Pika-arviossa Corsair Nightsword V2 Wireless

Corsair Nightsword V2 Wireless tuntuu ristiriitaiselta kokemukselta. Siinä on paljon hyvää ja hiirestä haluaisi pitää kovastikin, mutta samalla uutuuslaitteessa on tuskastuttavia puutteita. Niiden vuoksi on vaikea nähdä, että Nightsword V2 Wireless nousisi monien aiempien Corsair-hiirien tavoin parhaiden pelihiiriemme listan kärkitaisteluun.

Koska kyseessä on toisen sukupolven Nightsword-malli, herää monella mielenkiinto edeltäjää kohtaan. Onkin syytä todeta alkuperäisen Nightswordin ilmestyneen lähes seitsemän vuotta sitten. Moni olikin jo luopunut toivosta uutuusversion saamiseksi, sillä näin pitkää julkaisuväliä ei ole tavanomaisesti nähty.

Ongelmana Nightsword V2 Wirelessin kohdalla on se, ettei se oikein tunnu edeltäjänsä ”kakkosversiolta”. Muotoilu on uudistunut jopa yllättävän radikaalisti, sillä RGB-valaistusta on karsittu ja peukalopainikkeiden sijoitteluakin muutettu. Hiiri säilyttää ​​ergonomisen perusmuotonsa ja miellyttävän peukalotuen, mutta alkuperäistä mallia koristaneesta kuvioidusta pinnasta on luovuttu.

Nämä seikat eivät kuitenkaan yksinään saisi minua vierastamaan hiirtä. Ongelmana on, että Nightsword RGB:ssä oli yksi todella hieno ominaisuus: säädettävä painotus. Kuuden kiinnityskohdan ja kahden erikokoisen metallipainosarjan avulla hiiren kokonaispainoa pystyi muokkaamaan. Lisäksi ohjelmisto tunnisti hiiren painopisteen reaaliajassa, mikä mahdollisti käyttökokemuksen hienosäädön juuri itselle sopivaksi.

Tämä oli yksi Nightsword RGB:n tärkeimmistä myyntivalteista, ja Corsair korosti sitä vahvasti markkinoinnissaan. Nightsword V2:sta ominaisuutta ei kuitenkaan tarjota lainkaan. Menetys on suuri sääli, sillä se erotti alkuperäisen Nightswordin monista kilpakumppaneistaan. Tämän vuoksi Nightsword V2 Wireless tuntuu kilpailijoidensa rinnalla hieman persoonattomalta – joskin laadukkaalta – kokonaisuudelta.

Kyseessä ei missään nimessä ole huono pelihiiri. Ergonominen runko istuu mukavasti käteen ja laadukas sensori soveltuu loistavasti nopeatempoiseenkin pelaamiseen. On kuitenkin vaikea keksiä sellaista yksittäistä osa-aluetta tai elementtiä, jonka ansiosta Corsair Nightsword V2 Wireless olisi ehdottomasti ykkösvalinta pelaajille. Se tarjoaa tasavahvan ja laadukkaan kokonaisuuden ilman suurempia myyntivaltteja.

Corsair Nightsword V2 Wireless - Hinta ja saatavuus

• Paljonko se maksaa? 129 €
• Milloin se on saatavissa? Julkaistu keväällä 2026

Pelihiirien markkinoille on viimeisen vuoden aikana ilmestynyt lukuisia hintahaitarin yläpäähän asettuneita vaihtoehtoja, joten Corsair Nightsword V2 Wireless tuntuu piristävän järkihintaiselta. Halvaksi sitä ei 129 euron suositushinnan perusteella voi kutsua, mutta laadukkaat materiaalit sekä erinomaiset tekniset ominaisuudet perustelevat hinnan.

Vaikka kyseessä on teknisesti parempi kokonaisuus kuin edeltävä Nightsword RGB, joitakin heikennyksiäkin on mukana. Ensinnäkin hiiren painoa ei voi enää säätää, mikä on tässä hintaluokassa iso menetys. Tämän vuoksi hiiri on mieltymyksistä riippuen joko napakymppi tai hutikuti, ei oikein mitään siltä väliltä.

Nightsword V2 Wireless on saatavissa ympäri maailmaa. Sen Suomen saatavuus ei ole erityisen hyvä, mutta mallia kaupataan silti useammalla jälleenmyyjällä.

Corsair Nightsword V2 Wireless - Muotoilu

• Kestävä ja ergonominen muotoilu
• Paino ei säädettävissä
• Peukalonäppäimien asettelu ei kaikkien mieleen

Ulkonäkö voi toisinaan pettää. Vaikka Nightsword V2 Wireless muistuttaa alkuperäistä Nightsword-hiirtä, eroavaisuudet ovat yllättävänkin merkittävät.

Corsair on harventanut hiiren RGB-valaistusta merkittävästi, sillä nyt valaistus koskee ainoastaan rullaa, Corsair-logoa sekä osittain piiloon jäävää pientä pohja-aluetta. Sinänsä kohtuullisuus on myös hyvä asia, sillä monille RGB-valoshow ei ole tarpeen saati mieleen.

Aloitetaanpa positiivisista asioista. Nightsword V2:n edeltäjässä olleesta syvennyskuviosta luopuminen on ollut ehdottomasti viisas ratkaisu, sillä sinänsä tyylikkäät urat muodostuivat aktiivikäytössä todellisiksi lika- ja bakteeripesäkkeiksi. Kämmenen alle jäävässä rungossa on sileä mattapinta, kun taas sivuilla on aiemman syvennyksen sijaan otetta parantava kohokuviointi. Hiiren tassut on valmistettu tavallisesta PTFE-materiaalista, joka liukuu hyvin sekä perinteisillä hiirimatoilla että kovilla työpöytäpinnoilla.

Painikkeita on yhteensä 11: kaksi pääpainiketta, vieritysrulla (jossa on tavallisen napsautustoiminnon ohella kallistusmahdollisuus vasemmalle ja oikealle), yksi monitoimipainike rullan takana, kolme peukalopainiketta (joista yksi on niin kutsuttu ”sniper-painike”) sekä kaksi pystysuunnassa olevaa lisäpainiketta vasemman pääpainikkeen vieressä. Näistä viimeisimmät säätävät oletusarvoisesti hiiren herkkyyttä. Kaikki painikkeet ovat täysin ohjelmoitavissa Corsairin iCue-tukisovelluksella sekä Web Hubissa, joten hienosäädöstä sekä kustomoinnista innostuneet saavat rutkasti mahdollisuuksia.

Myös hiiren varsinainen käyttö tarjoaa joustavuutta. Corsair Nightsword V2 Wireless tukee kolmea eri yhteystapaa, ja hiiren pohjassa olevalla kytkimellä voi helposti vaihtaa Bluetooth-yhteyden, langallisuuden ja langattomuuden (mukana tulevan USB-A-vastaanottimen, sovittimen ja latauskaapelin avulla) välillä. Hiiren pohjassa on myös paikka vastaanottimelle, mikä tekee Nightsword V2 Wirelessin mukaan ottamisesta helppoa.

