• TP-Link esitteli kaksi uutta Wi-Fi 8 -reititintä osana IFA 2026 -tapahtumaa
• Archer 9 Ultra on perinteinen reititin noin 300 neliömetrin kantamalla
• Deco 8 Ultra -mesh-reititin kattaa yli 900 neliömetrin pinta-alan

TP-Link julkisti maailman ensimmäiset Wi-Fi 8 -reitittimet osana IFA 2026 -tapahtumaa. Kaksi uutta mallia tarjoavat vaihtoehdot niin perinteisen reitittimen kuin mesh-reitittimen tarvitseville.

Uutuusmallit ovat Archer 9 Ultra sekä Deco 8 Ultra. Jälkimmäinen on jopa 910 neliömetrin pinta-alalle riittävä mesh-reititin. Kummankin mallin merkittävin teknologinen lisäys on valmistaja TP-Linkin luoma Wi-Fi 8 StabilityEngine.

Deco 8 Ultra tarjoaa kolmikaistaisen (jopa 6 GHz) Wi-Fi 8 -mesh-reitittimen, jonka enimmäisnopeus Euroopassa on 19 Gbps. Kolmesta osasta koostuva malli pystyy tarjoamaan langattoman yhteyden yli 200 laitteelle.

Archer 9 Ultra lupaa kolmikaistaisen reitittimen 18 antennilla ja 19 Gbps:n enimmäiskaistalla. Sen kantamaksi luvataan yli 330 neliömetriä (3 600 neliöjalkaa), joskin Euroopan osalta lukema on 290 neliömetriä (3 000 neliöjalkaa).

TP-Link korostaa kolmea Wi-Fi 8 -teknologiaan perustuvaa keskeistä valttikorttia. Ensinnäkin ne toimivat luotettavammin, kun verkkoon on yhdistetty useita laitteita, ja ne sietävät huomattavasti paremmin häiriöitä. Lisäksi Wi-Fi 8 mahdollistaa laadukkaamman langattoman yhteyden verkon kantaman reunamilla.

Laitteiden kattavan hallittavuuden takaavat Dynamic Sub-band Operation (DSO)- ja Non-Primary Channel Access (NPCA) -teknologiat. DSO varmistaa, että kukin laite saa käyttöönsä vain tarvittavan kaistanleveyden – jolloin kapasiteettia vapautuu muuhun käyttöön – ja NPCA avaa toisen kanavan, jos pääkanava kuormittuu liikaa. TP-Linkin sanoin ”jokainen laite saa oman pikakaistan.”

Reitittimien uusi modulaatioteknologia auttaa hallitsemaan muiden laitteiden tai lähialueen verkkojen (kuten naapurin Wi-Fin) aiheuttamia häiriöitä. Tämä parantaa suorituskykyä silloin, kun laite on kauempana reitittimestä.

Uusissa Wi-Fi-reitittimissä on myös ELR- (Enhanced Long Range) ja DRU-ominaisuudet (Distributed Resource Units), jotka vahvistavat langatonta signaalia entisestään sen kantaman reunamilla.

”ELR laajentaa reitittimen käyttökelpoista kantamaa, kun taas DRU keskittää laitteen rajallisen lähetystehon kapeammalle taajuusalueelle, jolloin yhteys säilyy selkeänä myös pitkän välimatkan päästä. Tiedostojen lähetykset, puhelut ja kamerakuvat toimivat katkeamatta tilanteissa, joissa ne aiemmin pätkivät”, kuvailee TP-Link.

Molemmat reitittimet erottuvat edukseen nykyaikaisella, minimalistisella ja linjakkaalla muotoilullaan. TP-Linkin mukaan laitteiston ulkonäköön on panostettu, jotta sitä ei tarvitsisi piilottaa kaappiin tai pöydän alle.

”Lakkasimme valmistamasta pelkkää verkkolaitetta ja aloimme suunnitella tuotetta kotia varten. Kun reitittimen muotoilu on sellainen, että ihmiset haluavat pitää sen näkyvillä, se päätyy juuri siihen paikkaan, jossa se toimii parhaiten”, kommentoi TP-Linkin teollisen muotoilun johtaja Gary Chang.

Wi-Fin seuraava aikakausi

Wi-Fi 8 ei paranna yhteysnopeuksia Wi-Fi 7:ään verrattuna – ainakaan raa’an suorituskyvyn osalta – mutta se pyrkii parantamaan toimivuutta tarjoamalla vahvemman signaalin reitittimen kantaman reunamille sekä tekemällä yhteydestä ylipäätään luotettavamman. Ratkaisun avaimena on muiden langattomien verkkojen sekä muiden laitteiden aiheuttaman häiriön parempi ehkäisy.

Archer 9 Ultra- tai Deco 8 Ultra -reitittimille ei ole vielä vahvistettu julkaisupäivää tai hintaa, mutta niiden odotetaan tulevan myyntiin myöhemmin tänä vuonna. Wi-Fi 8 -reitittimen hyödyntäminen edellyttää tietenkin myös uutta standardia tukevia laitteita, ja niitä saadaan vielä odottaa jonkin aikaa.

Itse Wi-Fi 8 -standardi on vielä kehitysvaiheessa eikä sen lopullinen versio ole valmis. Älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet saavat siis Wi-Fi 8 -tuen vasta ensi vuonna , eikä ensimmäisten tuen piiriin päätyvien laitteiden joukkokaan liene erityisen laaja.

Nykyiset Wi-Fi 7 -laitteet (tai sitä vanhemmat) toimivat kuitenkin ongelmitta Wi-Fi 8 -reitittimessä, sillä uusi standardi on – kuten aina – täysin taaksepäin yhteensopiva. Et vain saa käyttöösi niitä etuja, joita Wi-Fi 8 -yhteensopivat puhelimet ja kannettavat myöhemmin tarjoavat.

Reitittimien parannettu liikenteenhallinta ja häiriöiden vähentämiseen tähtäävä teknologia hyödyttävät kuitenkin myös laitteita, jotka eivät tue Wi-Fi 8 -standardia. Tänä vuonna markkinoille tulevien TP-Linkin ja muiden valmistajien Wi-Fi 8 -reitittimien hankkiminen on kuitenkin toistaiseksi ennen kaikkea keino varautua tulevaisuuteen, ei niinkään akuutti pakko-ostos.

Pika-arviossa ZTE G5 Ultra

Reitittimien päivittäminen on monelle liian harvinaista puuhaa. Kun kodin nettiyhteys toimii päivittäisessä käytössä, ei langattoman verkon luovaa reititintä vaihda uudempaan kuin pääasiassa vanhan vempaimen hajotessa. Vaihtovälin tiivistäminen olisi kuitenkin monelle tarpeen monestakin syystä. Verkkoteknologian kehittyminen on tuonut mukanaan uudempia WiFi-yhteyksiä, minkä lisäksi tietoturva voi olla vanhan purnukan omistajalle ongelma. Tämän vuoksi otimme syyniin kiinalaisvalmistaja ZTE:n joulukuussa 2025 julkaistun G5 Ultra -reitittimen, joka lupaa helppokäyttöisyyttä ja nopeutta runsain mitoin.

ZTE G5 Ultra erottuu jo ensikosketuksella edukseen. Siinä missä valtaosa markkinoilla olevista reitittimistä on muovisia ja parhaimmillaan gamer-hengessä melkoisen sci-filtä näyttäviä möhkäleitä, ZTE on tuonut markkinoille kangaspinnoitetun vaihtoehdon. 23 senttimetrin korkeus on moneen kilpailijaan verrattuna melko paljon, mutta onneksi 11 senttimetrin kapeus on lähempänä normaalia. Eihän reitittimen tietenkään tarvitse olla näkyvällä paikalla, mutta silti koko ja muotoilu herättävät hieman kummastusta. Siinä missä kangaspintaisuus sopisi hyvin näkösälle, koko saa ainakin sisustustietoiset kammoksumaan ajatusta.

ZTE G5 Ultra on sisäkäyttöön tarkoitettu 5G-mobiilireititin, joka tukee sekä itsenäistä 5.5G-verkkoa (SA) että 4G-avusteista 5G-verkkoa (NSA). Teoreettiseksi maksiminopeudeksi väitetään jopa 4,29 gigabittiä sekunnissa latauksessa ja 320 megabittiä sekunnissa lähetyksessä. Paikallisverkkojen nopeudesta pitää huolen Wi-Fi 7 -standardin mukainen 6 gigahertsin langaton yhteys ja kaksi Ethernet-liitäntää. Tuen piirissä ovat 2,4 ja 5 gigahertsin taajuudet.

Todellisuus tietenkin vaihtelee nettiliittymän ja mahdollisten katveiden mukaan, mutta testikäytössä yhteysnopeudet eivät muodostaneet minkäänlaista ongelmaa. Nopeudet tapasivat pyöriä käytössä olevalla Elisan 5G+ (1000M) -liittymällä noin 800 Mbps:n hujakoilla.

Kun älykodit ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin ja nettiyhteyttä kaivataan kutakuinkin kaikkea pyykkikoria modernimpaan keksintöön, joutuu reititin monesti tiukan paikan eteen. ZTE G5 Ultran EasyMesh-toiminto sekä laite itsessään tukevat jopa 384 samanaikaista laitetta. Lukema on peruskokoisessa perheessä melkoisen liioiteltu, mutta samalla se mahdollistaa reitittimen käyttämisen esimerkiksi yhteisessä työtilassa.

Käyttöönotosta on tehty niin helppoa kuin suinkin mahdollista. Vaikka ZTE SmartLife -sovellus mahdollistaa kattavat asetusmuutokset puhelimenkin avustuksella. Käytännössä reititin tarvitsee vain kytkeä seinään kiinni sekä ujuttaa nano-SIM-kortti laitteen pohjassa sijaitsevaan paikkaan. Tämän jälkeen kaikki toimii kuten olettaa sopii.

Testijakso suoritettiin pääkaupunkiseudulla, jossa yhteydet ovat pääasiallisesti muutenkin kattavat ja vakaat. ZTE G5 Ultra toimi käytön aikana juuri kuten reitittimen kuuluukin: huomaamattomasti. Kuten moni varmasti allekirjoittaa, nettiyhteyteen kiinnittää huomiota vain sen pätkiessä. Onneksi tällaisesta ei tarvinnut kärsiä missään vaiheessa.

Vaikka kyse ei ole kritiikistä, on ZTE:n reitittimen kohdalla hyvä mainita kuitenkin valmistajan taustat. Kiinalaislähtöinen yritys on ottanut Suomessa jalansijaa jo erityisesti ZTE Watch K2 Pron kaltaisilla kellopuhelimillaan. Tästä huolimatta yhtiö on yhdessä Huawein kanssa asetettu Yhdysvalloissa myyntikieltoon vuonna 2022. Tämä ei ole tietenkään Suomessa este ostolle tai myynnille, mutta asia on silti hyvä tiedostaa. Mikäli haluat pitää kotiverkkosi länsimaalaisissa näpeissä, on syytä kääntää katse muihin valmistajiin.

Kokonaisuutena ZTE G5 Ultra on erinomainen mobiilireititin erilaisiin tarpeisiin. Jos etsit itsellesi tyylikästä ja nopeaa vaihtoehtoa kotiin, mökille tai vaikkapa toimistolle, on tarjolla erinomainen vastine rahalle.

ZTE G5 Ultra: Hinta ja saatavuus

ZTE G5 Ultra julkaistiin Suomessa loppuvuodesta 2025 ja se on saatavissa erityisesti Elisan verkkokaupasta 399 euron suositushintaan. Se on siis hieman kalliimpi kuin esimerkiksi Netgear Nighthawk RS300, mutta ominaisuudet ja nopeudet huomioiden rahalle saa mainion vastineen.

Kannattaako ZTE G5 Ultra ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Wi-Fi 6E on uusin ja kehittynein Wi-Fi-standardi, jonka ainutlaatuinen 6 GHz kaista tuo entistä nopeammat langattomat verkot saataville. Sen hyödyt ovat selvät, joten käymme tässä artikkelissa läpi sen toimintaperiaatteen.

Jopa 50 prosenttia nopeampi langaton yhteys

Aivan aluksi on hyvä korostaa, että nykyinen Wi-Fi 6 ei tue 6 GHz yhteyksiä. Jotta nopeampi langaton yhteys on käytettävissä, on hyödynnettävä laajennettua Wi-Fi 6 E -teknologiaa. Nimen perässä oleva lisäkirjain on siis oikeasti merkityksellinen!

Wi-Fi 6E vie nykyisten Wi-Fi 6 -tekniikan askeleen pidemmälle. Se avaa kuuden gigahertsin taajuuskaistan käytettäväksi WiFi-signaaleille, jota reitittimesi ja laitteesi hyödyntävät. Vuonna 2016 esitelty Wi-Fi 6 pohjautuu uusiin teknologioihin, joita ovat muun muassa OBSS ja OFDMA. Ne mahdollistavat paremman suorituskyvyn kuin perinteisemmät 2,4 GHz ja 5 GHz taajuuskaistat. Olemme käyneet edellisessä artikkelissamme läpi Wi-Fi 6:n perusteita, joten voit sen avulla tutustua uusiin teknologioihin sekä niiden hyötyihin.

