On hankala valita kaikkien aikojen paras Pokémon-peli ja -sukupolvi. Ensinnäkin kaikki eivät ole olleet mukana brändin pitkän, 30-vuotisen matkan aikana. Toisekseen tiettyihin peleihin liittyy selkeä nostalgia. Se, minkä ikäisenä pelasit mitäkin peliä, vaikuttaa varmasti henkilökohtaiseen arvioosi.

Entä mikä peli oli se, joka sisälsi lempitaskuhirviösi? Ja millä tavoin sarjan uusi tulokas paransi pelien kaavaa kokonaisuudessa? Pelien listaamisessa on paljon huomioitavaa, mutta tartumme yhtä kaikki haasteeseen. Jaoimme Pokémon-pelit sukupolvittain helpottaaksemme oppaan luettavuutta. Tämä on myös perusteltua, sillä jokainen sukupolvi on saapunut kahden teoksen voimin, jotka ovat keskenään lähes identtisiä.

Pokémon-teokset ovat Nintendon odotetuimpia ja parhaimpia Nintendo Switch -pelejä. Viime aikoina vuosittaiset julkaisut ovat kuitenkin rokottaneet niin pelejä kuin kehittäjästudio Game Freakiakin, mikä käy selväksi Pokémon Scarlet- ja Violet-arvostelussamme.

Mikäli Pokémonit ovat sinulle uusi tuttavuus tai haluat muistella lämmöllä sarjan kunniakkaita päiviä, uskomme sinun viihtyvän tämän artikkelin parissa erinomaisesti.

Paras Pokémon-peli

Alola-alueeseen keskittyvä Sun ja Moon -kaksikko on selkeä poikkeama sarjan aikaisemmista ympäristöistä, eikä yksikään parhaiden Pokémon-pelien listaus ole täydellinen ilman tätä duoa. Sun ja Moon esittelivät seikkailun, jossa on aluekohtaisia taskuhirviöitä ja haasteita. Saleja ei enää ollut, vaan ne korvattiin koettelemuksilla, toteemi-Pokémoneilla sekä niitä ympäröivillä tehtävillä. Jopa HM:t katosivat.

Sun ja Moon sekä näiden pelien Ultra-seuraajat olivat graafisesti intensiivisimpiä Pokémon-pelejä DS:llä. Pelit onnistuivat tuomaan pelien maailmaa eläväksi samalla, kun ne todella puskivat 3DS-konsolin suorituskyvyn äänirajoilleen.

Sun ja Moon jatkoivat viidennen sukupolven yrityksiä rakentaa entistä osallistavampaa tarinaa sekä kuudennen sukupolven yrityksiä olla enemmän perinteinen roolipeli. Lopputuloksena käsillä on pelikaksikko, joka melkein onnistuu yrityksissään. Ainoa selkeä haittapuoli on se, että peleissä on välianimaatioita enemmän kuin koskaan. Valitettavasti vain pieni osa näistä on kiinnostavia, minkä lisäksi turhia näytöksiä voi ohittaa. Oli kuitenkin selvää, että Game Freakilla oli halu viedä sarjaa eteenpäin.

Ultra Moon ja Ultra Sun jatkoivat siitä, mihin Sun ja Moon jäivät. Kuitenkin tarkoituksena ei ollut toistaa samaa tarinaa uudestaan, vaan luoda jatko-osa samaan tapaan kuin viidennen sukupolven Black ja White -teokset saivat osista Black 2 sekä White 2. Ultra Moon ja Ultra Sun tarjosivat aivan uuden tarinan koskien ulottuvuuksien madonreikiä ja täysin uuden legendaarisen Pokémonin. Samalla osat pyrkivät jatkamaan Sun- ja Moon-pelien tarinaa.

Tämän sukupolven Pokémonien osalta Game Freak ei halunnut kuitenkaan sekoittaa pakkaa liiaksi, mikä oli ehkä hyvä päätös. Sun ja Moon sisälsivät jo niin paljon muutoksia, että oli tavallaan mukavaa, ettei pelaajan tarvinnut taistella vastaan ylettömää määrää uusia hirviöitä. Sen sijaan peleissä oli Alola-variaatioita alkuperäisistä 151 hirviöstä, mikä oli täydellinen kompromissi ja jotain, mitä olimme toivoneet jo aiemmille alueille.

Seitsemänteen sukupolveen kuuluvat myös Pokémon Let’s Go Pikachu ja Pokémon Let’s Go Eevee. Pokémon Let’s Go on eräänlainen hybridi mobiilipelistä Pokémon Go ja pelimekaniikaltaan kuin Sun sekä Moon. Erilaisilla pelaajilla on vaihtelevat suhtautumiset lopputulokseen. Joillekkin pelien rauhallisuus ja kilpailullisuuden puute olivat merkittäviä haittoja, kun taas toiset nauttivat pelin yksinkertaisuudesta.

