• Grand Theft Auto 6:n PC-versio vaikuttaa saapuvan jo alkuvuodesta 2027
• Aiemmin huhuttu vuoden 2028 vaikuttaakin aikaistuneen merkittävästi
• Spekulaatioiden mukaan syynä ovat PS5-emulaattorit

Tuoreen tiedon mukaan Grand Theft Auto 6 saapuu PC:lle alkuvuodesta 2027. Odotettua aikaisemman julkaisun taustalla on kertomuksen mukaan potentiaalinen emulaattori.

Uutisen takana oleva GamesBeat kertoo PC-version saapuvan vuoden 2027 ensimmäisen neljänneksen aikana. Lähteeksi kerrotaan "neljä yhtiötä lähellä olevaa tahoa, jotka haluavat pysyä nimettöminä mahdollisten yhteistyöhön liittyen seuraamusten välttämiseksi".

Asiaan on toki syytä suhtautua varauksella, sillä Rockstar ei ole toistaiseksi julkaissut PC-versiota laisinkaan. Vain parin kuukauden julkaisuväli konsoli- ja PC-versioiden välillä olisi poikkeuksellisen lyhyt, sillä GTA 5:n PC-versiota jouduttiin odottamaan peräti kahden vuoden ajan.

Monet arvelevat PC-version aikaisen saapumisen syyksi pelkoa PS5-emulaattorista, jonka avulla PC-pelaajat voisivat pelata teosta myös ilman konsolia tai varsinaista tietokoneelle julkaistua versiota.

Reddit-käyttäjän mukaan Rockstar "ei aio odottaa kokonaista vuotta peläten PS5-emulaattoria". Myös muut teosta odottavat käyttäjät suhtautuvat asiaan samalla tavalla, sillä emulaattorin uskotaan olevan valmis vain kuukausi GTA 6:n konsolijulkaisun jälkeen.

Toinen suunnitelmia muuttava taho saattaa olla GTA 6 -vuotoihin keskittynyt 'Cyberleek', arvelee GamesRadar.

"Uskon tähän vuotojen ja emulaattoriasian vuoksi. He haluavat pelin todennäköisesti ulos mahdollisimman pian", toteaa Reddit-käyttäjä. Toinen taasen on epävarmempi asian suhteen: "Olen vahvasti alkuperäisen vuoden 2028 PC-julkaisun kannalle, mutta ehkä yhtiö on pelästynyt emulaattoriversion kehityksen nopeudesta ja tajunnut, että jos peliä ei julkaista nopeasti, kaikki pelaavat sitä ilmaiseksi."

Toistaiseksi PC-version julkistamattomuuden epäillään johtuvan siitä, että Rockstar haluaa maksimoida konsolijulkaisun myyntimäärät. Onkin mahdollista, että PC-versio on jo valmis, mutta sen julkaisu tapahtuu vasta konsolipainoksen saapumisen jälkeen. Tällöin yhtiö voisi myydä monelle fanille saman pelin kahteen kertaan.

Se, miten asian suhteen lopulta käy, jää vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa GTA 6:n saapuminen on jo pian ajankohtaista, sillä peli julkaistaan PS5:lle ja Xboxille 19. marraskuuta.

Mitä hyvältä jatko-osalta pitää vaatia? Jos odotat kakkososan vain hiovan mekaniikkoja sekä pitävän päähenkilön samana, Control Resonant voi tuntua järkytykseltä. Se ei nimittäin mene aidan matalimmasta kohdasta.

Toisin kuin avoimia vyöhykkeitä hyödyntänyt ykkösosa, Resonant tarjoaa täysin avoimen pelimaailman. Pelaaja ohjaa ykkösosasta tutun Jessen veljeä Dylan Fadenia, joka vapautui Hissin pahansuovasta vallasta edellisen seikkailun loppuvaiheilla.

Nyt Jesse on kadonnut jonnekin toismaailmalliseen Manhattaniin, joten Dylanin tehtävänä on löytää hänet.

Sisarusrakkautta

Control Resonantin tarina on huomattavasti edeltäjäänsä parempi. Dylanin ja Jessen välisen sisarussuhteen luoma tunneside antaa ymmärrettävän koukun tartuttavaksi. Kaksikon lapsuuteen perehtyminen päätehtävien kautta vie mukanaan, ja tarina on muutoinkin helpommin seurattava. Se pitää mielenkiinnon yllä tavalla, johon alkuperäinen Control ei pystynyt.

Sivuhahmokaartin pienuus mahdollistaa sen, että hahmonkehitys keskittyy viisaasti pääasiassa Dylaniin. Yhteyshenkilönä toimiva Zoe De Vera kasvaa tarinan edetessä mielenkiintoiseksi hahmoksi. Alkukankeuksien jälkeen Zoe alkaa nähdä Dylanin muunakin kuin pelkkänä välineenä ja kyselee tältä esimerkiksi tämän musiikkimausta.

Ensimmäisestä pelistä tuttu Emily Pope on niin ikään tärkeä tuki Dylanille. Jesseä läpi ykkösosan auttanut Emily antaa Dylanille toivonpilkahduksia siitä, että hän löytää vielä sisarensa. Nämä vahvat ihmissuhteet tekevät Resonantista vähemmän yksinäisen matkan.

Sci-fistä ja okkultismista kiinnostuneet arvostavat sitä, miten taitavasti Resonant hyödyntää genren ominaispiirteitä. Eräässä erityisen mieleenpainuvassa päätehtävässä Dylanin on selvitettävä kadonneen miehistön kohtalo. Ajan venymisen ja vaihtoehtoisten aikajanojen käyttö pitävät tiukasti otteessaan. Juuri tällaiset hetket tekevät Resonantin tarinasta paitsi tunnetasolla palkitsevan, myös kerronnallisesti mukaansatempaavan.

Älä tyydy vähempään

Hyppäys ykkösosasta Control Resonantiin voi tuntua hämmentävältä. Merkittävät muutokset tuovat radikaaliudessaan mieleen Final Fantasy 7 Remaken sekä Final Fantasy 7 Rebirthin välisen loikan. Tässä tapauksessa siirtyminen avoimeen maailmaan lisää kokemukseen rutkasti asioita, jotka eivät olleet suoraviivaisen edeltäjän kohdalla ajankohtaisia.

Onneksi Resonantin upea taiteellinen suunta sekä liikkumismekaniikat pitävät otteessaan. Siinä missä edeltäjä keskittyi varsin arkisen tylsään virastorakennukseen, jatko-osa ottaa merkittävän loikan rohkeampaan suuntaan.

Pääjuoni vie pelaajaan Faults-tehtäväpisteille, joissa Jessestä voi tehdä havaintoja. Alueet eivät ole erityisen taistelupainotteisia, vaan ne antavat tilaa kasvattaa Dylanin ja Jessen yhteisen historian tuomaa merkitystä.

Pelin edetessä avautuu myös uusia tapoja liikkua. Dylan ei vain kipitä katuja pitkin, vaan menossa hyödynnetään rohkeasti painovoimalla leikittelyä. Pelaaja voikin hyödyntää ympäristössä olevia seiniä ikään kuin lattioiden korvikkeena. Niin ikään tarttumakoukkua hyödyntämällä voi vetää Dylania paikasta toiseen hiukan magneettia muistuttavasti.

Control Resonant tuo myös mieleen Elden Ringin. Sivutehtävissä kohdattavissa vapaaehtoisissa pomotaistoissa avautuu käyttöön uusia hyökkäysliikkeitä. Vaikka nämä kohtaamiset eivät ole pakollisia, niistä käyttöön kilahtava palkkio kannustaa mittelemään näitä köriläitä vastaan.

Mikäli tarina kiinnostaa enemmän, voi pomot kaataa halutessaan myös jälkijättöisesti. Ratkaisu auttaa pelaajaa etenemään kiperämmissä paikoissa, sillä mahdollisen vaikeusastepiikin voi kiertää keräämällä uusia kykyjä ennen etenemistä.

Mukana on monia mielenkiintoisia sivupuuhia. Nämä tarjoavat muuten melkoisen vauhdikkaaseen menoon pieniä hengähdystaukoja. Esimerkiksi yhdessä sivutehtäväkokonaisuudessa autetaan vaihtoehtotodellisuuteen kadonnutta tyttöä palaamaan kotiin. Pelastustalkoot vaativat muista erottuvan taksin bongaamisen kaltaista tarkkuutta, mikä saa pelaajan hetkeksi pysähtymään paikalleen ja keskittymään tapahtumiin. Eikä näissäkään tilanteissa tarvitse silti pelätä sitä, etteivätkö Remedyn kehittäjät olisi keksineet jotain oivaltavaa pelaajan pään menoksi.

Sivutehtävät tarjoavat Dylanille mahdollisuuden käsitellä ahdistustaan sekä syyllisyyden tunnettaan. Pienet askareet vievät päähahmoa eteenpäin niin henkisesti kuin kyvyllisestikin. Kokemuspisteet sekä uudet taidot ovat tietysti pelaajan kannalta tervetulleita herkkuja.

Lähikontaktissa

Siinä missä ykkös-Control keskittyi räiskimiseen, Control Resonantissa toiminta painottuu lähitaisteluun. Muutos on mielenkiintoinen ja rohkea loikka, joka myös tekee selvän eron kahden pelin välille.

Vihollisjoukkoja täytyy kurmuuttaa ensin kunnolla, minkä jälkeen Dylan pääsee teurastuspuuhiin. Sankarin Dominance-kyky tekee hänestä vahvemman ja vaarallisemman, mikä tuntuu toiminnan vilskeessä hauskalta ja erityisesti näyttää tyylikkäältä.

Oman mausteensa tuo Dylanin käyttämä Aberrant-ase, joka ei ole ensimmäisten tuntien aikana kummoinenkaan tappoväline. Vaan kun kokemusta kertyy ja taitoja avautuu, kikkakirja laajenee nopeammilla sekä hitaammilla moukaroinneilla.

Jos aloitat raskaammalla taistelutyylillä ilman kykyä sopeutua sen vaatimuksiin, voivat ensimmäiset tunnit olla melkoista suossa tarpomista. Kyvyt saa halutessaan nollattua ja valittua uudelleen, mutta tätä on rajoitettu. Ratkaisu ei suoranaisesti kannusta kokeilemiseen, vaan koko komeuden ymmärtää vasta teoksen loppusuoralla, jolloin kaikki taidot on saanut avattua.

Valitsimme aluksi ykkösaseeksemme keihään, mutta se ei tuntunut käytössä erityisen luontevalta. Kun nollauksen jälkeen kouraan napsahti perinteisempi leka, tuntui omaan mieleen oleva taistelutyyli yksinkertaisesti hauskemmalta ja nautinnollisemmalta.

Taistelumekaniikka saa jatkuvasti lisäpontta. Kun pelin edetessä saa sytytettyä aseen liekkeihin tai tehtyä vikkelämmästä taistelutyylistään tehokkaampaa, vihollisten murjominen muuttuu väkivaltaisemmaksi ja nopeammaksi. Kannattaakin antaa Resonantille hetki aikaa ennen lopullisen tuomion antamista, sillä ensimmäisten tuntien sekä tarinan ehtoopuolen toiminta ovat aivan eri puista veistettyjä.

Kannattaako Control Resonant pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Control Resonant sisältää vaikuttavan määrän saavutettavuusominaisuuksia. Näihin kuuluvat muun muassa tekstiasetukset, tekstitykset, värisokeusasetukset ja erilaiset valinnaiset toiminnot.

Pelissä on myös avustustila (Assist mode), jonka avulla voit muokata pelimekaniikkoja mieleisekseen. Voit esimerkiksi säätää Dylanin voimamittarin latautumisnopeutta, mikä nopeuttaa erikoiskykyjen käyttöä. Voit myös tehdä hahmosta voittamattoman.

Tarjolla on jopa mahdollisuus kukistaa viholliset yhdellä iskulla, mikä toimii myös pomoja vastaan. Mikään näistä asetuksista ei myöskään estä saavutusten saamista.

• Kaksi DualSense-ohjainta tekee kunniaa GTA VI:n julkaisulle
• Kumpikin ohjain lupaa taltioida Vice Cityn hengen
• Ennakkotilattavaksi 10. syyskuuta

Sony paljasti tuovansa markkinoille kaksi DualSense-erikoisohjainta, jotka molemmat ammentavat odotetun Grand Theft Auto 6 -pelin tunnelmasta. Ohjaimet saapuvat myyntiin samaan aikaan teoksen kanssa.

State of Play -lähetyksessä esitellyt ohjaimet ilmestyvät mustana ja valkoisena. Kummassakin on violetti sävy sekä kosketuspaneeliin sijoitettu Vice Cityn henkeä huokuva GTA 6 -logo palmukuvion kera.

"Langattomat musta ja valkoinen DualSense-erikoisohjaimet ikuistavat Vice Cityn syvimmän olemuksen kirkkaasta päivänvalosta valoja hehkuvaan yötunnelmaan", kuvailee Sony PlayStation Blog -kirjoituksessaan.

"Molemmissa versioissa on hohtava, väriä vaihtava viimeistely, jossa yhdistyvät Vice Cityn auringonlaskun sävyt ja neonvalojen hehku. Lisäksi molempiin on muotoiltu suoraan ohjaimeen palmunkuvioita, jotka tuovat virallisen Grand Theft Auto 6 -brändäyksen rinnalle ainutlaatuisen, vaikuttavan yksityiskohdan."

Valkoinen versio ”ilmentää Vice Cityä aamunkoitteessa – valkoisista hiekkarannoista ja pastellisävyisestä taivaasta aina kaupungin rentoon loistokkuuteen”, kun taas musta versio ”tavoittaa Vice Cityn ikonisen yöelämän energian”.

Langattomat DualSense-ohjaimet – Grand Theft Auto 6 Black Limited Edition ja Grand Theft Auto 6 White Limited Edition – tulevat ennakkotilattaviksi 10. syyskuuta, ja ne julkaistaan ​​pelin rinnalla 19. marraskuuta.

Molemmat ohjaimet ovat rajattuja versioita, joten niistä kiinnostuneiden on syytä suunnata ensi viikolla PlayStation Direct -verkkokauppaan.

Julkaisun lähestyminen alkaa näkyä monella eri osa-alueella. Rockstar Games tarjosi faneille vastikään kattavan Grand Theft Auto 6: An Extended Look -esityksen, joka tarjosi syvällisen katsauksen pelin PS5-versiosta. Tuore tieto myös vahvisti, että peli pyörii konsoleilla 30 fps:n nopeudella.

IO Interactive on vahvistanut sen, minkä pelaajilta saadun palautteen perusteella on voinut arvatakin. Kesän alussa julkaistu 007 First Light on noussut välittömäksi menestykseksi niin myyntien kuin arvosteluidenkin saralla.

Hitman-pelisarjallaan kannuksensa ansainnut IO Interactive on vahvistanut 007 First Lightin ylittäneen neljän miljoonan kappaleen myyntirajapyykin. Suoritukseen on mennyt kolme kuukautta, mikä tekee teoksesta yhden vuoden 2026 suurimmista menestystarinoista.

Myyntilukemat kaunistunevat kuluvan vuoden aikana, sillä PS5:lle, Xbox Series X/S:lle ja PC:lle ilmestynyt teos on saapumassa kuluvan vuoden aikana myös Nintendo Switch 2:lle.

Tekijät ovat luvanneet pelille myös rutkasti lisäsisältöä. Switch 2 -julkaisun jälkeen on luvassa ainakin uusi tekninen vempain, New Game+ -pelitila, uusi tehtävä sekä kuvatila. Koko avausvuoden suunnitelma on katsottavissa alla olevasta kuvasta.

Myös TechRadar on ollut suopea agenttiseikkailulle. Arvostelussamme kehuimme sitä tuoreelta ja aidolta 007-seikkailulta tuntuvalta peliltä:

"007 First Light saa pelaajan tuntemaan olonsa Bondiksi paremmin kuin mikään peli aiemmin. Lopputulos ammentaa Hitman-sarjan hiippailusta, Unchartedien elokuvamaisesta toiminnasta ja Batman: Arkham -pelien vempaimista. Kun upea graafinen ilme sekä näyttävä kenttäsuunnittelu vieläpä pursuavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on kokonaisuus mukaansatempaava. Kyseessä onkin uudelta ja tuoreelta tuntuva näkemys ikonisesta salaisesta agentista."

Kun pelikellossa on 30 tuntia ja Karibian kuvankauniit merimaisemat vetävät edelleen puoleensa, voi Assassin's Creed Black Flag Resyncedin sanoa onnistuneen tehtävässään. Sen loputtomalta tuntuva sisältö ei tunnu pakkopullalta vaan pikemminkin aarteelta, joka on saatava talteen.

Ubisoft on onnistunut vallan mainiosti päivittäessään suosikkipelisarjansa kenties parhaan osa nykyaikaan ja varmistaessaan, että erinomaisesti kerrottu tarina pysyy uskollisena alkuperäiselle kokemukselle. Teos tuntuu tuoreelta ja modernilta menettämättä rahtustakaan siitä merirosvotunnelmastaa, johon vain alkuperäinen peli aikoinaan kykeni.

Teoksessa on kuitenkin omat puutteensa. Black Flagin uusioversiossa on yhä joitakin piirteitä, jotka tuovat peliin ei-toivottua toistoa. Myös perustellusti mutta silti valitettavasti karsittu sisältö on pettymys. Vastaavasti uusissa lisäyksissä sekä ominaisuuksien tasapainotuksessa on havaittavissa ilmeistä epätasapainoa.

Nämä eivät kuitenkaan ole merkittäviä ongelmia, ja ne nousevat esiin lähinnä alkuperäiseen peliin tarkasti verrattaessa. Kun kokonaisuutta tarkastelee hieman laajemmin, on helppo arvostaa sitä, mitä Assassin’s Creed Black Flag Resynced todella on: loistavan pelin fantastisen hauska versio.

Rosvojoukon kirkkain tähti

Teoksessa seurataan onnenonkija ja unelmoija Edward Kenwayn matkaa, jossa parempaa huomista toivovasta hahmosta kasvaa merirosvoava salamurhaaja. Resynced on säilyttänyt pitkälti alkuperäispelin keskeisen tarinan, hahmot ja pelikokemuksen. Tämä on oikea lähestymistapa, sillä kaikki nämä osa-alueet olivat erinomaisia ​​jo alun perinkin.

Kenwayn ja hänen Jackdaw-aluksensa miehistön mukana hyppely Karibian saarelta toiselle toimii näyttämönä ajattomalle Assassin’s Creed -tarinalle, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta ja tuoreelta merirosvoseikkailulta. Pelin tarinankerronnassa on jotakin erityisen tyydyttävää: se yhdistää taitavasti merirosvouksen kultakauden ja sen keskeiset hahmot salamurhaajien ja temppeliherrojen ikuiseen taisteluun liittyvään mytologiaan.

Salaperäisten ja rehevän kasvillisuuden peittämien saarten tutkiminen aarteiden tai viestipulloista löytyvien kätköjen perässä, avomerellä purjehtiminen Jackdaw-aluksella, taistelut Espanjan ja Britannian laivastojen valtavia aluksia vastaan ​​sekä Kenwayn rikkaudentavoittelun ja ikivanhojen salaisuuksien jäljityksen seuraaminen ovat vain osa kokonaisuutta. Pelimaailma on edelleen hauska, jännittävä ja monipuolinen.

Selkein ja konkreettisin tapa, jolla tätä kokemusta on parannettu, on luonnollisesti visuaalinen ilme. Kun arvostelimme Assassin’s Creed Shadowsin viime vuonna, totesimme sen olevan sarjan visuaalisesti näyttävin peli. Nyt rinnalle on noussut uusi haastaja. Resynced on yksinkertaisesti häikäisevä, vehreä, upea ja uskomattoman yksityiskohtainen kuvaus Karibiasta, josta ei yksinkertaisesti saa siitä kyllikseen.

Koska kyseessä on uusi versio Assassin’s Creed 4: Black Flagista, samat ylisanat ovat yhä ajankohtaisia. Pinnan alla sykkii loistava alkuperäisteos, mutta uusioversion menestys ei perustu pelkästään vaikuttavaan visuaaliseen päivitykseen. Mukana on lukuisia parannuksia sekä muutamia merkittäviä muutoksia ja poisjättöjä, jotka muodostavat Resyncedin ja alkuperäispelin väliset keskeisimmät erot.

Moderni salamurhaaja

Yksittäiset muutokset eivät ehkä ole valtavia, mutta kokonaisuutena ne muodostavat merkittävän kokonaisuuden, joka luo pelistä paremman ja viimeistellymmän. Osa muutoksista on luonteeltaan esteettisiä tai toiminnallisia, kun taas toiset ovat kaivattuja uudistuksia, jotka tuovat pelin nykyaikaan. Kulmien hiomiselle on eittämättä aihettakin, sillä alkuperäisteoksesta on ehtinyt vierähtää jo lähemmäs 15 vuotta.

Valikkoihin, ohjaukseen ja tavarainventaarioon tehdyt muutokset ovat lähes poikkeuksetta tervetulleita; ne tuovat pelin samalle tasolle nykyisten Assassin’s Creed -sarjan osien, kuten Miragen ja Shadowsin, kanssa. Kaikki toimii sujuvasti ja vaivattomasti. Myös uudemman Anvil-pelimoottorin tarjoamia mahdollisuuksia – kuten dynaamista säätä ja vuorokaudenajan vaihtelua – hyödynnetään erinomaisesti.

Pelin sisäisiä minipelejä, kuten Kenwayn laivastotoimintoa, on uudistettu merkittävästi. Vaikka alkuperäisversiossa nähty hauska ja sarjakuvamainen minipeli onkin jäänyt pois, uudet ratkaisut ovat pääosin viimeisteltyjä ja laadukkaita. Toiminnoille on varattu omat paikkansa Kenwayn kartanossa ja Great Inaguan tukikohdassa; tukikohtaa on laajennettu siten, että siellä on nyt omat pisteensä kartanon kehittämiselle ja laivaston hallinnoinnille.

Satamapäällikön toimiston, yleiskaupan ja saaren muiden kohteiden kehittämisessä on nyt enemmän syvyyttä ja useampia päivitystasoja. Vaikka järjestelmä ei olekaan yhtä laaja kuin Shadowsin tukikohdan rakentamisessa, se tarjoaa silti erittäin tyydyttävän kokemuksen ja kannustaa ryöstelemään ahkerasti, jotta saarelle ja laivalle saa hankittua parhaat mahdolliset päivitykset.

Myös taistelu ja liikkuminen ovat kokeneet merkittäviä muutoksia. Parkour ei näytä täysin uudelta – eikä muutos ole valitettavasti yhtä mullistava kuin Black Flagin ja Unityn välinen harppaus – mutta ympäristöissä puikkelehtiminen tuntuu selvästi aiempaa sulavammalta. Juoksun aikana aiemmin esiintyneet lyhyet tauot sekä nykimiset ovat nyt poissa.

Taistelu on selvästi ottanut vaikutteita Miragesta, ja se toimii pitkälti toimivana uutena tyylinä Kenwaylle. On sääli, että mukana on tiettyjä puutteita, kuten asevalikoiman laajuus, mutta raskaiden ja kevyiden hyökkäysten sekä blokkausten yhdistelmä tekee kokemuksesta kiinnostavamman kuin alkuperäispelien torjuntaan ja viimeistelyiskuun perustunut järjestelmä. Silti meno voi ajan myötä käydä hieman puuduttavaksi ja itseään toistavaksi – erityisesti kun päivitysmateriaalien keräämiseksi on vallattava laiva toisensa jälkeen – ja toiminnasta puuttuu toisinaan alkuperäispelin dynaamisuus.

Pelimaailman laajentaminen on onnistunut Resynced-versiossa hyvin. Mahdollisuus sukeltaa ja uida vapaasti kaikkialla valtameressä avaa uusia alueita löydettäväksi ja nuohottavaksi. Kyykistymistoiminto mahdollistaa taasen vihollistukikohtien ja varastojen tutkimisen pelkän väkivaltaisen läpiraivaamisen sijaan.

Entistä tasapainoisempi

Sisältöön tehdyt muutokset jakavat varmasti mielipiteitä. Lukuisten hienojen päivitysten ja parannusten keskellä Resynced joutuu tasapainoilemaan lisäysten sekä alkuperäisen lähdemateriaalin hyödyntämisen – tai sen välttelyn – välillä.

Pidän erityisesti uusista loppuratkaisuista, joita osa pelin hahmoista saavat uusien sivutehtävien myötä. Mukavana yksityiskohtana voi kuulla kuinka Kenwayn päämajassa vaihdetaan ajatuksia tapahtumista.

Myös uudet upseerien värväystehtävät ovat viihdyttäviä: ne tarjoavat konkreettista hyötyä esimerkiksi uusien laivaominaisuuksien tai aseiden muodossa, ja ovat itsessäänkin laadukkaita, omia kokonaisuuksiaan muodostavia tehtäviä. Pelin rytmitys tuntuu kuitenkin toisinaan hieman erikoiselta, sillä uusi upseeri värvätään onnistuneesti jo heidän tarinansa puolivälissä – jopa silloin, kun he vaikuttavat vielä epävarmoilta liittymisensä suhteen.

Sisällön osalta merkittävin muutos on kuitenkin mielestäni epäonnistunut: nykyaikaan sijoittuvien osuuksien täydellinen poistaminen on sääli ja hukattu mahdollisuus. Vaikka kohtaukset jakoivat vahvasti mielipiteitä, niissä sukellettiin syvälle Desmondin DNA:han ja tutkittiin temppeliherrojen nykyaikaisia ​​toimistoja mielenkiintoisella tavalla. Samalla ne toivat mukavan rytminvaihdoksen piraattielämän keskelle.

Nykyaikaosuuksien poistaminen ei ole herättänyt ennakkoon suuria vastaväitteitä, mutta pelikokemuksen kannalta ratkaisu tuntuu hieman harmilliselta. Ubisoft markkinoi Resynced-versiota uusioversiona, joka osin tulkitsee alkuperäispeliä uudelleen mutta myös nykyaikaistaa ja parantaa sen osa-alueita. Kenties poistetut kohtaukset olisi voinut niin ikään uudistaa tavalla, joka olisi samalla niputtanut pelin universumin muihin osiin.

Tässä vuoden 2026 versiossa on yhä jäljellä piirteitä alkuperäisestä vuoden 2013 pelistä. Erityisesti tekoäly ja viholliset ovat yhtä tyhmiä kuin ennenkin. Viheltämällä voi edelleen houkutella suuren joukon vartijoita samaan väijytyspaikkaan ja teurastaa heidät kaikki yhdeksi veriseksi kasaksi. Vastaavasti varjostustehtäviä on muutettu armollisemmiksi, sillä kohteen voi nyt vain tappaa, napata tiedot ja paeta paikalta aivan kuten minkä tahansa muunkin pelin tavoitteen kohdalla.

Puutteistaan ​​huolimatta tämä uusioversio on pitkäaikaiselle Assassin’s Creed -fanille todella nautinnollinen kokemus. Karibian saarien nuohoaminen ja mysteerien ratkominen tuntuu houkuttelevalta ajatukselta jopa pelin aikanaan läpipelanneelle. Sarjan salamurhaajien tarinoilta enemmän odottavat pelaajat tulevat olemaan erittäin tyytyväisiä siihen, miten Resynced on lähestynyt klassikkoaseman saanutta alkuperäispeliä. Mukaan tuodut uudet tarinalliset lisäykset ovat kirsikka kakun päällä.

Vaikka Resynced ei yllä aivan täydelliseksi napakympiksi, kyseessä on vakuuttava uusioversio ja ennen kaikkea upea peli. Se tarjoaa myös mielenkiintoisen näkymän siihen, miten Ubisoft aikoo jatkossa käsitellä vanhempia pelejään. Jos laatu pysyy tällä tasolla, on peräpeiliin katsominen enemmän kuin tervetullutta.

Kannattaako Assassin's Creed Black Flag Resynced pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Ubisoft tarjoaa jälleen kattavan määrän erilaisia saavutettavuutta parantavia toimintoja. Voit helpottaa vaikeusastetta eri mekaniikkojen osalta, minkä lisäksi voit hyödyntää tähtäysavustuksen kaltaisia huojennuksia. Halutessaan jopa vedenalaisen hapenkulutuksen saa kytkettyä pois.

Saavutettavuuteen keskittyvä valikko on jaettu viiteen eri osa-alueeseen. Niiden avulla saa sujuvoitettua ajoitusta, kameraa, liikkumista, väritystä, näkökenttää sekä kuulemista. Kaikkinensa Assassin's Creed Black Flag Resynced soveltuukin kaikenlaisille pelaajille.

Kun pelitunnit vierivät esteradalla kirmatessa, auktoriteetin käskyjä sivuuttaessa ja liikkuvia kohteita räiskiessä, tuntee sohvalla istuva ajoittain lähes tulkoon olevansa James Bond. IO Interactiven kehittämä 007 First Light on teos, joka kestää vertailun ikonisen sarjan klassisiin elokuviin.

Bondin agenttiuran kännistyvä koulutusohjelma muistuttaa monin tavoin Rocky-elokuvien treenimontaasia. Harjoitus vaihtuu lennosta toiseen ja pelaajalle opastetaan kädestä pitäen niin lähitaistelun, autoilun kuin räiskinnänkin salat. Kun autonrattiin hyppäävä Bond rikkoo rataennätyksen vaikealla kaupunkiradalla, on fiilis katossa.

Elokuvien tunnelmaa huokuva fiilis kantaa läpi seikkailun. Kyseessä on ikonisen agentin uran lähtölaukaus, jossa esitellään matka armeijan harmaista aina hänen majesteettinsa salaiseen palvelukseen. 26-vuotias Bond tuntuu samaan aikaan tutulta ja uudelta, joten sankaria ei tarvitse välittömästi verrata Sean Conneryyn tai Daniel Craigiin. Kyky vastaanottaa ohjeita on luonnollisesti puolitiessä, mutta monilta osin IO Interactive on onnistunut luomaan uudelta tuntuvan Bondin.

Homman pihvi

Agenttiuran ensiaskeleet ovat kaikkea paitsi helpot ja turvalliset. Helikopterionnettomuudesta vain hädin tuskin selvinnyt Bond löytää itsensä sattumankaupalla Islannissa sijaitsevalta saarelta auttamasta MI6-organisaatiota. Koulutusohjelmat, turvaselvitykset ja muut paperityöt saavat luonnollisesti odottaa.

Luonnonlahjakkuus sekä nopeat refleksit avaavat nopeasti ovet MI6:n koulutusohjelmaan. Kuten olettaa sopii, asiat eivät kuitenkaan mene täysin mutkitta maaliin. Haudatut salaisuudet sekä hyökkäys MI6:ta kohtaan pakottavat nuoren tulokkaan nopeasti kentälle. Tarinan puitteet eivät ole erityisen innovatiivisia, mutta ne pitävät otteessaan.

Patrick Gibsonin esittämä Bond on luonnollisesti röyhkeä, impursiivinen sekä haastava työtoveri. Yhteispeli Kiera Lesterin esittämän Moneypennyn kanssa vaatii hieman aikaa, mutta onneksi sanailu sujuu ensihetkistä asti vaaditulla tasolla. Aivan jokainen sutkautus ei kuitenkaan osu maaliin.

Bondin keskenkasvuisuus sopii onneksi hahmon kasvutarinaan. Valkokankaalta tuttu 007 on kokenut ja charmikas herrasmies, joten vasta hommansa aloittanut noviisi joutuu hiomaan hieman kulmiaan. Hahmo tuntuu onnistuneelta ja alati kehittyvältä, eikä Bondia voi vahingossakaan kutsua yksiulotteiseksi pyssysankariksi.