Corsair Marksman S -sensori yltää jopa 33 000 DPI:n tarkkuuteen. Hiiri tukee myös jopa 8 000 Hz:n päivitystaajuutta mikäli käytössä on muu kuin Bluetooth-yhteys. Molempia asetuksia voi muokata mieleisekseen iCue-ohjelmistossa. Liioittelevasta nopeudesta ei tietenkään käy valittaminen, mutta omaan makuuni 8 000 Hz:n päivitystaajuus tuntuu lähinnä markkinointikikalta, josta hyötyvät todellisuudessa vain kaikkein etevimmät e-urheilijat.

Rakenne tuntuu varsin kestävältä ja laadukkaalta. Hiiri istuu mukavasti käteen sekä kämmen- että kynsiotteella käytettäessä. Sormenpääotteella pelaavien on hyvä tietää, ettei peukalotuellisuus ole varmastikaan mieleen, mutta tämä koskee kaikkia malleja. Jos sormenpääote tuntuu itsestä parhaalta, kannattaa katse kääntää erinomaiseen Logitech G Pro X2 Superstrikeen.

Jämäkät painikkeet tarjoavat hyvän tuntuman, mutta rulla ei tee aivan samanveroista vaikutusta: siitä puuttuu vapaa rullausmahdollisuus, eikä siinä ole laadukkaammille rullille tyypillistä napakkaa pykälätuntumaa. Sivupainikkeiden sijoittelu jättää myös toivottavaa ainakin suurikätiselle käyttäjälle. Kun yritin käyttää tarkkuus-DPI-painiketta Valorant- ja Marathon-peleissä, painoin vahingossa sen yläpuolella olevaa peukalopainiketta. Pahimmillaan virhe paljastaa viekkaan hiippailijan ja koituu pelaajan välittömäksi kohtaloksi. Ongelma itsessään nousi esille jo alkuperäisen Nightsword-mallin kohdalla, joten ratkaisun toisto on harmillista.

On myös pakko mainita Corsairin hämmentävä päätös luopua Nightsword-mallin säädettävästä painojärjestelmästä. Pidän Logitech G502 Lightspeed Wireless -hiirestä niin paljon, että olen ostanut niitä kaksin kappalein – osittain juuri sen magneettisen painonsäätöjärjestelmän vuoksi. Siksi en voi välttyä ajatukselta, että Nightsword V2 Wireless olisi voinut olla varteenotettava kilpailija suosikkihiirelleni.

Muilta osin vertailu G502 Lightspeediin on kohtuullitsa, sillä peukalotuki, tarkkuuspainike (ns. sniper-painike), kallistettava rulla ja langaton yhteys matalalla viiveellä ovat kaikki yhteisiä nimittäjiä. Painojen säätömahdollisuuden poistaminen tarkoittaa kuitenkin, etten enää löydä sitä täydellistä tasapainoa painon ja käsiteltävyyden välillä, jonka Logitech mahdollistaa. Ihmettelenkin suuresti, miksi Corsair päätti jättää ominaisuuden pois Nightsword-hiiren uudesta versiosta.

Loppujen lopuksi kyseessä on pääosin hyvin suunniteltu hiiri, jossa on kuitenkin muutamia selkeitä puutteita. Onkin vaikea olla miettimättä sitä, millainen timantti siitä olisi voinut tulla pienellä lisäpohdinnalla. Nightsword ei enää tunnu erottuvan joukosta tai edes Corsairin omasta hiirivalikoimasta millään erityisellä tavalla – esimerkiksi peukalotuella varustettu ergonominen muotoilu koskee myös Corsairin M65-, Dark Core- ja Ironclaw-malleja.

Mainittakoon vielä lopuksi, ettei hiirestä ole saatavilla vasenkätisille tarkoitettua versiota.

Corsair Nightsword V2 Wireless - Suorituskyky

• Käyttömukavuus auttaa pitkissäkin sessioissa
• Latenssi ei vaivaa edes 1K-tarkkuudella
• Pitkä akkukesto

Pelikäytössä Corsair Nightsword V2 Wireless toimii erinomaisesti. Hiiren ergonominen muotoilu sekä peukalotuki tekevät siitä mukavan käytettävän pitkäksikin venähtäneiden pelisessioiden aikana. Käytän hiirtä kämmenotteella, enkä kokenut minkäänlaista rasitusta kädessä tai sormissa edes aamuyön pikkutunneille venyneen tuokion aikana.

Testasin Nightsword V2 Wirelessia sekä 1 000 Hz:n että 8 000 Hz:n päivitystaajuudella. Rehellisesti sanottuna eron huomaaminen on haastavaa, sillä hiiri tuntuu erittäin responsiiviselta sekä liikkeen että napsautusten osalta päivitystaajuudesta riippumatta.

Erityisesti räiskintäpeleissä DPI-arvo on tyypillisesti syytä nostaa mahdollisimman korkealle, ja tässä hiiressä herkkyys on erinomainen. E-sports-ammattilaiset kaipaavat yleensä huippuherkkää hiirtä, jolloin tähtäimessä on todennäköisesti yli 40 000 DPI:n sensorilla varustettu malli. Valtaosalle pelaajista Nightsword V2:n 33 000 DPI:n Marksman S -sensori riittää kuitenkin vallan mainiosti.

Nightsword V2 Wirelessin painikkeet tuntuvat aiemmin mainittua peukalopainikkeiden ahdasta sijoittelua lukuun ottamatta erinomaisilta. Optiset kytkimet takaavat minimaalisen viiveen ja pitkän käyttöiän. Hiiren pääpainikkeissa on sopiva liikerata sekä jämäkkä ja miellyttävä napsahdus. Sama pätee lähes kaikkiin muihinkin näppäimiin. Laatuvaikutelma tekee vaikutuksen eikä mikään tunnu halvalta, heppoiselta tai huteralta.

Pidin itse asiassa kovasti sniper-tarkkuuspainikkeen tuntumasta. Sen aktivoitumisen huomaa kaikissa tilanteissa, mutta painikkeen klikkaaminen ei vaadi juurikaan voimaa. Tämän ansiosta sitä on helppo pitää pohjassa tarkkaa tähtäystä varten.

Oletuspainikeasetuksia kannattaa hieman muokata, sillä DPI:n säätäminen peukalon kohdalla olevilla sivupainikkeilla ei tuntunut luontevalta. Päädyinkin sen sijaan perinteisempään ratkaisuun, jossa DPI-esiasetuksia vaihdetaan rullan takana olevalla painikkeella.

Hyvä uutinen asetusten muokkaamisen kannalta on se, ettei oheislaitteiden säätämiseen tarvitse enää asentaa Corsairin iCue-ohjelmistoa. Ohjelmisto on edelleen saatavilla, mutta Corsair tarjoaa monen kilpailijan tavoin nyt myös täysin toimivan selainpohjaisen sovelluksen.

