikrofoniin sekä laitetukeen kerrotaan panostetun. Kuulokkeet toimivat valitusta versiosta riippuen PS5:llä, Xbox Series X:llä, Nintendo Switchillä sekä PC:llä.

Uudet keskihintaiset pelikuulokkeet eivät ole nykypäivänä suuri yllätys. SteelSeries on pyrkinyt avaamaan uutuusmallinsa merkitystä niiden kehitysfilosofialla. Valmistajan mukaan Arctis Nova 5 -kuulokkeet on suunniteltu entistä paremman PlayStation- ja Xbox-äänimaailman luomiseksi, huippuominaisuuksien tuomiseksi myös keskihintaisiin malleihin sekä tarjoamaan entistä paremman akkukeston.

SteelSeriesin toimitusjohtaja Ehtisham Rabbani korostaa erityisesti ääniprofiilien merkitystä:

"Arctis Nova 5:n ja tukisovelluksen tarjoamat yli 100 ääniprofiilia mullistavat pelaamisen ja tuovat konsolipelaajille entistä eeppisemmät äänimaisemat."

Se, miten mullistavasta asiasta puhutaan, riippuu tietenkin pelaajasta sekä pelimausta. Joka tapauksessa tuettujen yli sadan pelin faneille on tarjolla mielenkiintoinen tuttavuus.

Arctis Nova 5/5X/5P Wireless -pelikuulokkeet ovat myynnissä 139 euron suositushintaan.

Pelijätin X:ssä julkaisemassa viestissä vahvistetaan Ubisoft Forward -tilaisuus sekä sen ajankohta. Tapahtuma järjestetään Los Angelesissa kesäkuun 10. päivä 2024.

Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, tilaisuus on nähtävissä Yhdysvaltojen lisäksi verkossa. Tapahtuma kuitenkin kerännee paljon kävijöitä myös paikalle, sillä samalla viikolla järjestetään Summer Game Fest -pelimaraton sekä Day of the Devs: SGF Edition -tilaisuus.

Ajankohta ei ole suuri yllätys, sillä samoihin aikoihin on tavattu juhlistaa E3-pelimessuja. Nyt kun E3 on kuitenkin kuopattu, pelijulkaisijat järjestävät omia tilaisuuksiaan. Ubisoft tuskin jää täten ainoaksi, joka vilauttaa kesäkuussa julkaisukalenterinsa antia.

Ubisoft ei ole vielä paljastanut tilaisuuden sisältöä. Voimme kuitenkin tehdä johtopäätöksiä mainituista "päivityksistä sekä tulevista julkaisuista".

Tulevien pelijulkaisujen keskiössä lienee Massive Entertainmentin kehittämä kolmannen persoonan avoimen maailman roolipeli Star Wars Outlaws. Emme yllättyisi tarkasta julkaisupäivästä.

Teos julkistettiin viime vuonna pelikuvaa sisältäneellä trailerilla, ja tuolloin sen kerrottiin saapuvan Xbox Seriesille, PS5:lle sekä PC:lle vuoden 2024 aikana.

Vaikka julkaisun on huhuttu viivästyneen, Ubisoft on ainakin tähän asti vakuuttanut sen saapuvan kauppoihin tämän vuoden aikana. Uusi traileri ja julkaisupäivä tuntuisivat täten luontevalta paljastukselta.

Eikä tietenkään unohdeta Assassin's Creediä. Viime vuonna huomion varasti Assassin's Creed Mirage yhdessä Avatar: Frontiers of Pandoran kanssa. Seuraava pääosa kulkee toistaiseksi koodinimellä Assassin’s Creed Red (Codename Red), joka vahvistettiin Ubisoft Forward 2022 -tilaisuudessa.

Japaniin sijoittuvan pelin julkaisupäivästä, tarinasta tai edes alustoista ei ole vielä tietoa. Tällä hetkellä ainoa tiedonjyvä perustuu sijoittajille järjestetyn talouskatsauksen mainintaan huhtikuun 2024 ja maaliskuun 2025 välisestä julkaisuikkunasta. Pitääkö suunnitelma, sitä ei vielä tiedetä.

Ubisoftilla on myös työn alla Assassin’s Creed Infinity, jonka on määrä olla live service -palvelu tulevalle Assassin's Creed -sarjalle. Sen keskiössä on moninpeli, mutta muuta emme toistaiseksi juuri tiedäkään.

Lue myös

• Arvostelussa Assassin’s Creed Mirage
• Tulevat pelit: nämä uudet pelit ilmestyvät konsoleille ja PC:lle tänä vuonna
• Paras pelikannettava: vertailimme tämän hetken tehokkaimmat läppärit

Dragon's Dogma 2 on valtaisa seikkailu, jonka sisälle syntyy pienempiä mutta yhtä kaikki ikimuistoisia tarinoita. Roolipelimammutin arvostelujakson ajalta jäi erityisesti mieleen pitkä taivallus Battahlin kuningaskunnan karujen kallioiden keskellä.

Yritin jatkuvasti etsiä oikopolkuja, ja lopulta löysin määränpäähän nopeasti vievän köysiradan. Luulin huolieni olevan jo ohitse, mutta kaiken keskeltä kimppuun hyökkäsikin järkälemäinen aarnikotka. Myyttinen otus tuhosi minua ja seuruettani kuljettaneen kärryn, mikä tarkoitti vääjäämätöntä tutustumista painovoimaan. Kohtalo ei ollut meille suopea, sillä yksikään ei selvinnyt pudotuksesta.

Tämä hetki jäi mieleen monesta syystä. Se ei tarkoita sitä, että Dragon's Dogma 2 olisi liian vaikea tai epäreilu, vaikka valo silmissä eittämättä sumeni kuvatun tilanteen koittaessa. Sen sijaan tapaus osoittaa hienolla tapauksella pelin dynaamisuuden sekä arvaamattomuuden. Pelimaailma on pullollaan mahdollisuuksia, etsittävää sekä ikäviä yllätyksiä.

Dragon's Dogma 2 yllättää pelaajan, minkä lisäksi se vaatii paljon. Tehtävät, vaarat, aarteet sekä salaisuudet tarjoavat valtaisan määrän koettavaa. Suurin kynnys kuitenkin koskee pelaajan halua oppia asiat kantapään kautta. Dragon's Dogma 2 ei pidä pelaajaa kädestä, vaan antaa tilaa tehdä omat kokeilut ja virheet. Jos tämä ei haittaa, vuonna 2012 ilmestynyt ykkösosa on saanut entistä paremman seuraajan.

Jokainen aloittaa pohjalta

Aivan kuten edeltäjässä, myös Dragon's Dogma 2 vie pelaajat myyttisen Arisen-hahmon kulahtaneisiin saappaisiin. Titteli ei ole tyhjästä temmattu, sillä tämän nousukkaan on määrä pelastaa maailma sotien ikuiselta kierteeltä.

Ennen kuin rauhasta voi edes haaveilla, on lähdettävä liikkeelle hahmonluonnista. Tämä on iso operaatio, sillä peli tarjoaa upeat ja kattavat työkalut oman sankarin luomiselle. Pärstäkerrointa sekä ruumiinrakennetta voi muokata juuri halutunlaiseksi, joten jokainen löytää varmasti omaa silmää miellyttävän hiustyylin, ihonvärin sekä lihaksisuuden.

Hahmonluonti ei ole ainoastaan kosmeettista, sillä fyysisyydellä on vaikutusta itse pelikokemukseen. Paino ja pituus muuttavat nopeutta sekä kantokykyä. Kakkososa esittelee lisäksi uuden Beastren-hahmoluokan, jonka kissamainen olemus vaikuttaa monien tehtävien kanssakäymisiin.

Vuokratyövoimaa

Vastaava syvyys koskee kaikkia osa-alueita. Ykkösosan kenties mielenkiintoisin ominaisuus koski tekoälyn ohjaamia Pawn-apureita, jotka avittavat pelaajaa taistoissa sekä seikkailussa. Tärkeimmän tutkaparin pääsee itse luomaan, kun taas kaksi muuta apuria on muiden pelureiden suunnittelemia.

Muiden luomien hahmojen tietopankki on kaiken keskiössä. Jos vieraileva apuri on nähnyt esimerkiksi jonkun aarteen tai luolan alkuperäisen luojan seikkailussa, jaetaan tätä tietoa myös uudelle pelaajalle. Sama koskee tehtäviä sekä viholliskohtaamisia. Samaisen työpyynnön aiemmin läpikäynyt kuoma opastaa oikeaan suuntaan.

Vinkeistä on syytä ottaa vaari, sillä nämä neuvot ovat Dragon's Dogma 2:n maailmassa elintärkeitä. Pääsääntöisesti valmiiksi annettavat tehtävätiedot ovat äärimmäisen minimalistisia. Edes karttamerkinnöistä ei kannata haaveilla ellei seuralaisella ole tällaista informaatiota tarjota. Kun apurit eivät kerää matkalta kokemuspisteitä, on näitä syytä vaihtaa säännöllisin väliajoin. Onneksi apurit ovat aiempaa fiksumpia tapauksia, joten niistä on myös enemmän hyötyä haastavissa tilanteissa.

Valitettavasti tekoälyllä on edelleen myös kompastuskivensä. Ennen kaikkea jääräpäisyyden huomaa taistoissa, joissa seurueen jäsenet eivät laita tikkuakaan ristiin väistääkseen hyökkäyksiä. Murhe korostuu harpyijia vastaan taistellessa, sillä nämä ilkikuriset lentävät otukset osaavat poimia sankareita ilmaan ja tiputtaa etäämmälle. Suurimmaksi pawnien surmaksi koituivatkin juuri nämä tilanteet, sillä rotkoon putoamisella on tässäkin tapauksessa varsin lopullinen seuraus. Onneksi työläiset eivät lopu tästäkään maailmasta kesken, sillä erillisillä elpymyskivipisteillä saa palautettua remmin takaisin kokoon.

Etätyöläiset

Niin hyödyllisiä kuin tekoälyn ohjaamat seuraajat ovatkin, kaiken keskiössä on kuitenkin pelaajan ohjastama sankari. Vaikka jokainen on oman seikkailunsa Arisen, hahmoluokalla on ratkaiseva merkitys pelikokemuksen laatuun. Tämä näkyy paitsi taistelutyylissä mutta myös käytettävissä varusteissa.

Tarjolla on neljä päähahmoluokkaa: taistelija, varas, jousiampuja ja velho. Nämä eivät varmastikaan vaadi juuri sen tarkempaa avaamista. Soturi marssii taistoihin kilven ja miekan kanssa tarjoten muulle jengille tilaa toimia taustalla. Varkaat taasen hyödyntävät vikkelyyttään, joka on heikon vahingonsietokyvyn vuoksi tarpeen. Jouskarilla isketään etäämmältä, kun taas maagit taasen loihtivat taioillaan vahinkoa vihulaisille ja tukiloitsuja kuomilleen.

Hahmoluokkia avautuu lisää pelin edetessä. Kokonaan tuore tuttavuus on "Mystic Spearhand" -valinta, johon tustuimme aiemmin julkaistussa ennakossa. Capcom kuvailee tätä Devil May Cry -hahmoluokaksi. Sen monipuoliset kaukohyökkäykset hidastavat ja pysäyttävät vihulaisia, minkä jälkeen avautuu tilaa tehokkaille iskusarjoille tai vastahyökkäyksille. Se on osoittanut hauskuutensa ohella haastavuutensa, sillä taitovalikoima ei kata lainkaan väistämistä.

Niin ikään uutena tulokkaana on Trickster-kujeilija, joka ei voi tehdä lainkaan suoraa vahinkoa. Kyseessä ei ole silti turha urapolku, sillä virnuilijan kyvyt mahdollistavat vihulaisten hämäämisen toistensa kimppuun tai valepintojen luomisen. Kun muutama hirviö putoaa ansan vuoksi kallionreunalta kuolemaansa, on muulla ryhmällä selvästi helpompi homma niitata loput hirviöt. Trickster-luokka jakanee vahvasti mielipiteet, sillä vaikka sen poikkeuksellisuus teki vaikutuksen, moni voi varmasti kokea sen aivan turhaksi kikkailuksi.

Mitä enemmän hahmoluokkaa käyttää, sitä enemmän käyttöön avautuu taitoja sekä ominaisuuksia. Näiden välillä voi vaihdella läpi seikkailun, mikä kannustaa kokeilemaan eri mahdollisuuksia. Mikä parasta, hahmoluokalla avattu kyky on käytettävissä kaikilla rooleilla. Hyöty on siis erittäin konkreettinen.

Uran suurimmat saavutukset

Taistelumekaniikat ovat hiottu erinomaiseksi. Tämä on tarpeen, sillä sapeleita kolisutellaan jatkuvalla syötöllä. Vihulaisia marssitetaan eteen ykkösosaa useammin, ja hetkittäin määrä tuntuu jopa liioitellulta. Toisaalta määränpää palkitsee sitäkin paremmin, kun taival on pullollaan hirviönraatoja.

Jo pelkät rosvojen ja hiisien kaltaiset perusvihut ovat tehty taiten. Yhtäkään vastusta ei kannata pitää täysin vaarattomana, sillä näidenkin taitokattaus tekee vaikutuksen monipuolisuudellaan. Esimerkiksi harpyija ei ole tulesta moksiskaan, minkä lisäksi ne saavat revittyä varomattoman seikkailijaryhmän riekaleiksi kädenkäänteessä. Vaarallisimmat goblinit ovat puolestaan hävyttömän vahvoja, joten moukaroitu sankari löytää itsensä luvunlaskennasta alta aikayksikön.

On silti mahdoton olla puhumatta isoimmista hirviöistä. Khimairat, minotaurukset ja kykloopit marssivat vastaan ennalta määrätyillä asuinalueillaan. Vieläkin vaarallisempia olentoja ovat myyttiset aarnikotkat sekä peikot, joiden läsnäoloon ei voi varautua yhtä helposti. Kun näiden tielle astuu, sen myös huomaa. Olipa lopputuloksena pako, urhea voitto tai kuolema, nämä yllättävät hetket painautuvat mieleen.

Maa on niin kaunis

Dragon's Dogma 2:n avoin maailma on valtava. Vaikka arvostelujakso vei kymmeniä tunteja, jokaisella kerralla törmäsi tyystin uusiin alueisiin ja polkuihin. Tätä myös edistää pelin halu olla pitämättä pelaajaa kädestä. Kun suuntaa ei anneta ja alueet täytyy tutkia itse, jokainen reitti palkitsee.

Reissaaminen voi käydä pelaajan toiveista riippuen turhankin tutuksi. Toisin kuin valtaosa nykyajan peleistä, Dragon's Dogma 2 ei anna juurikaan painoarvoa pikamatkustamiselle. Jotta tällainen onnistuu, on ensin sijoitettava porttikristalli ja sen jälkeen vielä käytettävä erillistä sekä harvinaista kulutustarviketta.

Tämä lisää seikkailullisuuden tuntua. Kun pikamatkustus on tehty kalliiksi ja vaivalloiseksi, reissut tekee lähtökohtaisesti jalkaisin. Tämä kannustaa poikkeamaan aiemmilta reiteiltä ja koluamaan nurkkia, jotka ovat jääneet aiemmin tarpomatta.

Halutessaan voi myös taivaltaa härkävaunun kyydissä. Tämä ei kuitenkaan takaa turvallista reissua, sillä vihulaiset voivat hyökätä seurueen kimppuun tien päällä. Urheimmat taasen loikkaavat aarnikotkan selkään tai muun olennon turkkiin kiinni. Tässä on aina omat uhkakuvansa, mutta eihän hyvää tunnetusti saa ilmaiseksi. Näiden hetkien vaikuttavuutta ei käy kuitenkaan väheksyminen.

Kaikkinensa Dragon's Dogma 2 on Capcomin kunnianhimoisimpia ja isoimpia pelijulkaisuja tähän asti. Seikkailullisuus, syvälliset mekaniikat sekä hahmoluokkien monipuolisuus tekevät lopputuloksesta kertakaikkisen mainion. Kun pelin pariin haluaa palata vielä lopputekstien jälkeen, voi pakettia pitää kehujen arvoisena.

Saavutettavuus

Dragon's Dogma 2 ei tarjoa kovinkaan häävejä mahdollisuuksia saavutettavuuden parantamiseksi. Tekstityksen sekä värimaailman kohdalla voi tehdä kuitenkin haluamiaan muutoksia.

Asetusten rajallisuus on harmi, sillä Capcomin muut tuoreet pelit Resident Evil 4 ja Street Fighter 6 tarjoavat erittäin kattavat mahdollisuudet saavutettavuuden parantamiseksi. Kun tekijäköörillä on tällä saralla osaamista, voimme vain toivoa näiden saapuvan mukaan peliin jälkijättöisillä päivityksillä.

Kannattaako Dragon's Dogma 2 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Näin arvostelimme Dragon's Dogma 2:n

Saimme arvostelua varten käyttöön Dragon's Dogma 2:n digiversion PS5:lle. Pelin läpäiseminen vie aikaa noin 60 tuntia. Tänä aikana ehättää läpäistä kampanjan lisäksi lukuisia eri sivutehtäviä sekä tutkia maailmaa parempien varusteiden perässä. Mittasimme kykyjämme pelin haastavimpia vihollisia vastaan.

Pelin kestosta kannattaa kuitenkin huomata, että vaadittu aikamääre voi viedä vaihtelevan määrän aikaa. Vaikka peli menikin läpi 60 tunnissa, jäi maailmaan vielä monia nurkkia nuohottavaksi.

Juhlaisassa twiitissä muistellaan aluksi vuonna 1994 julkaistua The Elder Scrolls: Arena -teosta, joka käynnisti koko suosikkisarjan. Studio tiedostaa luomuksensa merkityksellisyyden, vaikka sen jälkeen ilmestyneet osat ovatkin monilla paremmin mielessä. Suosio tuntuu kasvaneen osa osalta, sillä pelisarjaan on julkaistu sittemmin muun muassa osat Daggerfall, Morrowind, Oblivion sekä tietenkin Skyrim.

Myös kymmenen vuotta täyttävä The Elder Scrolls Online saa huomiota. Tämän jälkeen huomio kiinnitetään työstössä oleviin projekteihin, kuten The Elder Scrolls: Castles -mobiilipeliin. Sen luvataan tarjoavan "uniikin linnanrakennuskokemuksen, jossa pelaaja voi luoda oman dynastiansa".

Lopulta päästään viimein mehevimpään pihviin. Tekijät kertovat pääsarjan seuraavan osan The Elder Scrolls 6 olevan jo pelattavassa kunnossa.

"Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, olemme kehittämässä seuraavaa lukua, The Elder Scrolls 6:ta. Jo nyt voimme seikkailla aikaisten testiversioiden ansiosta Tamrielissa, jonne palaaminen nostaa pintaan riemun, jännityksen sekä seikkailullisuuden."

"Kiitos kaikesta tuestanne näiden vuosikymmenten aikana sekä kaikesta siitä, mitä olette tuoneet mukananne peleihimme. Olemme todella innostuneita jatkaessamme tarinaa ja juhlistamalla seuraavia 30 vuotta."

Vaikka uutta teosta sivuutettiinkin, ei tekijätiimi paljastanut kehitysprojektin etenemisestä paljoakaan.  Toistaiseksi ainoat viralliset tiedot ovatkin kuuden vuoden takaa, jolloin peli alkujaan julkistettiin. Emme täten tiedä edes julkaisuajankohtaa, joskin syyskuinen tieto vihjasi pelin ilmestyvän vuonna 2026 tai myöhemmin.

Kehitystyöstä vastaava Todd Howard kertoi haluavansa The Elder Scrolls 6:n olevan "ultimaattinen fantasiamaailman simulaatio. Samalla hän pohti teoksen tulleen julkistetuksi liian aikaisin.

The Last of Us Part 1:n ja Death Stranding: Directors Cutin kaltaiset elokuvamaiset teokset ottavat kaiken ilon irti tarkasta äänestä. Vastaavasti Call of Duty: Modern Warfare 3 sekä muut räiskintäpelit helpottavat vihollisten liikkeiden kuuntelemista tilaäänen avulla. Kun mukaan ynnätään erinomainen mikrofoni keskusteluyhteyttä varten, on kyseessä nettipelaajan märkä uni.

Mukana on silti pieniä kompastuskiviä. Vaikka 24-bit HDMI 2.1 -ääni tarjoaa erinomaisen kuuntelukokemuksen, tekee se samalla kuulokkeiden käyttöönotosta tuskastuttavan hankalaa. Pelipisteelle onkin varattava tilaa muutamalla ylimääräiselle piuhalle. Lisäksi aktiivisen vastamelutoiminnon puuttuminen tässä hintaluokassa on merkittävä vajaus.

Muotoilu ja ominaisuudet

Astro A50 X näyttää ja tuntuu tyyriin hintalappunsa mukaiselta. Kookkaat ja hieman nelikulmaiseltakin näyttävät kuulokekupit sisältävät kattavat painikkeet. Lisäksi ne painautuvat korvien ympärille mukavasti ja jämäkästi. Vasemmassa kuulokkeessa olevaa mikrofonia voi taittaa ja säätää mieluisaan asentoon. Painikkeista virta-, alusta- ja Bluetooth-näppäin ovat oikean kupin takana pienen volyymisäätimen yläpuolella. Samaisen kuulokkeen etupuolella on vielä yksi kookas painike, jonka avulla saa säädettyä peli- ja keskusteluäänien välistä tasapainoa.

Painikkeita on varsin paljon, mutta ne on aseteltu taiten, joten ne eivät mene pienen totuttelun jälkeen sekaisin. Lisäksi näppäimissä sekä volyymisäätimessä on hyvä tuntuma

Pään ylittävä panta on todella kevyt. Se yhdistyy kuulokkeisiin kestävän metallisen pidikkeen avulla, jonka avulla voi säätää kuulokkeiden kokoa ja asettelua. Laitteeseen on tehty erikseen merkinnät eri kokosuosituksille, mikä helpottaa itselleen sopivan valinnan löytämistä vaikka kuulokkeilla olisi muitakin käyttäjiä.

Kuulokkeissa on lisäksi pienet metalliset päät, joiden avulla Astro A50 X yhdistyy lataustelakkaan. Ratkaisu on kauttaaltaan onnistunut, sillä sen ansiosta laite latautuu aina ollessaan poissa käytöstä. Kun ämyreissä itsessään on noin 24 tunnin akkukesto, ei virran pitäisi loppua koskaan kesken.

Vaikka pöydällä oleva lataustelakka voi olla monille kauneusvirhe, on siinä paljon hyvää. Tykästyimme sen tukevaan rakenteeseen. Kun painoa on sopivasti, liikuttelu onnistuu vaivatta, mutta samalla sen ei pitäisi pudota vahingossa lattialle. Myös koko on onnistunut, joten se ei vaadi juuri kuulokkeita enempää tilaa.

Lataustelakan etupuolella on rivi LED-valoja, jotka kertovat akkutilanteesta, Bluetooth-yhteydestä sekä muista yksityiskohdista. Selustassa on taasen kolme HDMI 2.1 -väylää ja kolme USB-C-porttia. Nämä on suunnattu kuulokemallin suurimpaan valttiin: monialustatukeen.

Laitevaihto onnistuu yksinkertaisesti kuulokkeissa olevaa näppäintä painamalla, joka vaihtaa tällöin automaattisesti haluttuun HDMI-väylään. Systeemi toimii todella nopeasti ja näppärästi, eikä vastaavanlaista helppoutta ole muualla saatavissa. Jos pelaa päivittäin PlayStationilla, Xboxilla ja PC:llä, systeemiä on helppo rakastaa.

Pienenä kauneusvirheenä on silti mainittava, että kuulokkeet itsessään eivät sentään osaa käynnistää konsoleita. Laitteet täytyy siis kytkeä erikseen päälle, minkä jälkeen ääni ja muu toiminta vasta alkaa. Ei tätä nyt oikeasti tarvitsisikaan, mutta aina pitää olla unelmia.

Kuten SteelSeries Arctis Nova 7X ja muut markkinoiden muut parhaat langattomat pelikuulokkeet, Astro A50 X tarjoaa Bluetooth-tuen. Tämän avulla laitteen v oi yhdistää puhelimeen tai vaikkapa Discordiin. Lisäksi mallissa on tuki Logitech G Hub -ohjelmistolle sekä valmistajan mobiilisovellukselle. Näiden avulla hoituvat ohjelmistopäivitykset, taajuuskorjaukset sekä muut asetusjumpat.

Äänenlaatu

Konsolikäyttäjien kannattaa varautua melkoiseen johtoviidakkoon. Xboxiin tai PlayStationiin yhdistäminen vaatii kaksi HDMI-kaapelia sekä yhden USC-C-piuhan. Ensimmäinen HDMI-kaapeli yhdistetään konsolista kuuloketelakkaan, kun taas toinen yhdistää lataustelakan sekä pelitelevision tai pelinäytön. USB-C-kaapeli asetetaan vielä telakan sekä konsolin välille. Halutessaan toisen konsolin voi yhdistää samaan video-ulostuloon toisella HDMI- ja USB-C-kaapelilla.

Tietokoneeseen yhdistäminen on onneksi selvästi helpompaa. Tällöin tarvitaan ainoastaan USB-C-kaapeli, jonka voi kaiken lisäksi yhdistää lataustelakan virtapistokkeeseen.

Kun olin saanut asetettua kuulokkeet käyttövalmiiksi pelipisteen Xbox Series S- ja PS5-konsoleita sekä PC:tä varten, kulki pöydällä kuusi ylimääräistä piuhaa. Näiden asettelu vie kohtuuttoman paljon aikaa jo pelkästään yhdistämisen osalta, ja johtojen niputtaminen säällisennäköiseksi kokonaisuudeksi ottaa vielä runsaasti lisävaivaa. On myös nostettava esiin, että myyntipakettiin sisältyy ainoastaan kaksi USB-C-kaapelia, joten HDMI-letku on ostettava erikseen jollei sellaista ole varastossa lojumassa turhanpanttina.

Kannattaa lisäksi huomioida, että vaikka kuulokkeet toimivat HDMI 2.0 -kaapelilla, paras äänenlaatu vaatii uudemman HDMI 2.1 -piuhan. Se, ettei tällaista ole myyntipaketissa mukana, tuntuu hieman omituiselta. 400 euron kuulokkeiden kohdalla soisi kaiken olevan valmiina.

Vaiva onneksi palkitaan kunhan kuulokkeet ovat viimein käyttövalmiina. Äänenlaatu on yksinkertaisesti huikaisevaa ja erittäin tasapainoista. Matalat äänet tarjoavat runsaasti potkua jyräämättä kuitenkaan muita yksityiskohtia alleen. Keskustelut ja muut keskiäänet kuuluvat selvästi läpi, eikä PS5:n 3D Audio tai Dolby Atmos jätä mitään jossiteltavaksi. Kannattaa siis varmistaa, että mainitut ääniteknologiat on kytketty konsolin tai PC:n asetuksista päälle.

Astro A50 X loistaa myös pelaamisen ulkopuolella. Kun testasimme musiikkitoistoa Apple Musicilla, soivat suosikkibiisit todella hienosti. Lisäksi langaton kantama riittää peruskokoisessa talossa ongelmitta. Sopivatpa pelikuulokkeet myös elokuvien sekä sarjojen katsomiseen ilman mutinoita. Vaikka puhtaaseen musiikkikäyttöön kannattaakin hankkia ennemmin parhaat langattomat kuulokkeet, on Astro A50 X oiva työkalu tähänkin tarpeeseen.

Kuulokkeet tuntuvat päässä todella hyvältä pehmeiden kuppien sekä pannan ansiosta. Valitettavasti aktiivista vastamelutoimintoa ei kuitenkaan ole mukana, mikä voi aiheuttaa ärsytystä. Sinänsä kuppien materiaali suodattaa valtaosan taustahälinästä pois, mutta tuulettimia tai sateenropinaa kovemmat äänet vuotavat herkästi läpi. Onko tämä ongelma? Ei välttämättä. Olisimmeko halunneet tässä hintaluokassa enemmän? Ehdottomasti.