Vaan se Wi-Fi 6 -teknologiasta. Seuraavaksi on aika perehtyä uudempaan Wi-Fi 6E -tulokkaaseen!

Nauti häiriöttömästä verkosta valitsemalla Wi-Fi 6E

Wi-Fi 6E ei tarkoita vain puhelimen tai tietokoneen latausnopeutta, jolla siirrät tiedostoja tai striimaat elokuvia. Sen sijaan kyseessä on useiden eri laitteiden kokonaiskapasiteetti. Tämä onkin tärkeää, sillä valtaosalla kotitalouksista on useita langatonta verkkoa käyttäviä laitteita. Perhe saattaa esimerkiksi käyttää useita puhelimia, tietokoneita, tabletteja, älytelevisioita ja pelikonsoleita läpi illan. Kun näiden koneiden yhteys hajautetaan eri kaistoille, voi niitä käyttää samanaikaisesti vailla pelkoa hidastelusta. Kerrostalossa hyöty korostuu, sillä naapurit saattavat hyvinkin olla samoilla verkkokaista-apajilla.

6 GHz erillisenä backhaulina

Mesh-reititin helpottaa kodin langattoman Wi-Fi-verkon rakentamista, mutta sekin on syytä suunnitella huolella. Se, miten reitittimet toimivat yhteen tai mitä backhaulia käytät, vaikuttaa kokemukseen. Esimerkiksi langallinen verkko tarjoaa nopeudeksi 2,5 Gbit/s, mutta sen vaatimat johdot ovat monesti tiellä. Vaikka normaalin langattoman Wi-Fi-verkon käyttöönotto on puolestaan vaivatonta, sen backhaul syö tärkeää kaistanleveyttä. Tämä häiritsee monesti sinulle keskeisempien laitteiden suorituskykyä.

ASUS ZenWiFi Pro ET12 mahdollistaa 6 GHz kaistan käyttämisen erillisenä backhaulina. Vaikka sinulla ei olisikaan taajuusaluetta käyttäviä puhelimia tai tietokoneita, saat silti parannettua yhteyden suorituskykyä merkittävästi. Sen avulla vältät paitsi piuhat mutta myös vapautat ruuhkaa reitittimen taajuusalueelta.

Parantuneet siirtonopeudet ja lyhyemmät vasteajat nostavat langattoman 6 GHz verkon entistä lähemmäs piuhallisen yhteyden suorituskykyä. Vaikka pitäisit pelitietokoneesi langattomassa verkossa, saat varmistettua erinomaisen yhteysnopeuden ja olemattoman viiveen.

Nopeuta Wi-Fi-yhteyttä Ethernet-kaapelilla

Jos sinulla on kotonasi mesh-verkkoratkaisu, rakentuu se internetiin yhdistetystä pääreitittimestä sekä useammasta kantamaa parantavasta tukiasemasta. Jotta langaton verkkoyhteys olisi paras mahdollinen, on laitteiden pystyttävä kommunikoimaan keskenään keskeytyksittä. Vakaimman yhteyden saat edelleen yhdistämällä tukiasemat piuhalla, sillä mesh-reitittimien Ethernet-portit tukevat yleensä 1 Gbps tiedonsiirtonopeutta.

Wi-Fi 6E-yhteensopivassa ZenWiFi Pro ET12 -mesh-reitittimessä on kaksi 2,5 Gbps Ethernet-väylää, joista toinen on WAN- ja toinen LAN-käyttöön. Näin varmistat nopeimmat mahdollisen yhteyden kotisi laitteiden välillä.

Mitä tarvitset Wi-Fi 6E:n käyttöönottoon?

Kuten aiempienkin Wi-Fi-standardien kohdalla, myös Wi-Fi 6E vaatii kaksi asiaa: Wi-Fi 6E -yhteensopivan reitittimen sekä sitä hyödyntävän laitteen. Jälkimmäinen voi olla esimerkiksi puhelin, tietokone tai muu 6 GHz:n kaistaa hyödyntävä tuote.

Yhä useampi huippupuhelin on tuonut viimeisen vuoden aikana Wi-Fi 6E -tuen mukaan. Lisäksi standardi on käytössä monissa kannettavissa tietokoneissa. Jos et ole asiasta varma, kannattaa etsiä myyntilaatikosta virallista Wi-Fi 6E -logoa. Tässä artikkelissa esimerkkinä käytettävä ASUS ZenWiFi Pro ET12 hyödyntää sekä Wi-Fi 6E:tä että aiempia standardeja.

Tämän takia Wi-Fi 6E on nopeampi

Uuden verkkostandardin keskeisin lisäys on 6 GHz taajuus, joka avaa entistä useampia kanavia. Wi-Fi 6E tukee teoriassa jopa 59 kaistaa välillä 5,945 GHz - 7,125 GHz. 20 MHz välein tarkasteltavat taajuudet voi yhdistää. Käytössä on siis 59 20 MHz taajuuskanavaa, 29 isompaa 40 MHz taajuuskanavaa, 14 kappaletta 80 MHz taajuuskanavaa tai seitsemän täyden 160 MHz taajuutta.

Eri maat kuitenkin säätelevät taajuuskaistaa. Suomessa on hyväksytty vain 24 ensimmäistä MHz kanavaa. Tämä tarkoittaa, että Suomessa voi käyttää 12 kanavaa 40 MHz taajuudella, 6 kanavaa 80 MHz:lla tai 3 kanavaa 160 MHz:lla.

6 GHz taajuus ei itsessään tee kokonaissuorituskyvystä parempaa. Siinä missä esimerkiksi prosessorit nopeutuvat taajuutta nostamalla, langattomien verkkojen kohdalla tilanne on toisin. Wi-Fi käyttää nimittäin radio-, TV- ja matkapuhelinverkkojen tavoin FM-radiosignaaleja, joissa FM tarkoittaa taajuusmodulaatiota. Digitaalisessa FM-ympäristössä signaali koostuu nollista ja ykkösistä, jotka kasvattavat tai pienentävät lähetysnopeutta. Se määrittää käytännössä nopeuden, jolla taajuus muuttuu.

Datavirtojen määrä tarjoaa paremman nopeuden

Nykyaikaiset reitittimet hyödyntävät useita samanaikaisia datavirtoja, jolloin eri laitteet hyödyntävät erillisiä taajuuskanavia. Tämä hajauttaa kapasiteettia, jolloin yhdelle taajuudelle ei keräänny samanlaista ruuhkaa kuin aiemmin. Hajauttaminen tarjoaa samalla suuremman maksimikapasiteetin.

ASUS ZenWiFi Pro ET12 voi hyödyntää parhaimmillaan jopa 12 kanavaa, jolloin maksimikapasiteetti on peräti 11 000 Mbps.

Kun kaksi laitetta – esimerkiksi tietokone ja reititin – kommunikoi Wi-Fin kautta, se tapahtuu yksittäistä kanavaa hyödyntämällä. Jokaisen kanavan kaistanleveys on kymmeniä MHz. Esimerkiksi 2,4 GHz kaistalla on teoriassa käytössä 13 20 MHz kaistaa, mutta käytännössä kanavat ovat lähempänä toisiaan. Ne nimittäin lomittuvat osin päällekkäin. Jotta Wi-Fi toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, on kanavien oltava erillään toisistaan. Etenkin kun 2,4 GHz kaistaa hyödyntävät muun muassa Bluetooth ja radiolähettimet. Ja kun useat laitteet hyödyntävät samaa ruuhkautunutta kanavaa, signaalit kamppailevat keskenään. Tämä aiheuttaa katkoksia eli tuttavallisemmin verkon hidastelua.

Tämä on Wi-Fi 6E:n suurimpia vahvuuksia: siinä missä kaikenlaiset signaalit käyttävät 2,4 GHz taajuutta ja tutkat sekä muut vempaimet ottavat ilon irti 5 GHz taajuudesta, toistaiseksi Wi-Fi 6E:n 6 GHz taajuus on hyvin pienessä käytössä. Tämän ansiosta kotiverkkosi on vähemmän altis esimerkiksi naapurin aiheuttamalle häiriölle. Kun häiriöitä ei ole, käytännössä se tarkoittaa parempaa nopeutta ja suorituskykyä.

Tiesitkö tätä?

2,4 GHz:n radioaallot, joita Wi-Fi-yhteydessä hyödynnetään mikroaaltoina, ovat esimerkiksi sähkömagneettisen mikron tapa lämmittää ruokaa. Ainoa ero näiden välillä on siinä, että mikroaaltouuni säteilee suuremmalla teholla sisäänpäin. Itse asiassa useimmat mikrot käyttävät noin 2,45 GHz taajuutta, mikä saattaa toisinaan häiritä langattoman Wi-Fi-verkkosi 2,4 GHz yhteyttä. Siksi on tärkeää, ettei reititintäsi ole asennettu mikron lähelle!

5 GHz taajuus otettiin käyttöön mahdollisimman usealle kanavalle pääsemiseksi, jotta 2,4 GHz kaistan neljä kanavaa eivät ruuhkautuisi aiempaan tapaan. Koska 5 GHz taajuusaluetta hyödyntäviä laitteita sekä palveluita on vähemmän, yhteydet toimivat varmemmin ja nopeammin. Lisäksi Wi-Fi 5 voi käyttää useita 20 MHz kanavia samanaikaisesti, jolloin enimmäisnopeus voi olla jopa 80 MHz kaistanleveyttä käyttäviä kanavia parempi.

Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Korkeataajuiset radioaallot eivät läpäise seiniä yhtä hyvin, jolloin kantama on heikompi. Tämän voi kuitenkin paikata asettamalla reitittimen mahdollisimman hyvään paikkaan tai hyödyntämällä useampaa mesh-reititintä.

Wi-Fi ei ole ainoa 5 GHz kaistaa hyödyntävä yhteys. Jotta 5 GHz taajuuden 19 kanavasta saa kaiken irti, reitittimen on vaihdettava dynaamisesti taajuutta häiriöiden välttämiseksi.

Tässä artikkelissa mainittu ASUS ZenWiFi Pro ET12 on yksi markkinoilla olevista mesh-reitittimistä, jotka tukevat Wi-Fi 6E -teknologiaa.

Tällaisia arvosteluja ASUS ZenWiFi Pro ET12 on kerännyt:

• Blacktubi – 9,8/10
• Geek Culture – 8,1/10
• Avforums – 9/10

Vaikka WiFi 6 tuntui saapuvan markkinoille vasta hiljattain, olet saattanut alkaa kuulla jo uudesta WiFi 6E -teknologiasta. Itse asiassa edellisestä langattoman teknologian standardista on jo useampi vuosi, sillä edellinen päivitys saapui loppuvuodesta 2019.

WiFi 6E ei ole myöskään aivan niin iso harppaus teknologiassa kuin hyppy vitosesta kuutoseen, mutta se näkyy silti melko suurena hyppynä langattoman verkon suorituskyvyssä. Euroopassa kaistaa tosin laajennettiin toistaiseksi ainoastaan 500 megahertsillä ylöspäin, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa avattiin saman tien 1,2 gigahertsin alue. Euroopassa sama laajennus aiotaan tehdä hieman myöhemmin.

WiFi 6E tarjoaakin käyttäjilleen entistä paremmat nopeudet, kapasiteetin ja alhaisemman latenssin. Erot ovat entistä suuremmat, jos käyttöönsä ei ole ennättänyt ottaa vielä WiFi 6:tta.

Vaan mikä WiFi 6E oikein on? Ja miksi se on nopeampi? Ja miten ja milloin sen voi saada itselleen? Vastaamme näihin kaikkiin kysymyksiin alapuolella.

Wi-Fi 6E lyhyesti

• Mikä se on? WiFi 6E on langaton teknologia, joka nostaa WiFi 6:n 6 GHz alueelle
• Milloin se julkaistaan? Se on otettu Suomessa jo käyttöön
• Mitä se maksaa? Hinta riippuu ostetusta reitittimestä, joiden hinnat alkavat yleisesti muutamasta sadasta eurosta

WiFi 6E:n julkaisu

Langattoman teknologian standardit määrittävä Wi-Fi Alliance sai FCC-sääntelyviraston luvan avata 6 GHz:n alueen lisensöimättömälle WiFi-verkolle vuonna 2020, mutta varsinaisten laitteiden WiFi 6E sertifiointi käynnistettiin vasta alkuvuodesta 2021.