Valtaosa mekaniikoista perustuu teoksen hiippailevaan toimintaan. Bond voi naamioitua shakkiturnauksessa hotellin työntekijäksi tai esittää tapahtumapaikalle muuten vain kuuluvaa henkilöä. Osa lukituista ovista vaatii hieman pitkäkyntisyyttä, toisinaan taas tilaisuus tekee sopivalla hetkellä varkaan.

Avointa kenttärakennetta hyödyntävät kohtaukset ottavat kaikista eniten iloa irti pelaajan mielikuvituksesta. Sopiva tasapaino agenttitoiminnan sekä runsaiden välivideoiden välillä luo onnistuneen rytmin pitkähkölle tarinalle.

Tehtävät tapaavat alkaa MI6:n tiloista ja Moneypennyn pitämästä briiffauksesta, minkä jälkeen tie vie Q:n (Alastair Mackenzie) tiloihin katsomaan tarvittavia vempaimia. Tehtäväalueet taasen hyödyntävät luksushotellien, ruuhkaisten torien ja muiden Bond-tarinoille tyypillisiä miljöitä. Upea visuaalisuus näyttää isolla telkkariruudulla yksinkertaisesti upealta.

Hiljaa hyvä tulee

IO Interactiven pitkä päivätyö Hitman-pelisarjan parissa asettaa monien odotukset korkealle. 007 First Light ammentaa monista samoista elementeistä, mutta kyseessä on monin tavoin riisutumpi ja suoraviivaisempi toimintateos kuin mihin edeltävien pelien fanit ovat tottuneet.

Monet ydinmekaniikat ovat silti tuttuja. Bond voi sujahtaa linnoitettuun ja tarkasti vartioituun tukikohtaan usealla eri tavalla. Kun käry ajoittain käy, voi tilanteesta puhua itsensä kuiville bluffaamalla, keskustelemalla tai Q:n tarjoamalla häiriötekijällä.

007 First Light on roimasti anteeksiantavampi kuin Hitman-pelisarja. Mikäli vartija huomaa Bondin hämärähommissa, ei mielenkiinto agentin puuhia kohtaan kestä kovin kauaa. Parhaimmillaan pelaaja voi tyhjentää samassa huoneessa olevia vartijoita ilman kiinnijäämistä.

Tästä huolimatta toiminta pysyy miellyttävän vaihtelevana. Matkan varrella on monia eeppisiä kohtauksia, jotka nousevat jopa vahvassa kokonaisuudessa muiden yläpuolelle. Erityisesti Mauritaniaan sijoittuva visiitti ruosteisten laivahylkyjen keskellä jää mieleen pyörimään. Samoin rikollispomojen keskinäinen huutokauppa, johon osallistuminen on muutaman mutkan takana.

Erityisesti huutokauppaa edeltävä osuus ottaa ilon irto pelaajan vapaasta etenmisestä. Pätkä tuokin mieleen IO Interactiven työn Hitman-pelien parissa, sillä eteneminen ei vaadi suinkaan kaikkien sivutehtävien tekemistä. Itselleen mielenkiintoisimmat puuhat riittävät helposti, joten myös santsikierrokselle jää uutta koluttavaa.

Kuten Bond-seikkailulle kuuluu, Q:n vempeleet ovat isossa roolissa. Olipa kyseessä elektronisen lukon hakkerointi, valojen sammuttaminen tai jokin muu Batman: Arkham -pelisarjaa muistuttava kikkakolmonen, työkalu tuntuu istuvan onnistuneesti 007-maailmaan. Erilaiset vempaimet ovat keskeisessä osassa, joten niitä ei myöskään käy kokonaan sivuuttaminen.

Tehtävät voi tyypillisesti suorittaa joko hiippaillen tai aseet paukkuen. Välillä tarkka-ampujan kivääriä joutuu väistelemään suojasta toiseen liikkuen, kun taas lentokoneen kiinniottaminen sekä autokohtaukset ylipäätään tuntuvat olevan kuin suoraan Bond-leffasta napattuja loppuhuipennuksia. Onpa mukaan saatu mahdutettua muutama pulmakin.

Altavastaajasta voittoon

Ajoittain välivideot katkaisevat hieman peliin uppoutumista. Etenkin julkaisupäivien jälkeen oli nähtävissä myös muutamia varsin isoja bugeja, jotka saattoivat käynnistää välivideon täysin väärään kohtaan. Kun teoksen pariin palasi muutamaa viikkoa myöhemmin, ei näistä näkynyt enää jälkeäkään. Liekö sattumaa vai päivitysten aikaansaannosta, mene ja tiedä.

Myös tekoälyssä on toisinaan pieniä ongelmia. Kun hiippailu muuttuu räiskinnäksi ja vihollistaistelijoiden päitä hakataan seinistä läpi, soisi läsnä olevien hahmojen ymmärtävän tilanteen vakavuuden. Toisinaan hahmot saattavat jäädä kuitenkin vain toljottelemaan ympärilleen ilman ymmärrystä vieressä kuritettavasta kuomasta.

Vaikka pelaaminen itsessään on nautinnollista, aivan kaikessa ei kuitenkaan osuta napakymppiin. Erityisesti ajotuntuma jättää hieman toivottavaa. Autoilua ei todennäköisesti ole voitu jättää leikkauspöydälle, koska se on niin keskeinen osa 007-seikkailua, mutta lopputulos ei ole aivan niin viihdyttävää kuin soisi.

Onneksi ärsytyskynnystä ei juuri koetella, sillä 007 First Light ylittää kaikki Bond-seikkailulle asetetut vaatimukset. Se tarjoaa valtaisan tarinan, rutkasti räjähdyksiä, monipuolisia agenttivempaimia, näyttäviä puitteita sekä kiehtovaa toimintaa.

Vaikka hiippailu ei ole aivan yhtä hiottua kuin Hitmanin tapauksessa ja välivideot voisivat olla maltillisemmassakin roolissa, on IO Interactive onnistunut luomaan parhaan Bond-pelin vuosikausiin – ellei jopa koskaan.

Kannattaako 007 First Light pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

007 First Light tarjoaa tyypilliset ja modernit saavutettavuusasetukset. Säädettävänä ovat vaikeusasteen ohella tekstitys, ohjattavuus sekä liikkuminen.

Koska kyseessä on varsin lineraarinen teos, karttaa ei ole tarjolla laisinkaan. Ratkaisu kannustaa sitäkin enemmän seikkailemaan hiekkalaatikkomaisissa tiloissa.

• Futuren suositut pelitapahtumat palaavat tulevana kesänä
• Future Games Show Summer Showcase ja FGS Live from Los Angeles järjestetään 6. kesäkuuta
• PC Gaming Show järjestetään 7. kesäkuuta

Future on vahvistanut Future Games Show Summer Showcase-, FGS Live from Los Angeles- sekä PC Gaming Show -tapahtumien palaavan kesällä 2026. Kaikki kolme tapahtumaa järjestetään kesäkuun alkupuolella.

Ensimmäisenä vuorossa on Future Games Show Summer Showcase, joka järjestetään 6. kesäkuuta kello 22 Suomen aikaa. Luvassa on "uusia julkistuksia, yksinoikeustrailereita sekä maailman parhaiden studioiden julkaisemia demoja".

FGS Live from Los Angeles alkaa välittömästi Summer Showcasen jälkeen. Sen sisältö koostuu trailereista sekä syventävistä esittelyistä.

Lopuksi luvassa on seuraavana päivänä eli 7. kesäkuuta järjestettävä PC Gaming Show. Se alkaa Suomen aikaa kello 22.00 ja sen sisältö keskittyy isoihin ja uraauurtaviin PC-julkistuksiin.

Luvassa on "yli 50 PC-peliä", joista nähdään ensimmäisiä trailereita, erityisiä julkistuksia, tekijöiden haastatteluja sekä lisätietoja kehitysvaiheiden etenemisestä.

Lähetykset ovat katsottavissa Futuren Gamesin virallisilla YouTube-, Twitch- ja X/Twitter-tileillä.

Kesäkuu on vasta lähtölaukaus Futuren tämän vuoden tilaisuuksille, sillä loppuvuodesta nähdään myös PC Gaming Show Tokyo Direct sekä PC Gaming Show: Most Wanted.

Viimevuotiset kolme tilaisuutta keräsivät 41,9 miljoonaa katselijaa lähetysten pariin, joten odotukset ovat tänäkin vuonna korkealla. Odotuksissa ovat erityisesti Fable, Phantom Blade 0, The Expanse: Osiris Reborn, Grave Seasons sekä monia muita julkistuksia.

• Sony julkisti uudet Inzone-laitteet
• Keskiössä avoimet langalliset H6 Air -pelikuulokkeet
• Luvassa on myös Inzone M10S -pelinäytön uusi versio Inzone M10S 2

Sony on laajentamassa pelilaitteiden valikoimaansa uutuusmalleila. Tuoreimmat julkistukset esittelevät uudet langalliset pelikuulokkeet sekä tuoreen version valmistajan parhaasta pelinäytöstä.

Äänipuolesta vastaa uudet avoimet Inzone H6 Air -pelikuulokkeet, jotka painavat vain 199 grammaa. Kyseessä on markkinoiden kevyimpiä vaihtoehtoja, vaikka muotoilu noudattaakin pitkälti samaa linjaa kuin markkinoilla jo oleva Inzone H9 2 Wireless.

Kuulokkeet hyödyntävät samaa kaiutinelementtiä kuin Sonyn MDR-MV1-studiomonitorikuulokkeet. Integroidut takakanavat parantavat bassotoistoa, jotta immersiota saadaan syvennettyä. Tekniikasta huolimatta noin 200 euroa kustantava H6 Air maksaa jopa puolet vähemmän MDR-MV1.

Paketti sisältää irrotettavan kardioidimikrofonin sekä Inzone Hub USB-C Audio Boxin. Viimeksi mainittu mahdollistaa virtuaalisen 7.1-kanavaisen surround-ännen 360 Spatial Sound for Gaming -tuella. Lisäksi mallissa on erillisen RPG/Adventure -ekvalisaattoriprofiili, joka optimoi äänimaiseman PlayStationin yksinoikeuspelejä varten.

Referensseihin on myös satsattu, sillä H6 Airin suosittelijaksi on ilmoittautunut Death Stranding 2: On the Beachin sekä monien klassikkopelien takana oleva Kojima Productions.

Avoimet kuulokkeet eivät poista taustamelua yhtä hyvin kuin vastamelukuulokkeet, mutta ne tarjoavat luonnollisemman ja selkeämmän äänen rauhallisessa tilassa pelaavalle.

Tämän hetken paras pelinäyttö?

Inzone H6 Airin rinnalla nähdään uusi Inzone M10S 2 -pelinäyttö, joka on nimensä mukaisesti uudistunut versio myynnissä jo olevasta M10S-mallista.

Muutokset aiempaan ovat maltillisia mutta yhtä kaikki mielenkiintoisia. Uutuusmallissa on tuki 540 Hz virkistystaajuudelle sekä poikkeuksellisen matala 0,02 ms:n vasteaika. Jos resoluution pudottaa HD-tasolle, on virkistystaajuus nostettavissa jopa 720 hertsiin.

Näytössä on uusi heijastamaton pinnoite sekä -5°–35° kallistusalue.

Alkuperäinen Sony Inzone M10S nappasi meiltä arvostelussa täydet viisi pistettä, mutta syyskuun 2024 on virrannut rutkasti vettä Tammerkoskessa. Erityisesti tykästyimme laitteen muotoilusta sekä toiminnoista, jotka perustelivat korkean hintalapun vaativalle pelaajalle.

Inzone M10S 2 saapuu myyntiin 1 350 euron suositushintaan, joten alkuperäismallin julkaisuhinta ei ole noussut.

• Logitech julkisti uudet langattomat G325 Lightspeed -pelikuulokkeet
• 79,99 euroa maksavat ämyrit tarjoavat 24-bittisen dynaamisen äänen
• Saatavissa välittömästi

Pelilaitteisiin erikoistunut Logitech julkisti uudet langattomat G325 Lightspeed -kuulokkeet.

79,99 euron suositushintalapulla varustetut kuulokkeet tähtäävät budjettihinnasta huolimatta haastamaan monet hintavammat vaihtoehdot. Mukana on ennen kaikkea tuki korkearesoluutioiselle 24-bittiselle dynaamiselle äänelle, minkä lisäksi mikrofoni on sisällytetty kuulokkeiden sisään.

Muotoilun kerrotaan tähtäävän "pelaamiseen ja chillaamiseen paikasta riippumatta". Kuulokkeiden muotoilu muistuttaakin enemmän perinteisiä kuulokkeita kuin pelaajille tarkoitettuja ämyreitä. Myös kolme värivaihtoehtoa – musta, valkoinen ja liila – tarjoavat persoonallisuutta.

Akkukeston luvataan yltävän yli 24 tuntiin. Lukema jää kauaksi HyperX Cloud Alpha Wirelessin yli 300 tunnin lupauksesta, mutta hintalappuun suhteutettuna akkukesto on pätevä.

Laitetuen piirissä ovat tietokoneet, konsolit sekä mobiililaitteet. Yhteyden saa muodostettua Bluetooth 5.2:lla tai Lightspeed-donglella. Kuulokkeissa on painike yhteysmudon vaihtamiseen, mikä mahdollistaa liitännän kahteen eri laitteeseen.

"Haluamme kaikkien pelaajien kokevan premium-kokemuksen", totesi Logitech G -pomo Ujesh Desai.

"Sen vuoksi olemme sisällyttäneet G325 -kuulokkeisiin näin paljon ominaisuuksia. Se on muotoilultaan käyttömukava, akkukeston on pitkä, äänenlaatu tekee vaikutuksen ja se toimii useiden eri laitteiden kanssa."

Markkinat ovat tukossa

79 euron hintalappu asettaa mallin Logitechin tuoteperheen edullisempaan päätyyn, mutta samalla ratkaisu tarkoittaa tiukkaa kilpailua useiden kovien kilpakumppanien kanssa.

Hintaluokassa huomio on kiinnittynyt aiemmin erityisesti HyperX Cloud III:een ja Razer BlackShark V2 X:ään, jotka ovat tarjouskampanjoiden ansioista monesti vieläkin edullisempia. Toisaalta ne tarkoittavat kompromissia langattomuudessa.

Logitechin oma G435 Lightspeed on sekin mielenkiintoinen vaihtoehto, sillä sen hintalappu on parhaimmillaan 50 euron hujakoilla. Tällöin joutuu antamaan tasoitusta akkukestossa, mutta muotoilu ja monilaitetuki ovat sen sijaan mukana.

• Xbox Developer Direct 2026 järjestetään 22.1.2026
• Ainakin Fable ja Forza Horizon 6 saavat trailerit
• Game Freakin Beast of Reincarnation on näytillä

Xbox järjestää Developer Direct 2026 -esittelytilaisuuden tammikuussa. Sen antina nähdään ja kuullaan lisää alkaneen vuoden merkittävimmistä pelijulkaisuista.

Lähetys alkaa tammikuun 22. päivä kello 20:00 Suomen aikaa. Sen voi katsoa suorana lähetyksenä Xboxin virallisilta YouTube- ja Twitch-kanavilta.

Xbox Wire kertoo lähetyksen tarjoavan uutisia, pelikuvaa sekä kehitystiimien kommentteja tulossa olevista peleistä. Huomion keskipisteenä ovat ainakin PlayGround Gamesin Fable sekä ensitraileriaan odottava Forza Horizon 6.

Fable ilmestyy nykytiedon valossa tämän vuoden aikana, joten syvällisempi katsaus teoksen mekaniikkoihin ja maailmaan on paikallaan. Luvassa on myös katsaus pelaajalle tarjottaviin valintoihin sekä näiden seuraamuksiin.

Playground Games esittelee myös seuraavaa avoimen maailman Forza-peliään, jonka luvataan tarjoavan uusia ominaisuuksia.

"Sopivasti Xboxin 25-vuotisen taipaleen kunniaksi näemme muutamien legendaaristen pelisarjojen paluun, joista yksi herkkupala tulee eräältä suositulta japanilaiselta studiolta", kertoo Xbox.

Kyseinen peli on Beast of Reincarnation, joka paljastettiin viimevuotisessa Xbox Games Showcasessa. Sen kehitystyöstä vastaa Game Freak.

Tekijätiimi aikoo jakaa yksityiskohtia toimintaroolipelistään, Emma-päähenkilöstä sekä oivaltavia kikkoja mahdollistavasta Koo-matkakumppanista.

• Xbox Game Studiosin julkaisema Avowed saapuu PS5:lle helmikuussa 2026
• Samassa yhteydessä julkaistaan pelin vuosipäivitys

Obsidianin kehittämä Avowed jättää hyvästit Xbox-yksinoikeudelleen. Teoksen vahvistettiin saapuvan PlayStation 5:lle helmikuun 17. päivä 2026.

IGN kertoo pelin ohjaajana kunnostautuneen Gabriel Paramon sekä hahmosuunnittelusta vastaneen Dimitri Bermanin paljastaneen samaisessa New Game+ Showcase -haastattelussa, että teokselle julkaistaan samana julkaisun ensimmäistä vuosipäivää juhlistava päivitys.

Avowed jatkaa Xbox Game Studiosin tuoretta perinnettä, jossa Xbox Series -konsoleille julkaistut teokset ilmestyvät jälkijättöisesti myös PS5:lle. Samaisen kohtelun ovat aiemmin saaneet muun muassa Forza Horizon 5, Sea of Thieves sekä Indiana Jones and the Great Circle. Tulevaisuudessa myös Forza Horizon 6 sekä Halo: Campaign Evolved saapuvat Sonyn nykykonsolille.

Avowedin vuosipäivitykseltä on lupa odottaa isoja parannuksia. Luvassa ovat muun muassa valokuvatila, New Game Plus, uusia hahmoluokkia sekä pelikokemusta hiovia paikkauksia.

Avowed sai meiltä arvostelussa rutkasti kiitosta hyvästä tarinasta, dialogista, avoimesta maailmasta sekä ylipäätään monipuolisuudesta. Parannuksien myötä kokonaisuudelta voi odottaa siis entistä enemmän.

• Valve julkaisi Steam Client Beta -päivityksen
• Mukana on tuki Nintendo Switch 2:n Pro Controllerille
• Myös GameCube-ohjain päätyi tuen piiriin

Nintendo Switch 2:n Pro Controlleriin tykästyneet saivat hyviä uutisia, kun Valve kertoi lisänneensä ohjaimelle yhteensopivuuden Steamiin.

Kuten päivityspaketin tiedot kertovat, Steam Client Beta tarjoaa tuen Switch 2:n ohjaimelle. Toimivuus vaatii USB-piuhan käyttöä.

Samalla kertaa lisättiin yhteensopivuus GameCube-ohjaimelle. Tässäkin tapauksessa Bluetooth-yhteys jää kuitenkin haaveeksi, sillä ohjainta on käytettävä USB-kaapelin välityksellä.

Steam tarjoaa tuen lukuisille peliohjaimille, joista tyypillisimpiä näkyjä ovat Xbox- ja PlayStation-ohjaimet. Niin ikään alkuperäinen Switchin Pro Controller, sen Joy-Con-kapulat sekä useat Switch Onlinen klassikko-ohjaimet ovat tuettuna. Viimeksi mainittujen piiriin lukeutuvat N64-, NES-, SNES- ja Sega Mega Drive -kontrollerit.

Samassa yhteydessä on hyvä mainita Valven vahvistaneen Steam Machine -laitteen, joka pohjautuu samaan käyttöjärjestelmään kuin Steam Deck. Tehoja on kuitenkin kuusi kertaa enemmän kuin käsikonsolilla.

Myös VR-laitteistojen ystäviä hemmoteltiin, kun Steam Frame vahvistettiin. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä paljastettiin uusi Steam Controller -ohjain.

Steam Machine, Steam Frame sekä Steam Controller julkaistaneen vuonna 2026.

• Logitech G julkaisi modulaarisen RS50-rattiohjaimen
• Mukana rattirunko, poljinosat sekä muita laitteita
• Myynnissä Logitechin verkkokaupassa

Logitechin pelipuolena paremmin tunnettu Logitech G on laajentanut valikoimaansa uudella rattiohjaimella. Valmistaja on jo aiemmin ollut tuttu näky parhaiden rattiohjainten listallamme, eikä uutuusmallin kurvaaminen joukon jatkeeksi vaikuta ennalta kovinkaan mahdottomalta.

RS50-mallisto sisältää rattirungon, G RS Pedals -poljinosan, ohjauspyörän sekä RS Wheel Hub -sovittimen. Laitteet ovat ostettavissa erikseen Logitechin verkkokaupasta.

Logitech G RS50 Wheelbase kustantaa 299 euroa (PC) tai 399 euroa (PlayStation/PC). Logitech G RS50 System taasen kustantaa Xbox/PC- ja PlayStation/PC-versioina 649 euroa.

Logitech G RS Pedals -polkimet ilmestyvät loppuvuoden aikana 149 euron hintalapun kera. Logitech G RS Clutch Module -kytkinpolkimista joutuu kustantamaan 39 euroa, kun taas Logitech G RS Shifter & Handbrake -vaihde/jarrukahva on ostettavissa 159 eurolla. Logitech G RS Track Wheel ja Logitech G RS Round Wheel puolestaan maksavat 79 euroa.

Rattirungossa oleva Trueforce-teknologia tarjoaa käyttäjälle tärinäpalautetta jopa 8 Nm voimalla. Valmistaja lupaa sen seuraavan pelistä saatavaa tietoa jopa 4 000 kertaa sekunnissa. Lisäksi rattirunko mahdollistaa jopa 2 700 asteen kääntösäteen.

Osa ominaisuuksista voi tuntua poskettomilta, mutta nämä ovat tarpeen yhä suositummiksi tulleissa simulaattoreissa. Erityisesti Euro Truck Simulator 2 on antanut tekijöille syyn kasvattaa kääntösädettä. Luonnollisesti toimintoa voi kustomoida G Hub -tukisovelluksella halutulla tavalla.

RS Pedals -polkimet tarjoavat peräti 75 kilogramman jarrutuspaineen, jotta hidastaminen tuntuisi mahdollisimman autenttiselta. Hallin ilmiötä hyödyntävän kaasupolkimen taasen luvataan tarjoavan tarkan, portaattoman ja johdonmukaisen painallusvasteen.

Poljinten toimintaa, liikerataa ja asetuksia voi muokata sekä lisätarvikkein että ohjelmistolla. Poljinkorkeutta on mahdollista säätää käyttöalustan mukaan. Polkimia voi täydentää erillisellä RC Clutch Module -kytkinpolkimella.

• Logitech esitteli Astro A20 X -pelikuulokkeet
• Monialustatuki, kevyt rakenne sekä hyvä akkukesto myyntivaltteina
• Muotoilultaan lähes identtinen Logitech G522 -mallin kanssa

Logitech julkisti uudet Astro A20 X -pelikuulokkeet, jotka jatkavat kehutun Astro-tuoteperheen jalanjäljissä.

Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on Astro A20:n seuraaja. Uusi malli sisältää 40mm PRO-G Audio Drivers -kuuloke-elementit sekä samaisen korkearesoluutioisen 48 kHz mikrofonin kuin lippulaivamalli Astro A50 X.

Malli painaa vain 290 grammaa, joten kyseessä on erittäin kevyt vaihtoehto pelikuulokkeita etsivälle. Käyttömukavuuteen on satsattu myös memory foam -kuulokepehmusteilla.

Valmistaja kehuu mallin tarjoavan kahdeksan valaistusaluetta, joita voi muokata halutunlaiseksi Logitech G Hub -tukisovelluksella. Toinen valttikortti on erinomainen akkukesto, sillä malli jaksaa RGB-valaistuksella 40 tuntia ja ilman valospektaakkelia peräti 90 tuntia.

Löydätkö eroavaisuuden?

Niin hyvältä kuin malli kuulostaakin, on sen muotoilu herättänyt parranpärinää. Astro A20 X näyttää nimittäin lähes identtiseltä kuin Logitech G522 Lightspeed. Eivätkä kahden mallin erot jää pelkästään ulkonäköön, sillä myös muu teknologia on hyvin samankaltaista.

"Ongelmaksi" muodostuu Astro A20 X:n tekemä pesäero muihin Astro-malleihin, jotka ovat tavanneet näyttää hieman kulmikkaammilta. Kun uutuuskuulokkeissa ei ole edes Astro-logoa, vaikuttaa brändäys erikoiselta.

Kuulokkeiden mukana tulee Playsync-telakka, joka tekee isoimman eron G522:een verrattuna. Lisäksi mallissa on erillinen painike, jonka avulla alustojen välillä voi vaihtaa sujuvasti.

Astro A20 X saapuu myyntiin lokakuussa mustana ja valkoisena värivaihtoehtona. Mallin suositushinta Suomessa on 199 euroa.

• Rockstar julkaisi Grand Theft Auto 6 -trailerin
• Elokuvamainen video esittelee Vice Cityä ja päähahmoja Jason sekä Lucia
• Myös juonesta saatiin ensimmäisiä yksityiskohtia

Rockstar Games on julkaissut toisen Grand Theft Auto 6 -trailerin. Videolla keskitytään Vice City -pelimaailmaan sekä päähahmoihin Jason Duval sekä Lucia Caminos.

Elokuvamainen maistiainen julkaistiin vain päiviä julkaisupäivän sekä viivästymisen jälkeen. Aika oli kuitenkin jo kypsä, sillä edellisestä trailerista ehti vierähtää peräti 17 kuukautta.

Tuore traileri on napatttu PS5-konsolilla ja se esittelee Jasonin matkaa Vice Cityn auringossa ennen Lucian noukkimista vankilasta.

Kuten pelisarjalle on tyypillistä, asiat lähtevät nopeasti laukalle. Kaksikko löytääkin itsensä rikolliselämän keskeltä sekä värikkäiden sivuhahmojen ympäriltä.

Samalla saimme ensimmäiset yksityiskohdat tarinasta:

"Jason ja Lucia ovat aina tienneet katon tulevan vastaan. Kun helppo keikka menee pieleen, he huomaavat olevansa aurinkoisen Amerikan pimeimmässä paikassa keskellä Leonidan osavaltion salaliittoa. Heidän on luotettava toisiinsa entistä enemmän selvitäkseen elossa."

Viralliselle GTA 6 -sivulle on julkaistu nipullinen uusia kuvia, jotka esittelevät peliä sekä sen tyyliä. Lisäksi Lucian ja Jasonin persoonia avataan kattavasti.

Jasconin kerrotaan tavoittelevan helppoa elämää, minkä vuoksi hän päätyi armeijan jälkeen huumediilerien juoksupojaksi.

"Lucian tapaaminen saattoi olla parasta tai pahinta mitä hänelle on tapahtunut. Jason tietää mitä haluaisi, mutta juuri nyt tilanne on hankala."

Lucia on oppinut taistelutaitonsa isältään. Vankilakeikka johtui perheen puolesta taistelemisesta.

"Hänellä kävi huono tuuri. Lucia on oppinut läksynsä: jatkossa tehdään vain järkeviä liikkeitä. Ennen kaikkea Lucia haluaa sen hyvän elämän, josta hänen äitinsä unelmoi tyttärensä nauttivan. Lucia aikoo kuitenkin ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä."

"Vankilasta vapautunut Lucia on valmis kääntämään tilanteen edukseen riippumatta sen hinnasta."

GTA 6 julkaistaan 26. toukokuuta 2026 PS5:lle, Xbox Series X:lle ja Xbox Series S:lle.

• Huippuodotettu GTA 6 viivästyy
• Julkaisupäiväksi vahvistettiin 26.5.2026

Rockstar Games on viimein paljastanut odotetun Grand Theft Auto 6:n julkaisupäivän. Samassa yhteydessä kuitenkin kerrottiin ikäviä uutisia, sillä teoksen julkaisu lykkääntyy puolisen vuotta.

Tiedotteessa vahvistettiin avoimen maailman rikospelin julkaisupäiväksi 26. toukokuuta 2026. Aiemmin teoksen summittaiseksi julkaisuikkunaksi oli annettu vuosi 2025.

Tekijät ilmoittivat asiasta pahoitteluiden kera:

"Olemme pahoillamme että julkaisu tapahtuu myöhemmin kuin odotettiin. Kiinnostus ja innostus uuden Grand Theft Auton ympärillä inspiroi koko tiimiä. Haluamme kiittää tuestanne ja maltistanne sillä välin kun viimeistelemme pelin."

"Jokaisen julkaisemamme pelin tavoite on täyttää ja ylittää odotukset, eikä Grand Theft Auto 6 tee tähän poikkeusta. Toivottavasti ymmärrätte meidän tarvitsevan lisää aikaa saadaksemme aikaan toiveenne ja odotuksenne ylittävän pelikokemuksen."

Lopuksi tekijät vielä heittivät vettä hypekiukaalle kertomalla lisätietojen olevan tulossa "pian".

Ensimmäinen GTA 6 -traileri julkaistiin joulukuussa 2023. Videota on katsottu YouTubessa yli 251 miljoonaa kertaa.

Teos vie pelaajat fiktiiviseen Leonidan osavaltioon, joka on sarjassa aiemmin nähdyn Vice Cityn keskus. Pelissä seurataan Lucian sekä tämän rikoskumppanin pakomatkaa lain kylmältä kouralta.

Analyytikot ovat povanneet teoksen olevan "yksi viihdealan historian suurimmista julkaisuista". Teoksen ennakkomyyntien povataan ylittävän jopa miljardin dollarin rajapyykin.

Teos julkaistaan toukokuussa 2026 PlayStation 5:lle, Xbox Series X:lle sekä Xbox Series S.:lle

• The Elder Scrolls 4: Oblivion Remastered julkistettiin ja julkaistiin tänään
• Alustoina PC, PS5, Xbox Series X, Xbox Series S ja Xbox Game Pass
• Unreal Engine 5 -pelimoottorille rakennettu teos sisältää uusia hahmomalleja, mekaniikkoja ja muita ominaisuuksia

Bethesda Softworks vahvisti tänään tiistaina pitkään huhutun The Elder Scrolls 4: Oblivion Remastered -roolipelin. Teos saapui pelattavaksi samalla kertaa.

Lukuisat huhut myönnettiin tosiksi Bethesdan esityksessä. Alkujaan vuonna 2006 ilmestynyt klassikko on pelattavisssa PC:llä, PS5:llä, Xbox Series X:llä, Xbox Series S:llä ja Xbox Game Passissa.

Pelin perusversio maksaa Suomessa 54,95 € ja kattavampi Deluxe Edition -paketti 64,95 €. Jälkimmäisessä pläjäyksessä on emopelin ohella muuta sisältöä aina lisätehtävistä hevospanssareihin sekä erikoisaseisiin.

Bethesdan mukaan peli on rakennettu kokonaan uudelleen Unreal Engine 5 -pelimoottorilla yhteistyössä Virtuosin kanssa. Lopputuloksena on uusia hahmomalleja, uusittu valaistus sekä monia tuoreita mekaniikkoja.

Pelattavuus on rakennettu täysin uusiksi käyttöliittymää, äänimaisemaa ja ympäristöjä myöten. Tästä huolimatta tekijät kertovat halunneensa säilyttää alkuperäisteoksen tunnelman ja olemuksen.

"Tämä on Oblivion se täydellisimmässä muodossa", todettiin tekijöiden toimesta esittelytilaisuudessa.

Bethesda-pomo Todd Howard piipahti lähetyksessä jutustelemassa 20 vuotta vanhan pelin uusimisesta. Samalla hän vahvisti tekijöiden jatkavan työtään The Elder Scrolls 6 -seuraajan parissa.