Mikrofoni palauttaa kuulokkeet onneksi voittojen tielle. Vaikka huoneessa olisi muuta metelöintiä, Astro A50 X:n taltioima ääni kelpaisi lähes ammattikäyttöön. Tätä ei välttämättä oletusasetuksilla täysin huomaa, mutta pienellä säädöllä tilanteen saa kohotettua useamman pykälän paremmalle tasolle. Tällekin on tarvetta lähinnä striimaajilla ja podcastien nauhoittajilla.

Mainittakoon vielä lopuksi, että testijakson alussa huomasimme ruudun välillä välkähtelevän. Tämä juonsi juurensa todennäköisesti lataustelakkaan, joka toimii HDMI-läpikulkuna konsolin ja telkkarin välillä. Onneksi sittemmin julkaistu firmware-ohjelmistopäivitys korjasi ongelman. Kannattaa täten varmistaa, että päivitysrumba on kunnossa.

Kannattaako Astro A50 X ostaa?

Tuki Dolby Atmosille ja 3D Audiolle yhdessä monipuolisen äänimaiseman kera tekee Astro A50 X -pelikuulokkeista loistavan valinnan langattomuutta arvostaville. Vaikea asennusprosessi sekä vastamelutoiminnon uupuminen ovat hintaluokan huomioiden selkeä miinus, mutta muutoin kyseessä on tämän hetken parhaimmistoon yltävä malli.

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Näin testasimme Astro A50 X -pelikuulokkeet

Käytimme Astro A50 X -pelikuulokkeita pääasiallisena äänentoistolaitteena kuukauden ajan PC:llä, Xbox Series S:llä sekä PS5:llä pelatessa. Testijakson aikana tahkottiin monenlaisia pelejä, joiden joukosta nostettakoon esiin Call of Duty: Modern Warfare 3, The Last of Us Part 1, The Last of Us Part 2 Remastered, Counter-Strike 2, Death Stranding: Directors Cut, Endless Space 2 sekä Civilization 6.

Xboxilla kokeilimme Hi-Fi Rushia, Mirror's Edgeä ja Alice: Madness Returnsia taaksepäin yhteensopivuuden varmistamiseksi.

Testijakso viimeisteltiin kuuntelemalla musiikkia Apple Musicista sekä katsomalla videosisältöä YouTubesta sekä striimipalveluista.

Banishers: Ghosts of New Eden on 1600-luvulle sijoittuva tarinavetoinen roolipeli, jonka tarina vie mennessään. Aaveita metsästävä pariskunta Antea Duarte ja Red mac Raith vievät pelaajan mukanaan mystisen kirouksen äärelle. Jotta tilanne saadaan kohennettua, on duon ratkottava kiehtovia pulmia ja litistettävä yliluonnollisia vihollisia.

Pääkaksikko on valokeilansa ansainnut, sillä Duarten ja Raithin välinen kemia on käsikirjoitettu todella uskottavaksi. Kiperät moraalikysymykset eivät ainakaan helpota tilannetta, mikä käy ääninäyttelijöiden oivallisesta suorituksesta hyvin selväksi.

Täydellisyydestä ei kuitenkaan voida puhua. Erityisesti toimintakohtaukset toistavat pahasti itseään, minkä lisäksi myös tekninen toteutus yskähtelee ajoittain pahasti. Nämä murheenkryynit eivät jää huomaamatta, mutta onneksi poikkeuksellisen hyvä käsikirjoitus saa ummistamaan silmiä ongelmien suhteen.

Kahden maailman välissä

New Eden on nimestään huolimatta kaikkea paitsi paratiisimainen ilmestys. Pitkäaikaisen Charles-ystävän kutsumat Antea ja Red huomaavat jo ensihetkien aikana asioiden olevan pahasti pielessä. Miljöö on autioitunut, väkivaltainen ja romahduksen partaalla. Aavemainen sumu peittää maisemat, eivätkä vuoristomaisema sekä villiintyneet metsät ainakaan nosta alueen markkina-arvoa. Päähahmojen kannalta tilanne saa entistä omituisempia käänteitä, kun pahat henget murhaavat Charlesin. Vanha tuttu on kaiken kukkuraksi päätynyt kummittelemaan leskeään.

Sankarikaksikolla on onneksi tarvittavat rohdot ongelmaan. Aaveita metsästävät ja eteenpäin passittavat sankarit törmäävät tutkimustensa aikana ennenaikaisesti kuolleisiin aaveisiin. Aaveet eivät ole löytäneet kuolemasta rauhaa, vaan kaipuu, syyllisyys tai muu riivaava tuntemus vetää edelleen elävien suuntaan. Jotta taival voi jatkua ikiuneen, on vaivaamaan jäänyt ongelma saatava kuntoon.

Murheiden selvittäminen vaatii dekkarimaista salapoliisityötä. Matkassa on kuitenkin mutkia.

Kun Antea kuolee ja kylä tuhoutuu, vain täpärästi selvinnyt Red herää kaukaisella rannalla mystisen noidan pelastamana. Läheisen menehtymisen aiheuttamaan suruun ei parane jäädä piehtaroimaan, sillä kuoleman väistäneellä sankarilla on merkittävä rooli New Edenin pelastamisessa. Apu on juuri niin lähellä kuin olettaa saattaa, sillä Antean haamu palaa auttamaan Rediä työn touhussa.

Räväkästi käynnistyvä tarina vie jo itsessään mukanaan, mutta erityisesti kaksikon ääninäyttely on positiivinen naula arkkuun. Amaka Okaforin esittämä Antea sekä Russ Bainin tähdittämä Red tuovat laajan tunneskaalan esiin poikkeuksellisella tavalla. Kaksikon välistä rupattelua seuraa mielellään. Vaikka sarkastinen Antea vaikuttaa alkuun hieman turhan kärkkäältä, on neidissä myös runsaasti muita puolia. Pariskunnan suhde on helppo ymmärtää lämpöä ja rakkautta pursuavien tuokioiden aikana.

Valintojen maailma

Banishers: Ghost of New Eden tuo pelaajan eteen lukuisia hankalia valintoja. Arvomaailmaa tiedustellaan jo pian alkuhetkien jälkeen, kun Redin on valittava puolisonsa kohtalo. Pimeällä taikuudella voisi saada Antean takaisin elävien kirjoihin, mutta myös rauhaisalla kuolemalla on omat puolensa. Murhaaja on yhtä kaikki löydettävä ennen kuin tämä lupaus on lunastettava.

Vastaan tulevat aaveet ovat yhtä lailla pelaajan armoilla. Kummitukset voi häätää väkipakolla, antaa heidän laskeutua kaikessa rauhassa ikilepoon tai tuomita kärsimykseen surmaamalla kummittelun kohde. Kaksi ensimmäistä antaa mahdollisuuden palkita tai rangaista maanpäällisistä teoista, kun taas viimeisin edesauttaa Antean palauttamista elävien kirjoihin.

Tapaukset eivät luonnollisestikaan ole suoraviivaisia ja yksiselitteisiä. Banishersin hahmoissa on syvyyttä ja monitahoisuutta, joten päätöksen tekeminen on kaukana helposta. Rakkaan Antean palauttaminen tietenkin houkuttaa, mutta hankalammat tapaukset saavat kyseenalaistamaan oman itsekkäät toiveet.

Monet tapaukset käyvät jo itsessään filosofisen etiikan peruskysymyksistä. Ovatko muutamat hyvät ihmiset enemmän pelastamisen arvoisia kuin suurempi ihmisjoukko? Toisaalla taas pohditaan oikeutusta päättää oman käden oikeudella väkivaltainen parisuhde. Valitsipa pelaaja mitä tahansa, ympäristö tuntuu reagoivan siihen uskottavasti.

Osa tapauksista vaikuttaa jopa ympäröivään maailmaan. Kaikki kolme suurempaa pääaluetta kärsivät huonoista johtajista, joten pelaajan valinnat aiheuttavat konkreettisia muutoksia ihmisten tulevaisuuteen. Sinänsä ratkaisut näkyvät lähinnä puuttuvien tai elossa olevien ihmisten määrässä, mutta nämä tuntuvat yhtä kaikki henkilökohtaisilta asioilta. Alueille palaa mielellään näkemään kädenjälkiensä tulosta.

Vanhojen alueiden nuohoamiselle on perusteita. Siinä missä tarinaa eteenpäin vievät tehtävät ovat pakollisia, tarjolla on myös useita vapaavalintaisia sivuaktiviteetteja. Edistymistä avataan todella näppärästi ruudulla, jossa kerrotaan tehdyt isot päätökset sekä tiivistelmä juonikuviosta.

Vaikka edesmenneelle puolisolle olisi luvannut sydänsuruissa piehtaroidessa kaikenlaista, toisinaan valinnat vievät kuitenkin eri suuntaan tavoitteen kanssa. Mikäli ratkaisut eivät ole sopusuhdassa Antean kohtalon kanssa, voi tilannetta vielä korjata puolivälin krouvissa. Tämä mahdollistaa halutun lopputuloksen saamisessa. Olisikin kurjaa nähdä, kuinka viimeiset tunnit joutuisi kahlaamaan koti vääjäämättömästi väärää lopputulemaa.

Elät vain kerrat, taistelet useammin

Arvostelussa on keskitytty lähes yksinomaan tarinaan, joka on kiistatta pelin parasta antia. Harmillisesti muut osa-alueet eivät yllä samoihin laatustandardeihin. Banishersin pulmat ovat pääsääntöisesti suunniteltu hyvin, mutta navigointi on hankalaselkoisen kompassin takia liian hankalaa. Toisinaan peli ohjaa tyystin väärään suuntaan. Tämä ärsyttäisi jo itsessään, mutta vielä enemmän se tympii lineaariseksi suunnitellussa maailmassa.

Siinä missä pomotaistelut ovat erittäin onnistuneita, rivivihollisten kanssa taistelu tympäisee nopeasti. Itseään toistavat kohtaamiset eivät innosta, minkä lisäksi varoituksetta piilostaan hyökkäävät vihulaiset pakottavat taistelemaan liian usein. Vaikka Redin ja Antean välillä voi taistella kesken taistelun, systeemi ei ole riittävän syvällistä. Puhtaalla rämpyttämisellä pärjää aivan liian pitkälle.

Uudet kyvyt ja varusteet tuovat hieman lisäsyvyyttä. Banishers on kuitenkin tarinaltaan liian vahva peli, sillä keskinkertaiset roolipelielementit eivät yllä alkuunkaan samalle tasolle. Lisäksi tekninen toteutus töksähtelee isoimpien taistelukohtauksien aikana. Ruudunpäivitys ottaa hetkittäin pahasti osumaa, mikä on anteeksiantamatonta yksinomaan uuden sukupolven konsoleille kehitetyssä pelissä.

Pienet murheet eivät kuitenkaan hautaa Banishers: Ghosts of New Edeniä elävältä. Hyvää tarinaa arvostavat pääsevät nauttimaan kokemuksesta, joka saattaa hyvinkin jäädä historiaan yhtenä vuoden 2024 ikimuistoisimmista peleistä.

Suicide Squad: Kill The Justice League hämmentää jo ensihetkistä lähtien. Tarinan keskiössä olevat supersankarit ja -konnat tarjoavat jo avausminuuttien aikana sellaisen määrän kykyjä sekä taitoja, että pätkän voisi olettaa olevan pelin ehtoopuolelta.

Kunhan tutoriaali on kaluttu läpi ja pelaaja saanut pikakoulutuksen hahmojen käyttämiseen, kelataan tarina alkuun. Vankilassa lojuvat antisankarit saavat lievennystä linnatuomioonsa, kun heidän palkataan salaiseen tehtävään. Brainiac on vallannut Metropolisin, mikä ei tietenkään käy päinsä. Konnakoplan tehtävänä on omia polkuja talsien pelastaa päivä.

Vaan hetkinen, missä Metropolisin oikeat suojelijat luuhaavat? Kunniallisten veronmaksajien harmiksi Brainiac on onnistunut päihittämään Justice League -nimisen oikean sankarikaartin. Tämän vuoksi hyypiöistä ja rikollisista koostuvan koplan on kyettävä päihittämään perinteiset päivänpelastajat selvästä altavastaajan asemasta huolimatta.

Puitteet itsessään ovat erinomaiset, mutta valitettavasti homma romahtaa käsiin kuin Metropolis konsanaan. Nykyaikainen live service -malli pyrkii koukuttamaan pelaajat, mutta noin kymppituntinen teoksen parissa ei tähän pysty. Lopputuloksena on pahasti epätyydyttävä kokemus. Ruutua katsellessa ei voi kuin miettiä sitä, mitä Arkham-teoksillaan kunniaa niittänyt Rocksteady Studios olisikaan voinut tehdä. Nyt soppaa on keitellyt aivan liian monta kokkia, minkä vuoksi kokonaisuus repeilee vähän jokaiseen suuntaan.

Kuin hai laivaa

Suicide Squad: Kill The Just Leaguen suurin ongelma on perustoiminnassa. Avoimen maailman toiminta jää puolivillaiseksi, vaikka silmille tuutataan räjähdyksiä, värejä sekä tapahtumia täysin yliampuvaan tahtiin. Etenkin yhteistyötilassa tekemisen tarkoitus ja etenemisen suunta ovat jatkuvasti kysymysmerkkejä. Onko kyseessä päätehtävä, sivupuuha vaiko irtotaistelu? Kunhan taisto on päättynyt ja kokemuspisteet laskettu, tämä ehkä selviää.

Räiskintä on kelvollista, mutta liikkumisesta ei voi pääsääntöisesti sanoa samaa. King Shark tekee tähän poikkeuksen, sillä hahmon keskimääräistä parempi terveystilanne vähentää turhautumisen määrää. Jos peli on parhaimmillaan silloin, kun turhautuminen ei ole tapissa, on jotain pahasti pielessä.

Kaikki hahmot tuntuvat tyystin erilaisilta joskin silti Arkham-pelejä pelanneille jotenkin tutuilta. Justice Leaguen välinevaraston tyhjennys antaa konnakoplalle käyttöön Justice Leaguen jäsenille tyypilliset välineet. Harley heilauttelee itseään Batmanin köyden avulla paikasta toiseen, Captain Boomerang teleporttailee Flashin laitteistolla, Deadshot hyödyntää rakettireppua ja King Shark... hyppää todella korkealle. Viimeksi mainittu kuulostaa paperilla tylsältä, mutta todellisuudessa tilanne on toisin. Petokalaa muistuttava hahmo loikkaa Deadshotia korkeammalle, liikkuu teleporttailevaa kollegaa kauemmaksi ja on ylipäätään helpoin käytettävä.

Kaikilla kvartetin jäsenillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Deadshot on kaukotaistelija, kun taas King Shark pyrkii lähikontaktiin. Kunhan tehtävät ja taistot ovat ohi, avautuu pelaajalle erilaisia palkintoesineitä. Nämä ovat valitettavasti pullollaan turhia ja epäkiinnostavia numeroita, jotka tuskin kiinnostavat valtaosaa räiskijöistä. On turhan helppoa jämähtää yhteen asetyyppiin, joka soveltuu omaan pelityyliin parhaiten.

Käsikirjoituksessa on rutkasti hyviä elementtejä. King Shark laukoo hauskimmat repliikit, jotka saavat parhaimmillaan röhöttämään naurusta. Erityisenä onnistumisena on nostettava alkupuolen hetki, jossa Debra Wilsonin ääninäyttelemä Amanda Waller julistaa olevansa "isukki". Jos tämä ei jää elämään tai tule palkituksi, on maailmassa epäkohta. Parhaimmillaan dialogi saa jopa unohtamaan tarinan ongelmat.

Oi pimeys

Vaikka Marvelin supersankarikaanonin ymmärtäminen vaatii suunnilleen tohtorin tutkinnon, kilpailevan DC:n puolella asiat ovat pienemmällä tarinamäärällä vielä pahemmin vinksallaan. Suicide Squad: Kill The Just League sijoittuu Arkham Asylumin ja sen jatko-osien muodostamaan tarinakokonaisuuteen.

Ratkaisu aiheuttaa vahvoja tunnereaktioita. Kun monet teoksen pariin hyppäävät ovat rakastaneet Batmanin Arkham-seikkailuja, tuntuu hahmon käsittely järkyttävältä. Aiempien yöllisten seikkailujen sankari on tällä kertaa Metropolisin vilinässä siviilejä murhaava hirviö. Tämä tuntuu pyhäinhäväistykseltä. En olisi kovinkaan yllättynyt, jos myöhemmät tarinalaajennukset palauttaisivat junan oikeille raiteilleen peruuttamalla osan tapahtumista.

Se, paljonko tämä haittaa, on tyystin pelaajasta riippuvaista. Vastaavanlaisia asetelmien kääntämisiä on nähty monissa yhteyksissä aiemminkin. Parhaimmillaan Suicide Squad myös onnistuu, sillä erityisesti ensimmäinen kohtaaminen Lepakkomiehen kanssa saa oikeasti puntit tutisemaan. Myös tuttujen ja ikonisten sankarien näkeminen konnina riipii mieltä. Valitettavasti näiden hetkien ulkopuolelta on vaikea keksiä paljoa hyvää sanottavaa. Turha avoin maailma on pullollaan merkityksetöntä tekemistä, joka on ristiriidassa tiukasti käsikirjoitusta seuraavan tarinan kanssa. Olisimme halunneet nähdä joko lineaarisen ja tarinavetoisen seikkailun tai vastaavasti puhtaasti avoimen maailman live service -kokonaisuuden. Nyt peli yrittää kumartaa molempiin suuntiin, mutta valitettavasti pyllistys tapahtuu samaan aikaan pelaajaa kohti.

Pahimmillaan kokonaisuudet risteävät pahalla tavalla. Yhtäällä yritetään päästä jännittävässä hetkessä pommista eroon, seuraavassa räjäytellään lentävällä autolla jonkinlaisia kristalleja. Menon järkevyys vaihtelee täysin päättömästi suunnasta toiseen, eikä peli tällöin tunnu koherentilta kokonaisuudelta. Kauheuden kruunaa hirvittämä ja ylitsepursuava käyttöliittymä, joka puskee ruudulle kohtuuttomasti sisältöä. Eivätkä valikot sekä kykypuut onnistu yhtään paremmin.

Kokonaisuutena Suicide Squad: Kill The Justice League tarjoaa muutamia ikimuistoisen hienoja hetkiä. Harmillisesti jokaista onnistumista kohtaan on kuitenkin aivan liikaa sellaista hölynpölyä, joita ei halua muistella missään olosuhteissa. Nykytilassa teosta on yksinkertaisesti aivan liian vaikea suositella kuin intohimoisimmille Suicide Squad -faneille.

Prince of Persia: The Lost Crown onnistuu siinä, missä harmillisen moni peli nykyään ei vakuuta. Kunhan ensihetkien tutoriaali on läpäisty, teos imaisee välittömästi mukaansa. Ensimmäiset tunnit tarjoavat niin nautinnollista tasoloikintaa, etenemistä ja taistelua, ettei ohjaimesta yksinkertaisesti halua päästää irti.

Tältä osin uutuusteosta voi pitää paluuna Prince of Persia -sarjan juurille. The Lost Crown luottaa vuonna 1989 julkaistun klassikon tavoin kaksiulotteiseen maailmaan, joka lainailee sujuvasti metroidvanioiden parhaita puolia. Lopputuloksessa on paljon samaa kuin tuoreehkoissa teoksissa Dead Cells ja Metroid Dread, mutta The Last Crown ei silti huku massaan. Erityisesti vauhdikkuus tekee eron kilpakumppaneihin.

Pelin pääsankari Sargon muistuttaa liikkumiseltaan jonkinlaista akrobaatin ja tanssijan sekamelskaa. Taisteluissa on räjähtävää vauhtia, kun pelaajan ohjastama hahmo loikkii ja syöksyy päätä pahkaan vihulaisten kimppuun. Kyseessä ei ole pelkästään mätkintää, vaan voitokkaat kohtaamiset vaativat monesti ympäristön hyödyntämistä. Seinillä loikkimiset sekä yläilmoista hyökkäämiset tekevät eron elämän ja kuoleman välille.

Siinä missä liikehdintä on lähes virheetöntä priimaa, taistelut itsessään eivät yllä aivan samalle tasolle. Muutamissa kohtauksissa joutuu mätkimään vihulaista sielun kyllyydestä, jolloin alkaa nopeasti kaivata vauhdikkaan tutkimisen tuomaa seikkailullisuutta.

Vaikka The Lost Crown lainaa Prince of Persia -sarjan perinteitä, on pakko arvostaa sitä rohkeutta, jolla tekijät ovat lähteneet luomaan modernisoitua sekä tuoreelta tuntuvaa kokonaisuutta. Kyseessä ei ole viimeaikojen isoimpia ja kalleimpia tuotoksia, vaan kaikesta huokuu tekijöiden halu puskea klassikon rajoja uusiin suuntiin. Kadonnutta kruunua metsästävä pelaaja intoutuu vääjäämättä riippumatta siitä, onko aiemmat osat koluttuna vaiko ei.

Pikku prinssi

Prince of Persia: The Lost Crownista on vaikea puhua ilman liikkumisen ylistämistä. Sargon on taipuisa ja vetreä prinssi, jonka kykyvalikoimassa piisaa runsain mitoin erilaisia kykyjä. Kikkakirja kattaa jo ensimetreillä hyppimisen, juoksemisen, koukkujen varassa toimivien köysien käyttämisen sekä pylväitä pitkin laskeutumisen kaltaisia jippoja. Pelien parissa varttuneet naavaparrat saavat väkisin muistikuvia Super Nintendon Aladdin-klassikosta.

Lisäkykyjä tietenkin aukeaa pelin varrella, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta metroidvania. Siinä missä monet genreen luottavat teokset tuntuvat rajoittavan pelaajaa kohtuuttomasti, The Lost Crown ei onneksi tähän sorru. Maailma on pullollaan nähtävää, ja jouskarin sekä ilmasyöksyn kaltaiset lisäkyvyt vain avaavat uusia portteja. Ne tuntuvat tuovan kokemukseen lisäkerroksia, eivät niinkään paikkaavaan puuttuvia palasia.

Taistelukohtauksissa piisaa niin ikään erilaisia liikkeitä ja kikkoja. Konnia voi työntää kuiluihin tai paiskoa ilmaan tilanteissa, joissa kolmesta tai myöhemmin neljästä iskusta koostuva peruslyöntisarja ei tunnu riittävältä. Kaikkinensa miekkaheiluttelut ovat enemmän vauhdikasta akrobatiaa kuin hidastempoista lyömishippaa.

Valitettavasti mätkintä olisi kaivannut tekijöiltä lisäpohdintaa. Viholliset kestävät kurmuuttamista turhankin kanssa. Pomotaisteluissa tämä ei ole ongelma, sillä ne ovat aiheesta eeppisiä vääntöjä. Sen sijaan rivikonnien soisi kellastuvan selvästi vähemmästä.

Taistelut onnistuvat onneksi säilyttämään sopivan väkivaltaisuuden ja jännittävyyden. Vihollisten iskut tekevät todella kipeää, eikä niiden väistäminen onnistu tuosta vain. Torjunnan aikaikkuna on sen verran niukka, että etenkin harvakseltaan pelaajat ottavat alussa turpaan tämän tästä.

Mättämiseen saa pientä lisähelpotusta matkan varrella, mutta mikäli taistot eivät ole välttämättömiä, saattaa niiden väistäminen tuntua houkuttelevammalta.

Viimeinen sivallus

Vuonna 2003 julkaistu Prince of Persia: Sands of Time oli sarjalle mullistava. Sen jälkeen on ollut mahdotonta nähdä pelisarjan osaa, joka ei sisällyttäisi ajankululla leikittelyä. Sargonin seikkailu ei tarjoa käsikirjoituksellisesti suuria yllätyksiä, mutta juonilanka kerrotaan onnistuneesti. Lisäksi erilaiset sivutehtävät palkitsevat sivukujille eksyvää.

Teos mahdollistaa maltillisen pelityylin muokkaamisen erilaisin parannuskeinoin. Amulettisysteemi avaa käyttöön lisää ominaisuuksia. Mitä väkevämpi kyky on, sitä enemmän se vie rajallisia taitopaikkoja. Erityisesti torjunnoista ajan hidastuksella palkinnut amuletti vei mukanaan. Kun osuman välttäminen oli itsessään perin hankalaa, tuntui työkalu tekevän sen käyttämisestä entistä palkitsevampaa.

Vaikka tarina sekä toiminta ovat varsin onnistuneita, parhaimmillaan Prince of Persia: The Lost Crown on tasoloikinnan sekä vaarojen väistelemisen hetkellä. Tappavat yllätykset sekä ajoitusta vaativat ansat imaisevat mukaansa huikaisevalla tavalla. Vauhdin hurma kantautuu kotisohvalle asti eikä roimat 15 tuntia kestävästä seikkailusta tahdo päästää irti. Kyseessä on paitsi loistava lisä Prince of Persia -klassikkosarjaan mutta myös yksi viime aikojen parhaista metroidvanioista.

Jos Persian prinssillä on tällaisia ässiä hihassa, miksi hänen paluuta on jouduttu odottamaan näin kauan?

Trailerin julkaisu ei mennyt tällä kertaa nappiin. Trailerin oli määrä ilmestyä tiistaina kello 16.00 Suomen aikaa, mutta se vuotikin verkkoon maanantain puolella. Kun video lähti leviämään kulovalkean tavoin, julkaisi Rockstar trailerin myös omatoimisesti. Yhtiö totesi saatesanoissaan, että kun traileri on kerta jo vuotanut, kannattaa se katsoa YouTubesta oikeasta paikasta.

Vaikka traileri julkaistiin ikävissä olosuhteissa, on se yhtä kaikki nyt kaikkien katsottavissa. Se antaa esimakua päähenkilö Luciasta sekä Leonida State -pelimaailmasta.

Trailerilla ei kommentoitu pelin julkaisualustoja, mutta tähän saatiin lisätietoa erillisessä tiedotteessa.

“Rockstar Games on ylpeä vahvistaessaan Grand Theft Auto 6:n ilmestyvän PlayStation 5:lle sekä Xbox Series X|S:lle vuonna 2025", todetaan vapaasti käännetyssä tiedotteessa.

Tieto on kylmä suihku PC-pelaajille, mutta kovinkaan yllättävästä ratkaisusta ei voida puhua. Ainoastaan GTA 1 ja GTA 2 on julkaistu PC:lle ensitilassa. Tämän jälkeen ilmestyneet osat ovat saapuneet aina ensin konsoleille ja vasta myöhemmin PC:lle. Esimerkiksi GTA 5 ilmestyi PS3:lle ja Xbox 360:lle syyskuussa 2013, kun taas PC-versiota jouduttiin odottamaan huhtikuuhun 2015 asti.

Tämän vuoksi pidämme todennäköisenä, että GTA 6 saapuu PC-pelaajien saataville myöhemmin. Ajankohtaa tai käännöstä ei ole kuitenkaan vielä vahvistettu.

• Tulevat pelit: nämä uudet pelit ilmestyvät konsoleille ja PC:lle lähiaikoina

Assassin's Creed Miragen päähenkilö Basim Ibn Is’haqin tarina palauttaa sarjan juurilleen. Toisinaan vanhassa on todellakin vara parempi, sillä lopputulos on erinomaisen onnistunut. Teos yhdistelee takavuosilta tuttuja elementtejä sopivalla otteella päivitettyihin ominaisuuksiin. Kun päähenkilökin on kiinnostavampi kuin monen edellisosan salamurhaajat, ovat palaset vähintäänkin kohdillaan.

Basimin nousu salamurhaajajärjestöön on pullollaan salaisuuksia, oivalluksia, tunteikkaita hetkiä sekä erinomaista tarinankerrontaa. Koukuttavan tarinan keskiössä on Basimin halu selvittää Bagdadia sortavan järjestön mysteeri. Tietoa on kuitenkin huonosti saatavilla, joten pelaajan on tutkittava ennen hutkintaa.