Vuonna 2022 yhä useampi laite tukee WiFi 6E -standardia ja entistä useammat palveluntarjoajat ovat avanneet 6 GHz:n taajuuksia käyttöön. Siten teknologia on alkanut levitä maailmalla hyvää tahtia. Näiden käyttöönotto riippuu silti hallitusten sääntelyvirastoista.

Euroopan Unioni teki jo aiemmin päätöksen avata 6 gigahertsin alueen WiFi-verkoille, ja Suomessa liikenne- ja viestintävirasto Traficom ilmoitti loppuvuodesta 2021 vapauttavan vastaavan taajuusalueen laitteet luvanvaraisuudesta. Euroopassa 6 gigahertsin taajuusaluetta avattiin noin 500 megahertsin levyisellä taajuuskaistalla, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa käyttöön otettiin laajempi 1,2 gigahertsin taajuuskaista. Euroopassa vastaava laajennus tapahtuu myöhemmin.

WiFi 6E -reitittimien hinnat

WiFi 6E -reitittimiä on saatavilla jo muun muassa Netgearilta, Orbilta, Linksysiltä ja Asusilta. Näiden laitteiden hinnat maksavat Suomessa muutamasta sadasta eurosta ylöspäin.

Esimerkiksi Netgear Nighthawk RAXE500 maksaa tällä hetkellä 265 euroa. Parhaista mesh-reitittimistä joutuu maksamaan vielä enemmän riippuen pitkälti reitittimien määrästä.  Orbi AX4200 maksaa esimerkiksikahden kappaleen pakkauksessa reilu 500 euroa.

WiFi 6:n tekniset tiedot ja suorituskyky

WiFi 6E:n teknologia ei lopulta poikkea hirveästi WiFi 6:sta, mutta se avaa kuuden gigahertsin taajuuskaistan käytettäväksi WiFi-signaaleille. Suomessa alue on tarkalleen 5,945-6,425 gigahertsiä.

Toisin sanoen WiFi 6 -nopeuksia käyttävät laitteet saavat käyttöönsä entistä laajemman alueen. Suurin syy hitaisiin nopeuksiin ei kuitenkaan suoranaisesti ole aina välttämättä käytössä olevassa kaistassa, vaan siinä, kuinka monta muuta 2,4 GHz:n ja 5 GHz:n taajuutta käyttäviä laitteita on kytkettynä samaan verkkoon. Tämä saattaa aiheuttaa puolestaan häiriöitä ja nopeuksien hidastumisia.

Kuuden gigahertsin ansiosta laitteilla on entistä enemmän kaistaa käytettävänä, joten niiden pitäisi ainakin teoriassa päästä paljon lähemmäksi luvattuja nopeuksia WiFi 6:ta käyttäen.

Joissain tapauksissa 6 GHz taajuuskaista tarkoittaa jopa nelinkertaisia nopeuksia. Suomessa yhteydet ovat olleet tosin jo pitkään nopeat, mutta tämä parantaa myös tuettujen laitteiden määrää sekä signaalin vakautta.

6 Ghz taajuusalue käyttää kuitenkin pienempää aallonpituutta kuin nykyiset 5 GHz tai 2,4 GHz signaalit, joten ne ovat herkempiä vastaanottamaan häiriöitä fyysisistä esteistä, kuten seinistä ja muista tiellä olevista laitteista.

Siten mesh-reitittimet käyttävät todennäköisesti alhaisempia taajuuksia kommunikoidessaan keskenään, mutta lähettää täydellä 6 GHz kaistanleveydellä loppukäyttäjälle.

• Olemme valinneet markkinoiden parhaat WiFi 6 -reitittimet

Langattoman teknologian seuraava sukupolvi on saapunut, joten hyppää mukaan aallonharjalle WiFi 6 -reitittimien avulla. Nykyään jo useat uudet tuotteet televisioista älypuhelimiin ja tableteista älykodin laitteisiin käyttävät tätä uuden sukupolven teknologiaa, mutta niitä hyödyntääksesi tarvitset myös sitä tukevan reitittimen.

Laadukkaan WiFi 6 -reitittimen avulla pystyt ottamaan lähiverkostasi entistä enemmän irti. Internetyhteytesi muuttuu nopeammaksi ja luotettavammaksi, jolloin signaali pysyy vahvempana myös aavistuksen haastavammissa ympäristöissä sekä useampi laite paritettuna. WiFi 6 -malleissa on lisäksi usein muita käteviä ominaisuuksia, LAN-portteja sekä MU-MIMO.

Joten jos kotisi nettiyhteys tuntuu katkeilevan älypuhelimia tai tabletteja käyttäessä, ratkaisu voi olla uusi WiFi 6 -reititin. Olemme listanneet alapuolelle tämän hetken parhaat vaihtoehdot sekä muutaman mesh-reitittimen, jos lääniä on enemmän katettavana.

Samalla on toki hyvä huomata, että ensimmäiset Wi-Fi 7 -laitteet tekevät jo tuloaan. Niiden valtakauteen on kuitenkin aikaa vielä useampi vuosi, joten ostopäätöstä ei todennäköisesti kannata sen takia laittaa jäihin.

Paras WiFi 6 -reititin 2026

• Linksys Hydra Pro 6 - Testivoittaja
• Asus RT-AX58U - Paras edullinen Wi-Fi 6 -reititin
• Netgear Nighthawk RAXE300 - Huippumalli pelikäyttöön
• Asus TUF Gaming AX5400 - Reititin pelaajalle
• TP-Link Archer GX90 - Paras TP-Link-reititin
• Asus RT-AX55 - Halpa Wi-Fi 6 -reititin
• Asus ZenWiFi Pro ET12 - Reititin isoon tilaan
• Netgear Nighthawk MK63 - Nopea mesh-reititin
• Netgear Orbi Quad-Band WiFi 6E - Teknisesti paras reititin

Testivoittaja

Linksys Hydra Pro 6 on edullinen Wi-Fi 6 -reititin, joka on täydellinen valinta peruskäyttöön. Se ei ulkoisesti ole kestävin tai jykevin, mutta sen suorituskyky sekä kantama täyttävät kodin vaivatta. Testijakson aikana mittautimme nettikaistan maksimiksi luvatun 1000 Mbit/s, minkä lisäksi Steam-latauksetkin ylsivät 12,5 megaan sekunnissa.

Mikä parasta, käyttöönotto on todella helppoa simppelin Linksys-tukisovelluksen ansiosta. Se luo automaattisesti 2,4 GHz ja 5,0 GHz taajuudet, joihin liitetyistä laitteista saa näppärän yleiskuvan. Yksinkertaisuuden kääntöpuolena on rajoittuneisuus muokkaukselle sekä erikoisominaisuuksille, joten verkkoympäristöään personoivat eivät pääse juurikaan näpertelemään laitteiston parissa.

Jos etsit laadukasta, yksinkertaista ja edullista Wi-Fi 6 -reititintä, valintasi on Linksys Hydra Pro 6.

Lue arvostelu: Linksys Hydra Pro 6

Paras edullinen WiFi 6E -reititin

Markkinoilla on jo liuta erinomaisia WiFi 6 -reitittimiä, mutta valtaosa vaihtoehdoista ovat melko hinnakkaita. Asus RT-AX58U tiputtaa hinnan tosin aavistuksen maltillisempaan pisteeseen ja tarjoaa silti varsin kattavat ominaisuudet pieniin ja keskisuuriin talouksiin. Siitä uupuu isosisaruksensa RT-AX86U:n kattavammat peliominaisuudet, mutta tarjoaa yhtä lailla hyvät lapsilukkoasetukset sekä erinomaisen WiFi 6 -yhteyden.

Lue arvostelu: Asus RT-AX58U

Paras WiFi 6E -reititin pelaajalle

Netgear Nighthawk RAXE300 tarjoaa kolmikaistaisen ja todella nopean Wi-Fi 6 -reitittimen, joka pärjää lukuisten eri laitteiden kanssa samanaikaisesti. Tuetut kaistat (2,4 GHz, 5,0 GHz ja 6,0 GHz) mahdollistavat nopeudeksi jopa 7,8 Gbit/s, joka pärjää niin pelikäytössä kuin 8K-striimauksessakin.

Suorituskyky ja kantama tekivät meihin vaikutuksen, sillä laite pärjäsi isossakin tilassa ilman pienintäkään ongelmaa. Ainoaksi isommaksi ongelmaksi muodostuvat erilaiset lisämaksut ja -tilaukset, joita vaaditaan moniin perusominaisuuksiin. Jos et siis ole valmis maksamaan lisäpennosia, esimerkiksi aikuisviihdesivustojen blokkaus ei onnistu.

Onneksi käyttökokemus on helppo sekä nopeat Ethernet-liitännät tekevät arjesta todella sulavaa!

Lue arvostelu: Netgear Nighthawk RAXE300

Paras edullinen WiFi 6E -reititin pelaajalle

Pelaajille suunnattu Asus TUF Gaming AX5400 on kohtuuhintainen reititin, joka loistaa nimenomaan pelikäytössä. Vaikka muotoilu antenneineen ei ole kovinkaan tyylikäs, on se kohdeyleisölleen kuin nenä päähän. Laite tarjoaa neljä ylimääräistä Gigabit Ethernet LAN -väylää, joiden ansiosta konsolit ja pelitietokone saavat viiveettömän yhteyden. Väylistä yksi on pyhitetty pelitarpeisiin, jolloin se priorisoidaan kaiken muun yläpuolelle.

Langattoman verkon nopeus hakee vertaistaan. Steam-lataukset sekä pelikäyttö olivat silkkaa nautintoa tilassa, joka yleensä kärsii katveongelmista. Lisäksi näppärät ominaisuudet mahdollistavat lapsille asetettavat käyttörajoitukset kädenkäänteessä.

Lue arvostelu: Asus TUF Gaming AX5400

Paras TP-Linkin WiFi 6E -reititin

TP-Link Archer GX90:ssä voi olla joitain asioita, joista et pidä. Se on ensinnäkin iso, kookas ja kallis. Nämä on tosin helppo sivuuttaa, kun tietää mitä rahalleen saa vastineeksi. Kyseessä on nimittäin yksi parhaista WiFi 6 -reitittimistä, jossa on liuta näppäriä ominaisuuksia pelaajille. Näihin lukeutuvat muun muassa dedikoitu 5 Ghz -pelikaista, jolloin omat verkkopelit ei kompuroi muun perheen aloittaessa Netflixin katselun. Lisäksi laitteessa on hyvän lapsilukkoasetukset sekä esiasetetut profiilit eri ikäisille.

Lue arvostelu: TP-Link Archer GX90

Paras halpa WiFi 6E -reititin

Asus RT-AX55 on todellinen budjettiratkaisu, joka tarjoaa laadukkaan perusratkaisun kotiin tai toimistolle. Sen latausnopeudet ovat hyvällä tasolla, minkä lisäksi kantama ajaa asiansa tavallisissa rakennuksissa ongelmitta. Tykästyimme kaiken kukkuraksi sen muotoiluun, jonka ansiosta tuote näyttää hintaansa arvokkaammalta.

Asusin tukisovellus on helppokäyttöinen ja pullollaan erilaisia asetuksia. Ja jos haluaa vieläkin enemmän, voi verkkoselaimen työkalusta hallinnoida verkkoasetuksia syvällisemmin.

Lue arvostelu: Asus RT-AX55

Paras WiFi 6E -reititin isoon tilaan

Jos etsit markkinoiden edistyneintä Wi-Fi 6E -mesh-reititintä isoon tilaan, Asus ZenWiFi Pro ET12 saattaa olla paras valinta. Se on yliampuva vaihtoehto valtaosalle kuluttajista, mutta erikoistilanteisiin se on puhdas napakymppi.

Yksittäinen ET12-reititin kattaa 280 neliömetrin alueen, kun taas kahdella pääsee jo lähemmäs 600 neliön tilaa. Wi-Fi 6E mahdollistaa parhaan mahdollisen nopeuden, joka ei kavahda edes tyypillisiä katvealueita.

Valtaosa käyttäjistä ei tarvitse tällaista kantamaa, nopeutta eikä varsinkaan hintalappua. Jos kuitenkin etsit ratkaisua pitkäksi aikaa haastavaan tilaan, ei ET12:n kanssa voi mennä pieleen.

Lue arvostelu: Asus ZenWiFi Pro ET12

Paras WiFi 6E -mesh-reititin

Isompiin asuntoihin vaaditaan myös asteen kattavampaa ratkaisua, jolloin Netgear Nighthawk MK63 saapuu apuun. Jopa 325 neliömetrin alueen kattava luotettava reititin tarjoaa vakaan lähiverkon pelaamiseen ja 4K-videoiden katseluun. Laite tukee myös näppäriä ominaisuuksia, kuten vierailijaverkkoa ja verkossa olevien laitteiden seurantaa. Siinä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia lapsilukkoasetuksia perheille.