"...The Elder Scrollsien tapauksessa on hienoa katsoa taaksepäin aiempiin teoksiin: Skyrimiin, Morrowindiin, Oblivioniin, Daggerfalliin ja Arenaan. Niistä jokainen yrittää määrittää roolipeligenren sekä avoimen pelimaailman aikakautensa puitteissa", totesi Howard.

"Oblivion oli määrittävä hetki koko pelisarjalle sekä tavallemme luoda uusia teoksia."

Split Fiction räjäyttää kertaheitolla yhteistyömoninpelien eli tuttavallisemmin co-op-genren pankin. Mikäli olet aiemmin kokeillut Hazelight Studiosin edeltäviä pelejä, tiedät pitkälti mitä alkuvuoden 2025 hittijulkaisulta voi odottaa. Teos yhdistää saumattomalla ja hämmentävän upealla tavalla tasoloikintaa, pulmanratkontaa, toiminta-seikkailua, roolipelaamista sekä kilvanajoa paketiksi, joka tuntuu kaikesta tästä huolimatta hallitulta kokonaisuudelta.

Hazelight Studios osoittaa uutuusteoksellaan kuuluvansa suurimpien ja innovatiivisimpien pelistudioiden joukkoon. Jos tarjolla on pelikaveri, ei Split Fictionin ohittamista kannata edes harkita.

Tarina vie pelaajat kahden mielikuvituksellisen kirjailijan saappaisiin, jotka joutuvat sukeltamaan omien sci-fi- ja fantasialuomustensa syövereihin. Ympäristöt tarjoavat huikeita mahdollisuuksia tekijöille. Fiilis eroaa merkittävästi A Way Outin kahden linnakundin vankilapaosta sekä lastenleluista ammentaneesta It Takes Two -edeltäjästä. Hazelight Studios on erikoistunut yhteistyömoninpeleihin, ja se osaaminen todella näkyy.

Split Fictionissa pääsee pelaamaan joko päättäväisen sci-fi-fanaatikko Mio Hudson (äänen Kaja Chan) tai empaattisen fantasiahörhö Zoe Fosterin (Elsie Bennett) saappaissa. Kummallakin hahmolla on omat erikoistaitonsa. Esimerkiksi Mio voi liukua lohikäärmeellään, kun taas Zoe hyödyntää lohharin häntää esteiden ylittämiseen.

Mio on kyvyiltään hieman mielenkiintoisempi, mutta kummankaan kohdalla ei tunnu jäävänsä merkittävästi toisen varjoon. Molempien sankarien kokeileminen palkitsee eniten, sillä näin pääsee hyödyntämään kummankin erikoiskykyjä.

Pahiksen asemassa on Radar Publishing -yrityksen toimitusjohtaja, joka pyrkii varastamaan kirjailijakaksikon ideat. Ennen kuin rötösherran kimppuun pääsee, on nujerrettava yhdessä pelikaverin kanssa useita erilaisia pomotaistoja. Vastaan asettuvat muun muassa tekoälyrobotti, ilkeä kissa sekä myyttinen lohikäärme. Jokainen taisto eroaa mukavasti muista, sillä onnistunut eteneminen vaatii erilaisia niksejä sekä toimia. Ajoitetut hypyt, muodonmuutokset sekä väistämiset opitaan matkan varrella yhdessä muiden kykyjen kanssa, joten eteneminen pysyy jatkuvasti luonnollisena ja alati vaikeutuvana.

Monta maailmaa, yksi peli

Vaikka Split Fiction loikkii jatkuvasti sci-fi- ja fantasiamaailmojen välillä, kumpikaan ei tunnu varastavan liiaksi huomiota tai ylipäätään valokeilaa. Kummallakin saralla tarjotaan upeita yksityiskohtia sekä hienoja ideoita. Toki osa kunniasta kuuluu varmasti aiempaa isommalle budjetille, sillä peli on edeltäjiään hiotumpi ja laajempi. Samalla Hazelight Studios tuntuu entistä enemmän isolta pelijulkaisuilta kuin niinkään sympaattiselta indiepoppoolta.

Tätä charmia ei ole silti kokonaan hukattu, sillä kokonaisuudesta huokuu voimakkaasti tekijöiden intohimo ja rakkaus luomustaan kohti. Erityisesti päätöshetkillä on vaikea olla herkistymättä. Tähän eivät isoimmat AAA-teokset pysty.

Yksi Hazelightin vahvuuksista on tiimin kyky hyödyntää ja kunnioittaa ikonisia mekaniikkoja, populäärikulttuurin viittauksia sekä ylipäätään easter egg -silmäniskuja. Hetkittäin esimerkiksi juostaan seiniä pitkin ja viskotaan köysiä kuin Star Wars: Jedi Survivorissa konsanaan.

Välillä taasen siirrytään Limbon kaltaisten sivusta kuvattujen mustavalkoisten loikintojen puolelle. Nämä hetket tuovat mieleen lämpimiä nostalgiafiiliksiä Mega Man- ja Sonic-peleistä. Suomalaisittain on myös nostettava mobiilipeliklassikko Snaken henkeä kunnioittava kohtaus. Vaikka viihtyminen ei vaadi viittauksien tuntemista, niiden hoksaaminen palkitsee kahta kauheammin.

Huomasimme pelatessa keskittyvämme turhankin paljon siihen, mihin kohtauksessa viitattiin. Osa tilanteista on selkeästi alleviivatumpia kuin toiset, kun taas välillä silmäniskut menevät sutjakasti ohitse. Skaala on joka tapauksessa valtaisa, sillä mukana on kaikkea Sailor Moonista Yön ritariin ja Portalista Mission Impossibleen. Lienee turvallista olettaa, että tekijät ovat nauttineet viittausten luomisesta yhtä paljon kuin pelaajat niiden bongaamisesta.

Parasta antia on kaikesta huolimatta teoksen multiverse-teemasta ammentava päätös. Tämä räjäyttää tajunnan ja osoittaa täydellisellä tavalla Hazelight Studiosin kyvykkyyden. Vastaavaa ei ole tullut vuosikymmenten pelihistorian aikana vastaan, enkä odota moisen olevan horisontissa odottamassakaan.

Yhdessä paremmin

Split Fiction soveltuu todella laajalle yleisölle, eikä se vaadi pitkällistä pelikokemusta ollakseen nautinnollinen seikkailu. Kokonaisuus tuntuu jopa peliltä, joka voi tuoda kokonaan uusia ihmisiä peliharrastuksen pariin. Tämä ei ole studion huomioiden yllättävää, sillä It Takes Two ylsi samaan urotekoon jo aiemmin.

Kokonaisuutena Split Fiction on mestariteos, jonka parissa on mahdotonta olla viihtymättä. Se yhdistää monipuolisia elementtejä sekä mekaniikkoja tavalla, jota ei usein näe. Tässä on kiistaton kärkihevonen vuoden 2025 parhaan pelin tittelin saajaksi.

Kannattaako Split Fiction pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Hazelight Studios on lisännyt teokseensa monia saavutettavuutta parantavia ominaisuuksia. Välitallennuspisteiden asettelu on varsin anteliasta. Lisäksi näppäimien toimintoja voi muokata ja yhdistellä, kameraa avustaa sekä vihollisten aiheuttamaa vahinkoa vähentää. Valitettavasti tekstityksen kokoa ei voi säätää, mutta taustavärityksen muuttamisella saa helpotettua lukemista.

Ääninäyttely on suoritettu seitsemällä eri kielellä, mutta ensimmäinen kotimaisemme ei valitettavasti ole mukana. Vaikka tekstitys on yhdeksällä eri kielellä, tässäkään tapauksessa suomenkieltä ei ole tarjolla.

Teoksen ikäraja on Suomessa K16, mutta muualla maailmassa suosituksena on K13. Käytännössä Split Fiction sopii siis varsin laajalle pelaajayleisölle.

Näin arvostelimme

Pelasimme Split Fictionia PS5 Pro -konsolilla noin 19 tunnin ajan, minkä aikana teoksen sai pelattua läpi muttei platinoitua. Mikäli saavutuksista on kiinnostunut, täytyy seikkailun aikana olla hyvinkin varovainen jottei pyttyjä mene ohi tutkan. Tarkkaan nuohoava sekä kaikki sivutehtävät läpäisevä saa herkästi kulumaan teoksen parissa vielä meidän taivaltammekin pidemmän ajan.

• HyperX julkisti kahden uudet pelikuulokkeet osana HP Amplify Conference -tapahtumaa
• Uutuusmallit ovat HyperX Cloud III S sekä HyperX Cloud Jet Dual
• Molemmat tarjoavat langattoman 2,4 GHz -yhteyden sekä Bluetoothin

Pelaajien lisälaitteisiin erikoistunut HyperX esitteli HP Amplify Conference 2025 -tapahtumassa kahdet uudet pelikuulokkeet.

Malleista merkittävämpi on HyperX Cloud III S, joka on uuden sukupolven versio suositusta HyperX Cloud III -mallista. Se tarjoaa sekä alhaisen latenssin 2,4 GHz -yhteyden että Bluetooth-tuen. Kuulokkeita voi käyttää sekä PC:llä että konsoleilla ja malli painaa vain 340 grammaa. Vakuuttavat ominaisuudet kruunaa poikkeuksellinen akkukesto.

Valmistajan mukaan malli jaksaa Bluetooth-yhteyttä hyödyntämällä jopa 200 tunnin ajan. Mikäli valitsee ennemmin 2,4 GHz -yhteyden, putoaa lukema edelleen vaikuttavaan 120 tuntiin. Käyttipä kumpaa tahansa, jaksavat kuulokkeet todella pitkän aikaa ilman lataustarvetta.

Kun laturia viimein tarvitsee, joutuu akun täyttymistä odottamaan melkoisen pitkään. HyperX kertoo tyhjentyneen akun täyttyvän täyteen latinkiin noin viidessä tunnissa.

Kuulokkeet on valmistettu ruostumattomasta teräksestä sekä alumiinista. Lisäksi niissä on tuki 3D-printatuille magneettikuulokekupeille. Viimeksi mainitut on saatavissa HyperX:ltä ainakin joillakin markkina-alueilla noin 40 euron hintaan. Suomen saatavuudesta ei ole vielä tietoa.

Kuten HyperX:n kuulokkeilla on tapana, myös tuleva malli hyödyntää irrotettavaa puomimikrofonia. Se nappaa ääntä monisuuntaisesti, joten puheyhteys pelikavereihin pitäisi olla kohdillaan.

Hintalapusta ei vielä kerrottu, mutta ominaisuuksien puolesta malli on varteenotettava vaihtoehto parhaiden pelikuulokkeiden listallemme.

Toinen paljastettu malli on niin ikään langaton HyperX Cloud Jet Dual. Se on saatavissa joko sinivalkoisena tai mustavalkoisena. Lisäksi tämäkin malli tukee molempia langattomia yhteyksiä (2,4 GHz ja Bluetooth). Tässä tapauksessa runko on kuitenkin muovinen, mikä näkynee huokeampana hintalappuna.

Niin ikään akkukestossa tehdään kompromisseja, sillä laitteen luvataan tarjoavan puhtia 20 (2,4 GHz) tai 25 tunniksi (Bluetooth).

Assassin’s Creed Shadows tuntuu ottaneen kaiken ilon irti pitkittyneestä kehitysajasta. Lopputulos osoittaa nimittäin skeptisyyden olleen ylimitoitettua, sillä Ubisoft Quebecin luomus nousee sarjan onnistuneimpien teosten joukkoon. Avoimen maailman toiminnallinen salamurhaaminen sekä roolipelaaminen tuntuu sopivassa suhteessa tutulta ja uudistuneelta.

Kokonaisuus on mainioiden palasten summa. Valtava avoin maailma palkitsee pelaajan ylimääräisen nuohoamisen sekä brutaalin taistelemisen avokätisesti. Kahden päähahmon järjestelmä onnistuu luomaan pohjan entistä monipuolisemmalle pelikokemukselle.

Arvostelutaipaleen aikana mieleen nousi jatkuvasti ennen kaikkea yksi sana: tasapainoinen. Sankarikaksikko Yasuke ja Naoe tarjoavat vaihtelevat tyylit sekä kyvyt, minkä lisäksi maailma suorastaan kutsuu luokseen katsomaan seuraavan nurkan sekä kukkulan taakse.

Assassin’s Creed Shadows osuu monessa asiassa napakymppiin tavalla, joka perustelee sen nostamisen yhdeksi kaikkien aikojen parhaista Assassin's Creed -peleistä. Tarinassa on eittämättä hieman hajanaisuutta sekä pomppivuutta eikä Hideout-tilakaan täysin vakuuta. Onneksi feodaaliajan Japanin salaisuudet, kiehtovuus ja mysteerisyys paikkaavat nämä pienet kauneusvirheet.

Odotuksen arvoinen maailma

Shadows täyttää pelaajien jo pitkälle yli vuosikymmenen ajan kestäneen toiveen sijoittumalla 1500-luvun feodaaliajan Japaniin. Kyseinen historian ajanjakso on suorastaan täydellinen salamurhaamiseen keskittyvän sarjan tarinalle sekä mekaniikoille. Ympäristöt pursuavat upeita yksityiskohtia sekä maisemia, eivätkä kasvustot sekä arkkitehtuurisuus voi jättää ketään kylmäksi.

Ympäristöt sekä sääolot vaihtelevat kattavasti. Lumimyrskyn keskellä on vaikea nähdä eteensä, kun taas kaatosateen aikana tie mutautuu pahanpäiväisesti. Jopa tuuliset päivät saavat kirsikkapuut heilumaan uskottavalla tavalla. Ympäristöjä jää ensimmäisten tuntien aikana katsomaan haltioituneesti.

Tämän lisäksi pelimaailmassa on valtava määrä löydettävää, tutkittavaa sekä tehtävää. Erilaiset haudat, esteradat, linnakkeet, temppelit sekä muut alueet kannustavat tarttumaan sivutehtäviin sekä muihin aktiviteetteihin. Monet eri puuhat olisivat eittämättä sopineet hyvin myös Assassin’s Creed Valhallassa sekä muissa aiemmissa osissa, mutta Shadowsin hieman pienempi maailma saa ne tuntumaan vielä napsun paremmalta. Tällä kertaa määrä ei ole korvannut laatua vaan pikemminkin päinvastoin.

Sarjan juuria kunnioitetaan luonnollisesti kiivettävillä näköalatasanteilla, jotka ovat olleet mukana ensimmäisestä Assassin's Creedistä lähtien. Tällä kertaa niihin kapuaminen ei kuitenkaan avaa kaikkea näkösälle, vaan karttaan jää edelleen kysymysmerkkejä ja katvealueita. Seuraavalla kiipeilytasanteella saa taas lisää auki ja niin edelleen. Systeemi palkitsee entistä enemmän oikeasti tutkimaan ympäristöään sen sijaan, että näköalapistettä etsisi vain saadakseen kaiken helposti näkyviin.

Muutos on todella tervetullut sarjan parissa satoja tunteja viettäneelle, sillä näin salaisuuksien metsästäminen pysyy viihdyttävänä entistä pidempään. Japanin miljöitä tutkii entistä innokkaammin, mikä on avoimen maailman pelille todellinen aikaansaannos. Samanlainen nuohoaminen näkyy myös ihmisten parissa liikkuessa: kun tehtävän aikana väijyy ihmisiä tai todisteita, tuntuu olo aiempaa enemmän vakoilemiselta. Tämä palkitsee tehtävän edistyessä.

Pelimaailman tasapaino on jiirissä. Kartan koko, tekemisen määrä sekä etäisyydet tuntuvat olevan jatkuvasti sopusuhtaisessa skaalassa. Lopputuloksena kartan nuohoaminen ja tehtävien välillä liikkuminen ei vaikuta liian tympeältä, mutta silti lääniä piisaa luomaan tunteen todellisesta maailmasta.

Kaksin aina vaarallisempi

Ensimmäiset tiedot kahden päähahmon järjestelmästä saivat kaltaiseni pitkän linjan fanin huolestumaan. Onneksi TechRadarin toimitukselle Quebecissa jo ennakkoon esitelty teos osoitti, ettei huolelle ole aihetta. Systeemi onnistuu kääntämään kerettiläisen puolelleen jo muutaman tunnin jälkeen.

Naoe ja Yasuke ovat selvästi eri koulukuntien edustajia, mikä näkyy kaikessa tekemisessä. Sinänsä kaksi päähahmoa on nähty aiemminkin Assassin's Creed Syndicatessa, mutta tuolloin molemmat veijarit olivat salamurhajärjestön jäseniä. Tällä kertaa toinen satsaa hiippailuun, kun taas Yasuke murjoo jättikokoisena samuraina vihulaista lakoon mahdollisimman julkisesti.

Kaksi erilaista tyyliä erottuu selvästi, mutta samalla kummallakin pelaaminen tuntuu luonnolliselta ja hauskalta. Taisteleminen onkin parempaa kuin missään Assassin's Creedissä aiemmin. Tyydyttipä verenhimoaan Naoen tappavilla työkaluilla ja Kusarigama-koukulla tai vaihtoehtoisesti rynnimällä Yasukella etuovesta sisään kurittamaan pienempiä rutjakkeita, systeemi pitää otteessaan.

Naoe tuntuu aidolta salamurhaajalta, joka erottuu edukseen jopa aiempien osien kollegoihin verratessa. Naishahmon vikkelyys, vaarallisuus sekä asevalikoiman laajuus eivät kalpene kenenkään rinnalla. Varjoissa kykkiminen, ketterä liikkuminen sekä vartioiden katseen ulottumattomissa kulkeminen saavat vihollisleireihin murtautumisen tuntumaan kutkuttavalta läpi seikkailun. Kun varjot pettävät ja vartijat pääsevät Naoen kannoille, vaaran tunnetta on vaikea karistaa niskastaan. Myös tämä heikkous on käännetty pelin voimavaraksi.

Yasuke on taasen luotu väkivaltaiseksi lähitaistelijaksi. Salitreenejä ei ole selvästikään jätetty välistä, sillä kookkaat aseet murjovat valtavaa vahinkoa tielle tuleviin vastarannankiiskeihin. Edessä olevien vihulaisten lennättäminen voimakkailla lyönneillä saa samurain tuntumaan todelliselta tappokoneelta.

Yksioikoinen voimaharjoittelu on tehnyt tehtävänsä Yasuken ketteryydelle sekä huomaamattomuudelle. Hahmolla piiloutuminen sekä huomaamaton liikkuminen ovat kuolleina syntyneitä ajatuksia.

Se, kumpi hahmo tuntuu enemmän itselleen sopivalta, on varmasti täysin makuasia. Itse tykästyin erityisesti Naoella salamurhaamiseen sekä hiippailuun. Tästä huolimatta hetken Yasuken kanssa eivät maistuneet pakkopullalta. Ainoa pieni kompastuskivi koskee hahmojen välillä vaihtamista, joka on tehty aavistuksen turhan kankeaksi.

Tasapainoisuus näkyy jokaisella osa-alueella. Naoen ja Yasuken välinen balanssi osuu kohdilleen pelityylin, kyvykkyyden sekä etenemisen osalta. Mikäli hahmon kehityssuunnitelmassa näkyy mielenkiintoinen kyky, voi sen napata käyttöönsä toimimalla sen mukaisesti. Tämä avaa kykyihin lisää kokemustasoja.

Hiipuva tarina

Toistaiseksi arvostelu on ollut melkoista juhlaparaatia, mutta harmillisesti muutama kompastuskivikin mahtuu joukkoon. Erityisesti tarinassa on selkeitä ongelmia.

Juonilankaa kerrotaan takaumien, päätehtävien sekä joidenkin lineaaristen kohtausten avulla. Sinänsä pyrkimys tarjota kerrontaan vaihtelevia jippoja on tervetullutta, mutta lopputulos vaikuttaa silti hieman repaleiselta.

Mukaan mahtuu loisteliaita hetkiä, jotka paikkaavat suvantohetkiä. Välivideoiden yksityiskohtaisuus, elokuvamaisuus sekä kokonaisvaltaisuus saavat ihailemaan Ubisoftin kehitystiimiä. Erityisesti hahmojen silmät ja katseet ovat nousseet kokonaan uudelle tasolle. Tämän ansiosta kohtaukset tuntuvat elokuvamaisilta. Harmi vain, ettei niiden kertomat juonenkäänteet kiehdo yhtä paljoa kuin tekninen toteutus.

On syytä mainita, että päätehtävien tekeminen sekä keskeisten vihollisten eliminoiminen on muutakin kuin vain sinänsä kiehtova tappohetki. Oikean kohteen löytäminen sekä tämän luokse pääseminen on matka itsessään, joten määränpää on tämän rinnalla pelkkä kliimaksi.

Maailmassa riittää myös muitakin ryhmittymiä ja joukkoja tutkittavaksi kuin vain pääpahikset. Rangaistuksen ansaitsevia piisaa, ja näiden jäljille pääseminen tuntuu palkitsevalta. Erityisesti tappoa seuraava mustavalkoinen ja taiteellinen huipennus tekevät selväksi, että pelaajan sivallukset tekivät tehtävänsä.

Täydennystä

Assassin’s Creed Shadows esittelee sarjalle tyystin uusia jippoja.

Animus Hub tervehtii pelaajaa teoksen käynnistyessä. Kyseessä on toisaalta pelille ominainen päävalikko Shadowsille sekä muille tuoreille Assassin's Creed -peleille, mutta samalla se onnistuu luomaan tunteen entistä suuremmasta Assassin's Creed -universumista. Kyseessä on näppärä tapa nivoa pelisarjan osia yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi.

Uusi tukikohdan rakentamiseen keskittyvä Hideout-tila ei tehnyt kummoista vaikutusta. Kaiken kukkuraksi tarinassa pitää edetä melkoisen pitkälle ennen kuin kaikki rakennusmateriaalit ja parannukset ovat ylipäätään edes käytössä. Uusien rakennusten lisääminen tarjoaa pelaajalle etuuksia joiden avulla saa esimerkiksi salaisuuksia tietoonsa, parannuksia aseisiin sekä helpotuksia viranomaisten kiinnostukseen.

Tältä osin Hideout vaikuttaa harppaukselta Valhalla-osassa nähtyyn Ravensthorpe-mekaniikkaan. Eivorin seikkailun toteutus tuntuu kuitenkin yksinkertaisempana ja luonnollisempana osana paremmin mietityltä.

Vaikka pieniä murheita mahtuukin mukaan, Assassin's Creed Shadows osoittautuu odotuksen arvoiseksi lisäksi pitkäikäiseen pelisarjaan. Sen parissa yksinkertaisesti viihtyy pelitunnista toiseen, sillä teoksen roolipelielementit ovat aiempaa oivallisempia sekä hiotumpia. Lisäksi on tarpeen vielä kerran ylistää hiippailun, taistelun sekä alueiden tutkimisen muodostamaa pyhää kolminaisuutta. Niiden varaan on saatu rakennettua kokonaisuus, joka ei kompuroi edes kauneusvirheidensä vuoksi.

Kannattaako Assassin's Creed Shadows pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Ubisoft on erikoistunut kattaviin saavutettavuusasetuksiin (Accessibility), eikä Assassin's Creed Shadows tee sääntöön poikkeusta. Tarjolla on useita vaikeusastevaihtoehtoja, jotka vaikuttavat hiippailun sekä taistelun tarjoamaan haasteeseen. Halutessaan salamurhaamisen voi jopa muuttaa kerta laakista vihulaisen tappavaksi. Nopeammasta etenemisestä haikailevat saavat taasen kytkettyä opastuksen päälle, jolloin eri salaisuudet ja jipot paljastuvat nopeammin.

Jos verisyys ei miellytä, saa sen sekä monia muita graafisia elementtejä kytkettyä kokonaan pois päältä. Myös kameran toimivuutta saa säädettyä sekä näppäinasetteluja muutettua. Dialogi on luonnollisesti tekstitettyä ja mukana on useampia vaihtoehtoja värimaailmojen muokkaamiseen.

Monster Hunter Wilds on suuren haasteen edessä. Sarjan aiemmat osat ovat nimittäin nostaneet hirviöjahdin profiilia jatkuvasti ylöspäin, mikä on näkynyt pelaajien kiinnostuksessa. Edeltävä täysiverinen pääteos Monster Hunter World paitsi rikkoi myyntiennätyksiä mutta myös nousi valtavirran suosioon. Jopa hieman pienemmän profiilin Monster Hunter Rise keräsi rutkasti kiinnostusta erityisesti huomioiden sen, että kyseessä oli alkujaan Nintendo Switchin yksinoikeus.

Wildsin odotetaan paitsi jatkavan mainitun kaksikon jalanjäljissä mutta myös esittelevän jotain uutta. Modernin yleisön kosiskelu on silti vaikeaa, kun sarjan fanaattiset fanit eivät halua pudota kelkasta 20-vuotisen yhteistaipaleen jälkeen.

Monster Hunter Wilds onnistuu tässä tempussa. Se paitsi suoraviivaistaa seikkailua Worldin hengessä mutta myös hioo niitä asioita, jotka ovat aiemmin saaneet hermot kireälle.

Suoraan asiaan

Uuden Monster Hunter -seikkailun pariin hyppääminen on perinteisesti ollut ristiriitainen kokemus. Sarjan parhaat hetket ovat nimittäin tavanneet tulla vastaan vasta loppupelissä, jolloin hahmon kokemustaso on saatu hilattua kattoon. Tämä on saanut kampanjan tuntumaan ajoittain pakkopullalta. Sinänsä tarinan läpäiseminen ei ole yleensä ollut kummoinenkaan haaste. Tosin Monster Hunter Risen ja Monster Hunter Worldin juonilangat alkoivat tuntua jo sen verran pitkiltä, että niihin joutui upottamaan rutkasti aikaa. Onneksi tarinat eivät olleet huonoja, ainoastaan unohdettavia.

Monster Hunter Wilds lähestyy tilannetta toisesta suunnasta. Sen kampanja on selvästi aiempaa suoraviivaisempi ja jämäkämpi. Mukana ei ole erillistä "jippoa", joka erottaisi sen selkeästi aiemmista osista. Sen sijaan painopisteenä on avoin maailma, jossa vuodenajat ja eläimistö nousevat valokeilaan. Vihollistaistot eivät ole enää raiteilla kulkevia elämysjunia eivätkä sivutehtävät tunnu pakkopullalta, vaan hirviöjahti on ansaitusti tekemisen keskiössä. Yksi ärsyttävä sivuhahmo jää ainoaksi kauneusvirheeksi muutoin Monster Hunter -sarjan parhaassa kampanjassa tähän mennessä.

Monster Hunter Wildsin tarina on ennen kaikkea seikkailu: peli kannustaa viettämään aikaa leireissä sekä tukikohdissa niin vähän kuin suinkin mahdollista. Toki uusien varusteiden väsääminen, hahmon muokkaaminen sekä välineistön parissa räplääminen on edelleen hauskaa, mutta ennen kaikkea peli ohjaa metsästyspuuhiin.

Päätös korvata yksi suuri keskusalue useammalla kyläpahasella on erittäin tervetullut uudistus. Määrä on korvannut osin laadun, sillä nykyiset pienemmät asumukset eivät yllä massiivisuudessaan ja monipuolisuudessaan Asteran kaltaisiin aiempien osien pääpaikkoihin. Isommassa osassa ovat pienet leirit, jotka kannustavat pelaajaa majoittumaan turvamuurien ulkopuolelle. Ratkaisussa on hyvät ja huonon puolet, mutta se eittämättä sopii hyvin pelin yleiseen henkeen. Toisaalta esimerkiksi ruuanlaitto leirintäalueella ei vedä vertoja Kamura Villagen tai Asteran huippukokkien taituruudelle.

Tästähän saisi luontodokumentin

Erityisesti kookas avoin maailma erottaa Monster Hunter Wildsin edeltäjistään. Toisin kuin aiemmin, eri alueet yhdistyvät saumattomasti toisiinsa. Lopputuloksena on dynaaminen ja yhtenäiseltä tuntuva pelimaailma, joka ei pysähdy lataustaukoihin tai muihin tylsiin katkoksiin. Yhtenäisyydestä huolimatta eri läänit eroavat toisistaan erityisesti visuaalisesti, mikä tuo kaatojahteihin sopivaa vaihtelua. Persoonallinen kasvusto sekä alueittain muuttuvat eläimistöt ja materiaalit tekevät nuohoamisesta viihdyttävää.

Tämän lisäksi Wilds esittelee vaihtelevat vuodenajat, mikä näkyy ympäristöihin täysin uudenlaisen vivahteen. Hiekkamyrskyt sekä muut tapahtumat muuttavat ympäristöt täysin päälaelleen. Vaikka Suomen neljää vuodenaikaa ei näin loskaisena ajanjaksona välttämättä pidäkään rikkautena, pelimaailmassa tilanne on toisin. Säänvaihtelut tekevät todellisen vaikutuksen ja niiden ihasteluun ei tahdo kyllästyä millään.

Kampanja opastaa pelaajan alkuun mainiosti. Kelivaihdokset sekä dynaamisuus tehdään selväksi, mutta samalla siinä riittää jatkuvasti uudenlaista nähtävää.

Kun maailmaa pääsee alun jälkeen tutkimaan vapaaseen tahtiin, ei eri paikkojen näkemiseltä tahdo ehtiä lainkaan tarinatehtävien pariin. Pienten hirviöiden tepastelu sekä ympäristöjen uskottavuus saavat haukomaan henkeä tavalla, johon pelimaailmat eivät ole lähes koskaan pystyneet. Tekijöiden silmää yksityiskohdille sekä uskottavalle maailmalle on kehuttava. Hetkittäin meno on kuin luontodokkaria katsoisi, vaikka David Attenborough ei olekaan valistamassa katsojaa.

Keskity!

Monster Hunter -sarja ei ole tavannut niinkään painottaa graafista yksityiskohtaisuutta vaan ennemminkin elementtien määrää. Monster Hunter Wilds tekee tälläkin saralla muutoksen, sillä pelimaailma tarjoaa todellista silmäkarkkia. Täydellisyyteen ei silti ylletä, sillä värien kirkkaudessa on ajoittain turhan paljon vaihtelua. Osa maisemista tuntuu ikään kuin hukkuvan kiinnostavampien elementtien taakse. Onneksi parhaimmillaan konemylly piirtää ruudulle näyttävää ja menevää toimintaa. Esimerkiksi metsänsiimeksessä on ihasteltava näytöllä vilisevien otusten määrää.

PS5 Pro pyörittää peliä ongelmitta. Arvostelujaksolla käytetty Prioritize Framerate -grafiikka-asetus piti ruudunpäivityksen 60 kuvan sekuntivauhdissa, mikä toisaalta näkyy pienenä rajauksena resoluutiossa. Vaan se on pieni hinta maksettavaksi.

Eittämättä resoluutio ja grafiikan yksityiskohtaisuus ovat asioita, joihin tarkkasilmäisin voisi toivoa hiukan enemmän. Arvostelutaipaleen aikana tätä ei kuitenkaan todellisuudessa kaivannut, sillä erityisesti vaihtelevat sääolot vangitsivat katseen. Hiekkamyrskyt, pilvisyys sekä kaatosade näyttävät upeilta. Tältä osin peli ansaitsee siis myös puhtaat paperit.

Kannattaako Monster Hunter Wilds pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Monster Hunter Wilds tarjoaa muutamiakin toimintoja saavutettavuuden parantamiseksi. Värisokeudesta kärsivät voivat valita useammasta eri vaihtoehdosta itselleen sopivan. Näppäinasettelua saa muokattua, mutta erilaisten toimintojen määrä pitää pelaamisen varsin haastavana. Suoraviivaistuminen ei ole poistanut erilaisia pikavalikkoja, tähtäimiä sekä muita yksityiskohtia, jotka vaativat nopeita hoksottimia.