Let’s Go -pelien ideana oli virtaviivaistaa pelikokemusta ja karsia sellaisia osia peleistä, jotka ärsyttivät pelaajayleisöä. Henkilökohtaisesti meitä harmitti käyttää arvokkaita taisteluliikepaikkoja arvottomalle HM:lle, kuten Cut tai Flash. Pokémon Let’s Go:ssa ei ole enää HM-iskuja. Me myös vihasimme kulkea luolissa vain, jotta Zubatit voisivat käydä kimppuumme yksi toisensa jälkeen. Tämä ei ollut enää Pokémon Let’s Go:ssa ongelma, koska satunnaistaisteluiden sijasta villit hirviöt näkyivät kartalla. Toki sen myötä poistuivat myös mahdollisuus iloiseen satunnaiskohtaamisen harvinaisen monsterin kanssa, kuten esimerkiksi Pinsiriin törmääminen safarilla. Mutta tämän myötä ei tarvinnut tuhlata tunteja pitkäveteiseen kokemuksen keräämiseen, mitä saimme tehdä aivan tarpeeksi 90-luvulla.

Seitsemäs sukupolvi totisesti kokeili uusia asioita. Sun ja Moon ottivat siihen aikaan suurimpia irtiottoja Pokémon-peleistä ja toivat niiden myötä uusia tuulia sarjaan, joka oli hiljalleen alkanut junnaamaan paikoillaan. Pokémon Let’s Go taas pienillä muutoksilla toi uusia käänteitä, jotka tekivät pelistä hauskemman ja vaativat vähemmän pitkäveteistä kokemuspiteiden keräämistä.

• Lue koko arvostelu: Pokémon Sun ja Moon

Game Freakin ansioksi on luettava, että jokainen Pokémon-peli koittaa tuoda jotain uutta pelisarjaan. Aina muutokset eivät ole napakymppejä, mutta olisi väärin vain väittää jokaisen teoksen olevan samanlainen. Siksi onkin surullista huomata, että aidot uudistukset Pokémon-sarjan kaavaan jäävät pelien valtavien suorituskykyongelmien varjoihin.

Pokémon Scarletin ja Violetin avoin maailma on mahtava ja kaivattu ominaisuus. Myös tarinallisesti pelien rakennetta on muutettu jakamalla sitä pienempiin tehtäviin, joiden yhteydessä esitellään uusia hahmoja. Kun yhtälöön lisätään useita käytännöllisiä parannuksia, on lopputuloksena hyvä peli – joka valitettavasti hajoaa kappaleiksi teknisten murheiden myötä.

Tämä peli olisi voinut olla yksi parhaista Pokémon-peleistä, mutta toteutuksen vaillinaisuus varmasti harmittaa sekä faneja että kehittäjätiimiä. Lisäksi ongelmilla voi olla haitallinen vaikutus sarjan maineeseen. Tulevaisuuden Pokémon-pelien suhteen toivoisimme enemmän aikaa kehitykseen kiireisen julkaisuaikataulun sijasta.

• Lue koko arvostelu: Pokémon Scarlet ja Violet

Pokémon Sword ja Shield olivat ensimmäiset Pokémon-pelit, jotka julkaistiin Nintendo Switchille – ja sen myötä odotukset olivat korkealla. Julkaisua edeltävä aika oli hyvinkin myrskyisä, kun selvisi, ettei pelissä ole mukana kaikki kahdeksan sukupolven tuhatkunta monsteria. Sen sijaan Swordissa ja Shieldissä oli rajoitettu hirviöiden määrä 400 otukseen.

Yleisestä suuttumuksesta huolimatta kahdeksas sukupolvi kesti myrskyä melkoisen hyvin, ja molemmat pelit olivat liiketoiminnallisia menestyksiä niin kriitikoiden kuin pelaajienkin mielestä. Pelien hurmaava ja hyvin pidetty Galar-seutu oli saanut inspiraationsa Yhdistyneistä kuningaskunnista. Lisäksi pelit toivat sarjaan kauan kaivatun avoimen maailman.

Tokikaan Sword ja Shield eivät olleet täydellisiä pelejä. Kaksikko osoittautui kuitenkin kiistatta hauskaksi pelattavaksi, ja niissä on monia käytännöllisiä pelattavuuteen vaikuttavia muutoksia, joita fanit ovat toivoneet jo pitkään.

Pokémon Legends: Arceus rakensi edeltäjiensä laatimalle pohjalle. Pelaajat pääsivät yhä vapaammin kulkemaan avoimessa maailmassa, ja seikkailussa on koko pelisarjan onnistunein tarinankerronta. Olimme iloisia nähdessämme Game Freakin kokeilevan uusia asioita vuosien jälkeen. Erityisesti taistelut ja monstereiden nappaaminen saivat runsaasti uutta virtaa. Nämä muutokset olivat yksi syy, miksi Pokémon Legends: Arceus ansaitsi sijaintinsa parhaiden Nintendo Switch -peliemme listalla. Joillekin pelaajille Pokémon Legends: Arceus osoittautui kuitenkin liian seesteiseksi. Osa pelaajista harmitteli, että se ei hyödyntänyt Nintendo Switchin laitteistoa tarpeeksi.