Lue arvostelu: Netgear Nighthawk MK63

Edistynein WiFi 6E -reititin

Netgear Orbi Quad-Band WiFi 6E on vaihtoehto todella kookkaisiin tiloihin sekä hyvin vaativiin tarpeisiin. Malli on hinnaltaan todella kallis, mutta noin 2 000 euron sijoituksella saa huikeat yhteysnopeudet sekä loistavan kantaman.

Mikä miellyttävintä, Orbi-tukisovellus on erittäin helppokäyttöinen. Valitettavasti valmistaja on kuitenkin jemmannut useita turva- ja hallintaominaisuuksia maksullisten lisätilausten taakse. Tämä nostaa jo entuudestaan kallista hintaa hieman korkeammalle, mikäli nämä työkalut ovat tarpeen.

Jos hintalappu ei olisi näin suolainen, olisi malli tämän listan kärkikahinoissa. Nyt se on suorituskyvyltään markkinoiden parhaimmistoa, mutta valtaosalle se on turhan kallis. Tosin jos WiFi 6 -yhteys riittää, voi selvästi edullisempi Netgear Orbi RBK763 olla oivallinen ratkaisu.

Lue koko arvostelu: Netgear Orbi Quad-Band WiFi 6E

Kannattaako WiFi 6 -reititin ostaa?

WiFi 6 -reitittimet toimivat 2,4 Ghz ja 5 Ghz taajuuksilla, joten ne tarjoavat aiempaan teknologiaan verrattuna entistä nopeammat ja suorituskykyisemmät yhteydet. Siten uuteen teknologiaan loikkaaminen takaa myös paremman verkkoyhteyden.

Nopeudet eivät ole kuitenkaan ainoa syy päivittää WiFi 6:een. Ne tukevat lisäksi parempaa kuormitusta, joten jos taloudessa kaistaa syövät useat tietokoneet, tabletit, älypuhelimet ja muut laitteet samanaikaisesti, WiFi 6 ei kaadu kaiken sen alla. Ja nykyään yhä useampi laite on nimenomaan jatkuvasti verkossa.

Toisin sanoen WiFi 6 -reitittimet pystyvät siirtämään entistä suurempia määriä dataa lähiverkossa ilman, että kaista menee tukkoon tai yhteydet hidastuvat.

Ja vaikka verkkokäyttösi ei olisi niin aktiivista, WiFi 6 -reitittimen hankinta voi silti olla järkevää. Yhä useammat laitteet nykyään tukevat jo WiFi 6 -standardia, joten sillä tavoin laitteesi ovat tuettuja jo alusta lähtien.

Näin testaamme WiFi 6 -reitittimet

Koska WiFi 6 on niin uusi langaton teknologia, joudumme testaamaan sitä hieman eri tavalla. Käytännössä ajamme testit kuitenkin hyvin samoilla periaatteilla kuin minkä tahansa muunkin reitittimen kanssa, ja ennen kaikkea teemme testimme perusteellisesti.

Tarkastelemme WiFi 6 -reitittimissä ensin näiden muotoilua. Niissä täytyy olla riittävästi portteja laitteiden yhdistämistä varten, minkä lisäksi tutustumme sen asennuksen ja käyttöönoton vaikeuteen. Pohdimme myös, onko ulkoasu toimiva valtaosalle reitittimen käyttäjistä.

Koska osa WiFi 6 -reitittimistä ovat myös mesh-reitittimiä, mietimme myös soveltuvatko ne esteettisesti hyvin yleiseen tilaan näkyville. Useamman reitittimen sijoittaminen pitkin kämppää ei kuitenkaan jää mitenkään näkymättömäksi.

Sen jälkeen testaamme laitteen suorituskyvyn. Kokeilemme nopeutta eri etäisyyksillä ja tarkastamme signaalin vahvuuden. Yleensä mittaamme nämä Ookla-nopeustestillä sekä lataustesteillä, minkä lisäksi testaamme laitetta oikean elämän testeissä useilla samanaikaisesti verkkoon kytketyillä laitteilla.

Sitten kokoamme kaiken saadun tiedon yhteen ja vertaamme tätä tulosta laitteesta pyydettyyn hintaan. Tällöin saamme tietää sen hinta-laatusuhteen. Vasta sen jälkeen pystymme sanomaan, onko reititin riittävän hyvä tälle listalle.

• Kaipaatko jotain edullisempaa? Olemme valinneet parhaat reitittimet

Jos haluat ratkaista verkko-ongelmasi kertaheitolla, markkinoiden parhaat langattomat mesh-reittimet ovat uusi ystäväsi. Mesh-reitittimien tarkoituksena on antaa käyttäjille paljon luotettavampi ja vahvempi signaali talon jokaiseen nurkkaan ja minimoida mahdolliset katvekohdat kokonaan. Jos olet miettimässä ratkaisua isoon tilaan tai useita laitteita sijaitsevaan ympäristöön, tämä on kaikkein paras ja kustannustehokkain ratkaisu.

Langattomat mesh-reitittimet rakentuvat tukiasemien ympärille, mikä tekee niistä juuri niin erikoisia. Tavanomaisissa langattomissa reitittimissä on vain yksi laite, joka tarjoaa verkon. Mesh-laitteissa on sen sijaan useita tukiasemia, jotka voi asettaa haluamiin pisteisiin alueella. Nämä asemat pitävät huolen siitä, että myös päälaitteen katveessa olevat pisteet tulevat katetuksi ja tekevät langattomasta verkosta luotettavamman ja yhtenäisemmän.

Olemme valinneet tälle listalle parhaita mesh-reitittimiä useisiin eri käyttötarpeisiin, joten etsit sitten parasta hinta-laatusuhdetta, helpoiten asennettavaa tai silmille miellyttävintä, löydät listalta varmasti omasi.

• Nämä ovat markkinoiden parhaat langattomat reitittimet
• Näiden parhaiden wifi-toistimien avulla voit puolestaan jatkaa verkkoa

Paras mesh-reititin lyhyesti

Mesh-reitittimien suosio on rivakassa kasvussa, ja tarjolla on enemmän vaihtoehtoja kuin koskaan aiemmin. Käymmekin aktiivisesti läpi eri malleja, jotta voimme suositella varauksetta niistä kiinnostavimpia. Olemme poimineet tähän artikkeliin erilaisiin tarpeisiin parhaiten sopivat mallit, jotka tarjoavat sekä runsaasti ominaisuuksia että erilaisia hintaluokkia.

Paras mesh-reititin 2026

Testivoittaja

Google Nest Wifi Pro on valmistajan uusin versio tämänkin listan kärkipaikkaa aiemmin pitäneestä mesh-reitittimestä. Pro-lisänimi tuo mukanaan Wi-Fi 6- ja Wi-Fi 6E -tuen, joten suorituskyky on pelkkään Wi-Fi 5:een aiemmin tyytynyttä edeltäjää parempi.

Tuorein malli hyödyntää kolmikaistaista yhteyttä, joten aiemmat 2,4 GHz ja 5 GHz ovat saaneet rinnalleen 6 GHz -kaistan. Ratkaisu parantaa peitettävän alueen toimivuutta sekä yhteysnopeuksia.

Muut muutokset lähinnä viilailevat muotoilua. Lopputuloksena on tyylikäs kokonaisratkaisu, joka ei näytä rumalta missään tilassa. Kun monet kilpakumppanit muistuttavat lähinnä sci-fi-elokuvien taisteluasemaa, on Googlen minimalistista tyyliä helppo arvostaa. Lisäksi kaikissa reitittimissä on kaksi Ethernet-porttia langallista yhteyttä varten. Vastapainoksi jotain on kuitenkin menetetty, sillä malli ei toimi Nest WiFi -edeltäjän tavoin älykaiuttimena.

Monelle tämä ei ole kuitenkaan iso menetys, sillä älykaiuttimien tarpeellisuus on monessa kodissa vähän niin ja näin. Uutuusmalli on sen sijaan Matter-tuellinen, joten sitä voi ohjata näppärästi tukisovelluksen kautta.

Google Nest Wifi Pro on jonkin verran edeltäjäänsä kalliimpi, mutta kokonaisuutena se myös perustelee lisähinnan. Paremmat nopeudet sekä varmempi kantama tekevät siitä erinomaisen valinnan. Sisustukseen panostavat voivat kaiken kukkuraksi ottaa ilon irti eri värivaihtoehdoista, sillä perinteisen valkoisen sijaan voi valita vaikkapa aistillisen vaaleanvihreän sävyn.

Lue arvostelu: Google Nest Wifi

Paras edullinen mesh-reititin

Jos etsit hyvää tapaa asentaa kotiisi kattava langaton verkko edulliseen hintaan, TP-Link Deco M5 on siinä tapauksessa hyvä vaihtoehto. Se ei välttämättä ole yhtä nopea kuin tällä listalla olevat muut mesh-reitittimet, mutta jos et kaipaa nopeinta mahdollisinta kaistaa, tämä ei ole luultavasti iso ongelma. Muiden listalla olevien laitteiden tapaan tämän mallin asennus on helppoa, ja TP-Link Deco M5 on yksi parhaimmista langattomista mesh-reitittimistä heille, jotka eivät ole välttämättä järin perehtyneitä tekniikkaan.

Lue arvostelu: TP-Link Deco M5

Paras WiFi 6E -reititin

Jos olet aikeissa päivittää mesh-reitittimesi, yhteysnopeuksien varmistaminen on tärkeimpiä asioita. Tämän ansiosta Linksys Velop Pro 6E on oivallinen valinta, sillä sen vikkelät latausnopeudet eivät hyydy edes väliseinien vuoksi. Lisäksi sen kantama riittää isoon kotiin tai toimistoon vaivattomasti.

Toisin kuin muissa huippumalleissa, tässä ei kuitenkaan ole aivan kaikkia lippulaivatoimintoja. Tästä huolimatta laite tukee jopa 200 samanaikaista laitetta, eikä sen hintalappukaan ole pahimmasta päästä. Kokonaisuus on näiden vahvuuksien ansiosta erittäin houkutteleva.

Lue koko arvostelu: Linksys Velop Pro 6E

Paras mesh-reititin pelaajalle

Asus ZenWiFi AX (XT8) onnistuu tuomaan Wi-Fi 6 -yhteyden mesh-reitittimeen upealla tavalla. Vaikka kyseessä on markkinoiden kalleimpia vaihtoehtoja ja tarjolla on vain kaksi tukiasemaa, Asus ZenWifi AX yltää huippunopeuksiin joustavilla ominaisuuksillaan. Kun mukana on vielä loistavat turvallisuusominaisuudet, kyseessä on yksinkertaisesti markkinoiden paras mesh Wi-Fi -reititin.

Lue arvostelu: Asus ZenWiFi AX (XT8)

Kokonaisvaltainen reititin

Linksys Velop WiFi 6 AX4200 osoittaa, että WiFi 6 -mesh-reititin voi olla samaan aikaan laadukas sekä edullinen. Se on erittäin nopea budjettimalli, jonka helppokäyttöisyys tekee arjesta vaivatonta. Mikäli siis haluat parantaa kotisi verkkoa ja kantamaa, Linksys on kehittänyt tarpeeseesi käytännössä täydellisen vaihtoehdon. Wi-Fi 6 -tuki tekee laitteesta pitkäikäisen hankinnan, joka soveltuu erityisesti yksinkertaista mallia kaipaavalle. Monipuolisia vaihtoehtoja etsivät kaivannevat kuitenkin hivenen lisää asetuksia.

Lue arvostelu: Linksys Velop WiFi 6 AX4200

Wi-Fi 6E -reititin isoon kotiin

Kookkaat kodit sekä toimistotilat tarvitsevat monesti astetta enemmän, jolloin Asus ZenWifi Pro ET12 -mallin kaltaiset huippuvaihtoehdot tulevat tarpeeseen. Wi-Fi 6E -reititin on monelle peruskäyttäjälle yliampuva, mutta yhteysnopeudet tuskin haittaavat ketään. Lisäksi kantama varmistaa, että jokainen nurkkaus on verkon ulottuvissa.

Valmistaja lupaa mainospuheissa kuun taivaalta, mutta näille puheille on katetta. Testijakson aikana reititin ylsi maksiminopeuteen ilman minkäänlaista katkeilua. Lisäksi Wi-Fi 6E -tuki tuo varmuutta tulevaa varten.

Lue koko arvostelu: Asus ZenWiFi Pro ET12

Paras hinta-laatusuhde isoon kotiin

Asus ZenWifi XT9 on turhan kallis pienempiin koteihin tai budjettimallia etsiville, mutta muille se tarjoaa erinomaisen ja laadukkaan vaihtoehdon. Wi-Fi 6 -reititin tarjoaa samalla rahalle pitkäikäistä vastinetta, vaikka verkkoa käyttäisi useampikin henkilö.

Yhteysnopeudet riittävät helposti mihin tahansa tarpeeseen, eivätkä testitulokset antaneet osviittaa minkäänlaista yskähtelystä. Lisäksi on mukava huomata, että lapsien suojaksi tarkoitetut hallintatyökalut ovat ilmaisia. Ratkaisu voi tehdä ratkaisevan eron perheellisille käyttäjille.