Yksinkertaisemmat näppäinasetelmat olisivat tulevaisuudessa tervetullut lisä, sillä useamman näppäimen painalluksen vaativat mekaniikat voivat jäädä osalta muutoin väliin.

Asetuksista voi hakea myös pehmikettä silmille, sillä perinteisten vaihtoehtojen joukossa on muun muassa liikkeenpehmennyksen kaltaisia valintoja.

Näin arvostelimme Monster Hunter Wildsin

Pelasimme Monster Hunter Wildsia PS5 Pro -konsolilla noin 30 tunnin ajan. Tämä sisälsi kampanjan läpäisemisen (noin 18 tuntia) sekä vinon pinon loppupelin sisällön alkupuolesta. Suoritimme sivutehtäviä sitä mukaan kun niitä tuli vastaan, eikä eri alueitakaan jätetty nuohoamatta. Testivaiheessa pelissä oli tarjolla kolme erilaista grafiikka-asetusta, josta hyödynsimme suurimman osan ajasta 60 kuvan sekuntivauhdilla pyörinyttä Prioritize Framerate -tilaa.

PS5 Pron konsolin kaverina hyödynnettiin Samsungin televisiota, DualSense Edge -ohjainta sekä Razer Blackshark V2 -pelikuulokkeita.

Olemme lisäksi pelanneet runsaasti aiempia sarjan osia, joten hyppääminen uutuusosaan kävi varmasti kivuttomammin kuin monella ensikertalaisella.

PC-pelien markkinoilla riittää runsaasti vaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin, eikä kaikkia teoksia ole todellakaan luotu jokaiseen tarpeeseen. Onneksi tarjolla niin Star Wars: Knights of the Old Republicin kaltaisia helmiä vuosien takaa sekä tietysti loistavia indiepelejä. Näiden pyörittäminen onnistuu ongelmitta myös edullisemmalla läppärillä.

On toki syytä huomata, että parhaat pelikannettavat ovat tätä nykyä erinomaisia pelilaitteita. Siinä missä läppäreiden tehot saattoivat takavuosina vielä vaatia isojakin kompromisseja, tällä hetkellä useat laitteet pyörittävät parhaita PC-pelejä ongelmitta. Parhaiden prosessorien ja tehokkaimpien näytönohjaimien ansiosta pelikannettavat ovat monilta osin jo samalla viivalla tavallisten pöytäkoneiden kanssa.

Olemme koonneet tälle listalle useita erilaisia pelejä ja genrejä. Nämä teokset soveltuvat ainakin meidän kokeilujemme perusteella erittäin hyvin kannettaville tietokoneille.

1. Disco Elysium

• Prosessori: Vähintään Intel Core i7 tai AMD 1800
• Muisti: 8 Gt RAM
• Näytönohjain: NVIDIA Geforce 1060 tai parempi

Oletko haaveillut olevasi vähintään Sherlock Holmesin veroinen mestarietsivä? Ainakin me olemme, ja sen takia Disco Elysium osuu napakymppiin. Se haastaa pelaajat ratkomaan pulmia upealla tavalla.

Kyseessä on avoimen maailman roolipeli, joka antaa sinun tutkia täysin omaan tahtiin. Voit selvittää murhamysteeriä auttaaksesi muita tai ottaa lahjuksia ja manipuloida kanssakulkijoita. Monipuoliset vaihtoehdot aukeavat hauskojen kykyjen sekä mielenkiintoisten etsivätyökalujen avulla.

Pelimaailma vie omalla mysteerisyydellään mukanaan. Se on kuin Neo-noir-käsittelyn saanut Gotham. Huomaat ihastelevasi sen tunnelmallisuutta tunti toisensa jälkeen.

2. Among Us

• Prosessori: Intel Pentium 4
• Muisti: 1 Gt
• Näytönohjain: Intel HD

Among Us saattaa vaikuttaa muita tällä listalla olevia pelejä kasuaalimmalta, eivätkä sen matsit kestä 10-15 minuuttia kauempaa. Silti sen parissa vierähtää helposti tunteja.

Idea on simppeli. 4-10 pelaajaa sijoitetaan samaan karttaan, jossa heidän täytyy tehdä erilaisia tehtäviä. Heistä korkeintaan kolme on kuitenkin huijareita, jotka yrittävät estää tehtävien teon murhaamalla muut pelaajat. Jos joku näyttää epäilyttävältä, voi kutsua yhteen kyläkokouksen, jossa elossa olevat pelaajat keskustelevat keskenään, syyttävät toisiaan ja voivat äänestää muita pelaajia ulos.

Among Usin loistavuus nouseekin siitä, miten se tuo ystäviä yhteen hyvän lautapelin tavoin yhdistämällä sosialisointia ja strategiaa tavalla, joita harva verkkopeli onnistuu tekemään.

3. Cuphead

• Prosessori: Vähintään Intel Core2 Duo E8400, 3,0 GHz tai AMD Athlon 64 X2 6000+, 3,0 GHz
• Muisti: 2 Gt
• Näytönohjain: Geforce 9600 GT tai AMD HD 3870 512 Mt

Studio MDHR:n kehittämä Cuphead on valloittanut jo miljoonat ihmiset ympäri maailmaa, ja monet heistä on henkilöitä, jotka eivät ole aiemmin halunneet olla missään tekemisissä tämänkaltaisten pelien kanssa.

Ulkoisesti Cuphead muistuttaakin Fleischer Studiosin klassisia piirrettyjä, kuten Betty Boopia, mutta pelillisesti se lainaa haasteensa ja vetovoimansa Mega Manin ja Contran kaltaisista hiteistä. Suurin osa tunnistaa pelin kuitenkin juuri sen 1930-luvun piirrettyjä muistuttavan ulkoasun vuoksi.

Ulkoasun ei kannata antaa kuitenkaan hämätä, sillä peli tarjoaa 19 haastavaa pomotaistelua ja nämä yhdistävää tasoloikkaosiota, jotka vaativat pelaajilta kaiken huomion.

4. Humankind

• Prosessori: Intel Core i5 4th Gen
• Muisti: 8 Gt
• Näytönohjain: NVIDIA GTX 770 tai AMD R9 290

Jos rakastat Civilizationin tai Age of Empiresin kaltaisia historiallisia strategiapelejä, mutta haluat jotain erilaista, silloin suosittelemme tutustumaan Humankindiin. Kyseessä on samaan 4X-genreen lukeutuva peli, joka tuo tuttuihin kuvioihin kuitenkin oman säväyksen. Omaa kulttuuria voikin vaihtaa kesken pelin toiseen, minkä lisäksi yhteiskuntaa voi suunnata oikeaan tekemällä päätöksiä uskonnon, sodan- ja kaupankäynnin sekä liittolaisten suhteen. Yksikään pelikerta ei ole siten varmasti toisensa kaltainen.

Vastustajat voikin tuhota ydinpommein tai tuhota maa ylipäätään saasteilla, kunhan päivän päätteeksi olet kaikkein maineikkaan sivilisaatio kaikista. Vaikka Humankindissa on monia samankaltaisuuksia yllä mainittujen klassikoiden kanssa, kustomoinnin paljous, erilaiset mekaniikat ja mahdollisuus muokata historiaa tekevät tästä pelistä kokeilemisen arvoisen genren faneille.

5. Stardew Valley

• Prosessori: 2 GHz
• Muisti: 2 Gt
• Näytönohjain: 256 Mt videomuistia, Shader model 3.0+ -varjostin

Eric Baronen täysin yksinään kehittämä Stardew Valley on eittämättä mestariteos jo pelkästään taustansa vuoksi. Mutta jos olet Harvest Moon -pelien fani, voit huoletta upottaa aikasi tähän elämäsimulaattoriin. Kyseessä on nimittäin addiktiivinen farmipeli, jossa pelaaja voi kirjaimellisesti mennä naimisiin muiden kyläläisten kanssa.

Maatalousteemasta huolimatta peli sisältää kuitenkin paljon muitakin aktiviteetteja. Voit halutessasi opetella kalastamaan, tekemään ruokaa, nikkaroimaan tavaroita tai tutkimaan proseduraalisesti luotuja luolia vihollisten ja esineiden toivossa.

Kaikki touhuilu vie kuitenkin energiaa, joten oma avatar kannattaa pitää virkeänä ja kylläisenä, ettei seikkailu lopu väsymykseen. Tajuttomuuden myötä katoaa nimittäin aimo annos kahisevaa ja varusteita, joten riskejä ei kannata ottaa. Koukuttava pelattavuus liimaakin pelaajat tuntikausiksi ruudun ääreen, joten kannattaa pitää huoli, että myös oma ruoka- ja unitarpeet tulevat täytetyksi.

6. Age of Empires IV

• Prosessori: Intel Core i5-6300U tai AMD Ryzen 5 2400G
• Muisti: 8 Gt
• Näytönohjain: Intel HD 520 tai AMD Radeon RX Vega 11

RTS-genren faneilla on syytä juhlaan, sillä Age of Empires IV on viimein täällä. Suositun pelisarjan tuorein osa ottaa kaiken aiemmista osista tutun hauskuuden ja parantaa niitä entisestään. Uuden ilmeen lisäksi myös tekoälyä ja mekaniikkoja on päivitetty.

Pelaajat voivat valita yhden kahdeksasta kansakunnasta ja neljästä yksilöllisestä kampanjasta pelattavakseen. Jälkimmäinen vie 500 vuoden historiamatkalle päättyen renessanssiaikaan. Yksinpelin ohella tarjolla on myös kattava kilpailullinen moninpeli ja yhteistyötila. Mikä parasta, Age of Empires IV ei vaadi hirveitä kannettavalta, vaan sen pyörittämiseen riittää melkein kymmenen vuotta vanha näytönohjain.

7. Night in the Woods

• Prosessori: Intel i5 Quad-Core
• Muisti: 4 Gt
• Näytönohjain: Intel HD 4000

Night in the Woods on monin tavoin kuin Life is Strange sekoitettuna Bojack Horsemaniin. Interaktiivinen dialogi muistuttaa ensin mainittua, kun taas mielenterveyteen liittyvät teemat tuovat jälkimmäisen mieleen.

Night in The Woods on Infinite Fallin kehittämä luomus, jonka takana on koodaja-säveltäjä Alec Holowka sekä Twitterissä vitsaileva animaattori Scott Benson. Kaksikon yhteistyön hedelmä ei ole pelkästään peli, vaan pikemminkin sykähdyttävä kokoelma samaistuttavia hahmoja.

Pelaajan ohjastama Mae on koulunkäynnin kesken jättänyt Mae-kissa, joka palaa kotikaupunkiinsa Possum Springsiin. Kyseessä on moderni point-and-click-seikkailu, jonka pelimekaaniset oivallukset imaisevat mukaansa. Mikäli siis olet aiemmin tykästynyt Telltale Gamesin peleihin tai Life is Strangeen, Night in the Woods on sinulle takuuvarma hitti.

Ennen kaikkea on syytä korostaa, että vaikka peli ei vaadi koneelta minkäänlaisia tehoja, sen visuaalinen tyyli on upea. Sen saamat ylisanat ovat tulleet aiheesta.

8. Command and Conquer: Remastered Collection

• Prosessori: Intel Core 2 Duo E4600 @ 2,4 Ghz tai AMD Athlon 64 X2 6400 @ 2,4 Ghz
• Muisti: 4 Gt
• Näytönohjain: NVIDIA GeForce GT 420 tai ATI Radeon HD 5570

90-luku ei ole kadonnut minnekään, kiitos Command & Conquer Remastered Collection -kokoelman. Se sisältää alkuperäisen teoksen vuodelta 1995, minkä lisäksi mukana on Red Alert kolmen laajennuspaketin kera, mikä tarkoittaa yli sataa tehtävää ja 250 moninpelikarttaa. Tekeminen ei siis lopu kesken.

Kokoelma nousi listallamme vuoden 2020 parhaiden läppäripelien joukkoon aiheesta. Se ehosti välivideot, ääniraidan sekä grafiikan nykyaikaan sopivaksi. 4K-grafiikka ei ole ainoa huomion varastava uudistus. Käyttöliittymä on tuotu nykyaikaan, joten mukana on myös mahdollisuus pikanäppäimille. Ja kun mukana on vielä tuki modeille, saa teosta muokattua haluamallaan tavalla.

Pelin sydämenä on edelleen sama 90-luvulla ihastuttanut kokemus. Mikäli haluat muistella menneitä nauttien samalla nykyajan vaatimuksista, Command & Conquer -paketti on takuuvarma hitti.

9. Pillars of Eternity 2: Deadfire

• Prosessori: Intel Core i3-2100T @ 2,50 GHz / AMD Phenom II X3 B73
• Muisti: 4 Gt
• Näytönohjain: ATI Radeon HD 4850 tai NVIDIA GeForce 9600 GT

Pillars of Eternity 2: Deadfire. julkaistiin vuonna 2018. Se jatkaa pitkälti ykkösosan linjalla, minkä ansiosta teos ei vaadi koneelta tehoja juuri nimeksikään.

Teos vie pelaajan taistelemaan pahuuden teille lähtenyttä jumalaa vastaan. Kuten edeltäjänsäkin, myös Deadfire tarjoaa syvällisen roolipelikokemuksen. Mikäli Baldur's Gaten ja Neverwinter Nightsin kaltaiset teokset ovat vieneet mukanaan, ei Pillars of Eternity 2:n kohdalla voi mennä pieleen.

Kaksiulotteiset taustat sekä ylhäältäpäin kuvattu kamerakulma ovat ihastuttavat nostalgisia. Lisäksi on syytä korostaa upeita loitsusysteemiä, jotka tuovat taisteluihin upeaa taktisuuden tuntua.

Tekijätiimi Obsidian on varma merkki laadukkaasta roolipelikokemuksesta. Saatkin Pillars of Eternityn tapauksessa varsin edulliseen hintaan kertakaikkisen loistavan seikkailun.

10. Papers Please

• Prosessori: 1,5 GHz Core2Duo
• Muisti: 2 Gt
• Näytönohjain: OpenGL 1.4 tai parempi

Tuskin kukaan olisi uskonut, että passivirkailijan elämästä saa tehty yhden takavuosien parhaista pelikokemuksista. Syytä se on silti hyväksyä, sillä Papers, Please on yksinkertaisesti loistava.

Teos sijoittuu itäblokin maahan, jossa pelaajan tehtävänä on estää naapurimaan pakolaisia saapumasta maahan. Peli itsessään on hyvin simppeli: tarkasta passi, vertaa tietoja ohjeisiin ja tunnista väärennetyt dokumentit.

Papers, Please pakottaa keskittymään yksityiskohtiin. Tämän lisäksi se haastaa moraalisi. Joudut nimittäin jatkuvasti tekemään vaikeita päätöksiä, jossa säännöt ja inhimillisyys vaativat erilaista päätöstä.

Oikealta tuntuvat päätökset eivät kuitenkaan tule seurauksitta. Moraalinen hyveellisyys asettaa oman perheen vaaraan, mutta toisaalta myös toiset ansaitsevat sympatiaa.

Autopelit ovat junnanneet jo pitkän aikaa tukevasti paikallaan. Milloin viimeksi genreä on oikeasti ravisuteltu? Ensimmäisinä mieleen nousevat sosiaalisuutta painostanut DriveClub, avoimen maailman iloittelun suurelle yleisölle esitelleet Burnout Paradise ja Forza Motorsport sekä... niin, siinäpä se. Jos takavuosina tekstuurien tarkkuus riitti markkinakikaksi, ei tälläkään saralla ole puskettu enää samalla tavalla lisävaihteita silmään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että autopeligenre olisi hyytymässä tai kuolemassa. Päinvastoin jopa, sillä vaikka uusia innovaatioita on vaikea nelipyöräisten varaan keksiä, esimerkiksi vuonna 2023 ilmestynyt The Crew Motorfest osoittaa saluunan kantavan pitkälle. Autopelit ovat mitä parhainta live service -pelaamista, jossa sosiaalisuus, monipuolinen tekeminen sekä ennen kaikkea vauhdinhurma kantavat pitkälle. Tätä samaa sapluunaa pyrkii tavoittelemaan hyvin toisenlaisella taustalla aiemmin vakuuttanut Test Drive.

Test Drive Unlimited: Solar Crown on oppikirjamainen esimerkki siitä, minkälainen on moderni autopeli. Valtava määrä autoja, vapaa maailma koluttavaksi, muiden ihmisten täyttämät tiet sekä erilliset sisältöä lisäävät pelikaudet ovat luonnollisesti mukana. Palaset ovat siis paikallaan, mutta onko kokonaisuus osiensa summa?

Paratiisisaarella tavataan

Test Drive Unlimited: Solar Crown vie pelaajat valtavalle Hong Kong Island -saarelle, jossa riittää koluttavaa. Saarella bensalenkkarit ovat rautaa, vaikka tyylillisesti tätä ei uskoisi. Pelaaja pääsee luomaan oman hahmonsa editorilla, joka näyttää pahasti vanhentuneelta. Hahmomallien tönkköys vaivaa koko teoksen läpi, sillä klubeilla, autokaupoissa sekä välivideoissa näkyvät ukot ja akat ovat todellisia pökkelöpäitä. Onneksi autonrattiin hypätessä tilanne paranee.

Ennen kuin kuskille sovitetaan rattimiehen mainetta, on status ansaittava ajamalla. Kisoista sekä avoimen maailman rälläämisestä irtoaa kokemuspisteitä sekä meriittejä, jotka taas avaavat lisätekemistä sekä lopulta paikan klaanissa.

Hong Kong Island on valtaisa alue, jolla riittää ajettavaa. Pala palalta aukeava maailma on pullollaan houkuttelevia teitä, jotka eroavat pahimmista kilpakumppaneista. Siinä missä Forza ja The Crew vievät pelaajat paratiisimaisiin maisemiin, Solar Crown on selvästi maanläheisempi. Kaupungilla vastaantulevat kärryt ovat arkiliikenteestä tuttuja peltipurkkeja ja kaupungin tiloja koristavat melko nykyaikaiselta vaikuttavat töllöttimet sekä vempaimet.

Erilaista tekemistä todella piisaa. Solar Crownin suunnittelijat ovat eittämättä keplotelleet ideakatsastuksesta läpi rimaa hipoen, sillä omia innovaatioita ei ole nimeksikään. Mainetta kertyy nopeuskameraan ajamisesta, aikahaasteiden suorittamisesta, uusien autojen löytämisestä, perinteisestä kilvanajosta, erilaisten stunttien tekemisestä ja niin edelleen. Jos Test Drive on aiemmin ollut enemmän autoilun vakavasti ottaneiden heiniä, tällä kertaa homma on tehty hyvin aloittelijaystävälliseksi. Esimerkiksi driftaamisesta, donitseista ja muista kartturinpaikalla istuvan kauhistuksista heltiää pojoja plakkariin todella anteliaasti. Kombomittarin poistumista joutuu ajoittain jopa odottamaan, mikäli ei ole halukas riskeeraamaan koko pottia. Pieni lisähaaste sekä teknisyyden korostaminen ei olisi tehnyt pahaa.

Vaikka kaikki tekeminen on sinänsä hauskaa, "mutta"-sanaa on mahdotonta täysin ohittaa. Jos on pelannut Forza Horizoneja tai The Crew Motorsportia, on meno todella tutun oloista. Onko se paha asia? Ei kai. Jääkö Test Driveltä toivomaan persoonallisempaa identiteettiä? Todellakin.

Kauneutta ja rumuutta

Ajaminen on onnistuttu tekemään varsin miellyttäväksi. Autopelit kuuluisi luonnollisesti kokea parhailla pelirateilla, mutta testijakson aikana käytössä ollut DualSense Edge piti sekin auton ajokaistojen välissä. Tarjolla on satakunta autoa 30 eri valmistajalta, jotka edustavat lukuisia eri hintaluokkia. Jos tutoriaalin aikana pääsee huruttelemaan Lamborghinin puikoissa, varsinainen peli käynnistyy Nissanin tai Fordin kaltaista budjettimallia käskyttäessä. Yksinkertaiset mutta silti sopivan laajat kustomointimahdollisuudet yhdessä kattavan autokatraan kanssa tekee noin 30 tuntia kestävästä ajopelistä sopivan vaihtelevan kokonaisuuden.

Ajotuntuma on hyvin arcademainen. Vauriomallinnusta ei ole mukana eikä kisaaminen pääty isoonkaan mälliin. Etenkin alkupäässä tuntuman oppiminen ottaa oman aikansa. Onneksi vaikeusastetta ei ole hilattu kovinkaan korkealle, vaan isommatkin mokat saa anteeksi. Sopiva röyhkeys sisämutkaan hyökätessä poikii keskimääräisesti aina turhankin hyvän tuloksen.

Ajamisen miellyttävyyden kannalta on keskeistä että peli rullaa miellyttävän sujuvasti konsoleilla. Testijakson aikana pelailin teosta alkuun PS5:llä sekä myöhemmin PS5 Prolla, eikä minkäänlaisia teknisiä ongelmia tullut vastaan. Lataustaukoja piisaa hieman turhankin paljon, mutta ne ovat onneksi erittäin lyhyitä.

Valitettavasti siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että audiovisuaalinen toteutus jättää paljon toivottavaa. Hahmomalleista jo marmatinkin, mutta sama koskee pelimaailmaa yleensä. Tekstuurit, rakennukset sekä ylipäätään silmäkarkki tuntuu selvästi vanhentuneelta. Onneksi häiritsevyyteen asti tämä näkyy vain hahmomalleissa.

Kiitosta on annettava moottorien jylinästä, mikä on vedetty oletuksena tappiin asti. Äänimaiseman tasapaino on kuitenkin vinksallaan. Radiossa raikaava rokki ja muu musisointi jää täysin ajamisen jalkoihin. En tiedä onko kyseessä ollut tarkoituksellinen ratkaisu vai ei, mutta asetusvalikosta kannattaa viilata tasapainoja rajulla kädellä parempaan suuntaan.

Kilometrejä mittarissa

Vaikka Test Drive Unlimited: Solar Crownissa on paljon hyvää, huolestuttavat pilvet leijuvat ilmoilla. Peli on nimittäin jatkuvasti yhteydessä palvelimiin, mikä on pelaajamäärän vähäisyyden huomioiden iso uhkakuva. Toistaiseksi tekijät ovat puhaltaneet peliin lisää eloa sisällön sekä sesonkien muodossa, mutta tulevaisuuden osalta en laittaisi rahojani likoon.

Ongelmana on jo tällä hetkellä, että peliseuraa ei pahemmin ole. Kun näin muutamaa kuukautta myöhemmin kaahaili menemään, pelimaailmassa tuli vastaan vain muutama peluri. Toki tilanne voi johtua ajankohdista, mutta yhtä kaikki ihmeitä pitäisi tapahtua, jotta Solar Crown saavuttaisi Forza Motorsportien tai The Crew'n kaltaisen pitkäaikaisen suosion.

Kokonaisuutta voi tällä hetkellä verrata 2010-luvun alkupuolen perheautoon, jonka mittari pyörii jossain 200 000 kilometrin kupeessa. Kyseessä on siis toimiva, turvallinen ja tarjousten myötä edullinenkin vaihtoehto, mutta suoranaisesta luksuskokemuksesta ei voida puhua. Autopelien ystävien kannattaa kokeilla pakettia, mutta kovin ikimuistoiseksi Test Driven paluuta ei voi kutsua.

Kannattaako Test Drive Unlimited: Solar Crown pelata?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Valve on paljastanut tuoreimmat lukemat peliohjainta käyttävistä Steam-käyttäjistä.

Tuoreessa blogiviestissä kerrotaan padeja suosivien käyttäjien määrän nousseen ennätyslukemiin. Siinä missä vain 5 % pelaajista käytti vuonna 2018 ohjainta, nykyisin osuus on jo 15 %. Määrä on siis kolminkertaistunut seurannan aikana.

Samalla yhtiö kertoi, että peräti 42 prosenttia ohjainta käyttävistä pelaajista hyödyntää Steam Input -ominaisuutta.

Ohjainten välinen taisto on tukevasti kallellaan Xboxin suuntaan. Valven mukaan 59 % käyttäjistä hyödyntää Xbox-ohjainta, kun taas Sonyn valmistamaa DualSenseä tai DualShock 4:ää käyttää 26 prosenttia. Steam Deckin nimeen vannovien osuus jäi 10 prosenttiin.

Valve ei ole jäämässä laakereilleen lepäämään, vaan luvassa on entistä parempi tuki ohjaimille:

"Kun käyttö on lisääntynyt, tiimimme on jatkanut ominaisuuksien kehittämistä ja lisäämistä kokemuksen parantamiseksi."

Uudistuksia ovat olleet tai ovat tulevaisuudessa muun muassa Big Picture -tila, uudet ohjainasettelut, liiketunnistuksen avulla tähtääminen, virtuaalivalikot sekä tuki PlayStation- ja Xbox-ohjaimille.

Valve lisäsi vastikään Steam-tuen Horipad-ohjaimille.

Steam tukee tällä hetkellä yli 300 eri ohjainta, joten yhteensopivan kapulan löytämisen ei pitäisi olla liiallinen ongelma. Mikäli etsit itsellesi parasta PC-peliohjainta, kannattaa suunnata osto-oppaamme pariin. 

Ubisoft esittelee tulevia pelejään tänä kesänä järjestettävässä Forward-tilaisuudessa.

Pelijätin X:ssä julkaisemassa viestissä vahvistetaan Ubisoft Forward -tilaisuus sekä sen ajankohta. Tapahtuma järjestetään Los Angelesissa kesäkuun 10. päivä 2024.

Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, tilaisuus on nähtävissä Yhdysvaltojen lisäksi verkossa. Tapahtuma kuitenkin kerännee paljon kävijöitä myös paikalle, sillä samalla viikolla järjestetään Summer Game Fest -pelimaraton sekä Day of the Devs: SGF Edition -tilaisuus.

Ajankohta ei ole suuri yllätys, sillä samoihin aikoihin on tavattu juhlistaa E3-pelimessuja. Nyt kun E3 on kuitenkin kuopattu, pelijulkaisijat järjestävät omia tilaisuuksiaan. Ubisoft tuskin jää täten ainoaksi, joka vilauttaa kesäkuussa julkaisukalenterinsa antia.

Ubisoft ei ole vielä paljastanut tilaisuuden sisältöä. Voimme kuitenkin tehdä johtopäätöksiä mainituista "päivityksistä sekä tulevista julkaisuista".

Tulevien pelijulkaisujen keskiössä lienee Massive Entertainmentin kehittämä kolmannen persoonan avoimen maailman roolipeli Star Wars Outlaws. Emme yllättyisi tarkasta julkaisupäivästä.

Teos julkistettiin viime vuonna pelikuvaa sisältäneellä trailerilla, ja tuolloin sen kerrottiin saapuvan Xbox Seriesille, PS5:lle sekä PC:lle vuoden 2024 aikana.

Vaikka julkaisun on huhuttu viivästyneen, Ubisoft on ainakin tähän asti vakuuttanut sen saapuvan kauppoihin tämän vuoden aikana. Uusi traileri ja julkaisupäivä tuntuisivat täten luontevalta paljastukselta.

Eikä tietenkään unohdeta Assassin's Creediä. Viime vuonna huomion varasti Assassin's Creed Mirage yhdessä Avatar: Frontiers of Pandoran kanssa. Seuraava pääosa kulkee toistaiseksi koodinimellä Assassin’s Creed Red (Codename Red), joka vahvistettiin Ubisoft Forward 2022 -tilaisuudessa.

Japaniin sijoittuvan pelin julkaisupäivästä, tarinasta tai edes alustoista ei ole vielä tietoa. Tällä hetkellä ainoa tiedonjyvä perustuu sijoittajille järjestetyn talouskatsauksen mainintaan huhtikuun 2024 ja maaliskuun 2025 välisestä julkaisuikkunasta. Pitääkö suunnitelma, sitä ei vielä tiedetä.

Ubisoftilla on myös työn alla Assassin’s Creed Infinity, jonka on määrä olla live service -palvelu tulevalle Assassin's Creed -sarjalle. Sen keskiössä on moninpeli, mutta muuta emme toistaiseksi juuri tiedäkään.

Lue myös

• Arvostelussa Assassin’s Creed Mirage
• Tulevat pelit: nämä uudet pelit ilmestyvät konsoleille ja PC:lle tänä vuonna
• Paras pelikannettava: vertailimme tämän hetken tehokkaimmat läppärit

The Elder Scrolls -sarja juhlistaa 30-vuotista taivaltaan vuonna 2024. Tekijätiimi Bethesda Game Studios on sen kunniaksi antanut päivityksen myös odotetusta The Elder Scrolls 6:sta.

Juhlaisassa twiitissä muistellaan aluksi vuonna 1994 julkaistua The Elder Scrolls: Arena -teosta, joka käynnisti koko suosikkisarjan. Studio tiedostaa luomuksensa merkityksellisyyden, vaikka sen jälkeen ilmestyneet osat ovatkin monilla paremmin mielessä. Suosio tuntuu kasvaneen osa osalta, sillä pelisarjaan on julkaistu sittemmin muun muassa osat Daggerfall, Morrowind, Oblivion sekä tietenkin Skyrim.

Myös kymmenen vuotta täyttävä The Elder Scrolls Online saa huomiota. Tämän jälkeen huomio kiinnitetään työstössä oleviin projekteihin, kuten The Elder Scrolls: Castles -mobiilipeliin. Sen luvataan tarjoavan "uniikin linnanrakennuskokemuksen, jossa pelaaja voi luoda oman dynastiansa".

Lopulta päästään viimein mehevimpään pihviin. Tekijät kertovat pääsarjan seuraavan osan The Elder Scrolls 6 olevan jo pelattavassa kunnossa.

"Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, olemme kehittämässä seuraavaa lukua, The Elder Scrolls 6:ta. Jo nyt voimme seikkailla aikaisten testiversioiden ansiosta Tamrielissa, jonne palaaminen nostaa pintaan riemun, jännityksen sekä seikkailullisuuden."

"Kiitos kaikesta tuestanne näiden vuosikymmenten aikana sekä kaikesta siitä, mitä olette tuoneet mukananne peleihimme. Olemme todella innostuneita jatkaessamme tarinaa ja juhlistamalla seuraavia 30 vuotta."

Vaikka uutta teosta sivuutettiinkin, ei tekijätiimi paljastanut kehitysprojektin etenemisestä paljoakaan.  Toistaiseksi ainoat viralliset tiedot ovatkin kuuden vuoden takaa, jolloin peli alkujaan julkistettiin. Emme täten tiedä edes julkaisuajankohtaa, joskin syyskuinen tieto vihjasi pelin ilmestyvän vuonna 2026 tai myöhemmin.

Kehitystyöstä vastaava Todd Howard kertoi haluavansa The Elder Scrolls 6:n olevan "ultimaattinen fantasiamaailman simulaatio. Samalla hän pohti teoksen tulleen julkistetuksi liian aikaisin.

Jos olet valmis pulittamaan pelikuulokkeista 399 euroa, on Astro A50 X loistava valinta. Se tarjoaa huippumukavan muotoilun, kevyen pannan sekä erittäin miellyttävät kuulokekupit, joiden ansiosta pitkäksi venähtävä sessiokaan ei saa päätä kipeytymään. Erityisesti on silti kehuttava äänenlaatua, joka on parhaiden pelikuulokkeiden aatelistoa. Väkevä basso, kristallinkirkkaat keskiäänet sekä yksityiskohtaisuus tuovat pelien äänimaailman upealla tavalla eloon.

The Last of Us Part 1:n ja Death Stranding: Directors Cutin kaltaiset elokuvamaiset teokset ottavat kaiken ilon irti tarkasta äänestä. Vastaavasti Call of Duty: Modern Warfare 3 sekä muut räiskintäpelit helpottavat vihollisten liikkeiden kuuntelemista tilaäänen avulla. Kun mukaan ynnätään erinomainen mikrofoni keskusteluyhteyttä varten, on kyseessä nettipelaajan märkä uni.