Aiemmin tässä arvostelussa mainitsemani Corsair Web Hub mahdollistaa kaikkien tavallisten ohjelmistopohjaisten säätöjen tekemisen Corsair-laitteille erittäin yksinkertaisen verkkosivun kautta. PC-pelaajien riesana olevat lukuisat valmistajakohtaiset ​​ohjelmistot saavat ajoittain raivon partaalle, joten on todella virkistävää voida hoitaa kaikki tarvittava tavallisessa selainvälilehdessä ilman latauksia. Tätä ei ehkä voi pitää nimenomaan Nightsword V2:n etuna, mutta Corsair ansaitsee silti tunnustuksen hyvästö työstä uuden Web Hubin parissa.

Lopuksi on mainittava, että Nightsword V2 Wireless tarjoaa loistavan akunkeston. Corsair lupaa hiiren jaksavan jopa 170 tuntia ilman latausta. Kun käytimme hiirtä viikon verran yli kahdeksan tuntia päivässä, ei akkulatinki ollut lähelläkään loppua. Tämä tekeekin käytöstä yksinkertaisesti vaivatonta.

Kannattaako Corsair Nightsword V2 Wireless ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Logitech Pro X Superlight 2c - Pika-arvio

Logitech Pro X Superlight 2c tavoittelee asemaansa parhaiden pelihiirien joukossa kompaktilla sekä kevyellä koollaan. Vain 51 grammaa painava laite tarjoaa erinomaisen 100-44 000 DPI:n, 88 G:n huippukiihtyvyyden, 888 IPS:n nopeuden sekä polling rate -arvon 8 000. Lukemat ovat enemmän kuin riittävät jopa aktiivipelaajien tarpeisiin.

Kevyt muotoilu sekä hieman tavanomaista matalampi profiili tarjoavat kiinnostavan vaihtoehdon lukuisten peruspelihiirien rinnalle. Tarkka Hero 2 -sensori ei tee kompromissia, mutta muissa lisäherkuissa on jouduttu hieman oikomaan mutkia. Hiiren saa yhdistettyä ainoastaan Lightspeed-teknologian avulla, joten Bluetooth-tuki on pudonnut kokonaan kyydistä. Lisäksi hiirestä uupuu perinteinen DPI-vaihtopainike, joten vauhtia saa säädettyä vain G Hub -tukisovelluksesta.

Hintalappu on aavistuksen korkea valmistajan muihin malleihin nähden, mutta kompaktia vaihtoehtoa etsivät saavat silti rahalleen hyvän vastineen. Lisäksi laite on jo arvostelun kirjoitushetkellä saanut muutaman kympin alennuksia, joten sopivassa tarjouksessa siimahäntä irtoaa alle 150 euron.

Logitech Pro X Superlight 2c - Hinta ja saatavuus

• Paljonko se maksaa? 179 €
• Milloin se julkaistiin? Loppusyksystä 2025
• Mistä sen voi ostaa? Saatavissa verkko- ja kivijalkamyymälöistä Suomessa sekä maailmalla

Logitech Pro X Superlight 2c mahduttaa paljon toimintoja kevyeeseen kokonaisuuteen, joten hintalappua on jouduttu kiristämään toivottua korkeammalle. Loppuvuodesta 2025 julkaistu malli maksaa lähtökohtaisesti 179 euroa, mutta tarjousten avulla se on saatavissa arvostelun kirjoitushetkellä napsun alle 150 euron.

Hintalappu on siis korkea, joten moni saattaa harkita parikymppiä halvemmalla irtoavaa Logitech G Pro X Superlight Dex- tai Pro X Superlight 2 -mallia. Se, onko pieni hintaero tässä hintaluokassa ratkaiseva asia ostopäätökselle, onkin toinen asia. Pitkäikäisestä ja laadukkaasta työkalusta kannattaa maksaa, joten hinta on kompaktia hiirtä etsivälle perusteltu.

Logitech Pro X Superlight 2c on saatavissa mustana, valkoisena ja pinkkinä.

Logitech Pro X Superlight 2c - Muotoilu

Pelihiirien tai edes ylipäätään hiirien muotoilussa nähdään harvemmin suuria yllätyksiä. Logitech MX Master 4 ja muut ergonomiaan satsaavat laitteet ovat tietenkin poikkeus, mutta muilta osin valmistajan sivakoivat tuttuja hiihtolatuja. Logitech Pro X Superlight 2c ei tee tähän poikkeusta, sillä sen valtit ovat enemmän mitoissa kuin niinkään ulkonäössä.

Mallin tärkein valttikortti on sen paino, joka on vain 51 grammaa. Lukema on poikkeuksellisen alhainen, vaikka markkinoilla on myös kevyempiä vaihtoehtoja. Toiminnoissa ei joudu tekemään kompromisseja alhaisesta painosta huolimatta – ellei Bluetooth-tuen puuttumista lasketa.

Logitech Pro X Superlight 2c on mitoiltaan 61,2 x 118,4 mm ja korkeudeltaan 38,6 mm. Pohjassa ovat laitteen koon huomioiden melko suuret PTFE-tassut, jotka eivät valmistajan mukaan sisällä minkäänlaisia lisäaineita. Väittämää itsessään ei lähdetty laboratoriotesteissä varmistamaan, mutta liu'uttaminen ja käyttötuntuma ylipäätään ovat erityisesti Logitech PowerPlay 2 -hiirimaton päällä kohdillaan.

Hiiressä on perinteisten päälipainikkeiden sekä rullan ohella vain kaksi vasemmassa sivussa sijaitsevaa kaareutuvaa näppäintä. Näiden funktiot keskittyvät tutusti verkkoselaamisessa eteen- ja taaksepäin menemiseen. On hienoinen sääli, ettei laitteessa ole tuttua ekstrapainiketta nopeuden vaihtamiseen, sillä se tarjoaa erityisesti yhteiskäytössä olevalle hiirelle helpon tavan vaihtaa kokemusta.

Symmetrinen hiiri soveltuu niin vasen- kuin oikeakätisillekin, vaikkakin sivupainikkeiden sijainti suosii oikeakätisiä. Vaikka korkeuseron osalta puhutaan vain milleistä, eron Logitech G309 Lightspeedin korkeampaan profiiliin huomaa nopeasti. Pro X Superlight 2c pakottaa kämmenen aavistuksen alemmas, mikä on mieltymyksestä riippuen hyvä tai huono asia. Vaikka itse suosin aavistuksen korkeampaa otetta, ei käsi väsynyt testijakson aikana missään olosuhteissa.