Lue koko arvostelu: Asus ZenWifi XT9

Paras WiFi 7 -reititin

Wi-Fi 7 voi tuoda kotisi nettiyhteyteen rutkasti lisää vauhtia, mutta valitettavasti teknologiaa tukevat reitittimet ovat vielä erittäin kalliita. Emme pidä Netgear Orbi 770 -mesh-reititintä halpana, mutta ominaisuuksiinsa nähden se on varsin kohtuullisesti hinnoiteltu. Tämä on jopa yllättävää, sillä Netgear ei ole tavanomaisesti erottunut kovinkaan huokeana budjettivalmistajana.

Suorituskyky ja kantama tuo verkon aiemmin katveeseen jääneisiin paikkoihin. Testijaksomme osoitti sen yltävän myös paikkoihin, joihin aiemmat mallit eivät ole päässeet. Huippunopeudet ovat erinomaisia niin yksityis- kuin yrityskäytössäkin, mikäli nettiliittymä niihin pystyy.

Netgear Orbi 770 tarjoaa muutamia ekstraherkkuja. Voit luoda sen avulla erilliset Internet of Things (IoT) -verkon älykodin laitteillesi. Mukana on myös multi-link-tuki, jonka avulla voi käyttää sekä 5 GHz että 6 GHz kaistaa samanaikaisesti nopeuksien maksimoimiseksi. Nämä ominaisuudet tekevät Netgear Orbi 770 -reitittimestä kaikkinensa kokonaisvaltaisen mallin, joka tarjoaa pätevän langattoman verkon kotiin vuosikausiksi.

Lue koko arvostelu: Netgear Orbi 770

Miten testaamme mesh-reitittimet?

Testaamme jokaisen mesh-reitittimen perusteellisesti ennen kuin harkitsemme niiden lisäämistä tälle listalle. Ja kuten kaikkien testaamiemme laitteiden kanssa, arvioimme mesh-reitittimien muotoilua, ominaisuuksia sekä suorituskykyä.

Mielestämme muotoilu on erityisen tärkeää, sillä mesh-reitittimiä täytyy sijoittaa useita ympäristöön. Silloin niiden soisi myös sopeutuvan omaan tai toimiston sisustukseen. Lisäksi tarkastamme saatavilla olevat liitännät sekä ominaisuudet, kuten mahdollisuuden luoda vierasverkkoja tai asettaa perheasetuksia. Lisäksi testaamme, kuinka helppo ne on asentaa ja käyttää.

Seuraavaksi testaamme näiden suorituskyvyn. Tarkastelemme niiden kantaman sekä signaalin vahvuuden. Suoritamme myös Ookla-nopeustestin sekä oman tiedostonlataustestin, joista keräämme kaikki tiedot ylös. Luonnollisesti testaamme mesh-reitittimien suorituskykyä myös arjen käytössä, jotta ne vastaisivat mahdollisimman paljon suurimman osan käyttäjien tarpeita.

Lopuksi otamme kaiken keräämämme tiedon ja vertaamme niitä laitteesta pyydettyyn hintaan. Näin saamme tietää, millainen hinta-laatusuhde tuotteella on.

UKK

• Nämä ovat tämän hetken parhaat reitittimet

Jos kodin lähiverkon signaali ei yllä kodin jokaiseen nurkkaan, tällöin lisäapu saattaa olla tarpeen. Lähiverkon ongelmat voi kätevästi korjata parhaiden WiFi-toistimien avulla, joilla laajennat helposti kotiverkon kantamaa tai vahvistat yhteyksiä.

Langattomat Mesh-reitittimet ovat toinen kätevä tapa laajentaa isompia alueita yhdellä kertaa, mutta perinteiset reitittimet eivät tähän usein riitä. Suurimmalla osalla meistä on käytössä nimenomaan jälkimmäinen reititin, jolloin WiFi-toistin pitää huolen siitä, että signaali pysyy tasaisena ja vahvana ympäri huushollia.

Varsinkin nykyään, kun työskentely on siirtynyt omiin kotitoimistoihin ja verkko on pahimmillaan muidenkin vapaa-ajan käytössä, vahva verkkosignaali on entistä tärkeämmässä roolissa. Siksi olemme koonneet alla olevaan listaan tämän hetken parhaat WiFi-toistimet, joilla helpotat arjen ja työn sujuvuutta.

• Olemme valinneet myös parhaat reitittimet
• Sekä parhaat mesh-reitittimet

Paras WiFi-toistin lyhyesti

Markkinoilla on satoja erilaisia WiFi-toistimia, jotka lupaavat käytännössä samat asiat. Parhaan tai sopivimman mallin valinta voi siis olla hankalaa. Tämän vuoksi olemme tiivistäneet tämän listan kolmeen kärkivaihtoehtoon, jotka soveltuvat erilaisiin tarpeisiin.

Paras WiFi-toistin 2026

Alle on nostettu kattavammin esiin kaikki tämän listan mallit perusteluineen. Kuvaamme tuotteiden hyvät ja huonot puolet sekä käymme läpi sen, kenelle malli erityisesti sopii. Kun olet löytänyt itsellesi parhaiten sopivan vaihtoehdon, kannattaa vielä perehtyä kattavaan kokonaisarvosteluumme.

Testivoittaja

TP-Link RE700X osoittaa halvallakin saavan hyvää. Sen kantama riittää helposti koko kotiin ilman sortumista liiallisuuksiin. Siinä missä monet mallit tavoittelevat lähes mesh-reitittimen veroista pinta-alaa, TP-Link luottaa hinta-laatusuhteeseen.

Ominaisuuslista ei ole järin pitkä, mutta Wi-Fi 6 -tuki on onneksi mukana. Testikäytössä laite sai katettua jopa sellaiset nurkat, joihin monet reitittimet eivät yllä.

Tykästyimme helppoon asennukseen sekä käyttöön, minkä ansiosta malli sopii jokaiselle. Kaikkinensa kyseessä on helpoin, edullinen ja yksinkertaisesti fiksuin tapa varmistaa verkko koko kodissa.

Lue arvostelu: TP-Link RE700X

Paras edullinen WiFi-toistin

Jos etsit uudelle WiFi 6 -verkollesi laajempaa kattavuutta, silloin suosittelemme tutustumaan TP-Linkin RE605X WiFi 6:een. Se on edullinen ja helppo asentaa, minkä lisäksi se tukee myös aiempia WiFi-teknologioita. Lisäksi siinä on selainkäyttöliittymä käyttäjille, jotka haluavat hallinnoida lähiverkkoaan monipuolisemmin.

Lue arvostelu: TP-Link RE605X WiFi 6 Range Extender

Paras WiFi-toistin pelaajalle

Netgear Nighthawk AX8 (EAX80) ei ole enää uusinta huutoa, mutta WiFi 6 -tuki sekä kantama tekevät siitä edelleen erinomaisen vaihtoehdon hintalapusta huolimatta. Kyseessä on malli, joka tarjoaa varmuutta vuosiksi eteenpäin.

Neljä Gigabit Ethernet -liitäntää ovat yleensä reitittimien yksinoikeus, mutta AX8 tarjoaa niiden rinnalle vielä USB 3.0 -väylänkin ulkoista kovalevyä varten. Halutessaan EAX80-toistimia voi liittää keskenään valtaisaksi mesh-verkoksi.

Suorituskyky iski meidät ällikältä riippumatta siitä, oliko käytössä 2,4 GHz vai 5,0 GHz. Nopeudet alleviivaavat, että laite on suorastaan yliampuvan hyvä valtaosalle käyttäjistä.

Lue arvostelu: Netgear Nighthawk AX8 (EAX80)

WiFi-toistimet - kysymykset ja vastaukset

Tarvitsetko WiFi-toistimen vai uuden reitittimen?

Jos yrität selvittää internet-huoliesi juurisyyn ja mietit, vaihtaisitko reitittimen vai ostaisitko toistimen, suosittelemme selvittämään seuraavat asiat. Jos et saa kunnollista yhteyttä, vaikka laitteesi on reitittimen vieressä, toistimesta ei tällöin ole todennäköisesti apua. Huono yhteys ei taianomaisesti parane, vaikka lähiverkko laajenisi.

Tässä tapauksessa uusi reititin on kannattavampi ostos, sillä kunnollinen yhteys on lopulta lähiverkon tärkein piirre. Paremman reitittimen avulla voit liittää useamman laitteen siihen sekä saat WiFi 6- tai Wi-Fi 6E -tuen entistä nopeampia yhteyksiä varten.

Jos reitittimesi ei kuitenkaan toimi jossain yksittäisessä huoneessa tai asut useampikerroksisessa asunnossa, silloin WiFi-toistin on parempi ratkaisu. Toistin laajentaakin nimenomaan lähiverkon kattavuutta pidemmälle ja vahvistaa signaalia, jolloin yhteys pysyy hyvänä huolimatta sijainnistasi.

Lisäksi monet WiFi-toistimet ovat hinnaltaan usein edullisempia kuin reitittimet, vaikka näistäkin löytyy myös kalliita vaihtoehtoja. Markkinoilla on myös monia reitittimiä tai mesh-reitittimiä, jotka kantavat ison alueen melko edulliseen hintaan.

Joten jos osa laitteistasi toimii hyvin ja yhteys paranee lähempänä reititintä, voit säästää rahaa ostamalla toistimen. Jos lähiverkkosi ylipäätään matelee, suosittelemme hankkimaan uuden reitittimen.

Miten testasimme WiFi-toistimet

TechRadar arvostelee WiFi-toistimia tarkastellen muutamia eri piirteitä, kuten kuinka helppo ne on asentaa, millaiset sovellukset tulevat niiden mukana sekä tietenkin kuinka paljon ne laajentavat käyttäjän lähiverkkoaluetta.

Selvitämme samalla, mitä ominaisuuksia ne tukevat. Onko niissä mikä Wi-Fi-teknologia (Wi-Fi 6, Wi-Fi 6E, Wi-Fi 7), pystyykö ne yhdistämään aiempaan reitittimeen ja tukevatko ne kaksi- tai kolmitaajuusyhteyksiä. Ja koska WiFi-toistimet on tarkoitettu tukemaan taloudessa jo olevaa reititintä, kannattaa tarkistaa ensin, että oma reititin varmasti tukee uutta toistinta.

Ajamme muutamia benchmark-testejä, joilla testaamme WiFi-toistimen toimivuuden. Näihin lukeutuvat Ooklan nopeustesti ja Steam-palvelun pelien lataukset, joiden avulla selvitämme, kuinka monta megabittiä sekunnissa ne pystyvät lataamaan eri puolilla asuntoa. Tarkastamme, kuinka nopea lataus on reitittimen vieressä sekä vaikuttavatko mahdolliset väliseinät signaalin voimakkuuteen.

Elämämme on yhä enemmän internetissä, joten vakaa ja nopea verkko on elintärkeä. Harva asia pysäyttää esimerkiksi työntekoa yhtä pahasti kuin yhteyden katkeaminen.

Keskustelu verkkoyhteyksien ongelmista on monesti harhaanjohtavaa. Ensimmäinen kiukunpuuska ja ärräpäiden tulva kohdistuu yleensä operaattoriin, jonka lupaamat latausnopeudet jäävätkin ongelmien sattuessa haaveeksi. Ennen kuin säntäät palveluntarjoajan toimistolle ilmaisemaan tuohtumustasi, on kuitenkin hyvä suunnata katse ensin hieman lähemmäksi – erityisesti sinne huoneen nurkkaan.

Kun säästötili tuntuu ensin tyhjentyneen uuden pöytäkoneen tai läppärin ostoon, mieleen juolahtaa herkästi säästää pienemmissä hankinnoissa. Yksi ja hyvinkin tavanomainen säästökohde on reititin. Monissa talouksissa reititin jää puolihuolimattomasti unholaan samalla kun laitteet ympärillä vaihtuvat parin vuoden välein. Useimmille kuluttajille reitittimen päivitys on ajankohtaista vasta silloin, kun laite sanoo itsensä lopullisesti irti.

Reitittimen ikä ei suinkaan ole ainoa kompastuskivi. Yhä suurempi osa käytössäsi olevista laitteista hyödyntää langatonta verkkoa, joka on näppäryydestään huolimatta myös altis murheille. Riittääkö kantama tarpeisiisi? Onko salamannopea verkkosi rajoittunut vanhentuneen reitittimen vuoksi? Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että hyvää reititintä ei edes huomaa. Huonoilla laitteilla puolestaan verkkokatkokset ja -hidastelut ovat arkipäiväisiä murheita, eivätkä ne täten jää huomioimatta.