Kahdeksanteen sukupolveen kuuluvat myös Pokémon Brilliant Diamond ja Shining Pearl, jotka olivat uudelleen tehtyjä versioita neljännen sukupolven Diamond- ja Pearl-peleistä. Vaikka pelikehittäjänä olikin ILCA eikä Game Freak, nämä olivat hyvin uskollisia alkuperäisille peleille – missä on sekä hyvät että huonot puolensa. Jos Sinnoh on jäänyt pelaajalle tuntemattomaksi, nämä pelit ovat loistava tapa tutustua seutuun. Mutta jos vanhat pelit ovat jo kahlattu lävitse, uusintaversiot eivät tarjoa sen suurempia yllätyksiä. Monelle alkuperäisten pelien pelaajille puhdas nostalgia korottaa näiden pelien arvostusta.

Brilliant Diamondin ja Shining Pearlin myötä sarjaan saapui kuitenkin monia nykyaikaisia innovaatiota. Monet näistä muutoksista – esimerkiksi koskien HM-taitoja – ovat yksinkertaisesti elämänlaatua parantavia, jotka tekevät pelikokemuksesta käyttäjäystävällisemmän. Joistakin parannuksista tai päivityksistä on myös kiistelyä pelaajien kesken, sillä esimerkiksi kokemuspisteiden jakautuminen ei ole kaikkien mieleen.

Pokémonin kahdeksas sukupolvi totisesti toi pelisarjaan moderniin aikakauteen kokeellisilla ominaisuuksilla ja pelattavuudellaan. Vaikka olemme iloisia nähdessämme pelisarjan kokeilevan uusia asioita, kaikki muutokset eivät olleet onnistuneita.

• Lue koko arvostelu: Pokémon Sword ja Shield

Pokémon X ja Y toivat pelisarjaan mukanaan visuaalisen vallankumouksen niiden ollessa ensimmäiset 3DS:lle julkaistut pelit ehdalla 3D-grafiikalla.

Grafiisesti X ja Y ovat uskomattoman upeita, ja todennäköisesti muistamme aina ajan, jolloin leukamme loksahtivat astussamme ensimmäisen kerran Lumiose Cityyn. Lisäksi nämä esittelevät monia uusia elementtejä Pokémon-sarjaan. Päivänvalon näkivät keijutypin hirviöt (Fairy-type), Mega-evoluutio, Pokémonien ja valmentajan välinen kiintymyssuhde (Pokémon-Aimie) sekä hahmojen kustomointiasetukset.

X:ssä ja Y:ssä on toki ongelmia. Pelit kompastelivat esimerkiksi niiden yrityksessä olla enemmän perinteisten RPG-pelien kaltaisia ilman syvällistä ja kiehtovaa taustatarinaa. Selkeästi Game Freakilla oli tarkoituksena saada sarja uusille urille, mutta pelinkehittäjät eivät olleet täysin varmoja siitä, mitä elementtejä vanhoista peleistä pitää mukana ja mitä karsia. Kaikesta huolimatta lopputulos on täydellinen tapa tuoda uusia tulokkaita mukaan Pokémon-sarjaan.

Omega Ruby ja Alpha Sapphire, jotka olivat uusia versioita kolmannen sukupolven Rubysta ja Sapphiresta, olivat tämän sukupolven aidot onnistuneet erottautujat. Nämä versiot olivat loistavia, sillä ne säilyttivät tarinan suhteellisen alkuperäisenä, mutta lisäsivät pelimekaniikkaan X:n ja Y:n mukana tulleita uusia ja pelikokemusta parantavia ominaisuuksia. Hoenn-aluen näkeminen 3D:nä oli kiehtovaa. Omega Rubya ja Alpha Sapphirea pelatessa ymmärtää hyvin, miksi Ruby, Sapphire ja Emerald olivat niin hienoja lisäyksiä sarjaan.

Me voimme varmasti todeta Omega Rubyn ja Alpha Sapphiren ansainneen paikkansa parhaiden Pokémon-teosten joukossa sekä parhaiden Nintendo 3DS-pelien listalla. Ansiot eivät kuitenkaan riitä nostamaan tätä sukupolvea aivan pelisarjan parhaimmistoon.

Viidennen sukupolven Pokémon-pelit olivat sarjan ensimmäiset, joissa oli selkeät jatko-osat edeltäville osille. Tämä sukupolvi kokeili myös erilaista tarinankerrontaa. Taskuhirviöiden saaga ei ole ei ole tunnettu niiden tarinankerronnastaan, mutta Black ja White jatko-osineen onnistuivat melkoisen hyvin luodessaan erilaisen ja houkuttelevan tarinan koettavaksi.