Tieto on valtaa

Tutkimukset vievät Basimia läpi Bagdadin eri alueiden. Jokaisella kulmalla on oma kohteensa, jonka henkilöllisyys on saatava selville pitkällisen etsivätyön avulla. Ennen kuin käytössä on riittävä määrä tietoa, on pelaajan avattava salaisuuden verhoa töiden, rutiinien sekä muiden nippelitietojen osalta. Tutkimukset ovat läpi seikkailun kiinnostavia ja monivaiheisia. Vaikka sarjaa on tullut koluttua jo pidemmän aikaa, mysteerit imaisivat mukaansa alusta loppuun.

Teos tuntuu raikkaalta ja omanlaiselta kokemukselta, joka palkitsee pelaajaa jatkuvalla syötöllä. Selvitykset vaativat nurkkien nuohoamista ja todistusaineistojen etsimistä. Mutkikkaimmat tilanteet ratkeavat sarjan veteraaneille hyvinkin tutulla Eagle Vision -näkymällä, joka nostaa viholliset, kerättävät esineet sekä vinkit selkeämmin esille. Ominaisuus kääntyy tosin hetkittäin jopa peliä vastaan, sillä sen kaikkivoipaisuus tekee hetkistä toisinaan läpihuutojuttuja. Bagdadin kaduilla voisi vipeltää todistusaineistojen perässä pidempäänkin.

Alueet pursuavat tilanteesta riippuen elämää, yksinäisyyttä sekä muita tunteita. Bagdadin alue kattaa niin aavikon hiljaisia öitä kuin ihmisvilinää torillakin. Upea tunnelma ottaa ilon irti persoonallisista alueista, joista jokainen tuntuu uniikilta. Sarjan varrella on porhallettu useissa ikimuistoisissa kaupungeissa, joiden joukossa Mirage tuntuu jopa kirkkaimmalta onnistumiselta. Kaupunki tuntuu paitsi elävältä mutta myös sopivassa määrin keskeneräiseltä, sillä esimerkiksi rakennusvaiheessa oleva Alamut tuo hymyn monen fanin poskille.

Niin upea kuin Bagdad onkin, jää kaupunki silti Basimin varjoon. Hahmossa riittää kerroksellisuutta ja syvyyttä selvästi enemmän kuin valtaosassa sarjan aiemmissa puukkohippastelijoissa. Basimin kasvutarinaa on ilo seurata. Olipa kyseessä katujen taskuvaras tai täysiverinen tappaja, tuntuu protagonisti sopivan nokkelalta ja kunnianhimoiselta. Yksipuolisuuteen ei kuitenkaan sorruta, vaan Hidden One -salamurhajärjestön elämäntapaan suhtaudutaan vähemmän glorifioivasti kuin monesti aiemmin.

Uusi koira oppii vanhoja temppuja

Basim on ketterä ja vikkeläkinttuinen kipittäjä, joka ei ole moksiskaan Bagdadin mutkista tai korkeuseroista. Liikkuminen tuntuu samanlaiselta kuin viimeisimmissä Assassin's Creedeissä, mutta ympäristö tuo parkouriin tuoreuden tunnetta. Taannoisia seikkailuja ahtaampi miljöö kannustaa ottamaan eri reittivalinnoista ilon irti. Kaikki tiet vievät tunnetusti Roomaan, mutta myös Miragen määränpäähän on tarjolla useita eri polkuja. Parhaimmillaan Basimin liikkumista seuraa haltioituneena.

Basim on taistelijana enemmän varjoja hyödyntävä salamurhaaja kuin avoimen maaston tappokone. Toki miekalla ja tikarilla pääsee pitkälle, mutta Mirage kannustaa pelaajaa ennemmin väistelemään, torjumaan ja ajoittamaan liikehdintää. Muutos viimeisimpien osien väkivaltaiseen mätkintään on valtaisa. Toimintakohtaukset ovat parhaimmillaan, kun vihollisten reitit saa ennakoitua. Maltti on todellakin valttia. Ja mikä parasta, käytännössä jokainen vartijakohtaaminen voi koitua kohtaloksi, jos pelaaja on huolimaton.

Varjojen mailla

Hiippailu toimii Assassin's Creed Miragessa paremmin kuin missään sarjan aiemmassa osassa. Basimin työkalupakki, piilotettu veitsi sekä massaan sulautuminen luovat valtaisan määrän erilaisia mahdollisuuksia. Halutessaan pelaaja voi osoittaa malttia pähkäilemällä reitit valmiiksi ja iskemällä selustaan täysin huomaamattomasti. Siinä missä Assassin's Creed -sarjan edeltäjät ovat monesti satsanneet kikkakirjassa enemmän määrään kuin laatuun, Basim oikeasti tarvitsee jokaista vempainta. Rajattu määrä heittoveitsiä sekä erilaiset harhautuskonstit vaativat sopivassa määrin pähkäilyä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Erityisellä Assassin's Focus -kyvyllä voi merkitä enintään viisi vihollista nopeaa tapposarjaa varten. Ominaisuutta ei voi kuitenkaan käyttää jatkuvasti, vaan sen lataaminen vaatii useita äänettömiä veritekoja sekä kykypuun sopivaa kasvattamista. Hyppysissä oleva taito sekä sen avulla niputetut viisi ruumista tuntuvat todella palkitsevilta.

Valtavirtaan soluttautuminen avaa sekin runsaasti erinomaisia mahdollisuuksia aina salakuuntelusta taskuvarkauksiin sekä vakoilemiseen. Kaikki aktiviteetit uppoavat teokseen sulavasti. Sen sijaan väkivalta ei maistu ympärillä oleville lainkaan, sillä varkaudet sekä tapot saavat kanssaelävät suivaantuneiksi. Kaduilla liian hyvin tunnistettava tai muuten vain säheltävä Basim herättää kiinnostusta vartijoissa. Tässäkin yhteydessä on syytä olla ennemmin liian varovainen kuin turhan ärhäkkä.

Vaikka arvostelu ja arvosana ovat ylenpalttiset, ei Mirage ole suinkaan täydellinen. Ensinnäkin Basim sekä tarina nojautuvat vahvasti Assassin's Creed Valhalla -edeltäjään, joten viikinkiseikkailun läpäisy on vähintäänkin suositeltavaa. Myös tekoälyssä olisi hiottavaa. Toisinaan tapot keskellä katua eivät herätä kenessäkään minkäänlaisia tuntemuksia, kun taas seuraavalla töytäisyllä voi aiheuttaa täydellisen välirikon. Sama koskee vartijoiden kiinnostuksen kertymistä. Vaikka peli kannustaa hiippailuun, kiirii tieto pienimmästäkin havainnosta välittömästi läpi Bagdadin katujen.

Myös liikkuminen takkuaa hetkittäin, kun pelaajan sujuva liikesarja jämähtääkin ensimmäiseen esteeseen. Eikä sarjalle perinteinen vastakkaiseen suuntaan hyppääminen toimi vieläkään.

Ongelmat ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä, jotka eivät himmennä Miragen sädekehää. Kyseessä on yksinkertaisesti loistava ellei jopa paras Assassin’s Creed -peli tähän mennessä. Teos yhdistää onnistuneella tavalla sarjan vanhoja ja uusia elementtejä. Ja kun vielä tarinakin tekee lähtemättömän vaikutuksen, nousee kokonaisuus kiitettäviin pisteisiin.

Mirage on erinomainen, verinen, malttiin kannustava ja oikeisiin asioihin keskittyvä Assassin's Creed -teos. Jos tämä on sarjan tulevaisuus, näyttää horisontti kirkkaammalta kuin aikoihin. Salamurhaaminen tuntuu nimittäin pitkästä aikaa raikkaalta.

Esteettömyys

Ubisoft on esteettömyyden saralla tämän hetken uranuurtajia, eikä Assassin's Creed Mirage tee sääntöön poikkeusta. Pelin vaikeusastetta voi muokata milloin vain, minkä lisäksi näpistelyn sekä tähtäysavun kaltaisia elementtejä voi säätää mieluisiksi.

Tarjolla on useampia kieli- ja tekstitysasetuksia. Viimeksi mainitun kohdalla saa muokattua tekstien kokoa sekä olemusta. Jos pelaaminen taasen tuntuu hankalalta, saa näppäinasettelua vaihdettua sopivaksi.

Lopuksi on syytä mainita kolme värisokeille tarkoitettua tilaa sekä Ubisoftin melko robottimainen kertojaääni, joka avaa ruudun tapahtumia.

Näin arvostelimme Assassin’s Creed Miragen

Pelasimme Assassin's Creed Miragen PS5-versiota yli 20 tunnin ajan, jonka aikana läpäisimme Basimin tarinan ja vietimme aikaa keräilyesineitä poimien ja sivutehtäviä viimeistellen. Äänimaailmaa kuunneltiin sekä soundbar-kaiuttimen että pelikuulokkeiden avulla. Pelin asetuksista syynättiin sekä ruudunpäivitystä että grafiikkaa painottavat vaihtoehdot. Näistä ensiksi mainittu nousi selvästi mieluisammaksi, sillä visuaalinen puoli ei ollut silminnähden parempi Quality-tilaa käyttäessä.

The Crew Motorfest on Ubisoftin avoimen maailman kaahailusarjan kolmas osa. Vaikka monia tuttuja juttuja on mukana, tällä kertaa teos ottaa selvää pesäeroa edeltäjiinsä nähden. Edellisissä teoksissa ajamisen puitteet tarjonnut Yhdysvallat on kaventunut Havaijin paratiisisaareksi. Ratkaisu osoittaa, että laatu korvaa määrän. Upeat puitteet saavat Motorfestin maailman vaikuttamaan värikkäältä ja todella upealta.

Tarjolla on runsaasti vaihtelevaa tekemistä erilaisissa puitteissa. Toisinaan huristellaan japanilaisilla katuautoilla, välillä painetaan talla pohjaan hiekkarannalla. Motorfest tarjoaa jokaisella pelikerralla runsaasti yllätyksiä. Teosta voisi – eikä aiheetta – verrata Forza Horizon 5:een. Valitettavasti samanlaista hiottua tuntumaa ei kuitenkaan ole, vaan pienistä ärsykkeistä muodostuu lopulta varsin iso särö muutoin mainioon kokonaisuuteen.

Ensinnäkin ajotuntumassa olisi parannettavaa. Kun tämän yhdistää tekoälyyn, jonka taso heittelee hetkittäin todella roimasti, antavat kisat syyn kiristellä hampaita. Niin ikään pelin teknisessä puolessa olisi hiottavaa. Arvostelujaksoa värittivät useat pelin kaataneet bugit sekä ongelmat. Ja vaikka se ei tällä kertaa aiheuttanut ongelmia, voi monelle olla ongelma, että teos on sidottu nettiyhteyteen. Verkkopalvelimet ovat käytössä jopa yksin pelatessa.

Matkalla horisonttiin

Otetaanpa ensin kuitenkin hyvät asiat puheeksi. The Crew Motorfest on lainannut monia Forza Horizon -sarjan vahvuuksia onnistuneesti. Pääsääntöisesti voikin sanoa, että jos Forzat ovat maistuneet, The Crew Motorfest on takuuvarma hitti. Xbox-kaahailusta vähemmän välittävät voivat puolestaan jättää tämänkin välistä, vaikka muutamat irtiotot ovat The Crew'n kolmannelle tulemiselle eduksi.

Kaiken keskiössä on monipuolisuus. The Crew Motorfest tarjoaa jotain täysin uudenlaista käytännössä jokaisessa tapahtumassa. Kisat on jaettu Playlist-kategorioihin, jotka keskittyvät aina yksittäiseen teemaan. Niin skabat kuin ajoneuvotkin noudattavat haluttua fiilistä.

Esimerkiksi Japaniin sijoittuva tapahtumakokonaisuus istuttaa pelaajan Honda NSX:n ja Nissan Skyline GT-R:n kaltaisten klassikkokärryjen puikkoihin. Vastaavasti rempseä Hawaii Scenic Tours Playlist -setti päästää kurvailemaan auringonlaskua kohden VW Camperin ohjaksissa. Erityisesti viimeksi mainittu osuus nostaa huikealla tavalla esiin The Crew Motorfestin upean visuaalisen toteutuksen, joka ottaa kaiken ilon irti HDR-tuesta.

Kuten tapahtumakuvauksista voi päätellä, jokainen tapahtuma päästää pelaamaan eri ajoneuvolla. Ratkaisu on onnistunut, sillä verrokkiteos Forza Horizon 5:ssä on turhan helppoa ajella tuntikaupalla yhdellä suosikkibiilillä. Motorfestin lähestymiskulma tekee yli 600 ajoneuvon valikoimasta kutkuttavamman tutustuttavan. Tarjolla on autojen lisäksi prätkiä, veneitä, lentokoneita sekä paljon muuta.

Pitkät kisat hyödyntävät The Crew Motorfestin kookasta maailmaa. Tapahtumat kestävät yleensä viidestä kymmeneen minuuttiin, jonka aikana ajetaan saarta pitkin alusta loppuun. Ratkaisu mahdollistaa maisemien esittelyn ja vaihtelun paremmin kuin kierrospohjaisilla radoilla. Kun jokainen Playlist tuntuu omanlaiselta kokonaisuudeltaan, on näiden välillä vaihtelu mukavan miellyttävää.

Kun takana on kolme suoritettua Playlistiä, avautuu käyttöön Main Stage, jossa on ansaittavissa lisäpalkintoja. Näissä palataan jo aiemmin läpäistyihin kisoihin, dynaamisiin tapahtumiin sekä kurvaillaan pelimaailmassa salaisuuksia etsien. Samalla tila toimii paikkana hankkia autoihin parannuksia, jotka samalla muuttavat niiden ajotuntumaa erilaisiin tarpeisiin sopivaksi. Kovin kattavasta päivittelystä ei voi puhua, mutta joka tapauksessa Main Stage tuo peliin hieman lisäsisältöä koluttavaksi.

Yksi The Crew Motorfestin vahvuuksista koskee sen tyylikästä ja vikkelää käyttöliittymää. Toisin kuin monissa kilpailijoissa, tällä kertaa valikkoon tai toiseen autoon hyppääminen kestää vain sekunteja. Lataustauotkin ovat nykykonsoleilla todella lyhyitä niinä harvoina kertoina, kun niihin ylipäätään törmää.

Kolarisuma

Tähän asti The Crew Motorfest kuulostaa likipitäen syksyn parhaalta peliltä, mutta valitettavasti monet yksityiskohdat ovat vinksallaan. Ensinnäkin ajotuntuma vaatii todella paljon sulattamista ennen kuin sitä oppii oikeasti sietämään. Autot tekevät jatkuvasti omituisia korjausliikkeitä esimerkiksi mutkista tultaessa. Yleensä menopeli on saatava hallintaan vauhdin kerryttämiseksi, mutta The Crewssä kärry "napsahtaa" oikealle ajolinjalle lähes itsestään. Ominaisuus helpottaa joissakin tapauksissa, mutta samalla se tekee mutkien optimaalisen ajolinjan metsästämisestä sietämättömän hankalaa. Valitettavasti edes avustusten poistaminen ei muuta tilannetta.

Toinen ongelma koskee ajotuntumaa. Kun Havaijin saarella huristellaan erilaisilla pinnoilla, soisi tämän tuntuvan menopelin käyttäytymisessä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan asfaltti, sora, hiekka ja muta tuntuvat vauhdin noustessa lähes identtiseltä. Kun kyse ei kuitenkaan ole puhdasverisestä arcadesta, on ajotuntuman puute iso miinus.

Vahinkomallinnusta ei ole juuri nimeksikään. Kolarit ja ajokilometrit näkyvät kosmeettisina muutoksina, mutta autoja ei saa hajoamaan edes asetusvalikon kautta. Edes likaiselta tieltä ei sotke auton kiiltävään pintaa kuin minimaalisesti. Vahinkomallinnuksen puutetta on vaikea pitää isona ongelmana, sillä esimerkiksi loistava Gran Turismo 7 sivuuttaa tämän autoilun nurjan puolen. Tästä huolimatta Havaijin paratiisimaisemissa ajamisen soisi näkyvän ja tuntuvan autojen ulkonäössä.

Sen sijaan tekoälyn kuminauhatekoälyä ei voi sivuuttaa. Viholliskuskit nopeuttavat tai hidastavat vauhtiaan pitääkseen kisat tiukkoina. Edes toiseksi vaikeimmalla vaikeusasteella pelatessa voittajan määräsi omat taidot tai sattuma. Toisinaan immersio särkyy kokonaan, kun viholliskuski vain singahtaa epäuskottavalla tavalla muutaman sekunnin karkumatkalle. Vastaavasti tekoäly näyttää ajoittain iskevän jarrun pohjaan maaliviivan lähestyessä.

Kokonaisuudessa on monia Forza Horizonista tuttuja ratkaisuja. The Crew Motorfest vaatii jatkuvasti verkkoyhteyden, vaikka pelimaailma itsessään on vain osittain netti-ihmisten täyttämä. Halutessaan voi toki sosialisoida ja ajaa verkkoseurassa, mutta valitettavasti nettiyhteyttä ei voi katkaista kokonaan. Osa pelaajista soisi nauttivansa rauhassa ilman häiriötekijöitä.

Ubisoftin verkkopalvelimet ovat keskimääräisesti pitkäikäisiä ja hyvin toimivia, mutta nettipakko voi muodostaa potentiaalisia ongelmia. Jos serverit menevät yllättäen tai tarkoituksella nurin, on se samalla kriittinen ongelma. 

Kokonaisuutena The Crew Motorfestissä on paljon hyvää. Kyseessä on yksi markkinoiden upeimmista avoimen maailman ajopeleistä. Sisältömäärä on huikaiseva, ja erilaiset kilpailut sekä Playlistit pitävät otteen jatkuvasti tuoreena. Valitettavasti mukana on kuitenkin monia pintanaarmuja aina ajotuntumasta lähtien, mitkä tekevät täysiverisestä nauttimisesta hankalaa. Kokonaisuus on kuin ajohetki helteisenä päivänä huikealla autolla, jossa ilmastointi ei toimi. Latistaahan se tunnelmaa.

Esteettömyys

Kuten Assassin’s Creed Valhalla ja monet muut Ubisoftin pelit ovat osoittaneet, julkaisija panostaa tosissaan esteettömyyteen. The Crew Motorfest ei tee sääntöön poikkeusta, sillä mukana on niin taustoihin kuin tekstityksiin liittyviä vaihtoehtoja. Valitettavasti suomenkieli ei sisälly seitsemään tuetun kielen joukkoon, mutta vastaavasti värisokeutta sekä näkönsä kanssa taistelevia huomioidaan kattavasti. Halutessaan voi myös säätää ohjaimen tärinän voimakkuutta sekä DualSense-ohjaimen adaptiivisia liipaisimia.

Näin arvostelimme The Crew Motorfestin

Pelasimme arvostelua varten The Crew Motorfestin PS5-versiota noin 20 tunnin ajan. Koska kyseessä on avoimen maailman autopeli, keskityimme erityisesti kilpailuihin sekä erilaisiin haasteisiin. Kaiken keskellä kaahasimme pitkin maailmaa mahdollisimman paljon, jotta saimme kuvan kokonaisuudesta sekä sellaisenaan että kilpailijoihin verrattuna.

Vincke twiittasi vahvistuksen asialle torstaina. Studiopomo kertoo tavanneensa Xboxista vastaavan Phil Spencerin keskiviikkona ja löytäneen tämän kokouksen ansiosta keinot, joilla Baldur's Gate 3 saadaan julkaistua Xbox-konsoleille tämän vuoden aikana.

"Kaikki parannukset ovat mukana ja Series X:llä nähdään myös jaetun ruudun moninpeli. Series S ei mahdollista paikallista moninpeliä, mutta sen sijaan cross-save-ominaisuus mahdollistaa etenemisen siirtämisen Steam- ja Xbox-versioiden välillä."

Larian Studios on kertonut tavoitelleensa jaetun ruudun moninpelin saamista myös Xbox Series S -konsolille, mutta tekniset haasteet ovat aiheuttaneet viivästystä molempien konsolien osalta. Ohjaaja Michael Douse kertoi heinäkuussa Twitter-viestissä studion edistyneen asiassa, mutta tekniset rajoitteet tekivät varsinaisesta julkaisemisesta mahdotonta.

Tuolloin tiimi kertoi, ettei jaetun ruudun moninpelin poistaminen ole mahdollista, sillä teoksen pitää toimia molemmilla Xbox-konsoleilla.

Spencer on mitä ilmeisimminkin tullut asiassa vastaan, sillä studio on lopulta päätynyt nimenomaisesti poistamaan kyseisen ominaisuuden.

Douse on aiemmin kertonut studion tiedottavan lisää asiasta "vuoden loppuun mennessä", minkä on tulkittu tarkoittavan julkaisua vuonna 2024. Tuore ilmoitus onkin iloinen yllätys kaikille paitsi Xbox Series S -pelaajille.

Tarkkaa julkaisupäivää ei kuitenkaan vielä annettu. Jäämmekin odottamaan lisätietoja asiasta.

Yleensä hyvän idean tunnistaa siitä, että ajatuksen saa kerrottua tiiviinä hissipuheena. Jos tätä on yritetty Exoprimalin kohdalla, lienee hissi ollut joko todella hidas tai vähintäänkin pilvenpiirtäjän ruuhkautunut kulkupeli. Kyseessä on nimittäin 5vs5-nettimoninpeli, joka yhdistelee sekä tekoälyvihollisia että toisia pelaajia vastaan taistelemista. Ennen kuin loppuhuipennus on edessä, tulee joukkueiden lahdata satoja dinosauruksia tyylikkäissä Exo-puvuissa. Jos hirviöjahti onnistuu kilpailijatiimiä paremmin, pääsee jengi etulyöntiasemassa finaalikierrokselle.

Eikä tässä vielä kaikki! Kierrosten väleihin on sijoitettu tarinaa edistäviä välivideoita, jotka avaavat tarinaa säännöllisin väliajoin. Olitpa voittavana tai häviävänä osapuolena, teos avaa tarinan sanaista arkkua. Juoni itsessään on kirjoitettu hyvin. Tosin kun miettii pelin konseptia, olisi tarinankerronnassa voinut olla enemmän kieli poskessa. Nyt absurdi maailma saa rinnalleen turhankin vakavan kertomuksen.

Matsit itsessään ovat yllättävänkin hauskoja. Exoprimal tuntuu jo julkaisussaan vimpan päälle hiotulta ja mietityltä. Tarjolla olevat kymmenen Exo-pukua erottuvat selvästi toisistaan, mikä mahdollistaa hyvinkin erilaisia pelityylejä. Parhaimmillaan meno on tekoälydinoja vastaan sotiessa, jolloin yhteen hiileen puhaltava tiimi saa luotua todella onnistuneen kokemuksen.

Valitettavasti paketti kuitenkin lahoaa käteen taiston vaihtuessa pelaajien väliseksi. Toista tiimiä vastaan räiskiminen ei tunnu palkitsevalta, merkitykselliseltä tai oikein miltään muultakaan. Kilpajuoksu dinosaurusmetsällä vaikuttaa olleen alkuperäinen ja kiistatta toimivin idea, mutta sen päälle on mätkäisty irtopalasia ilman kokonaisuuden miettimistä.

Kokonaan oma lukunsa on pelin hinnoittelu. Noin 60 euron hintalappu olisi kohtuullinen, jos kyseessä ei olisi pohjimmiltaan free-to-play-malliin luottava paketti.

Dinosaurusten sukupuuton aktiivinen edistäminen

Vaikka kokonaisuudessa on puutteensa, Exoprimalissa on paljon hyvää. Ennen kaikkea sen valtaosan ajasta vievä PvE-formaatti imaisee mukaansa. Jokaisessa matsissa kaksi joukkuetta lähtee viidestä kierroksesta koostuvaan dinojahtiin, jonka jälkeen siirrytäänkin ratkaisevaan kliimaksiin.

Loppua edeltävät haasteet vaihtelevat rutkasti. Osassa täytyy lahdata riittävä määrä hirviöitä, toisessa vallata alueella oleva tukikohta tai nujertaa erityisen kova jättidino. Tarkoitus ei ole vain suorittaa tehtävää, vaan tehdä se mahdollisimman nopeasti. Tiimille kerrotaan aina osuuksien välissä tilanne vastustajaan peilaten.

Kilpajuoksu vastustajaviisikkoa vastaan on Exoprimalin parasta antia, sillä dinosauruksia vastaan räiskiminen on hulvattoman hauskaa. Ruudulla tömistelee monesti valtavia hirviölaumoja, jossa oikeasti tuntee pelonsekaista fiilistä. Ja vaikka vastustajia kipittää edessä kuin Earth Defense Force -sarjassa konsanaan, peli pyörii sulavasti 60 ruudun sekuntivauhdilla. Testijakson aikana oli havaittavissa vain muutama nykähdys, eikä silloinkaan puhuttu oikeasti häiritsevästä vaivasta.

Kun kilpajuoksu on ravattu maaliin, Exoprimal kuitenkin pudottaa pallon. Ratkaiseva lopputaisto on joko vihollisia tai pelaajia vastaan. Näistä ensimmäinen on lähinnä toistoa alkupään haasteista. Tällöin kilpaillaan nopeudessa kolmen haasteen mittaisessa mätössä, mikä on päälle liimatun oloista. Miksei taisto olisi voinut huipentua alkuperäiseen viisieräiseen matsiin?

Toista jengiä vastaan taisteltavat PvP-kierrokset ovat hieman monipuolisempia. Välillä kuljetetaan suojeltavaa rahtia kentän läpi, toisaalla tapetaan dinosauruksia energiankeruun nimissä.

Olipa tehtävä mikä tahansa, kyseessä on käytännössä aina kilpajuoksu vastustajaa vastaan. Kun toiminnan keskellä tuijotetaan sekuntikelloa, tuntuu meno toistavan itseään liian nopeasti. 

Puku tekee miehen

Exoprimal tarjoaa julkaisunsa yhteydessä kymmenen erilaista Exo-pukua, jotka jakautuvat kolmeen eri pelityyliin. Ottipa käyttöönsä enemmän hyökkäyspainotteiset kledjut tai tiimiä tukevat vermeet, on vaatekaapista paljastuva asuste suunniteltu tyylillä. Ja kun jokainen asu näyttää erilaiselta, voi sen perusteella tunnistaa vastustajajengin strategian. Jos vihulainen vetää jatkuvasti pidemmän korren, kannattaa omaa varustusta vaihtaa sopivaksi.

Teos kannustaa pelaajaa kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja jatkuvalla syötöllä, minkä vuoksi yhtä ainoaa suosikkia ei todennäköisesti pääse muodostumaan. Variaaton merkitys korostuu tiimipohjaisessa menossa, sillä joukkion on syytä tukea toisiaan ja käyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia vahvuuksia. Jos liian moni yrittää sännätä tappojahtiin kerralla, vain muutamalla napinpainalluksella saa vaihdettua etujoukkoa tukevan vaatetuksen niskaan.

Parasta Exo-asuissa on niiden fiilis ja palkitsevuus. Käyttipä mitä asua tahansa, se tuntuu yksinkertaisesti hauskalta. Jokaisella puvulla on oma erikoiskykynsä, jonka uudelleenkäyttö vaatii ensin odottelua. Esimerkiksi Roadblock saa pidäteltyä vihulaislaumaa erillisellä kilvellä, kun taas Deadeyen kranaattiannos räjäyttää dinosaurukset pitkin poikin aluetta. Hymy on menon toimiessa herkässä.

Mikä parasta, edes tiimiä tukevat Support-puvut eivät jää ilonpidosta paitsi. Esimerkiksi Skywave voi leijua ilmassa pidempään pudotellen terveyttä parantavia ja vihulaisia satuttavia lahjakääröjä. Tämä saa lääkintämiehen virkaa hoitavan roolin nousemaan tavallisen nuhjuilun yläpuolelle. Toisaalta taas Nimbusin parannuskikka vaatii enemmän harjoittelua, mutta osaavissa käsissä se kääntää taiston vaakakupit päälaelleen.