Koska ongelmat ovat moninaisia ja osittain itsekin ratkottavia, kokosimme tyypillisimmät murheet yhteen artikkeliin. Näiden vinkkien avulla voit saada kummasti lisää potkua verkkoyhteyteesi. Samalla tarkastelemme reitittimen ostamista. Kannattaako siinä oikeasti säästää mahdollisimman paljon?

Onko reitittimellä väliä?

Reitittimen uusiminen saattaa tuntua turhalta ja kalliilta. Onkin totta, että parhaat routerit saattavat maksaa toistasataa euroa, mutta rahalleen saa myös vastinetta. Niidenkin teknologia on nimittäin kehittynyt vuosien saatossa roimasti. Harppauksista ei vain puhuta samaan tahtiin kuin esimerkiksi näytönohjaimien tai prosessorien tulosparannuksista. Huono reititin on vähän kuin epämukavat kengät: sen kanssa ehkä pärjää, mutta kaikki tekeminen on jatkuvasti kivuliaampaa kuin tarvitsee.

Suurin osa perusreitittimistä hyödyntää 2,4 GHz:n kaistaa. Se on kevyessä verkkoselauksessa hyvä, mutta esimerkiksi Google Wi-Fin sekä muiden edistyneempien vaihtoehtojen 5 GHz on vielä huomattavasti parempi. Niin sanotut dual band -reitittimet ovat varmempia, nopeampia sekä kattavampia. Tällaiset vaihtoehdot osaavat vaihtaa automaattisesti verkkotaajuutta hidastelujen välttämiseksi. Jos vapaa-aikasi kuluu suoratoistopalveluiden tai verkkopelaamisen parissa, yksikaistaista reititintä ei voi suositella.

Dual band -reititintä ostaessa saattaa säikähtää hitusen korkeampaa hintaa, mutta samalla hankintapäätöstä kannattaa kuitenkin pohtia pelkkää kertamaksua pidemmälle. Kuinka usein todella päivität reitittimesi? Mikäli vain ani harvoin, kannattaa kerralla satsata hitusen enemmän. Kestävämpi ja teknisesti edistyneempi malli takaa paremman käyttökokemuksen tuleviksi vuosiksi.

Oletko koskaan yhdistänyt reititintä koneeseesi ja päivittänyt sen ohjelmiston asetussivun avulla? Vastaus on todella monesti hämmästelevä ”en tietenkään, olisiko pitänyt?”. Vaikka reititin yleensä toimii varsin hyvin ilman tuoreimpia firmware-ohjelmistopäivityksiä, kannattaa niiden tilanne tarkistaa. Saatat huomata tilanteen parantuvan kummasti. Reitittimen asetuksiin käsiksi pääseminen ei ole erityisen vaikeaa, vaan tunnukset ovat todennäköisesti modeemisi pohjassa olevassa tarrassa. Se, miltä verkkosivulta kirjaudut, on laitekohtaista. Tästä syystä emme valitettavasti voi antaa yksiselitteistä ohjetta. Kannattaa ensin kuitenkin katsoa mahdollista osoitetta laitteen tarrasta tai ohjeista.

Samalla tietysti kehotamme tietoturvan nimissä vaihtamaan oletustunnukset turvallisempaan salasanaan. Samainen alkujaan oleva salasana kun on verkossa saatavilla tai vähintäänkin helppo tunnistaa. Jos verkkosi nimi on reitittimen merkki, sen salasanan selvittäminen on pelottavan helppoa.

• Kuinka nopea 5G on?
• Mitä eroa 5G:llä ja 4G:llä on käytännössä?
• Listasimme tämän hetken parhaat 5G-puhelimet

Verkon hidastelu voi johtua reitittimestä

Kun verkko toimii normaalista poiketen, nopein ensiapu on perinteinen. Milloin olet viimeksi käynnistänyt reitittimesi uudelleen? Vastausta joutuu monesti muistelemaan kuukausien tai jopa vuosien takaa. Kannattaakin ensimmäiseksi etsiä reititin käsiin ja pitää mallista riippuen nollaus- tai virtapainiketta pohjassa noin 10 sekuntia. Tämän jälkeen valot vilkkuvat ja laite käynnistyy uudelleen. On enemmän kuin todennäköistä, että tilanteesi on parantunut näinkin helposti.

Reitittimien sijainnilla on sisustuksesta välittävien harmiksi merkitystä. Verkkopiuhan kanssa ongelman voi kiertää, mutta tällöin joutuu miettimään kaapeleiden kulkureitit. Varsin harva haluaa olohuoneen maton alta sujahtavaa piuhaa häiritsemään tunnelmaa. Tämän vuoksi langattomat vaihtoehdot ovat suosittuja, mutta ne vaativat omat huomionsa.

Mikäli kodissasi on useampia paikkoja reitittimelle, kannattaa laite sijoittaa paitsi työaseman lähelle mutta myös varsin keskelle asuntoa. Langaton yhteys ei nimittäin välttämättä toimi ongelmitta useamman seinän taakse. Huonosti sijoitettu reititin saattaa aiheuttaa yhteyskatkoksia ja tätä myöten hidastuksia kotisi toisessa päässä. Mikäli yhteysongelmat keskittyvät vain johonkin huoneeseen, ongelmasi on todennäköisesti reitittimen sijainti. Isossa talossa asuvien kannattaakin huomioida tarpeet jo hankintapäätöstä tehdessä, sillä osa vaihtoehdoista yltää vaivatta isommankin lukaalin jokaiseen nurkkaan. Edullisemmat perusmallit taasen tekevät tälläkin saralla kompromisseja.

Reitittimen valinta ei ole niin helppoa kuin monet luulevat. Tottahan toki kaupasta voi hakea edullisen perusmallin, jonka avulla verkko toimii. Todennäköisesti säästät tällöin kuitenkin väärästä paikasta. Mikäli tarvitset runsaasti verkkokaistaa pelaamiseen tai suoratoistoon, kannattaa katse suunnata edistyneempien reitittimien suuntaan.

Siitä ei ole edes kovin pitkä aika, kun parin tietokoneen konfiguroiminen kommunikoimaan toistensa kanssa tarkoitti kalliin laitteiston hankkimista ja yhdistämistä sarjaporttiin. Parhaassa tapauksessa käytössä oli Ethernet-portti. Laitteita ei kuitenkaan voinut vain yhdistää yhdellä kaapelilla, ei sinnepäinkään.

Piti ostaa reititin, keskitin tai kytkin. Se oli monimutkaista. Nuo päivät ovat onneksi takana, ja olemme kiitollisia siitä. Verkkolaitteiden yhdistämisessä on toki edelleen omat ongelmansa. Suurin osa meistä osaa kuitenkin asentaa sellaisen ja yhdistää siihen, eikä se noin vain katoa yön aikana.

Verkosta puhuttaessa tarkoitetaan nykyään enemmänkin radiosignaaleja kuin erinäisiä kaapeleita, mutta Ethernet-verkkokaapelille löytyy edelleen käyttöä. Kerromme siis lähinnä wifi-yhteydestä, mutta myös Ethernet saa meiltä huomiota, kuten hohdokkaampi versio siitä, eli Powerline-tekniikka.

Nykyään myös älypuhelimia, tabletteja, pelikonsoleita ja televisioita yhdistetään nettiin, joten käsittelemme myös niitä.

Nopeampaa verkkotyöskentelyä

Suurin osa ihmisistä ei ajattele wifi-yhteyttä ennen kuin jokin siinä menee pieleen. Tällöin esimerkiksi signaali on heikentynyt yllättäen, nettiyhteys hidastunut tai verkkoon ei saa lainkaan yhteyttä.

Syy näihin ongelmiin voi olla laitteessa tai itse verkossa. Laiteongelmat pystyy selvittämään helposti testaamalla esimerkiksi toisella tietokoneella. On kuitenkin huomioitava, että vaikka saisi yhteyden langattomaan verkkoon vain toisella laitteella kahdesta, ei ongelma välttämättä ole joka kerta laitteistossa.

Voi esimerkiksi olla niin, että käytössä oleva iPad on Android-puhelinta parempi yhdistymään wifi-verkkoon, jonka signaali ei ole täydellinen.

Koska laitteen langattomia ominaisuuksia ei pysty parantamaan, pitää keskittyä verkon optimoimiseen.

Asennus 

Modeemien/reitittimien takana on tavallisesti yksi portti (WAN-portti), joka yhdistetään kaapeliverkkoon tai puhelinlinjaan. Sen ympärillä on neljä samanlaiselta näyttävää porttia, joissa lukee "LAN". Niiden avulla voi yhdistää laitteita reitittimeen Ethernet-verkkokaapelilla.

Joissain reitittimissä on myös ulkoinen antenni, joka antaa hieman enemmän mahdollisuuksia laitteen sijoittamisen suhteen. Antennin ja sen asennon merkitys signaalin laatuun vaihtelee reitittimestä toiseen. Jos laitteessa on sisäinen antenni, saattaa se käyttää niin sanottua beamforming-tekniikkaa, joka lisää signaalin vahvuutta sinne suuntaan, jossa yhdistetyt laitteet ovat.

Modernien modeemien/reitittimien asentaminen on niin yksinkertaista, että pitää vain laittaa virtajohto seinään ja mukana tullut johto kiinni kaapeliverkkoon tai puhelinlinjaan. Useimmiten SSID (wifi-verkon nimi) ja oletussalasana ovat tarralapulla kiinni laitteen alapuolella. 

Jos niin ei ole, pitäisi tunnusten olla annettu erikseen käyttäjälle. Kun SSID ja salasana ovat selvillä, pitää klikata wifi-kuvaketta tehtäväpalkissa (system tray) tai Macin Menu-valikossa, josta voi valita oikean langattoman verkon. Jos se ei näy siellä, valitse "Liity muuhun verkkoon" (Join Other Network) ja kirjoita verkon nimi. 

Sen jälkeen pitää naputella oletussalasana ja yhteyden pitäisi olla kunnolla parissa sekunnissa. Prosessi on sama mobiililaitteilla; täytyy valita "Wi-Fi" asetuksista. Jos käytössäsi ei ole Applen reititin, joka konfiguroidaan Airport Utilityn avulla, on mukana luultavasti tullut sisäinen IP-osoite reitittimelle, joka on tavallisesti muotoa 192.168.x.x. Lisäksi valmiina tulevat siis myös käyttäjänimi ja salasana.

Osoite kirjoitetaan selaimen osoiteriville, ja sen jälkeen kirjaudutaan sisään. Reitittimillä on erilaisia asennusnäyttöjä, mutta jostain löytyy valikko wifi-yhteydelle. Valitse se ja muuta verkon nimi sekä salasana sopiviksi.

Kannattaa myös muuttaa reitittimen asetuksista ylläpitäjän (admin) nimi ja salasana. On hyvä tutustua eri vaihtoehtoihin.

Reitittimen sijoittaminen

Oli käytössä sitten kaapeli tai DSL, on samassa laitteessa tavallisesti sekä reititin että modeemi. Kaapeliverkon tai puhelimen pistorasian sijainti vaikuttavat sen paikkaan.

Reititintä ei kannata kuitenkaan jättää matalalle lähelle lattiatasoa, vaan mieluummin esimerkiksi pöydälle tai hyllylle mahdollisimman kauas huoneen nurkasta. Langattomat reitittimet lähettävät signaaleja joka suuntaan, joten sen sijoittaminen esimerkiksi tiiliseinän viereen haittaa signaalia. 

Ihanteellisessa tilanteessa reititin leijuisi lähellä kattoa talon keskellä! Aseta se niin lähelle tuota paikkaa kuin mahdollista. Jos puhelinpistorasia on olohuoneessa ja työhuone toisessa päässä taloa, saattaa ehkä kannattaa laajentaa verkon peittoaluetta tai luoda uusi verkko, joka on langallisesti yhdistetty reitittimeen. Kerromme molemmista vaihtoehdoista myöhemmin.

Ympäristö 

Kuten sanoimme, seinät ja muut esteet heikentävät signaalia. Reitittimen ympärillä ei kannata laittaa sohvia, kirjahyllyjä tai muita esineitä, jotka heikentävät signaalia. Jos puhelinpistorasia on lähellä lattiaa huoneen nurkassa, kannattaa ostaa pidempi kaapeli ja antaa itselleen joustavuutta reitittimen sijoittamisen suhteen.

Mikäli se ei ole mahdollista, on harkittava erillisen langattoman reitittimen hankkimista ja sen yhdistämistä modeemiin/reitittimeen Ethernet-kaapelilla. Langattomat signaalit ovat tavallisesti vahvempia reitittimen alapuolella kuin yläpuolella, joten laite kannattaa laittaa niin korkealle kuin mahdollista.

Jos samaa reititintä on tarkoitus käyttää alakerrassa ja yläkerrassa, kannattaa harkita sen sijoittamista yläkertaan.