Tässä sukupolvessa erilaisten hirviöiden lukumäärä ylitti 600 otuksen rajapyykin. Osa varsinkin uusimmista hirviöistä olivat suunnittelultaan ja muotoilultaan hieman kummallisia. Samalla tehtiin myös fanien mielestä ristiriitainen muutos TM-liikkeiden käyttämiseen, sillä niitä pystyi nyt käyttämään useammin kuin vain kerran. Tämän muutoksen myötä syntyi vaikutelma siitä, että tekijät pyrkivät helpottamaan luomustensa vaikeustasoa.

Black 2 ja White 2 osoittautuivat onnistuneiksi itsenäisiksi peleiksi, vaikka ne olivatkin suoria jatko-osia edeltäjilleen. Vaikka sarja olisi pelaajalle täysin uusi tuttavuus, Black 2 ja White 2 olivat helppo tapa tutustua taskumonstereihin ja heidän maailmaansa.

Viides sukupolvi onnistui ylläpitämään mekaniikkojen syvyyden ja tekemään sarjasta aloittelijaystävällisemmän. Näiden valttikorttien ansioiden johdosta kyseinen generaatio on ansainnut paikkansa parhaiden Pokémon-pelien listallamme puolivälin krouvissa.

Game Freakilla oli hurja vauhti päällä ensimmäisten sukupolvien jälkeen. Erityisesti kolmas sukupolvi toi mukanaan sarjaan mielenkiintoisia ja tarpeellisiakin muutoksia. Ruby ja Sapphire toivat jatkona Goldille, Silverille ja Crystalille parempia animaatioita, tuplataisteluita, kilpailuja, salaisia tukikohtia sekä kaikkien helpotukseksi juoksumahdollisuuden.

Näihin aikoihin monet Rubyn ja Sapphiren tarjoamista muutoksista olivat fanikuntaa jakavia, eivätkä nämä teplset ole monenkaan mielestä kaikkein parhaimpia Pokémon-pelejä. Kuitenkin monet uusista ominaisuuksista, kuten salaiset tukikohdat sekä yksittäiset luonteenpiirteet taskuhirviöillä, loivat pohjan tulevien sukupolvien kehitykselle, jonka pohjalta Game Freak jatkoi sarjan edistämistä. Kilpailut lisäsivät myös uudenlaisen kilpailullisen dynamiikan peleihin, jotka eivät pohjautuneet vain tappelemiseen.

Musiikillisesti Ruby, Sapphire ja Emerald olivat uskomattoman hienoja. Hoennin alue tuntui dramaattiselta muutokselta sarjaan. Miljöö tarjosi myös enemmän vesistöjä Pokémon-maailman kartastoon.

Näillä peleillä oli myös ongelmansa, kuten hämmentävä muutos päivä/yö-vaihteluun, joka toimi niin hyvin Goldissa ja Silverissä. Lisäksi harmittavan monet uusien hirviöiden muotoiluista olivat varsin kummallisia.

Ongelmista huolimatta kolmannella sukupolvella on myös kirkkaimmat timanttinsa: FireRed ja LeafGreen eli alkuperäisten Red- ja Blue-pelien uusintaversiot. Klassikoita mehustettiin uusilla ominaisuuksilla ja visuaalisilla parannuksilla. Näitä versioita on vain hankala löytää – ainakaan kuluttajaystävälliseen hintaan.

Alkuperäiset, ensimmäisen sukupolven Pokémon-pelit ovat monille kaikista rakkaimmat. Vaikuttaako mielipiteeseen nostalgia? Kenties. Onko peleissä vähän hiomisen varaa? Varmasti. Mutta nämä pelit ovat syy, miksi Pokémon on ikoninen osa koko pelihistoriaa. Nämä esittelivät maailmalle 151 taskuhirviötä, joista osasit – tai osaat ehkä vieläkin – luetella kaikki ulkomuistista.

Ensimmäisen sukupolven Pokémon-pelit yhdistyvät hyvin animeen, elokuviin ja oheiskrääsiin. Seurauksena oli ”Pokéfrenzy”, maailmanlaajuinen Pokémon-hulluus, jota 90-luvulla kasvaneen oli mahdoton olla huomaamatta. Nämä pelit ovat mahtavia, eikä kyse ole pelkästä nostalgiasta.

Pokémon Red, Blue, Green ja Yellow merkitsevät aikaa, jolloin Game Freak keskittyi puhtaasti sarjan ydinpilareihin: taskuhirviöiden nappaamiseen, taistelemiseen sekä Indigo-liigan voittamiseen. Pokemonit olivat muotoilultaan usein virtaviivaisia ja ikimuistoisia. Edessä ei ollut yhtäkään ohilaukausta tai sellaisia mörökölliä, jotka tekisi mieli pyyhkiä historiasta. Pelit olivat niin yksinkertaisia, että käytännössä jokainen saattoi aloittaa pelaamisen tuntematta brändiä sen enempää.

Näissä peleissä olivat myös jotkin sarjan ikimuistoisimmista hahmoista, kuten Rakettiryhmä pääpahiksina sekä salijohtajat Brock, Misty ja Lt. Surge. Näiden voittamiseksi pelaajat joutuivat näkemään vaivaa.