Testiin saadussa valkoisessa versiossa on kämmenen lepopaikan kohdalla tuttu G-tuotesarjan logo, minkä lisäksi oikeassa sivustassa lukee kiiltävällä värityksellä "Superlight 2c". Laitteen kärjessä sijaitsee USB-C-latauspaikka, kun taas pohjassa on virtapainike sekä tarvittava lokero PowerPlay-latauskiekolle. Yhteyden takaavassa USB-A-donglessa lukee siinäkin "PRO X 2c", jotta useamman lisäpalikan omistajat eivät sekoita vastinparejaan. Donglen saa mahtumaan PowerPlay-kiekon alla olevaan tilaan liikuttelua varten, joskaan tämä ei suoranaisesti tunnu täydellisen istuvalta. Liekö siis edes tarkoitettu sitä varten, mutta kuljetusta varten tämä on kuitenkin hyvä asia.

Valkoinen sävy tekee hiirestä tyylikkään ja melko kirkkaan, mikä on mukavaa vaihtelua tavanomaisille mustille hiirille.

Logitech Pro X Superlight 2c - Suorituskyky

Vaikka Logitech Pro X Superlight 2c hyödyntää Superlight 2 -perusmallissakin nähdyn Hero 2 -sensorin, identtisyydestä ei silti voida puhua. Tällä kertaa DPI-lukema on 100-44 000 ja huippukiihtyvyys 88 G. Ennen kaikkea eron aiempaan huomaa nopeudessa, joka on edeltävän mallin 500 IPS:n sijasta 888 IPS. Numerovertailussa viimeinen silaus koskee polling rate -lukemaa eli päivitysnopeutta, joka on 8 000.

Se, millaiseksi asetuksensa haluaa rukata, on tietenkin mieltymyskysymys. Asetuksia pääsee säätämään tutusti G Hub -tukisovelluksella, joka tarjoaa esiasetusten ohella monia mahdollisia muokattavia säätimiä. Yksi mielenkiintoisimmista toiminnoista on BHOP-tila, joka pyrkii minimoimaan hiirirullan vahinkokäytön. Sen avulla rullan ensimmäinen kosketus ei vielä toteuta toimintoa, vaan vasta toinen pyöräytys aktivoi rullan käyttöön. Itselleni tämä ei tuo lisäarvoa ja eipä se ainakaan nopeuta kiihkeimpien pelitilanteiden tiimellyksessä, mutta vahinkojen minimoimiseen se soveltuu hyvin.

Lightforce-kytkimet tuntuvat käytössä miellyttäviltä ja hyviltä, mutta aivan täydellisiä ne eivät silti ole. Kun arkikäytössä on ollut pidemmän aikaa Logitech G309 Lightspeed, tuntuvat ensimmäiset klikkaukset selvästi terävämmiltä ja jopa pistävämmiltä. Ero on huomattava, vaikkakaan se tuskin häiritsee kauempana olevaa. Pelipisteen vieressä nukkuva saattaa silti ärähtää ennemmin tai myöhemmin.

Jotta hiiren paino on saatu puristettua minimiin, on jotakin jouduttu kuitenkin karsimaan. Leikkauslistan merkittävimmät asiat koskevat virransaantia, sillä Logitech Pro X Superlight 2c luottaa yksinomaan langattomaan Lightspeed-yhteyteen. Toisin kuin monet muun mallit, se ei tarjoa siis Bluetooth-yhteyttä eikä mahdollisuutta käyttää paristoa. Valmistaja onneksi lupaa pätevän 95 tunnin käyttöajan, jonka voi vieläpä ohittaa hintavalla mutta elämää helpottavalla Logitech PowerPlay 2:lla.

Bluetooth-tuen puuttuminen ei varmastikaan ole monelle suuri menetys, mutta silti se karsii hieman joustavuutta. Jos läppärin USB-A-paikat ovat jo entuudestaan käytössä, joutuu donglen sijoittelua varten miettimään erillisen patenttiratkaisun.

Kannattaako Logitech Pro X Superlight 2c ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Logitech MX Master 4 - Pika-arvio

Logitechin MX Master -hiirimallisto on erittäin tuttu näky työkäytössä. Edeltävä MX Master 3S onkin ollut jo hyvän aikaa yksi tämän hetken parhaista hiiristä, joten MX Master 4 kamppailee suuria odotuksia vastaan. Onneksi tuorein siimahäntä ei tuota pettymystä.

Merkittävin muutos on peukaloa vasten oleva Haptinen tuntuma -paneeli, joka antaa palautetta eri toiminnoista. Kyseessä on eittämättä uusi ja innovatiivinen uudistus, mutta hiiren mielenkiintoisimmaksi lisäykseksi sitä ei voi kutsua. Tämä kunnia kuuluu nimittäin MagSpeed-vieritysrullalle, joka vaihtaa näppärästi asteittaisen sekä nopean rullauksen välillä.

Options+ -sovelluksen toiminnot tarjoavat rutkasti iloa sekä muokattavuutta. Painikkeita voi säätää kattavasti tarpeiden mukaan joko esiasetettujen vaihtoehtojen tai omien muokkausten mukaisesti. Mikä parasta, laitteen saa toimimaan sutjakasti usean eri laitteen sekä alustan välillä.

Kyseessä ei ole silti täydellinen tai kaikille sopiva hiiri. MX Master 4 on painava ja kookas, mikä tekee sen kuljettamisesta sekä pelikäytöstä vaivalloista. Lisäksi peukalolle sijoitettu rulla ei pärjää tarkkuudessaan eikä tuntumassaan MagSpeed-vierityspyörälle. Nämä ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä muutoin erinomaisessa kokonaisuudessa.

Logitech MX Master 4 - Hinta ja saatavuus

• Paljonko se maksaa? 139 €
• Milloin se julkaistiin? Loppusyksystä 2025
• Mistä sen voi ostaa? Saatavissa verkko- ja kivijalkamyymälöistä Suomessa sekä maailmalla

Logitech MX Master 4 ei ole alkuunkaan halpa hiiri. Tyyris 139 euron suositushinta kuitenkin näkyy materiaaleissa sekä laadukkaassa tuntumassa. Kokonaisuus on pullollaan edistyneitä toimintoja, jotka parantavat käyttökokemusta sekä työskentelytehoa.

Malli on saatavissa grafiitinharmaana sekä vaaleanharmaana monilta suurimmilta jälleenmyyjiltä.

Logitech MX Master 4 - Muotoilu

Logitech MX Master 4 muistuttaa ulkoisesti edeltäjiään. Kyseessä on tutusti leveä ja kookas hiiri, jossa on erillinen paikka peukalolle. Kaareva runko pitää taasen huolen muiden sormien lepuuttamisesta. Laite tuntuu kämmenessä hyvältä otetavasta riippumatta.

Kookas rakenne näkyy painossa, joka on peräti 152 grammaa. Se, onko näin painava työkalu hyvä vai huono asia, on puhtaasti makuasia. Jos on tottunut käyttämään esimerkiksi 60-grammaista Logitech G Pro X Superlight 2 -hiirtä, tuntuu vaihdos järisyttävältä. Tämän vuoksi laitetta on myös hankala suositella pelaajien tarpeisiin tai hiirtä jatkuvasti paikasta toiseen siirtäville.