Signaalin vahvuuden tarkistaminen 

Sekä Windowsissa että OS X:ssä on työkaluja, jotka auttavat tarkkailemaan langatonta suorituskykyä. Windowsissa pitää klikata oikeassa alareunassa olevaa langattoman verkon kuvaketta. Eri verkot tulevat esiin, ja palkit kertovat signaalin vahvuudesta.

Macissa työkalu on hieman piilotettuna. Se löytyy kuitenkin esimerkiksi oikean yläreunan hakukentän avulla nimellä "Langattoman yhteyden vianmääritys" (Wireless Diagnostics). Kun työkalu löytyy, on klikattava Ikkuna-valikosta (Window) kohtaa Suorituskyky (Performance). 

Esiin tulevat graafit, joista voi tarkkailla signaalin laatua ja nopeutta. Reitittimen sijaintia vaihtamalla voi katsoa, kuinka nuo käyrät ja arvot muuttuvat.

Tavoitteena on maksimoida signaalin ja kohinan välinen ero, mutta keskittää huomio kohinan pienentämiseen. Miksi? Koska suurimman osan ajasta langaton verkko on suora kanava nettiyhteyteen, joka on ongelmana – eikä niinkään langattoman verkon signaalin voimakkuus.

Liian iso kohinan määrä voi toisaalta johtaa heikkoon suorituskykyyn ja yhteyden katkeilemiseen.

Kanavan löytäminen: häiriöiden välttäminen

Langattomat reitittimet lähettävät dataa tietyn kanavan kautta. Todellisuudessa data menee viiden päällekkäisen, lähekkäin olevan kanavan kautta. Jos lähekkäin on useita laitteita, jotka kaikki käyttävät 20MHz:n kanavia, voi tulla häirintää. 

Kun käytössä on vain tusinan verran kanavia, on vaihtoehtoja rajallisesti (hyötyä saisi vaihtamalla kanavalta kuusi kanavalle yksitoista). 40MHz:n kanavissa on puolet enemmän kaistanleveyttä, mutta ne syövät ison osan 2,4GHz:n verkosta – ja eivät täten ratkaise itse ongelmaa. 

5GHz:n verkko käyttää kanavia isommalla taajuusalueella, kaukana 2,4GHz:n verkon käyttämistä kanavista. 5GHz:n verkkoa tukevat laitteet voi laittaa tuon alueen toiseen päähän, mikä vapauttaa 2,4GHz:n kanavat muiden laitteiden käyttöön.

Vinkkejä langattoman verkon hienosäätämiseen 

1. Kanavien vaihtaminen

Jos paikallisia verkkoja selattuaan tekee päätöksen vaihtaa reitittimen kanavaa, ei kannata vain valita seuraavaa vapaana olevaa vaihtoehtoa. 2,4GHz:n verkossa reitittimet toimivat viidellä kanavalla kapealla kaistalla ja seitsemällä kanavalla laajemmalla kaistalla.

Reittimen kanavan vaihtaminen esimerkiksi viidestä kuuteen voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. On järkevämpää hypätä suoraan numeroon 11 – tai 14:ään, jos se on mahdollista käyttäjän reitittimellä. Näin pystyy välttämään kokonaan käyttämästä muita jo käytössä olevia kanavia. 

2. Kanavan leveys 

Moderneissa reitittimissä on tavallisesti oletuksena 40MHz:n kaistanleveys, joka käyttää seitsemää eri kanavaa. 20MHz:n verkossa on vain viisi kanavaa. Jos naapurustossa moni käyttää 40MHz:n verkkoa, voi aiheutua ruuhkaa.

20MHz:n kaistanleveyteen siirtyminen voi tuossa tapauksessa parantaa verkon suorituskykyä vähentämällä häiriöitä.

3. Wi-Fi Explorer

Jos ongelmat verkkoyhteyden kanssa eivät ole laantuneet näiden ohjeiden noudattamisen jälkeen, voi ongelma olla tungos tai konfliktit muiden laitteiden kanssa, jotka käyttävät samaa kanavaa eri verkossa. On olemassa useita työkaluja, joiden avulla voi tarkastella lähellä olevia verkkoja ja katsoa, mitä kanavia ja minkälaista taajuusaluetta ne käyttävät. 

Wi-Fi Explorer (Macille) ja inSSIDer (Windowsille) ovat parhaita työkaluja tähän. Ne auttavat löytämään konflikteja ja signaalien päällekkäisyyksiä.

Langattoman verkon kantamaa voi laajentaa monella eri tavalla. Yksinkertaisin – ja monesti tehokkain – tapa on siirtää reititintä. Jos laite on huoneen nurkassa lattialla, kannattaa siirtää se korkeammalle keskelle taloa.

Mikäli se ei ole mahdollista, koska reititin toimii myös DSL- tai kaapelimodeemina ja tarvitsee pistorasian, on harkittava erillisen reitittimen hankkimista ja sen liittämistä modeemiin/reitittimeen Ethernet-verkkokaapelilla. Jos taas modeemilla/reitittimellä on hieman enemmän ikää, saattaa se käyttää vanhempaa langattoman verkon standardia kuin monet käytössä olevat laitteet.

Jos kyseessä on standardin 802.11b tai 802.11g tekniikkaa käyttävä reititin ja iOS-laitteet ja MacBook tukevat standardia 802.11g (tai jopa 802.11ac), auttaa reitittimen vaihtaminen datan lähettämisessä langattoman signaalin reuna-alueille, vaikka se ei parannakaan itse kantavuusaluetta merkittävästi.

Mikäli päätyy tuohon vaihtoehtoon, täytyy asentaa uusi reititin siltaukseen (bridge mode). Kun tekee näin, menee DHCP-palvelin käytännössä pois päältä ja lakkaa jakamasta IP-osoitteita. Sen jälkeen laite toimii pelkkänä langattomana tukiasemana. Nyt tämä reititin ei ole konfliktissa modeemin/reitittimen kanssa.

Antennin vaihtaminen 

Toinen vaihtoehto verkon laajentamiseksi on antennin vaihtaminen. Jos reitittimessä on ulkoinen antenni, voi sen korvata tehokkaammalla, joita muun muassa Hawking, Edimax ja D-Link valmistavat. Toki voi myös käyttää luovuutta tekemällä oman parabolisen peilin, jonka voi laittaa kiinni antenniin ja josta "ponnahtaa" signaali sinne suuntaan, missä käytettävä laite on. 

Viimeinen vaihtoehto on langattoman verkon toistin tai vahvistin, joka on sijoitettu langattoman verkon kantavuusalueen äärireunalle ja joka lähettää signaaliin uudestaan – ja sitä kautta pidemmälle. Siinä on kuitenkin omat ongelmansa.

Ensinnäkin wifi-signaalit lähtevät joka suuntaan, mikä tarkoittaa, että toistimen uudelleen lähettämä signaali ei vain laajenna verkkoa, vaan se myös lähettää sitä takaisin kohti reititintä. Näin se voi häiritä sen signaalia ja huonontaa sitä.

Tämä on ongelma etenkin 2,4GHz:n kanavalla. Lisäksi toistin on tehokkaimmillaan, kun se on mahdollisimman lähellä reititintä, mikä on hieman ristiriidassa sen tarkoituksen kanssa. Tukiasemien ketjutustoiminto (WDS), jota käytetään reitittimien yhdistämiseksi toisiinsa, tuplaa "hypyt", joita vaaditaan lähettämään ja vastaanottamaan dataa, koska toistimen täytyy käyttää puolet kapasiteetistaan reitittimeen yhdistämiseksi ja toiset puolet yhdistääkseen laitteisiin. Tämä taas heikentää suorituskykyä merkittävästi.

Jos modeemia/reititintä ei voi liikuttaa, on paras vaihtoehto sillata uusi reititin ja käyttää Ethernet-verkkokaapelia. 

Powerline-verkko

Powerline-verkko käyttää kodin tai toimiston sähkökaapeleita tiedon siirtämiseen. Se on erittäin tehokas tapa käyttää langallista verkkoa ilman, että joutuu asentamaan Cat 5 -kaapelia, joka tuo omat kulunsa ja sekasortonsa.

Yksinkertaisimmillaan powerline-verkko sisältää yhden adapterin, joka on kiinni pistorasiassa Ethernet-verkkokaapelilla, joka on yhdistetty modeemin/reitittimen LAN-porttiin. Toinen adapteri on kiinni tietokoneen lähellä olevaa pistorasiaa, tulostinta tai muuta laitetta, joka tarvitsee langallisen yhteyden ja johon on yhdistetty Ethernet-kaapeli.

Tarvikkeina ostetaan yleensä aluksi paketti, johon kuuluu kaksi adapteria ja kaksi kaapelia. Sen jälkeen voi ostaa ylimääräisiä adaptereita, jos niille on tarvetta. Vaikka dataa voi lähettää minne vain kotona tai toimistossa, on verkko turvattu, koska se ei pääse fyysisesti ulos rakennuksesta. 

Lisäksi signaalin voimakkuus ei heikkene, kun liikkuu kauemmas reitittimestä. Kohina on myöskin vähäistä. 

Virta päälle

Powerline-adaptereita myydään eri muodoissa ja koossa, ja ne eroavat toisistaan kahdella tavalla. Datan siirtonopeus on ensimmäinen ero. Alkuaikojen powerline-adapterit pystyivät siirtämään dataa vain kymmeniä megabittejä sekunnissa. Nykyään useimmat adapterit pystyvät peräti 200Mb/s:n ja 500Mb/s:n siirtonopeuksiin. Toinen ero on powerline-adapterien ulkomuoto. 

Powerline-verkon suurin ongelma on se, että jokainen adapteri vaatii yhden pistorasian. Jos ei ole pistorasioista kiinni, asia ei ole ongelma. Joissain adaptereissa on omat jatkorasiansa, joiden ansiosta ei menetä paikkaa pistorasiassa ja joihin voi liittää vaikka television tai lampun. Useimmissa adaptereissa on yksi Ethernet-portti, mutta markkinoilta saa laitteita, joissa niitä on peräti neljä. Niiden avulla voi tarvittaessa liittää useita eri laitteita adapteriin.

Tavallisesti pistoke on fyysisesti kiinni powerline-adapterissa. mutta jotkin useamman portin adapterit ovat kuin pieniä laatikoita, joihin voi laittaa kiinni virtajohdon.

Nämä ovat isompia, mutta niiden etu on se, että ne eivät vie useita paikkoja jatkorasiassa. Ei tosin välttämättä kannata laittaa powerline-sovitinta jatkorasiaan, koska useat pistorasiat voivat lisätä kohinaa ja heikentää signaalia.

Belkin, D-Link, devolo ja Netgear ovat tunnettuja powerline-adapterien valmistajia.

Roaming-verkko: nettiyhteys vajaan saakka

Roaming-verkossa on kaksi tai useampia langattomia reitittimiä, jotka on yhdistetty kaapelilla, jotta langaton kantama riittää eri paikkoihin.

Voi käyttää esimerkiksi kahta AirPort Extreme -tukiasemaa yhdistämällä "toissijaisen" reitittimen WAN-portin "ensisijaisen" reitittimen LAN-porttiin. Sitten voi laittaa toisen reitittimen yläkertaan ja toisen alakertaan. Näin langattoman verkon signaali on vahva molemmissa kerroksissa.

Tukiasemat voi yhdistää Cat 5 Ethernet -kaapelilla mutta myös powerline-verkolla. Siinä tapauksessa pääreitittimen (suora yhteys nettiin) LAN-portti yhdistetään powerline-adapteriin ja toisen reitittimen WAN-portti toiseen pistorasiaan. 

Langattoman verkon voi asentaa autotalliin tai vaikka pihavajaan saakka – kunhan siellä on sähkövirtaa – ja yhdistää näin talossa olevaan modeemiin/reitittimeen.

Pääreititin/päämodeemi pitää olla sillattuna (bridge mode), ja kaikkien reitittimien SSID:n pitää käyttää samaa salausmenetelmää. Niiden pitäisi myös käyttää eri kanavia, joten kanava pitää asettaa AirPort Utilityssa "automaattiseksi".

Kaikkien reitittimien Internet-välilehdellä pitää valita "Käyttäen DHCP:tä" (Connect Using: DHCP). Lisäksi on valittava Verkko-tilassa (Network mode) Langaton-välilehdellä (Wireless tab) "Luo langaton verkko" (Create a Wireless Network). Verkko-välilehdellä asetetaan reitittimen tilaksi (Router mode) "DHCP ja NAT" päätukiasemalle ja pois päältä/siltaus (Off/Bridge Mode) muille laitteille.

Tässä vaiheessa meidän on tarkoitus kertoa yksityiskohtaisesti kaikki tärkeät asiat ajatellen uuden langattoman reitittimen hankkimista. Niin teemmekin, mutta ennen sitä on tehtävä selväksi yksi asia: jos olet Mac-miehiä (tai -naisia) ja käytät vain Applen laitteita langattomassa verkossa, on AirPort Extreme ainoa vaihtoehto reitittimeksi.