Exo-asuja voi halutessaan muokata ulkoisesti, mutta tämä ei suoranaisesti viehätä. Erilaiset moduulit muuttavat hienoisesti asusteen kykypisteitä, joten näiden kanssa on syytä hieman näperrellä ainakin aika ajoin. Esimerkiksi Barrage-asun moduuli mahdollistaa aseen lataamisen automaattisesti väistäessä. Zephyrillä saa taasen nopeutettua erikoiskyvyn jäähtymistä suorittamalla näppäinkomennot oikein ajoittaen. Toivottavasti tulevat päivitykset lisäävät vaihtoehtojen määrää entisestään.

Pelaajat äänestävät lompakollaan

Valitettavasti huoneessa on kuitenkin norsu, kuten kansainvälinen sanonta kertoo. Onkin aika ottaa härkää sarvista ja mainita parilla sanalla Exoprimalin rahoitusmallista. Kaikki se hyvä, mitä Capcom on pelillisesti onnistunut luomaan, vedetään nimittäin vessanpöntöstä alas. Exoprimal on täysihintainen teos, joka on yksinomaan moninpeli ja vieläpä ainoastaan yhdellä pelitilalla. Uutta sisältöä pitäisi tulla tämän sekä ensi vuoden aikana, mutta tällä hetkellä Dino Survival -moodi on ainoa vaihtoehto. Toivottavasti siis pidät siitä, koska muuta ei ole.

Muu sisältö on kosmeettista ja sitä varten on hankittava kympin kustantava Premium Survival Pass. Hinta on siis melko korkea, eikä sisältömäärä huimaa.

Kun sisältömäärä on julkaisun hetkellä näin rajattu, on Exoprimalin suosittelu vaikeaa. Moninpelin tapauksessa kun on mainittava vielä erittäin nopeana käynyt pelaajakato. Esimerkiksi PC-version kimpussa säntäili julkaisun hetkellä tuhansia pelaajia, mutta vain kuukautta myöhemmin määrä on pudonnut muutamaan sataan. Seuraa siis piisaa vielä, mutta syksyn pimenevien iltojen tilanne näyttää huolestuttavalta.

Tämä on sääli, sillä Exoprimalin toiminta on parhaimmillaan todella hauskaa. Ja jos seuraksi saa omaa kaveriporukkaa, meno nousee toiseen potenssiin. Mutta niinhän se tekee tutussa seurassa aina.

Esteettömyys

Exoprimal ei mässäile julkaisuhetkellään esteettömyyteen pyrkivien työkalujen määrällä. Onneksi ne, jotka ovat tarjolla, ovat onnistuneita. Pelaaja voi minimoida tai poistaa kameran heilumisen, minkä lisäksi käyttöliittymän elementtien sekä tekstityksen kokoa voi kasvattaa. Onpa tarjolla myös värisokeuden huomioivat asetuksetkin.

Street Fighter 6 on viimein täällä. Monet sarjan fanit ovat pitäneet odotusta piinaavan pitkänä, mutta onneksi odotus todella palkitaan. Capcomin legendaarinen taistelupelisarja on nimittäin verevämpi ja vakuuttavampi kuin aikapäiviin. Onnistumisen taustalla on maltillinen ja juuria kunnioittava uudistutuminen, jonka ansiosta teos vakuuttaa niin sarjan veteraanit kuin kokonaan uudenkin kohdeyleisön.

Capcomin RE Engine -pelimoottorin päälle rakentunut mätkintä hivelee silmiä. Tyylikäs visuaalinen ote tuo persoonalliset, yksityiskohtaiset ja näyttävät hahmot eloon värikkäässä maailmassa. Turpakäräjät täyttävät ruudun jatkuvasti hienoilla efekteillä sekä pienillä graafisilla elementeillä, jotka tuovat toimintaan miellyttävän kepeää tunnelmaa. Rennompi ote tuntuu selvältä parannukselta edeltävän Street Fighter 5:n ankeaan ja hillittyyn tyyliin.

Nyrkkihippastelu itsessään tarjoaa vieläkin mielekkäämpää herkkua. Kuutta painiketta hyödyntävä toiminta tuntuu täysiveriseltä Street Fighterilta, mutta mukaan on ynnätty tuore Drive Gauge -ominaisuus. Piristävä uutuusjippo mahdollistaa oikea-aikaisella käytöllä esimerkiksi vihollismätkijän iskusarjan katkaisun tai väistämisen, mikä voi kääntää taistelun voimasuhteet päälaelleen. 

Taistelumekanismit voivat tuntua paperilla monimutkaisilta. Hätä ei onneksi ole tämännäköinen, sillä Street Fighter 6:n erinomainen World Tour -tila opettaa keltanokkaisenkin taistelijan nopeasti talon tavoille.

Street Fighter 6:n suurin valtti on sen pelaajaystävällisyys, jota on helppo lähestyä. Taistelupeleissä taito ja kokemus tietysti ratkaisevat, mutta uudet pelaajat eivät ole auttamattomassa alakynnessä. Sopiva vaikeusaste näkyy ja tuntuu niin World Tourissa kuin nettipelissäkin.

Maailman ympäri

Street Fighter 6:n aloittava huomaa nopeasti päätyneensä osaksi World Touria. Tarinavetoisessa yksinpeliseikkailussa saa luoda oman ottelijansa erittäin monipuolisesti. Capcom ei ole pihistellyt erilaisissa säätövaihtoehdoissa, vaan digiminä voi olla mitä vain coolista löntystelijästä lähes kauhumaisempaan. Tummanpuhuvimmat luomukset menisivät lähes sellaisenaan jopa Resident Evilin maailmaan.

Kolmiulotteinen ja kolmannesta persoonasta kuvattu seikkailu keskittyy erityisesti Metro Cityn ruuhkaisille kaduille. Kyseessä on käytännössä perinteinen metropoli, jossa jengiläiset kulkevat pahvilaatikot päässään. Varsinainen pääjuoni pitää otteessaan, mutta maailman monipuolisuus saa liikkumaan myös sivupoluilla. Tekemistä todella piisaa, sillä erilaisia aarteita, sivutehtäviä sekä hauskoja hahmoja on jemmattuna lähes jokaisen nurkan taakse.

Valtaosa kaduntallaajista on valmis pieneen selkäsaunaan. Kun ohikulkijan haastaa kamppailuun, siirtyy teos lähes saumattomasti kaksiulotteiselle mätkintäareenalle. Omaa taistelutyyliä saa muokattua tavattujen mentorien kautta opituilla kikoilla ja iskuilla. Erilaisia opettajia avautuu niin tarinan myötä kuin sivutehtäviäkin tehden. Halutessaan mestarin ja kisällin välistä suhdetta voi syventää esimerkiksi lahjoja antamalla.

Taistelut ovat pääsääntöisesti erittäin lyhyitä. Tämä on erittäin pätevä ratkaisu, sillä monet kaduilla maleksivat jengiläiset haluavat haastaa pelaajan tuiki tiheään. Selustaan hyökkäävät körmyt eivät ole kovinkaan hienovaraisia, joten halutessaan pelaaja voi iskeä ennen varsinaisen taistelun alkamista. Tällöin mäiskintään saa merkittävän edun. Tämä nopeuttaa tilanteen ratkeamista, mutta aina systeemi ei toimi täydellisesti. Toisinaan huomaa päätyneensä yksisuuntaisen polun päähän, jonka jälkeen on taisteltava tiensä pois. Tämä vaatii välillä turhan monta peräkkäistä löylytystä.

Vaikka World Tour on pääsääntöisesti erinomainen, on siinä ongelmansa. Loppupäässä taistelut tuntuvat venyvän turhan pitkiksi, jolloin omaa terveyttä on välillä parannettava. Grafiikkamoottori piirtää toisinaan joitakin eriskummallisia virheitä, minkä lisäksi ruudunpäivitys töksähtelee toisinaan jonkin verran. Kumpikaan ei pilaa tai edes häiritse kokemusta, mutta eivät ne huomaamattakaan jää.

Kaikkinensa World Tour on silti tukevasti plussan puolella. Persoonallinen ja viihdyttävä tyyli tuo herkästi mieleen vuosikymmeniä vanhat teokset. Erityisesti Mortal Kombat Deceptionia pelanneet huomannevat monia samankaltaisia fiiliksiä kuin takavuosien Konquest-tilassa.

Kukin taistelee tyylillään

Street Fighter 6 on syvällä sisimmissään varsin tutunlainen kokemus sarjan veteraaneille. Tästä huolimatta uudet sekä päivitetyt mekaniikat yhdessä vaihtoehtoisten näppäinvaihtoehtojen kanssa tarjoavat paljon virkistäviä tuulahduksia.

Yksi merkittävimmistä asioista koskee erilaisia näppäinasetteluja. Klassinen vaihtoehto on sama kuuden näppäimen systeemi kuin aiemminkin, mikä mahdollistaa täyden vapauden eri iskuille, hyökkäyksille sekä Drive Gauge -erikoisuuksille. Classic-moodi on uusille pelaajille perin monimutkainen, joten se soveltuu parhaiten konkareille sekä erillisen taistelutikun käyttäjille.

Modernimmat näppäinvaihtoehdot suoraviivaistavat kokemusta erityisesti uusia pelaajia silmällä pitäen. Nämä myös iskostuvat paremmin tavallisen konsoliohjaimen käyttäjille. Modern-asetus mahdollistaa omien esiasetettujen makrojen asettamisen kaikille 18 taistelijalle. Tämän avulla uusiin sotureihin tutustuminen helpottuu kummasti.

Viimeisenä on helpoin ja yksinomaan offline-tilaan tarkoitettu Dynamic-asetus. Tällöin peli valitsee automaattisesti optimaalisen hyökkäyksen pelaajan ja vihulaisen välisen etäisyyden pohjalta. Ratkaisu tekee teoksesta todella helposti lähestyttävän, mutta kovin syvällistä kokemusta ei tällöin kannata odotella.

Saavutettavuus (Accessibility) on viety todella pitkälle, minkä ansiosta teos soveltuu lähes jokaiselle. Halutessaan asetuksista voi kytkeä päälle niin pitkälle viedyt helpotukset, ettei kenenkään pitäisi olla esteellinen teoksesta nauttiakseen. Julkaisija on työstänyt ePARA-organisaation kanssa mahdollisimman pitkälle viedyt ominaisuudet ja asetukset huononäköisille sekä sokeille. Tällöin äänimerkit kertovat etäisyyden vastustajaan sekä vinkkaavat vastapuolen hyökkäyksestä.

Capcom ansaitsee työstään suuret kehut. Tästä huolimatta nälkä kasvaa syödessä, joten jäimme ihmettelemään värisokeudesta kärsivien sivuuttamista. Toivottavasti tämä lisätään teokseen myöhemmin päivityksen myötä.

Seuraavalle tasolle

Palataanpa takaisin pelitiloihin. Mukana on Fighting Ground sekä Battle Hub, jotka tarjoavat runsaasti tekemistä. Ensiksi mainittu on hyvin suoraviivainen paketti erilaisia pelitiloja, jotka sopivat sekä paikallisiin moninpelihetkiin että kykyjen hiomiseen. Perinteikäs Arcade-tila, saman sohvan taistelukarkelot, Extreme Battle sekä todella syvällinen tutoriaali eivät jätä ketään kylmäksi.

Kunhan iskusarjat ja hahmot ovat iskostuneet selkärankaan, on aika ottaa suunnaksi verkkorintama. Battle Hub on avoin tila, jota pelaajien luomat hahmot asuttavat. Kunhan vihulaisen täyttämän pelikoneen äärelle asettuu, pääsee jonoon odottamaan taisteluvuoroaan. Sinänsä hauska systeemi on persoonallinen, mutta asetusvalikon kautta pääsee taistoon vieläkin helpommin.

Vaikka arvostelujakso ajoittui ennen pelin julkaisua keskittyneisiin betatesteihin, ei seurasta ollut koskaan pulaa. Turpasaunaa etsiviä sotureita piisasi runsain mitoin, ja ottelut itsessään toimivat ongelmitta. Verkkokoodi sai kaiken pyörimään lähes viiveettä. Taistelupeleissä pienikin pätkiminen voi olla kohtalokasta, joten Street Fighterinkin kohdalla kannattaa hyödyntää nettipiuhaa.

Battle Hub tuntuu yhteisöltä, johon niin veteraanit kuin noviisitkin ovat tervetulleita. Uskoisimmekin tilan muodostuvan Street Fighter -faniporukan tukikohdaksi, jossa ihmiset muodostavat pitkiäkin ystävyyssuhteita. Ja mikä parasta, tappiosta syntyneen kaunan voi ratkaista välittömällä uusintamatsilla.

Tosielämän soturit

Street Fighter 6 on koko taistelupeligenren uusi mittatikku, johon Tekken 8 ja muut kumppanit seuraavaksi vertautuvat. Taistelumekaniikat ovat entistä sulavampia, ja Drive Gauge -uutuusominaisuus lisää mätkintään runsaasti syvyyttä. Jokainen taistelu voi ratketa suuntaan taikka toiseen silmänräpäyksessä.

Etsitpä hauskaa World Tour -tarinatilaa tai pitkäaikaista nettipeliä, Street Fighter 6 tarjoaa rahallesi erinomaisen vastineen. Ennen kaikkea se on taistelupeli jokaiselle taitotasosta ja lähtökohdista riippumatta.

Jedi: Survivor on jedihistorian kannalta vaikeaan ajanjaksoon sijoittuvan mahdollisen trilogian keskimmäinen luku. Ankeus on jatkuvasti läsnä, ja Star Wars Jedi: Survivor tuntuukin synkemmältä kuin ykkösosa. Xbox Series -konsoleille, PS5:lle sekä PC:lle julkaistu teos tarjoaa todellisen voimafantasian, jossa pelaajan jedikykyjä koetellaan jokaisen nurkan takana. Vaikka seikkailun puoliväli hukkaa hetkeksi suunnan eikä Uncharted-peleille ominaiset yliampuvat elokuvamaiset kohtaukset täysin vakuuta, on kyseessä erinomainen kokonaisuus.

20-tuntien seikkailu vie Calin aina valtaisasta Coruscant-metropolista villimpään Kobohiin sekä useaan näiden välimaastossa olevaan sijaintiin. Ykkösosa Star Wars Jedi: Fallen Orderin tarinaa jatkavassa teoksessa seurataan Calin pakenemista Imperiumilta sekä tämän halua pelastaa läheisensä.

Selviytymisvaisto

Star Wars Jedi: Survivor leikittelee kontrasteilla. Parhaimmillaan meno on kuin Tähtien sodan oppikirjasta, kun hauskat sci-fimäiset kohtaukset seuraavat toinen toistaan. Pahimmillaan meno on taasen näennäisen avoimessa maailmassa kolutessa, jolloin suunta on pahasti hukassa. Onneksi kehittäjätiimi Respawn on onnistunut keskittymään enemmän ensin mainittuihin, vaikka välillä on myös selkeitä suvantovaiheita.

Esimerkiksi alkutaipaleella kohdataan vanha Voiman tunteva hahmo, joka haastaa Calin kaksintaistoon. Hetki on pullollaan ikonisia Star Wars -elementtejä, jotka sekä kutittelevat nostalgisia muistoja että herättää kiinnostuksen uusiin yksityiskohtiin. Toisaalta ensimmäisten tuntien aikana ilmeni myös kohtaus, jossa etenemiskeinot olivat täysi mysteeri. Kun suunta on selvillä mutta reitti ei, turhautuminen on herkästi lähellä.

Onneksi heikot hetket ovat vähissä. sillä valtaosa liikkumisesta sekä sopivien reittien metsästämisestä onnistuu selvästi paremmin. Parhaimmillaan seikkailu yhdistelee tuttuja jippoja uusiin nikseihin. Esimerkiksi vuoristossa puhaltavien tuulien hyödyntäminen tuntui nokkelalta lisäkikalta.

Pelin kannalta on tärkeää, että loogisesti etenevät miljööt ovat pääosassa. Kun valtaosa pelistä on paikasta toiseen kirmaamista, täytyy tämän myös palkita. Pulmat, seinäjuoksut sekä muut matkalle osuvat haasteet tuovat monin paikoin mieleen Uncharted-sarjan. Cal Kestisin monipuolisuus hakee vertaistaan jopa pelirintamalla.

Tähtiin ja niiden yli

Koko Star Wars -universumi on pullollaan vastakohtia ja äärimmäisyyksiä. Jos miettii pelkästään elokuvasaagaa, kakkososien historiaan mahtuu Imperiumin vastaiskun kaltainen napakymppi sekä Kloonien hyökkäyksen täydellinen floppaus. Tarinankerronta onkin vuosikymmenten aikana ailahdellut pahasti.

Tältä osin Jedi: Survivor on onneksi parempaa puoliskoa. Jännittävää alkua seuraa mutkikkaampi puoliväli, joka huipentuu dramaattiseen loppusuoraan. Käänteiden sekaan mahtuu sekä yllätyksiä että ennalta arvattavia spinnauksia, mutta yhtä kaikki tarina pitää otteessaan.

Respawnin luomuksen suurimpiin onnistumisiin kuuluu hahmokaarti. Calin kaveripiiri sekä vihollisjoukko koostuu muistettavista ja mielenkiintoisista yksilöistä. Valitettavasti iso osa näiden potentiaalista jää hyödyntämättä, sillä heille ei jää rytmityksen vuoksi tarpeeksi ruutuaikaa. Hyväsydäminen Greez sekä monitahoinen Merrin olisivat ansainneet merkittävästi enemmän huomiota. Valitettavasti tarinalla on hetkittäin liian kova kiire seuraavaan taistelukohtaukseen sekä vaaratilanteeseen.

Sivistyneiden aikojen ase

Kun Jedi: Survivor on parhaimmillaan, se todella hakee vertaistaan. Erityisesti valosapelin muokattavuus on viety tasolle, jossa pääaseen ulkonäköä ja ominaisuuksia hipelöi mielellään pidempienkin sessioiden ajan. Tällä on vaikutusta myös toimintaan, sillä Cal voi valita viidestä eri taistelutyylistä. Eri tekniikat todella muuttavat pelikokemusta sekä vihollisten kurmuuttamista. Lisäksi kykypuu sekä erilaiset työkalut tuovat taistoihin sopivasti vaihtelua.

Toisin kuin esimerkiksi Elden Ring, Star Wars Jedi: Survivor tarjoaa useita eri vaikeusasteita sopivan pelikokemuksen luomiseksi. Jos haluat vain kokea tarinan ilman tuskanhikeä, haasteen voi kytkeä minimille. Taasen vaikeimmillaan meno vaatii yhtä paljon keskittymistä kuin Dark Soulsin kiperimmät kohdat. Respawn on onnistunut luomaan teoksestaan monipuolisen sekä isolle yleisölle sopivan ilman, että teos kärsisi kompromisseista.

Star Wars Jedi: Survivor on erittäin henkilökohtaiselta tuntuva tarina. Jo tämä tekee siitä koko Tähtien sodan universumissa poikkeuksellisen kokonaisuuden. Mukaan mahtuu ongelmia, mutta onneksi parhaat hetket kantavat vaivatta kompurointien ylitse. Jos ja toivottavasti kun kolmososa joskus ilmestyy, emme laittaisi muutamaa lisävälivideota pahaksemme. Käsikirjoittajien kynästä kun olisi saanut ammennettua vielä hiukan enemmän.

Alkuperäinen Resident Evil 4 sykähdytti monet tuoreella otteellaan. Sen toiminnallinen, hirviöntäyteinen ja eeppinen pelastusreissu espanjankieliseen kylään valloitti tyylillään. Vaikka presidentin jälkikasvun pelastaminen ei välttämättä paperilla vaikuta kaikista kiinnostavimmalta, ei ole sattumaa, että teosta muistellaan yhä lämmöllä.

Kuten aiemmat uusioversiot ovat osoittaneet, Resident Evil -uusioversiot eivät tyydy ainoastaan tarkentamaan pikseleitä ja iskemään täyttä hintalappua paketin kylkeen. Uusioversio täydentää tarinaa, korjaa töksähdellen toiminutta ääninäyttelyä ja lisää taisteluihin sekä vihollismörköihin syvyyttä. Vaikka alkuperäinen Resident Evil 4 on kestänyt aikaa, vuoden 2023 uusioversio näyttää ajan hampaan myös purreen zombin lailla. Onneksi tähän vaivaan on lääke.

Resident Evil 4 - hinta ja julkaisupäivä

• Mikä se on? Uusioversio vuonna 2005 ilmestyneestä kauhupelistä Resident Evil 4 
• Milloin se julkaistiin: 24.3.2023 
• Paljonko se maksaa: 59-69 €
• Mille alustoille se julkaistiin? PC, PlayStation, Xbox 

Aseita laulattaen

Resident Evil -sarja on kauhuleimansa ansainnut, mutta viimeisimmät pääsarjan osat ovat olleet tältä osin pikemminkin elämysjunia. Pelottavat elementit itsessään ovat paikallaan, mutta uhkaavuuden tunne on loistanut poissaolollaan. Isoin ongelma on liittynyt ähkyyn. Etenkin Resident Evil 7 Biohazard oli isoilta osin onnistunut ja nautinnollinen teos, mutta pelaaja tunsi tästä huolimatta olevansa lähinnä sivustaseuraaja. Nelososan ronskisti aseistautunut Los Illuminados vaatii kaatuakseen taistelumekaniikkoihin syventymistä. Tämä tuntuu parin edellisen pääsarjan osan jälkeen todella tervetulleelta.

Nopeat iskusarjat, kattava asevalikoima sekä lähitaistelu tarjoavat monipuoliset työkalut toimintaan. Lisäksi peli muuttaa muotoaan läpi seikkailun. Jipot, jotka pelittävät alkumetreillä, vanhentuvat nopeasti käsiin. Omaa kikkakirjastoa onkin päivitettävä jatkuvasti vastaamaan vihollisten tarjoamaan haasteeseen.

Kyläläisten sekopäisyys ja hyökkäysvimma eivät näy haastavuudessa. Hampaitaan myöten suojautuneet mörököllit sen sijaan vaativat hyvin toisenlaisen lähestymistavan, sillä suojukset, panssarit sekä jousipyssyt eivät päästä pelaajaa helpolla. Vihollisjoukoissa on myös kaikkea näiden ääripäiden välistä. Parhaimmillaan rosmot vaihtelevat päällekäynnin ja kaukoaseiden välillä.

Linnoitukseen hyökkääminen tarjoaa pelin herkullisimpia ja vaarallisimpia hetkiä. Ashleyn valvonta ei ole helppoa, kun samaan aikaan viholliset käyvät käsiksi kaikin mahdollisin konstein ja suojuksin. Vaikeusasteen nostaminen voi aiheuttaa jo parranpärinää, sillä murkulatulituksen väistämisen mahdottomuus oli normaalillakin haastavaa. Tästä huolimatta kohtaus on muiden taistojen tavoin erittäin nautinnollinen. Monipuolisuus tilanteissa ja mekaniikoissa tarjoaa sopivasti vaihtelua läpi roiman kymppituntisen seikkailun.

Isommat pomotaistot erottuvat edukseen. Vaikka haastetta piisaa, hirviömäisen Verdugon tai sokean Garradorin löylyttäminen painautuu muistin syövereihin. Erityisesti Verdugon suunnittelu ansaitsee ylisanoja. Otuksessa on samaan aikaan pelottavuutta ja uhkaavuutta, mutta myös taistelu itsessään kutkuttaa. Muotopuolen avaruusotuksen päihittäminen vaatii tarkkuutta ja taitoa – sekä kantapään kautta kertynyttä oppia.

Pieneen tilaan sulloutunut Garrador kääntää tilanteen päälaelleen. Kun ympäristö ei tarjoa tilaa temppuilulle, jokaista askelta joutuu miettimään tarkasti. Ampuminen, metallikettinkeihin osuminen ja muut ympäristön äänet paljastavat hirviölle sijainnin välittömästi. Jotta pomon saa nujerrettua, vaatii taisto pelaajalta sekä tulivoimaa että taktisuutta.

Hiippailu on yhtä lailla onnistunutta ja sujuvaa. Iso osa pelistä kuluu varjoja hyödyntämällä, mutta tästä huolimatta suunnitelmat eivät kertaakaan kariutuneet näkymättömään esteeseen tai kenttäsuunnittelun ongelmiin. Vaikka asian myöntäminen on tuskallista, jokaisesta kuolemasta sai syyttää yksinomaan itseään. Tekninen toteutus ja vihollisten tasapainotus pitävät huolen nautinnollisuudesta. Resident Evil 4 noudattaa omia pelinsisäisiä lainalaisuuksia, joita noudattamalla pääsee jatkuvasti eteenpäin.

Tunnelma ja sisältö käsi kädessä

Taistelut eivät suinkaan ole pelin ainoa onnistuminen. Uusioversio tuntuu hioneen kokonaisuutta myös tunnelman osalta. Etenkin kulttia johtava Saddler sekä tämän lähin apuri lordi Salazar tuntuvat pelottavan uhkaavilta. Tarina malttaa ottaa aikansa. Kun Saddlerin ensitapaamista joutuu odottamaan pitkän aikaa, tuntuu kohtaaminen entistä ikimuistoisemmalta.

Jopa Ashley tuntui aiempaa miellyttävämmältä. Vaikka saattotehtävät itsessään ovat lähtökohtaisesti yleisavain epäonnistumiseen, tällä kertaa tutkapari vaikutti jopa hyödylliseltä ja älykkäältä. Kenties nuoremmassa sukupolvessa todella on toivoa!

Siinä missä alkuperäisosassa Ashley kirkui ärsyttävästi jokaisen vaarallisen kohdan yhteydessä, 2020-luvulla presidentin jälkikasvussa on enemmän potkua. Yksi hauskimmista hetkistä vie pelastettavan nosturin puikkoihin tuhoamaan seinää. Tämä vapauttaa pelaajan keskittymisen yksinomaan vihollistaistelijoiden höykyttämiseen. Mikä parasta, kerrankin sai myös nauttia valmiista pakoreitistä.

Vuoden peli... taas?

Vaikka pahat jättikorporaatiot, hämmentävä taustatarina sekä valtavat räjähdykset ovat värittäneet pelisarjaa, Resident Evil -teokset ovat aina pitäneet otteessaan. Siinä missä Village sai samaistumaan hahmon tuntemuksiin osana suurempaa kokonaisuutta, Resident Evil 4:n uusioversio nostaa kokemuksen vielä paremmaksi.

Ennen kaikkea kyseessä on jälleen yksi napakymppi Capcomin uusioversioiden listalle. Se ei vain hio audiovisuaalista toteutusta, vaan uusiotekijät ovat onnistuneet parantamaan myös tarinaa, taistelua sekä pomovastuksia. Samalla teos saa toivomaan, että studio on hoksannut Resident Evilin syvimmän olemuksen. Jos näin todella on, seuraavasta pääsarjan osasta voidaan odottaa todellista menestystarinaa.

• Arvostelussa Resident Evil 2
• Paras kauhupeli: pelottavimmat kokemukset PC:lle ja konsolille

Series 2 on yhtiön alkuperäisen Xbox Elite Wireless Controllerin seuraaja, joka tuo mukanaan muutamia parannuksia tämän hetken parhaimpaan Xbox-ohjaimeen. Se ei ole kuitenkaan halpa investointi, vaan se maksaa miltei kolme kertaa enemmän kuin alkuperäinen Xbox-ohjain. Monille se on silti hintansa väärti.

Xbox Elite Wireless Controller Series 2: lyhyesti

• Mikä se on? Microsoftin pro-ohjain Xboxille
• Milloin se julkaistiin? Marraskuu 2019, Core-versio lokakuu 2022
• Mitä se maksaa? 199,99 €, Core-versio 134,99 €

Xbox Elite Wireless Controller Series 2: hinta ja julkaisupäivä

Microsoftin Xbox Elite Wireless Controller Series 2 maksaa Suomessa 199,99 euroa, joskin sitä on nykyään saatavilla myös tätä edullisempaan hintaan. Halukkaat voivat myös suunnitella ohjaimen värimaailman mieleisekseen Xbox Design Labin kautta.

Yhtiö julkaisi lisäksi lokakuussa 2022 edullisemman Xbox Elite Series 2 Core -version, joka jättää ylimääräiset lisävarusteet myyntipakkauksen ulkopuolelle. Hinta on siten saatu tiputettua siedettävämpään 134,99 euroon, jonka rinnalle voi myöhemmin ostaa erillisen komponenttipakkauksen hintaan 64,99 euroa.