Hiiren päällä on kaksi kookasta painiketta, jotka pitävät onneksi todella hiljaista ääntä. Kumpaakin näppäintä kliksuttelee mielellään sekä vailla huolta siitä, että vieruskaveri suivaantuisi asiaan. Muut painikkeet ovat nekin varsin äänettömiä, mutta aivan samalle tasolle ne eivät silti pääse.

Vasemman ja oikean näppäimen välissä on Logitechin kehittämä MagSpeed-vieritysrulla. Valmistaja lupaa sen olevan nopein sekä tarkin rulla tähän mennessä, eikä väite tunnu tuulesta temmatulta. Käyttipä asteittaista tai huippunopeaa tilaa, koneistettu teräspyörä rullaa kuin unelma. Kyseessä onkin hiiren paras yksittäinen ominaisuus.

Tilaa voi vaihtaa automaattisesti tai kämmenen alla olevaa näppäintä painamalla. Rullaa voi halutessaan tutusti painaa, mutta valitettavasti sitä ei voi klikata sivuttain. Tämä voi olla joillekin kilpailevia malleja käyttäneille harmistuksen aihe.

MX Master 4:n työskentelyyn eniten vaikuttavat toiminnot on sijoitettu peukaloa vasten. Peukalorulla helpottaa esimerkiksi Excelin käyttöä tai kookkaan kuvan zoomaamista. Valitettavasti tämä rulla ei ole kuitenkaan toiminnoiltaan, laadultaan eikä nopeudeltaan samalla sivulla MagSpeed-rullan kanssa. Se tuntuu ajoittain hiukan raskaalta ja epätarkalta, eikä käyttötuntumakaan ole yhtä pehmeä.

Rullan alla on kolme painiketta, joista kaksi ensimmäistä on asetettu toisiinsa kiinni. Tämä on pieni ongelma, sillä näppäimien tunnistaminen peukalolla on etenkin alkuun kimuranttia.

Huomion varastaa kuitenkin ennen kaikkea Haptinen tuntuma -paneeli, joka on kokonaan uusi lisäys. Kyseessä on lähes koko peukaloalueen täyttävä alue, josta saa teksturoidun pinnan ansiosta hyvin kiinni. Sen painaminen avaa Actions Ring -pikanäppäinvalikon, minkä lisäksi saat haptisen palautteen eri toimista. Kyseessä on käytännöllinen ja oivaltava uudistus, joka parantaa työskentelytehoa sekä käyttömukavuutta.

Hiiren pohjassa on vielä pikanäppäin laitteiden välillä vaihtamiseen. MX Master 4 on yhdistettävissä samanaikaisesti enintään kolmeen tietokoneeseen (Windows, macOS ja Linux).

Logitech MX Master 4 - Suorituskyky

Aivan ensimmäiseksi on syytä pureutua akkukestoon. MX Master 4 nimittäin jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Logi Options+ -sovellus seuraa latingin määrää viiden prosenttiyksikön portain, mutta edes 95 prosenttiin putoaminen vaati yli 20 tunnin käytön. Vaikka Logitech lupaa hiirelle 70 tunnin akkukeston, tuntuu tämä lukema olevan pahasti alakanttiin.

Se on syytä mainita, ettei MX Master 4 ole tarkoitettu pelihiireksi. Monet toki saattavat hyödyntää samaa hiirulaista arjessa sekä vapaa-ajalla, mutta laitteen paino tulee nopeasti hidasteeksi nopeatempoisissa toimintapeleissä. Vaikka rauhalliseen tahtiin etenevät tuotokset eivät tästä juurikaan kärsi, tällöinkin kevyempi hiiri on silti enemmän mieleen.

Hiiren tarkkuus on MX Master 3S:n tavoin 8 000 DPI. Lukema voi jättää aavistuksen toivottavaa moniin kilpailijoihin nähden, mutta työkäytössä tämä ei kuitenkaan haittaa. Suurempana valttikorttina onkin tuki erilaisilla alustoille ja pinnoille. Logitech lupaa laitteen toimivan "kaikilla pinnoilla", eikä tämän osalta tullut testijakson aikana poikkipuolista sanaa. Olipa alla lasipöytä, hiirimatto, puinen pinta tai jotain muuta, MX Master 4 toimii toivotulla tavalla.

Yksi hiiren vahvuuksista on sen muokattavuus. Tämän mahdollistaa Logi Options+ -tukisovellus, jonka avulla voi vaihtaa niin painikkeiden toimintaa kuin rullienkin asetuksia. Sopivien esiasetusten tai omien säätöjen valitseminen on helppoa ja vaivatonta, joten tähän kannattaa käyttää pieni hetki aikaa.

Muokattavuus ei jää painikkeisiin. Voit halutessasi säätää haptisen palautteen voimakkuutta, vaihtaa seurantanopeutta ja niin edelleen. Jos oletusarvoinen peukalorullan hitaus tai haptisen palautteen voimakkuus ei miellytä, saa ne laitettua uuteen uskoon.

Options+ mahdollistaa myös enintään kolmeen eri laitteeseen yhdistämisen sekä näiden välillä tiedostojen siirtelyn. Tämä toimii jopa Windows- ja macOS-koneiden välillä, mikä on vanhanaikaiset alustarajoitukset muistaen melko surrealistista. Aivan saumattomasti tämä ei silti toimi, sillä tietokoneelta toiselle vaihtaessa on havaittavissa pieni viive. Myös tiedostojen raahaamisen toimivuus jätti aavistuksen toivottavaa, mutta toiminnon olemassaolo itsessään on hyvä lisäys.

Peukalolle varatun paikan lähellä on pieni elepainike. Sen tarkoitus on on, että pidät sitä painettuna ja liikutat sitten hiirtä vasemmalle, oikealle, eteenpäin tai taaksepäin aktivoidaksesi erilaisia ​​pikakomentoja. Oletusarvoisesti painallus ja hiiren siirto eteenpäin avaa esimerkiksi Käynnistä-valikon, mutta jokainen komento on luonnollisesti muokattavissa halutunlaiseksi. Kyseessä on oikein ja tehokkaasti hyödynnettynä mainio sekä nopeuttava lisä.

Näppäintä pohjassa pitäessä avautuu Actions Ring -pikanäppäinvalikko. Siinä on kahdeksan eri toimintoa vaihteleviin tarpeisiin. Voit nostaa äänenvoimakkuutta, lukita tietokoneen tai tehdä melkolailla mitä tahansa näiden avulla. Kun osoitin on toiminnon päällä, tarjoaa hiiri vielä haptisen palautteen asiasta.

Peukalopainike on hieman kankea ja painava eikä Actions Ring -valikkokaan avaudu aivan salamana. Se, miten hyvin toiminnon utilisoi omiin tarpeisiinsa, vaihtelee varmasti käyttäjästä riippuen. Meille se ei tuottanut suurta mullistusta, mutta siitä saisi pienellä totuttelulla selvästi vikkelämmän vaihtoehdon näppäimistön pikapainikkeille.