Mukana on silti pieniä kompastuskiviä. Vaikka 24-bit HDMI 2.1 -ääni tarjoaa erinomaisen kuuntelukokemuksen, tekee se samalla kuulokkeiden käyttöönotosta tuskastuttavan hankalaa. Pelipisteelle onkin varattava tilaa muutamalla ylimääräiselle piuhalle. Lisäksi aktiivisen vastamelutoiminnon puuttuminen tässä hintaluokassa on merkittävä vajaus.

Muotoilu ja ominaisuudet

Astro A50 X näyttää ja tuntuu tyyriin hintalappunsa mukaiselta. Kookkaat ja hieman nelikulmaiseltakin näyttävät kuulokekupit sisältävät kattavat painikkeet. Lisäksi ne painautuvat korvien ympärille mukavasti ja jämäkästi. Vasemmassa kuulokkeessa olevaa mikrofonia voi taittaa ja säätää mieluisaan asentoon. Painikkeista virta-, alusta- ja Bluetooth-näppäin ovat oikean kupin takana pienen volyymisäätimen yläpuolella. Samaisen kuulokkeen etupuolella on vielä yksi kookas painike, jonka avulla saa säädettyä peli- ja keskusteluäänien välistä tasapainoa.

Painikkeita on varsin paljon, mutta ne on aseteltu taiten, joten ne eivät mene pienen totuttelun jälkeen sekaisin. Lisäksi näppäimissä sekä volyymisäätimessä on hyvä tuntuma

Pään ylittävä panta on todella kevyt. Se yhdistyy kuulokkeisiin kestävän metallisen pidikkeen avulla, jonka avulla voi säätää kuulokkeiden kokoa ja asettelua. Laitteeseen on tehty erikseen merkinnät eri kokosuosituksille, mikä helpottaa itselleen sopivan valinnan löytämistä vaikka kuulokkeilla olisi muitakin käyttäjiä.

Kuulokkeissa on lisäksi pienet metalliset päät, joiden avulla Astro A50 X yhdistyy lataustelakkaan. Ratkaisu on kauttaaltaan onnistunut, sillä sen ansiosta laite latautuu aina ollessaan poissa käytöstä. Kun ämyreissä itsessään on noin 24 tunnin akkukesto, ei virran pitäisi loppua koskaan kesken.

Vaikka pöydällä oleva lataustelakka voi olla monille kauneusvirhe, on siinä paljon hyvää. Tykästyimme sen tukevaan rakenteeseen. Kun painoa on sopivasti, liikuttelu onnistuu vaivatta, mutta samalla sen ei pitäisi pudota vahingossa lattialle. Myös koko on onnistunut, joten se ei vaadi juuri kuulokkeita enempää tilaa.

Lataustelakan etupuolella on rivi LED-valoja, jotka kertovat akkutilanteesta, Bluetooth-yhteydestä sekä muista yksityiskohdista. Selustassa on taasen kolme HDMI 2.1 -väylää ja kolme USB-C-porttia. Nämä on suunnattu kuulokemallin suurimpaan valttiin: monialustatukeen.

Laitevaihto onnistuu yksinkertaisesti kuulokkeissa olevaa näppäintä painamalla, joka vaihtaa tällöin automaattisesti haluttuun HDMI-väylään. Systeemi toimii todella nopeasti ja näppärästi, eikä vastaavanlaista helppoutta ole muualla saatavissa. Jos pelaa päivittäin PlayStationilla, Xboxilla ja PC:llä, systeemiä on helppo rakastaa.

Pienenä kauneusvirheenä on silti mainittava, että kuulokkeet itsessään eivät sentään osaa käynnistää konsoleita. Laitteet täytyy siis kytkeä erikseen päälle, minkä jälkeen ääni ja muu toiminta vasta alkaa. Ei tätä nyt oikeasti tarvitsisikaan, mutta aina pitää olla unelmia.

Kuten SteelSeries Arctis Nova 7X ja muut markkinoiden muut parhaat langattomat pelikuulokkeet, Astro A50 X tarjoaa Bluetooth-tuen. Tämän avulla laitteen v oi yhdistää puhelimeen tai vaikkapa Discordiin. Lisäksi mallissa on tuki Logitech G Hub -ohjelmistolle sekä valmistajan mobiilisovellukselle. Näiden avulla hoituvat ohjelmistopäivitykset, taajuuskorjaukset sekä muut asetusjumpat.

Äänenlaatu

Konsolikäyttäjien kannattaa varautua melkoiseen johtoviidakkoon. Xboxiin tai PlayStationiin yhdistäminen vaatii kaksi HDMI-kaapelia sekä yhden USC-C-piuhan. Ensimmäinen HDMI-kaapeli yhdistetään konsolista kuuloketelakkaan, kun taas toinen yhdistää lataustelakan sekä pelitelevision tai pelinäytön. USB-C-kaapeli asetetaan vielä telakan sekä konsolin välille. Halutessaan toisen konsolin voi yhdistää samaan video-ulostuloon toisella HDMI- ja USB-C-kaapelilla.

Tietokoneeseen yhdistäminen on onneksi selvästi helpompaa. Tällöin tarvitaan ainoastaan USB-C-kaapeli, jonka voi kaiken lisäksi yhdistää lataustelakan virtapistokkeeseen.

Kun olin saanut asetettua kuulokkeet käyttövalmiiksi pelipisteen Xbox Series S- ja PS5-konsoleita sekä PC:tä varten, kulki pöydällä kuusi ylimääräistä piuhaa. Näiden asettelu vie kohtuuttoman paljon aikaa jo pelkästään yhdistämisen osalta, ja johtojen niputtaminen säällisennäköiseksi kokonaisuudeksi ottaa vielä runsaasti lisävaivaa. On myös nostettava esiin, että myyntipakettiin sisältyy ainoastaan kaksi USB-C-kaapelia, joten HDMI-letku on ostettava erikseen jollei sellaista ole varastossa lojumassa turhanpanttina.

Kannattaa lisäksi huomioida, että vaikka kuulokkeet toimivat HDMI 2.0 -kaapelilla, paras äänenlaatu vaatii uudemman HDMI 2.1 -piuhan. Se, ettei tällaista ole myyntipaketissa mukana, tuntuu hieman omituiselta. 400 euron kuulokkeiden kohdalla soisi kaiken olevan valmiina.

Vaiva onneksi palkitaan kunhan kuulokkeet ovat viimein käyttövalmiina. Äänenlaatu on yksinkertaisesti huikaisevaa ja erittäin tasapainoista. Matalat äänet tarjoavat runsaasti potkua jyräämättä kuitenkaan muita yksityiskohtia alleen. Keskustelut ja muut keskiäänet kuuluvat selvästi läpi, eikä PS5:n 3D Audio tai Dolby Atmos jätä mitään jossiteltavaksi. Kannattaa siis varmistaa, että mainitut ääniteknologiat on kytketty konsolin tai PC:n asetuksista päälle.

Astro A50 X loistaa myös pelaamisen ulkopuolella. Kun testasimme musiikkitoistoa Apple Musicilla, soivat suosikkibiisit todella hienosti. Lisäksi langaton kantama riittää peruskokoisessa talossa ongelmitta. Sopivatpa pelikuulokkeet myös elokuvien sekä sarjojen katsomiseen ilman mutinoita. Vaikka puhtaaseen musiikkikäyttöön kannattaakin hankkia ennemmin parhaat langattomat kuulokkeet, on Astro A50 X oiva työkalu tähänkin tarpeeseen.

Kuulokkeet tuntuvat päässä todella hyvältä pehmeiden kuppien sekä pannan ansiosta. Valitettavasti aktiivista vastamelutoimintoa ei kuitenkaan ole mukana, mikä voi aiheuttaa ärsytystä. Sinänsä kuppien materiaali suodattaa valtaosan taustahälinästä pois, mutta tuulettimia tai sateenropinaa kovemmat äänet vuotavat herkästi läpi. Onko tämä ongelma? Ei välttämättä. Olisimmeko halunneet tässä hintaluokassa enemmän? Ehdottomasti.

Mikrofoni palauttaa kuulokkeet onneksi voittojen tielle. Vaikka huoneessa olisi muuta metelöintiä, Astro A50 X:n taltioima ääni kelpaisi lähes ammattikäyttöön. Tätä ei välttämättä oletusasetuksilla täysin huomaa, mutta pienellä säädöllä tilanteen saa kohotettua useamman pykälän paremmalle tasolle. Tällekin on tarvetta lähinnä striimaajilla ja podcastien nauhoittajilla.

Mainittakoon vielä lopuksi, että testijakson alussa huomasimme ruudun välillä välkähtelevän. Tämä juonsi juurensa todennäköisesti lataustelakkaan, joka toimii HDMI-läpikulkuna konsolin ja telkkarin välillä. Onneksi sittemmin julkaistu firmware-ohjelmistopäivitys korjasi ongelman. Kannattaa täten varmistaa, että päivitysrumba on kunnossa.

Kannattaako Astro A50 X ostaa?

Tuki Dolby Atmosille ja 3D Audiolle yhdessä monipuolisen äänimaiseman kera tekee Astro A50 X -pelikuulokkeista loistavan valinnan langattomuutta arvostaville. Vaikea asennusprosessi sekä vastamelutoiminnon uupuminen ovat hintaluokan huomioiden selkeä miinus, mutta muutoin kyseessä on tämän hetken parhaimmistoon yltävä malli.

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Näin testasimme Astro A50 X -pelikuulokkeet

Käytimme Astro A50 X -pelikuulokkeita pääasiallisena äänentoistolaitteena kuukauden ajan PC:llä, Xbox Series S:llä sekä PS5:llä pelatessa. Testijakson aikana tahkottiin monenlaisia pelejä, joiden joukosta nostettakoon esiin Call of Duty: Modern Warfare 3, The Last of Us Part 1, The Last of Us Part 2 Remastered, Counter-Strike 2, Death Stranding: Directors Cut, Endless Space 2 sekä Civilization 6.

Xboxilla kokeilimme Hi-Fi Rushia, Mirror's Edgeä ja Alice: Madness Returnsia taaksepäin yhteensopivuuden varmistamiseksi.

Testijakso viimeisteltiin kuuntelemalla musiikkia Apple Musicista sekä katsomalla videosisältöä YouTubesta sekä striimipalveluista.

Banishers: Ghosts of New Eden on 1600-luvulle sijoittuva tarinavetoinen roolipeli, jonka tarina vie mennessään. Aaveita metsästävä pariskunta Antea Duarte ja Red mac Raith vievät pelaajan mukanaan mystisen kirouksen äärelle. Jotta tilanne saadaan kohennettua, on duon ratkottava kiehtovia pulmia ja litistettävä yliluonnollisia vihollisia.

Pääkaksikko on valokeilansa ansainnut, sillä Duarten ja Raithin välinen kemia on käsikirjoitettu todella uskottavaksi. Kiperät moraalikysymykset eivät ainakaan helpota tilannetta, mikä käy ääninäyttelijöiden oivallisesta suorituksesta hyvin selväksi.

Täydellisyydestä ei kuitenkaan voida puhua. Erityisesti toimintakohtaukset toistavat pahasti itseään, minkä lisäksi myös tekninen toteutus yskähtelee ajoittain pahasti. Nämä murheenkryynit eivät jää huomaamatta, mutta onneksi poikkeuksellisen hyvä käsikirjoitus saa ummistamaan silmiä ongelmien suhteen.

Kahden maailman välissä

New Eden on nimestään huolimatta kaikkea paitsi paratiisimainen ilmestys. Pitkäaikaisen Charles-ystävän kutsumat Antea ja Red huomaavat jo ensihetkien aikana asioiden olevan pahasti pielessä. Miljöö on autioitunut, väkivaltainen ja romahduksen partaalla. Aavemainen sumu peittää maisemat, eivätkä vuoristomaisema sekä villiintyneet metsät ainakaan nosta alueen markkina-arvoa. Päähahmojen kannalta tilanne saa entistä omituisempia käänteitä, kun pahat henget murhaavat Charlesin. Vanha tuttu on kaiken kukkuraksi päätynyt kummittelemaan leskeään.

Sankarikaksikolla on onneksi tarvittavat rohdot ongelmaan. Aaveita metsästävät ja eteenpäin passittavat sankarit törmäävät tutkimustensa aikana ennenaikaisesti kuolleisiin aaveisiin. Aaveet eivät ole löytäneet kuolemasta rauhaa, vaan kaipuu, syyllisyys tai muu riivaava tuntemus vetää edelleen elävien suuntaan. Jotta taival voi jatkua ikiuneen, on vaivaamaan jäänyt ongelma saatava kuntoon.

Murheiden selvittäminen vaatii dekkarimaista salapoliisityötä. Matkassa on kuitenkin mutkia.

Kun Antea kuolee ja kylä tuhoutuu, vain täpärästi selvinnyt Red herää kaukaisella rannalla mystisen noidan pelastamana. Läheisen menehtymisen aiheuttamaan suruun ei parane jäädä piehtaroimaan, sillä kuoleman väistäneellä sankarilla on merkittävä rooli New Edenin pelastamisessa. Apu on juuri niin lähellä kuin olettaa saattaa, sillä Antean haamu palaa auttamaan Rediä työn touhussa.

Räväkästi käynnistyvä tarina vie jo itsessään mukanaan, mutta erityisesti kaksikon ääninäyttely on positiivinen naula arkkuun. Amaka Okaforin esittämä Antea sekä Russ Bainin tähdittämä Red tuovat laajan tunneskaalan esiin poikkeuksellisella tavalla. Kaksikon välistä rupattelua seuraa mielellään. Vaikka sarkastinen Antea vaikuttaa alkuun hieman turhan kärkkäältä, on neidissä myös runsaasti muita puolia. Pariskunnan suhde on helppo ymmärtää lämpöä ja rakkautta pursuavien tuokioiden aikana.

Valintojen maailma

Banishers: Ghost of New Eden tuo pelaajan eteen lukuisia hankalia valintoja. Arvomaailmaa tiedustellaan jo pian alkuhetkien jälkeen, kun Redin on valittava puolisonsa kohtalo. Pimeällä taikuudella voisi saada Antean takaisin elävien kirjoihin, mutta myös rauhaisalla kuolemalla on omat puolensa. Murhaaja on yhtä kaikki löydettävä ennen kuin tämä lupaus on lunastettava.

Vastaan tulevat aaveet ovat yhtä lailla pelaajan armoilla. Kummitukset voi häätää väkipakolla, antaa heidän laskeutua kaikessa rauhassa ikilepoon tai tuomita kärsimykseen surmaamalla kummittelun kohde. Kaksi ensimmäistä antaa mahdollisuuden palkita tai rangaista maanpäällisistä teoista, kun taas viimeisin edesauttaa Antean palauttamista elävien kirjoihin.

Tapaukset eivät luonnollisestikaan ole suoraviivaisia ja yksiselitteisiä. Banishersin hahmoissa on syvyyttä ja monitahoisuutta, joten päätöksen tekeminen on kaukana helposta. Rakkaan Antean palauttaminen tietenkin houkuttaa, mutta hankalammat tapaukset saavat kyseenalaistamaan oman itsekkäät toiveet.

Monet tapaukset käyvät jo itsessään filosofisen etiikan peruskysymyksistä. Ovatko muutamat hyvät ihmiset enemmän pelastamisen arvoisia kuin suurempi ihmisjoukko? Toisaalla taas pohditaan oikeutusta päättää oman käden oikeudella väkivaltainen parisuhde. Valitsipa pelaaja mitä tahansa, ympäristö tuntuu reagoivan siihen uskottavasti.

Osa tapauksista vaikuttaa jopa ympäröivään maailmaan. Kaikki kolme suurempaa pääaluetta kärsivät huonoista johtajista, joten pelaajan valinnat aiheuttavat konkreettisia muutoksia ihmisten tulevaisuuteen. Sinänsä ratkaisut näkyvät lähinnä puuttuvien tai elossa olevien ihmisten määrässä, mutta nämä tuntuvat yhtä kaikki henkilökohtaisilta asioilta. Alueille palaa mielellään näkemään kädenjälkiensä tulosta.

Vanhojen alueiden nuohoamiselle on perusteita. Siinä missä tarinaa eteenpäin vievät tehtävät ovat pakollisia, tarjolla on myös useita vapaavalintaisia sivuaktiviteetteja. Edistymistä avataan todella näppärästi ruudulla, jossa kerrotaan tehdyt isot päätökset sekä tiivistelmä juonikuviosta.

Vaikka edesmenneelle puolisolle olisi luvannut sydänsuruissa piehtaroidessa kaikenlaista, toisinaan valinnat vievät kuitenkin eri suuntaan tavoitteen kanssa. Mikäli ratkaisut eivät ole sopusuhdassa Antean kohtalon kanssa, voi tilannetta vielä korjata puolivälin krouvissa. Tämä mahdollistaa halutun lopputuloksen saamisessa. Olisikin kurjaa nähdä, kuinka viimeiset tunnit joutuisi kahlaamaan koti vääjäämättömästi väärää lopputulemaa.

Elät vain kerrat, taistelet useammin

Arvostelussa on keskitytty lähes yksinomaan tarinaan, joka on kiistatta pelin parasta antia. Harmillisesti muut osa-alueet eivät yllä samoihin laatustandardeihin. Banishersin pulmat ovat pääsääntöisesti suunniteltu hyvin, mutta navigointi on hankalaselkoisen kompassin takia liian hankalaa. Toisinaan peli ohjaa tyystin väärään suuntaan. Tämä ärsyttäisi jo itsessään, mutta vielä enemmän se tympii lineaariseksi suunnitellussa maailmassa.

Siinä missä pomotaistelut ovat erittäin onnistuneita, rivivihollisten kanssa taistelu tympäisee nopeasti. Itseään toistavat kohtaamiset eivät innosta, minkä lisäksi varoituksetta piilostaan hyökkäävät vihulaiset pakottavat taistelemaan liian usein. Vaikka Redin ja Antean välillä voi taistella kesken taistelun, systeemi ei ole riittävän syvällistä. Puhtaalla rämpyttämisellä pärjää aivan liian pitkälle.

Uudet kyvyt ja varusteet tuovat hieman lisäsyvyyttä. Banishers on kuitenkin tarinaltaan liian vahva peli, sillä keskinkertaiset roolipelielementit eivät yllä alkuunkaan samalle tasolle. Lisäksi tekninen toteutus töksähtelee isoimpien taistelukohtauksien aikana. Ruudunpäivitys ottaa hetkittäin pahasti osumaa, mikä on anteeksiantamatonta yksinomaan uuden sukupolven konsoleille kehitetyssä pelissä.

Pienet murheet eivät kuitenkaan hautaa Banishers: Ghosts of New Edeniä elävältä. Hyvää tarinaa arvostavat pääsevät nauttimaan kokemuksesta, joka saattaa hyvinkin jäädä historiaan yhtenä vuoden 2024 ikimuistoisimmista peleistä.

Prince of Persia: The Lost Crown onnistuu siinä, missä harmillisen moni peli nykyään ei vakuuta. Kunhan ensihetkien tutoriaali on läpäisty, teos imaisee välittömästi mukaansa. Ensimmäiset tunnit tarjoavat niin nautinnollista tasoloikintaa, etenemistä ja taistelua, ettei ohjaimesta yksinkertaisesti halua päästää irti.

Tältä osin uutuusteosta voi pitää paluuna Prince of Persia -sarjan juurille. The Lost Crown luottaa vuonna 1989 julkaistun klassikon tavoin kaksiulotteiseen maailmaan, joka lainailee sujuvasti metroidvanioiden parhaita puolia. Lopputuloksessa on paljon samaa kuin tuoreehkoissa teoksissa Dead Cells ja Metroid Dread, mutta The Last Crown ei silti huku massaan. Erityisesti vauhdikkuus tekee eron kilpakumppaneihin.

Pelin pääsankari Sargon muistuttaa liikkumiseltaan jonkinlaista akrobaatin ja tanssijan sekamelskaa. Taisteluissa on räjähtävää vauhtia, kun pelaajan ohjastama hahmo loikkii ja syöksyy päätä pahkaan vihulaisten kimppuun. Kyseessä ei ole pelkästään mätkintää, vaan voitokkaat kohtaamiset vaativat monesti ympäristön hyödyntämistä. Seinillä loikkimiset sekä yläilmoista hyökkäämiset tekevät eron elämän ja kuoleman välille.

Siinä missä liikehdintä on lähes virheetöntä priimaa, taistelut itsessään eivät yllä aivan samalle tasolle. Muutamissa kohtauksissa joutuu mätkimään vihulaista sielun kyllyydestä, jolloin alkaa nopeasti kaivata vauhdikkaan tutkimisen tuomaa seikkailullisuutta.

Vaikka The Lost Crown lainaa Prince of Persia -sarjan perinteitä, on pakko arvostaa sitä rohkeutta, jolla tekijät ovat lähteneet luomaan modernisoitua sekä tuoreelta tuntuvaa kokonaisuutta. Kyseessä ei ole viimeaikojen isoimpia ja kalleimpia tuotoksia, vaan kaikesta huokuu tekijöiden halu puskea klassikon rajoja uusiin suuntiin. Kadonnutta kruunua metsästävä pelaaja intoutuu vääjäämättä riippumatta siitä, onko aiemmat osat koluttuna vaiko ei.

Pikku prinssi

Prince of Persia: The Lost Crownista on vaikea puhua ilman liikkumisen ylistämistä. Sargon on taipuisa ja vetreä prinssi, jonka kykyvalikoimassa piisaa runsain mitoin erilaisia kykyjä. Kikkakirja kattaa jo ensimetreillä hyppimisen, juoksemisen, koukkujen varassa toimivien köysien käyttämisen sekä pylväitä pitkin laskeutumisen kaltaisia jippoja. Pelien parissa varttuneet naavaparrat saavat väkisin muistikuvia Super Nintendon Aladdin-klassikosta.

Lisäkykyjä tietenkin aukeaa pelin varrella, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta metroidvania. Siinä missä monet genreen luottavat teokset tuntuvat rajoittavan pelaajaa kohtuuttomasti, The Lost Crown ei onneksi tähän sorru. Maailma on pullollaan nähtävää, ja jouskarin sekä ilmasyöksyn kaltaiset lisäkyvyt vain avaavat uusia portteja. Ne tuntuvat tuovan kokemukseen lisäkerroksia, eivät niinkään paikkaavaan puuttuvia palasia.

Taistelukohtauksissa piisaa niin ikään erilaisia liikkeitä ja kikkoja. Konnia voi työntää kuiluihin tai paiskoa ilmaan tilanteissa, joissa kolmesta tai myöhemmin neljästä iskusta koostuva peruslyöntisarja ei tunnu riittävältä. Kaikkinensa miekkaheiluttelut ovat enemmän vauhdikasta akrobatiaa kuin hidastempoista lyömishippaa.

Valitettavasti mätkintä olisi kaivannut tekijöiltä lisäpohdintaa. Viholliset kestävät kurmuuttamista turhankin kanssa. Pomotaisteluissa tämä ei ole ongelma, sillä ne ovat aiheesta eeppisiä vääntöjä. Sen sijaan rivikonnien soisi kellastuvan selvästi vähemmästä.

Taistelut onnistuvat onneksi säilyttämään sopivan väkivaltaisuuden ja jännittävyyden. Vihollisten iskut tekevät todella kipeää, eikä niiden väistäminen onnistu tuosta vain. Torjunnan aikaikkuna on sen verran niukka, että etenkin harvakseltaan pelaajat ottavat alussa turpaan tämän tästä.

Mättämiseen saa pientä lisähelpotusta matkan varrella, mutta mikäli taistot eivät ole välttämättömiä, saattaa niiden väistäminen tuntua houkuttelevammalta.

Viimeinen sivallus

Vuonna 2003 julkaistu Prince of Persia: Sands of Time oli sarjalle mullistava. Sen jälkeen on ollut mahdotonta nähdä pelisarjan osaa, joka ei sisällyttäisi ajankululla leikittelyä. Sargonin seikkailu ei tarjoa käsikirjoituksellisesti suuria yllätyksiä, mutta juonilanka kerrotaan onnistuneesti. Lisäksi erilaiset sivutehtävät palkitsevat sivukujille eksyvää.

Teos mahdollistaa maltillisen pelityylin muokkaamisen erilaisin parannuskeinoin. Amulettisysteemi avaa käyttöön lisää ominaisuuksia. Mitä väkevämpi kyky on, sitä enemmän se vie rajallisia taitopaikkoja. Erityisesti torjunnoista ajan hidastuksella palkinnut amuletti vei mukanaan. Kun osuman välttäminen oli itsessään perin hankalaa, tuntui työkalu tekevän sen käyttämisestä entistä palkitsevampaa.

Vaikka tarina sekä toiminta ovat varsin onnistuneita, parhaimmillaan Prince of Persia: The Lost Crown on tasoloikinnan sekä vaarojen väistelemisen hetkellä. Tappavat yllätykset sekä ajoitusta vaativat ansat imaisevat mukaansa huikaisevalla tavalla. Vauhdin hurma kantautuu kotisohvalle asti eikä roimat 15 tuntia kestävästä seikkailusta tahdo päästää irti. Kyseessä on paitsi loistava lisä Prince of Persia -klassikkosarjaan mutta myös yksi viime aikojen parhaista metroidvanioista.

Jos Persian prinssillä on tällaisia ässiä hihassa, miksi hänen paluuta on jouduttu odottamaan näin kauan?

Rockstar Gamesin emoyhtiö Take-Two Interactive on vahvistanut odotetun Grand Theft Auto 6 -teoksen saapuvan vuonna 2025 PS5:lle ja Xbox Series X|S:lle. Sen sijaan PC-versiosta ei hiiskuttu sanallakaan.

Trailerin julkaisu ei mennyt tällä kertaa nappiin. Trailerin oli määrä ilmestyä tiistaina kello 16.00 Suomen aikaa, mutta se vuotikin verkkoon maanantain puolella. Kun video lähti leviämään kulovalkean tavoin, julkaisi Rockstar trailerin myös omatoimisesti. Yhtiö totesi saatesanoissaan, että kun traileri on kerta jo vuotanut, kannattaa se katsoa YouTubesta oikeasta paikasta.

Vaikka traileri julkaistiin ikävissä olosuhteissa, on se yhtä kaikki nyt kaikkien katsottavissa. Se antaa esimakua päähenkilö Luciasta sekä Leonida State -pelimaailmasta.

Trailerilla ei kommentoitu pelin julkaisualustoja, mutta tähän saatiin lisätietoa erillisessä tiedotteessa.

“Rockstar Games on ylpeä vahvistaessaan Grand Theft Auto 6:n ilmestyvän PlayStation 5:lle sekä Xbox Series X|S:lle vuonna 2025", todetaan vapaasti käännetyssä tiedotteessa.

Tieto on kylmä suihku PC-pelaajille, mutta kovinkaan yllättävästä ratkaisusta ei voida puhua. Ainoastaan GTA 1 ja GTA 2 on julkaistu PC:lle ensitilassa. Tämän jälkeen ilmestyneet osat ovat saapuneet aina ensin konsoleille ja vasta myöhemmin PC:lle. Esimerkiksi GTA 5 ilmestyi PS3:lle ja Xbox 360:lle syyskuussa 2013, kun taas PC-versiota jouduttiin odottamaan huhtikuuhun 2015 asti.

Tämän vuoksi pidämme todennäköisenä, että GTA 6 saapuu PC-pelaajien saataville myöhemmin. Ajankohtaa tai käännöstä ei ole kuitenkaan vielä vahvistettu.

• Tulevat pelit: nämä uudet pelit ilmestyvät konsoleille ja PC:lle lähiaikoina

Logitech Litra Beam LX on brändin seuraaja pelaajille ja striimaajille tarkoitetuista valopaneeleista. Alkuperäiseen malliin pohjautuvaan seuraajaan on lisätty ympäristön RGB-valaistus kilpailukykyiseen hintaan. Jos tarkoituksena on nostaa striimauslaitteiston tasoa, Logitech Litra Beam LX yhdistettynä joidenkin parhaiden web-kameroiden ja parhaiden taustakankaiden kera on hyvin toimiva parannus.

Valopaneeli toimii tehokkaasti sekä rengasvalona sekä RGB-valopalkkina. Mukana tuleva jalusta mahdollistaa erilaisten sijoitteluvaihtoehtojen kokeilemisen. Jos olet kiinnostunut vain valopalkista ilman RGB-ominaisuuksia, paljon edullisempi Litra Beam voi olla silloin parempi valinta.

• Arvostelussa Logitech Litra Glow

Hinta ja saatavuus

Logitech Litra Beam LX julkaistiin 19. syyskuuta 2023. Suomessa se on saatavilla 169 euron suositushintaan. Vertauksen vuoksi alkuperäinen Litra Beam maksaa 149 euroa, eli RGB-ominaisuuden vuoksi on kaivettava hieman syvemmältä taskunpohjalta.

Muotoilu ja ominaisuudet

Mitä valaisimiin tulee, Logitech Litra Beam LX on yksi parhaimpia suunniteltuja valopaneelimalleja, joita olemme käyttäneet. Aikaisemmin käytössä ollut Litra Glow on pieni, monitoriin kiinnitetty neliönmuotoinen valaisin. Logitech Litra Beam LX:n mukana tulee oma jalusta, johon valopaneelin voi asettaa pysty- tai vaaka-asentoon.

Aivan kuten alkuperäinen Litra Beam, myös LX-malli toimii verkkovirralla. Tämän johdosta valaisin on huomattavasti kirkkaampi kuin aikaisemmin arvosteltu ja USB-liittimellä toimiva Glow-malli. Iso ero aikaisempaan versioon on RGB-valaistus, sillä LX-malli on kaksipuolinen valopaneeli. Sen tarkoituksena on tuottaa samanaikaisesti paitsi lisätunnelmaa mutta myös webkameran kaipaamaa lisävaloa. LX-mallia voi käyttää yhdessä Lightsyncin kanssa Logitechin G Hub -portaalin kautta. Samoin Bluetoothin avulla voi säätää valaistusta langattomasti.

Litra Beam LX -valopaneelin päällä on kaikki tarvittavat painikkeet valaisimen asetusten manuaaliseen konfiguroimiseen. Painikkeisiin kuuluvat virtapainike, kirkkauden säädin ja värin lämpötilan mittari, joka toimii samalla myös RGB-värikytkimenä. Painikkeiden käyttö on hyvin suoraviivaista, jolloin nopeita säädöksiä on helppo tehdä käsin. Tarkempia hienosäädöksiä saa näperrettyä ohjelmiston avulla.

Mukana tuleva jalustin on loistava, sillä siihen voi asettaa valopaneelin horisontaalisesti tai vertikaalisesti, minkä lisäksi se mahdollistaa korkeuden säätämisen sopivaksi. Valopaneeli voi olla monitorin alapuolella, näyttöjen päällä tai niiden välissä riippuen siitä, millainen asettelu työ- tai pelipisteellä on.

Suorituskyky

Yllätyin kytkettyäni Logitech Litra Beam LX -valaisimen ensimmäisen kerran siitä, kuinka kirkas se on. Kun aikaisemmin käyttämäni valaisin oli Litra Glow, LX:n kirkkaus on todellakin päivitys aikaisempaan. Yhtiön mukaan 400 lumenin LED-valo ja ”TrueSoft-teknologia tarjoaa tasapainoisen ja pehmeän valon mukavaan ympärivuorokautiseen käyttöön”. Testijakso vahvistaa väitteen todeksi. Työhuoneeni laitteistoineen on tummahko, sillä yleensä valaistuksen virkaa on hoitanut vanhentuva hehkulamppu. LX-valopaneeli tuo ympäristöön aivan uudenlaisen valoisuuden.