Vertailun vuoksi alkuperäinen Xbox-langaton ohjain maksaa 69,99 euroa. Elite-ohjaimet on siten suunniteltu pienemmälle himo- ja ammattilaispelaajien yleisölle.

Xbox Elite Wireless Controller Series 2: muotoilu

Muotoilun osalta Xbox Elite Series 2 on tyylikäs, mukava ja painoltaan tuntuva. Perusversio saapuu myyntipakkauksessa kookkaan kantolaukun, langattoman latauspaketin, USB-C-johdon sekä lisävarusteiden kera. Edullisempi Core-malli sisältää sen sijaan pelkän ohjaimen ja USB-C-johdon.

Alkuperäinen ohjain on mattamusta, jossa on kumiset kädensijat. Edestä löytyy tutut X, A, Y ja B -painikkeet, Xbox-, Share- ja Menu-näppäimet sekä erillinen profiilipainike. Series 2:n osalta myös kummatkin tatit sekä D-pad ovat vaihdettavissa, ja ne kiinnittyy ohjaimeen magneettisesti.

Myyntipakkauksessa saapuu kuusi eri tattia, kaksi perustattia, kaksi klassista ja yksi korkea ja yksi valkoinen kupu. Näiden lisäksi lisävarusteisiin lukeutuu neljä takaläpyskää (kaksi pientä ja kaksi keskikokoista) sekä kaksi D-padia (perinteinen ja levy). Tattien jännitettä voi lisäksi säätää käyttämällä pientä ruuvimeisseliä. Eri kiristysasetuksia on kolme.

Core-versio on muutoin täysin identtinen, mutta ohjaimen keskiosa on mustan sijaan valkoinen ja sen mukana ei tule kuin yhdet tatit ja lautasmainen D-pad. Nämä on kuitenkin irrotettavissa, jos lisävarusteet ostaa myöhemmin erikseen.

Xbox Elite Series 2 -perusmallin kohdalla tatit ja takaläpyskät voi asettaa konsoliin haluamallaan tavalla antaen pelaajalle täydet kustomointimahdollisuudet. Takana on paikat neljälle takasiivekkeelle, jotka antavat käyttäjälle periaatteessa neljä ylimääräistä painiketta peleihin. Lisäksi selkämyksestä löytyy kolmivaiheinen kytkin molemmille liipaisimille, joiden painallusrataa voi lyhentää halutessa.

Liipaisimet ovat alkuperäisessä mallissa hopeiset ja Core-versiossa valkoiset. Näiden yläpuolella on tutut olkapainikkeet, Bluetooth-painike ja USB-C-liitäntä. Series 2:n voikin liittää Xboxiin tai PC:seen. Ohjaimen alaosassa on lopulta 3,5 mm kuulokeliitäntä sekä Xbox One Stereo Headset -adapterin liitäntä.

Series 2:ssa ei myöskään ole perusohjaimen lailla enää lainkaan pattereita, vaan ohjaimessa on sen sijaan sisäänrakennettu akku. Akku kestää huikeat 40 tuntia ja on ladattavissa joko USB-C-kaapelilla tai langattomalla lataustelakalla. Jälkimmäinen ei kuulu Core-mallin myyntipakkaukseen, vaan täytyy ostaa erikseen.

Laatuominaisuuksien lisäksi Series 2 -ohjain myös tuntuu laadukkaalta ja painaa 345 grammaa. Tuntuma on luonnollisesti subjektiivinen, mutta omissa käsissämme pidimme sen painosta.

Xbox Elite Wireless Controller Series 2: suorituskyky

Xbox Elite Series 2 -ohjain pääsee lopulliseen loistoonsa ohjelmiston ja tuomiensa parannusten myötä. Kuten jo edellisessä kappaleessa vihjailimme, ohjainta pystyy kustomoimaan entistä monipuolisemmin, mutta ulkoisten komponenttien lisäksi säätövara yltää aina järjestelmätasolle asti.

Ohjaimen kunkin painikkeen voi määrittää uusiksi erikseen ladattavan Xbox Accessories -sovelluksen kautta. Sen kautta pystyy määrittämään muun muassa tattien jäykkyyden, tärinän ja painikkeiden kirkkauden. Haluamansa painikkeen voi myös määrittää Shift-näppäimeksi, jolloin muihin painikkeisiin voi sitoa useita eri toimintoja.

Tärkein uudistus on silti uudet takasiivekkeet, jotka eivät valitettavasti saavu Core-mallin mukana. Itse suosimme niiden käyttöä X, A, Y ja B -painikkeiden korvaajina, jolloin oikeaa kättä ei tarvinnut siirtää lainkaan tatilta. Halutessaan näitä voi kuitenkin käyttää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuten esimerkiksi ajopeleissä vaihdekeppeinä.

Ohjaimeen voi lisäksi tallentaa kolme eri kustomoitua profiilia, jolloin eri näppäinasetuksia voi vaihtaa nopeasti lennosta ohjaimen profiilipainikkeen kautta.

Painikkeisiin voi lisäksi kustomoida pikakomentoja järjestelmälle, kuten nauhoituksen käynnistämisen, kuvakaappauksen tai saavutusvalikon aukaisemisen. Omien näppäinkarttojen luominen ja muuttaminen onkin yksi Series 2 -ohjaimen oleellisimmista lisäominaisuuksista.

Osalle käyttäjistä liiallinen määrä vaihtoehtoja voi tuntua tosin pelottavalta tai jopa tarpeettomalta, eikä Xbox Elite Series 2 -ohjain ole suoranaisesti tarkoitettu heille. Toisaalta ohjainta voi myös käyttää kuin perinteistä ohjainta, mutta tällöin iso osa Elite-ohjaimen eduista jää käyttämättä.

Pelikäytössä Series 2 ajaa kuitenkin asiansa, ja painikkeiden responsiivisuusaika on erinomainen. Ylimääräinen paino sekä vaihdettavat tatit ja säädettävät liipaisimet auttavat myös hiomaan toiminnoista nanosekunteja pois entistä tarkempaa suoritusta varten.

Ohjaimen kustomoitavuus vaatii tosin pientä opettelua ja ennen kaikkea aikaa löytääkseen itselleen juuri sopivan profiilin peleihin. Mutta kun oikeat painikkeet ja lisävarusteet löytyvät, Xbox Elite Series 2 on eittämättä paras Xbox-ohjain koskaan.

Xbox Elite Wireless Controller Series 2: Yhteenveto

Xbox Elite Wireless Controller Series 2  on täysin hintansa väärti ohjain, jos sen lukuisia kustomointimahdollisuuksia on tarkoitus käyttää. Uusi Core-versio tuo varsinkin ohjelmistopuolen kustomoinnin käyttäjille myös entistä edullisempaan hintaan, mutta kannattaa huomioida, että siitä uupuu ylimääräiset lisävarusteet.

Silti Elite Series 2 -ohjain näyttää ja tuntuu täydelliseltä Xbox-ohjaimelta, joka toimii niin Xboxin kuin tietokoneen kanssa ongelmitta. Kustomoinnin kanssa voi mennä aikansa, mutta kun sen saloihin pääsee lopulta sinuiksi, käsissä on yksi parhaimmista ohjainkokemuksista koskaan.

Kanne väittää Epic Gamesin "tietoisesti" kehittäneen Forniten "hyvin, hyvin addiktiiviseksi" ja nostaa esille kaksi vanhempaa, joilla on 10- ja 15-vuotiaat lapset. Toisella lapsista on kanteen mukaan Fortnitessa yli 7 700 pelattua tuntia viimeisen kahden vuoden ajalta.

Tapaus käynnistettiin Epic Gamesia vastaan alkujaan jo vuonna 2019, jolloin lakifirma Calex Légal haki hyväksyntää Kanadan tuomioistuimelta. Yhtiön asianajaja, Alessandra Esposito Chartrand väitti tuolloin CBA:lle, että Epic Games "palkkasi psykologeja" tehdäkseen Fornitesta "mahdollisimman addiktiivisen". Chartrand väitti lisäksi, että Epic tiesi pelinsä addiktiivisuudesta, mutta ei varoittanut siitä pelaajille. 

Tuomioistuin on väitellyt vuodesta 2019 lähtien, viedäänkö joukkokanne oikeussaliin saakka. Montreal CTV:n mukaan kanne on nyt etenemässä, eikä päätöksestä vastannut tuomari pitänyt sitä typeränä tai "pahantahtoisena".

Oikeustaistelu

Vuonna 2017 julkaistuun Fortniteen on rekisteröitynyt jo yli 400 miljoonaa pelaajaa, joista vähintään 83 miljoonaa pelaa peliä kuukausittain. Peli onkin noussut yhdeksi tämän hetken suosituimmista verkkopeleistä etenkin nuorten pelaajien keskuudessa. BusinessofAppsin mukaan vuonna 2021 noin 60 % peliin rekisteröityneistä pelaajista väitti olevan 18-24-vuotiaita.

Epic Gamesin edustaja Natalie Munoz on kommentoinut väitteitä ABC Newsille toteamalla Fortnitessa olevan "luokkansa parhaat lapsilukot, joiden avulla vanhemmat voivat valvoa lastensa digitaalista kokemusta". Vanhemmat voivat saada myös raportteja viikoittain käytetyistä peliajoista, ja nuorilta pelaajilta vaaditaan lupa ennen kuin he voivat ostaa mitään pelin sisäisestä kauppapaikasta.

Lopuksi Epic Games totesi aikovansa "taistella tästä oikeudessa".

"Viimeisin päätös vie tapauksen oikeuteen", Munoz kertoi ABC:lle. "Uskomme todisteiden todistavan, ettei tapauksella ole pohjaa."

• Parhaat PC-pelit 2022: valitsimme parhaat pelit jokaisesta genrestä
• Ilmaiset pelit 2022: valitsimme parhaat ilmaiseksi pelattavat huippupelit

Olen matkannut syvällä synkissä rottien, tautien ja kuoleman täytteisissä katakombeissa. Jokainen askel on ollut hidasta, kun matelen eteenpäin soihtu kädessä. Yritän etsiä holvistosta lääkettä pikkuveljelleni, Hugolle.

Pääsin takaisin maan päälle ja onnistuin välttämään lihaa syövät rotat, jotka liikkuvat pimeydessä kuin vesi. En ennätä kuitenkaan juhlia voittoani, vaikka edessäni komeilee näyttävä tuhon ja kauneuden temppeli. Näen nimittäin, mitä niiden edessä odottaa.

Olen joutunut ojasta allikkoon, sillä rotat ovat vaihtuneet johonkin vielä pahempaan. Raskaasti haarniskoidut sotilaat miekkoineen seisoo minun ja veljen välissä. Siinä, missä matkani maan alla oli hitaudesta huolimatta piinaavan jännittävää, vartijoiden ohittaminen on ainoastaan tuskallista.

Rottia vastaan taistelu ja niiden välttely on hidasta, mutta niitä vilisevistä holveista selviytyminen tuntuu palkitsevalta. Harmillisesta koko kuvaamani rytmitysongelma vaivaa lähes kaikkea A Plague Tale: Requiemissa. Niin päähenkilö Amician hidas askellus välivideosta toiseen kuin tämän mateluvauhti soihtu kädessä käy ajan päälle.

A Plague Tale: Requiem - hinta ja saatavuus

•  Mikä se on? Asobo Studion uusi toimintaseikkailu  
•  Milloin se julkaistaan: 18. lokakuuta 2022 
•  Hinta: 49,95 €
•  Mille alustoille se on julkaistu? PC, Playstation, Xbox  

Mateluvauhtia

A Plague Tale: Requiem on silti edeltäjänsä lailla todella kaunis peli. Heti alusta alkaen pelaajat pääsevät ihastelemaan kauniita niittyjä ja jylhiä hylättyjä linnoja. Jopa synkimmillään Requiem onnistuu vakuuttamaan yksityiskohdillaan. Ensimmäinen kohtaaminen rottien kanssa saa niskavillat pystyyn, kun valtava rottalauma syöksyy pelaajaa kohti kuolemaa uhkuvassa temppelissä.

Pelin takana oleva Asobo Studio tietää siis mitä tekee.

Harmillisesti peli lähes pakottaa pelaajaa ihastelemaan maisemia, sillä päähenkilöt on sidottu kävelemään. Maisemista nauttimisen sijaan kaikki tuntuukin pakotetulta ja alkaa turhauttaa, kun etenemisvauhti on kuin tarpoisi suossa.

Onkin hivenen ironista, että jos studio olisi lisännyt peliin mahdollisuuden hölkätä hieman vauhdikkaammin, olisin todennäköisesti viettänyt aikaa vapaasti maailmaa tutkien. Mutta koska paikasta toiseen liikkumisessa kesti niin kauan, en halunnut tuhlata aikaa tutkia paikkoja sen tarkemmin.

Vauhtia ei suinkaan helpota Amician nuorempi veli, joka roikkuu toisinaan pelaajassa kiinni ja hidastaa askelta entisestään. Alun kaunis ja elävä kaupunki, joka on täynnä kukkia, myyjiä ja muita yksityiskohtia, tuntui sen vuoksi vain turruttavan tylsältä.

Huonoa rytmitystä ei pelasta myöskään dialogi, joka on itse asiassa osasyy tylsyydelle. Vaikka juoni itsessään on mieluisa ja ääninäyttely erinomaista, jokainen keskustelu laukaisi aina tunteen kaiken matelemisesta. Toisinaan tuntui siltä kuin Asobo Studio hidastaisi pelaajaa tarkoituksella mahduttaakseen peliin vain enemmän dialogia. Tämän huomaa erityisesti silloin, kun keskustelu keskeytyy äkillisesti pelaajan ennättäessä seuraavalle alueelle.

Amician liikkuminen hiiviskellessä ei suinkaan pelasta tilannetta, ja kaikki mahdollinen kauhun tunne muuttui lähinnä ärsytykseksi. Hahmo liikkuu hiiviskellessä entistä hitaampaa, kun taas soihtu kädessä askel on sitäkin raskaampaa. Vihollissotilailla ei sen sijaan tunnu olevan vaikeuksia kävellä rivakammin.

Teinityttö jäikin toistuvasti kiinni yrittäessäni päästä karkuun vihollisia. Onneksi peli esittelee melko pian uusia työkaluja, joilla hiiviskelyosuuksia voi helpottaa. Näihin lukeutuvat niin soihtuja sytyttävät tuliammukset kuin näitä sammuttavat vastineet, joita Amicia ampuu lingollaan. Kunhan materiaaleja löytyi vain taskusta, viholliset pystyi vaivattomasti pistämään rottien ruuaksi, eikä heistä tarvinnut välittää hiiviskellessä eteenpäin.

In Plague Tale: Requiem, you’re being chased across France by the Inquisition and fleeing from swarms of rats, so this glacial pace is painfully at odds with the story. Despite moments of respite in the action sequences, every time I am left to navigate the wider story with Amicia, it feels like I’m fighting her with every step I take. 

A Plague Tale: Requiemissa päähenkilöt juoksevat karkuun läpi Ranskan niin inkvisitiota kuin rottia, joten varsinaisen pelattavuuden hitaus tuntuu sotivan juonta vastaan. Ja vaikka toimintakohtausten välille mahtuu myös seesteisempiä hetkiä, tunsin taistelevani Amiciaa vastaan jokaisella askeleella.

Rottaloukku

Vakuuttavan kauniista maisemista huolimatta A Plague Tale: Requiem tuntuu edeltäjänsä lailla jopa klaustrofobisen suoraviivaiselta. Pienistä irrottelusta huolimatta tunsin monesti olevani kuin sokkeloon tiputettu rotta, jonka täytyi löytää oikea reitti Asobo Studion asettamalle juustopalalle. Ja juustopala tässä allegoriassa on usein traumaattinen välivideo, jossa rottalaumat syöksyvät maasta pinnalle.

Jopa silloin, kun peli tuntuu avoimelta, valtaosa lisätilasta on pelissä vain näytön vuoksi. Pelaaja pystyy etenemään aina hyvin ennalta määrättyä reittiä pitkin, mitä rytmitetään toimintakohtauksilla, välivideoilla ja maisemareiteillä.

Seikkailusta uupuukin vapaus ja valinta. Asiaa ei suinkaan helpota, että valtavien lakeuksien tutkiminen estetään nilkkaan yltävillä kivillä, mikä rikkoo immersiota entisestään.

Kohti valoa

Meno muuttuu toisinaan onneksi vähän vauhdikkaammaksi, jolloin muun seikkailun matelun unohtaa hetkeksi mielestä. Tykästyin etenkin kohtaukseen, jossa peli antoi minun vapaasti tappaa vihollisia näiden tukikohdassa Amician jouduttua raivon valtaan, sillä se toimi samalla kanavana omalle turhautumiselleni. Ei ehkä järin terveellistä, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta hyvin katarttista.

Tilanteen rauhoituttua jouduin jälleen hiipimään ja välttelemään vartijoita paetakseni paikalta. Ilman aseita ja varusteita jouduin turvautumaan älykkyyteeni ja vihollisten partioreitteihin. Tunsin innostusta ja uppouduin tunnelmaan, sillä jokainen askel saattoi olla viimeiseni.

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja pian peli palasi taas dialogivetoiseen mateluun, jossa jouduin tarpomaan kohti seuraavaa tavoitetta. Vaikka osalle Requiemin rajatut polut tuntuvat varmasti viihdyttäviltä, koin itse olevani vankina.

Kehittäjätiimi Springloaded laittoi pelin ennakkotilattavaksi, eivätkä odotukset todennäköisesti olleet kummoiset. Myynnin aloittamista seuraavana aamuna lukemat olivat kuitenkin räjähtäneet. Indiestudion hämmästykseksi Nintendo Switch -version myynneistä peräti 85 % tuli Argentiinasta.

Vaikka osa peleistä saattaa olla menestystarinoita yksittäisillä markkinoilla, tässä tapauksessa kyse ei ole tästä. Monet pelaajat olivat nimittäin eShop Prices -sivuston kaltaisten palveluiden kautta etsineet teoksen halvimman tarjoushinnan. Let's Build a Zoo oli noussut näissä palveluissa huomion keskipisteeksi.

Julkaisija No More Robotsin vetäjä Mike Rose kommentoi tapahtunutta Twitterissä: "Tuhannet ihmiset ovat ostaneet pelin, ja me ansaitsemme teoksesta alle dollarin per myyty teos."

Kolikolla on onneksi kääntöpuolensa. Vaikka Argentiinasta tulleet myyntituotot jäivät todella pieniksi, valtava suosio nosti teoksen myös muilla markkinoilla suosituimpien teosten listalle. Erityisesti Yhdysvalloissa asuvat pelaajat kiinnostuivat teoksen korkeista myyntilukemista.

Tämä poiki Let's Build a Zoon nousun myös Yhdysvalloissa Nintendo eShopin myydyimpien pelien listalle. Suosio levisi samaa reittiä pitkin pian myös Euroopan ja Australian pelaajien keskuuteen.

Lopputulemana peli on noussut myyntilistojen kärkeen maailmanlaajuisesti. Samalla katastrofin aineksista muodostui taloudellinen onnistuminen. Menestysresepti on joka tapauksessa poikkeuksellinen, eikä vastaavaa välttämättä saa toistettua enää uudelleen.

eShoppailua ja tarjoushaukkailua

Eri maiden kauppapaikkojen välillä vaihtaminen on tehty todella helpoksi. Esimerkiksi Nintendon tapauksessa riittää, kun kirjautuu kotisivuilla sisään ja vaihtaa asetuksista maa-alueen. Nintendo ei rajoita toimintaa millään tavoin.

Tämän vuoksi käyttäjien on todella helppo vaihtaa maa-asetusta ja poimia haluttu teos halvimmalla mahdollisella hinnalla.

Huijauksien uhrista tulikin voittaja

Maa-asetuksen vaihtaminen voi poikia pelaajille merkittäviä säästöjä. Tässä tapauksessa se teki Let's Build a Zoosta myös menestystarinan. Kannattaa kuitenkin huomata, että kauppapaikan valitsemisella voi olla surullisia vaikutuksia pelinkehittäjien toimintaan.

Tässä tapauksessa vain pienimuotoinen ihme pelasti Let's Build a Zoon kehittäjät valtavilta taloudellisilta tappioilta. Menestys olikin hiuskarvan varassa, joka tekijöiden onneksi levisi maailmanlaajuisesti.

Indiestudiot toimivat erittäin pienillä resursseilla, joten kehittäjäpoppoiden toimintaa kannattaa tukea mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti parhaiden indiepelien listallemme on nostettu teoksia, jotka ansaitsevat kaiken mahdollisen huomion. Näille kehittäjille soisi lisäeuroja entistä parempien pelikokemusten luomiseen.

• Parhaat indie-pelit 2022: PC:n ja konsoleiden parhaat piilotetut helmet

Kun Sony nosti PS5-konsolinsa hintaa viime kuussa tuotantokustannuksiin pohjaten, Microsoftin arveltiin tekevän samoin. Spencer kuitenkin kertoi CNBC:n tuoreessa haastattelussa, että vaikka näin ei ole vielä tapahtumassa, asia saattaa olla ajankohtainen myöhemmin.

"Arvioimme bisnestämme jatkuvasti, joten en voi sanoa ettemmekö voisi tehdä niin myöhemmin", Spencer kertoi.

"Voin vakuuttaa, että emme ole aikeissa tällä hetkellä nostaa konsoliemme hintaa. Kuluttajat ovat jo valmiiksi haastavassa taloustilanteessa, joten se ei olisi meiltä kohtuullista ainakaan tässä tilanteessa."

Harha-askelta väistämässä

Spencer totesi samassa yhteydessä Xbox-tuoteperheen keskittyvän hinta-laatusuhteeseen. Yhtiön edullisempi Xbox Series S -konsoli on kerännyt jopa yli puolet yhtiön tuloista, vaikka Xbox Series X on teknisesti selvästi edistyneempi.

Microsoft haluaa pitää valttikorttinsa tulevaisuudessa. Osana tätä on luonnollisesti jo pelkkä toive siitä, ettei globaali sirupula aiheuta yhtiölle samanlaisia hinnankorotuspaineita kuin Sonylle. Toistaiseksi Xbox Series S:n tuotanto on ollut varmempaa kuin muilla uutuuskonsoleilla, sillä sen heikompi prosessori on helpompi valmistettava.

Kun edullisen konsolin oheen hankkii vielä varsin kohtuuhintaisen Xbox Game Pass -tilauksen, tarjoaa Xbox Series S huokean tavan päästä käsiksi uusimpiin peleihin. Konsolin mahdollinen hinnannousu olisikin todennäköisesti iso harha-askel menestyspolulla, joka pohjautuu juuri edullisuuteen.

Erityisesti tämä korostuu, jos Nintendo todella saa pidettyä Switch-konsolin hinnan ennallaan. Yhtiön johtaja Shuntaro Furukawa kertoi aiheesta Nikkein haastattelussa viime kuussa. Tämän vuoksi Sony on ainakin toistaiseksi ainoa, joka on joutunut hilaamaan hintalappua ylemmäs.

• Paras Xbox Series X -peli: näitä uuden konsolin pelejä ei kannata ohittaa
• Paras Nintendo Switch -peli 2022: kiinnostavimmat Switch-pelit juuri nyt

Seuraava osa vie historiallisen toimintapelisarjan takaisin juurilleen, sillä Assassin's Creed Miragea kuvaillaan hiiviskelyvetoiseksi ja kerronnalliseksi peliksi. Sen on määrä ilmestyä vuoden 2023 aikana.

Miragesta vuodettiin tietoja jo ennen sen virallista julkaisua, mutta nyt näille on saatu virallinen vahvistus. Juoni seuraa Assassin's Creed Valhallasta tuttua Basimia, joka matkaa katuvarkaasta kohti mestarisalamurhaajaa. Peli sijoittuu Irakin pääkaupunkiin, Bagdadiin, noin 20 vuotta ennen Valhallan tapahtumia.

Pelin narrative director Sarah Beaulieu kertoi Miragen painottavan tarinaa ja mielenkiintoisia hahmoja. Pelisarjalle tyypilliseen tapaan siinä nähdään joitain historiallisia hahmoja, minkä lisäksi The Expanse -sarjasta tuttu Shohreh Aghdashloo antaa äänensä Basimin opettajalle.

Ennakkotilaajat saavat itselleen 40 Thieves -sivutehtävän, joka ennätti niin ikään vuotaa jo ennakkoon Redditissä.

• Valitsimme parhaat PC-pelit
• Sekä tietenkin parhaat PS5-pelit
• Unohtamatta myöskään parhaita Xbox Series X -pelejä

Lisää salamurhattavaa tulevaisuudessa

Mirage ei ole kuitenkaan ainoa kehitteillä oleva Assassin's Creed -peli. Ubisoft paljasti viikonloppuna myös feodaaliseen Japaniin sijoittuvan Red-projektin, jonka on tarkoitus olla pelisarjan seuraava lippulaivapeli. Kyseessä on perinteisempi avoimen maailman roolipeli, jossa pelaajat ohjaavat shinobia. Kehityksestä vastaa Assassin's Creed Odysseyn takana ollut Ubisoft Quebec.

Tapahtumassa nähtiin lyhyt vilaus myös Hexe-koodinimellä kulkevasta projektista, joka näyttäisi vievän pelisarjan aavistuksen kauhumaisempaan suuntaan. Pelin kehityksestä vastaa Valhallan takana ollut Ubisoft Montreal. Huhujen perusteella se sijoittuisi 1500-luvun Eurooppaan noitavainojen aikaan, uutisoi Try Hard Games.

Lopuksi yhtiö esitteli myös mobiililaitteille saapuvan Codename Jaden, joka sijoittuu Kiinaan. Peliltä on lupa odottaa tutunoloista pelattavuutta pelisarjan ystäville, mutta se on optimoitu mobiilikäyttöliittymää varten. Pelaajat voivat luoda Jadeen kokonaan oman hahmon.

Yhtiö kertoi hieman lisää samalla Assassin's Creed Infinitystä, joka on Ubisoftin mukaan kaikki Assassin's Creed -pelit yhdistävä "alusta". Tiedonmurusia säästeltiin vielä toistaiseksi, mutta yhtiö vahvisti sen sisältävän erillisen moninpelitilan. Emme tiedä Infinityn tarkempaa julkaisuikkunaa.

Tämän vuoden puolella pelaajat voivat odottaa Assassin's Creed Valhallaan yhden viimeisen ilmaisen laajennuksen. The Last Chapter -nimellä kulkeva laajennus sitoo Valhallan viimeiset langat yhteen ja päättää Eivorin tarinan. Päivitys julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.

Tällä hetkellä Xbox Game Pass Ultimate -käyttäjät voivat suoratoistaa pelejä Xbox Series X:lle, Series S:lle, Xbox Onelle ja PC:lle. Toistaiseksi valikoima on rajattu nimenomaan Xbox Game Passissa saatavilla oleviin nimikkeisiin, mutta vuonna 2019 Microsoft lupasi käyttäjille tuovansa mahdollisuuden "striimata pilvipalvelun kautta heidän omistamiaan Xbox-pelejä" vuoteen 2020 mennessä.

Suunnitelma ei toteutunut tuolloin, mutta nyt Microsoft on vahvistanut Xbox Wiressa suunnitelman olevan edelleen elossa ja odotettavissa "vuoden loppuun mennessä". Mahdollisuuksien mukaan ominaisuus saatetaan saada käyttöön tosin jo vielä aikaisemmin.

Xbox Cloud Gaming -logo on nimittäin alkanut ilmaantua useiden Xbox Game Passiin kuulumattomien pelien kylkeen Microsoftin kauppapaikalla. Twitter-käyttäjä @Knoebelbroet ja Reddit-käyttäjä u/ManejadorDeEspadas huomasivat Elden Ringin ja GTA 5:n saaneen mysteerisen logon. Wesley72745610 huomasi vastaavan logon puolestaan Red Dead Redemption 2:ssa, The Witcher 3:ssa, Dark Souls 3:ssa ja monissa muissa.