Kannattaako Logitech MX Master 4 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Arvostelussa Logitech G309 Lightspeed

Logitech G309 Lightspeed on keskihintainen pelihiiri, joka pyrkii vakuuttamaan ennen kaikkea peliharrastukseensa kepeästi suhtautuvat. Sopusuhtainen hintalappu tekeekin siitä oivan valinnan käyttäjälle, joka ei tavoittele ammattilaisuraansa e-sportsin saralla tai kaipaa kaikkia mahdollisia ekstraominaisuuksia.

Olemus osoittaa yksinkertaisen olevan toimivinta. G309 ei sisällä RGB-valoja tai muitakaan pelilaitteille tyypillisiä spektaakkelimaisia ominaisuuksia. Sen sijaan kokonaisuus on niin hillitty ja simppeli, että hiirtä voisi luulla työpisteen vakiovarusteeksi. Ainoastaan pieni Logitech G -logo paljastaa laitteen kätkevän pintansa alle yllätyksiä.

Kokonaisuus näyttää ja tuntuu sutjakalta. Kämmentä vasten oleva korkeampi kohta laskee kärkeä kohden tasaisesti ja sopivasti. G309 ei ole yhtä pitkä tai leveä kuin G502 Lightspeed, mutta silti sen näppäimet ovat miellyttävän kookkaat. Tasapintainen runko soveltuu ennen kaikkea käyttäjälle, joka lepuuttaa kättään hiiren päällä. Sen sijaan puristusotteen nimeen vannovat saattavat pettyä kokemukseen.

Materiaalit sekä rakenne tekevät vaikutuksen. Muoviosat ovat ohuudestaan huolimatta jämäkät, eikä patterille varattu lokero avaudu tai erotu millään tavoin. Myös painikkeet tottelevat käskyjä sopivalla voimalla.

Jopa rulla on miellyttävän jämäkkä. Sen kanssa ei rullaile valikoissa tai verkkosivuilla vahingossa ohi, mutta silti hiiri yltää tältäkin osin hyviin nopeuksiin. Sivupainikkeet soveltuvat oikeakätisen käyttöön erinomaisesti.

PTFE-tassut ovat melko ohuet, joten G309 Lightspeed on suunnattu pehmustetuille tai hiirimatollisille tasoille. Mukana ei ole vaihtotassuja, mikä on pieni ero moniin hintavampiin malleihin.

Hiiri painaa patterin kanssa 86 grammaa, mikä saa sen tuntumaan kädessä melko jämäkältä. Vaikka rakenne on kärkeä kohti laskeva, laite osoittautuu aktiivikäytössä miellyttävän tasapainoiseksi. Ainoaksi pieneksi vajeeksi voi nostaa sivustat, joissa ei ole kunnollisia paikkoja sormien asettelulle, mikä mahdollistaisi asianmukaisen puristusotteen.

Jos G309 Lightspeedin kaverina on Logitechin Powerplay-latausalusta, paino putoaa patterin katoamisen myötä 68 grammaan. Tällöin hiiri tuntuu selvästi keveämmältä ja ketterämmältä myös pidemmissä pyyhkäisyissä. Valitettavasti Powerplay on ostettava erikseen ja se maksaa tällä hetkellä 139 euroa, joten kokonaissumma nousee merkittävästi.

Hiiressä käytetään optis-mekaanisia Lightforce-hybridikytkimiä. Valmistaja lupaa hiiren tuntuvan mekaaniselta optisuudestaan huolimatta. Väittämät osoittautuivat pitkän testijakson aikana todeksi, sillä kepeät painallukset rekisteröityivät todella nopeasti ja hyvällä tuntumalla. Kokonaisuutta on yksinkertaisesti miellyttävä käyttää niin pelatessa kuin työkäytössäkin.

G309 Lightspeed etenee sulavasti ja tarkasti. Vaikka polling-lukema on maksimissaan vain 1 000, eivät pelitulokset sen piikkiin menneet. Toki kilpapelaamiseen etua tavoittelevien kannattaa tältä osin napata teknisesti edistyneempi pelihiiri kätensä jatkeeksi.

Langaton Lightspeed-yhteys toimi koko testijakson ajan moitteitta kaikissa olosuhteissa. Halutessaan hiiren saa yhdistettyä Lightspeedin avulla yhteen laitteeseen ja Bluetoothilla toiseen, jolloin vempaimien välillä saa vaihdettua vaivattomasti.

Logitechin G Hub -tukisovellus mahdollistaa asetusten säätämisen ja personoinnin. Tarjolla on erilaisia valmiita profiileja suosittuihin hittipeleihin sekä esiasetettuja DPI-vaihtoehtoja erilaisiin peligenreihin. DPI-lukema on laskettavissa alimmillaan sataan ja nostettavissa enimmillään hulppeaan 25 600.

Halutessaan painikkeiden toimintoja saa niin ikään muokattua. Tarjolla on mahdollisuus nivoa toimintoja yhteen sekä asettaa erilaisia makroja, joilla saa esimerkiksi käynnistettyä sovelluksia tai hallittua musiikkitoistoa. Onpa käytössä myös sovelluskohtaisia muokkauksia vaikkapa Discordin nimeen vannoville.

Sovellus mahdollistaa myös polling-lukeman muokkaamisen sekä kytkinten tyypin muuttamisen. Muokattavuus ei kuitenkaan kata kaikkia erikoisuuksia, joita hintavammat luksusmallit tarjoavat. Esimerkiksi hiiren nostamiseen ei saa kytkettyä sen tarkempia toimintoja tai tehosteita.

Logitech lupaa hiiressä olevan patterin jaksavan Lightspeed-yhteydellä 300 tuntia ja Bluetoothilla jopa 600 tuntia. Kun hiiri on ollut käytössä syksystä lähtien päivittäisessä työnteossa sekä pelaamisessa eikä virta ole vielä loppunut, voi lukemaa pitää hyvinkin uskottavana.

Kun huomioi Logitech G309 Lightspeedin hinnan, ominaisuudet sekä tarkkuuden, on rahalle saatava vastine hyvällä tasolla. Kaksi langatonta yhteyttä sekä mainio G Hub -tukisovellus tarjoavat nekin mukavasti vaihtoehtoja. Valitettavasti polling-tarkkuus jättää kuitenkin vaativammat pelaajat kylmäksi. Jos se ei haittaa ja haluaa peli- tai työpisteelleen laadukkaan sekä maltilliselta näyttävän pelihiiren, on Logitech G309 Lightspeed hyvä valinta.

Logitech G309 Lightspeed - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 89 €
• Saatavissa monilta jälleenmyyjiltä
• Kilpailijoitaan edullisempi

Logitech G309 Lightspeed ilmestyi markkinoille kesällä 2024 ja se maksaa Suomessa 89 euroa. Se on saatavana mustana tai valkoisena, minkä lisäksi kotimaamme ulkopuolelta on saatavissa erillinen Kamisato Ayaka Special Edition -erikoisversio.