Verrattuna tuoreimpiin peleihin ensimmäisen sukupolven pelit tuntuvat hieman vanhentuneilta. Lisäksi niissä on oma osansa bugeista ja tasapaino-ongelmista. Mutta yksikään myöhemmin ilmestynyt sukupolvi ei olisi mahdollinen ilman tätä ensimmäistä sukupolvea.

Tämä sukupolvi on kuitenkin entistä kiinnostavampi tätä nykyä, sillä Nintendo julkaisi Switchille sekä Switch 2:lle Pokémon FireRed ja Pokémon LeafGreen -uusioversiot. Kun klassikoihin pääsee käsiksi näin vaivattomasti, ovat ne ehdottomasti kokemisen arvoiset.

• Alkuperäisten Pokémon-pelien 10 huonointa hirviötä
• Kumpi kannattaa valita: Pokémon FireRed vai LeafGreen?
• Arvostelussa Pokémon LeafGreen ja FireRed

Diamond, Platinum ja Pearl ilmestyivät arveluttavaan aikaan Pokémon-sarjan näkökulmasta. Oli alkanut jo tuntua siltä, että sarja oli jäänyt polkemaan paikoilleen. Vasta viides sukupolvi toi sarjaan kunnolla uudenlaisia muutoksia, mutta neljäs sukupolvi toimi ikään kuin siirtymäkohtana ennen näitä.

Lopputuloksena nämä ovat pelejä, jotka ovat toki miellyttäviä pelattavia ja niistä saa paljon iloa, mutta ne eivät erityisesti jää muistoihin. Sinnohin alue ei ollut enää kovin tuore eikä kiinnostava, eikä osien tarina tai legendaariset Pokémonit ole varsinaisesti sarjan kirkkaimpia hetkiä.

Platinumissa oli paljon uusia monstereita ja tarinapuoltakin oli kehitetty. Lisäksi kaupunkien ja alueiden yleistä tunnelmaa parannettiin ansiokkaasti, joten ne näyttävät paremmilta ja mielenkiintoisemmilta.

Suosittelemme Platinumia, jos haluat kokea tämän sukupolven sen alkuperäisellä alustalla. Mutta helpoin tapa nauttia nämä pelit on Switchille julkaistut uusioversiot Brilliant Diamond ja Shining Pearl (vaikka ne ovatkin teknisesti kahdeksatta sukupolvea).

Tämän sukupolven nostaa kokonaan uudelle tasolle Pokémon HeartGold ja SoulSilver – vuoden 2010 Goldista ja Silveristä päivitetyt versiot, joihin on lisätty kaikki Crystalin mukana tuodut uudistukset. Nämä päivitetyt versiot ovat ehdottomasti parempia kuin niiden alkuperäisversiot. Ja kuten Pokémon Yellow teki jo aiemmin, näissäkin on mahdollista saada lempihirviösi seuraamaan pelihahmoasi pitkin maailmaa!

Ensimmäinen sukupolvi oli tietenkin se, joka tutustutti meidät taskuhirviöiden ihmeelliseen maailmaan. Mutta toisen sukupolven aikana Game Freak todella sai ideasta kiinni ja herätti nämä taskumonsterit todella eloon.

Pokémon Goldin, Silverin ja Crystalin keskeisimmät uudistukset olivat vuorokauden vaihtelu, eri viikon päivät sekä monstereiden lisääntyminen. Näiden ansiosta pelit saivat jännittävää syvyyttä, sillä vuorokauden ajalla oli merkitystä siihen, mitä monsuja saattaa ruohikosta ilmaantua – joitain hirviöitä kun saattoi kohdata vain tiettynä vuorokauden aikana. Eri otusten lukumäärä nousi 251 mörökölliin. Näistä etenkin Cyndaquil on noussut rakastetuimpien olioiden joukkoon.

Jo mainittujen muutosten lisäksi toisen sukupolven peleissä pelaaja voi kahlata sekä uutta Johto-aluetta että ensimmäisen sukupolven Kantoa. Tämän seurauksena peleissä tuntui olevan yksi valtava maailma.

Gold ja Silver julkaistiin samaan aikaan, mutta ajankohta oli asuinalueesta riippuen vuosien 1999 ja 2001 välillä. Myöhemmin Crystalissa peliin lisättiin uusia tarinallisia käänteitä, mahdollisuus valita pelihahmon sukupuoli sekä ”Battle Tower” -taistelutorni, jossa pelaaja voi taistella niin kauan kuin vain oman tiimin kunto kestää.

Näiden parannuksien myötä – sekä puhtaan nostalgian – käsillä on mielestämme kaikkien aikojen paras Pokémon-peli.

• Pokemon Silver on Pokémon-pelien mittatikku

Kysymykset ja vastaukset

• Arvostelussa Nintendo Switch OLED
• Nintendo Switch Online vs Nintendo Switch Online Expansion Pack: kumpi tilaus on parempi?

Pokémon Go -mobiilipelin Mega Evolution -ominaisuus on saamassa mittavan uudistuksen. Muutoksen on määrä suoraviivaistaa hetkellistä muodonmuutosta aiempaan nähden.