Logo on sittemmin poistettu ja syyksi kerrottiin logon ilmestyneen sivuille bugin seurauksena, uutisoi Eurogamer. Silti niiden lisääntyminen tuntuisi viittaavan siihen, että Microsoft on aikeissa lisätä uusia nimikkeitä palveluun pian. 

• Valitsimme parhaat Xbox Series X -pelit

Hyvästi kalliille tietokoneille

Kun laajennettu palvelu julkaistaan, se saattaa hyvinkin mullistaa pelikentän. Yllä mainitut pelit lukeutuvat viime vuoden suurimpiin nimikkeisiin, joten mahdollisuus pelata niitä pilvipalvelun kautta millä tahansa laitteella olisi merkittävä etu monelle. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei käyttäjien tarvitsisi omistaa kalliita näytönohjaimia tai tehokasta pelikonetta voidakseen pelata himottuja pelejä. Sen sijaan pelin voisi ostaa itselleen ja peli pyörisi sen jälkeen pilvipalvelun kautta sulavasti pelaajan omalla koneella.

Samalla lisäys laajentaisi Xbox Game Passin hyödyllisyyttä, sillä enää palveluun ei tarvitsisi odottaa uusia pelejä ilmaantuvaksi, vaan käyttäjä voisi pelata haluamiaan pelejä välittömästi. Microsoft ei ole tosin ilmoittanut vielä, mitä kaikkia pelejä palveluun aiotaan lisätä heti julkaisussa.

Pelaaminen pilvipalvelun kautta ei myöskään olisi täysin ilmaista, sillä käyttäjät joutuisivat edelleen ostamaan pelin ja maksamaan tilauspalvelusta kuukausimaksun. Lisäksi pilvipelaaminen vaatii luotettavan nettiyhteyden. Xbox Cloud Gaming ei tue toistaiseksi myöskään näppäimistöä ja hiirtä, joten PC-pelaajat joutuisivat totuttelemaan ohjaimen käyttöön. Microsoftin tiedetään tosin työstävän tukea muille tietokoneen lisälaitteille.

Päivänvalon näkivät muun muassa odotettu Starfield, Redfall ja Diablo 4. Uusia pienempiä yllättäjiä olivat taas Pentinent, Ara: History Untold ja Lightyear Frontier.

Mikä parasta, kaikki tapahtumassa esitetyt pelit ovat tulossa seuraavan 12 kuukauden aikana!

Olemme keränneet tähän artikkeliin esitellyt trailerit kokonaisuudessaan. Mikäli siis et ennättänyt katsoa lähetystä suorana, on aika ottaa mukava asento ja nauttia kootusti kaikki esitelty tiiviissä paketissa.

• Tulevat pelit: näitä kannattaa odottaa
• Arvostelussa Xbox Series X
• Parhaat Xbox Series X -pelit: näitä ei kannata missata

Kaikki esitellyt pelit lyhyesti:

Redfall

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Hollow Knight: Silksong

• Julkaistaan: -
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, Switch

High on Life

• Julkaistaan: Lokakuu 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Riot Games

• Julkaistaan: Talvi 2022
• Alustat: PC, Xbox

A Plague's Tale: Requiem

• Julkaistaan: 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Forza Motorsport 6

• Julkaistaan: Kevät 2023
• Alustat: PC, Xbox

Microsoft Flight Simulator

• Julkaistaan: -
• Alustat: PC, Xbox

Overwatch 2

• Julkaistaan: 4. lokakuuta 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, PS5, PS4, Xbox One, Switch

Ara: History Untold

• Julkaistaan: -
• Alustat: -

The Elder Scrolls Online: High Isle

• Julkaistaan: 21. kesäkuuta 2022
• Alustat: PC, PS5, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One

Fallout 76: The Pitt

• Julkaistaan: Syyskuu 2022
• Alustat: PC, Xbox

Forza Horizon 5: Hot Wheels

• Julkaistaan: 19. heinäkuuta 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Ark 2

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox

Scorn

• Julkaistaan: 21. lokakuuta 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Flintlock

• Julkaistaan: Alkuvuosi 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, Xbox One

Minecraft Legends

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, PS5, PS4, Xbox One, Switch

Lightyear Frontier

• Julkaistaan: Kevät 2023
• Alustat:  Xbox Series X/S, Xbox One

Gunfire Reborn

• Julkaistaan: Lokakuu 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

The Last Case of Benedict Fox

• Julkaistaan: Kevät 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

As Dusk Falls

• Julkaistaan: 19. heinäkuuta 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Naraka Bladepoint

• Julkaistaan: 23. kesäkuuta
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Pentiment

• Julkaistaan: Marraskuu 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, Xbox One

Grounded

• Julkaistaan: Syyskuu 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Ereban: Shadow Legacy

• Julkaistaan: -
• Alustat: PC

Diablo 4

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, PS5

Sea of Thieves

• Julkaistaan: 21. heinäkuuta 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, Xbox One

Ravenlok

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, Xbox One

Cocoon

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Wo Long: Fallen Dynasty

• Julkaistaan: Alkuvuosi 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S, Xbox One

Persona Series

• Julkaistaan: 21. lokakuuta 2022
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

Starfield

• Julkaistaan: 2023
• Alustat: PC, Xbox Series X/S

VentureBeatin Jeff Grubbin ja The Vergen Tom Warrenin mukaan Microsoft on aikeissa julkaista striimaustikun osana Xbox Everywhere -projektia. Ohjelman tarkoituksena on laajentaa Microsoftin pelikatalogin saatavuutta ja tuoda Xbox Cloud Gaming -pilvipelaaminen uusille alustoille.

Grubbin mukaan suoratoistolaite saattaisi muistuttaa Rokun pyöreää mediatoistinta ja antaisi käyttäjälle mahdollisuuden suoratoistaa elokuvia, televisiosarjoja ja Xbox Game Passissa olevia pelejä. Lisäksi hän väittää Samsungin televisioiden omistajien saavan kyseisen palvelun uusiin malleihinsa kokonaan, sillä Microsoftin kerrotaan lyöttäytyneen yhteen Samsungin kanssa tuodakseen Xbox Cloud Gamingin yhtiön televisioihin.

Xbox Streaming Stick esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuoden 2021 E3-messuilla. Microsoft kertoi tuolloin kehittävänsä älytelevisioihin natiivia Xbox Game Pass -sovellusta, jonka avulla pelejä voisi suoratoistaa suoraan pilvipalvelun kautta ilman erillistä Xbox Series X - ja Xbox Series S -konsolia.

Samaan aikaan yhtiön varapresidentti Liz Hamren kertoi Microsoftin "kehittävän myös erillistä mediatoistinta, joka voitaisiin liittää televisioon tai näyttöön, jolloin käyttäjät voisivat striimata Xbox-kokemuksen riittävän hyvällä Internet-yhteydellä."

Emme ole kuulleet huhutusta tuotteesta sittemmin, mutta Warrenin mukaan kuulemme siitä lisää tulevina kuukausina osana Xbox Everywherea.

Uutiseen kannattaa tosin suhtautua pienellä varauksella. Phil Spencer mainitsi Xbox-sovelluksen älytelevisioihin ensimmäisen kerran jo marraskuussa 2020, jolloin sen piti saapua 12 kuukauden sisällä. Tätä ei luonnollisesti koskaan tapahtunut. Xbox Everywhere -projekti antaisi tosin viitteitä siitä, että Microsoft on valmistautumassa johonkin isompaan julkistukseen.

Pelikentän mullistaja

Xbox Streaming Stick saattaisi mullistaa koko pelikentän ilmestyessään. Tarjoamalla käyttäjille edullisen tikun, jonka avulla Xbox Game Pass -pelejä voisi pelata suoraan television kautta toisi pelit entistä useamman ulottuville ja ei vaatisi käyttäjiä ostamaan kallista pelikonsolia pelaamista varten. Tämä alentaisi kynnystä tarttua pelaamiseen ja toisi sen edullisemmaksi.

Vastaavanlaisten mediatoistimien hinnat antavat myös toivoa, että Xbox Streaming Stick todella olisi edullinen laite. Monet valmistajat tarjoavatkin omia mediatoistimia melko edulliseen hintaan, sillä raha saadaan takaisin eri tilauspalveluilla.

Vaikka nykyiset Xbox-omistajat eivät välttämättä koe saavansa tikusta mitään lisää konsolinsa kylkeen, Microsoft saattaakin tähdätä tällä nimenomaan kuluttajia, jotka haluavat pelata ilman valtavaa alkuinvestointia. Suoratoistotikku edellyttää tosin edelleen lisälaitteiden, kuten ohjainten, ostamisen erikseen.

Jos Microsoft on oikeasti aikeissa julkaista Xbox Streaming Stickin jo seuraavan 12 kuukauden aikana, se saattaa tulla monille pienoisena yllätyksenä. Ottaen huomioon, että yhtiö julkaisi vasta vuonna 2020 heikosti saatavilla olleet uudet konsolit, Microsoftin voisi kuvitella haluavan maksimoida näistä saatavan tuoton ennen edullisemman vaihtoehdon tyrkkäämistä markkinoille.

Toisaalta Phil Spencer teki jo alkuperäisessä julkistuksessa selväksi, ettei yhtiö pidä pilvipelaamista ja konsolipelaamista toistensa kilpailijoina:

"Maailmassa on edelleen tilaa konsoleille ja PC:lle, ja totta puhuakseni niille löytyy aina tilaa. Pilven avulla voimme kuitenkin tarjota kunnollisen pelikokemuksen kaikille internet-yhteyden varassa, jolloin niitä voi pelata kaikkein heikoimmilla ja edullisimmilla laitteilla, joita ihmiset jo omistavat."

"Pilvipelaamisen avulla pelaajat voivatkin saada täsmälleen saman Xbox-kokemuksen kuin konsoleiden omistajat."

• Lataa itsellesi ilmaisia pelejä. Nämä ovat toukokuun Games with Gold -pelit tilaajille

Näin väittää toimittaja Brad Sams, joka kertoo YouTube-kanavallaan Microsoftin päivittävän parhaillaan Xbox Series X:ssä ja Xbox Series S:ssä olevaa sirua. Kun yksi katsojista kysyi häneltä asiasta, Sams vastasi:

"Mielestäni on luotettavaa sanoa, että Microsoft on kehittämässä pienempää ja entistä energiatehokkaampaa sirua. Olen luottavainen tämän suhteen."

"Kannattaa muistaa, että vaikka konsoli on ollut saatavilla vasta 18 kuukautta, myyntiin saapunut malli on todennäköisesti hyväksytty jo 14 tai 12 kuukautta ennen jälleenmyyjille toimitusta", hän lisäsi.

"Joten teknologia-alalla voimme puhua jo vanhentuneesta suunnitteluratkaisusta."

Mahdollisten parannusten osalta Sams tosin toteaa, että vaikka tällaiset ovat mahdollisia, ne ovat todennäköisesti hyvin rajalliset.

"Näemmekö samalla parannuksia suorituskykyyn tai johonkin muuhun? En usko. Mutta Microsoft haluaa aina valmistaa viileämpiä ja energiatehokkaampia siruja, koska ne tiputtavat valmistuskustannuksia."

Enemmän tehoja halvemmalla

Microsoftin tehokkaamman sirun valmistaminen Xbox Series X:lle ei tule tosin suurena yllätyksenä. Kuten Sams mainitsee, teknologiajätit parantavat jatkuvasti omia tuotteitaan pienentääkseen valmistuskustannuksia. Olemme jo nähneet Sonyn tehneen muutoksia PS5:n jäähdytysjärjestelmään pienentääkseen valmistuskustannuksia.

Vaikka Microsoftin tuorein päivitys ei tuo radikaaleja muutoksia konsoliin, se tekee uusien Xbox Series X/S -konsolien omistajien elämästä aavistuksen helpompaa. Entistä tehokkaampi siru tarkoittaa myös pienempää virrankulutusta, jolloin konsoli itsessään pysyy viileämpänä ja mahdollisesti myös hiljaisempana.

Tätä merkittävämpiä muutoksia joudutaan kuitenkin odottamaan, kunnes Microsoft julkaisee jossain välissä uuden ja tehokkaamman Xbox Series X -konsolin. Vaikka tällaista ei ole julkistettu, olemme melko varmoja sellaisen olevan suunnitteilla Xbox One X:n ja vastaavasti Sonyn PS4 Pron lailla. Odotamme näkevämme tuolloin entistä isomman SSD-aseman, paremman näytönohjaimen ja enemmän muistia.

Xbox Series X on tässä vaiheessa vielä konsolisyklinsä alkuvaiheessa. Etenkin maailmalla vallinneen komponenttipulan huomioiden uusia konsoleita on ollut heikosti saatavilla, joten emme usko parannettujen mallienkaan saapuvan vielä ihan hetkeen.

• Parhaat Xbox Series X -pelit: näitä ei kannata jättää välistä

Xbox Live Gold -jäsenyyden herkullisimpiin etuihin lukeutuvat joka kuukausi vaihtuvat ilmaiset pelit Xbox Series X:lle ja Xbox Onelle. Xbox Series -konsoleiden omistajat voivat lisäksi pelata kaikkia vanhemmille Xbox-konsoleille julkaistuja nimikkeitä uudella konsolilla taaksepäin yhteensopivuuden ansiosta.

Uusien ilmaispelien tarjonta onkin hyvä tapa kokeilla eri pelejä, joihin ei välttämättä olisi tutustunut muulloin ajankäytön tai rahan puutteen vuoksi.

Ja vaikka konsolisi kiintolevylle ei juuri nyt mahtuisi mitään uutta pelattavaa, suosittelemme silti lunastamaan kuukauden pelit itselleen, sillä niitä voi pelata niin pitkään, kun käyttäjällä on voimassa aktiivinen Xbox Live Gold -tilaus.

• Arvostelussa Xbox Series X
• Arvostelussa Xbox Series S
• Etsitkö lisää pelattavaa? Nämä ovat parhaat Xbox Series X -pelit

Pelien lunastusikkuna ei ole aivan niin selkeä kuin PlayStation Plussalla, sillä osa peleistä on jaossa koko kuukauden ajan, kun toiset vain kaksi viikkoa. Toisinaan pelit saattavat olla jaossa jopa kahden kuukauden ajan. Toisaalta joka kuukausi saatavat neljä uutta peliä ovat silti hyvä diili.

Etsitkö viimeisimpiä Xbox Games with Gold -pelejä? Olet saapunut silloin oikeaan paikkaan. Olemme listanneet alle kaikki kuukauden etupelit ja kuinka pitkään ne ovat tarjolla lunastettavaksi. Jatkamme listaa myös pitkin vuotta, joten näet jatkossa, mitä pelejä palvelussa on ollut aiemmin tarjolla.

Xbox Games With Gold (Toukokuu 2023)

Hoa (Saatavilla 16.5.-15.6.)
Hoa on kaunis pulmatasoloikinta, joka yhdistää käsin piirretyn visuaalisuuden upeaan musiikkiin sekä rentouttavaan tunnelmaan. Koe luontoa kunnioittava ja mielikuvituksellinen seikkailu, jonka parissa on helppo lumoutua.

Star Wars Episode One Racer (Saatavilla 1.-31.5.)
Tähtien sodan maailmaan sijoittuva klassikkokaahailu teki paluun uudistetun ohjauksen sekä saavutusten kera. Elä tunteella ensimmäisestä Star Wars -elokuvasta tutun rakettirekiskabailun jännittävässä maailmassa, jossa Tusken-soturit, vaaralliset esteet sekä painovoimakikkailut tekevät kilvanajosta jännittävää. Selviätkö ehjänä maaliviivalle?

Xbox Games With Gold (Huhtikuu 2023)

Peaky Blinders: Mastermind (Tarjolla 16.4.-15.5.)
Perheen bisneksien tulevaisuus on vaakalaudalla, joten pelaajan on kyettävä paljastamaan suunnitelma. Suosittua Netflix-sarjaa pohjustava teos mahdollistaa kuudelle Shelbyn perheenjäsenellä pelaamisen. Näistä jokaisella on kuitenkin omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Out of Space: Couch Edition (Tarjolla 1.-30.4.)
Kulje ystäviesi kanssa avaruudessa olevassa talossa, jossa joudutte selviämään tappavista alieneista saadaksenne rakennettua kulkuvälineen kotiinpaluuta varten. Peli on parhaimmillaan samalta sohvalta pelatun moninpelin äärellä.

Xbox Games with Gold (Maaliskuu 2023)

Tüberbrook (Tarjolla 1.3. - 31.3.)
Tutustu hurmaavaan 1960-luvun saksalaiskylään seikkailussa, jossa kaikki ei ole sitä miltä päällisin puolin näyttää. Koukuttava mysteeri yhdistelee onnistuneesti sci-fiä, seikkailua sekä salaisuuksien ratkomista.

Sudden Strike 4: Complete Collection (Tarjolla 1.3. - 31.3.)
Toinen maailmansota ei ole koskaan poissa muodista. Tässä reaaliaikaisessa taktikointiklassikossa tarjoillaan sekä emopeli että viisi lisäsisältöpakettia. Taistelut sijoittuvat Dunkirkin, Afrikan ja Tyynenmeren ohella myös kotimaamme kamaralle.

Lamentum (Tarjolla 16.3. - 15.4.)
Painajaismainen hulluus vie pelaajan syvien vesien äärelle: kuinka kauas olet valmis menemään pelastaaksesi rakkaimpasi? Nuori Victor Hartwell joutuu pulittamaan kovimman mahdollisen hinnan vaimonsa säästämiseksi. Sukella siis tähän hirviöiden ja mysteerien täyttämään seikkailuun, joka saa epäilemään niin ihmistuntemustaan kuin aistejaankin. Onko sinusta selviytymään mahdottomasta? 

Xbox Games with Gold (Helmikuu 2023)

For the King (Tarjolla 1. - 28. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)
For The King on strategiaa ja roolipeliä yhdistävä teos, joka tuo mieleen lautapelien sekä roguelike-genren parhaat puolet. Haastetta piisaa, mutta matkalle kannattaa lähteä joko yksin tai kaverin kanssa. Moninpeli onnistuu sekä verkon ylitse että paikallisesti.

Guts N Goals (Tarjolla 16.2. - 15.3. Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)
Päihitä kaverisi jalkapallossa, jossa tuomari ei tule rumempienkaan temppujen tielle. Guts 'N Goals yhdistää hauskalla tavalla arcadefutiksen sekä mätkintäpelien hengen tavalla, joka saa hymyn huulille.

Xbox Games with Gold (Tammikuu 2023)

Iris Fall (Tarjolla 1. - 31. tammikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Matkaa unenomaiseen maailmaan täynnä haastavia pulmia ja seikkailullista iloa. Tutki valoon ja varjoon kätkettyä maailmaa selvittäessäsi päähenkilö Iriksen taustoja tässä upeannäköisessä seikkailupelissä.

Autonauts  (Tarjolla 16. tammikuuta - 15. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Etsi asumattomia planeettoja ja rakenna unelmiesi kaupunki. Hallitse valtavaa robottilaumaa näiden aloittaessa elonsa pienessä kylässä ja kasvaen lopulta valtavien kaupunkien hallitsijoiksi.

Xbox Games with Gold (Joulukuu 2022)

Colt Canyon (Tarjolla 1. - 31. joulukuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Uskaltaudu armottomaan villiin länteen tässä huikeassa räiskintäpelissä, jossa etsit kätkettyjä aarteita ja ammut verenhimoisia vihollisia. Pelasta partnerisi varmalta kuolemalta ja nauti western-henkisistä sävellyksistä sitä tehdessä.

Bladed Fury  (Tarjolla 16. joulukuuta - 15. tammikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Toiminnallinen Bladed Fury tarjoaa näyttävän 2D-tasoloikinnan, joka ammentaa tarinansa Kiinan mytologiasta. Kohtaa huikeita otuksia ja jumalia tässä korkeatempoisessa pelissä, jota ei kannata jättää välistä.

Xbox Games with Gold (Marraskuu 2022)

Praetorians - HD Remaster (Tarjolla 1. - 30. marraskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Sukella antiikin Roomaan tässä huikeassa reaaliaikastrategiassa, jossa pääset taistelemaan gallialaisilla, egyptiläisillä tai roomalaisilla toisiaan vastaan yli 20 erilaisessa tehtävässä.

Dead End Job  (Tarjolla 16. marraskuuta - 15. joulukuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Hyppää mukaan lauantaipiirrettyjä mukailevaan toimintapeliin joko yksin tai kaverin kanssa tässä hulvattomassa toimintapelissä, joka viettelee mukaansa ja naurattaa oikein kunnolla.

Xbox Games with Gold (Lokakuu 2022)

Windbound (Tarjolla 1. - 31. lokakuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Mitä tekisit jos haaksirikkoutuisit autiolle saarelle? Windbound on huikea selviytymisseikkailu, jossa ohjaat kielletyille saarille haaksirikkoutuneen Karan turvaan. Luo työkalusi, kolua resursseja ja uskaltaudu merille tässä näyttävässä seikkailussa.

Bomber Crew Deluxe Edition  (Tarjolla 16. lokakuuta - 15. marraskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Pommilentäjät kutsutaan palvelukseen tässä arcademaisessa sotapelissä, jossa joudut hallitsemaan pommikoneen miehistöä vaarallisten tehtävien aikana. Huolehdi, että koneessa on riittävästi bensaa ja pommeja, sekä vältä vihollistykistöä ja lentokoneita.

Xbox Games with Gold (Syyskuu 2022)

Gods Will Fall  (Tarjolla 1. - 30. syyskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Puhdista luolat vihollisista ja kerää arvokkaat tavarat talteen tässä eeppisessä toimintapelissä, jossa kelttisoturit taistelevat ihmiskunnan eloonjäämisen puolesta. Nouse uudeksi legendaksi ja kukista jumalat!

Double Kick Heroes  (Tarjolla 16. syyskuuta - 15. lokakuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Metallin ystävät rakastuvat Double Kick Heroesiin, joka tarjoaa postapokalyptistä zombiräiskintää rytmipohjaisessa pelissä. Kuuntele heviä ja hakkaa tiesi läpi 30 mielipuolisen kentän.

Thrillville (Tarjolla 1. - 15. syyskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Rakenna oma unelmiesi vuoristorata ja loihdi sen ympärille vakuuttava huvipuisto. Thrillville on genren klassikko, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja addiktiivista puuhailua oman lempipuiston parissa.

Portal 2 (Tarjolla 16. - 31. syyskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Pelihistorian klassikoihin lukeutuva Portal 2 päättää syyskuun Games with Gold -tarjonnan ryminällä. Ratkaise haastavia pulmia tässä loisteliaassa tieteispelissä, joka yhdistää huumoria ja fysiikkapohjaista pähkäilyä.

Xbox Games with Gold (Elokuu 2022)

Calico  (Tarjolla 1. - 31. elokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Kissamaiset seikkailut odottavat tässä hurmaavassa kahvilasimulaattorissa, jossa pääset loihtimaan unelmiesi kahvilan niin ihmisille kuin kissoille. Koe ilahduttavia elämyksiä, eläimellisiä kokemuksia ja vapauta luovuutesi.

ScourgeBringer  (Tarjolla 16. elokuuta - 15. syyskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Mätki tiesi läpi postapokalyptisen tulevaisuuden yhtenä klaanisi vaarallisimmista sotureista. Tässä nopeatempoisessa roguelite-pelissä loikit vaarasta toiseen, kukistat vihollisia ja hurjia pomovastuksia sekä keräät uusia varusteita alati haastavammaksi käyvässä pelikokemuksessa.

Saint's Row 2 (Tarjolla 1. - 15. elokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Palaa Saint's Row 2:n hykerryttävään maailmaan ja valloita kadut takaisin itsellesi. Legendaarisen pelisarjan toinen osa yhdistää huumorin ja väkivallan huvittavalla tavalla.

Monaco: What's Yours is Mine (Tarjolla 16. - 31. elokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Suunnittele täydellinen pankkiryöstö ja käy toimiin. Kokoa timanttinen rosvojengi kokoon ja varasta kaikki arvokas yökerhoista, jahdeista ja muista turvatuista ympäristöistä. Voit myös koota ystäväsi ja kokea ryöstöhurman yhdessä.

Xbox Games with Gold (Heinäkuu 2022)

Beasts of Maravilla Island  (Tarjolla 1. - 31. heinäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Matkaa huikeaan paratiisiin ja seikkaile elävässä viidakossa, joka on täynnä mielenkiintoista tutkittavaa ja kohdattavaa. Kiipeile, tutki ja ratko pulmia luottaen isoisäsi muistikirjasta löytämiin vinkkeihin ja nappaa ikimuistoisia kuvia kamerallasi.

Relicta (Tarjolla 16. heinäkuuta - 15. elokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Hallitse painovoimaa ja selviydy hylätyltä avaruusasemalta elossa. Selvitä mysteerisen rakennuksen salaisuus ratkomalla erinäisiä pulmia, jotka muuttuvat alati haastavammaksi. Onko sinusta ihmiskunnan pelastajaksi?

Thrillville: Off the Rails (Tarjolla 1. - 15. heinäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Rakenna oma huvipuistosi ja ennen kaikkea mieletön vuoristoratasi tässä huikeassa rakennussimulaattorissa. Luo mielikuvituksellisimmat huvipuistoajelut ja viihdy tuntikausien ajan omien luomustesi parissa.

Torchlight (Tarjolla 16. - 31. heinäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Kukista pahuus ja nouse uudeksi sankariksi tässä erinomaisessa Diabloa muistuttavassa toimintapelissä, jossa puhdistat luolia vihollisista ja keräät itsellesi entistä parempia varusteita.

Xbox Games with Gold (Kesäkuu 2022)

Aven Colony (Tarjolla 1. - 30. kesäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Luo uusi elämä ihmiskunnalle vieraalla planeetalla tässä huikeassa kaupunkisimulaattorissa, jossa pääset hallinnoimaan pienen kyläsi kasvua valtavaksi metropoliksi. Täytä muukalaisplaneetta elämällä ja selviydy erilaisista haasteista luodaksesi uusi koti ihmisille.

Project Highrise: Architect's Edition (Tarjolla 16. kesäkuuta - 15. heinäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Oletko halunnut aina olla arkkitehti? Loihdi huikeita pilvenpiirtäjiä ja luo puitteet siellä asuville asukkaille ja toimistotyöntekijöille. Oletko valmis hallinnoimaan mini-imperiumisi logistiikkaa ja asukkaita?

Super Meat Boy (Tarjolla 1. - 15. kesäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Tasoloikintaklassikko Super Meat Boy saapuu kesäkuussa ilmaiseksi peliksi kaikille kultajäsenille. Armottoman haastava tasoloikka vaatii rautaisia hermoja ja näppäriä sormia, jotta ansoja täynnä olevista kentistä selviää naarmuitta.

Raskulls (Tarjolla 16. - 30. kesäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Ota luurangot haltuusi ja johda heidät läpi yli 60 huikean tehtävän mahdollisimman nopeasti. Taistele aikaa vastaan yksinäsi tai kutsu kaverit mukaan tähän energiseen seikkailuun.

Xbox Games with Gold (Toukokuu 2022)

Yoku's Island Express (Tarjolla 1. - 30. toukokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Tutki värikästä paratiisisaarta ja ota haltuun pinball-taitosi tässä omaperäisessä tasoloikintapelissä, jossa Yokun täytyy pelastaa ystävät ja muinainen henki hyödyntäen erinäisiä voimia.

The Inner World - The Last Wind Monk (Tarjolla 16. toukokuuta - 15. kesäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Matkaa Asposian omintakeiseen maailmaan etsiäksesi viimeinen elossa oleva tuulimunkki. Ota haltuun kirjava valikoima hahmoja näiden ratkaistaessa ongelmia ja kuunnellen kauniita säveliä.

Hydro Thunder Hurricane (Tarjolla 1. - 15. toukokuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Kiidä vesikiitureilla voittoon ja koe yksitoista jännittävää rataa aina hirviösaarelta Bermudan kolmioon. Etsi piilotettuja oikoreittejä ja hyödynnä valtavia hyppyreitä hyödyksi voittaaksesi vesikiidon mestaruuden.