No ok, on toinenkin mahdollisuus: Jos haluaa lisäominaisuuksia, on Time Capsule myös harkinnan arvoinen. Siihen on useita syitä. Ensinnäkin kun joutuu yhdistämään langattomia laitteita toisiinsa, on normaalisti järkevää luottaa samaan firmaan (WDS-tekniikan toteutuksen taso vaihtelee myyjästä toiseen). 

Emme todellakaan voi taata, että uusimman AirPort Extremen langattoman sirun valmistajan lupaus maksiminopeudesta (1 300Mb/s) pitää paikkansa, vaan et luultavasti pääse edes lähelle sitä – etenkin jos käytät standardin g- tai n-laitteita. Se että reititin tukee 80MHz:n kanavia, takaa kuitenkin vakuuttavan kaistanleveyden, kun käyttäjä päätyy hankkimaan ac-standardin laitteita.

AirPort Extreme tukee myös beamforming-tekniikkaa, joka takaa, että langaton signaali on vahvimmillaan juuri siellä, missä sitä tarvitsee.  

AirPort Extreme tukee uusinta langattoman verkon standardia 802.11ac, mikä tarkoittaa, että vaikka käytössä ei olisi vielä tuon standardin laitteita, on tulevaisuus taattu reitittimen osalta. Se sopii myös standardiin 802.11n ja toimii 5GHz:n ja 2,4GHz:n taajuuksilla.

Yhdistä reitittimen WAN-portti modeemin/reitittimen LAN-porttiin tai käytä powerline-verkkoa. Näin nettiyhteys ulottuu paikkoihin, joihin modeemi/reititin ei yllä. 

Muiden laitteiden kohdalla (ei Applen tuotteet) pitää ottaa huomioon muutamia asioita. Suoritustehoa ei tarvitse miettiä, jos haluaa yhdistää langattoman reitittimen vain kannettavaan ja pariin muuhun laitteeseen.

Tuossa tapauksessa mahdollisia ongelmia aiheuttaa verkkoyhteys eikä langattoman verkon parantaminen auta. Dual-dand -reititin voi olla hyödyksi tässä tapauksessa. Jos käytössä on standardia 802.11n tukevia laitteita, kannattaa etsiä sitä tukeva n-standardin reititin.

2,4GHz:n ja 5GHz:n laitteiden erottaminen toisistaan pienentää häiriöitä ja parantaa verkon toimintakykyä. On suositeltavaa kuitenkin välttää reitittimiä, jotka tukevat vain 5GHz:n taajuuksia. 

Joustavuutta tuo reititin, jossa on neljä Ethernet-porttia (mieluummin gigabitin kuin standardin 100 Base-T) ja johon voi yhdistää suoraan laitteita Ethernet-verkkokaapeleilla. 

Jos käytössä on esimerkiksi älytelevisio tai pelikonsoli, joka ei pysty yhdistämään nettiin langattomasti ja joka tukee vain standardia b tai g, kannattaa ehkä yhdistää se suoraan nettiin – olettaen, että siinä on Ethernet-portti – mieluummin kuin ostaa erillinen wifi-adapteri.

Porteista puheen ollen, joissakin reitittimissä, kuten AirPort Extremessä, on USB-paikka. Se on hyvä juttu. Siihen voi yhdistää vaikka tulostimen, joka on verkossa olevien Mac-laitteiden ja tietokoneiden käytössä, tai kiintolevyn, jonka tiedostoja voi jakaa verkossa.

Suosittelemme kuitenkin erillisen NAS-verkkokiintolevyn hankkimista, koska siinä on paljon erilaisia ominaisuuksia. Reitittimeen kiinnitetty USB-kiintolevy on kuitenkin mainio tiedostojen jakamiseen, jos käyttö on satunnaisempaa.

Mahdollisuus luoda vierailijaverkko (guest network) on myös melko nokkela ominaisuus. Mainitsimmeko jo, että AirPort Extreme pystyy siihen? Vierailijaverkon avulla voi antaa muille mahdollisuuden käyttää toimiston tai kodin nettiä päästämättä heitä käsiksi koko kotiverkkoon.

Tuki WPA2-salausmenetelmälle pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta varmista asia silti. Kohtuullisessa reitittimessä pitäisi myös olla WPS-painike, jonka avulla yhdistäminen nettiin onnistuu ilman suurempaa säätämistä.

Sisäinen vai ulkoinen antenni? Mainio kysymys. Reitittimien antennit on nykyään normaalisti piilotettu laitteen sisälle. Se tekee reitittimistä miellyttävämpiä esteettisessä mielessä. Tuotakin asiaa kannattaa pohtia.

Reitittimillä, joissa on ulkoinen antenni, on omat etunsa. Antennia voi ensinnäkin säätää parantaakseen signaalia, vaikka ero ei todellisuudessa tule olemaan iso. Toinen plussa on se, että antennin voi korvata kolmannen osapuolen tekemällä versiolla. Sellainen saattaa mahdollistaa antennin sijoittamisen kauemmas reitittimestä tavalla, joka parantaa signaalin laatua.

Nämä ovat kaikki ylimääräisiä kuluja, jotka eivät todennäköisesti saa aikaan merkittäviä parannuksia, joten ulkoinen antenni ei ole välttämättömyys. 

Ei kannata jättää huomiotta matkareitittimiä. Jos reititintä on tarkoitus käyttää sillattuna verkkolaitteena tai tukiasemana nettiyhteydelle eikä niinkään useiden laitteiden yhdistämiseen Ethernetin kautta, on matkareititin mielenkiintoinen vaihtoehto.

Nämä laitteet ovat luonnollisesti tavallisia reitittimiä pienempiä, ja niissä on vähemmän Ethernet-portteja ja pienempi antenni. Matkareitittimet ovat kuitenkin varsin kyvykkäitä, ja kannettavuus on niiden selkeä etu. Jos on esimerkiksi hotellihuoneessa, jossa on langallinen nettiyhteys, voi luoda huoneen sisälle oman langattoman verkon.

Dual band: kun yksi kaista ei riitä

Dual-band -reititin tukee sekä 2,4GHz:n että 5GHz:n kaistaa. Kun wifi-teknologia kehitettiin 1990-luvulla, oli aluksi olemassa kaksi standardia: 802.11a, joka käytti taajuutta 5GHz, ja 802.11b, joka toimi taajuudella 2,4GHz.

Laitteiden valmistajat pitivät enemmän standardista 802.11b, koska 2,4GHz:n taajuusalueella ei ollut lisenssiä monissa maissa ja koska sillä oli isompi kantama. Vaikka 2,4GHz:n taajuusalue täyttyi nopeasti wifi-verkoista ja taisteli samasta tilasta Bluetooth-laitteiden ja mikroaaltouunien kanssa, myös seuraavan wifi-standardin (802.11g) laitteet käyttivät samaa taajuusaluetta.

5GHz:n taajuusaluetta tukevia wifi-laitteita alkoi tulla vasta 2009, kun standardi 802.11n hyväksyttiin. Nykyään sekä 802.11n että uudempi standardi 802.11ac tukevat 2.4GHz:n ja 5GHz:n verkkoa, eli voi käyttää vanhempaa laitteistoa, joka tukee vain standardia 802.11b tai 802.11g taajuusalueella 2,4GHz ja uusia laitteita alueella 5GHz. Mac-laitteen verkkoasetukset avaamalla löytää tarkemman listauksen, josta näkee muun muassa wifi-standardin (PHY-tila) ja käytössä olevan taajuuden. 

Modernit reitittimet käyttävät molempia taajuuksia yhtäaikaisesti, ja niissä on useita antenneja. Jos varmistaa, että 5 gigahertsiin pystyvät laitteet käyttävät tuota taajuusaluetta, pystyy vapauttamaan kaistaa laitteille, jotka toimivat vain taajuusalueella 2,4GHz. 

Applen Airport Utility yhdistää 5GHz:n taajuusaluetta käyttämään kykenevät laitteet automaattisesti siihen, mutta 5GHz:n verkolle voi antaa eri nimen AirPort Extremessä tai Time Capsulessa, joten kun laitteen yhdistää siihen, voi valita käyttääkö 2,4GHz:n tai 5GHz:n verkkoa.

Jokaisessa reitittimessä on portti, jossa lukee WAN, joka tarkoittaa laajaverkkoa (Wide Area Network). Tuota porttia käytetään nettiyhteyden luomiseksi, kun reititin yhdistetään puhelimen pistorasiaan.

Langattoman verkkostandardin 802.11n teoreettinen maksiminopeus on 450Mbps. Se tarkoittaa, että nettiyhteys on todennäköisesti käytännössä jossain välillä 2–120 megabittiä sekunnissa.

Suurimmalla osalla meistä nettiyhteyden nopeus on tuon vaihteluvälin alapäässä. Luku on siis todellisuudessa kaukana teoreettisesta maksimista. 

SpeedTest-sivustolla voi testata nettiyhteyden todellisen nopeuden. Sen avulla voi saada selville, kuinka lähelle palveluntarjoajan mainostamaa nopeutta pääsee. Sivusto kerää tuloksia käyttäjien testeistä ja listaa palveluntarjoajia niiden mukaan. 

Kannattaa tehdä testi useaan eri aikaan, sillä nopeus vaihtelee päivän aikana. Jokainen käyttäjä "jakaa" nettiyhteyden todellisuudessa naapuriensa kanssa. Jos naapuruston ihmisillä on sama palveluntarjoaja, käyttävät he samaa kaistaa. 

Ylivaraussuhde (Contention ratio), eli se kuinka paljon kaistasta on jaettu, vaihtelee palveluntarjoajasta toiseen. On todennäköistä, että nettiyhteys hidastuu ruuhka-aikoina – usein iltaisin – merkittävästi, kun myös naapurit käyttävät verkkoa.

Tietoturva: Eroon urkkijoista

Langalliseen verkkoon pystyy yhdistämään vain laittamalla fyysisesti laitteen kiinni reitittimeen tai datapistokkeeseen Cat 5 -kaapelilla. Tästä syystä se on luonnostaan turvallinen; harvemmin kukaan murtautuu jonkun kotiin päästäkseen käyttämään nettiä.

Langattomassa verkossa ei ole samaa luontaista tietoturvaa, joten siitä kannattaa tehdä niin turvallinen kuin mahdollista. Mahdollisimman vahva salasana on tärkeä juttu, mutta mitä salausmenetelmää kannattaa käyttää? Tavallisista reitittimien vaihtoehdoista WPA2 tarjoaa parhaan suojan. WPA on toiseksi paras vaihtoehto, mutta kannattaa välttää WEP-menetelmän käyttöä. 

Pitää valita salasana, joka on helppo muistaa mutta vaikea arvata. Mitä useampaa merkkiä käyttää, sitä parempi juttu. Vaihda oletuksena oleva verkkotunnus (SSID). On myös mahdollista estää näyttämästä verkkotunnusta muille käyttäjille. Jos tekee niin, on kuitenkin kirjoitettava verkkotunnus manuaalisesti joka kerta, kun lisää uuden laitteen verkkoon.

AirPort Utility 6:ssa SSID ja salasana asetetaan Wireless-välilehdellä. Klikkaamalla 'Wireless Options' pääsee valitsemaan 'Create hidden network', jota painamalla saa piilotettua verkkotunnuksen. Kannattaa myös muuttaa reitittimen ylläpitäjän oletuksena oleva käyttäjätunnus sekä IP-osoite.

Jos haluaa vielä enemmän tietoturvaa, voi vielä ottaa reitittimen asetuksista pois käytöstä vaihtoehdot, joiden avulla kotiverkkoon voi päästä käsiksi muualta netistä, kuten etäkäyttöä koskevat asetukset "Remote Access" tai "Remote Management". Se tarkoittaa UPnP-verkkoprotokollan ottamista pois päältä. Jos verkkoon pitää päästä etänä, varmista, että se on asetettu käyttämään HTTPS-verkkoprotokollaa. 

Kun tietoturvaa koskevat muutokset on tehty, kirjaudu asianmukaisesti ulos ylläpitäjän asetuksista.

Tee näin

• Vaihda oletuksena oleva verkkotunnus (SSID) ja salasana sekä reitittimen asetuksista ylläpitäjän käyttäjätunnus sekä salasana. 
• Aseta reititin mahdollisimman keskelle taloa ja mahdollisimman kauas seinästä.
• Käytä Powerline-verkkoa verkon kantaman laajentamiseksi.
• Tarkista yhteyden nopeus sivustolta speedtest.net.

Älä tee näin

• Älä laita reititintä sohvan taakse lattialle.
• Jätä verkkoa turvattomaksi; käytä WPA2-salausmenetelmää ja valitse vahva salasana.
• Laita Powerline-adapteria kiinni jatkojohtoon, jossa on useita pistokkeita.
• Muuta reitittimen asetuksista mitään muuta kuin käyttäjätunnus ja salasana.