RGB-valaistus itsessään on eloisa ja säätimien avulla voi selata gradienttia ja värien spektriä. RGB-valaistus ei ole aivan yhtä voimakas kuin eteenpäin osoittava valokeila raa'an kirkkauden osalta, sillä sen tunnelma on pehmeämpi. LX-valopaneeli valaisee kuitenkin työaseman äärellä hyvin ulottuen myös seiniin monitorieni takapuolella. Huomasin, että RGB oli silmiinpistävin silloin, kun huoneen muut valot ovat sammutettu ja LX toimii ainoana valon lähteenä luonnon valon lisäksi. Toisaalta yön pimeydessä lämpimämpi väritys on parempi vaihtoehto, sillä valkoiseen valoon tuijottaminen läpi yön ei ole ihanteellista.

Onneksi Logitech Litra Beam LX lämpötilasäätimiä on helppo säätää, sillä vaihtaminen kylmästä sinisestä lämpimään oranssiin kestää vain noin kaksi sekuntia. Kokonaislämpötila-alue 2700-6500K on tasapainoinen eikä voimakkainkaan asetus rasita silmiä. Jos kaipaat tehokkaampaa valoa kuin mitä tietokoneen USB-portit pystyvät tarjoamaan, Logitech Litra Beam LX on oivallinen vaihtoehto.

Kokonaisuutena Logitech Litra Beam LX on loistava valopaneeli, jossa on mukana kunnollinen RGB-valaistus ja tukeva teline. Tosin RGB-ominaisuus verottaa jonkin verran enemmän kukkaroa, joten jos sille ei ole tarvetta, Litra Beam voi sen sijaan toimia hyvänä valintana.

Kannattaako Litra Beam LX ostaa?

Osta, jos...

Haluat tehokkaan työpöytävalaisimen
Litra Beam LX on yksi kirkkaimmista ja tehokkaimmista valopaneeleista, joita olen käyttänyt.

Haluat RGB-valaistuksen asetuksiisi
Litra Beamin RGB-valaistus on kirkas ja lisää kokoonpanoon pehmeää tunnelmaa. Tästä huolimatta valaistus ei ole liian voimakas.

Älä osta, jos...

Et tarvitse tai halua RGB-valaisinta
Jos et halua RBG-ominaisuutta, Litra Beam -perusmalli tarjoaa parasta vastinetta rahoillesi olemalla huomattavasti edullisempi.

Haluat USB-liittimellä toimivan rengasvalaisimen
Litra Beam LX käyttää verkkovirtaa toimiakseen, joten jos haluat ennemmin käyttää valaisinta USB-porttiin kytkettynä, silloin Litra Glow on parempi vaihtoehto.

Assassin's Creed Miragen päähenkilö Basim Ibn Is’haqin tarina palauttaa sarjan juurilleen. Toisinaan vanhassa on todellakin vara parempi, sillä lopputulos on erinomaisen onnistunut. Teos yhdistelee takavuosilta tuttuja elementtejä sopivalla otteella päivitettyihin ominaisuuksiin. Kun päähenkilökin on kiinnostavampi kuin monen edellisosan salamurhaajat, ovat palaset vähintäänkin kohdillaan.

Basimin nousu salamurhaajajärjestöön on pullollaan salaisuuksia, oivalluksia, tunteikkaita hetkiä sekä erinomaista tarinankerrontaa. Koukuttavan tarinan keskiössä on Basimin halu selvittää Bagdadia sortavan järjestön mysteeri. Tietoa on kuitenkin huonosti saatavilla, joten pelaajan on tutkittava ennen hutkintaa.

Tieto on valtaa

Tutkimukset vievät Basimia läpi Bagdadin eri alueiden. Jokaisella kulmalla on oma kohteensa, jonka henkilöllisyys on saatava selville pitkällisen etsivätyön avulla. Ennen kuin käytössä on riittävä määrä tietoa, on pelaajan avattava salaisuuden verhoa töiden, rutiinien sekä muiden nippelitietojen osalta. Tutkimukset ovat läpi seikkailun kiinnostavia ja monivaiheisia. Vaikka sarjaa on tullut koluttua jo pidemmän aikaa, mysteerit imaisivat mukaansa alusta loppuun.

Teos tuntuu raikkaalta ja omanlaiselta kokemukselta, joka palkitsee pelaajaa jatkuvalla syötöllä. Selvitykset vaativat nurkkien nuohoamista ja todistusaineistojen etsimistä. Mutkikkaimmat tilanteet ratkeavat sarjan veteraaneille hyvinkin tutulla Eagle Vision -näkymällä, joka nostaa viholliset, kerättävät esineet sekä vinkit selkeämmin esille. Ominaisuus kääntyy tosin hetkittäin jopa peliä vastaan, sillä sen kaikkivoipaisuus tekee hetkistä toisinaan läpihuutojuttuja. Bagdadin kaduilla voisi vipeltää todistusaineistojen perässä pidempäänkin.

Alueet pursuavat tilanteesta riippuen elämää, yksinäisyyttä sekä muita tunteita. Bagdadin alue kattaa niin aavikon hiljaisia öitä kuin ihmisvilinää torillakin. Upea tunnelma ottaa ilon irti persoonallisista alueista, joista jokainen tuntuu uniikilta. Sarjan varrella on porhallettu useissa ikimuistoisissa kaupungeissa, joiden joukossa Mirage tuntuu jopa kirkkaimmalta onnistumiselta. Kaupunki tuntuu paitsi elävältä mutta myös sopivassa määrin keskeneräiseltä, sillä esimerkiksi rakennusvaiheessa oleva Alamut tuo hymyn monen fanin poskille.

Niin upea kuin Bagdad onkin, jää kaupunki silti Basimin varjoon. Hahmossa riittää kerroksellisuutta ja syvyyttä selvästi enemmän kuin valtaosassa sarjan aiemmissa puukkohippastelijoissa. Basimin kasvutarinaa on ilo seurata. Olipa kyseessä katujen taskuvaras tai täysiverinen tappaja, tuntuu protagonisti sopivan nokkelalta ja kunnianhimoiselta. Yksipuolisuuteen ei kuitenkaan sorruta, vaan Hidden One -salamurhajärjestön elämäntapaan suhtaudutaan vähemmän glorifioivasti kuin monesti aiemmin.

Uusi koira oppii vanhoja temppuja

Basim on ketterä ja vikkeläkinttuinen kipittäjä, joka ei ole moksiskaan Bagdadin mutkista tai korkeuseroista. Liikkuminen tuntuu samanlaiselta kuin viimeisimmissä Assassin's Creedeissä, mutta ympäristö tuo parkouriin tuoreuden tunnetta. Taannoisia seikkailuja ahtaampi miljöö kannustaa ottamaan eri reittivalinnoista ilon irti. Kaikki tiet vievät tunnetusti Roomaan, mutta myös Miragen määränpäähän on tarjolla useita eri polkuja. Parhaimmillaan Basimin liikkumista seuraa haltioituneena.

Basim on taistelijana enemmän varjoja hyödyntävä salamurhaaja kuin avoimen maaston tappokone. Toki miekalla ja tikarilla pääsee pitkälle, mutta Mirage kannustaa pelaajaa ennemmin väistelemään, torjumaan ja ajoittamaan liikehdintää. Muutos viimeisimpien osien väkivaltaiseen mätkintään on valtaisa. Toimintakohtaukset ovat parhaimmillaan, kun vihollisten reitit saa ennakoitua. Maltti on todellakin valttia. Ja mikä parasta, käytännössä jokainen vartijakohtaaminen voi koitua kohtaloksi, jos pelaaja on huolimaton.

Varjojen mailla

Hiippailu toimii Assassin's Creed Miragessa paremmin kuin missään sarjan aiemmassa osassa. Basimin työkalupakki, piilotettu veitsi sekä massaan sulautuminen luovat valtaisan määrän erilaisia mahdollisuuksia. Halutessaan pelaaja voi osoittaa malttia pähkäilemällä reitit valmiiksi ja iskemällä selustaan täysin huomaamattomasti. Siinä missä Assassin's Creed -sarjan edeltäjät ovat monesti satsanneet kikkakirjassa enemmän määrään kuin laatuun, Basim oikeasti tarvitsee jokaista vempainta. Rajattu määrä heittoveitsiä sekä erilaiset harhautuskonstit vaativat sopivassa määrin pähkäilyä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Erityisellä Assassin's Focus -kyvyllä voi merkitä enintään viisi vihollista nopeaa tapposarjaa varten. Ominaisuutta ei voi kuitenkaan käyttää jatkuvasti, vaan sen lataaminen vaatii useita äänettömiä veritekoja sekä kykypuun sopivaa kasvattamista. Hyppysissä oleva taito sekä sen avulla niputetut viisi ruumista tuntuvat todella palkitsevilta.

Valtavirtaan soluttautuminen avaa sekin runsaasti erinomaisia mahdollisuuksia aina salakuuntelusta taskuvarkauksiin sekä vakoilemiseen. Kaikki aktiviteetit uppoavat teokseen sulavasti. Sen sijaan väkivalta ei maistu ympärillä oleville lainkaan, sillä varkaudet sekä tapot saavat kanssaelävät suivaantuneiksi. Kaduilla liian hyvin tunnistettava tai muuten vain säheltävä Basim herättää kiinnostusta vartijoissa. Tässäkin yhteydessä on syytä olla ennemmin liian varovainen kuin turhan ärhäkkä.

Vaikka arvostelu ja arvosana ovat ylenpalttiset, ei Mirage ole suinkaan täydellinen. Ensinnäkin Basim sekä tarina nojautuvat vahvasti Assassin's Creed Valhalla -edeltäjään, joten viikinkiseikkailun läpäisy on vähintäänkin suositeltavaa. Myös tekoälyssä olisi hiottavaa. Toisinaan tapot keskellä katua eivät herätä kenessäkään minkäänlaisia tuntemuksia, kun taas seuraavalla töytäisyllä voi aiheuttaa täydellisen välirikon. Sama koskee vartijoiden kiinnostuksen kertymistä. Vaikka peli kannustaa hiippailuun, kiirii tieto pienimmästäkin havainnosta välittömästi läpi Bagdadin katujen.

Myös liikkuminen takkuaa hetkittäin, kun pelaajan sujuva liikesarja jämähtääkin ensimmäiseen esteeseen. Eikä sarjalle perinteinen vastakkaiseen suuntaan hyppääminen toimi vieläkään.

Ongelmat ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä, jotka eivät himmennä Miragen sädekehää. Kyseessä on yksinkertaisesti loistava ellei jopa paras Assassin’s Creed -peli tähän mennessä. Teos yhdistää onnistuneella tavalla sarjan vanhoja ja uusia elementtejä. Ja kun vielä tarinakin tekee lähtemättömän vaikutuksen, nousee kokonaisuus kiitettäviin pisteisiin.

Mirage on erinomainen, verinen, malttiin kannustava ja oikeisiin asioihin keskittyvä Assassin's Creed -teos. Jos tämä on sarjan tulevaisuus, näyttää horisontti kirkkaammalta kuin aikoihin. Salamurhaaminen tuntuu nimittäin pitkästä aikaa raikkaalta.

Esteettömyys

Ubisoft on esteettömyyden saralla tämän hetken uranuurtajia, eikä Assassin's Creed Mirage tee sääntöön poikkeusta. Pelin vaikeusastetta voi muokata milloin vain, minkä lisäksi näpistelyn sekä tähtäysavun kaltaisia elementtejä voi säätää mieluisiksi.

Tarjolla on useampia kieli- ja tekstitysasetuksia. Viimeksi mainitun kohdalla saa muokattua tekstien kokoa sekä olemusta. Jos pelaaminen taasen tuntuu hankalalta, saa näppäinasettelua vaihdettua sopivaksi.

Lopuksi on syytä mainita kolme värisokeille tarkoitettua tilaa sekä Ubisoftin melko robottimainen kertojaääni, joka avaa ruudun tapahtumia.

Näin arvostelimme Assassin’s Creed Miragen

Pelasimme Assassin's Creed Miragen PS5-versiota yli 20 tunnin ajan, jonka aikana läpäisimme Basimin tarinan ja vietimme aikaa keräilyesineitä poimien ja sivutehtäviä viimeistellen. Äänimaailmaa kuunneltiin sekä soundbar-kaiuttimen että pelikuulokkeiden avulla. Pelin asetuksista syynättiin sekä ruudunpäivitystä että grafiikkaa painottavat vaihtoehdot. Näistä ensiksi mainittu nousi selvästi mieluisammaksi, sillä visuaalinen puoli ei ollut silminnähden parempi Quality-tilaa käyttäessä.

The Crew Motorfest on Ubisoftin avoimen maailman kaahailusarjan kolmas osa. Vaikka monia tuttuja juttuja on mukana, tällä kertaa teos ottaa selvää pesäeroa edeltäjiinsä nähden. Edellisissä teoksissa ajamisen puitteet tarjonnut Yhdysvallat on kaventunut Havaijin paratiisisaareksi. Ratkaisu osoittaa, että laatu korvaa määrän. Upeat puitteet saavat Motorfestin maailman vaikuttamaan värikkäältä ja todella upealta.

Tarjolla on runsaasti vaihtelevaa tekemistä erilaisissa puitteissa. Toisinaan huristellaan japanilaisilla katuautoilla, välillä painetaan talla pohjaan hiekkarannalla. Motorfest tarjoaa jokaisella pelikerralla runsaasti yllätyksiä. Teosta voisi – eikä aiheetta – verrata Forza Horizon 5:een. Valitettavasti samanlaista hiottua tuntumaa ei kuitenkaan ole, vaan pienistä ärsykkeistä muodostuu lopulta varsin iso särö muutoin mainioon kokonaisuuteen.

Ensinnäkin ajotuntumassa olisi parannettavaa. Kun tämän yhdistää tekoälyyn, jonka taso heittelee hetkittäin todella roimasti, antavat kisat syyn kiristellä hampaita. Niin ikään pelin teknisessä puolessa olisi hiottavaa. Arvostelujaksoa värittivät useat pelin kaataneet bugit sekä ongelmat. Ja vaikka se ei tällä kertaa aiheuttanut ongelmia, voi monelle olla ongelma, että teos on sidottu nettiyhteyteen. Verkkopalvelimet ovat käytössä jopa yksin pelatessa.

Matkalla horisonttiin

Otetaanpa ensin kuitenkin hyvät asiat puheeksi. The Crew Motorfest on lainannut monia Forza Horizon -sarjan vahvuuksia onnistuneesti. Pääsääntöisesti voikin sanoa, että jos Forzat ovat maistuneet, The Crew Motorfest on takuuvarma hitti. Xbox-kaahailusta vähemmän välittävät voivat puolestaan jättää tämänkin välistä, vaikka muutamat irtiotot ovat The Crew'n kolmannelle tulemiselle eduksi.

Kaiken keskiössä on monipuolisuus. The Crew Motorfest tarjoaa jotain täysin uudenlaista käytännössä jokaisessa tapahtumassa. Kisat on jaettu Playlist-kategorioihin, jotka keskittyvät aina yksittäiseen teemaan. Niin skabat kuin ajoneuvotkin noudattavat haluttua fiilistä.

Esimerkiksi Japaniin sijoittuva tapahtumakokonaisuus istuttaa pelaajan Honda NSX:n ja Nissan Skyline GT-R:n kaltaisten klassikkokärryjen puikkoihin. Vastaavasti rempseä Hawaii Scenic Tours Playlist -setti päästää kurvailemaan auringonlaskua kohden VW Camperin ohjaksissa. Erityisesti viimeksi mainittu osuus nostaa huikealla tavalla esiin The Crew Motorfestin upean visuaalisen toteutuksen, joka ottaa kaiken ilon irti HDR-tuesta.

Kuten tapahtumakuvauksista voi päätellä, jokainen tapahtuma päästää pelaamaan eri ajoneuvolla. Ratkaisu on onnistunut, sillä verrokkiteos Forza Horizon 5:ssä on turhan helppoa ajella tuntikaupalla yhdellä suosikkibiilillä. Motorfestin lähestymiskulma tekee yli 600 ajoneuvon valikoimasta kutkuttavamman tutustuttavan. Tarjolla on autojen lisäksi prätkiä, veneitä, lentokoneita sekä paljon muuta.

Pitkät kisat hyödyntävät The Crew Motorfestin kookasta maailmaa. Tapahtumat kestävät yleensä viidestä kymmeneen minuuttiin, jonka aikana ajetaan saarta pitkin alusta loppuun. Ratkaisu mahdollistaa maisemien esittelyn ja vaihtelun paremmin kuin kierrospohjaisilla radoilla. Kun jokainen Playlist tuntuu omanlaiselta kokonaisuudeltaan, on näiden välillä vaihtelu mukavan miellyttävää.

Kun takana on kolme suoritettua Playlistiä, avautuu käyttöön Main Stage, jossa on ansaittavissa lisäpalkintoja. Näissä palataan jo aiemmin läpäistyihin kisoihin, dynaamisiin tapahtumiin sekä kurvaillaan pelimaailmassa salaisuuksia etsien. Samalla tila toimii paikkana hankkia autoihin parannuksia, jotka samalla muuttavat niiden ajotuntumaa erilaisiin tarpeisiin sopivaksi. Kovin kattavasta päivittelystä ei voi puhua, mutta joka tapauksessa Main Stage tuo peliin hieman lisäsisältöä koluttavaksi.

Yksi The Crew Motorfestin vahvuuksista koskee sen tyylikästä ja vikkelää käyttöliittymää. Toisin kuin monissa kilpailijoissa, tällä kertaa valikkoon tai toiseen autoon hyppääminen kestää vain sekunteja. Lataustauotkin ovat nykykonsoleilla todella lyhyitä niinä harvoina kertoina, kun niihin ylipäätään törmää.

Kolarisuma

Tähän asti The Crew Motorfest kuulostaa likipitäen syksyn parhaalta peliltä, mutta valitettavasti monet yksityiskohdat ovat vinksallaan. Ensinnäkin ajotuntuma vaatii todella paljon sulattamista ennen kuin sitä oppii oikeasti sietämään. Autot tekevät jatkuvasti omituisia korjausliikkeitä esimerkiksi mutkista tultaessa. Yleensä menopeli on saatava hallintaan vauhdin kerryttämiseksi, mutta The Crewssä kärry "napsahtaa" oikealle ajolinjalle lähes itsestään. Ominaisuus helpottaa joissakin tapauksissa, mutta samalla se tekee mutkien optimaalisen ajolinjan metsästämisestä sietämättömän hankalaa. Valitettavasti edes avustusten poistaminen ei muuta tilannetta.

Toinen ongelma koskee ajotuntumaa. Kun Havaijin saarella huristellaan erilaisilla pinnoilla, soisi tämän tuntuvan menopelin käyttäytymisessä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan asfaltti, sora, hiekka ja muta tuntuvat vauhdin noustessa lähes identtiseltä. Kun kyse ei kuitenkaan ole puhdasverisestä arcadesta, on ajotuntuman puute iso miinus.

Vahinkomallinnusta ei ole juuri nimeksikään. Kolarit ja ajokilometrit näkyvät kosmeettisina muutoksina, mutta autoja ei saa hajoamaan edes asetusvalikon kautta. Edes likaiselta tieltä ei sotke auton kiiltävään pintaa kuin minimaalisesti. Vahinkomallinnuksen puutetta on vaikea pitää isona ongelmana, sillä esimerkiksi loistava Gran Turismo 7 sivuuttaa tämän autoilun nurjan puolen. Tästä huolimatta Havaijin paratiisimaisemissa ajamisen soisi näkyvän ja tuntuvan autojen ulkonäössä.

Sen sijaan tekoälyn kuminauhatekoälyä ei voi sivuuttaa. Viholliskuskit nopeuttavat tai hidastavat vauhtiaan pitääkseen kisat tiukkoina. Edes toiseksi vaikeimmalla vaikeusasteella pelatessa voittajan määräsi omat taidot tai sattuma. Toisinaan immersio särkyy kokonaan, kun viholliskuski vain singahtaa epäuskottavalla tavalla muutaman sekunnin karkumatkalle. Vastaavasti tekoäly näyttää ajoittain iskevän jarrun pohjaan maaliviivan lähestyessä.

Kokonaisuudessa on monia Forza Horizonista tuttuja ratkaisuja. The Crew Motorfest vaatii jatkuvasti verkkoyhteyden, vaikka pelimaailma itsessään on vain osittain netti-ihmisten täyttämä. Halutessaan voi toki sosialisoida ja ajaa verkkoseurassa, mutta valitettavasti nettiyhteyttä ei voi katkaista kokonaan. Osa pelaajista soisi nauttivansa rauhassa ilman häiriötekijöitä.

Ubisoftin verkkopalvelimet ovat keskimääräisesti pitkäikäisiä ja hyvin toimivia, mutta nettipakko voi muodostaa potentiaalisia ongelmia. Jos serverit menevät yllättäen tai tarkoituksella nurin, on se samalla kriittinen ongelma. 

Kokonaisuutena The Crew Motorfestissä on paljon hyvää. Kyseessä on yksi markkinoiden upeimmista avoimen maailman ajopeleistä. Sisältömäärä on huikaiseva, ja erilaiset kilpailut sekä Playlistit pitävät otteen jatkuvasti tuoreena. Valitettavasti mukana on kuitenkin monia pintanaarmuja aina ajotuntumasta lähtien, mitkä tekevät täysiverisestä nauttimisesta hankalaa. Kokonaisuus on kuin ajohetki helteisenä päivänä huikealla autolla, jossa ilmastointi ei toimi. Latistaahan se tunnelmaa.

Esteettömyys

Kuten Assassin’s Creed Valhalla ja monet muut Ubisoftin pelit ovat osoittaneet, julkaisija panostaa tosissaan esteettömyyteen. The Crew Motorfest ei tee sääntöön poikkeusta, sillä mukana on niin taustoihin kuin tekstityksiin liittyviä vaihtoehtoja. Valitettavasti suomenkieli ei sisälly seitsemään tuetun kielen joukkoon, mutta vastaavasti värisokeutta sekä näkönsä kanssa taistelevia huomioidaan kattavasti. Halutessaan voi myös säätää ohjaimen tärinän voimakkuutta sekä DualSense-ohjaimen adaptiivisia liipaisimia.

Näin arvostelimme The Crew Motorfestin

Pelasimme arvostelua varten The Crew Motorfestin PS5-versiota noin 20 tunnin ajan. Koska kyseessä on avoimen maailman autopeli, keskityimme erityisesti kilpailuihin sekä erilaisiin haasteisiin. Kaiken keskellä kaahasimme pitkin maailmaa mahdollisimman paljon, jotta saimme kuvan kokonaisuudesta sekä sellaisenaan että kilpailijoihin verrattuna.

Valve on kertonut Steam Deck 2 -konsolin olevan suunnitelmissa, mutta sen ilmestymistä ei kannata odottaa "seuraavan parin vuoden aikana".

Valven Pierre-Loup Griffais kommentoi asiaa CNBC:lle Tokyo Game Show 2023 -tilaisuudessa. Hänen mukaansa tekijät pakertavat ahkerasti nykyisen Steam Deckin kanssa, mutta tulevaisuuden osaltakin on ajatuksia. Griffaisin mukaan laitteen nykyinen suorituskyky on kuitenkin riittävää seuraavan muutaman vuoden ajan.

"Uskomme laitteen tehojen olevan sopivalla tasolla, jotta voit pelata nykyisen sukupolven pelejä sekä nauttia myös tuoreista peleistä Steam Deckillä", kertoi Griffais.

"Tietenkin työskentelemme tulevien julkaisujen kanssa ja käymme läpi palautteita, mutta tällä hetkellä olemme varsin tyytyväisiä käytössä olevaan suorituskykyyn."

Stem Deck -suunnittelija Lawrence Yang oli aiemmin tänä vuonna samoilla linjoilla. Yangin mukaan "harppaus seuraavan sukupolven suorituskykyyn on useiden vuosien päässä".

Griffais lavensi lausuntoaan myöhemmin The Vergelle:

"On tärkeää, että Steam Deck tarjoaa vakiintuneen suorituskyvyn tekijöiden työn helpottamiseksi. Myös viesti kuluttajille on selvä: jokainen laite pyörittää samoja pelejä. Tämän vuoksi suorituskykyyn vaikuttavat muutokset eivät voi syntyä heppoisin perustein, vaan se tehdään vasta sitten, kun harppaus on oikeasti sen arvoinen."

"Emme myöskään halua suorituskyvyn lisäämisen näkyvän akkukeston tai virrankulutuksen heikentymisenä. Todennäköisesti muutokset eivät ole mahdollisia vielä pariin vuoteen, mutta tarkkailemme jatkuvasti erilaisia arkkitehtuurin ja valmistusprosessien innovaatioita nähdäksemme seuraavat askeleet."

Yleensä hyvän idean tunnistaa siitä, että ajatuksen saa kerrottua tiiviinä hissipuheena. Jos tätä on yritetty Exoprimalin kohdalla, lienee hissi ollut joko todella hidas tai vähintäänkin pilvenpiirtäjän ruuhkautunut kulkupeli. Kyseessä on nimittäin 5vs5-nettimoninpeli, joka yhdistelee sekä tekoälyvihollisia että toisia pelaajia vastaan taistelemista. Ennen kuin loppuhuipennus on edessä, tulee joukkueiden lahdata satoja dinosauruksia tyylikkäissä Exo-puvuissa. Jos hirviöjahti onnistuu kilpailijatiimiä paremmin, pääsee jengi etulyöntiasemassa finaalikierrokselle.

Eikä tässä vielä kaikki! Kierrosten väleihin on sijoitettu tarinaa edistäviä välivideoita, jotka avaavat tarinaa säännöllisin väliajoin. Olitpa voittavana tai häviävänä osapuolena, teos avaa tarinan sanaista arkkua. Juoni itsessään on kirjoitettu hyvin. Tosin kun miettii pelin konseptia, olisi tarinankerronnassa voinut olla enemmän kieli poskessa. Nyt absurdi maailma saa rinnalleen turhankin vakavan kertomuksen.

Matsit itsessään ovat yllättävänkin hauskoja. Exoprimal tuntuu jo julkaisussaan vimpan päälle hiotulta ja mietityltä. Tarjolla olevat kymmenen Exo-pukua erottuvat selvästi toisistaan, mikä mahdollistaa hyvinkin erilaisia pelityylejä. Parhaimmillaan meno on tekoälydinoja vastaan sotiessa, jolloin yhteen hiileen puhaltava tiimi saa luotua todella onnistuneen kokemuksen.

Valitettavasti paketti kuitenkin lahoaa käteen taiston vaihtuessa pelaajien väliseksi. Toista tiimiä vastaan räiskiminen ei tunnu palkitsevalta, merkitykselliseltä tai oikein miltään muultakaan. Kilpajuoksu dinosaurusmetsällä vaikuttaa olleen alkuperäinen ja kiistatta toimivin idea, mutta sen päälle on mätkäisty irtopalasia ilman kokonaisuuden miettimistä.

Kokonaan oma lukunsa on pelin hinnoittelu. Noin 60 euron hintalappu olisi kohtuullinen, jos kyseessä ei olisi pohjimmiltaan free-to-play-malliin luottava paketti.

Dinosaurusten sukupuuton aktiivinen edistäminen

Vaikka kokonaisuudessa on puutteensa, Exoprimalissa on paljon hyvää. Ennen kaikkea sen valtaosan ajasta vievä PvE-formaatti imaisee mukaansa. Jokaisessa matsissa kaksi joukkuetta lähtee viidestä kierroksesta koostuvaan dinojahtiin, jonka jälkeen siirrytäänkin ratkaisevaan kliimaksiin.

Loppua edeltävät haasteet vaihtelevat rutkasti. Osassa täytyy lahdata riittävä määrä hirviöitä, toisessa vallata alueella oleva tukikohta tai nujertaa erityisen kova jättidino. Tarkoitus ei ole vain suorittaa tehtävää, vaan tehdä se mahdollisimman nopeasti. Tiimille kerrotaan aina osuuksien välissä tilanne vastustajaan peilaten.

Kilpajuoksu vastustajaviisikkoa vastaan on Exoprimalin parasta antia, sillä dinosauruksia vastaan räiskiminen on hulvattoman hauskaa. Ruudulla tömistelee monesti valtavia hirviölaumoja, jossa oikeasti tuntee pelonsekaista fiilistä. Ja vaikka vastustajia kipittää edessä kuin Earth Defense Force -sarjassa konsanaan, peli pyörii sulavasti 60 ruudun sekuntivauhdilla. Testijakson aikana oli havaittavissa vain muutama nykähdys, eikä silloinkaan puhuttu oikeasti häiritsevästä vaivasta.

Kun kilpajuoksu on ravattu maaliin, Exoprimal kuitenkin pudottaa pallon. Ratkaiseva lopputaisto on joko vihollisia tai pelaajia vastaan. Näistä ensimmäinen on lähinnä toistoa alkupään haasteista. Tällöin kilpaillaan nopeudessa kolmen haasteen mittaisessa mätössä, mikä on päälle liimatun oloista. Miksei taisto olisi voinut huipentua alkuperäiseen viisieräiseen matsiin?

Toista jengiä vastaan taisteltavat PvP-kierrokset ovat hieman monipuolisempia. Välillä kuljetetaan suojeltavaa rahtia kentän läpi, toisaalla tapetaan dinosauruksia energiankeruun nimissä.

Olipa tehtävä mikä tahansa, kyseessä on käytännössä aina kilpajuoksu vastustajaa vastaan. Kun toiminnan keskellä tuijotetaan sekuntikelloa, tuntuu meno toistavan itseään liian nopeasti. 

Puku tekee miehen

Exoprimal tarjoaa julkaisunsa yhteydessä kymmenen erilaista Exo-pukua, jotka jakautuvat kolmeen eri pelityyliin. Ottipa käyttöönsä enemmän hyökkäyspainotteiset kledjut tai tiimiä tukevat vermeet, on vaatekaapista paljastuva asuste suunniteltu tyylillä. Ja kun jokainen asu näyttää erilaiselta, voi sen perusteella tunnistaa vastustajajengin strategian. Jos vihulainen vetää jatkuvasti pidemmän korren, kannattaa omaa varustusta vaihtaa sopivaksi.

Teos kannustaa pelaajaa kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja jatkuvalla syötöllä, minkä vuoksi yhtä ainoaa suosikkia ei todennäköisesti pääse muodostumaan. Variaaton merkitys korostuu tiimipohjaisessa menossa, sillä joukkion on syytä tukea toisiaan ja käyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia vahvuuksia. Jos liian moni yrittää sännätä tappojahtiin kerralla, vain muutamalla napinpainalluksella saa vaihdettua etujoukkoa tukevan vaatetuksen niskaan.

Parasta Exo-asuissa on niiden fiilis ja palkitsevuus. Käyttipä mitä asua tahansa, se tuntuu yksinkertaisesti hauskalta. Jokaisella puvulla on oma erikoiskykynsä, jonka uudelleenkäyttö vaatii ensin odottelua. Esimerkiksi Roadblock saa pidäteltyä vihulaislaumaa erillisellä kilvellä, kun taas Deadeyen kranaattiannos räjäyttää dinosaurukset pitkin poikin aluetta. Hymy on menon toimiessa herkässä.

Mikä parasta, edes tiimiä tukevat Support-puvut eivät jää ilonpidosta paitsi. Esimerkiksi Skywave voi leijua ilmassa pidempään pudotellen terveyttä parantavia ja vihulaisia satuttavia lahjakääröjä. Tämä saa lääkintämiehen virkaa hoitavan roolin nousemaan tavallisen nuhjuilun yläpuolelle. Toisaalta taas Nimbusin parannuskikka vaatii enemmän harjoittelua, mutta osaavissa käsissä se kääntää taiston vaakakupit päälaelleen.