PokeMinersin havaitseman tietovuoden perusteella Mega Evolution -muodonmuutokset muuttuvat seuraavan päivityksen yhteydessä kokemuspohjaisiksi. Haasteita suorittamalla voi kehittää väliaikaisen evoluution tehnyttä otustaan. Tämän avulla avautuu ylimääräisiä ominaisuuksia, kuten lisäkokemuspisteitä sekä hyökkäysten lyhentyneitä latausaikoja.

Paljastus esittelee myös uuden Free Mega Evolution -ikonin, jonka perusteella taskuhirviön muodonmuutoksen voi vastaisuudessa ainakin toisinaan toteuttaa myös ilman maksua.

Tarpeellisia muutoksia

Vaikka Pokémon Go on säilyttänyt suosionsa vuosien ajan, vuonna 2020 lisätty Mega Evolution -ominaisuus on jakanut mielipiteitä. Tällä hetkellä taskuhirviön väliaikainen muodonmuutos kustantaa Mega Energy -resurssia. Kun energiaa on riittävästi, voi haluamansa otuksen muuttaa hetkellisesti kehittyneempään Mega-muotoon. Mega Energyä puolestaan tarttuu matkaan raiditaisteluista.

Kyseiset raidit vaativat kanssapelaajia, minkä lisäksi Mega Energy -saalis jää niissä hyvin vaatimattomaksi. Käytännössä yhdenkin otuksen muuttaminen vaatii useamman pelikerran. Tilannetta helpottaa hiukan mahdollisuus saada energiaa jo aiemmin megaevoluution läpikäyneiden hirviöiden kanssa kulkemisella.

Kaiken kukkuraksi Mega-muodonmuutos kestää vain kahdeksan tunnin ajan. Tämän vuoksi monet pelaajat eivät koe palkintoa vaivan arvoiseksi.

Tietovuoto vihjaa horisontissa siintävän ilmaisia Mega Evolution -muodonmuutoksia, joten ominaisuuden käyttäminen vaikuttaisi olevan tulevaisuudessa helpompaa. Jos kokemustasot todella tekevät Mega-muodoista yleisempiä ja palkitsevampia, saattaa se vaikuttaa pelikokemukseen merkittävästi.

On kuitenkin syytä korostaa, ettei Pokémon Go -kehittäjä Niantic ole kommentoinut saati vahvistanut asiaa. Mikäli muutoksia on luvassa, saattavat ne vielä muuttua ennen lopullista päivitystä. Mitä ilmeisimmin jotain muutoksia parjattuun systeemiin on kuitenkin luvassa.

Kehittäjästudio avannee suunnitelmiaan lähiviikkojen aikana, joten jäämme odottamaan lisätietoja.

• Arvostelukatsauksessa Pokémon Legends: Arceus – näin uudenlainen Pokémon-seikkailu on otettu maailmalla vastaan

Pokémon Legends: Arceus on jo julkaistu, joten arvosteluita on satanut solkenaan pitkin maailmaa. Game Freakin uudenlainen Pokémon-seikkailu on kerännyt runsaasti huomiota, joten tutkimme pelin saamaa vastaanottoa.

Pokémon Legends: Arceus on kerännyt arvostelujen keskiarvoa mittaavassa Metacritic-palvelussa 83 pistettä. Näkemykset ovat jakautuneet tavallista merkittävämmin puolesta ja vastaan, sillä teos tuntuu samaan aikaan raikkaalta että turhan erilaiselta sarjan faneille.

Tällä kertaa ei kerätä salimerkkejä, kohdata satunnaistaisteluita tai satsata muihinkaan tyypillisiin elementteihin. Sen sijaan mainetta ansaitaan tutkimalla avointa maailmaa sekä Pokémon-hirviöiden tietoja keräämällä.

Näin uusin Pokémon-seikkailu on otettu maailmalla vastaan.

Polygonin Ryan Gilliam suositteli teosta arvostelussaan kehumalla kokonaisuutta fanien odottamaksi uudenlaiseksi seikkailuksi. Osa muutoksista ei kuitenkaan ole hänen mukaansa osunut täysin maaliinsa, vaan uudistukset sekä onnistuvat että turhauttavat.

VGC:n Chris Scullion kuvaili peliä "sarjan parhaaksi osaksi vuosikausiin". Onnistumisen taustalla ovat kokemusta hiovat muutokset, jotka tekevät Pokémon-seikkailusta "sujuvamman sekä tyydyttävämmän kokemuksen".

Eurogamerin Chris Tapsell niin ikään suosittelee "järisyttävän uudenlaista" Pokémon Legends: Arceusta. Arvostelussa tosin kerrotaan osan ominaisuuksista olevan turhankin selkeästi lainattuja Pokémon Gosta sekä The Legend of Zelda: Breath of the Wildista.