Viva Piñata Party Animals (Tarjolla 16. - 30. toukokuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Valmistaudu hauskanpitoon yhtenä piñatoista ja osallistu yli 40 eri minipeliin kilpaillaksesi paremmuudesta. Kerää voittoja ja kasaa alati kasvavaa namipottia isommaksi voittaaksesi mestaruuden itsellesi!

Xbox Games with Gold (Huhtikuu 2022)

Another Sight (Tarjolla 1. - 30. huhtikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Tutustu viktoriaaniseen Lontooseen ja siellä asuneisiin historiallisiin henkilöihin kahden kissakumppanin matkassa tässä ilahduttavan fantastisessa tasoloikinnassa.

Hue (Tarjolla 16. huhtikuuta - 15. toukokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Hallitse värisävyjä Huen kauniin värikkäässä ongelmanratkontapelissä, jossa pelaajan tehtävänä on etsiä äitiään harmaaksi muuttuneessa maailmassa. Ratkaise ongelmia ja lisää maailmaan värejä sävy kerrallaan.

Outpost Kaloki X (Tarjolla 1. - 15. huhtikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Ryhdy hallitsemaan intergalaktista huvipuistoa ja viihdytä ulkoavaruuden muukalaisia rakentamalla näille baareja, kolikkopelihalleja ja muita viihdykkeitä ajankuluksi. Klassinen huvipuistogenre kohotetaan Outpost Kaloki X:ssä tähtiin.

MX vs ATV Alive (Tarjolla 16. - 30. huhtikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Valmistaudu huolella ja astu pyöräsi selkään. MX vs ATV Alive tarjoaa useita eri ratoja kisattavaksi niin mudassa, hiekassa kuin lumessa. Onko sinusta uudeksi mestariksi?

Xbox Games with Gold (Maaliskuu 2022)

The Flame in the Flood (Tarjolla 1. - 31. maaliskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Näyttävä ja tunnelmallinen selviytymispeli vie pelaajat valtavan joen varteen, jonka varrelta täytyy etsiä resursseja, vältellä vaaroja ja selvitä loppuun asti.

Street Power Soccer (Tarjolla 16. maaliskuuta - 15. huhtikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Ota suosittu urheilulaji haltuun tässä nopeatempoisessa ja toimintapitoisessa sovituksessa, jossa käytössäsi on supervoimia ja muita erikoisuuksia. Jalkapallo ei ole koskaan ollut näin hauskaa!

Sacred 2 Fallen Angel (Tarjolla 1. - 15. maaliskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Matkaa Ancarian valtakuntaan pelastamaan maa tässä toiminnallisessa roolipelissä. Pelaa yksin tai kavereiden kanssa, suorita tehtäviä ja seikkaile mielesi kyllyydestä näyttävässä fantasiamaailmassa.

SpongeBob's Truth or Square (Tarjolla 16. - 31. maaliskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Auta Paavoa ja hänen kavereitaan löytämään kadonnut resepti sukeltamalla tämän ystävien mieliin ja etsimään näiden iloisia muistoja. Löydätkö reseptin ennen kuin on liian myöhäistä?

Xbox Games with Gold (Helmikuu 2022)

Broken Sword 5: The Serpent's Curse (Tarjolla 1. - 28. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Legendaarisen seikkailupelisarjan viimeisin osa on huikea matka kadonneen taulun ja kuolettavan salaliiton äärelle, kun George Stobbart ja journalisti Nico Collard ryhtyvät selvittämään mysteeriä.

Aerial_Knight's Never Yield (Tarjolla 16. helmikuuta - 15. maaliskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Selviä hengissä futuristisen Tokion kaduilta tässä 3D-juoksupelissä, jossa loikit, väistät ja liu'ut läpi esteiden ja alati haastavammaksi muuttuvien maastojen.

Hydrophobia (Tarjolla 1. - 15. helmikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Tätä peliä ei voi suositella uimakammoisille, sillä Dark Energy Digitralin huikeassa selviytymispelissä, jossa yrität selviytyä elossa terrori-iskun kohteeksi joutuneesta risteilyaluksesta.

Band of Bugs (Tarjolla 16. - 28. helmikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Taistele ötököitä vastaan tässä koko perheelle sopivassa strategiapelissä, jossa liiskaat hämähäkkejä, kirppuja ja muita inhoja öttiäisiä selvitäkseen kentästä toiseen.

Xbox Games with Gold (Tammikuu 2022)

NeuroVoider (Tarjolla 1. - 31. tammikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Xbox Games with Gold -pelit jatkavat tuplatattiräiskintöjen parissa tarjoamalla tammikuussa NeuroVoiderin. Korkealaatuinen kyberpunk-aiheinen räiskintäpeli on loistavaa sohvacooppailua ystävien kera.

Aground (Tarjolla 16. tammikuuta - 15. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Tässä hurmaavassa ongelmanratkontapelissä luodaan kaikki tyhjästä, kunnes ennen pitkään pystyt saavuttamaan tähdet ja planeetat taivaalla. Kokemus on varsin huikea.

Radiant Silvergun (Tarjolla 1. - 15. tammikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Treasuren legendaarisen pelikatalogin klassikkopeli Radiant Silvergun saapuu ilmaiseksi jakoon kaikille Xboxin kultajäsenille. Ikarugan henkinen seuraaja onkin huikea räiskintäpeli genren ystäville.

Space Invaders Infinity Gene (Tarjolla 16. - 31. tammikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Infinity Gene muuttaa tutun Space Invaders -kaavan päälaelleen ja esittelee klassikkopelin uusin silmin. Näyttävä anti muistuttaa monin paikoin Tetris Effectiä, mikä ei ole mikään mitätön kehu.

Xbox Games with Gold (Joulukuu 2021)

The Escapists 2 (Tarjolla 1. - 31. joulukuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Kasaa joukko vankeja ja suunnittele unelmiesi pakoreitti vankilasta. Loistavan vankilasimulaattorin toinen osa tuo touhuun entistä enemmän tehtävää ja aiempaa pirullisempia vankiloita karattavaksi tässä lämminhenkisessä jatko-osassa.

Tropico 5 (Tarjolla 16. joulukuuta - 15. tammikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Rakastatko kaupunginrakennuspelejä, trooppisia saaria ja diktaattoreita? Tropico 5:ssä pääset El Presidenten saappaisiin nostamaan banaanivaltiosi mudasta seuraavaksi sotilasmahdiksi.

Orcs Must Die (Tarjolla 1. - 15. joulukuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Pelin nimi kertoo kaiken oleellisen. Pelaajat ohjaavat taisteluvelhoa, joka puolustaa linnaketta varsijousin ja kattavin ansojen alati kasvavaa örkkilaumaa vastaan. Lopputulos on yllättävän addiktiivinen peli, joka on saanut entistä parempia jatko-osia.

Insanely Twisted Shadow Planet (Tarjolla 16. - 31. joulukuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Vanha XBLA-klassikko saapuu Live Gold -tilaajien kätösiin joulukuussa. Pelaajat tutkivat pienellä aluksellaan valtavaa muukalaisplaneettaa, joka on täynnä siistejä pomovihollisia ja ongelmia ratkottavaksi.

Xbox Games with Gold (Marraskuu 2021)

Moving Out (Tarjolla 1. - 31. marraskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Emme suoraan sanoen ymmärrä, miksi kaikki vihaavat muuttamista, sillä Moving Out on kaikkea muuta kuin raivostuttavaa. Tässä hilpeässä yhteistyöpelissä tehtävänä on muuttaa uusien asukkaiden tavarat mahdollisimman ripeästi, eikä tuhoilta voida välttyä.

Kingdom of Two Crowns (Tarjolla 16. marraskuuta - 15. joulukuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Ryhdy oman valtakunnan hallitsijaksi ja johdata kuningaskuntasi uusiin rikkauksiin. Kingdom of Two Crowns on nautinnollinen strategiapeli, jossa hallitset kuningaskuntaa, tutkit sen läänejä ja taistelet vihollisvoimia vastaan.

Rocket Knight (Tarjolla 1. - 15. marraskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Sega-ajan klassikko tekee paluun, kun pelaajat joutuvat turvautumaan omaan nokkeluuteensa sekä rakettireppuun kukistaakseen ilkeän susiarmeijan.

Lego Batman 2 DC Super Heroes (Tarjolla 16. - 31. marraskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Ryhdy yön ritariksi ja pue päällesi palikkamainen kaapu tässä hulvattomassa Lego-seikkailussa, jossa pääset pelaamaan Batmanin lisäksi muun muassa Teräsmiehellä ja Ihmenaisella. Pelasta Gothamin asukkaat ja taistele muun muassa Jokeria ja Lex Luthoria vastaan.

Xbox Games with Gold (Lokakuu 2021)

Aaero (Tarjolla 1. - 31. lokakuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Aaero on mahtava raiteilla kulkeva rytmipeli, joka muistuttaa hyvin paljon genreklassikko Rezia. Valittavina kappaleina kuullaan iso liuta EDM-, dubstep- ja drum & bass -musiikkia, joten valikoima ei välttämättä sovi kaikille. Mutta oikealla musamaulla varustetuille pelaajille Aaero on sähköisen hyvää tamppausta.

Hover (Tarjolla 16. lokakuuta - 15. marraskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Jet Set Radio -klassikosta inspiraation saanut 3D-seikkailu usuttaa pelaajat reissuun valtavaan kaupunkiin, jossa näiden täytyy tuhota ilkeän hallituksen omaisuutta. Asiaa edesauttaa legendaarisen Hideki Naganuman säveltämä musiikki.

Castlevania: Harmony of Despair (Tarjolla 1. - 15. lokakuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Jos olet Castlevania-pelisarjan fani, suosittelemme tutustumaan tähän vähemmälle huomiolle jääneeseen kuuden pelaajan yhteistyöllä varustettuun peliin. Pelaajat lyöttäytyvätkin yhteen tutkiakseen sokkeloisia linnoja ja ohjaten sarjan ikonisia hahmoja Alucardista Soma Cruziin ja Shanoaan.

Resident Evil Code: Veronica X (Tarjolla 16. - 31. lokakuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Code Veronica on varmasti Resident Evil -pelisarjan eniten mielipiteitä jakaneista osista, mutta suosittelemme silti tutustumaan siihen. Sillä ilman sitä et voisi kokea sen reikäpäistä tarinaa ja yhtä kauhusarjan hulluimmista pahiksista.

Xbox Games with Gold (Syyskuu 2021)

Warhammer: Chaosbane (Tarjolla 1. - 30. syyskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Valitse lempihahmoluokkasi ja hahmosi suositusta Warhammer-universumista ja puolusta ihmiskuntaa yhdessä kolmen parhaan ystäväsi kanssa. Taattua hauskuutta luvassa!

Mulaka (Tarjolla 16. syyskuuta - 15. lokakuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Taistele korruptoituneita otuksia vastaan ja ratko haastavia ongelmia tässä kekseliäässä toimintaseikkailussa, joka on saanut inspiraation alkuperäiskansojen kulttuureista. Visuaalisesti mykistävää kokemusta ei kannatakaan jättää välistä, jos pidät tarinallisista peleistä.

Zone of the Enders HD Collection (Tarjolla 1. - 15. syyskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Vaikka Hideo Kojiman ohjaama Zone of the Enders ei koskaan saavuttanut Metal Gear Solidin kaltaista mainetta, se nauttii vankasta kulttistatuksesta kiitos mielenkiintoisen tarinan ja viihdyttävän mecha-toiminnan.

Jaossa oleva kokoelma sisältää pelisarjan molemmat osat, jotka lyhyydestään huolimatta kannattaa ehdottomasti kokea.

Samurai Shodown 2 (Tarjolla 16. - 30. syyskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

SNK:n manna ei jää pelkästään siihen, sillä Samurai Shodown 2 sivaltaa tiensä pelaajien sydämeen syyskuussa. Riko vastustajien suojaus ja lyö tiesi voittoon tässä kiihkeässä taistelupelissä.

Xbox Games with Gold (Elokuu 2021)

Darksiders 3 (Tarjolla 1. - 30. elokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Kehutun maailmanlopun toimintapelisarjan kolmas osa päästää pelaajat Raivon nahkoihin taistelemaan demoneita ja enkeleitä vastaan. Sukella syvälle seitsemän kuolemansynnin perään ja nauti tästä upeasta ja laadukkaasta toimintarymistelystä ilman syntiä.

Yooka-Laylee (Tarjolla 16. elokuuta - 15. syyskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Värikäs koko perheen seikkailu Yooka-Laylee tarjoaa upean ja laajan avoimen maailman tutkittavaksi sekä ison liudan ikimuistoisia hahmoja kohdattavaksi. Hyppää siis Yookan ja Layleen matkaan kukistamaan ilkeä Capital B ja tämän aikeet omaksua koko maailman kirjallisuus itseensä.

Lost Planet 3 (Tarjolla 1. - 15. elokuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Lost Planet -pelisarja on tarjonnut faneille näyttävää toimintaa ja jättimäisiä hirviöitä. Pelisarjan kolmas osa paljastaa pelaajille entistä enemmän mysteerisen planeetan historiasta sekä tuo ruudulle tietenkin entistä tappavampia ja vaarallisempia vihollisia kukistettavaksi.

Garou: Mark of the Wolves (Tarjolla 16. - 30. elokuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Klassisen Fatal Fury -taistelupelisarjan viimeinen osa, Garou: Mark of the Wolves, tarjoaa opittavaksi yli tusinan verran eri ottelijoita uniikkeine kykyineen. Onnistutko kukistamaan vastustajasi ja nousemaan uudeksi legendaksi?

Xbox Games with Gold (Heinäkuu 2021)

Planet Alpha (Tarjolla 1. - 30. heinäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Jos rakastat No Man's Skyn kaltaisia selviytymispelejä, Planet Alpha on suunniteltu juuri sinulle. Pelaajat joutuvat autioituneelle planeetalle, jossa heidän täytyy selvitä elossa keräämällä resursseja ja taistelemalla muukalaisotuksia vastaan.

Rock of Ages 3: Make & Break (Tarjolla 16. heinäkuuta - 15. elokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Pitkäikäinen Rock of Ages -pelisarja on taattua viihdettä, etenkin ystävien kanssa verkon välityksellä. Pelissä on tarkoitus vierittää jättimäistä kiveä läpi esteradan, mutta suoritusta haittaavat lukuisat esteet, jotka rikkovat kiven pienemmiksi muruiksi.

Rock of Ages 3 jatkaa pelisarjan montypythonmaisen visuaalisuuden jäljillä ja lisää kenttäeditorin, jonka avulla käyttäjät voivat luoda omat pirullisen haastavat kentät ystävilleen.

Conker Live & Reloaded (Tarjolla 1. - 15. heinäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Raren klassinen Xbox-peli Conker Live & Reloaded yhdisti alkuperäisen N64-pelin huumorin sen ajan vakuuttavimmilla teknologisilla saavutuksilla. Sarjakuvamainen ulkoasu on edelleen varsin pätevää katsottavaa, minkä lisäksi peli tarjoaa harvinaisen silmäyksen kehutun Sea of Thievesin kehittäjien alkupään tuotantoon.

Midway Arcade Origins (Tarjolla 16. - 30. heinäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Midway Arcade Originsin ansiosta tässä kuussa Xboxin Games with Gold -kampanja tarjoaa yli 30 ilmaista peliä pelattavaksi. Tämä kokoelma sisältää Midwayn klassisia kolikkohallipelejä, kuten Marble Madnessin, Smash TV:n ja Total Carnagen. Vaikka kaikki kokoelman tuotokset eivät ole pelaamisen arvoisia, retropelien ystäville kyseessä on todellinen löytö.

Xbox Games with Gold (Kesäkuu 2021)

The King's Bird (Tarjolla 1. - 30. kesäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Tässä kuussa saadaan hieman tuoreampi tuulahdus pelattavaksi, kiitos palkitun tasoloikintapeli The King's Birdin, jossa nähdään vakuuttavat fysiikanmallinnukset osana pelattavuutta.

Lisäksi siinä on mielenkiintoinen tarina ja upea kuvasuunnittelu, minkä ansiosta se sopii erinomaisesti kaikille tasoloikinnan ystäville.

Shadows: Awakening (Tarjolla 16. kesäkuuta - 15. heinäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Jos etsit jotain uutta jatkuvaan Diablo 3:n hakkaamiseen, kannattaa tutustua Shadows: Awakeningiin, joka tarjoaa vastaavanlaista isometristä luolastorymistelyä. Peli näyttääkin upealta ja tarjoaa kymmenien tuntien edestä pelattavuutta.

NeoGeo Battle Coliseum (Tarjolla 1. - 15. kesäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Tässä SNK:n kehittämässä taistelupelissä rinkiin saapuvat yhtiön ikoniset hahmot King of Fightersista, Samurai Shodownista, Metal Slugista ja muista pelisarjoista.

Upealla pikseligrafiikalla kuorrutettu kiihkeä ja näyttävä taistelupeli on yhtä kaunista katsottavaa kuin pelattavaa. Lisäksi sen ottelijavalikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Injustice: Gods Among Us (Tarjolla 16. - 30. kesäkuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Ja jos NeoGeon tarjonta ei kelpaa, voi aina tyytyä Mortal Kombat -kehittäjien DC-henkiseen Injustice: Gods Among Usiin. Valikoimassa on iso liuta sarjakuvista tuttuja supersankareita ja -pahiksia, jotka mättävät toisiaan henkihieveriin näyttävässä taistelupelissä. Ja genrelle poiketen tässä pelissä on myös yllättävän hyvä juoni.

Xbox Games with Gold (Toukokuu 2021)

Armello (Tarjolla 1. - 30. toukokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Armello on strategiapeli, joka yhdistää vuoropohjaisen lautapelin ja taktisen korttipelin yhdeksi fantastiseksi kokemukseksi.

Jos olet tykästynyt Xbox Game Passin kautta pelattaviin strategiapeleihin, kuten Age of Empiresiin ja XCOM 2:een, silloin Armellon vuoropohjaisuus kolahtaa todennäköisesti hyvin.

Dungeons 3 (Tarjolla 16. toukokuuta - 15. kesäkuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Xbox Series X/S ja Xbox One saavat lisää strategista pelattavaa Dungeon 3:sta, joka on reaaliaikainen strategiapeli, jossa pelaajat valloittavat maailman demonisilla hirviöillä.

Omaa pahuuden valtakuntaa voi kasvattaa zombeilla, demoneilla, hiiseillä ja muilla tutuilla pahiksilla, jotka saavat viimein vuoronsa näyttää hyviksille, miltä häviöt tuntuvat.

Lego Batman (Tarjolla 1. - 15. toukokuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Klassinen Xbox 360 -peli päästää pelaajat ohjaamaan Batmania ja muita kuuluisia DC:n supersankareita ja -roistoja tässä loistavassa tasoloikinnassa, joka sopii niin perheen pienemmille kuin koko perheelle.

Tropico 4 (Tarjolla 16. - 31. toukokuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Oletko harkinnut oman banaanivaltion omistamista? Tropico 4 toteuttaa unelmasi tässä kuussa, sillä pelaajat pääsevät El Presidenteksi presidentin paikalle hallitsemaan saarivaltiota rautaisella otteella ja korruptoimaan hallituksen mieleisekseen.

Xbox Games with Gold (maaliskuu 2021)

Vikings: Wolves of Midgar (Tarjolla 1. - 30. huhtikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Taivalla Midgariin ja taistele verenhimoisia petoja vastaan viikinkisotureillasi. Maailmanlopun tunnelmiin sijoittuva toimintapeli tarjoaa useita aseita opeteltavaksi ja vihollisi tapettavaksi.

Truck Racing Championship (Tarjolla 16. huhtikuuta - 15. toukokuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Ota kuskista mittaa asettumalla valtavien rekkojen kyytiin. Ota haltuun yli 45 eri ajoneuvoa ja 14 eri rataa, joissa vain todelliset rekkakuskit voivat yltää voittajiksi.

Dark Void (Tarjolla 1. - 15. huhtikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Huikea toimintaa ja lentelyä yhdistävä toimintapeli vie pelaajat muukalaisten täyttämään ulottuvuuteen, jossa kiihkeät taistelut pitävät otteissaan.

Hard Corps: Uprising (Tarjolla 16. - 30. huhtikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Retrohenkinen Hard Corps: Uprising tarjoaa rehtiä vanhan koulukunnan räiskintää. Taistele tiesi läpi lukuisten vihollisten ja nouse tilastojen kärkeen muiden kateellisten silmien ylle.

Xbox Games with Gold (maaliskuu 2021)

Warface: Breakout (Tarjolla 1. - 31. maaliskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Warface: Breakout tuo taktisen verkkoräiskinnän kaikille Xbox Live Gold -tilaajille. Pelaa yksin tai yhdessä kavereiden kanssa ja kukista vihollistiimi näyttävissä matseissa, jotka vaativat tarkkaa koordinaatiota, hyvää pelisilmää ja nopeita refleksejä.

Vicious Attack Llama Apocalypse (Tarjolla 16. maaliskuuta - 15. huhtikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Hektinen tuplatattiräiskintä päästää jopa neljä pelaajaa puolustamaan Maata valtavia laamalaumoja vastaan tässä hersyvässä ja nopeatempoisessa toimintapelissä.

Metal Slug 3 (Tarjolla 1. - 15. maaliskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Kolikkopelihallien klassikkosarja saapuu maaliskuussa konsoleille, kun sivusta kuvattu räiskintäpeli tarjoaa nautinnollista viihdettä yksin tai yhdessä. Pieksä ja ammu tiesi läpi vihollisten tämän legendaarisen pelin parissa.

Port Royale 3 (Tarjolla 16. - 31. maaliskuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Ota uusi maailma haltuun Port Royale 3:ssa, jossa tehtävänäsi on valloittaa rapakon takainen manner joko diplomatiaa tai voimakeinoja käyttäen. Hallitse alueen kauppareittejä, kasvata siirtomaasi tuottoisammaksi ja näytä, kuka on uuden maailman todellinen hallitsija.

Xbox Games with Gold (helmikuu 2021)

Resident Evil (Tarjolla 1. - 28. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Kokonaisen genren luonut Resident Evil on se alkuperäinen ja edelleen varsin toimiva selviytymiskauhupeli. Sukella kauhujen kartanoon tutkiessasi salaperäistä tapausta, mutta huolehdi siitä, että selviät elävänä takaisin.

Gears 5 (Tarjolla 1. - 28. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Kehutun räiskintäpelisarjan tuorein osa on näyttävä ja toiminnallinen seikkailu upeissa maisemissa, jossa päähenkilö Kait Diaz kohtaa Seran todellisen uhan... itsensä.

Dandara: Trials of Fear Edition (Tarjolla 16. helmikuuta - 15. maaliskuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Metroidvania-tyylinen seikkailu tarjoaa runsaasti salaisuuksia, kerättävää ja pelattavaa. Johda rohkea sankarisi läpi kaatuvan maailman tässä näyttävän näköisessä ja kuuloisessa toimintaseikkailussa.

Indiana Jones and the Emperor's Tomb (Tarjolla 1. - 15. helmikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Ota haltuusi maailmankuulu arkeologi ja etsi käsiisi tuorein myyttinen aarre ennen kuin ilkeät natsit ennättävät saada sen.

Lost Planet 2 (Tarjolla 16. - 28. helmikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Hyytävän jäätävälle planeetalle sijoittuva toimintapeli tarjoaa taattua räiskintää ja runsaasti vaarallisia vihollisia, joita vastaan voi käydä joko yksin tai kavereiden kanssa.

Xbox Games with Gold (tammikuu 2021)

Little Nightmares (Tarjolla 1. - 31. tammikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Kehuttu, tunnelmallinen ja kaunis tasoloikka vie pelaajat mysteeriselle alukselle, josta keltanuttuisen lapsen täytyy selvitä hengissä. Jännittävään seikkailuun on nyt upea aika tutustua, sillä pelille ollaan tuomassa pian jatkoa.

Dead Rising (Tarjolla 16. tammikuuta - 15. helmikuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Tässä alkuperäisessä zombimättöpelissä päästään näkemään, mistä kaikki sai alkunsa. Ohjaa Frank Westia tämän joutuessa keskellä zombiepidemiaa valtavan kauppakeskuksen avajaisissa. Luvassa hurmeista toimintaa ja paljon irtoraajoja!

The King of Fighters XIII (Tarjolla 1. - 15. tammikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Päivitetty versio alkuperäisestä kolikkopeliklassikosta takaa taattua turpakäräjöintiä yksin tai kavereiden kanssa. Nyt kannattaa verrytellä sormet vetreiksi.

Breakdown (Tarjolla 16. - 31. tammikuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Alkuperäisen Xboxin klassikkopeli tarjoaa tunnelmallisen seikkailun, jossa tie eteenpäin käy lähitaistelun, salaperäisten kykyjen ja tulivoimaisten aseiden avulla.

Xbox Games with Gold (joulukuu 2020)

The Raven Remastered (Tarjolla 1. - 30. joulukuuta Xbox Seriesille ja Xbox Onelle)

Tunnelmallinen seikkailupeli ja rikostrilleri, jossa pelaajan tehtävänä on selvittää murhatapaus ja yrittää saada kiinni salaperäinen mestarivaras The Raven. Luvassa onkin kunnon murhamysteeri useine käänteineen!

Bleed 2 (Tarjolla 16. joulukuuta- 15. tammikuuta 2021 Xbox Seriesille, Xbox Onelle)

Pelasta maailma ja johdata pinkkitukkainen Wryn aikamme suurimmaksi sankariksi tässä nopeatempoisessa ja nautinnollisessa toimintaräiskinnässä. Luvassa on seitsemän eri tasoa sekä lukuisia pomotaisteluja kaadettavaksi.

Saints Row: Gat out of Hell (Tarjolla 1. - 15. joulukuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Reikäpäisen Saints Row -sarjan ehkä hullunkurisin osa, Gat out of Hell, vie pelaajat Helvettiin, josta karkaava fanisuosikki Johnny Gat ja Kinzie Kensington tarjoavat jälleen rutkasti huumoria ja toimintaa kaivaessaan tiensä takaisin Maahan.

Stacking  (Tarjolla 16. - 31. joulukuuta Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Omaperäinen ja mielenkiintoinen ongelmanratkontapeli perustuu maatuskanukkeihin, joiden avulla pelaaja ottaa haltuunsa uusia pienempiä tai isompia hahmoja ratkaistaakseen edessä olevan ongelman. Hurmaava ja samanaikaisesti aivonystyrät haastava peli on silkkaa nautintoa.

Xbox Games with Gold (marraskuu 2020)

Aragami: Shadow Edition (Tarjolla 1. - 30. marraskuuta Xbox Onelle)

Ohjaa tappavaa epäkuollutta salamurhaajaa, joka pystyy hallitsemaan varjoja. Aragami on väkivaltainen ja salaisuuksia täynnä oleva matka, joka pistää pelaajan hiiviskelytaidot koetukselle.

Pelin voi lisäksi pelata läpi kahdestaan, joten nappaa kaveri mukaan reissulle!

Swimsanity! (Tarjolla 16. marraskuuta - 15. joulukuuta Xbox Onelle)

Toivottavasti olet valmis neljän pelaajan kaaokseen, sillä taistelet kavereittesi kanssa selvitäkseen viimeisenä hengissä.

Pelissä on yli 150 haastetta ja 8 pelimuotoa, joten tässä vedenalaisessa yhteistyöräiskinnässä riittää tekemistä.

Full Spectrum Warrior (Tarjolla 1. - 15. marraskuuta Xbox 360:lle)

Tässä vasta nostalginen pamaus menneisyydestä. Spectrum Warrior julkaistiin alkuperäiselle Xboxille ja siinä ohjataan Alpha- ja Bravo-joukkoja. Taistelut sijoittuvat kaupunkialueille, jotka ovat täynnä vaaroja.

Lego Indiana Jones  (Tarjolla 16. - 30. marraskuuta Xbox Onelle ja Xbox 360:lle)

Nappaa lakki matkaan ja pakene käärmeiltä, sillä suosittu arkeologi tekee paluun Lego-maailmassa. Klassisten Indiana Jones -elokuvien pohjalta tehty peli on hauska ja viihdyttävä koko perheen kokemus.