Vaikka G309 Lightspeed hyödyntää AA-paristoa, on siinä tuki myös valmistajan Powerplay-latausalustaa. Se on kuitenkin ostettava erikseen.

G309 Lightspeed on valmistajan langattomien hiirien edullisempaa osastoa. Verrokeista G502 ja G903 ovat teknisesti hieman etevämpiä. Yhtenä ostopäätöksen ratkaisijana voikin olla G502:n sisäänrakennettu akku sekä lisäpainikkeet, jotka eivät kuitenkaan näy pahemmin hintalapussa.

Vastaavasti G305 on edullisempi malli, mutta siihen mahtuu vähemmän tallennettavia profiileja. Lisäksi se ei tarjoa Bluetooth-yhteyttä, mutta vastapainoksi mukana ovat akku sekä USB-C-väylä.

Kilpailijoiden leireistä on nostettava esiin Cooler Master MM311, joka on saatavissa puolet halvemmalla kuin G309 Lightspeed. Tämän vuoksi olemme nostaneet sen tämän hetken parhaiden pelihiirien etevimmäksi budjettimalliksi.

Logitech G309 - Tekniset tiedot

Kannattaako Logitech G309 Lightspeed ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Logitechistä on kehittynyt vuosien saatossa lähes synonyymi kohtuuhintaisille hiirille. Moni tuntee valmistajan myös gaming-puolelta esimerkiksi loistavasta kohtuuhintaisesta G305:stä tai suositusta G502 Herosta. Logitechilla on kuitenkin myös mainio ammattikäyttöön tarkoitettu MX Master -sarja, joka on hallinnut suvereenisti omaa kategoriaansa.

MX Master 3 on nimensä mukaisesti ammattisarjan kolmannen sukupolven edustaja. Sarjalle ominaiseen tapaan se sekä näyttää, kuulostaa että tuntuu laadukkaalta ja kalliilta. Korkea 119 euron hintalappu tosin paljastaa, ettei hiirtä ole tarkoitettu kaikille käyttäjille.

Hintapyyntö ei ollut kuitenkaan esteenä ainakaan edellisen MX Master 2S:n kohdalla, joka myi kuin häkä. Hiiri onkin tarkoitettu käyttäjälle, joka haluaa räätälöidä jokaisen yksityiskohdan. MX Master 3 on säilyttänyt erinomaisen ergonomisen muotoilun, joka sopii mainiosti erityisesti suurempaan käteen. Rullaa on puolestaan päivitetty siten, että käyttäjä voi valita makunsa mukaan joko täysin portaattoman skrollauksen tai portaittaisen tuntuman. Sivussa on myös toinen rulla, jonka avulla liikutaan vaakasuunnassa. Sensorina käytetään Darfield Laseria (400 – 4 000 DPI), ja hiiri tukee Logitech Flow -tekniikkaa sekä pikalatausta. Itse latausliitin on vaihdettu vanhanaikaisesta microUSB:stä moderniin USB-C:hen.

Muotoilu

MX Master 3 on tarkoitettu yksiselitteisesti oikeakätisille käyttäjille. Hiiren vasenta puolta onkin kohotettu, jotta käden saa miellyttävämpään asentoon. Nykymallissa sivunappien yläpuolella olevasta linjasta on tehty entistä voimakkaampi, ja päällisosaan on lisätty muutama millimetri. Aiempaa kulmikkaampi muotoilu saa hiiren näyttämään hieman agressiivisemmalta kuin aiemmin.

Uudempi painos vaikuttaa entistä ammattimaisemmalta ja tuntuu hyvältä varsinkin suurikätisille. Oma testikappaleemme oli graffitinvärinen, mutta Suomessa on saatavilla myös vaaleanharmaa ja musta versio.

Hiiri liukuu sulavasti ja vakaasti neljän suuren teflon-tyynyn päällä, joten sillä on helppo selvitä pikkutarkoistakin tehtävistä. Kaikissa painikkeissa on napakka tuntuma ja niiden paino on miellyttävässä tasapainossa. Hiiri sopii erityisen hyvin suuriin ja keskikokoisiin käsiin, mutta korkea profiili ja suuri koko voivat aiheuttaa hankaluuksia pienikätisille.

Parhaan käyttökokemuksen saa, kun lepuuttaa koko kättä hiiren päällä, eikä liikuta sitä vain yksittäisillä sormilla. Jos lasket kämmenesi hiirimatolle, peukalon liike ei nimittäin ole enää linjassa vaakasuuntaisen rullan kanssa. Voit toki korjata asian kääntämällä hiirtä kädessäsi, mutta silloin kohtaat saman ongelman pystysuuntaisen rullan kanssa. Vieläkin haastavampaa on käyttää peukalokuopan alaosaan tehtyä elepainiketta, joka ei tuntunut koskaan löytyvän oikeasta kohdasta. Tavalliset, vaakasuuntaisen rullan alle sijoitetut sivupainikkeet ovat sen sijaan juuri oikeassa paikassa. 

MX Master 3 on neljä grammaa kevyempi kuin edeltäjänsä, joten peruskäyttäjä ei käytännössä huomaa eroa aiempaan. Hiiri painaa edelleenkin 141 grammaa, joten se on melko painava moniin muihin malleihin verrattuna. Jos olet tottunut käyttämään perushiiriä tai kevyehköjä pelihiiriä, käsilläsi voi kestää hetki tottua painavampaan työvälineeseen. Vertailun vuoksi esimerkiksi suositut Logitech G305 ja G703 painavat alle 100 grammaa. Paino tuo toki samalla laatuvaikutelmaa, mutta hiiri on omaan makuumme hieman turhankin painava.

Toiminnot

Logitech pyrkii vakuuttamaan asiakkaansa tyylikkäällä muotoilulla ja monipuolisilla ominaisuuksillaan. Yksi kiinnostavimmista uutuustoiminnoista on Flow, joka mahdollistaa tiedostojen siirtämisen eri koneiden välillä. Voit yksinkertaisesti vetää tai kopioida tiedoston koneelta toiselle – myös Windowsin ja Macin välillä. Toiminnon tarkoitus on säästää turhia sähköposteja tai tiedostojen lataamista pilvipalveluihin.

Täytyy huomauttaa, että idea itsessään on jo vuosikymmenten ikäinen, sillä markkinoilla on ollut iät ja ajat KVM-kytkimiä. Logitechin toteutuksen erona onkin lähinnä se, että ratkaisu on lukittu Logitechin omaan ohjelmistoon. Käytön pitäisi siis olla yksinkertaisempaa, mutta on silti ehkä perusteltua kysyä, mikä toiminnon kohderyhmä oikeastaan on?