Exo-asuja voi halutessaan muokata ulkoisesti, mutta tämä ei suoranaisesti viehätä. Erilaiset moduulit muuttavat hienoisesti asusteen kykypisteitä, joten näiden kanssa on syytä hieman näperrellä ainakin aika ajoin. Esimerkiksi Barrage-asun moduuli mahdollistaa aseen lataamisen automaattisesti väistäessä. Zephyrillä saa taasen nopeutettua erikoiskyvyn jäähtymistä suorittamalla näppäinkomennot oikein ajoittaen. Toivottavasti tulevat päivitykset lisäävät vaihtoehtojen määrää entisestään.

Pelaajat äänestävät lompakollaan

Valitettavasti huoneessa on kuitenkin norsu, kuten kansainvälinen sanonta kertoo. Onkin aika ottaa härkää sarvista ja mainita parilla sanalla Exoprimalin rahoitusmallista. Kaikki se hyvä, mitä Capcom on pelillisesti onnistunut luomaan, vedetään nimittäin vessanpöntöstä alas. Exoprimal on täysihintainen teos, joka on yksinomaan moninpeli ja vieläpä ainoastaan yhdellä pelitilalla. Uutta sisältöä pitäisi tulla tämän sekä ensi vuoden aikana, mutta tällä hetkellä Dino Survival -moodi on ainoa vaihtoehto. Toivottavasti siis pidät siitä, koska muuta ei ole.

Muu sisältö on kosmeettista ja sitä varten on hankittava kympin kustantava Premium Survival Pass. Hinta on siis melko korkea, eikä sisältömäärä huimaa.

Kun sisältömäärä on julkaisun hetkellä näin rajattu, on Exoprimalin suosittelu vaikeaa. Moninpelin tapauksessa kun on mainittava vielä erittäin nopeana käynyt pelaajakato. Esimerkiksi PC-version kimpussa säntäili julkaisun hetkellä tuhansia pelaajia, mutta vain kuukautta myöhemmin määrä on pudonnut muutamaan sataan. Seuraa siis piisaa vielä, mutta syksyn pimenevien iltojen tilanne näyttää huolestuttavalta.

Tämä on sääli, sillä Exoprimalin toiminta on parhaimmillaan todella hauskaa. Ja jos seuraksi saa omaa kaveriporukkaa, meno nousee toiseen potenssiin. Mutta niinhän se tekee tutussa seurassa aina.

Esteettömyys

Exoprimal ei mässäile julkaisuhetkellään esteettömyyteen pyrkivien työkalujen määrällä. Onneksi ne, jotka ovat tarjolla, ovat onnistuneita. Pelaaja voi minimoida tai poistaa kameran heilumisen, minkä lisäksi käyttöliittymän elementtien sekä tekstityksen kokoa voi kasvattaa. Onpa tarjolla myös värisokeuden huomioivat asetuksetkin.

Nvidian odotettu RTX 4060 Ti -näytönohjain vaikuttaisi ilmestyvän vielä toukokuun aikana. Sen sijaan odotettu perusmalli RTX 4060 on toistaiseksi iso mysteeri, sillä sen aikataulu on täysin levällään.

Tuoreimman vuodon takana on VideoCardz, jonka mukaan RTX 4060 Tin toimitukset käynnistyisivät jo 5. toukokuuta eli tällä viikolla. Varsinainen julkaisu sekä myynti puolestaan alkaa väittämän mukaan "toukokuun lopussa".

Jos tieto pitää paikkansa, saapunee näytönohjain myyntiin välittömästi julkistuksen yhteydessä. Toinen vaihtoehto on muutaman päivän väli, mutta tämän osalta aikataulu näyttää varsin kireältä.

Sen sijaan RTX 4060 -perusmallin kohdalla aikatauluksi mainitaan "ei vielä päätetty". Tältä osin odotammekin mallin saapuvan markkinoille myöhemmin tänä vuonna.

Toistaiseksi tietoa ei ole vahvistettu, joten aikataulu voi hyvinkin muuttua. Nykytietojen valossa pidämme kuitenkin toukokuuta todennäköisenä, sillä myös muut lähteet ovat vihjailleet samankaltaisesta aikaikkunasta.

Hinnoittelu on onnistumisen avain

Huhumylly on niin vahvasti loppukeväisen julkaisuajankohdan kannalla, että pidämme sitä uskottavana. Lisäpontta väitteille saatiin vastikään Twitterissä jaetun kuvamateriaalin myötä. Onpa näytönohjain vilahtanut myös muutamissa Euroopan jälleenmyyjille saapuvissa koneissakin, joskin nämä tiedot on sittemmin poistettu.

Täten olisimme erittäin yllättyneitä, jos RTX 4060 Ti ei saapuisi toukokuun aikana. Sen sijaan RTX 4060 vaikuttaa olevan vielä varsin kaukana.

RTX 4060 Ti ei ole herättänyt kuluttajissa pelkkää innostunutta odotusta, sillä monet ovat huolissaan sen suorituskyvystä. Erityisesti 8 gigatavun VRAM vaikuttaa varsin vaatimattomalta nykystandardeille. Onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisen hintalapun Nvidia uudelle grafiikkakortilleen mätkäisee.

Jos tehot jäävät maltillisiksi, edullisuus voisi tehdä mallista hinta-laatusuhteellaan erottuvan. Tuoreiden huhujen perusteella näin ei kuitenkaan ole käymässä, sillä RTX 4060 Ti -näytönohjaimen hinnaksi on povattu 450 dollaria eli käytännössä noin 500 euroa. Lähde ei tosin ole kovin tunnettu, ja eri yhteyksissä on mainittu myös 399 dollaria.

Hintalappu voi kallistua mihin suuntaan tahansa, emmekä ole vielä lainkaan vakuuttuneita mistään mainitusta summasta. Odotamme kuulevamme toukokuussa joko positiivisen yllätyksen suorituskyvystä tai vaihtoehtoisesti miellyttävän suositushinnan.

Oman mausteensa toukokuulle tuo kilpaileva AMD, joka on huhujen mukaan tuomassa oman RX 7600 -näytönohjaimen myyntiin toukokuun 25. päivä. Ajankohta lienee valikoitu nimenomaan varastamaan valokeila Nvidian julkistukselta.

Jediritari Cal Kestis ei saa hetkeäkään aikaa rauhoittua. Imperiumin kylmä koura on jatkuvasti läsnä, ystävät ovat etääntyneet eivätkä reittivalinnatkaan säästy kiipeilykohdilta sekä hengenvaarallisilta hypyiltä. Emmekä vielä edes maininneet kaikkia valtaisia vihollisia, joiden kanssa ei jutustelemalla selviä. Vähemmästäkin voisi pinna kiristyä.

Jedi: Survivor on jedihistorian kannalta vaikeaan ajanjaksoon sijoittuvan mahdollisen trilogian keskimmäinen luku. Ankeus on jatkuvasti läsnä, ja Star Wars Jedi: Survivor tuntuukin synkemmältä kuin ykkösosa. Xbox Series -konsoleille, PS5:lle sekä PC:lle julkaistu teos tarjoaa todellisen voimafantasian, jossa pelaajan jedikykyjä koetellaan jokaisen nurkan takana. Vaikka seikkailun puoliväli hukkaa hetkeksi suunnan eikä Uncharted-peleille ominaiset yliampuvat elokuvamaiset kohtaukset täysin vakuuta, on kyseessä erinomainen kokonaisuus.

20-tuntien seikkailu vie Calin aina valtaisasta Coruscant-metropolista villimpään Kobohiin sekä useaan näiden välimaastossa olevaan sijaintiin. Ykkösosa Star Wars Jedi: Fallen Orderin tarinaa jatkavassa teoksessa seurataan Calin pakenemista Imperiumilta sekä tämän halua pelastaa läheisensä.

Selviytymisvaisto

Star Wars Jedi: Survivor leikittelee kontrasteilla. Parhaimmillaan meno on kuin Tähtien sodan oppikirjasta, kun hauskat sci-fimäiset kohtaukset seuraavat toinen toistaan. Pahimmillaan meno on taasen näennäisen avoimessa maailmassa kolutessa, jolloin suunta on pahasti hukassa. Onneksi kehittäjätiimi Respawn on onnistunut keskittymään enemmän ensin mainittuihin, vaikka välillä on myös selkeitä suvantovaiheita.

Esimerkiksi alkutaipaleella kohdataan vanha Voiman tunteva hahmo, joka haastaa Calin kaksintaistoon. Hetki on pullollaan ikonisia Star Wars -elementtejä, jotka sekä kutittelevat nostalgisia muistoja että herättää kiinnostuksen uusiin yksityiskohtiin. Toisaalta ensimmäisten tuntien aikana ilmeni myös kohtaus, jossa etenemiskeinot olivat täysi mysteeri. Kun suunta on selvillä mutta reitti ei, turhautuminen on herkästi lähellä.

Onneksi heikot hetket ovat vähissä. sillä valtaosa liikkumisesta sekä sopivien reittien metsästämisestä onnistuu selvästi paremmin. Parhaimmillaan seikkailu yhdistelee tuttuja jippoja uusiin nikseihin. Esimerkiksi vuoristossa puhaltavien tuulien hyödyntäminen tuntui nokkelalta lisäkikalta.

Pelin kannalta on tärkeää, että loogisesti etenevät miljööt ovat pääosassa. Kun valtaosa pelistä on paikasta toiseen kirmaamista, täytyy tämän myös palkita. Pulmat, seinäjuoksut sekä muut matkalle osuvat haasteet tuovat monin paikoin mieleen Uncharted-sarjan. Cal Kestisin monipuolisuus hakee vertaistaan jopa pelirintamalla.

Tähtiin ja niiden yli

Koko Star Wars -universumi on pullollaan vastakohtia ja äärimmäisyyksiä. Jos miettii pelkästään elokuvasaagaa, kakkososien historiaan mahtuu Imperiumin vastaiskun kaltainen napakymppi sekä Kloonien hyökkäyksen täydellinen floppaus. Tarinankerronta onkin vuosikymmenten aikana ailahdellut pahasti.

Tältä osin Jedi: Survivor on onneksi parempaa puoliskoa. Jännittävää alkua seuraa mutkikkaampi puoliväli, joka huipentuu dramaattiseen loppusuoraan. Käänteiden sekaan mahtuu sekä yllätyksiä että ennalta arvattavia spinnauksia, mutta yhtä kaikki tarina pitää otteessaan.

Respawnin luomuksen suurimpiin onnistumisiin kuuluu hahmokaarti. Calin kaveripiiri sekä vihollisjoukko koostuu muistettavista ja mielenkiintoisista yksilöistä. Valitettavasti iso osa näiden potentiaalista jää hyödyntämättä, sillä heille ei jää rytmityksen vuoksi tarpeeksi ruutuaikaa. Hyväsydäminen Greez sekä monitahoinen Merrin olisivat ansainneet merkittävästi enemmän huomiota. Valitettavasti tarinalla on hetkittäin liian kova kiire seuraavaan taistelukohtaukseen sekä vaaratilanteeseen.

Sivistyneiden aikojen ase

Kun Jedi: Survivor on parhaimmillaan, se todella hakee vertaistaan. Erityisesti valosapelin muokattavuus on viety tasolle, jossa pääaseen ulkonäköä ja ominaisuuksia hipelöi mielellään pidempienkin sessioiden ajan. Tällä on vaikutusta myös toimintaan, sillä Cal voi valita viidestä eri taistelutyylistä. Eri tekniikat todella muuttavat pelikokemusta sekä vihollisten kurmuuttamista. Lisäksi kykypuu sekä erilaiset työkalut tuovat taistoihin sopivasti vaihtelua.

Toisin kuin esimerkiksi Elden Ring, Star Wars Jedi: Survivor tarjoaa useita eri vaikeusasteita sopivan pelikokemuksen luomiseksi. Jos haluat vain kokea tarinan ilman tuskanhikeä, haasteen voi kytkeä minimille. Taasen vaikeimmillaan meno vaatii yhtä paljon keskittymistä kuin Dark Soulsin kiperimmät kohdat. Respawn on onnistunut luomaan teoksestaan monipuolisen sekä isolle yleisölle sopivan ilman, että teos kärsisi kompromisseista.

Star Wars Jedi: Survivor on erittäin henkilökohtaiselta tuntuva tarina. Jo tämä tekee siitä koko Tähtien sodan universumissa poikkeuksellisen kokonaisuuden. Mukaan mahtuu ongelmia, mutta onneksi parhaat hetket kantavat vaivatta kompurointien ylitse. Jos ja toivottavasti kun kolmososa joskus ilmestyy, emme laittaisi muutamaa lisävälivideota pahaksemme. Käsikirjoittajien kynästä kun olisi saanut ammennettua vielä hiukan enemmän.

Mikäli mielessä on siintänyt ajatus Steam Deck 2:n odottamisesta, kannattaa suunnitelma palauttaa piirustuspöydälle. Alkuperäisen Steam Deckin suunnittelija Lawrence Yang kertoi Rock Paper Shotgunille, että odottavan ajasta voi tulla todella pitkä.

Kuten PC Gamer kertoo, Yang on innoissaan mahdollisista parannuksista ja muutoksista alkuperäiseen pelilaitteeseen. Tästä huolimatta "harppaus seuraavan sukupolven suorituskykyyn on useiden vuosien päässä".

Tieto voi olla monille pettymys, mutta Valven ratkaisu tuntuu perustellulta. Aika ei ole vielä kypsä uudelle Steam Deckille, sillä ensimmäinenkin versio on vasta elinkaarensa alussa.

Yangin kollega ja niin ikään Steam Deckiä suunnitellut Pierre-Loup Griffais pitää laitetta onnistuneena. Hän näkee Valven laitteen myös mittatikkuna, joka pelintekijöiden on syytä huomioida.

"Kun huippupelit saadaan skaalattua Steam Deckille mainioksi kokemukseksi, tarjoaa se samalla mahdollisuuden hioa peli toimivaksi kattavasti hyvin erilaisilla tietokoneilla. Tämä parantaa pelikokemusta kaikilla."

Steam Deck julkaistiin helmikuussa 2022, joten uutta versiota jouduttaneen odottamaan vielä muutaman vuoden ajan.

Valven taannoinen päivitys helpotti pelien liikuttelua tietokoneelta Steam Deckille. Tuore ominaisuus on toistaiseksi saatavissa vain Steam Deck Beta and Preview -käyttäjille. Se mahdollistaa teosten ja tallennusten paikallisen siirtämisen laitteiden välillä.

Steam Deck 2:lla ei ole kiire

Emme oikeastaan edes toivo näkevämme uutta Steam Deckiä lähiaikoina. Alkuperäinen laite on edelleen hyvin tuore, eikä sen teknologia ole toistaiseksi aiheuttanut yskähtelyä. Lisäksi pelaajat ovat ottaneet sen suopeasti vastaan.

Laitteelle on tarjolla runsain mitoin lisälaitteita, sovelluksia sekä muita lisäyksiä. Laajennuksia on myös horisontissa odottamassa. Jos Steam Deck 2 julkistettaisiin jo nyt, olisi se kylmä suihku aktiiviselle fanikunnalle.

Lisäksi on syytä huomioida taloudellinen puoli. Steam Deck on erittäin tehokas ja liikuteltava laite, mutta tämä on hintalapun huomioiden vähintäänkin tarpeellista. Kun monet pelaajat ovat upottaneet vempaimeen ja lisälaitteisiin helposti tonnin, tulee rahalle saada vastinettakin.

Valven suunnitelmat Steam Deck 2:n suhteen ovat hyvin selvillä, mutta tämän suhteen ei kannata pidätellä hengitystä. Nyt kun ensimmäinen versio nauttii menestystä, ei reseptiä kannata tökkiä liian hanakasti.

Pelien lataaminen Steam Deckille voi olla toisinaan ärsyttävän hidasta. Valve on onneksi kuunnellut palatuetta, sillä pelilaitteen tuorein päivitys mahdollistaa seikkailujen siirtelyn PC:ltä Steam Deckille entistä vaivattomammin.

Tuore päivityspaketti on toistaiseksi saatavissa Steam Deck Beta and Preview -testiohjelman kautta. Sen avulla pelejä voi siirtää laitteiden välillä lokaalisti ilman netistä lataamista. Ominaisuus paitsi nopeuttaa siirtämistä mutta myös voi säästää verkkokaistaa, mistä talouden muut asukkaat saattavat hyvinkin kiittää.

Vaikka ominaisuus on suunnattu pääasiassa Steam Deck -käyttäjille, mahdollistaa se pelien kopioimisen myös tietokoneelta toiselle. Mikäli siirtely tapahtuu laitteelle, jolla ei ole käytetty Steam-tunnusta, vaatii tämä asetusten muuttamista hiukan avoimemmiksi.

Ominaisuudessa on muutamia rajoitteita. Ensinnäkin tällä hetkellä tiedostonsiirto onnistuu ainoastaan PC:ltä Steam Deckille, joten toiseen suuntaan työkalu ei pelitä. Jos siis olet ladannut pelin ainoastaan kannettavalle pelilaitteelle, joudut lataamaan sen perinteiseen tapaan myös PC:llä.

Toinen ja kenties merkittävämpi rajoite estää Steamin käytön siirron aikana. Pelaaminen jää siis haaveeksi kirjaston matkatessa Steam Deckille.

Mikäli et ole vielä liittynyt Steam Deck Beta and Preview -ohjelmaan ja olet kiinnostunut päivityksestä, voit lyöttäytyä mukaan kokeiluun Steam Deckin asetusvalikosta. Valitse Settings-osiosta System Settings > Steam Update Channel.

Testiversioiden kohdalla kannattaa kuitenkin huomata, että ne ovat nimensä mukaisesti vielä osin keskeneräisiä. Niissä voi täten ilmetä epäsäännöllisiä ongelmia. Yleensä lapsentautien jälkeen ominaisuus saapuu lopulliseen versioon kaikkien ladattavaksi.

• Arvostelussa Steam Deck
• Steam Deck 2 saattaa parantaa näyttöä ja akkukestoa – suorituskyky sen sijaan jäämässä ennalleen

Macit tunnetaan ennen kaikkea tehokkaina työ- ja opiskelukoneina, mutta pelaamisen suhteen niitä mainitaan harvoin samassa lauseessa. Apple on onneksi parantanut tasoaan viime vuosina, ja uudet tehokkaat M1- ja M2-siruilla varustetut Macit ovat nykyään myös loistavia pelikoneita.

Uudet sirut ovatkin päällimmäinen syy, minkä takia Maceilla pelaaminen on noussut uuteen kukoistukseen. Suorituskyvyn osalta uusimmissa laitteissa riittää potkua, jolla hieman vaativammatkin pelit saadaan pyörimään läppäreillä. Nykyään myös Macille yhteensopivien pelien määrä on myös kasvanut, joten omien suosikkien löytäminen on entistä helpompaa.

Monet parhaat pelit Macille ovatkin samoja kuin parhaat PC-pelit. Ne on myös yhtä vaivaton ladata Steamista itselleen. Jos etsit itsellesi uutta pelattavaa, suosittelemme tutustumaan seuraaviin peleihin.

Divinity: Original Sin 2

Divinity: Original Sin 2:ta pidetään yhtenä parhaimmista roolipeleistä koskaan, joten se kuuluu ehdottomasti myös parhaiden Mac-pelien valikoimaan.

Huikea roolipeli tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden luoda omanlaisen tarinan, sillä tämän tekemät päätökset vaikuttavat niin juoneen kuin kohdattaviin ystäviin. Maailma onkin rikas, yksityiskohtainen ja sisältää sadoiksi tunneiksi koluttavaa.

EVE Online

Lähes 20 vuotta vanha MMO-peli EVE Online ei ole ikääntynyt lainkaan, vaan tarjoaa valtavan universumin koluttavaksi.

Olit sitten kiinnostunut valtavista avaruustaisteluista tai tuottavien tuotantoketjujen luomisesta, EVE Onlinesta löytyy rahkeet kaikkeen. Peli on hiljattain uudistettu juuri uusia pelaajia silmällä pitäen, joten nyt on loistava aika hypätä tämän hittipelin pariin.

Sid Meier’s Civilization VI

Strategiapelien ystävien ei kannata ohittaa Sid Meier's Civilization VI:tä, sillä se on eittämättä yksi parhaimmista genren edustajista. Pelaajat pääsevät luotsaamaan oman kansakuntansa kivikaudelta kohti avaruusherruutta kukistamalla vihollisensa joko asein tai diplomatian keinoin.

Peli sisältää useita eri voittokriteerejä sekä lukuisia yksilöllisiä kansoja, joiden myötä pelin uudelleenpeluuarvo kasvaa räjähdysmäisesti. Yksikään peli ei ole toisensa kaltainen!

Portal Bundle

Valven Portal on ehdoton klassikko ongelmanratkontaa kaipaaville pelaajille. Sen mullistava pelattavuus ja tarina tarjoavat tuntikausiksi viihdettä, iloa ja surua, kun yrität pähkäillä nokkeliin ongelmiin ratkaisua.

Subnautica

Subnauticassa tutkit mysteerisen planeetan valtavaa merta ja sen salaisuuksia koukuttavan jännittävässä pelikokemuksessa.

Uskaltaudu sukeltamaan entistä syvemmälle salaperäiseen pimeyteen ja rakenna oma tukikohta varustautuakseen huolella uusiin tutkimusretkiin. Pidä huolta hapestasi ja syvyyksissä odottavista muista vaaroista, kun yrität etsiä keinoja paeta planeetalta.

Disco Elysium: The Final Cut

Jos rakastat vanhan koulukunnan roolipelejä, Disco Elysium tuo ne nykyaikaan uskomattoman upein säikein.

Pohjimmiltaan kyseessä on etsivätarina, joka yhdistää omaperäisen taidetyylin, syvällisen tarinankerronnan ja upeat näyttelijäsuoritukset suorastaan lumoavan kauniiksi kokemukseksi.

Vuonna 2019 julkaistu peli sai lukemattomia palkintoja, ja sitä pidetään yleisesti ottaen yhtenä parhaimmista moderneista roolipeleistä.

Firewatch

Jos rakastat hidastempoisista peleistä ja patikoinnista, Firewatch saattaa olla hyvinkin valintasi.

Kaunis ongelmanratkontapeli vie pelaajat Shoshonen kansallispuiston maisemiin, jossa toimit yhden kesän ajan tulipaloja estävänä metsävartijana. Leppoisana alkava pesti muuttuu kuitenkin yhä jännittäväksi, kun alueella alkaa tapahtua outoja asioita.

Firewatch yhdistää upean visuaalisen ilmeen kutkuttavan jännittävään mysteeriin, jota selvitellessä tuntee itsekin matkanneen Wyomingin kauniisiin maisemiin.

Total War: Three Kingdoms

Totta puhuaksemme mikä tahansa Total War -sarjan peli voisi olla tällä paikalla ja valinta olisi silti pätevä.

Three Kingdoms on yksi uusimmista pelisarjan osista ja sovittaa kuuluisan Kolmen kuningaskunnan kronikat näyttäväksi eepokseksi, jossa hallitset yhtä lukuisista kuningaskunnista ja yrität nousta Kiinan hallitsijaksi.

Pathfinder: Wrath of the Righteous

Suosittu pöytäroolipeli Pathfinder tekee onnistuneen loikan videopelien puolelle samaa nimeä kantavien Pathfinder: Kingmakerin ja uudemman Pathfinder: Wrath of the Righteousin voimin.

Kyseessä on syvällinen roolipeli, jossa pääset johtamaan valtavia armeijoita sekä pienempää yksilöllisempää ryhmää puhdistaessa maailmaa pahuudelta. Luvassa onkin äärimmäisen monipuolinen pelikokemus, joka muuttuu täysin pelaajien valinnoista riippuen.

 Hades 

Hades on yksi parhaimmista roguelike-genren edustajista, joten sen läsnäolo tällä listalla on itsestäänselvyys.

Pelissä pelataan Hadeksen pojalla, Zagreuksella, joka yrittää matkata Manalasta Olympus-vuoren huipulle. Esteenä ovat vain lukuisat hirviöt ja eri maailmoja vartioivat pomot. Kuten nimistä voi jo päätellä, Hades hyödyntää kreikkalaista mytologiaa upeasti luodakseen näyttävän ja koukuttavan kokemuksen.

 Elder Scrolls Online 

Valtavien MMO-pelien osalta The Elder Scrolls Online on kenties yksi tunnetuimmista, sillä se sovittaa kehutun roolipelisarjan valtavan maailman kokonaisuudessaan pelattavaksi.

Kuten genren peleihin kuuluu, pelaajalla on valtava määrä vaihtoehtoja ja tekemistä, jotka vaihtelevat niin tarinatehtävistä kukkien keräämiseen ja haarniskojen tekoon. Pelimaailmasta löytyy lisäksi tutkittavaa sadoiksi tunneiksi, joten tekemisen ei pitäisi loppua ihan heti.

Stellaris

Stellaris on huikea 4X-strategiapeli, jota ei kannata ohittaa myöskään Macilla.

Luo valtavia tähtienvälisiä liittoja tai kukista vihollisesti avaruuslaivaarmadallasi, sillä kumpikin on mahdollista tässä galaksit kattavassa pelissä. Voit lisäksi johtaa niin hyönteismäisiä otuksia kuin diplomaattisia ihmisiä, sekä kaikkea näiden väliltä, miettiessäsi seuraavaa siirtoa tässä huikeassa pelissä.

 Shadow of the Tomb Raider 

Toimintaseikkailua kaipaaville uusin Shadow of the Tomb Raider on loistava viihdepläjäys ikonisesta pelisarjasta.

Tutki hylättyjä holveja ja nauti näyttävistä maisemista tässä huikean kauniissa ja viihdyttävässä toimintapelissä, joka edustaa genrensä parhaimmistoa. Lara Croftin viimeisimmät seikkailut ovat takuuvarma hitti myös Macilla pelatessa.

 Tropico 6 

Jos etsit itsellesi hieman trooppisempaa menoa, mikset siinä tapauksessa tutustuisi Tropico 6:n kaupunginrakenteluun?

Ryhdy banaanivaltion El Presidenteksi ja johda saarivaltiosi kohti uutta herruutta. Tuota tärkeitä raaka-aineita ja jalosta ne kysytyiksi tuotteiksi, joita myydä naapurivaltioille. Muista myös huolehtia sopivista laeista, tai voit joutua muuten kukistamaan kansalaistesi vallankumouksen asteen väkivaltaisemmin ottein.

 Darkest Dungeon 

Darkest Dungeon on rakastettu ja haastava toimintapeli, jossa johdat urheat sankarit yhä syvemmälle perinnöksi saamasi kartanon syvyyksiin.

Varaudu kuolemaan ja pettymyksiin, kun sankari toisensa perään vajoaa hulluuteen tai kuolemaan. Ei kannata antaa kuitenkaan periksi, sillä kokemus on taatusti kaiken sen tuskan väärti.

 Dying Light 

Zombipelien ehdottomaan kärkeen lukeutuva Dying Light ja Dying Light 2 ovat toiminnannälkäisten Mac-pelaajien mieleen.

Suositut pelit yhdistävät verisen toiminnan nopeatempoiseen parkous-liikehdintään, jotka tekevät Dying Lightista yhden parhaimmista toimintapeleistä. Iästään huolimatta pelisarjan ensimmäinen osa on edelleen loistava kokemus.

Stardew Valley

Rentoa maataloussimulaattoria etsiville Stardew Valley on loistava ja äärimmäisen suosittu vaihtoehto. Tyylikkäällä pikseligrafiikalla kuorrutettu peli on kotoisa, leppoisa ja äärettömän laaja kokemus, josta riittää pelattavaa sadoiksi tunneiksi.

Remontoi isoisältäsi saama maatila uuteen uskoon, tutustu lähikylän asukkaisiin ja rakenna unelmiesi maatila juuri niin kuin sinä haluat. Vaikka Stardew Valley julkaistiin jo vuonna 2016, siihen on tuotu lukuisia uusia ominaisuuksia ja päivityksiä, jotka ovat tehneet siitä vain entistä laajemman kokemuksen.

Rust

Selviytymispelien pitkäaikainen suosikki Rust on ennättänyt jo kymmenen vuoden ikään, mutta lukuisat sisältöpäivitykset ovat tehneet siitä vain entistä tuhdimman. Tavoitteenasi on selviytyä mahdollisimman pitkään maailmassa, jossa käytännössä kaikki haluavat päättää elämäsi.

Vaikka Rustin perusmekaniikka voi käydä nopeasti toistamaan itseään, kokemus paranee huomattavasti parin kaverin seurassa. Joten nappaa ystäväsi mukaan villiin erämaahan ja kokeilkaa turvallisesti, kuinka pitkään selviytyisitte luonnon armoilla.

• Paranna pelituntumaasi näiden parhaiden pelihiirten avulla

Nvidia on aikeissa optimoida yhtiön GeForce-näytönohjainajureita hyödyntäen tekoälyä, jos viimeisimpiin huhuihin on uskominen.

Tunnettu vuotaja ja kehittäjä CapFrameX:n väittää yhtiön työskentelevän uuden tekoälyoptimoitujen ajureiden parissa, jotka saattaisivat parantaa näytönohjainten suorituskykyä jopa 30 prosenttia, uutisoi VideoCardz.

Tekoälyn tekemä optimointi vaihtelisi todellisuudesta pelistä riippuen, ja vuotajan mukaan keskimääräinen parannus jäisi jonnekin kymmenen prosentin tiedoille. Joidenkin nimikkeiden osalta parannusta saatettaisiin nähdä jopa 30 prosenttia.

CapFrameX huomauttaa tosin itsekin, että hänen vuotoon kannattaa suhtautua varauksella, joten toistaiseksi se kannattaa pitää visusti huhulokerossa.

Suurempi etu pienissä peleissä?

Jos huhu osoittautuisi todeksi, se saattaisi vaikuttaa merkittävällä tavalla näytönohjainten suorituskykyyn. Tällä hetkellä huhun tiedot ovat kuitenkin niin epämääräiset, ettemme voi sanoa sen tarkemmin, miten tekoäly toimisi. Vuotaja tosin tarkensi toisessa twiitissään, että tekoäly optimoisi "ohjeita, läpivientiä, laitteistoa, säikeitä ja asetuksia".

Oletettavasti tekoäly myös paranisi oppiessaan lisää, jolloin Nvidian ajurit paranisivat ajan myötä entisestään. Siksi CapFrameX mainitseekin alkuperäisessä kommentissaan "hyvän viinin", joka tunnetusti paranee ikääntyessä.

Lisäksi jos parannuksen keskiarvo jää kymmenen prosentin luokkaan, silloin monet pelit eivät saisi ajureista enää tuntuvaa parannusta. Tämän perusteella olettaisimme, että suurin osa isoista AAA-peleistä jäisivät tämän heikomman parannuksen piiriin, sillä ne on todennäköisesti optimoitu jo entuudestaan mahdollisimman hyvin, eikä tekoäly pystyisi niitä enää parantamaan liiaksi.

CapFrameX:n mukaan tekoälyvetoiset ajurit saatettaisiin julkaista jo tänä vuonna, ja kenties jo alkuvuoden aikana.

Valve on jakanut uutta tietoa uudistuksista koskien Steam Deck -konsolin uutta versiota. Sen merkittävimmiksi parannuksiksi kerrotaan pidentynyt akkukesto sekä uusi Steam Controller 2 -ohjain.

Valve ei ole missään vaiheessa piilotellut aikomustaan julkaista uusi versio Steam Deckille. Laitteen suunnittelusta vastaavat Lawrence Yang ja Pierre-Loup Griffais avasivat seuraajan keskeisimpiä osa-alueita The Vergen haastattelussa.