Jordan Middler kirjoitti Pokémon Legends: Arceuksen "tuntuvan kaikelta siltä, mitä Game Freak on oppinut 25 vuoden aikana hioessaan kokemusta". Samalla Nintendo Lifessä julkaistu arvostelu ylisti uuden lähestymistavan mullistavan ja koukuttavan. 

GamesRadarin Sam Loveridge antoi pelille 4,5/5. Täydet pisteet jäivät arvostelussa suorituskykyyn liittyvistä ongelmista johtuen saamatta. Sen sijaan pelattavuus sekä ydinidean toimivuus nostavat pelin Loveridgen silmissä vaikuttavaksi siirtymäksi uuteen Pokémon-sukupolveen.

VG247:n Alex Donaldson palkitsi pelin arvosanalla 4/5. Yhteenvedossa harmiteltiin teknisen toimivuuden pieniä yskähtelyitä sekä hetkittäin kompuroivaa rytmitystä. Näistä huolimatta Pokémon Legends: Arceus nostettiin sarjan parhaaksi peliksi 20 vuoteen.

Muutos on hyvästä

Pokémon Legends: Arceus on saanut runsain mitoin arvosteluja, joissa pääasiallisesti ylistetään tekijätiimi Game Freakin pyrkimystä viedä Pokémon-sarjaa uuteen suuntaan. Lopputulosta on pidetty kauttaaltaan onnistuneena. Peli palkitsee tutkimisesta ja seikkailuun heittäytymisestä, minkä lisäksi se tuntuu tuoreelta.

Vaikka graafinen toteutus sekä tekninen toimivuus eivät yllä Breath of the Wildin tasolle, ovat Zeldasta ammennetut vaikutteet selvästi nähtävillä.

Kaikkinensa Pokémon Legends: Arceus on saanut positiivisen vastaanoton. Samalal se toimii mainiona muistutuksena tekijöille, että toisinaan muutos voi olla kaivattua ja viihdyttävää.

• Paras Nintendo Switch -peli 2022: kiinnostavimmat Switch-pelit juuri nyt

Fanit ympäri maailmaa ovat odottaneet innoissaan tulevien Pokémon-pelisarjan seuraavien osien, Swordin ja Shieldin, julkaisuja. Ja jos luulit joutuvasi työskentelemään kovasti saadaksesi itsellesi Nintendo Switch -konsolin, mieti hieman poloisia pokémoneja. He joutuvat pelissä työntekoon saadakseen elintärkeitä kokemuspisteitä itselleen.

Pelin viralliset kotisivut paljastavat uuden ominaisuuden nimeltä Poké Jobsin, jotka työllistävät pelaajien keräämät pokémonit erinäisiin töihin. Esimerkiksi nämä voi lähettää kokeiksi, työmaille tai sijoitusten turvaajiksi, ja pelaaja itse voi päättää, kuinka pitkään kukin otus viettää aikaa työmaalla.

Poké Job tuntuu hieman samankaltaiselta mekaniikalta kuin Pokémon Day Care, jossa pokémonit jätetään päiväkotiin oppimaan ja kasvamaan sen sijaan, että he lähtisivät taisteluihin mukaasi. Näin pelaaja voi kasvattaa heikompia otuksia ilman, että niitä täytyy pitää mukana kokoonpanossa.

• Pokémon Sword ja Shield: kaikki mitä tarvitsee tietää
• Pidätkö käsikonsoleista? Tutustu tulevaan Nintendo Switch Liteen
• Mitä saat Nintendo Switch Online -tilauksellasi?

Miksi he tarvitsevat töitä?

Ilmeisesti pelissä on "useita paikkoja, jotka kaipaavat pokémonien apua, ja näihin lukeutuu niin yrityksiä kuin opinahjoja". Toisin sanoen omat otukset voi lähettää joko opin tielle tai turvaamaan yritysten rahahanat, mutta emme tiedä, eroaako töihin lähteminen pelissä hirveästi taisteluissa olemiseen.

Oikean rahan sijaan työt tarjoavat sen sijaan kokemuspisteitä, joilla omaa otusta voi kasvattaa paremmaksi.

Kotisivujen mukaan "ne saavat palkintoja kokemuspisteinä ja peruspisteinä, joiden määrä riippuu heidän työtehtävästään ja -pituudesta". Tekijät myös vihjailevat, että palkintojen suuruudet vaihtelevat pokémonin tyypin mukaan, joten jotkut työt soveltuvat paremmin tuli- tai jääelementeillä varustetuille pokémoneille.

Töiden vaikutukset nähdään paremmin 15. marraskuuta, jolloin Pokémon Sword ja Shield julkaistaan Nintendo Switchille.

• Nämä ovat parhaat Switch-pelit ajankuluksi

Lähde: Polygon

Kouluttajat merkatkaa kalenterinne, sillä Pokémon Sword ja Shield ovat saaneet viimein julkaisupäivän.

Nintendo Directin erikoislähetyksessä keskityttiin pelkästään Pokémon Swordiin ja Shieldiin, minkä aikana yhtiö paljasti molempien pelien julkaistavan maailmanlaajuisesti 15. marraskuuta 2019.