Jos tarvitset työssäsi räätälöityjä ratkaisuja, yrityksesi on todennäköisesti jo ratkaissut asian monipuolisemmalla KVM-kytkimellä, jota pystyy hallita helposti IT-tuen päästä. Logitechin tapauksessa yritys olisi riippuvainen yhdestä ekosysteemistä, joka ei olisi kaiken lisäksi räätälöitävissä kovinkaan tarkasti omien tarpeiden mukaan.

Suurin osa suuremmista yrityksistä käyttää myös joka tapauksessa NAS-järjestelmää tai vähintään Dropboxia tai Drivea, joten Flow-toiminnon hyödyt jäävät lähinnä yksityishenkilöiden iloksi. Jos käytät vieräkkäin esimerkiksi Windows- ja Mac-konetta, toiminto voi toki säästää sinulta muutamia sekunteja.

Saumattomuuden teemaa on jatkettu myös painikkeiden osalta. Logitech on ottanut huomioon kaikki suosituimmat ohjelmat (kuten Office-paketin ja Adoben luovat ohjelmat) siten, että sama painike tekee samaa asiaa, vaikka vaihtaisit eri ohjelmien välillä. Ratkaisu on sekä johdonmukainen että käytännöllinen, ja sen saa räätälöityä oman makunsa mukaiseksi Logitech Options -ohjelmassa.

MX Master 3 on myös saanut päivitetyn pystysuuntaisen rullan. Rullan saa tuttuun tapaan skrollaamaan joko lovi kerrallaan tai täysin portaattomasti. Vaihtoehtojen välillä saa vaihdettua napinpainalluksella.

Tekniikka

Logitech ei ole muuttanut hiiren anturia millään tavalla MX Master 2S:ään verrattuna, vaan hiiressä käytetään yhä samaa Darkfield-anturia. Yhtiö vaikuttaakin painottaneen mieluummin toimintavarmuutta kuin uusia teknisiä innovaatioita. Kokeilimme käyttää hiirtä niin hiirimatolla, lasipöydällä kuin rosoisella pinnallakin ja se toimi hyvin kaikilla eri alustoilla.

Teknisesti suurimman vaikutuksen tekee MX Master 3:n Bluetooth-tekniikka ja eri yhteyksien välillä vaihtaminen – myös ilman Logitechin omaa ohjelmaa. Logitech Options ja Flow toimivat erinomaisesti, mutta päällimmäisinä vahvuuksina jäävät mieleen täysin häiriötön yhteys ja helppo vaihtaminen eri laitteiden välillä. Hiiri on yksinkertaisesti varmatoiminen työkäytössä, eikä aikasi kulu Bluetoothin kanssa tappeluun.

Myös akku ja lataustekniikka toimivat erinomaisesti, vaikka molemmat onkin lainattu 2S:stä. Ainoa merkittävä ero edeltäjään verrattuna on microUSB-liitännän vaihtaminen USB-C:hen. Akku täyttyy nopeasti ja sitä joutuu lataamaan vain aniharvoin. 

Yleisvaikutelmamme hiiren tekniikasta on pääasiassa positiivinen. Hiiri on luottokumppani, joka kestää ongelmitta vuodesta toiseen. Ainoa nokan koputtamisen paikka onkin oikeastaan hiiren anturi, joka voisi olla hieman modernimpi.

Yhteenveto

Logitech MX Master 3 ei ole valtava päivitys edelliseen MX Master 2S:ään verrattuna, mutta sveitsiläisyhtiö on ehdottomasti menossa oikeaan suuntaan muutosten suhteen. MX Master 3 tuntuu selvästi tarkemmin mietityltä kokonaisuudelta kuin edeltäjänsä. Se on tyylikkään näköinen, mukava kädessä ja päihittää suurimman osan kilpailijoistaan.

Hiiri ei harmillisesti onnistunut pudottamaan painoa kuin neljä grammaa, eikä sen anturi tee suurta vaikutusta kovimpiin hifistelijöihin. Se on kuitenkin edelleenkin luokkansa parhaita vaihtoehtoja ammattikäyttäjälle.

• Lue myös arvostelumme samaan sarjaan kuuluvasta Logitech MX Keysistä

Yksi iPadOS:n suurimmista päivityksistä jäi täysin huomiotta, kun Apple esitteli tablettikäyttöjärjestelmän WWDC 2019 -tapahtumassa. Tabletti sai nimittäin kaikessa hiljaisuudessa tuen hiirille ja trackpadeille. Ominaisuus paljastui kuitenkin, kun haukansilmäinen sovelluskehittäjä Steve Troughton-Smith löysi sen piilotettuna syvälle iPadOS betan asetuksiin. 

iPadiin saa jatkossa liitettyä joko langallisen USB-hiiren tai langattoman Bluetooth-hiiren. Ensiksi mainittu vaatii luonnollisesti adapterin, jos hiiri ei sovi valmiiksi USB-C-liitäntään. Kollegamme Tom's Guidella pääsivät tutustumaan toimintoon omassa betassaan. 

Ensiksi käyttäjän täytyy avata iPadOS:n asetukset (settings), valita käyttöapu (accessibility), kosketus (touch), avustettu kosketus (assistive touch). Lopuksi täytyy vielä valita "pointing devices" (emme tiedä vielä virallista suomennosta), jolloin käyttäjä voi valita haluamansa osoitinlaitteen.

Kuten käyttöönoton monimutkaisesta polusta voi huomata, toimintoa ei olla selvästi tarkoitettu peruskäyttäjille, vaan erityistarpeita vaativille käyttäjäryhmille.

• We give a deep Mac Pro first look
• Here are all the macOS Catalina details so far

Tom's Guide kertoo, että näytölle ilmestyy ikään kuin haamun sormenjälkeä muistuttava pallo, jota voi ohjata hiirellä. Kuvissa toiminto näyttää käytännössä samalta kuin iOS:lle kehitetty kosketusapujärjestelmä.

Täysi tuki hiirille?

Käyttöaputoiminto ei vielä itsessään tarkoita sitä, että Applen tabletit tulisivat tukemaan normaaleja hiiriä ja trackpadeja, mutta kattava tuki saattaa tarkoittaa sitä, että Apple testaa tablettien käyttämistä hiirellä.

Hiirituen hautaaminen lukuisten valikoiden alle kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten Apple haluaa suorastaan peitellä ominaisuutta. Entistä syvempi tuki herättää kuitenkin toiveita siitä, että iPadit saattaisivat saada viimeinkin yhden pisimpään odotetuista ominaisuuksista. Tabletin käyttäminen hiirellä toisi erityisesti iPad Pron entistäkin lähemmäs läppärin korviketta.

Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, mitä iPadOS:n hiirituki lopulta tarkoittaa. Tuen tuominen käyttöaputoimintoihin osoittaa kuitenkin sen, että iPadit ovat ainakin teoriassa valmiita tukemaan hiiriä.

• Tutustu tästä myös tämän hetken parhaisiin kannettaviin