Kaksikko kertoi keskeisimmiksi parannuskohteiksi akkukeston sekä näytön.

Sen sijaan suorituskyvyn tai ruudunpäivityksen parantumista toivovat joutunevat pettymään. Griffais kertoi haastattelussa haluavansa pitää kehittäjien suunnittelutyön laitteiston osalta yksinkertaisena.

"Tällä hetkellä kaikki Steam Deckit pyörittävät samoja pelejä, joten pelaajat tietävät minkälaista suorituskykyä he voivat olettaa ja tekijät tietävät mitä heillä on käytössään. Kiinteässä suorituskyvyssä on siis runsaasti hyvää."

"Uskon meidän pysyvän vakioidussa suorituskyvyssä vielä jonkin aikaa. Keskitymme sen parantamiseen siinä vaiheessa, kun voimme saavuttaa merkittäviä hyötyjä."

Kuten mainittua, Steam Controller -ohjaimen seuraaja nousi niin ikään puheeksi. Yang kertoi sellaisen olevan suunnitteilla ja tähtäimessä. Hänen mukaansa kysymys on vain "miten ja milloin".

Luvassa on siis uudet versiot sekä laitteelle että Valven ohjaimelle, mutta Steam Deck 2 vaikuttaisi olevan tärkeysjärjestyksessä selvästi edellä. Steam Controller 2 on joka tapauksessa suunnitteilla.

Valven kerrotaan satsaavan runsaasti työaikaa siihen, että pelit pyörisivät Steam Deckillä sulavasti. Esimerkiksi erinomainen Elden Ring on vaatinut runsaasti päivityksiä ja korjauksia tilanteen kohentamiseksi. Mitä ilmeisimmin Halo Infiniten optimointi vaati noin puolen vuoden työpanoksen. Valvella onkin halu panostaa laitteeseensa.

Muutokset eivät koske vain suorituskykyä ja pelin toimivuutta. Valve panostaa myös huijauksenestojärjestelmän toimivuuteen. Tältä osin esimerkeiksi mainittiin Halo: The Master Chief Collection ja Fall Guys, joiden on määrä saapua Steam Deck -yhteensopivien pelien joukkoon ennemmin tai myöhemmin.

Akkukeston parantuminen voisi olla ratkaiseva harppaus

Steam Deck 2:n kohdalla katseet kääntyvät erityisesti akkukeston parantumiseen. Kannettavien konsolien menestys on tukevasti sidoksissa tarjolla olevaan peliaikaan, ja tällä hetkellä tehosyöpöt pelit kuluttavat akun tyhjäksi turhan nopeasti. Toki myös laadukkaampi näyttö vaikuttaisi pelikokemuksen laatuun.

Se, ettei Valve aio panostaa suorituskykyyn ainakaan Steam Deck 2 -konsolilla, on mielenkiintoinen valinta. Todennäköisesti näemme teholoikan myöhempien versioiden kohdalla. Nykyinen valinta tuntuu joka tapauksessa hyvältä uutiselta ensimmäisen Steam Deckin ostaneille, jotka eivät täten joudu välittömästi harkitsemaan seuraajan hankkimista.

Mitä tulee Steam Controller 2 -ohjaimeen, vaikuttaisi se olevan tällä hetkellä varsin kaukana. Lisäksi sen tarpeellisuus voidaan hyvinkin kyseenalaistaa, sillä alkuperäisen padin elinkaari tuli tiensä päähän 2019. Kun esimerkiksi PS5:n DualSense-ohjainta voi käyttää PC:llä, ei Steam Controlleria ole pahemmin jääty kaipaamaan.

Epic Games ja sen Kanadassa sijaitseva tytäryhtiö ovat joutuneet uuden joukkokanteen kohteeksi. Sen mukaan vanhemmat väittävät lastensa lopettaneen syömisen, nukkumisen ja suihkussa käynnin pelatakseen enemmän Fortnitea.

Kanne väittää Epic Gamesin "tietoisesti" kehittäneen Forniten "hyvin, hyvin addiktiiviseksi" ja nostaa esille kaksi vanhempaa, joilla on 10- ja 15-vuotiaat lapset. Toisella lapsista on kanteen mukaan Fortnitessa yli 7 700 pelattua tuntia viimeisen kahden vuoden ajalta.

Tapaus käynnistettiin Epic Gamesia vastaan alkujaan jo vuonna 2019, jolloin lakifirma Calex Légal haki hyväksyntää Kanadan tuomioistuimelta. Yhtiön asianajaja, Alessandra Esposito Chartrand väitti tuolloin CBA:lle, että Epic Games "palkkasi psykologeja" tehdäkseen Fornitesta "mahdollisimman addiktiivisen". Chartrand väitti lisäksi, että Epic tiesi pelinsä addiktiivisuudesta, mutta ei varoittanut siitä pelaajille. 

Tuomioistuin on väitellyt vuodesta 2019 lähtien, viedäänkö joukkokanne oikeussaliin saakka. Montreal CTV:n mukaan kanne on nyt etenemässä, eikä päätöksestä vastannut tuomari pitänyt sitä typeränä tai "pahantahtoisena".

Oikeustaistelu

Vuonna 2017 julkaistuun Fortniteen on rekisteröitynyt jo yli 400 miljoonaa pelaajaa, joista vähintään 83 miljoonaa pelaa peliä kuukausittain. Peli onkin noussut yhdeksi tämän hetken suosituimmista verkkopeleistä etenkin nuorten pelaajien keskuudessa. BusinessofAppsin mukaan vuonna 2021 noin 60 % peliin rekisteröityneistä pelaajista väitti olevan 18-24-vuotiaita.

Epic Gamesin edustaja Natalie Munoz on kommentoinut väitteitä ABC Newsille toteamalla Fortnitessa olevan "luokkansa parhaat lapsilukot, joiden avulla vanhemmat voivat valvoa lastensa digitaalista kokemusta". Vanhemmat voivat saada myös raportteja viikoittain käytetyistä peliajoista, ja nuorilta pelaajilta vaaditaan lupa ennen kuin he voivat ostaa mitään pelin sisäisestä kauppapaikasta.

Lopuksi Epic Games totesi aikovansa "taistella tästä oikeudessa".

"Viimeisin päätös vie tapauksen oikeuteen", Munoz kertoi ABC:lle. "Uskomme todisteiden todistavan, ettei tapauksella ole pohjaa."

• Parhaat PC-pelit 2022: valitsimme parhaat pelit jokaisesta genrestä
• Ilmaiset pelit 2022: valitsimme parhaat ilmaiseksi pelattavat huippupelit

Star Wars Jedi: Fallen Order nousi kolmen vuoden takaisella julkaisullaan yhdeksi kaikkien aikojen ylistetyimmäksi Tähtien sota -peliksi. Jatko-osaa onkin odotettu konsoli- ja pc-pelaajien toimesta malttamattomana.

Teoksen kerrottiin olevan tuotantovaiheessa toukokuussa 2022 järjestetyssä Star Wars Celebrationissa. Tuolloin julkaistu traileri on saamassa seuraa 2022 Game Awards -tilaisuudessa, jolloin nähdään EA:n twiitin mukaan myös pelikuvaa tulevasta seikkailusta.

Kiusoitteluviesti sai lisää lihaa luiden ympärilleen, kun Steam-kauppapaikalle lipsahti näkyviin jatko-osan julkaisupäivämäärä. Tiedon mukaan Star Wars Jedi: Survivor julkaistaan jo maaliskuussa.

Ennakkotilaajille suunnatut tiedot sekä tarinatiivistelmä vihjaavat Voiman mahdollistavan uusia niksejä, minkä lisäksi tarjolla on uusia planeettoja sekä entistä avoimempia alueita.

Juonisynopsis ei anna vielä järin kattavaa kuvaa tulevasta, mutta sävy vaikuttaa hyvin tummanpuhuvalta. "Synkät ajat lähestyvät" viitannee päähahmo Cal Kestisin joutuvan törmäyskurssille joko voimakkaan sithin tai kenties peräti keisari Palpatinen kanssa.

Kun vuoto hoksattiin, todistusaineistot pyyhittiin Steam-sivulta kiireen vilkkaa pois näkyvistä. Nyt latauspaikalla on nähtävissä vain yleisluontoisempi "saapuu pian" -teksti.

Tähtien sodan fanit saivat pitkästä aikaa positiivisen peliyllätyksen vuonna 2019 julkaistun Fallen Orderin myötä. Kehittäjätiimi Respawn Entertainmantin luomus yhdisteli oivallisella tavalla soulsborne-, metroidvania- ja RPG-elementtejä. Teos vei pelaajat tuttuihin mutta samalla kokonaan uudenlaisiin tilanteisiin, jossa riitti koluttavaa sekä jännitettävää.

Jos Steamiin vuotanut päivämäärä pitää paikkansa, Star Wars Jedi: Survivor julkaistaan pikemmin kuin monet osasivat odottaakaan.

Uutuusosa ilmestyy ainoastaan nykysukupolven alustoille, joten valitettavasti PS4:n ja Xbox Onen omistajat eivät pääse enää karkeloihin mukaan. Sen sijaan PS5, Xbox Series X|S ja PC ovat vahvistettujen alustojen joukossa.

• Arvostelussa PS5
• Näin katsot Star Wars -elokuvat järjestyksessä
• Star Wars -sarja The Mandalorian palaa odotettua myöhemmin

Ubisoft tuo uutuuspelinsä viimein myös Steamiin. Pelijätti aloittaa julkaisut joulukuussa massiivisella Assassin’s Creed Valhalla -toimintaseikkailulla.

Eurogamer kertoo viimeisimmän Assassin's Creedin saapuvan Steamiin Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta. Aiemmin teos on ollut PC-pelaajien saavutettavissa vain Epic Games Storen sekä Ubisoftin oman kauppapaikan valikoimasta.

Viikinkeihin keskittyvä Assassin's Creed saa myöhemmin seuraa, kun Anno 1800 sekä free-to-play-malliin luottava Roller Champions seuraavat samoja jalanjälkiä. Näitä teoksia ei ole toistaiseksi kuitenkaan vielä lisätty Steamiin näkyville, kun taas Valhalla on tältä osin jo virallista tietoa. Muiden Ubisoft-julkaisujen ajankohtaa ei ole vielä paljastettu, mutta odotus jäänee todennäköisesti lyhyeksi.

Ubisoft vahvisti asian Eurogamerille: “Assassin’s Creed Valhalla, Anno 1800 ja Roller Champion ovat niiden Ubisoft-pelien joukossa, jotka julkaistaan Steamissa.”

Toivottavasti valikoima laajenee tulevaisuudessa.

Ilouutisia Steam Deckin omistajille

Kyseessä on iloinen yllätys monelle pelaajalle, sillä kattavampi saatavuus on ennen kaikkea kuluttajien etu. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan vielä tietoa siitä, miten kattava julkaisusuunnitelma Ubisoftilla on.

Erityisesti Assassin's Creed Valhallan saapuminen on Steam Deck -konsolin omistajille ilouutinen. Steam-version jälkeen teosta pääsee pelaamaan myös kannettavalla käsikonsolilla ilman turhia kikkailuja. Vaikka rajoituksen on voinut aiemmin ohittaa manuaalisella asennuksella, vähentänee Steam-julkaisu myös teoksen teknisiä yskähtelyitä Valven konsolilla.

Julkaisuajankohdan osuminen joulukuun 6. päivälle ei ole sattumaa. Samaisena päivänä julkaistaan nimittäin teoksen viimeinen sisältölaajennus. Näinpä Steam-pelaajat pääsevät muiden tavoin nauttimaan salamurhaeepoksesta kokonaisuudessaan.

Toivottavasti yhteistyö Valven ja Ubisoftin välillä tarkoittaa myös sitä, että Ubisoftin teokset lisätään pikapuolin Steam Deck -yhteensopivien teosten listalle.

Nvidian uusi RTX 4090 -näytönohjain on todellinen peto 4K-pelaamisessa ja kykenee jopa 8K-pelaamiseen. Itse asiassa siitä riittää tehoja jopa 13K-pelaamiseen, kuten eräs tubettaja todisti.

Tom's Hardware uutisoi tubettaja Golden Reviewerin pelanneen Genshin Impactia 13 760 x 5 760 -resoluutiolla ja saavuttaneen keskimääräisesti 30 ruudun kuvataajuuden.

Avain vakuuttavaan suoritukseen oli löytää peli, joka ei vaadi tietokoneelta liikoja suorituskyvyn osalta, sillä 13K- ja jopa 8K-resoluutio tarkoittaa todella montaa pikseliä.

Genshin Impact soveltui tubettajan tarpeisiin täydellisesti, sillä se on pääasiallisesti mobiilipeli, mutta joka on tuotu myös PC:lle ja konsoleille. Mutta juuri mobiilitausta tarkoittaa sitä, että pelin vaatimukset ovat melko maltilliset.

Vaan onko tässä mitään järkeä?

Pelaamisen kannalta 30 ruudun kuvataajuus on nykyään minimivaatimus, joka tarjoaa riittävän sulavan pelikokemuksen. Sulavuutta arvostavat haluavat peleiltään tosin tätä enemmän, ja monille 60 ruudun kuvataajuus on se taianomainen tavoite.

Silti 30 ruudun kuvataajuuden saavuttaminen huikealla 13K-resoluutiolla on todella vakuuttava suoritus.

Suoritus oli tosin keskiarvo, joten ruudunpäivitys tippui toisinaan 25 ruudun lukemille, eikä pelissä tällöin aina edes tapahtunut mitään kovin aktiivista. Siten toiminnan alkaessa ruudunpäivitys saattaa tipahtaa entisestään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Golden Reviewerin tarkoitus oli lähinnä testata, onko 13K-pelaaminen edes mahdollista.

Kannattaa myös huomioida, ettei niin tubettajalla kuin kellään muullakaan maailmassa ole 13K-näyttöä, joten resoluutio on saavutettu ylöspäin skaalaamalla. Skaalauksen etuna alhaisemman natiiviresoluution näytöillä on se, että sen avulla saadaan kuvasta esiin entistä tarkempia yksityiskohtia. Tällöin käyttäjän ei välttämättä tarvitse käyttää reunanpehmennystä, sillä kuva näyttää terävältä jo ilmankin.

Golden Reviewer esitteleekin kuvan tarkkuutta tarkentamalla peliä 500 prosentilla, jolloin grafiikat näyttävät edelleen todella teräviltä.

Pelin omat tekstuurit eivät tosin ole 13K-resoluutiolla skannattuja, joten ne näyttävät kuvassa aavistuksen pehmeämmiltä. Silti Genshin Impact näyttää todella vakuuttavalta 13K-resoluutiolla.

Steam rikkoi ensimmäistä kertaa yli 30 miljoonan samanaikaisen pelaajan rajan viime viikonloppuna.

Tom's Hardwaren mukaan Steamissa pelasi 23. lokakuuta samaan aikaan 30 032 005 pelaajaa, mikä on palvelun ennätys.

Kannattaa tosin huomioida, etteivät pelaajamäärät tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki 30 miljoonaa käyttäjää pelasi pelejä juuri sillä hetkellä. Steam listaa käyttäjän aktiiviseksi, kun tämä selailee kauppapaikan foorumeilla tai kauppasivuilla.

Itse asiassa pelien parissa aikaansa vietti tuosta lukemasta 8,5 miljoonaa käyttäjää, joka ei riittänyt rikkomaan Steamin aiempaa 9 miljoonan samanaikaisen pelaajan ennätystä.

Steamin pelaajamäärät ja pelaajat yleisesti ovat kasvaneet koronapandemian jäljiltä, kun yhä useampi joutui etsimään itselleen tekemistä neljän seinän sisältä. Tuo samainen kasvu tuntuisi jatkuvan nyt myös pandemian pahimpien hetkien jälkeen.

Vielä viime vuoden alussa samanaikaisia pelaajia oli alkuvuodesta 2021 25,4 miljoonaa kappaletta, kun taas vuoden loppuun mennessä määrä kasvoi 27,4 miljoonaan.

• Paras näytönohjain 2022: tasokkaimmat huippumallit pelaamiseen
• Parhaat PC-pelit 2022: valitsimme parhaat pelit jokaisesta genrestä

PC-pelaaminen säilyy eloisana

Steamin kävijämäärät todistavat PC-pelaamisen olevan edelleen aktiivista ja kasvavan alati suuremmaksi. Spekulaatiot PC-pelaamisen kuolemasta ovat alan vanha vitsi, josta saadaan kuulla lähes vuosittain jonkun analyytikon povaamana. Tätä on kuultu myös lähiaikoina, kun RAM-muistin ja näytönohjainten kaltaisten komponenttien myynti tippui.

Kannattaa myös huomioida, että viimeisen parin vuoden ajan komponenttien saatavuus on ollut pandemian vuoksi äärimmäisen hankalaa, kallista ja jopa mahdotonta. Tilanne on onneksi nyt viimein kääntynyt parempaan suuntaan viimeisten kuukausien aikana.

PC-pelaaminen on saanut myös uutta elovoimaisuutta konsolipuolelta, sillä yhä useampi konsoliyksinoikeus on alkanut löytää tiensä PC-pelaajien käsiin. Erityisesti PlayStationin yksinoikeuspelit ovat keränneet kiitosta erinomaisten PC-versioiden ansiosta.

Myös Steam itse on auttanut omaa pelaajamääräänsä omalla Steam Deck -pelilaitteella, joka yhdistää PC-pelaamisen monipuolisuuden kannettavaan käsikonsoliin.

Olen matkannut syvällä synkissä rottien, tautien ja kuoleman täytteisissä katakombeissa. Jokainen askel on ollut hidasta, kun matelen eteenpäin soihtu kädessä. Yritän etsiä holvistosta lääkettä pikkuveljelleni, Hugolle.

Pääsin takaisin maan päälle ja onnistuin välttämään lihaa syövät rotat, jotka liikkuvat pimeydessä kuin vesi. En ennätä kuitenkaan juhlia voittoani, vaikka edessäni komeilee näyttävä tuhon ja kauneuden temppeli. Näen nimittäin, mitä niiden edessä odottaa.

Olen joutunut ojasta allikkoon, sillä rotat ovat vaihtuneet johonkin vielä pahempaan. Raskaasti haarniskoidut sotilaat miekkoineen seisoo minun ja veljen välissä. Siinä, missä matkani maan alla oli hitaudesta huolimatta piinaavan jännittävää, vartijoiden ohittaminen on ainoastaan tuskallista.

Rottia vastaan taistelu ja niiden välttely on hidasta, mutta niitä vilisevistä holveista selviytyminen tuntuu palkitsevalta. Harmillisesta koko kuvaamani rytmitysongelma vaivaa lähes kaikkea A Plague Tale: Requiemissa. Niin päähenkilö Amician hidas askellus välivideosta toiseen kuin tämän mateluvauhti soihtu kädessä käy ajan päälle.

A Plague Tale: Requiem - hinta ja saatavuus

•  Mikä se on? Asobo Studion uusi toimintaseikkailu  
•  Milloin se julkaistaan: 18. lokakuuta 2022 
•  Hinta: 49,95 €
•  Mille alustoille se on julkaistu? PC, Playstation, Xbox  

Mateluvauhtia

A Plague Tale: Requiem on silti edeltäjänsä lailla todella kaunis peli. Heti alusta alkaen pelaajat pääsevät ihastelemaan kauniita niittyjä ja jylhiä hylättyjä linnoja. Jopa synkimmillään Requiem onnistuu vakuuttamaan yksityiskohdillaan. Ensimmäinen kohtaaminen rottien kanssa saa niskavillat pystyyn, kun valtava rottalauma syöksyy pelaajaa kohti kuolemaa uhkuvassa temppelissä.

Pelin takana oleva Asobo Studio tietää siis mitä tekee.

Harmillisesti peli lähes pakottaa pelaajaa ihastelemaan maisemia, sillä päähenkilöt on sidottu kävelemään. Maisemista nauttimisen sijaan kaikki tuntuukin pakotetulta ja alkaa turhauttaa, kun etenemisvauhti on kuin tarpoisi suossa.

Onkin hivenen ironista, että jos studio olisi lisännyt peliin mahdollisuuden hölkätä hieman vauhdikkaammin, olisin todennäköisesti viettänyt aikaa vapaasti maailmaa tutkien. Mutta koska paikasta toiseen liikkumisessa kesti niin kauan, en halunnut tuhlata aikaa tutkia paikkoja sen tarkemmin.

Vauhtia ei suinkaan helpota Amician nuorempi veli, joka roikkuu toisinaan pelaajassa kiinni ja hidastaa askelta entisestään. Alun kaunis ja elävä kaupunki, joka on täynnä kukkia, myyjiä ja muita yksityiskohtia, tuntui sen vuoksi vain turruttavan tylsältä.

Huonoa rytmitystä ei pelasta myöskään dialogi, joka on itse asiassa osasyy tylsyydelle. Vaikka juoni itsessään on mieluisa ja ääninäyttely erinomaista, jokainen keskustelu laukaisi aina tunteen kaiken matelemisesta. Toisinaan tuntui siltä kuin Asobo Studio hidastaisi pelaajaa tarkoituksella mahduttaakseen peliin vain enemmän dialogia. Tämän huomaa erityisesti silloin, kun keskustelu keskeytyy äkillisesti pelaajan ennättäessä seuraavalle alueelle.

Amician liikkuminen hiiviskellessä ei suinkaan pelasta tilannetta, ja kaikki mahdollinen kauhun tunne muuttui lähinnä ärsytykseksi. Hahmo liikkuu hiiviskellessä entistä hitaampaa, kun taas soihtu kädessä askel on sitäkin raskaampaa. Vihollissotilailla ei sen sijaan tunnu olevan vaikeuksia kävellä rivakammin.

Teinityttö jäikin toistuvasti kiinni yrittäessäni päästä karkuun vihollisia. Onneksi peli esittelee melko pian uusia työkaluja, joilla hiiviskelyosuuksia voi helpottaa. Näihin lukeutuvat niin soihtuja sytyttävät tuliammukset kuin näitä sammuttavat vastineet, joita Amicia ampuu lingollaan. Kunhan materiaaleja löytyi vain taskusta, viholliset pystyi vaivattomasti pistämään rottien ruuaksi, eikä heistä tarvinnut välittää hiiviskellessä eteenpäin.

In Plague Tale: Requiem, you’re being chased across France by the Inquisition and fleeing from swarms of rats, so this glacial pace is painfully at odds with the story. Despite moments of respite in the action sequences, every time I am left to navigate the wider story with Amicia, it feels like I’m fighting her with every step I take. 

A Plague Tale: Requiemissa päähenkilöt juoksevat karkuun läpi Ranskan niin inkvisitiota kuin rottia, joten varsinaisen pelattavuuden hitaus tuntuu sotivan juonta vastaan. Ja vaikka toimintakohtausten välille mahtuu myös seesteisempiä hetkiä, tunsin taistelevani Amiciaa vastaan jokaisella askeleella.

Rottaloukku

Vakuuttavan kauniista maisemista huolimatta A Plague Tale: Requiem tuntuu edeltäjänsä lailla jopa klaustrofobisen suoraviivaiselta. Pienistä irrottelusta huolimatta tunsin monesti olevani kuin sokkeloon tiputettu rotta, jonka täytyi löytää oikea reitti Asobo Studion asettamalle juustopalalle. Ja juustopala tässä allegoriassa on usein traumaattinen välivideo, jossa rottalaumat syöksyvät maasta pinnalle.

Jopa silloin, kun peli tuntuu avoimelta, valtaosa lisätilasta on pelissä vain näytön vuoksi. Pelaaja pystyy etenemään aina hyvin ennalta määrättyä reittiä pitkin, mitä rytmitetään toimintakohtauksilla, välivideoilla ja maisemareiteillä.

Seikkailusta uupuukin vapaus ja valinta. Asiaa ei suinkaan helpota, että valtavien lakeuksien tutkiminen estetään nilkkaan yltävillä kivillä, mikä rikkoo immersiota entisestään.

Kohti valoa

Meno muuttuu toisinaan onneksi vähän vauhdikkaammaksi, jolloin muun seikkailun matelun unohtaa hetkeksi mielestä. Tykästyin etenkin kohtaukseen, jossa peli antoi minun vapaasti tappaa vihollisia näiden tukikohdassa Amician jouduttua raivon valtaan, sillä se toimi samalla kanavana omalle turhautumiselleni. Ei ehkä järin terveellistä, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta hyvin katarttista.

Tilanteen rauhoituttua jouduin jälleen hiipimään ja välttelemään vartijoita paetakseni paikalta. Ilman aseita ja varusteita jouduin turvautumaan älykkyyteeni ja vihollisten partioreitteihin. Tunsin innostusta ja uppouduin tunnelmaan, sillä jokainen askel saattoi olla viimeiseni.

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja pian peli palasi taas dialogivetoiseen mateluun, jossa jouduin tarpomaan kohti seuraavaa tavoitetta. Vaikka osalle Requiemin rajatut polut tuntuvat varmasti viihdyttäviltä, koin itse olevani vankina.

Let’s Build a Zoo jää pelihistoriaan yhtenä erityisenä teoksena, jonka Nintendo Switch -version myyntimäärät ovat räjähtäneet hintahuijauksen ansiosta.

Kehittäjätiimi Springloaded laittoi pelin ennakkotilattavaksi, eivätkä odotukset todennäköisesti olleet kummoiset. Myynnin aloittamista seuraavana aamuna lukemat olivat kuitenkin räjähtäneet. Indiestudion hämmästykseksi Nintendo Switch -version myynneistä peräti 85 % tuli Argentiinasta.

Vaikka osa peleistä saattaa olla menestystarinoita yksittäisillä markkinoilla, tässä tapauksessa kyse ei ole tästä. Monet pelaajat olivat nimittäin eShop Prices -sivuston kaltaisten palveluiden kautta etsineet teoksen halvimman tarjoushinnan. Let's Build a Zoo oli noussut näissä palveluissa huomion keskipisteeksi.

Julkaisija No More Robotsin vetäjä Mike Rose kommentoi tapahtunutta Twitterissä: "Tuhannet ihmiset ovat ostaneet pelin, ja me ansaitsemme teoksesta alle dollarin per myyty teos."

Kolikolla on onneksi kääntöpuolensa. Vaikka Argentiinasta tulleet myyntituotot jäivät todella pieniksi, valtava suosio nosti teoksen myös muilla markkinoilla suosituimpien teosten listalle. Erityisesti Yhdysvalloissa asuvat pelaajat kiinnostuivat teoksen korkeista myyntilukemista.

Tämä poiki Let's Build a Zoon nousun myös Yhdysvalloissa Nintendo eShopin myydyimpien pelien listalle. Suosio levisi samaa reittiä pitkin pian myös Euroopan ja Australian pelaajien keskuuteen.

Lopputulemana peli on noussut myyntilistojen kärkeen maailmanlaajuisesti. Samalla katastrofin aineksista muodostui taloudellinen onnistuminen. Menestysresepti on joka tapauksessa poikkeuksellinen, eikä vastaavaa välttämättä saa toistettua enää uudelleen.

eShoppailua ja tarjoushaukkailua

Eri maiden kauppapaikkojen välillä vaihtaminen on tehty todella helpoksi. Esimerkiksi Nintendon tapauksessa riittää, kun kirjautuu kotisivuilla sisään ja vaihtaa asetuksista maa-alueen. Nintendo ei rajoita toimintaa millään tavoin.

Tämän vuoksi käyttäjien on todella helppo vaihtaa maa-asetusta ja poimia haluttu teos halvimmalla mahdollisella hinnalla.

Huijauksien uhrista tulikin voittaja

Maa-asetuksen vaihtaminen voi poikia pelaajille merkittäviä säästöjä. Tässä tapauksessa se teki Let's Build a Zoosta myös menestystarinan. Kannattaa kuitenkin huomata, että kauppapaikan valitsemisella voi olla surullisia vaikutuksia pelinkehittäjien toimintaan.

Tässä tapauksessa vain pienimuotoinen ihme pelasti Let's Build a Zoon kehittäjät valtavilta taloudellisilta tappioilta. Menestys olikin hiuskarvan varassa, joka tekijöiden onneksi levisi maailmanlaajuisesti.

Indiestudiot toimivat erittäin pienillä resursseilla, joten kehittäjäpoppoiden toimintaa kannattaa tukea mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti parhaiden indiepelien listallemme on nostettu teoksia, jotka ansaitsevat kaiken mahdollisen huomion. Näille kehittäjille soisi lisäeuroja entistä parempien pelikokemusten luomiseen.

• Parhaat indie-pelit 2022: PC:n ja konsoleiden parhaat piilotetut helmet

Acer on esitellyt pelaajille suunnatun Chromebook-kannettavan, joka hyödyntää pilvipalveluiden mahdollisuuksia tarjotakseen edellytykset kovaankin pelikäyttöön.

Acer Chromebook 516 GE hyödyntää Intelin Alder Lake -prosessoria. Tehokkain i7-suoritin on saanut seurakseen 16 Gt LPDDR4X-muistia sekä 256 Gt tallennustilaa.

Pelien pyörittäminen onnistuu pilvipelipalveluiden kautta. Tuettuna ovat jo nyt Nvidia GeForce Now ja Amazon Luna. Lisäksi tuki Xbox Cloud Gamingille on betavaiheessa.

Acer on panostanut Chromebookinsa IPS-näyttöön, joka tarjoaa resoluutioksi 2 560 x 1 600. Se tarjoaa 100 % sRGB-väriavaruuden sekä 120 Hz virkistystaajuuden.

Pelikannettavalle tyypillistä visuaalisuutta on korostettu RGB-taustavalaistulla näppäimistöllä, jossa on anti-ghosting-ominaisuus. Lisäksi malli tukee DTS-ääntä.

Acer lupaa mallin akkukestoksi yhdeksän tuntia. Kuten pelikannettavien tapauksessa aina, tämä riippunee kuitenkin merkittävästi käyttötavasta, ominaisuuksista sekä muista tekijöistä.

Acer Chromebook 516 GE ilmestyy Yhdysvalloissa lokakuussa ja Euroopassa joulukuussa. Vanhalle mantereelle rantautuvan koneen suositushinnaksi kerrotaan 999 euroa, joten Suomessa mallista saanee maksaa hiukan yli tonnin.

Kohdeyleisö vaihtuu toiseen

Chromebookien tapauksessa on selvää, että pelisuorituskyky johtuu yksinomaan pilvestä saatavista tehoista. Tämän ansiosta laitteen tekninen kyvykkyys on periaatteessa toissijaista, mutta sen sijaan näytön on oltava riittävän laadukas. Kun huomioi ainakin paperilla lupaavalta vaikuttavan ruudun sekä pelaajien tyylitajua mukailevan näppäimistön, vaikuttaisi Acer onnistuneen monella osa-alueella.

Kokonaisuus voikin olla kiinnostava vaihtoehto monille, sillä edullisia pelikannettavia ei ole markkinoilla ruuhkaksi asti. Valitettavasti Euroopan hinnoittelu on kuitenkin selvästi Yhdysvaltojen vastaavaa korkeampi, mikä tekee laitteesta Euroopassa vaikeamman suositeltavan.

Lisäksi on syytä huomata, että koska suorituskyky ei synny laitteen komponenteista, vaatii malli rinnalleen nopean ja vakaan nettiyhteyden.

Houkuttelevuutta voi vielä laskea pilvipelipalveluiden hinnoittelu, jotka vaativat kuukausittaisen pulittamisen. Koneen mukana tulee onneksi kolmen kuukauden testijakso GeForce Now- ja Luna-pelipalveluihin, joten niiden kanssa pääsee ainakin alkuun.