Julkaisupäivän lisäksi Game Freak paljasti pelistä uutta tietoa, kuten tulevia pokémoneja, hahmoja ja ominaisuuksia.

Videon voit katsoa alta.

Mitä opimme?

15-minuuttinen Nintendo Direct -lähetys esitteli runsaasti sisältöä, jota voimme odottaa tulevilta Pokémon Sword - ja Shield -peleiltä.

Ensinnäkin uusi Galarin pelialue kattaa niin vehreitä nurmialueita, kyliä ja monia muita ympäristöjä. Jälkimmäisistä ehkä mielenkiintoisin on Wild Area, jossa pokémonit juoksevat vapaina ja pelaaja on myös vapaa näitä kaappaamaan. Minkä pokémonin pelaaja saa kuitenkin vastaansa, riippuu säästä ja tarkasta kiinniottopaikasta.

Näillä alueilla kouluttajat voivat lyöttäytyä yhteen neljän muun pelaajan kanssa Max Raid Battles -taisteluita varten. Ominaisuus tuntuisi olevan Pokémon Gosta tuttu raid-tila, mutta sovitettuna konsoliversioihin. Yhteistyön avulla olisi määrä kukistaa todella kookkaita ja voimakkaita pokémoneja, jotka ovat uudessa ja otukset valtaviksi kasvattavassa  Dynamax-tilassa.

Dynamax on uusi ominaisuus pelisarjassa. Myös pelaajat voivat hyödyntää toimintoa kerran taistelussa, jolloin valittu pokémon kasvaa suureksi ja sen kyvyt voimistuvat. Kasvu kestää kolmen vuoron ajan. Tätä tukien Pokémon-salit ovat nyt massiivisia stadioneita.

Saimme myös tietää muutamia uusia pokémoneja, joita näemme Sword- ja Shield-osissa: Wooloo on pehmoinen lammasolento, Gossifleur mahtipontinen leidiotus, Drednaw muistuttaa näykkijäkilpikonnaa ja Corviknight on Galarin taksina toimiva korppi.

Näiden lisäksi saimme kuulla myös pelit erottavista kahdesta legendaarisesta pokémoinista, Zacianista ja Zamazentasta. Molemmat ovat susia, joilla toisella on miekka ja toisella kilpi.

Uudet pelit näyttävät aavistuksen erilaisilta kuin olemme tottuneet näkemään, mutta tiedämme toimiiko uusittu ulkoasu vasta pidemmän pelailun jälkeen.

Pokémon Sword ja Shield julkaistaan 15. marraskuuta. Nintendo paljasti markkinoille saapuvan myös molemmat osat sisältävä kokoelma.

• Lue lisää: Pokémon Sword ja Shield: kaikki mitä tiedämme 

Nintendon virallinen Pokémon Twitter-tili on herättänyt tänään keskustelua paljastaessaan ilmeisemmin kokonaan uuden otuksen liittyvän suosittuun pelisarjaan. Lisävihjailut viittaavat hahmojulkistuksen liittyvän jollain tapaa mobiilipeli Pokémon Gon ja Nintendo Switchille tulevan Let's Go: Pikachu and Eevee -pelisarjan väliseen risteämistapahtumaan.

Ensimmäiset huhut käynnistyivät tällä viikolla, kun pähkinänmuotoinen Pokémon ilmaantui pelaajien Pokémon Go -sovellukseen Japanissa järjestetyssä yhteisötapahtumassa. Hahmon nimi oli ruudulla vain ???, ja se muuttui tavalliseksi Dittoksi jouduttuaan kaapatuksi.

Twitter-tilillä julkaistussa videossa nähdään puolestaan professori Oak ja hänen Pokémon Go -vastineensa professori Willow, jotka selventävät uuden otuksen olevan myyttinen Meltan. Oak täsmentää vielä lukeneensa hänestä muinaisista teksteistä.

Video päättyy viittaukseen Pokémon Let's Go -peleihin, jotka julkaistaan myöhemmin marraskuussa, sekä Pokémon Go -sovellukseen, jossa Meltan nähtiin ensimmäisen kerran.

Tunnen jotain ilmassa

Nintendo saattaakin järjestää uuden otuksen ympärille rakennetun kahden pelisarjan yhteentörmäyksen mobiili- ja Switch-versioden välillä, mikä kävisi järkeen pelien välisen kaupankäyntiominaisuuden vuoksi.

Pokémon Let's Go -pelien tiedetäänkin toimivan jonkinlaisena uudelleenkäynnistyksenä alkuperäisille Kanton alueelle sijoittuneille Pokémon-peleille, joten uusien otusten esittely sekä laajempien mytologioiden luominen saisi uudet tuotokset tuntumaan ainakin tuoreilta.

Vai onko uusi paljastus kenties alkua kokonaan uudelle Pokémonien sukupolvelle? Twiitattu video kantoi saatesanoja ”jatkuu pian”, joten odotamme kuulevan tapahtumasta lisää lähiaikoina.