Xbox Games with Gold (lokakuu 2020)

Slayaway Camp: Butcher's Cut (Tarjolla 1. lokakuuta - 31. lokakuuta Xbox Onelle)

Tässä 80-luvun kauhuleffojen estetiikkaa lainaavassa humoristisessa ongelmanratkontapelissä otat haltuun kesäleiriä piinaavan murhaajan, jonka tehtävänä on luonnollisesti pitää leirintäalue siistinä muista elollisista.

Maid of Sker (Tarjolla 16. lokakuuta- 15. marraskuuta Xbox Onelle)

Tunnelmallisessa kauhupelissä yksikin ääni voi olla kohtalokas, joten hyödynnä hiiviskelytaitojasi selviytyäksesi kulttilaisten täyttämästä kartanosta elossa.

Sphinx and the Cursed Mummy (Tarjolla 1. lokakuuta - 15. lokakuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Egyptin mytologiasta tarinan lainaavassa toimintapelissä matkataan ympäri maailmaa estääkseen Set-jumalan ilkeät suunnitelmat ihmiskunnan varalle.

Costume Quest (Tarjolla 16. lokakuuta - 31. lokakuuta  Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Puku tekee naisen ja miehen, ja tässä seikkailupelissä erilaisia vaatteita riittää vaikka muille jaettavaksi! Lapsille ja lastenmieliselle suunnattu huikea peli vie pelaajat lapsuuden muistoihin ja leikkeihin, joissa pahuus lymyily omassa naapurustossa ja mielikuvituksessa.

Xbox Games with Gold (syyskuu 2020)

Tom Clancy's The Division (Tarjolla 1. syyskuuta - 31. syyskuuta Xbox Onelle)

Erinomainen avoimen maailman toimintapeli kutsuu agentit New Yorkiin, jonka viruksen runtelemat kadut ovat ajautuneet rikollisten haltuun. Pelaa yksin tai kavereiden kanssa.

The Book of Unwritten Tales 2 (Tarjolla 16. syyskuuta - 15. lokakuuta Xbox Onelle)

Vetovoimainen seikkailupeli tuo tutut sadut kiehtoviksi pulmiksi, jotka tarjoavat yli 20 tuntia pelattavaa fantastisessa maailmassa.

de Blob 2 (Tarjolla 1. syyskuuta - 15. syyskuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Värikäs toimintapeli päästää pelaajat vapauttamaan sisäiset taiteilijat, kun väritön maailma kaipaa lisää sävyjä päästäkseen pulmissa eteenpäin.

Armed & Dangerous (Tarjolla 16. syyskuuta - 31. syyskuuta  Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Tämä klassikkopeli alkuperäiselle Xboxille tarjoaa toiminnantäytteistä arcade-räiskintää maailmassa, joka huvittelee popkulttuurin kustannuksella.

Xbox Games with Gold (kesäkuu 2020)

Shantae and the Pirate's Curse (Tarjolla 1. kesäkuuta - 31. kesäkuuta Xbox Onelle)

Hyppää jännittävään seikkailuun Shantaen parissa, kun tuttu lampunhenki menettää kaikki kykynsä taikoa ja joutuu pelastamaan Sequinin maakunnan uusin keinoin.

Coffee Talks (Tarjolla 16. kesäkuuta - 15. heinäkuuta Xbox Onelle)

Tässä rauhoittavassa pelissä tehtävänäsi on baristana jakaa asiakkaille kahvia ja kuunnella heidän huoliaan. Hahmovetoinen kerronta vie nopeasti mukanaan kuin suussasulava kuppoinen kahvia.

Destroy All Humans! (Tarjolla 1. kesäkuuta - 15. kesäkuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Alkuperäinen klassikkopeli heittää pelaajan hyökkäysarmadan toiselle puolelle, kun joudut valloittamaan Maan muukalaisten joukoissa. Kukista heikot ihmiset ampumalla säteitä, viskomalla lehmiä ja mukautumalla heidän kaltaisekseen.

Sine Mora (Tarjolla 16. kesäkuuta - 31. heinäkuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Manipuloi aikaa ja verrytä sormilihaksesi tämän klassisen shmupin parissa räiskiessäsi tiesi läpi vihollisten ja ammusten täytteisten kenttien.

Xbox Games with Gold (toukokuu 2020)

V-Rally 4 (Tarjolla 1. toukokuuta - 31. toukokuuta Xbox Onelle)

Kattavan rallikokemuksen tarjoava V-Rally 4 päästää pelaajat yli 50 ajoneuvon rattiin kisaamaan radoille ympäri maailmaa.

Warhammer 40,000: Inquisitor - Martyr (Tarjolla 16. toukokuuta - 15. kesäkuuta Xbox Onelle)

Suosittuun Warhammer 40,000 -universumiin sijoittuva toimintapeli vie synkälle ja mutanttien täytteiselle matkalle kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ainoa vakio on sodankäynti.

Sensible World of Soccer  (Tarjolla 1. toukokuuta - 15. toukokuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

90-luvun klassinen jalkapallopeli palaa ehostettuna nykyalustoille! Nauti nostalgisesta palloilusta ottaessasi haltuun yhden lukuisista klubeista ympäri maailmaa ja potki tiesi maailman huipulle.

Overlord II (Tarjolla 16. toukokuuta - 31. kesäkuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Liiallisen hyvistelyn vastapainoksi on hyvä maistaa hieman pahuutta. Suositun pelisarjan isompi, hauskempi ja kattavampi jatko-osa on entistä viihdyttävämpi kokemus.

Xbox Games with Gold (huhtikuu 2020)

Project Cars 2 (Tarjolla 1. huhtikuuta - 31. huhtikuuta Xbox Onelle)

Autenttista ja immersiivistä ajokisoja kaipaavien ei tarvitse katsoa edemmäksi kuin Project Cars 2:n täydellisyyttä hipovaan kokemukseen.

Knights of Pen & Paper Bundle (Tarjolla 16. huhtikuuta - 15. toukokuuta Xbox Onelle)

Tämä kokoelma sisältää sekä alkuperäisen että sitä seuranneen jatko-osan hupaisasta rooliseikkailupelistä, jossa kulttuuriset viittaukset yhdistyvät ritarillisiin tapahtumiin ja nopan heittoon.

Fable Anniversary  (Tarjolla 1. huhtikuuta - 15. huhtikuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Microsoftin legendaarisen fantasiapelisarjan käynnistänyt Fable Anniversary tuo taianomaisen pelin pelattavaksi entistä näyttävämmässä ja paremmassa muodossa.

Tobyox Turbos (Tarjolla 16. huhtikuuta - 31. toukokuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Klassinen pöytärallipeli tuo mukanaan 35 kustomoitavaa autoa ja 18 hullunkurista rataa, kuusi pelimuotoa ja mielettömät erikoiskyvyt, joissa riittää pelattavaa pitkäksi aikaa.

Xbox Games with Gold (maaliskuu 2020)

Batman: The Enemy Within – The Complete Season (Episodit 1-5) (Tarjolla 1. maaliskuuta - 31. maaliskuuta Xbox Onelle)

Uusi Batman-seikkailu vie sinut Gothamin kaduille taistelemaan rikollisia vastaan. Luo liittoja ja tee petoksia jahdatessasi Arvuuttajaa.

Shantae: Half-Genie Hero (Tarjolla 16. maaliskuuta - 15. huhtikuuta Xbox Onelle)

Sequin Land on täynnä rikoksia, mutta onneksi Shantae saapuu pelastamaan päivän. Tässä 2D-tasoloikinnassa lähetät hirviöit takaisin piiloon Shantaen voimakkailla hyökkäyksillä sekä muutoskyvyillä.

Castlevania: Lords of Shadow 2 (Tarjolla 1. maaliskuuta - 15. maaliskuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Dracula on täällä taas, ja hän tarvitsee apuasi saadakseen linnansa takaisin itselleen Saatanalta. Peli sijoittuu sekä menneisyyteen että nykyisyyteen.

Sonic Generations (Tarjolla 16. maaliskuuta - 31. maaliskuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Matkaa ajassa taaksepäin ja saa uusia mysteerisiä voimia, kun kohtaat vanhoja tuttuja sekä nuoren Sonicin tässä uudessa seikkailussa.

Xbox Games with Gold (helmikuu 2020)

TT Isle of Man (Tarjolla 1. helmikuuta - 29. helmikuuta Xbox Onelle)

Turboahdettu moottoripyöräpeli, joka sijoittuu Mansaarien idyllisille mannuille. Jos et ole itse moottoripyöräihmisiä, tämän lähemmäksi kokemusta ei todennäköisesti pääse.

Call of Cthulhu (Tarjolla 16. helmikuuta - 15. maaliskuuta Xbox Onelle)

Suosittuun pöytäroolipeliin perustuva peli pohjautuu H. P. Lovecraftin tarinoihin ja lupaa "kosmisia kauhuja ja vaanivaa hulluutta", kun pelaajat uskaltautuvat selvittämään autiolla saarella tapahtunutta murhaa.

Fable Heroes (Tarjolla 1. helmikuuta - 15. helmikuuta Xbox 360:lle & Xbox Onelle)

Fable-sarjan sivuosa ottaa emosarjasta tutun haarautuvan kerronnan ja seikkailun ja muuttaa sen toimintapeliksi. Jos olet kaivannut takaisin Albioniin, tämä peli auttaa asian suhteen.

Star Wars Battlefront (Tarjolla 16. helmikuuta - 29. helmikuuta Xbox 360:lle & Xbox Onelle)

Xbox 360 -klassikko Star Wars Battlefront vie pelaajat tähtienvälisen sodankäynnin keskelle ja läpi kuuden klassisen Star Wars -elokuvan. Valitettavasti peliä ei voi enää pelata verkossa.

Xbox Games with Gold (tammikuu 2020)

Styx: Shards of Darkness (Tarjolla 1. - 31. tammikuuta Xbox Onelle)

Hiiviskelyseikkailu, jossa pelaajat ohjaavat mustahaltijoiden kaupunkiin hiiviskelevää peikkovarasta. Peli toimii jatko-osana Styx: Masters of Shadowsille.

Batman: The Telltale Series (Tarjolla 16. tammikuuta - 15. helmikuuta Xbox Onelle)

Kaikki viisi episodia Telltalen kerronnallisesta seikkailupelistä suositusta supersankarista. Peli toimii myös erinomaisena tunnelmannostattajana kehittäjän uudelleennousua odotellessa.

Tekken 6 (Tarjolla 1. - 15. tammikuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Tämä taistelupeli voi olla jo aavistuksen vanha, sillä se julkaistiin alkujaan vuonna 2007 ja on saanut sittemmin seuraajan Tekken 7:stä. Kyseessä on silti erinomainen pala historiaa Bandai Namcon pitkäikäisestä taistelupelisarjasta.

LEGO Star Wars II: The Original Trilogy (Tarjolla 16. - 21. tammikuuta Xbox Onelle & Xbox 360:lle)

Juuri sitä, miltä se kuulostaakin. Johdata Lego-sankarit läpi kolmen alkuperäisen Star Wars -elokuvan ja ota Voima haltuusi.

Microsoftin lippulaivakonsolille on julkaistu uskomattoman upeita Xbox-yksinoikeuspelejä, kuten Psychonauts 2, Sea of Thieves ja The Medium. Lisäksi konsolille on tuotu myös Elden Ringin, Dying Light 2:n, Assassin's Creed Valhallan ja Controlin kaltaisia hittejä, joten tarjontaa löytyy varmasti jokaiselle. Horisontissa siintää monia odotettuja jättijulkaisuja. Olemme koonneet merkittävimmät tulevat pelijulkaisut omaksi artikkelikseen, jota päivitämme viikoittain.

Monet uutuuspeleistä on lisäksi osa Xbox Game Passin ja Xbox Game Pass Ultimaten tilausta, joita suosittelemme vahvasti ottamaan. Kyseinen palvelu tarjoaa kymmenittäin pelejä pelattavaksi pientä kuukausimaksua vastaan. Olemme kuitenkin tätä varten koonneet alapuolelle Xbox Series X:n parhaat pelit, joiden kimppuun pääsee välittömästi. Osa näistä ovat täysin uusia pelejä uudelle konsolille, mutta monet ovat Xbox Onen aikaisia klassikoita, jotka ovat entistä parempia Xbox Series X/S -konsoleilla. Olemme lisäksi maininneet artikkelissa, jos pelit ovat optimoitu tai jos ne löytyvät Xbox Game Passista.

• Lue arvostelumme Xbox Series X:stä ja Xbox Series S:stä
• Mistä ostaa Xbox Series X? Kokosimme yhteen uuden konsolin saatavuuden

Parhaat Xbox Series X -pelit lyhyesti

• Assassin's Creed Mirage
• Indiana Jones and the Great Circle
• Stalker 2: Heart of Chernobyl
• Metaphor: ReFantazio
• Star Wars: Outlaws
• Like a Dragon: Infinite Wealth
• Dragon's Dogma 2
• Baldur's Gate 3
• Hellblade 2
• Control: Ultimate Edition
• Destiny 2: The Witch Queen
• Elden Ring
• Forza Horizon 5
• Gears Tactics
• Hi-Fi Rush
• Halo Infinite
• Hitman 3
• Microsoft Flight Simulator
• Sea of Thieves

Paras Xbox Series X -peli 2026

Assassin's Creed Mirage oli alkujaan tarkoitettu Assassin's Creed: Valhallan lisäsisältöpaketiksi. Kun projekti alkoi kasvaa useaan eri suuntaan, päättivät tekijät tehdä siitä kokonaan oman julkaisun. Lopputuloksena on muutamaa viimeisintä osaa hallitumpi ja lineaarisempi kokonaisuus, joka palauttaa mieliin sarjan kultaiset alkuajat.

Toisin kuin Valhalla, Odyssey ja Origins, Mirage nostaa keskiöön hiippailun. Bagdadin ympäristö on yksityiskohtaisempi ja kiehtovampi kuin edeltäneiden pelien maailmat. Myös päähahmo Basim on kirjoitettu taiten, joten tarinaan sekä monipuolisiin tehtäviin uppoutuu mielellään.

Jos alkuperäiset Assassin's Creedit ovat eniten mieleen, on tässä takuuvarma hitti.

Pitkään odotettu Indiana Jones and the Great Circle julkaistiin viimein loppuvuodesta 2024. Venähtänyt kehitystyö kantoi hedelmää, sillä teoksesta ovat hurmaantuneet niin fanit kuin arvostelijatkin. Lopputulos tuntuu persoonalliselta, yllättävältä ja ennen kaikkea kilpailijoistaan erottuvalta. Jos odotuksissa oli Uncharted-klooni, tuottaa peli pettymyksen. Sen sijaan vaikutteita on haettu Dishonoredin ja Riddickin suunnalta.

Troy Bakerin erinomainen roolisuoritus sekä mainio äänimaisema tuovat pelin eloon tavalla, johon leffat eivät ole alkuperäistrilogian jälkeen pystyneet. Tarina itsessään sijoittuu kahden ensimmäisen leffan väliseen aikaan. Juonta kuljetetaan sopivasti pää- ja sivutehtäviä hyödyntäen. Näistä jälkimmäiset vievät pelaajan avoimen maailman saloihin, mikä palkitsee tarkasti nurkkia nuohoavan.

Kokonaisuus on kerrassaan erinomainen. On silti syytä muistuttaa, että täysin lineaarista seikkailua saati ensimmäisen persoonan räiskintäpeliä etsivien kannattaa kääntää katseet muualle.

Stalker 2: Heart of Chornobyl jatkaa pelisarjan aiempien osien viitoittamalla tiellä. Erityisesti osa on kuitenkin viimein saanut ansaitsemansa valokeilan, sillä yhteistyö Microsoftin kanssa on tuonut rutkasti lisää huomiota. Kokonaisuus on hyvä paikka aloittaa oma Stalker-taival, vaikka kyseessä on odotetusti erittäin vaikea peli. Selviytymiseen perustuva toiminta asettaa suuria haasteita, eikä avoin maailmakaan päästä helpolla.

Pääalueena toimiva The Zone varastaa huomion. Karun maailman kauneus, vaarallisuus ja jännittävyys eivät jää keneltäkään huomaamatta. Kun tilanne on tukalimmillaan ja myrsky raivoaa niskassa, on tunnelma kaikin puolin katossa.

Atlusin uusi Metaphor: ReFantazio -sarja vakuuttaa heti avausosallaan. Kyseessä on välitön klassikko, joka yhdistelee Persona- ja SMT-sarjojen parhaita puolia synkänpuoleiseen fantasiaan. Tyylikäs ja monipuolinen taistelu sekä Atlusin parhaimmistoon nouseva tarina tekevät todellisen vaikutuksen. Vaikka rimaa pidettiin korkealla, on Atlus onnistunut ylittämään sen heittämällä.

Jos pidät Persona-sarjasta, ei nimimuutoksen kannata antaa hämätä. Metaphor: ReFantazio on pakkohankinta jokaiselle JRPG-fanaatikolle. Teos rullaa Xboxin konsolilla upeasti ja Shoji Meguron säveltämät musiikit hiipivät niskavilloihin. Personan poppius ja Shin Megami Tensein rockahtavuus ovat saaneet väistyä orkestraatioiden ja rytmitysten tieltä. Kuuntele, katso ja pelaa niin takuuvarmasti nautit.

Star Wars Outlaws päästää pelaajat viimein kaukaisen galaksien rikollismaailmaan, jossa eri syndikaatien kesken pitää pystyä juonimaan, neuvottelemaan sekä rikastumaan. Pääsankaritar Kay Bess matkaa Canto Brightista Tatoooinelle ja moneen muuhun paikkaan metsästäessään krediittejä sekä ansaitessaan kunniaa. Avoin maailma mahdollistaa monipuolisen etenemisen sekä useita erilaisia vaihtoehtoisia reittejä. Vaihtelevat valta-asetelmat, näppärät aseet sekä hyödyllinen Nix-lemmikki auttavat pitämään pihdeissään sessiosta toiseen. Edetessä avautuvat taidot mahdollistavat entistä monipuolisempiin haasteisiin tarttumisen.

Jos taistelu ei tunnu mielekkäältä, voi pelin parissa kuluttaa aikaa ihan vain baareissa pyöriessä. Erityisesti Sabacc-minipeli tuntuu yllättävän hauskalta. Eikä avaruudessa seikkailemisen koukuttavuutta voi liiaksi korostaa.

Lue koko arvostelu: Star Wars Outlaws

Like a Dragon: Infinite Wealth on Xbox Series X:n parhaita pelejä, minkä lisäksi on myös Game Passin valikoimassa. Kutkuttava tarina solmii yhteen Kiryun ja Ichiban juonilankoja tavalla, jossa riittää lämpöä ja huumoria. Lisäksi uudistunut taistelumekaniikka ekä Yakuza-pelille poikkeuksellisen hyvin tehdyt sivupuuhat imaisevat mukaansa.

Sarjan veteraanit saavat taatusti pelistä enemmän irti kuin uudet tulokkaat, mutta peli soveltuu silti hyvin myös tutustumistarkoitukseen. Kiryu ja Ichiban ovat loistavia päähahmoja, joiden parissa nauttii alun hidastelusta ennen kuin tarina polkaistaan tosissaan käyntiin. Kokonaisuudessaan peli tarjoaa tekemistä yli 100 tunniksi, joten rahalle saa loistavan vastineen.

Dragon's Dogma 2 on osin uusioversio ja pääasiassa jatkoa kehutulle ykkösosalle. Kyseessä on erikoinen pläjäys, joka yhdistelee onnistuneesti Monster Hunterin, Skyrimin sekä Witcherin parhaita puolia. Pelaajan ohjastama Arisen saa tehtäväkseen kaataa lohikäärmeen sekä tätä myöten pysäyttää maailmanlopun. Matkan varrella palkataan useita Pawn-apureita, joista jokaisella on omat kykynsä, persoonallisuutensa sekä taistelutyylinsä. Juuri tämä osa-alue loistaa ja nostaa kakkos-Dogman kilpailijoiden yläpuolelle.

Tarjolla on loistava tarina runsaalla määrällä huumoria. Valtavat hirviöt, korkea haastetaso sekä ennen kaikkea nautinnollinen pelattavuus tekevät vaikutuksen. Kyseessä on uniikki ja persoonallinen kokonaisuus, joka ansaitsee huomiota yhtä suuremmalta pelaajajoukolta.

Lue koko arvostelu: Dragon’s Dogma 2

Baldur's Gate 3 räjäytti pankin ilmestymishetkellään vuonna 2023, vaikka peli oli ollut Early Access -vaiheessa jo pidemmän aikaa. Pitkä kehitystaival mahdollisti kokonaisuuden viimeistelyn tasolle, joka pitää muita roolipelejä lähes pilkkanaan.

Kunhan teos pääsee liikkeelle, tarjoaa Baldur's Gate 3 valtavan määrän nähtävää, taisteltavaa ja päätettävää. Erilaiset pelityylit tuovat vapautta, mutta samalla päätökset avaavat sekä lukitsevat ovia.

Teos on eittämättä suunniteltu PC:tä silmällä pitäen, mutta konsoliversio on yhtä kaikki erinomainen. Jos roolipelihammasta kutittaa, on Baldur's Gate 3 oikea paikka aloittaa.

Xbox Series X Optimized

Senua's Saga: Hellblade 2 on tarinavetoinen toimintapeli, joka hakee vertaistaan. Ninja Theoryn luomus jatkaa vuonna 2017 ilmestyneen Hellblade: Senua's Sacrificen tarinaa. Tälläkin kertaa tunnelma on raskas, hauras ja herkkä.

Ennen kaikkea jatko-osa loistaa visuaalisella toteutuksellaan. Peli repii kaikki tehot irti Xbox Series X -konsolista tuodakseen ruudulle poikkeuksellisen tarinan. Kyseessä onkin niin graafisesti kuin tarinallisesti teos, jota ei kannata ohittaa. Ja mikä parasta, se on osa Game Passin kirjastoa.

Xbox Series X Optimized

Remedy Entertainmentin toimintaseikkailu Control oli vuoden 2019 yllättäjä, joka oli loistava kokemus jo Xbox Onella. Xbox Series X vie pelin kuitenkin kokonaan uudelle tasolle.

Juoni seuraa Jesse Fadenia, joka on mysteerisen Federal Bureau of Controlin (FBC) uusi johtaja. Organisaatio tutkii ja eristää paranormaaleja tapahtumia, joista yksi on levinnyt yrityksen omiin tiloihin Hiss-rodun muuttaessa henkilökunnan yksi kerrallaan toismaailmalliseksi ilmestykseksi.

Studio yhdistelee Controlissa useita eri genrejä elokuvien ja pelien saralta lopputuloksen ollessa mielenkääntävä yliluonnollinen trilleri. Jännittävä maailma muistuttaakin hyvällä tapaa True Detectiven ja Twin Peaksin kaltaisia sarjoja.

Control: Ultimate Edition sisältää emopelin lisäksi kaksi peliin myöhemmin julkaistua laajennusta, AWE:n ja The Foundationin. Lisäksi Control hyödyntää uuden konsolin tehoja tarjoten Xbox Series X:n omistajille kaksi pelitilaa: Performancessa peli pyörii 60 ruudun kuvataajuudella ja 1440p-resoluutiolla, joka on skaalattu 4K:hon. Graphics-tilassa ruudunpäivitys tippuu 30, mutta mukaan on saatu säteenseuranta. Xbox Series S:llä ruudunpäivitys on kuudessakymmenessä 1080p-resoluutiolla.

Lue arvostelu: Control

Destiny 2 on saavuttanut sen huipennuksen, jota Bungie on tavoitellut. Witch Queen vie varusteiden keräämisen ja toimivan räiskinnän entistä pidemmälle.

Witch Queen on Destiny 2:n tarinallista sisältöä parhaimmillaan. Loistava tarina pursuaa sivutehtäviä, varusteita sekä nokkelia mekaniikkoja. Teos saa pelin parissa jo pitkään viihtyneetkin innostumaan, sillä saagan taustatarina syvenee runsain mitoin.

Destiny on ollut jo hyvän aikaa vaikea pala uusille pelaajille, sillä sisältöä on jopa liiaksi. Witch Queen tarjoaa erinomaisen paikan hypätä mukaan, sillä se opettaa pelin tavoille mukavan perusteellisesti.

Destiny 2: The Witch Queen on Bungien luomus parhaimmillaan, ja jo sen takia kyseessä on Xbox Series X:n parhaita pelejä.

Kehittäjätiimi FromSoftware on pysynyt tukevasti lestissään. Elden Ring jatkaa edellisosien tavoin äärimmäisen vaikeana toimintaroolipelinä, jonka Dark Souls -juuret ovat vahvasti läsnä. Lands Between -fantasiamaailma marssittaa eteen vihollisia, joiden edessä on lyötävä, torjuttava ja väistettävä. Jos kaikki onnistuu, horisontissa pilkistää asema koko alueen johtajana.

Pikakuvaus voi kuulostaa tylsältä, mutta todellisuus on toisin. George R.R. Martinin sekä tekijätiimin luomus tarjoaa todella rikkaan ja syvällisen maailman. Elden Ring pursuaa selvitettävää, salaperäisyyttä sekä ennen kaikkea kiinnostavaa tutkittavaa.

FromSoftwaren aiempia pelejä pelanneet ovat nopeasti kuin kotonaan. Taistelu toimii paremmin kuin koskaan, ja hahmojen kustomoitavuutta on parannettu entisestään. Erilaisia aseita ja taikoja on tarjolla jokaiseen pelityyliin.

Varoituksen sana on silti paikallaan: Elden Ring ei ole todellakaan helppo peli. Tekijät ovat erikoistuneet haasteellisiin teoksiin, eikä tämäkään peli sovellu nopeasti lannistuville. Jos tämä ei haittaa vaan pikemminkin nautit esteiden ylittämisestä, on Elden Ring koko pelihistorian parhaimmistoon lukeutuva peli.

Lue arvostelu: Elden Ring

• Arvostelukatsauksessa Elden Ring – näin FromSoftwaren mestariteos on otettu vastaan

Xbox Series X/S Optimized ja Xbox Game Pass

Ajopelien ystävät saavat Forza Horizon 5:stä kaiken ja vielä enemmän, kiitos mykistävän upeasti toteutetun avoimen maailman. Lähes rajattomat pelimahdollisuudet tuovat lisäksi loputtoman määrän pelitunteja, kiitos kustomoinnin ja pelaajien luoman sisällön.

Vaan vaikka kisat rahtijunaa vastaan tai paraatiautolla ajelu ovat viihdyttäviä, hahmot itsessään jäävät tylsiksi. Kun yhtälöön lisää vielä itseään toistavaksi käyvän soundtrackin sekä turhan päälle puskevan myyntimainostuksen, Forza Horizon 5 saattaa etäännyttää osan jo ensimetreillä. Mutta ajopelien ystäville Forza Horizon 5 puskee uusien Xbox-konsoleiden tehot äärimmilleen ja tarjoaa fantastisen sekä vaihtelevan ajopelikokemuksen.

Lue arvostelu: Forza Horizon 5

Xbox Series X/S Optimized ja Xbox Game Pass

Gears Tactics on taktinen vuoropohjainen räiskintäpeli, joka sijoittuu Gears of Warin maailmaan. Silmittömän räiskinnän sijaan pelaajat joutuvatkin nyt miettimään lähestymistapaansa taisteluihin strategisemmin.

Peli julkaistiin jo aiemmin PC:lle ja Xbox Onelle, mutta Xbox Series X/S:n omistajat pääsevät nauttimaan jälleen tuoreen konsolin tehojen tuomista eduista. Xbox Series X:llä peli pyörii 4K-resoluutiolla 60 ruudun kuvataajuudella, minkä lisäksi maailman tekstuureita ja yksityiskohtia on parannettu. Xbox Series S:llä ylläpidetään niin ikään 60 ruudun kuvataajuutta, mutta 1440p-resoluutiossa.

Tactics onkin erinomainen peli Gears of War -sarjan ystäville, jotka haluavat kokeilla hieman taktisempaa lähestymistapaa.